— Onko tolkkua?

Arkisto
Aktivistimummot
Seija Kurunmäki
17.01.2023
Aktivistimummot, Seija Kurunmäki, yleinen
0 kommenttia

Identiteetti iän funktiona

Tähän päivään saakka, virkatyöni vuonna 2018 jätettyäni,  olen käyttänyt sähköpostissani lähettäjätekstinä omaa yritystäni Kuule Oy:tä ja kahta titteliä.

Ruokavaikuttaja
Aktivistimummo

Jossain vaiheessa minulla oli käytössä vielä mahtipontinen toimitusjohtaja-ammattimääre, olenhan oman pienen konsulttiyritykseni omistaja ja vetäjä. Joskus kollegoille kirjoittaessani lisäsin myös koulutukseni MMM. Taitaapa minulla olla käyntikorttikin näillä spekseillä.

Titteli ei ole identitteetti!

Olen tyytyväinen itseeni, ikääni ja elämäntilanteeseeni. Puolisoni, lapseni ja 5 lastenlasta sekä sisarukset, 93-vuotias isäni ja elämän aikana syntyneet ystävyyssuhteet tuovat paljon iloa ja merkitystä. Uusi liitto on suonut elämääni myös uusia suhteita, joita haluan vaalia. Aktiivisuus merkityksellisissä vapaaehtoistöissä lisää halua seurata maailman ja lähiympäristön tilaa ja vaikuttaakin siihen. Muutamaa vanhaa työkaveria lukuunottamatta työuraan liittyvät asiat ja probleemat eivät enää ole mielessä eivätkä mieltä paina. Businesta minulla ei ole tarvetta lisätä. Elämää ja suhteita kyllä.

Tarvitseeko 66-vuotias, eläkettä saava ihminen titteliä?

Tunnustan, että olen aina tykännyt titteleistä. Joskus pidin titteliä identiteetin synonyyminä.  Ensimmäiset tittelit kouluttaja, tuotepäällikkö joskus yli 40 vuotta sitten olivat tärkeitä. Siitä se vain paheni. Kesti  hetken (3 vuotta) ennenkuin pääsin eroon työuran aikana syntyneestä pakkomielteestä, että ihmisellä, joka haluaa olla ”jotakin” pitää olla titteli, mieluiten hieno titteli. Sellainen, jonka kanssa saa tarpeen tulleen vähän parempaa palvelua.  Tottakai sen tittelin myötä voi myös kertoa omasta aktiivisuudestaan tai yritystoiminnasta, jos sellaista on.

Tiedän aktiivisia ruokavaikuttajia

Tuo oma ruokavaikuttaja-tittelini alkoi tuntua suureelliselta. Vaikuttaja-titteliä näyttävät käyttävän ihmiset, jotka työkseen tekevät omaehtoista tai sponsoreiden tukemaa someviestintää. En minä ole sellainen.  Hengailen harvoin vaikuttajien sivuilla ja keskustelen huvikseni ja laiskahkosti ruoka-asioista silloin tällöin ja tunnen paljon ruokavaikuttajia. Eipä se vaikuttajaksi riitä.

Yhteystiedot titteliä tärkeämpiä

Huomaan, että sähköpostia saadessani, kiinnitän ilolla huomioni siihen, jos lähettäjän nimen lopussa on myös puhelinnumero ja osoite. On helppo ottaa yhteyttä millä välineellä tahansa.

Ajattelen, että on tärkeää pitää huolta, että itsellä on  lähipiirin tiedot ja lähipiirillä ja minulle tärkeillä ihmisillä on minun yhteystietoni. Luultavasti ne ovat heidän kännykässään. Toki osoite- ja puhelinmuistioitakin on edelleen myynnissä. Itselläni on käytössä Time Systemisin ehkä vuonna 1995 liitteenä tullut puhelinmuistio. Moni ystävä ja heidän osoitteensakin on edelleen sama kuin sitä kirjoittaessani.  Paljon on muuttuneitakin osoitteita. Osalla osoite on jo  taivaassa.

Muutin tänään sähköpostini osoitekentän. Siinä lukee nimeni, puhelinnumeroni ja osoitteeni (fyysinen ja sähköiset).
Aktivistimummo-määreen sinne jätin.  Teetänpä käyntikortin samoilla tiedoilla.

Joka tapauksessa. Ihana saada yhteydenottoja, titteleistä huolimatta.

Lue lisää ja kommentoi
Seija Kurunmäki
23.02.2022
Aktivistimummot, yleinen
0 kommenttia

Haluan matkustaa – kohtuudella ja kestävästi

Miten toimin? kysyy aktivistimummo

Kun koronan ote alkaa helpottaa, monelle iskee kaukokaipuu. Niin minullekin. Motiiveja matkustamiseen on monia. Jonkun pitää matkustaa työn vuoksi, toinen kaipaa ulkomailla asuvaa ystävää, kolmas aurinkoa, harrastusta tai kulttuurielämystä.

Tietoisuus matkailun ilmastovaikutuksista on saanut tiedostavat ihmiset pohtimaan matkustamisen ympäristövaikutuksia. Erityisesti lentomatkailu on luupin alla. Ruotsissa  keskustellaan lentohäpeästä, ”flygskam”ista.  Suomessa ilmiö ei ole niin vahva. Näkyypä täällä myös lentämiseen liittyviä puolustuspuheita. Onko siinä tolkkua?

Koska matkustamisen ”oikeutukseen” on monia näkökulmia, yritän löytää oman näkökulmani ja riittävän tietopohjan ennenkuin kahden koronavuoden ja lentämättömyyden jälkeen ryntään matkoja tilaamaan tai päätän pysyä loppuelämäni  tiivisti koti-Suomessa.

Ensiksi faktoja

Löysin Reilumatkailu-sivut, jossa asiaa käsiteltiin monipuolisesti.  Siellä kerrottu määritelmä ilahdutti:

Yksinkertaisimmillaan reilu matkailu voidaan määritellä matkailuksi, jossa matkailun positiiviset vaikutukset maksimoidaan ja negatiiviset minimoidaan.

Ilahduttavaa oli myös ymmärtää, että kestävä matkailu on muutakin kuin lentoja tai ei-lentoja.

Kestävä matkailu on matkailua, joka huomioi nykyiset sekä tulevat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset, huomioiden niin matkailijoiden, matkailualan, ympäristön sekä kohdeyhteisöjen tarpeet.
Voidaan sanoa, että kyseessä on yleisten kestävän kehityksen periaatteiden mukainen matkailu.

Kun matkailua ajatellaan myös kestävyyden kannalta, tarvitaan ajatusmallien ja toimintatapojen muutoksia.  Keinoja vähentää omasta liikkumisesta muodostuvaa hiilikuormitusta on monia, ja siihen suositellaan seuraavaa hierarkista kaavaa: vältä, vähennä ja kompensoi.

Vältä, vähennä ja kompensoi.

Matkailusta on arvioitu aiheutuvan noin 8 % globaaleista kasvihuonepäästöistä.  Lentoliikenne on vastuussa noin 2-3 % kasvihuonepäästöistä globaalilla tasolla.

Reilu matkailu -sivuilla neuvotaan, että jos ei pysty välttämään, tulisi pyrkiä vähentämään. Tällöin voi miettiä, että voisiko perillä olla pidempään sen sijaan, että matkustaa useasti lyhyitä matkoja.

Viimeisenä keinona tulisi olla kompensointi. Tällöin omasta matkailusta, yleensä lentämisestä, syntyneet päästöt kompensoidaan jonkin palveluntarjoajan kautta rahallisesti.

Miten paljon on kohtuullinen matkustaminen?

Kysyin kohtuudesta kestävän matkailun asiantuntijalta ja alan konsultilta, Anu Nylundilta, Mood of Finland-yrityksestä. 

Anu vastasi näin:

Kohtuudella ei ole tarkkaa määritelmää

”En antaisi mitään määrällisiä ohjeita kohtuullisuuteen. Tärkeää on matkailijatasolla ymmärtää, tietää ja tunnistaa omat kokonaispäästöt ja ymmärtää lentojen osuus kokonaispäästöistä.

Lennon pituudella on merkitystä. Kun lentää, olisi hyvä olla paikan päällä pitkään, eli mieluummin yksi lento ja useamman viikon oleskelu kohteessa kuin monta lyhyttä matkaa, jossa lennetään.

Anu Nylund kehottaa myös miettimään vaihtoehtona junamatkustusta. Se voi olla jopa elämyksellisempää, vaikkakin aikaa vievää.  Junamatkailuun saa tosi hyviä vinkkejä Facebookin Maata pitkin matkaajat -ryhmästä.

 Avoimmuus kunniaan

Anu Nylund samoin kuin Reilumatkailu-sivusto ohjeistaa, että ihmisten, jotka eivät voi kokonaan välttää matkustamista, on hyvä selvittää matkustamisen vaikutuksia ja pyrkiä koko ajan parantamaan käytöstään.  Hienoa on, jos voi  toteuttaa itse ja opettaa myös muille tapoja, joilla ilmastopäästöjä voi vähentää.

Anu Nylund opastaa näin:

”Matkailussa mielestäni merkittävintä on olla täysin läpinäkyvä eli kertoa avoimesti miksi matkustaa, mitä haittoja tiedostaa itse matkojen aiheuttavan ja mitä hyvää tekee haittoja pienentääkseen.  Lisäksi on hyvä pohtia, mitä hyvää tekee, jotta se vierailtu paikka on parempi paikka vierailun jälkeen. Reilua ja vastuullista on kertoa niin hyvistä kuin haastavista asioista.

Läpinäkyvyys voi olla aluksi sitä, että tietää paljonko omat vuosittaiset kasvihuonepäästöt ovat (esim. Sitran elämäntapatesti tai Ilmastodieetti.fi) ja miten aikoo tulevaisuudessa omia päästöjä pienentää. Matkailun vähentäminen on yksi keino. Keinoja on muitakin.

Matkustaminen aiheuttaa extra-päästöjä jotka voi suhteuttaa arjen päästöihin.
Lentolaskuri on hyvä apu, jota voi käyttää myös kompensointitarpeen laskennassa.

Kompensaatio on yksi keino

Erilaisia kompensaatiopalveluja on monia. Hyviä ja epäilyttäviä. Hyvä on, jos  löytää omaan arvomaailmaan sopivan kompensaatiopalvelun. Itse suosin Compensate-palvelua, johon lahjoitan kuukausittain – ja autan heitä istuttamaan puita hiilinieluksi. Tottakai samalla helpotan omaatuntoani. En näe  siinä ole mitään väärää. Toinen kompensaatiokohteeni on lahjoitukset Luonnonperintösäätiön Mummonmetsään. Käytän lahjoitusta myös lahjana tuttaville.

Lopputulos

Halusin opiskella tätä asiaa ja tehdä nämä harjoitukset, jotta voin rehellisesti ja ilolla matkustaa matkat, jotka matkustan tuntematta huonoa omaatuntoa. Halusin myös ymmärtää, millaiset matkat on syytä jättää kokonaan väliin. Halusin nähdä paremmin, mihin voin vaikuttaa ja mihin en.

Laskin hiilijalanjälkeni

  • Laskin hiilijalanjälkeni Sitran elämäntapatestillä.  Se oli 6300 CO2-yksikköä. (Suuri osa siitä aiheutuu liian isosta talosta. Muissa asioissa olen pääsemässä lähemmäksi kohtuutta, vaikka matkaa tavoitteeseen 2500 CO2-yksikköä on)
  • Laskin miten paljon päästöjä tulee, kun lähden reilun viikon matkalle Portugaliin. Laskuri kertoi, että päästöt ovat 970 kg eli se lisää noin 15%:lla vuosittaista hiilikuormaani. Yritän löytää tavan, jolla säästän saman määrän päästöjä jossain muualla. Pieni tyytyväisyys syntyi siitä, että luku on lähes siedettävä verrattuna Thaimaan matkaan. Lento Phukettiin ja takaisin tuottaisi 2310.8 kg päästöjä eli lähes 2,5-kertaisesti.
  • Varmistan vielä hotellista, ovatko huomioineet kestävän kehityksen säännöt, tarkistan myös matkatoimistolta huomioidaanko kohteemme aktiviteeteissa kestävä kehitys
  • Mietin tosi tarkkaan, mitä otan mukaan matkalle, jotta voin minimoida matkalaukun painon
  • Maksan kuukausittaista Compensate-maksua edelleen ja ostan taas palan ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä.

Satsaan hiilikädenjälkeen

Kun olen selvittänyt hiilijalanjälkilaskennat, keskityn päätyöhäni eli hiilikädenjälkeen.  Yritän kerätä ja jakaa tietoa siitä, mitä kaikkea itseni ja muiden on hyvä huomioida matkustamisessakin.

Uskon Saku Tuomisen oppiin siitä, että tärkeää on kokonaisuuden ymmärtäminen, rehellisyys ja jatkuva parantamisen ja oppimisen halu. Mielummin ilolla ja innostuksella kuin ahdistuksen painamana.

Me Aktivistimummot-liikkeessä teemme sitä. Etsimme ja kerromme faktoja. Luomme toivoa.  Suosimme kohtuutta. Kun aloin tutkia tätä asiaa, myös matkaseurueeni innostui asiasta, ehkä myös matkatoimisto. Toivottavasti asiaan herää myös joku tämän blogin lukija.
Siinä on tolkkua.

Siis hyvillä mielin Portugaliin hyvässä seurassa.

Jos kaikki menee hyvin, eikä Euroopassa alkanut sota tai muut tapahtumat tule esteeksi, Finnairin lentomme lähtee aprillipäivänä 1.4.22.  (Se lentomatka on kyllä ihan liian halpa. Kuten lentomatkat yleensäkin.)

Kesän vietämme koti-Suomessa.

 

Lue lisää ja kommentoi
Seija Kurunmäki
19.09.2021
Aktivistimummot, yleinen
0 kommenttia

Elämänsiivous antaa tilaa merkityksillisille asioille

Tällä viikolla yhdessä Aktivistimummot-ryhmän kanssa kutsumme kiinnostuneita jakamaan ajatuksiamme aiheesta ELÄMÄNSIIVOUS. On mukava mummoyhteistyössä kehittää ajatusta yksinkertaisemmasta ja samalla merkityksellisemmästä elämäntavasta. Sellaisesta, josta tiedämme olevan hyötyä niin meille itselle, tuleville sukupolville kuin myös luonnolle.

Elämänsiivous syntyi koronakeväänä 2021

Termi syntyi, kun pohdimme Zoomissa mummoryhmän kanssa mahdollisuutta alkaa puhua kuolinsiivouksesta ilmastotekona. Totesimme, että elämänsiivous toimii paremmin kokonaisvaltaisena elämäntapojen tarkasteluna, ja ilon tuottajana kun taas kuolinsiivous on kertaluontoinen ja sen suunnittelu ahdistaa.

Yhdessä semiootikko Vaula Norrenan kanssa kiteytimme termin merkityksen.  Voit lukea lisää  Vaula Norrenan blogista Käytimme monipuolista mummoviisautta ja teimme myös yleisluontoisia elämänsiivousvinkkejä.

Tästä puhumme, kun puhumme ELÄMÄNSIIVOUKSESTA
– Turhan henkisen ja materiaalisen roinan poistaminen elämästä
– Yksinkertaisemman ja selkeämmän elämän etsiminen
– Hyvän elämän suojelu myös tulevia sukupolvia varten

Jokaisen elämänsiivous on omanlaisensa

Minulla elämänsiivous alkoi punnitsemalla itselleni tärkeitä asioita. Löysin itsestäni  halun yksinkertaistaa ja selkeyttäää elämääni, jotta merkityksellisimmille asioille jää entistä enemmän aikaa.

HENKILÖKOHTAISTA ELÄMÄNSIIVOUSTA aloittaessani nousi esiin muutamia asioita, joita alan soveltaa elämääni.

1. Seuraan edelleen aikaani, koska haluan pysyä kiinni ajan ilmiöissä, mutta irrotan otteeni joistakin minulle kaukaisista asioista ja asioista, jotka pyörivät paikallaan ärsyttäen. Lopetan esimerkiksi kryptovaluuttauutisten ja soten kiemuroiden seuraamisen.  Turhista päävaivoista vapautuvan ajan käytän ilmasto- ja luontotietouteni lisäämiseen.

2. Keskityn muutamaan järjestöön ja vapaaehtoistoimeen. Aktivoidun niissä, joihin keskityn ja jätän pois ne, jotka eivät tuota minulle iloa. Aktivistimummoille haluan jättää entistä enemmän aikaa.

3. Autan lapsia, lapsenlapsia ja ystäviä tarpeen mukaan. Jätän tyhjää aikaa, jotta olen käytössä kriisin sattuessa.  Jätän aikaa myös omalle itselle ja palautumiselle. Pidän mielessäni, että noin 90-vuotiailla vanhemmillani ja minulla on vain vähän yhteistä aikaa.

4. Alan käydä läpi talossani olevia tavaroita 3 laatikon periaatteella.

  • roina, jotka voin heittää pois kierrätysjätteeksi
  • tuunattavat, uusikäytettävät, kierrätystavara
  • aarteet ja muistot, jotka säilytän ja jotka nimikoin ja joista puhun lasteni kanssa

Tämän kaiken keskellä toivon, että minulla on aikaa olla hyvä mummu, ja hyvä ystävä läheisilleni.
Minulla on myös aikaa enemmän itselleni ja vaikkapa kuntoiluun.

Elämänsiivous houkuttelee

Terminä ja toimena elämänsiivous on houkuttelevampi kuin kuolinsiivous.  Hyvä puoli on myös se, että elämänsiivouksesta on kuolinsiivousta helpompi puhua läheisille. Puhe liittyy puheeseen itselle arvokkaista asioista. Se luo myös pohjaa minun ja läheisteni yhteiselle tulevaisuudelle. Elämänsiivouksen aloittamisen kynnys on kuolinsiivousta matalampi.

Elämänsiivous luo pohjaa myös ajalle minun jälkeeni.

 

 

Lue lisää ja kommentoi
Seija Kurunmäki
18.08.2021
Aktivistimummot, yleinen
1 kommentti

Viidestoista kesä

Ensi viikonloppuna minulla olisi rippikoulun vuosijuhla synnyinseudullani Alajärvellä.
Siitä on 50 vuotta (!), kun tämä kuvan joukko pääsi ripille. Olimme 15-vuotiaita. En voi sanoa, että muistan sen kuin edellisen päivän. Muistan rippipapit ja heidän äänenpainonsa. Kappalainen Kauko Pylvänäinen oli pehmeä-ääninen ja kirkkoherra Otto Tunturi pelottavan kovaääninen.

Rippikuva 20.5.1971

Toki muistan, mitä mulla oli päällä, siis alban alla.

Minulla oli ohuet villaiset mikroshortsit ja ne ihanat vaaleat kiilakorkokengät, joita voisin vieläkin käyttää. Sen muistan, että maailman huolia ei ollut. Suurin huoli oli, ettei vain näytä lihavalta. Meikkiä oli paljon, eivätkä vanhemmat sitä paheksuneet. (Vanhempani ovat aina olleet suvaitsevaisia).

Suurin huoli oli, ettei näytä lihavalta.

Se oli aikaa, kun kuunneltiin Dannyä, Hectoria, Tom Jonesia (isosiskon suosikki) ja Simon & Garfunkelia.  (Juicen musiikista päästiin nauttimaan 70-luvun puolivälissä, yo-aikaan, Viidestoista yö ilmestyi 1980.

Jokainen vuosikymmen muuttaa maailmaa

Maailma muuttuu, vai pitäisikö sanoa, me ihmiset muutamme omilla päätöksillämme  maailmaa. Näiden 50 vuoden aikana Suomessa on nähty huikea talouskasvu. Myös maailmassa olot ovat parantuneet. Köyhyys on vähentynyt.

Näiden 50 vuoden aikana olemme käyttäneet luonnonvaroja kiihtyvällä tahdilla. Päätöksiä on tehty talouskasvun kiilto silmissä.

Luonnonvarojen käyttö on karannut käsistä

Myös ihmisten omat päätökset ovat monesti talousperusteisia. Ainakin itselle tuntui tärkeältä päästä hyppäämään edellistä sukupolvea parempaan taloudelliseen asemaan.
Hyvä koulutus mahdollisti sen. Taloudellinen menestys haluttiin näyttää.

Muutosten vuodet

Nyt kun seuraava syntymäpäivä on 65-vuotispäivä, on näkymä niin taaksepäin, kuin  eteenpäinkin. On suuri rikkaus seurata ja vaikuttaa muuhunkin kuin omaan elämään.

On ilo nähdä, miten yksi lapsi kerrallaan on löytänyt opiskelu-uransa ja  rinnalleen kumppanin, jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Tottakai elämä tuo jokaiselle myös henkilökohtaisia pettymyksiä ja menetyksiä.

Nostalgian ja realismin välillä on tilaa unelmoida.

Viime vuosi ja eläkeikä yhdessä koronan kanssa hiljensi työelämän. Korona pakotti myös pysymään erillään omista vanhoista vanhemmista ja ystävistä. Se peruutti monet mukavat juhlat ja matka-aikeet. 

Kun jotain lähtee, tulee jotakin tilalle

Syntyi kolmas lapsenlapsi, tuli aikaa kuunnella ja lukea kirjoja ja seurata maailman menoa. Rauhainen aika toi uutta intoa ja aikaa ehostaa kotia itselle ja lapsenlapsille sopivaksi. Vapaaehtoistyö ja sen kautta tulleet ystävät ja tavoitteet motivoivat uusimpien etäyhteyksien käytön opetteluun. Sivistyksen tavoittelu on ohittanut taloudellisen hyvinvoinnin tavoittelun.

Kesä 2021 ja sään ääri-ilmiöt,  IPCC ja Afganistan

Kesä 2021 oli monille, ainakin minulle käänteentekevä. Pitkittyneen koronan hiljentämän reilun vuoden jälkeen, IPCC-raportti kertoi meille kaikille, että pahempaa on tulossa, jos ei elämäntapa muutu.  Kaliforniassa ja monissa Euroopan maissa syttyi valtavia tulipaloja. Saksassa tulvi. Ihmiset menettivät kotejaan. Satoja ja tuhansia ihmisiä kuoli. Kodittomien määrä kasvoi. Samaan aikaan koronan deltavirus vei monia maita uudelleen ahdinkoon.

Lasten, nuorten ja aikuistenkin ahdistus kasvaa

IPCC:n raportti viime viikolla kertoi koruttomasti, että meidän on muutettava elämäntyyliä. On tehtävä toisenlaisia päätöksiä. IPCC:n raportti jäi tällä viikolla taustalle, kun Talebanit valtasivat  Afganistanin ja maa siirtyi sekasortoon. Moni sanoo, että on hyvä, että ahdistus kasvaa. Se lisää toimintaa. Toiset sanovat, että ahdistus ei saisi kasvaa niin suureksi, että toivo ja toimintakyky laantuu.  Nämä nykyiset maailman huolet peittävät alleen henkilökohtaiset murheet. Siinäkin on vaaransa.

Minä olen sitä mieltä, että meidän aikuisten pitää toimia, jotta lapset saavat kasvaa rauhassa.

Tulevaisuuden toivo?

Kun ilmassa on niin monia epävarmuuksia, haluaa ottaa kiintopisteitä, joihin rakentaa omaa ja lastenlasten elämäänsä. Miten voimme suojella heitä, jotka nyt menevät rippikouluun tai muuten viettävät lapsuutta ja nuoruutta? Miten näyttää esimerkkiä elämästä, jossa voi nauttia niistä valinnoista, jotka ovat myös ympäristölle hyviä?

Elämme aikaa, jossa tarvitaan päätöksentekijöitä, jotka osaavat nähdä vuosikymmentäkin kauemmaksi.

Viidestoista yö
Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen
Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.
Sun kanssas katson maailmaa
Ja samaa unta nään
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn
Ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen
Oon yksin ajatusten raunioilla
Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen
On jälleen tuskan viitta hartioilla.
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen
Taas huomaan kahden viikon unohtuneen
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen
Voi olla että vihdoin pääsen uneen.
Lauluntekijät: Juice Leskinen / Anssi Matti Tikanmäki
Lue lisää ja kommentoi
Seija Kurunmäki
04.12.2020
Aktivistimummot, Onko tolkkua, yleinen
2 kommenttia

(Riittävän) paras joulu

Tuntuu hyvältä katsella hiljaista lumisadetta siirtäen ajatuksia itsenäisyyden ja joulun viettoon. On mukava unelmoida rauhallisista päivistä, vaikka tylsistäkin. Tuntui tutulta lukea aamun Hesarista juttua, jonka Laura Saarikoski kirjoitti:

Koronavirus on muuttanut unelmien mittakaavaa

Toki joulunajan media kirkuu myös Parasta joulua!-,  Kaikkien aikojen joulu!-, Osta koko joulu meiltä! -mainontaa. Posti ennakoi pakettipaljoutta ja kaupat ennätysmyyntejä. Varma joulun merkki on se, että ensimmäiset uutiset kinkkujen ja piparitaikinan loppumisesta on jo saatu.

Oma elämänpiiri on tiivisti yhteydessä vapaaehtoistyöhön ja mummona olemiseen. Meillä Aktivistimummoillakin on ihan oma, tai itse kahden muun ilmastoliikkeen (Climate Move ja Ilmastovaikuttaminen) kanssa yhdessä tehty joulukampanja, josta uutisoimme 1.12.

Riittävän paras joulu

Kampanja on vastaisku  yhä kasvavalle kulutushysterialle.  Tavaravuoret ja stressi jättävät joulun tärkeän sanoman ja merkityksen alleen. Hysteriassa on se paha vika, että se tarttuu, jos ei pidä varaansa. Siksi kampanjassa puhumme ja sometamme tärkeistä teemoista #kohtuus, #toivo #riittävänparasjoulu ja #jouluilo. Ilmaston asialla kun olemme, muistutamme siitä tosiasiasta, että kulutustavoissamme tarvitaan muutoksia, jos halutaan selättää #ilmastokriisi.

Joulu on lasten juhla ja lelut ovat lasten työvälineitä. Emme me mummot täysin lahjattomasta joulusta saarnaa. Ostamisen pakon sijaan innostumme laadusta, käsitöistä,  kierrätyslahjoista, kulttuurista, palveluista sekä aineettomista lahjoista tai lahjoituksista hyvään tarkoitukseen.

Digiloikka toteutui, kun oli pakko

Korona-aikana moni meistä on päässyt tekemään ison digiloikan, kun kokoukset, tapahtumat ja tekemiset siirrettiin verkkoon. On ollut hienoa oppia Zoomit ja Teamsit. Korona näyttää, että muutoksia syntyy, kun on pakko. Saman säännön pitäisi toimia ilmastoasioissakin!

Viime viikolla oli mukava kokemus päästä tekemään elämän ensimmäisiä Podcast-nauhoituksia ja olla vetämässä Facebook-live-lähetystä. Molemmissa oli puhetta ruoasta. Pohdimme asiantuntijaporukalla, millä keinoin saamme ihmiset tekemään ruokamuutoksia, jotka ovat sekä terveyden että ilmaston kannalta välttämättömiä.  Pääsin filosofin kanssa pohtimaan, miten muutokset tehdään niin, että ne koetaan reiluksi jo oikeudenmukaiseksi koko ruokaketjussa. Vain reiluksi koetut muutokset saavat kunnon kannatuksen. Ruokaviestimme on helppo:

Enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa

Lunta sataa hiljalleen. Hiljennyn katsomaan tummuvaa iltaa ja sinistä hetkeä.

Tähän loppuun loppulause Reetta Meriläisen Riittävän paras joulu -blogista, jonka julkaisimme Aktivistimummot-sivuilla.

Kun muistaa olla lempeä itseään kohtaan, voi huomata, että joulunajan hyvää tahtoa on helpompi ulottaa myös muihin – ja koko elonkirjoon. Kaikkein paras joulu on juuri sellainen, joka sinulle riittää.
Ja luonto kiittää.

Riittävän parasta joulua kaikille!
Siinä on tolkkua!

ps. Ensi viikolla 9.12. julkistetaan Aktivistimummojen saama ”Je ne sais quoi”- vastuullisuuspalkinto (vapaa suomennos ”Se jokin-palkinto”)  Tuo kansainvälinen palkinto innostaa meitä kovasti.

Lue lisää ja kommentoi
Seija Kurunmäki
18.07.2020
Aktivistimummot, Onko tolkkua, yleinen
0 kommenttia

Resilienssin aika

Tunnustan, että joku aika sitten googlasin sanan resilienssi merkityksen, kun huomasin, että siitä alettiin enenevästi kirjoittaa niin mielen, työelämän kuin luonnonkin hyvinvointia käsittelevissä jutuissa, enkä ihan ollut selvillä sanan koko sisällöstä.

Resilienssi on selviytymiskykyä muuttuvissa tilanteissa

Tykkäsin kovasti tavasta, jolla Riikka Suominen Vihreässä langan artikkelissaan asiaa pohjusti:

Resilienssi tarkoittaa pärjäämistä vastoinkäymisistä huolimatta. Taidosta on viime vuosina puhuttu entistä enemmän. Resilienssi on pinnalla, koska ihmisiltä odotetaan työelämässä sietokykyä ja vahvuutta. Myös ilmastonmuutos lisää todennäköisesti arkielämän vastoinkäymisiä: sähkökatkoja ja äärisäitä.

Resilienssin merkitys tuli esiin, kun 90-luvulla tutkittiin, miksi osa Lontoon slummien lapsista selviytyi  kovista oloista huolimatta. Tutkimus osoitti, että selviämiseen vaikuttaa kolme asiaa:  ihmisen oma harjoittelu, yhteisön toiminta ympärillä ja koko yhteiskunnan rakenteet.

Ilmastonmuutos ja resilienssi

Nyt koronan aikana on koeteltu paitsi yksilöiden, myös yhteiskunnan resilienssiä.  Yhteiskunnan resilienssin sanotaankin näkyvän parhaiten kriiseissä.  Korona loi uskoa siihen, että sekä yksilö että yhteiskunta voivat tehdä nopeitakin muutoksia toimintatavoissaan, kun on pakko. Koronan luoma pakko ymmärrettiin. Nyt käydään paljon keskustelua siitä, miksi ilmastomuutoksen tuomaa pakkoa ei ymmärretä.

Miksi ilmastomuutoksen tuomaa pakkoa ei ymmärretä?

Hyvän kysymyksen aiheesta esitti Hesarissa Valtteri Parikka:  Miksi koronavirusta vastaan taisteltiin, mutta ilmastonmuutoksen torjunta on vain hössötystä ja piiperrystä? Hänen omaan vastaukseensa on helppo yhtyä: ”Ehkä juuri nyt etenevä pandemia on helpompi hahmottaa kuin vähitellen tapahtuva ilmastonmuutos.”

Jotta yhä suurempi joukko hahmottaa että ilmastonmuutos on iso  kriisi, tarvitaan yhä enemmän paitsi tietoa, myös monia, erilaisia asiaa eteenpäin vieviä voimia. Näin yhteiskuntaan saadaan ilmapiiri ja rakenteet, jotka tukevat muutoksia, joita nyt on pakko tehdä.
Nyt tarvitaan edelläkävijöitä, jotka näyttävät, että muutoksissa ei kyse ole elämän kurjistumisesta vaan siitä, että muutoksin mahdollistamme hyvää elämää sekä nykyisille että tuleville sukupolville.  Ilman muutoksia sitä hyvää elämää ei ole luvassa. Hienoa, että nuoret ovat aktiivisia. Olisi järjenvastaista, jos tätä isoa kriisiä eivät olisi ratkaisemassa myös suuret ikäluokat elämänkokemuksineen.

Aktivistimummot ja resilienssi

Resilienssin on todettu kasvavan iän myötä. Elämänkokemus auttaa käsitelemään myös vaikeita tunteita ja tilanteita.  Ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi kasvavat iän myötä. (Lue lisää Mieli-lehden artikkelista)

Kun loimme Aktivistimummot-liikkeen manifestiä, emme käyttäneet sanaa resilienssi, vaikka sitähän siinä tarvitaan, mummoviisaudessakin. Haluamme luoda maailmaa, jossa yksilöt ovat valmiista muuttumaan käytöstapojaan ja yhteiskunnan rakenteet muuttuvat kestävää elämää suosiviksi. Manifestissämme sanotaan:

Rakennamme yhdessä yhteiskuntaa, jossa kohtuus säätelee  elämänlaatua, oikeudenmukaisuuden merkitys ymmärretään ja empatia on perusarvo.

Ilahduin lukiessani ympäristöetiikasta väitelleen Suvielise Nurmen haastattelua.

”Mahdollisuus valita oikea ja hyvä silloinkin, kun se on vastoin omaa etua ja vaistoja, erottaa ihmisen muista lajeista. Moraali on ihmisen taito suojella hyvää elämää.”

Vaikka sanat moraali, empatia ja toivo, saattavat tuntua yleviltä sanoilta, ne ovat juuri niitä asioita, joita tarvitaan muuttumiskyvyn ja -halun (eli resilienssin) rinnalla, jotta voimme varmistaa tulevaisuuden hyvän elämän.

Empatia on ihmisen taito suojella hyvää elämää.  Monia asioita voidaan korvata tekoälyllä. Emptiaa ei voi. Muun muassa siksi mummot ovat olemassa.

Kesän iloa, ja toivoa tämän Pelata Pörriäinen -kuvan myötä.

 

Kuva: Biodiversity Heritage Library, Annukka Palmen-Väisäne

ps. Julkaisin tämän blogin myös Aktivistimummot-sivuilla.

 

 

Lue lisää ja kommentoi
Seija Kurunmäki
25.03.2020
Aktivistimummot
0 kommenttia

932 ryhmässä TOP2020

Joka neljäs vuosi HOK-Elanto lähettää omistajilleen (vihreän kortin haltijoille) vaalikirjeen, joka kertoo asiakasomistajien keskuudesta valittavasta edustajistosta. Kirje näyttää tältä. Onko tuttu?

Tunnustan, että olen heittänyt monena vuonna kuoren suoraan paperinkeräykseen. Korkeintaan olen tuhahtanut huomatessani poliittisesti ryhmittyneet ehdokkaat. Niin lienee tehnyt moni muukin, koska viimeisissä, vuoden 2016 vaaleissa, äänetysprosentti oli vain 26%.

Älä heitä kuorta pois.

Kirjeessä on jotakin uutta. Ehdolla on 19 tutkijaa ja kansalaisaktiivia poliittisesti sitoutumattomassa TOP2020-ryhmässä
(Tulevaisuuden Osuuskaupan puolesta). Yhteensä nyt käynnistyvissä HOK-Elanto-vaaleissa on yli 1200 ehdokasta.

Olen ehdolla numerolla 932

Kansalaisaktivismini taustaryhmä on Aktivistimummot. 

Olemme kohtuuden, toivon ja lastenlasten asialla. Haluamme tekoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kulutuksen kestävyyden ja kohtuuden lisäämiseksi.  Siinä kaupalla on suuri rooli. Osuuskauppa on jo tehnyt paljon, mutta haastavassa tulevaisuudessa tarvitaan vielä enemmän.

Olen todella ylpeä TOP2020-ryhmästämme

Ehdimme kokoontua kerran ennen karanteeneja.  Tapaamissani tutkijoissa ja kansalaisaktiiveissa on upeaa ja aikaansaavaa väkeä. Heillä on paljon uusia rakentavia ajatuksia ja ennenkaikkea kykyä yhteistyöhön!  Jokainen äänestäjä löytää ryhmästä omansa.  Jos olet kiinnostunut vaaliohjelmastamme, sen voi käydä lukemassa täältä.

Äänestys käy netissä helposti

HOK-Elannon vaalissa  nettiäänestys on helppo ja suositeltava tapa.  Äänestämään pääset täältä. 
Myös perinteinen kirjeäänestys on mahdollinen. Kotiin tulleessa kirjeessä  on äänestyslippu ja valmis kuori.
Täytetyn äänestyslipun voi lähettää postissa ilman postimerkkiä.

Kirje ja samalla kortti postiin

Moni vanhempi ihminen elää korona-aikana kotikaranteenissa. Heille päivän kohokohta on postin tuleminen tai hakeminen.
Nyt on aika yllättää läheinen tai vieraampikin nuori tai vanha ihminen postikortilla. Siinä on tolkkua!
Pääsiäinenkin on sopivasti 10.-12.4.

 

HOK-Elannon edustajiston vaalien äänestysaika alkaa netissä (http://osuuskauppavaalit.fi/hok-elanto) torstaina 26.3. klo 9 ja päättyy 6.4. klo 23.59.

Lue lisää ja kommentoi
Seija Kurunmäki
01.03.2020
Aktivistimummot
0 kommenttia

Taisteleva toivo

Pitkästä aikaa olin sunnuntaiaamuna kirkossa. Temppeliaukion kirkon Gospelmessu ilmastolle innosti. Oli virkistävää kuulla kristillisestä traditiostamme kumpuavia näkökulmia ilmastokriisiin.

Kohtuuden korostaminen on vahva länsimaisen kirkon korostama hyve.  Aloin hämmästellä, miten nopeasti me kohtuuden kasvatit olemme onnistuneet kirittämään itsemme kohtuuttoman kulutuksen ja jatkuvan kasvun syövereihin.  Ahneuden tielle. Ja nyt olemme tilanteessa, jossa on vaikea luopua opitusta, turhasta kulutuksesta, vaikka ollaan jo pakon edessä.

Kuuntelin pappien puheet tarkasti. Niissä puheissa ei ollut denialismia. Oli isosti realisimia, kun avoimesti kerrottiin, miten valtavan muutoksen keskellä me ihmiskuntana elämme.  Mieleen jäi monta T:tä.

Tahto, toimet ja toivo

Omaksi ohjenuoraksi otin sanaparin

Taisteleva toivo (aktiivinen toivo)

Papit ja saarnamiehet/naiset kertoivat, miten lähelle ilmastonmuutos on tullut lähetystyössä, kun kirkko on ollut auttamassa mm. Tansanian kuivuudesta ja nälästä kärsiviä.  He muistuttivat, että ilmastonmuutos ei ole tuleva uhka vaan todellisuus, joka koskee yhä kasvavaa joukkoa.  Kirkon lähetysväki on ollut todistamassa, että kaikkia ilmastonmuutoksen ja ääri-ilmiöiden uhreja ei pystytä auttamaan. Auttamisyrityksistä huolimatta jo nyt ihmisiä kuolee ilmastonmuutoksen vuoksi. Lumeton talvi on harmillinen, mutta se ei vielä ihmishenkiä uhkaa.

Jo kansakoulusta asti mieltä vaivannut Kain ja Aapel -tarina taipui ilmastonmuutostarinaksi. Muistatte varmaan, miten Kain tappoi veljensä Apelin eikä tunnustanut sitä, vaan syytti muita. ”En ole veljeni vartija!”, hän sanoi.
Samaan syyllistyvät he, jotka ovat sitä mieltä, että muut ovat syyllisiä (”Intia ja Kiina ratkaisee ilmastonmuutoksen suunnan, ei me pieni Suomi!”). Kuulostaa tutulta.

Ja se Gospel. Varsin voimaannuttavaa. Kiitos Gospel Helsinki.

Entä virret. Nekin ovat uudistuneet. Vaikka olen vakituinen kirkollisverojen maksaja, en ollut ennen tätä aamua tutustunut Virsikirjan lisävihkoon, jossa on 79 uutta virttä (virret 915- )  Niissä 2016 ilmestyneissä virsissä on aiemmin vähälle huomiolle virsissä jääneitä asioita kuten  kaupunkilaisuus, isänpäivä ja luonnonsuojelu.

Näitä virsiä oli hyvä laulaa.

Sunnuntaiaamun oppi. Ison kriisin keskellä tarvitaan lohdutusta, toivoa ja aitoa välittämistä.  Niissä on tolkkua.

Kirkon opit ovat mainettaan ajankohtaisempia.

Lue lisää ja kommentoi
Seija Kurunmäki
02.02.2020
Aktivistimummot
0 kommenttia

Mitä kuuluu tänään 02022020?

Päivämäärässä on pelkkiä kakkosia ja nollia.  Se on helppo muistaa. Päivä tuntuu erityiseltä. Onhan se vielä palindromi.

Sunnuntaina 02.02.2020 on Lumen päivä

2.2.20 jää mieleen myös siksi, että harva muistaa helmikuuta, jolloin Suomessa (etelässä) ei ole yhtään lunta.

Miten maailma makaa 02.02.20?

Helsingin Sanomien ensimmäinen aukeama kertoo, mitä erityistä tässä päivässä on.  Pääuutinen on se, että Suomessa syntyy liian vähän lapsia. Syitä ja parannuskeinoja asiaan on pohdittu julkisuudessa viime aikoina paljon.

Itseäni kosketti laaja reportaasi ”Pelin henki”,  jossa kerrottiin joka yö Syyriasta, Pakistanista ja Afganistanista tulevista siirtolaisista, jotka tahtovat päästä Bosnian ja Kroatian rajalta Eurooppaan. Kuvat kertovat perheistä ja äideistä, jotka pienten lasten kanssa vaeltavat vaarallista reittiä. Lapset itkevät nälkää ja kylmyyttä. Moni sairastuu raskaalla matkalla. Vanhempien tavoitteena on päästä Eurooppaan ja saada täällä lapsilleen parempi tulevaisuus.  Tätä tapahtuu joka päivä, ei vain 2.2.20.

Päivän muita isoja uutisia ovat ilmastonmuutos, Korona-virus ja jatkokertomus Trump. Ei kovin hyviä uutisia.

”Mitä kuuluu?”  ”Hyvää!”

Kun kysyn lapsenlapselta, mitä kuuluu, hän vastaa: ”Hyvin! Se tuntuu hyvältä.
Eilen toinen lapsenlapsi sai korkean kuumeen. Hänen vanhempansa veivät tytön lääkärille, joka totesi, että 3-vuotiaalla oli keuhkokuume. Vielä illalla sain kuvan, joka kertoi, että tyttö oli päässyt heti Lastenklinikalle. Ja nyt, yön hyvän hoidon jälkeen hän on toipumassa.

Tuli kiitollisuusolo. Elämme maassa, jossa lapsilla on hyvä olla.
Perusasiat ovat hyvässä kunnossa.  Siitä ei lasten vähyys voi johtua.
Syyt ovat syvemmällä.

Uusi tieto itselleni oli, että Ruotsissa syntyvyystilanne on parempi.
Ylen toimittaja Kirsi Heikel  pohti syitä. Hänen loppupäätelmästä oli se, että Ruotsissa kannustetaan enemmän,  myös lapsia.

”Eivät ruotsalaiset taida hannuhanhia ollakaan. He ovat saaneet kasvaa Mummo Ankan kainalossa”, Heikel kirjoittaa.

Kun olen nyt lähes vuoden verran tehnyt Aktivistimummot-työtä, vastaan on tullut monta Facebook-ryhmään pyrkivää, jotka arasti kysyvät pääsyä ryhmään, vaikka heillä vielä ei ole omia lapsenlapsia ”eikä ole varmaa onko koskaan”. Monet tahtovat alkaa silti valmistautua mummouteen. Jos ei omille lapsenlapsille, niin maailman lapsenlapsille.

Tottakai ryhmään pääsee.  Empatiaa ei ole tässä maailmassa liikaa.

Aika jakaantuu epätasaisesti. Ruuhkavuodet ja eläkevuodet.

Siinä missä lasten hankkiminen/saaminen nuorilta lykkääntyy työelämän tai muun kiireen vuoksi, olisi monella eläkkeelle jääneellä mummolla ja vaarilla aikaa ja halua ottaa isompaakin vastuuta. Ihan kuin ennen vanhaan, kun sukupolvien yhteys oli isompi.  Tämä pitäisi osata sanoittaa oikealla tavalla tähän aikaan. Vastuun jakaminen sukupolvien välille voisi olla yksi ratkaisu siihen, että kiireiset pariskunnat uskaltautuisivat vanhemmuuteen.

Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, on yhdeksi syylliseksi leimattu isot lapsimäärät.  Silloin ei huomioida sitä, että lapsi ja lapsenlapsi voi parhaimmillaan lisätä koko yhteisön halua elää ilmastoa ja luontoa säilyttäen.

Kaukolentoja vai metsäretkiä?

Kun Blue Blue Wings -lehti  halusi tehdä juttua Aktivistimummoista, oli ihanaa päästä kertomaan siitä, miten metsäretki voi olla monelle lapsella lentomatkaa mieluisampi.

 

 

Lopetan meidän Aktivistimummojen missioon.

Me mummot haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää.

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi
Seija Kurunmäki
01.12.2019
Aktivistimummot, yleinen
0 kommenttia

Kolme kertaa kiitollisuus

Sana KIITOLLISUUS on tullut viime viikkoina vastaan monta kertaa.
Luin Verkkolehti Työpisteestä  professori Jari Hakasen haastattelun.  Yksi lause herätti:

Kiitollisuus on vähän tutkittu ja aliarvostettu positiivinen tunne.

Kiitollisuus, kuten muutkin positiiviset tunteet, vaatii pysähtymistä ja aikaa. Vain silloin voi nähdä positiiviset asiat kaiken elämän sekamelskan keskellä. ”Ihminen tarvitsee jotakin, jota tehdä, jotakin, josta unelmoida ja jotakin, jota rakastaa.” 

1.

Yhteinen tavoite on kiitollisuuden aihe

Alkuvuodesta Aktivistimummot-liikettä perustettaessa oli ihastuttavaa kokea samanhenkisten ihmisten yhteys.
Sai syventää ajatuksia vanhojen tuttujen kanssa, sai kohdata myös uusia ihmisiä, jotka antoivat aikaansa, osaamistaan ja jakoivat näkemyksiään. Meitä oli alussa koossa pieni joukko, jolla oli yhteinen iso tavoite ja sydämestä lähtevä tekemisen motiivi:
Omien ja maailman lastenlasten tulevaisuus. Saatiin aikaan Aktivistimummot-liike.

Aktivistimummot HS:n jutussa 2.11. Kuva Rio Gandara.

Aktivistimummot-liikkeen vastaanotto on ollut iso ilo.  Hesarin juttu 2.11. moninkertaisti joukkomme.
Joka päivä saa kokea uusia kohtaamisia ja kuulla, että tällaista on odotettu. Monille on merkityksellistä olla aktiivisesti etsimässä keinoja ihmiskunnan ison haasteen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mediat, mm. Svenska YLE ja YLE Tampere, innostuivat jakamaan sanomaamme.

Isot asiat eivät synny hetkessä. Eikä niitä hetkessä hoideta.  Eikä ilman joukkovoimaa.
Moni aktiivinen mummo ja asiantuntija on viime viikkoina ilmoittautunut mukaan antamaan panostaan.
Upeiden perustajamummojen mukaan on saatu apuvoimaa:  Anna, Armi, Tarja, Kaija, Carita ym. ja koko kasvava 4800 mummon joukko.  Yhdessä haemme vaikuttavia keinoja kohtuuden, toivon ja oikeudenmukaisuuden keinoja käyttäen.

Isot asiat ratkaistaan isolla joukkovoimalla.

2.

Pysyvä kiitollisuuden aihe on kirjat.

Bookbeatin äänikirjat mahdollistavat lukemisen ja liikkumisen yhdistämisen. Äänikirjan avulla ehtii elämässään useamman kirjan maailmaan. Se on kuitenkin sanottava, ettei kuunteleminen lukemista ole. Parhaat kokemukset  tulevat kirjoista, joita on saa lehteillä omissa käsissä. Siitä, että voi palata takaisin tärkeään lauseeseen.

Finlandia-palkinto-kilpailu ehdokasasetteluineen on loistava konsepti. Sen myötä saa monta luotettavaa kirjasuositusta.
Elin viikon verran Finlandia-voittaja Bollan maailmassa. Sain tai jouduin keskelle albaanien ja serbien elämää Kosovon repivän sodan keskelle kahden ihmisen tarinan sisälle. Kun sieltä pääsi ulos, oli hienoa huomata, miten iso merkitys on sillä, että saamme elää täällä maailman onnellisimmassa maassa, rauhassa, unelmia rakentaen ja toteuttaen. Luin kirjailja Pajtim Statovcin haastattelun. Hän puhui toiseudesta ja kertoi monista ihmisistä, joiden tilanne on tämä:

”Vaikka kuinka kurottais kohti omia unelmiaan, niin niitä ei saavuta!” Pajtim Statovci

Se muistuttaa meitä siitä, miten paljon maailmassa on suuria vaikeuksia. Ei ole ihan helppo mennä vaikeassa tilanteessa olevalle kertomaan kiitollisuuden sanomaa omasta perspektiivistä osana maailman onnellisinta kansaa.

Ilmastoasioissa löysin itselleni raamatun, johon tahdon monesti palata.

”Raamatun” nimi on Päin Helvettiä.

Se on Panu Pihkalan kirjoittama kirja ilmastoahdistuksesta ja toivosta. Täytin sen alleviivauksilla. Kiitollinen olo tuli siitä, miten hyvin näitäkin asioita on mietitty ja viisautta monesta lähteestä ja näkökulmasta haettu. Voi vain lukea valmista ja todeta: Näin on.

Pihkala kirjoittaa  ilmastoahdistuksesta kappaleessa Pärjääminen ja selviytyminen (s. 218) näin:

Ihminen on yleensä hyvin sitkeä ja hänen kantokykynsä kasvaa taakkojen myötä.
Mutta rajansa kaikella. Liialliset kuormat vievät elämästä toimintakykyä ja iloa.
Tarvitaan kolmea asiaa: sopivia yksilöllisiä kuormia, riittäviä lepohetkiä  kantamisen välissä ja taakkojen yhteistä jakamista. Parhaimmillaan yhteinen vaellus on sitä, että kun jollakulla on heikompi hetki niin toinen kantaa enemmän kuormaa.

 

Tästä tuli mieleen, että ainakaan lasten ja nuorten niskaan ei  kenenkään pidä lisätä ilmastoahdistuksen taakkaa.
Meillä mummoilla isossa ryhmässä on voimia kantaa isompaakin taakkaa. Meillä on yhdessä valtaa ja voimaa tehdä ja painostaa päättäjiä tekoihin, joilla on vaikutusta.

3.

Lapset on iso kiitollisuuden aihe.

Joka kerta kun kohtaan pieniä lapsia, omia tai muiden lapsenlapsia, ei voi kun ihastella sitä energiaa ja intoa, jolla he uusiin asioihin suhtautuvat. Lapset on iso kiitollisuuden aihe. Heitä on helppo rakastaa täydestä sydämestä.
Meidän aikuisten homma on pitää huolta, ja tehdä kaikkemme, että maailma on sellainen, että lapset voivat säilyttää sen toiveikkuuden, joka heidän silmistään loistaa.

 

Joulu on kiitollisuuden juhla.

Lue lisää ja kommentoi

Seija Kurunmäki

Onko tolkkua? -blogissa Seija Kurunmäki seuraa ruoka-alan ilmiöitä, haastaa keskusteluun ja visioi.

Seija twiittaa

SeijaKurunmaki @SeijaKurunmaki

Could not authenticate you.

© 2024 — Onko tolkkua? All Rights Reserved.

Based on Blogum by Wpshower