Se keittiön pursuava laatikko

Aika ajoin siivoan ja järjestän keittiön laatikot ja kaapit. Heitän turhat korkit ja parittomat kannet pois. Pysyy jonkunlainen järjestys ja tavarat löytyy. On vain yksi paikka, johon kajoaminen on tuntunut ylitsepääsemättömältä. Se keittiön laatikko, johon kerään parhaita reseptejä lehdistä ja esitteistä. Kokeiltuja, kokeilua odottavia.  Usein kokonaisia lehtiä. Viime aikoina laatikkoon on kerääntynyt myös suuri joukko netistä printattua materiaalia. Olen nähnyt vastaavia laatikoita muissakin keittiöissä.

Eikä siinä vielä kaikki. Keittiön laatikko on alkanut laajentua eteisen laatikoihin. Kaikkien tärkeimmät  aarteet ovat parhaiden keittokirjojen välissä. Ja niitäkin on siunaantunut hyllymetreittäin.

Viikonlopun aamuna päätin ottaa pusuavat laatikot hallintaan. Uskoin työhön kuluvan puolisen päivää. Lopulta jo parissa tunnissa vuoresta lehtileikkeitä, vanhoja kansioita ja printtejä, kehkeytyi varsin selkeä yksi kansio: Hyvät 2013.

Kokonaan koskematta jätin ensimmäisen 70-luvun puolivälissä aloitetun kansioni. Silloin vielä liimasin reseptit pahville ja joskus muovitinkin. Taikinatahrat rahkapiirakkaohjeessa tuovat monta mukavaa muistoa.  Myös käsinkirjoitetut suureksi osaksi isosiskolta saadut reseptit säilytin.

Pursumisilmiö

Paperinkeräykseen

Valtaosa ”aarteista” päätyi  paperinkeräykseen. Oma pää selkeni. Muistot syvenivät.

Ei pursua enää keittiön laatikko. Tai pitäisikö sanoa, että ei pursua vielä.
Keräilyvimma varmaan jatkuu, vaikka sitten 70-luvun on syntynyt sellainen apuväline kuin internetti.

Kolme keittokirjaa ylitse muiden: Kestikirja (1978), Tervetuloa meille (2007) ja Leivomme Anni-Helenan kanssa (1985.)