— Onko tolkkua?

Arkisto
yleinen

Haluan matkustaa – kohtuudella ja kestävästi

Miten toimin? kysyy aktivistimummo

Kun koronan ote alkaa helpottaa, monelle iskee kaukokaipuu. Niin minullekin. Motiiveja matkustamiseen on monia. Jonkun pitää matkustaa työn vuoksi, toinen kaipaa ulkomailla asuvaa ystävää, kolmas aurinkoa, harrastusta tai kulttuurielämystä.

Tietoisuus matkailun ilmastovaikutuksista on saanut tiedostavat ihmiset pohtimaan matkustamisen ympäristövaikutuksia. Erityisesti lentomatkailu on luupin alla. Ruotsissa  keskustellaan lentohäpeästä, ”flygskam”ista.  Suomessa ilmiö ei ole niin vahva. Näkyypä täällä myös lentämiseen liittyviä puolustuspuheita. Onko siinä tolkkua?

Koska matkustamisen ”oikeutukseen” on monia näkökulmia, yritän löytää oman näkökulmani ja riittävän tietopohjan ennenkuin kahden koronavuoden ja lentämättömyyden jälkeen ryntään matkoja tilaamaan tai päätän pysyä loppuelämäni  tiivisti koti-Suomessa.

Ensiksi faktoja

Löysin Reilumatkailu-sivut, jossa asiaa käsiteltiin monipuolisesti.  Siellä kerrottu määritelmä ilahdutti:

Yksinkertaisimmillaan reilu matkailu voidaan määritellä matkailuksi, jossa matkailun positiiviset vaikutukset maksimoidaan ja negatiiviset minimoidaan.

Ilahduttavaa oli myös ymmärtää, että kestävä matkailu on muutakin kuin lentoja tai ei-lentoja.

Kestävä matkailu on matkailua, joka huomioi nykyiset sekä tulevat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset, huomioiden niin matkailijoiden, matkailualan, ympäristön sekä kohdeyhteisöjen tarpeet.
Voidaan sanoa, että kyseessä on yleisten kestävän kehityksen periaatteiden mukainen matkailu.

Kun matkailua ajatellaan myös kestävyyden kannalta, tarvitaan ajatusmallien ja toimintatapojen muutoksia.  Keinoja vähentää omasta liikkumisesta muodostuvaa hiilikuormitusta on monia, ja siihen suositellaan seuraavaa hierarkista kaavaa: vältä, vähennä ja kompensoi.

Vältä, vähennä ja kompensoi.

Matkailusta on arvioitu aiheutuvan noin 8 % globaaleista kasvihuonepäästöistä.  Lentoliikenne on vastuussa noin 2-3 % kasvihuonepäästöistä globaalilla tasolla.

Reilu matkailu -sivuilla neuvotaan, että jos ei pysty välttämään, tulisi pyrkiä vähentämään. Tällöin voi miettiä, että voisiko perillä olla pidempään sen sijaan, että matkustaa useasti lyhyitä matkoja.

Viimeisenä keinona tulisi olla kompensointi. Tällöin omasta matkailusta, yleensä lentämisestä, syntyneet päästöt kompensoidaan jonkin palveluntarjoajan kautta rahallisesti.

Miten paljon on kohtuullinen matkustaminen?

Kysyin kohtuudesta kestävän matkailun asiantuntijalta ja alan konsultilta, Anu Nylundilta, Mood of Finland-yrityksestä. 

Anu vastasi näin:

Kohtuudella ei ole tarkkaa määritelmää

”En antaisi mitään määrällisiä ohjeita kohtuullisuuteen. Tärkeää on matkailijatasolla ymmärtää, tietää ja tunnistaa omat kokonaispäästöt ja ymmärtää lentojen osuus kokonaispäästöistä.

Lennon pituudella on merkitystä. Kun lentää, olisi hyvä olla paikan päällä pitkään, eli mieluummin yksi lento ja useamman viikon oleskelu kohteessa kuin monta lyhyttä matkaa, jossa lennetään.

Anu Nylund kehottaa myös miettimään vaihtoehtona junamatkustusta. Se voi olla jopa elämyksellisempää, vaikkakin aikaa vievää.  Junamatkailuun saa tosi hyviä vinkkejä Facebookin Maata pitkin matkaajat -ryhmästä.

 Avoimmuus kunniaan

Anu Nylund samoin kuin Reilumatkailu-sivusto ohjeistaa, että ihmisten, jotka eivät voi kokonaan välttää matkustamista, on hyvä selvittää matkustamisen vaikutuksia ja pyrkiä koko ajan parantamaan käytöstään.  Hienoa on, jos voi  toteuttaa itse ja opettaa myös muille tapoja, joilla ilmastopäästöjä voi vähentää.

Anu Nylund opastaa näin:

”Matkailussa mielestäni merkittävintä on olla täysin läpinäkyvä eli kertoa avoimesti miksi matkustaa, mitä haittoja tiedostaa itse matkojen aiheuttavan ja mitä hyvää tekee haittoja pienentääkseen.  Lisäksi on hyvä pohtia, mitä hyvää tekee, jotta se vierailtu paikka on parempi paikka vierailun jälkeen. Reilua ja vastuullista on kertoa niin hyvistä kuin haastavista asioista.

Läpinäkyvyys voi olla aluksi sitä, että tietää paljonko omat vuosittaiset kasvihuonepäästöt ovat (esim. Sitran elämäntapatesti tai Ilmastodieetti.fi) ja miten aikoo tulevaisuudessa omia päästöjä pienentää. Matkailun vähentäminen on yksi keino. Keinoja on muitakin.

Matkustaminen aiheuttaa extra-päästöjä jotka voi suhteuttaa arjen päästöihin.
Lentolaskuri on hyvä apu, jota voi käyttää myös kompensointitarpeen laskennassa.

Kompensaatio on yksi keino

Erilaisia kompensaatiopalveluja on monia. Hyviä ja epäilyttäviä. Hyvä on, jos  löytää omaan arvomaailmaan sopivan kompensaatiopalvelun. Itse suosin Compensate-palvelua, johon lahjoitan kuukausittain – ja autan heitä istuttamaan puita hiilinieluksi. Tottakai samalla helpotan omaatuntoani. En näe  siinä ole mitään väärää. Toinen kompensaatiokohteeni on lahjoitukset Luonnonperintösäätiön Mummonmetsään. Käytän lahjoitusta myös lahjana tuttaville.

Lopputulos

Halusin opiskella tätä asiaa ja tehdä nämä harjoitukset, jotta voin rehellisesti ja ilolla matkustaa matkat, jotka matkustan tuntematta huonoa omaatuntoa. Halusin myös ymmärtää, millaiset matkat on syytä jättää kokonaan väliin. Halusin nähdä paremmin, mihin voin vaikuttaa ja mihin en.

Laskin hiilijalanjälkeni

  • Laskin hiilijalanjälkeni Sitran elämäntapatestillä.  Se oli 6300 CO2-yksikköä. (Suuri osa siitä aiheutuu liian isosta talosta. Muissa asioissa olen pääsemässä lähemmäksi kohtuutta, vaikka matkaa tavoitteeseen 2500 CO2-yksikköä on)
  • Laskin miten paljon päästöjä tulee, kun lähden reilun viikon matkalle Portugaliin. Laskuri kertoi, että päästöt ovat 970 kg eli se lisää noin 15%:lla vuosittaista hiilikuormaani. Yritän löytää tavan, jolla säästän saman määrän päästöjä jossain muualla. Pieni tyytyväisyys syntyi siitä, että luku on lähes siedettävä verrattuna Thaimaan matkaan. Lento Phukettiin ja takaisin tuottaisi 2310.8 kg päästöjä eli lähes 2,5-kertaisesti.
  • Varmistan vielä hotellista, ovatko huomioineet kestävän kehityksen säännöt, tarkistan myös matkatoimistolta huomioidaanko kohteemme aktiviteeteissa kestävä kehitys
  • Mietin tosi tarkkaan, mitä otan mukaan matkalle, jotta voin minimoida matkalaukun painon
  • Maksan kuukausittaista Compensate-maksua edelleen ja ostan taas palan ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä.

Satsaan hiilikädenjälkeen

Kun olen selvittänyt hiilijalanjälkilaskennat, keskityn päätyöhäni eli hiilikädenjälkeen.  Yritän kerätä ja jakaa tietoa siitä, mitä kaikkea itseni ja muiden on hyvä huomioida matkustamisessakin.

Uskon Saku Tuomisen oppiin siitä, että tärkeää on kokonaisuuden ymmärtäminen, rehellisyys ja jatkuva parantamisen ja oppimisen halu. Mielummin ilolla ja innostuksella kuin ahdistuksen painamana.

Me Aktivistimummot-liikkeessä teemme sitä. Etsimme ja kerromme faktoja. Luomme toivoa.  Suosimme kohtuutta. Kun aloin tutkia tätä asiaa, myös matkaseurueeni innostui asiasta, ehkä myös matkatoimisto. Toivottavasti asiaan herää myös joku tämän blogin lukija.
Siinä on tolkkua.

Siis hyvillä mielin Portugaliin hyvässä seurassa.

Jos kaikki menee hyvin, eikä Euroopassa alkanut sota tai muut tapahtumat tule esteeksi, Finnairin lentomme lähtee aprillipäivänä 1.4.22.  (Se lentomatka on kyllä ihan liian halpa. Kuten lentomatkat yleensäkin.)

Kesän vietämme koti-Suomessa.

 

Lue lisää ja kommentoi

Korona

”Tämä on pian ohi” oli ajatus keväällä 2020

Keväällä 2020, lähes kaksi vuotta, hiihtoloman tienoilla, tuli minulle ensimmäistä kertaa vastaan sana korona, Covid-19.  Muistan, kun olin ystävänpäivänä 14.2. matkalla Torinoon, ja lentoasemalla kohtasin suojapukuiset kuumeen mittaajat. Pääsin läpi, mutta tilanne oli pelottava.

Kevät 2020 elettiin jännityksessä ja alettiin odottaa maskeja ja rokotuksia. Vuosi kului loppuun vaihtelevin tunnelmin.  Etätöistä tuli arkipäivää. Ravintolat siirtyivät wolttailemaan. Presidentin itsenäisyysjuhla 2020 peruuntui. Juhlia peruttiin, hautajaisetkin siirtyivät nettiin.

Alettiin odottaa vuotta 2021, jolloin uskottiin, että kaikki olisi taas ennallaan.  Koronalukujen seuraamisesta tuli arkipäivää. Mika Salmisesta tuli tunnetuin ja ehkä rauhoittavinkin tv-kasvo. Koronaviruksen pallomainen olemus, värikkääksi kuvattuna, tuli kaikille tutuksi. Jokaisella oli tutun tuttu, joka oli sairastunut.

Vuosi 2021 paljasti totuuden

Tuli vuosi 2021. Eli vuosi, jolloin moni meistä alkoi jo väsähtää koronaan. Toisaalta koronasta oli jo tullut arkipäivää.  Nelivuotiaat lapsenlapseni kokivat koronan normaaliksi osaksi arkeaan. Oli suorastaan hellyttävää seurata heidän käyttäytymistään sekä päiväkodissa että kotona. Huomasi, että käsien pesusta oli tullut heille todellinen rutiini.

Vuonna 2021 sain kaksi rokotusta. Ensin alkukeväästä ja sitten 23.6.  Oli mukava, kun oli turvallinen olo.  Niihin aikoihin poikani edelliseltä keväältä siirtyneet häät saatiin toteutetuksi 18.6. Jokainen vieras oli tehnyt kotitestin ennen tuloaan. Kukaan ei sairastunut.  Oli jo pieniä merkkejä siitä, että korona laantuisi kunhan rokotuskattavuus saataisiin yli 80%. Odotin itsekin jo innolla kolmatta rokotusta 23.12.

Syksy 2021 on ollut ihmeellinen. Alkoi repivä kiistely siitä, onko maita ja toimintoja hyvä avata vaiko pitää suljettuna. Monissa maissa koronapassi otettiin käyttöön.

Lokakuussa kävin Italiassa. Koronapassi toimi hyvin.

Oma lukunsa oli jokaisen maan rokotevastaiset. Kun luin heidän perustelujaan, ymmärrän toki motiiveja ja halua ”päättää itse omasta ruumiista”. Sairaalat täyttyivät. Maskipakko jatkui. Koronaväsymys alkoi nousta kaikkien mieliin. Ja sitten tuli vielä uutiset omicron-variantista, jonka tarttuvuus on 10-kertainen  delta-muunnokseen verrattuna.

Marraskuussa 2021 koronatartunnat lähtivät kiivaaseen nousuun. Korona levisi myös rokotettuihin. Alettiin puhua lasten rokotuksista.

6.12. minulla todettiin koronatartunta

Olimme marraskuun lopussa juhlissa, ja jälkeenpäin kuulimme, että sieltä oli lähtenyt liikkeelle monta koronatartuntaa. Vaikka oireemme olivat pieniä ja takana oli kaksi rokotusta, menimme testiin. Molemmilla meillä oli tartunta.  Sairastimme (lähinnä pientä flunssaa) muutaman päivän. Olimme karanteenissa 10 päivää ja huomenna koittaa päivä, jolloin vapaudun karanteenista.

Omakohtainen kokemus opetti, mitä?

  • Koronarokotus auttaa. Sairaus hoituu muutamassa päivässä. Rokottamattomalla olisi ollut tupen rapinat.
  • Tämä korona ei hevillä maailmasta häivy. Jokainen meistä tullee sen saamaan. Lievänä tai kovana. Ensi vuosi pelottaa.

Joulusta 2021 ja alkuvuodesta 2022 tulee varsinainen koronailo/surutulitus.

Korona on muuttanut  jotakin on pysyvästi. Paljon negatiivista. Positiivista on ehkä se, että korona antoi meille opetuksen:

Luonnon järjestystä ei saa rikkoa.

Korona on tärkeä oppi tässä tilanteessa, jossa meillä on käsillä koronaakin isompi haaste: ilmastonmuutos ja luontokato. Otetaan se oppi tosissaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Elämänsiivous antaa tilaa merkityksillisille asioille

Tällä viikolla yhdessä Aktivistimummot-ryhmän kanssa kutsumme kiinnostuneita jakamaan ajatuksiamme aiheesta ELÄMÄNSIIVOUS. On mukava mummoyhteistyössä kehittää ajatusta yksinkertaisemmasta ja samalla merkityksellisemmästä elämäntavasta. Sellaisesta, josta tiedämme olevan hyötyä niin meille itselle, tuleville sukupolville kuin myös luonnolle.

Elämänsiivous syntyi koronakeväänä 2021

Termi syntyi, kun pohdimme Zoomissa mummoryhmän kanssa mahdollisuutta alkaa puhua kuolinsiivouksesta ilmastotekona. Totesimme, että elämänsiivous toimii paremmin kokonaisvaltaisena elämäntapojen tarkasteluna, ja ilon tuottajana kun taas kuolinsiivous on kertaluontoinen ja sen suunnittelu ahdistaa.

Yhdessä semiootikko Vaula Norrenan kanssa kiteytimme termin merkityksen.  Voit lukea lisää  Vaula Norrenan blogista Käytimme monipuolista mummoviisautta ja teimme myös yleisluontoisia elämänsiivousvinkkejä.

Tästä puhumme, kun puhumme ELÄMÄNSIIVOUKSESTA
– Turhan henkisen ja materiaalisen roinan poistaminen elämästä
– Yksinkertaisemman ja selkeämmän elämän etsiminen
– Hyvän elämän suojelu myös tulevia sukupolvia varten

Jokaisen elämänsiivous on omanlaisensa

Minulla elämänsiivous alkoi punnitsemalla itselleni tärkeitä asioita. Löysin itsestäni  halun yksinkertaistaa ja selkeyttäää elämääni, jotta merkityksellisimmille asioille jää entistä enemmän aikaa.

HENKILÖKOHTAISTA ELÄMÄNSIIVOUSTA aloittaessani nousi esiin muutamia asioita, joita alan soveltaa elämääni.

1. Seuraan edelleen aikaani, koska haluan pysyä kiinni ajan ilmiöissä, mutta irrotan otteeni joistakin minulle kaukaisista asioista ja asioista, jotka pyörivät paikallaan ärsyttäen. Lopetan esimerkiksi kryptovaluuttauutisten ja soten kiemuroiden seuraamisen.  Turhista päävaivoista vapautuvan ajan käytän ilmasto- ja luontotietouteni lisäämiseen.

2. Keskityn muutamaan järjestöön ja vapaaehtoistoimeen. Aktivoidun niissä, joihin keskityn ja jätän pois ne, jotka eivät tuota minulle iloa. Aktivistimummoille haluan jättää entistä enemmän aikaa.

3. Autan lapsia, lapsenlapsia ja ystäviä tarpeen mukaan. Jätän tyhjää aikaa, jotta olen käytössä kriisin sattuessa.  Jätän aikaa myös omalle itselle ja palautumiselle. Pidän mielessäni, että noin 90-vuotiailla vanhemmillani ja minulla on vain vähän yhteistä aikaa.

4. Alan käydä läpi talossani olevia tavaroita 3 laatikon periaatteella.

  • roina, jotka voin heittää pois kierrätysjätteeksi
  • tuunattavat, uusikäytettävät, kierrätystavara
  • aarteet ja muistot, jotka säilytän ja jotka nimikoin ja joista puhun lasteni kanssa

Tämän kaiken keskellä toivon, että minulla on aikaa olla hyvä mummu, ja hyvä ystävä läheisilleni.
Minulla on myös aikaa enemmän itselleni ja vaikkapa kuntoiluun.

Elämänsiivous houkuttelee

Terminä ja toimena elämänsiivous on houkuttelevampi kuin kuolinsiivous.  Hyvä puoli on myös se, että elämänsiivouksesta on kuolinsiivousta helpompi puhua läheisille. Puhe liittyy puheeseen itselle arvokkaista asioista. Se luo myös pohjaa minun ja läheisteni yhteiselle tulevaisuudelle. Elämänsiivouksen aloittamisen kynnys on kuolinsiivousta matalampi.

Elämänsiivous luo pohjaa myös ajalle minun jälkeeni.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Viidestoista kesä

Ensi viikonloppuna minulla olisi rippikoulun vuosijuhla synnyinseudullani Alajärvellä.
Siitä on 50 vuotta (!), kun tämä kuvan joukko pääsi ripille. Olimme 15-vuotiaita. En voi sanoa, että muistan sen kuin edellisen päivän. Muistan rippipapit ja heidän äänenpainonsa. Kappalainen Kauko Pylvänäinen oli pehmeä-ääninen ja kirkkoherra Otto Tunturi pelottavan kovaääninen.

Rippikuva 20.5.1971

Toki muistan, mitä mulla oli päällä, siis alban alla.

Minulla oli ohuet villaiset mikroshortsit ja ne ihanat vaaleat kiilakorkokengät, joita voisin vieläkin käyttää. Sen muistan, että maailman huolia ei ollut. Suurin huoli oli, ettei vain näytä lihavalta. Meikkiä oli paljon, eivätkä vanhemmat sitä paheksuneet. (Vanhempani ovat aina olleet suvaitsevaisia).

Suurin huoli oli, ettei näytä lihavalta.

Se oli aikaa, kun kuunneltiin Dannyä, Hectoria, Tom Jonesia (isosiskon suosikki) ja Simon & Garfunkelia.  (Juicen musiikista päästiin nauttimaan 70-luvun puolivälissä, yo-aikaan, Viidestoista yö ilmestyi 1980.

Jokainen vuosikymmen muuttaa maailmaa

Maailma muuttuu, vai pitäisikö sanoa, me ihmiset muutamme omilla päätöksillämme  maailmaa. Näiden 50 vuoden aikana Suomessa on nähty huikea talouskasvu. Myös maailmassa olot ovat parantuneet. Köyhyys on vähentynyt.

Näiden 50 vuoden aikana olemme käyttäneet luonnonvaroja kiihtyvällä tahdilla. Päätöksiä on tehty talouskasvun kiilto silmissä.

Luonnonvarojen käyttö on karannut käsistä

Myös ihmisten omat päätökset ovat monesti talousperusteisia. Ainakin itselle tuntui tärkeältä päästä hyppäämään edellistä sukupolvea parempaan taloudelliseen asemaan.
Hyvä koulutus mahdollisti sen. Taloudellinen menestys haluttiin näyttää.

Muutosten vuodet

Nyt kun seuraava syntymäpäivä on 65-vuotispäivä, on näkymä niin taaksepäin, kuin  eteenpäinkin. On suuri rikkaus seurata ja vaikuttaa muuhunkin kuin omaan elämään.

On ilo nähdä, miten yksi lapsi kerrallaan on löytänyt opiskelu-uransa ja  rinnalleen kumppanin, jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Tottakai elämä tuo jokaiselle myös henkilökohtaisia pettymyksiä ja menetyksiä.

Nostalgian ja realismin välillä on tilaa unelmoida.

Viime vuosi ja eläkeikä yhdessä koronan kanssa hiljensi työelämän. Korona pakotti myös pysymään erillään omista vanhoista vanhemmista ja ystävistä. Se peruutti monet mukavat juhlat ja matka-aikeet. 

Kun jotain lähtee, tulee jotakin tilalle

Syntyi kolmas lapsenlapsi, tuli aikaa kuunnella ja lukea kirjoja ja seurata maailman menoa. Rauhainen aika toi uutta intoa ja aikaa ehostaa kotia itselle ja lapsenlapsille sopivaksi. Vapaaehtoistyö ja sen kautta tulleet ystävät ja tavoitteet motivoivat uusimpien etäyhteyksien käytön opetteluun. Sivistyksen tavoittelu on ohittanut taloudellisen hyvinvoinnin tavoittelun.

Kesä 2021 ja sään ääri-ilmiöt,  IPCC ja Afganistan

Kesä 2021 oli monille, ainakin minulle käänteentekevä. Pitkittyneen koronan hiljentämän reilun vuoden jälkeen, IPCC-raportti kertoi meille kaikille, että pahempaa on tulossa, jos ei elämäntapa muutu.  Kaliforniassa ja monissa Euroopan maissa syttyi valtavia tulipaloja. Saksassa tulvi. Ihmiset menettivät kotejaan. Satoja ja tuhansia ihmisiä kuoli. Kodittomien määrä kasvoi. Samaan aikaan koronan deltavirus vei monia maita uudelleen ahdinkoon.

Lasten, nuorten ja aikuistenkin ahdistus kasvaa

IPCC:n raportti viime viikolla kertoi koruttomasti, että meidän on muutettava elämäntyyliä. On tehtävä toisenlaisia päätöksiä. IPCC:n raportti jäi tällä viikolla taustalle, kun Talebanit valtasivat  Afganistanin ja maa siirtyi sekasortoon. Moni sanoo, että on hyvä, että ahdistus kasvaa. Se lisää toimintaa. Toiset sanovat, että ahdistus ei saisi kasvaa niin suureksi, että toivo ja toimintakyky laantuu.  Nämä nykyiset maailman huolet peittävät alleen henkilökohtaiset murheet. Siinäkin on vaaransa.

Minä olen sitä mieltä, että meidän aikuisten pitää toimia, jotta lapset saavat kasvaa rauhassa.

Tulevaisuuden toivo?

Kun ilmassa on niin monia epävarmuuksia, haluaa ottaa kiintopisteitä, joihin rakentaa omaa ja lastenlasten elämäänsä. Miten voimme suojella heitä, jotka nyt menevät rippikouluun tai muuten viettävät lapsuutta ja nuoruutta? Miten näyttää esimerkkiä elämästä, jossa voi nauttia niistä valinnoista, jotka ovat myös ympäristölle hyviä?

Elämme aikaa, jossa tarvitaan päätöksentekijöitä, jotka osaavat nähdä vuosikymmentäkin kauemmaksi.

Viidestoista yö
Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen
Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.
Sun kanssas katson maailmaa
Ja samaa unta nään
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn
Ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen
Oon yksin ajatusten raunioilla
Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen
On jälleen tuskan viitta hartioilla.
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen
Taas huomaan kahden viikon unohtuneen
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen
Voi olla että vihdoin pääsen uneen.
Lauluntekijät: Juice Leskinen / Anssi Matti Tikanmäki
Lue lisää ja kommentoi

Tolkku pysyy ohjenuoranani

Miksi tolkku on minulle niin tärkeä käsite?

Sitä olen tälläkin viikolla mediaa ja maailman menoa seuratessa miettinyt. Palaan ensin omaan suhteeseeni ja historiaani tolkku-käsitteen parissa.

Kasvoin perheessä, jonka tärkeä kasvatusoppi oli, että onko jossain asiassa tolkkua vai ei. Kirjoitin noin 10 vuotta sitten blogin Tolkku opitaan kotoa.  Olen kirjoittamastani edelleen samaa mieltä. Asiassa täytyy olla tolkkua, koska se on kestävää.

Onko tolkkua -blogini syntyi 2012

Perustin tämän Onko tolkkua -blogin vuonna 2012. Jos olisin joskus tehnyt väitöskirjan, olisi tolkku tavalla tai toisella ollut sen aihe. Ei tullut väitöskirjaa, mutta tutkimusta aiheesta teimme yritykseni Kuule Oy:n puitteissa. Kun kysyttiin lähes tuhannelta mielipidettä tolkun määritelmästä, lähes kaikki vastaajat kertoivat, että ”Tolkku on järkeä ja kohtuutta”. Tolkku tarkoittaa monelle myös suhteellisuutta, asiallisuutta, reiluutta ja oikeudenmukaisuutta. Eri sukupolvet olivat yllättäen melko yksimielisiä tolkullisista ja tolkuttomista asioista ja ihmisistä. Lue lisää tutkimuksesta. 

Vuonna 2016 tolkku nousi politiikan termiksi

Kun tutkii historiaa, huomaa, että vuoden 2016 tienoilla tolkku-sana nousi uudelleen esiin. Silloin se näkyi kovasti yhden puolueen, kokoomuksen, sloganissa. Kirjoitin silloin blogiini Tolkun ihmisistä. Nyt käsite taitaa olla muidenkin puolueiden ohjelmissa.

Ei liene yllätys, että tolkun ihmisiä listatessa presidenttimme Sauli Niinistön nimi nousee edelleen esiin. Tolkku on hyvä ominaisuus presidentille. Sen saivat erityisesti amerikkalaiset viime presidenttikaudella kokea.

Onko mummoviisaus = tolkku?

Pari vuotta sitten perustimme 12 mummon kanssa Aktivistimummot-liikkeen. Sen ohjenuorana ovat kohtuus, toivo, oikeudenmukaisuus ja empatia. Kun tarkasti katsoo, siinä voisi lukea myös tolkku. Tämän kahden vuoden aikana olemme ryhmässämme kovasti keskustelleet, mikä tekee mummoista merkityksellisiä. On noussut esiin sana mummoviisaus.  Mummoviisaus lienee läheistä sukua sanalle tolkku.

Pidän tolkku-käsitteen elossa omassa ajattelussa

Luen lehtiä pohtien, missä asioissa omasta mielestä on tolkkua ja missä  ei. Tässä ei liene yhtä totuutta, jokainen meistä luo ja tuo esiin oman mielipiteensä.

  • ilmastonmuutoksen ja luontokadon vähättelyssä ei ole mitään tolkkua
  • jatkuvassa velanotossa ei ole tolkkua
  • ilmastoa uhkaavien toimien tukemisessa ei ole tolkkua
  • homojen tai homouden tuomitsemisessa ei ole tolkkua
  • vihapuheessa ei ole tolkkua
  • toisen kuuntelemisessa ja mielipiteen kunnioittamisessa on tolkkua
  • sotehankkeesta (onko hyvä vai paha) en ole saanut tolkkua

Kun kohtaan vaikeita asioita, josta en itse tiedä tarpeeksi, on ilo lukea, mitä mieltä joku tolkullisena pitämä ihminen asiasta on. Se auttaa oman näkemyksen muodostamista. Listaanpa tähän asioita ja ihmisiä, joihin itse olen viime aikoina luottanut ja pitänyt tolkullisena.

Talous- ja velanottoasioissa arvostan Sixten Korkmania.
Ekologisen elämän merkityksestä kertoi viisaasti Arto O.Salonen
Viharikosasioissa Tapani Ruokanen kirjoitti mielestäni hyvin.
Ilmastomuutoksesta ja luontokadosta kirjoittaa monipuolisesti  Mari Pantsar, jonka twitter on loistava tietolähde. Myös WWFSuomen Liisa Rohwederin puheessa on aina tolkkua. (Hyvä perusteos on Mari Patsarin ja Jouni Kerosen Tienhaarassa  -kirja )
Hesarin monipuolisista ilmastoarikkeleista saa tolkkua. Vaikkapa tämä.

Metsien jatkuvassa kasvatuksessa sekä suojelussa ja siellä kävelyssä on tolkkua.
Siksi valitsin tämän kuvan.

Puhunko tolkusta lapsenlapsilleni?

Kun olin lapsi, minua kasvatettiin tolkkuun. Omille lapsilleni muistan aiheesta puhuneeni. 4-vuotiaat lapsenlapseni, serkukset, eivät ole minulta vielä kuulleet sanaa. Odottakaa vaan.
Tulee aika, kun mummu toruu, että tuossa ei ole tolkkua!

Lue lisää ja kommentoi

Tavarataivaasta tavarahelvetiksi

Muistan ajan, kun innoissani kiersin ostospaikoissa, jotka pursusivat kiinnostavaa tavaraa: astioita, huonekaluja, leluja, vaatteita, laukkuja, kenkiä, kirjoja, kortteja, tauluja, urheiluvälineitä ja pieniä aarteita.  Saatoin puhua tavarataivaasta. Tykkäsin tehdä löytöjä. Monet synttärit ja vierailut toivat mukanaan mukavia muistoja, kun ystävät kylään tullessaan antoivat kauniita esineitä. Olen ennen ajatellut, ettei niistä ainakaan voi luopua. Saattaa tietää huonoa onnea ystävyydelle.

Taivaasta helvetiksi

Näiden vuosien aikana (46 vuotta), jotka olen asunut oman perheen kanssa, on tavaraa kertynyt aika läjä, siitäkin huolimatta, että aika ajoin olen tehnyt pientä karsintaa. Iso omakotitalo laajoine varastotiloineen on antanut mahdollisuuden pitää kaikki muistot lähellä. Vaatteita on aika kasa odottamassa sitä parin kilon pudotusta. Kun viimeisestä muutostakin on aikaa 32 vuotta, ovat väli-invertaatiot jääneet vähiin. Siinä ei ole tolkkua.

Tyhjennys

Tänä keväänä aloitin systemaattisen tyhjentämisen. Voisihan sitä sanoa kuolinsiivoukseksikin, vaikka sana on vähän kolkko. Konmaritus on kauniimpi sana. Kaappitilat ja kellari eivät näyttäneet enää hyvältä. Kun on mummoiässä, on selvää, että iso talo ei sovellu asuinpaikaksi enää kovin monta vuosikymmentä. Talon kellaritilat alkoivat muistuttaa tavarahelvettiä. Monen muun mummon tavoin yritin ensin tarjota ”ihan kelpo tavaraa ja astioita” omille lapsilleni ja lähipiirille.  Harva heistä on  kiinnostunut täyttämään kotiaan ”turhalla romulla”.

Onneksi on kierrätyskeskus

Lähellä kotiani on upea kierrätyskeskus, joka ottaa vastaan kaikenlaista tavaraa. Kirjoja, kodinkoneita, vaatteita ja astioita. Sinne menevät myös monet lahjat, jotka ovat jo minua ilahduttaneet. Ilo ajatella että ne voivat ilahduttaa jatkossa muita ihmisiä.  Kierrätyskeskus on suuri apu.

Kaikkein eniten huomaan kodistani kierrätykseen lähtevän kirjoja ja astioita. Kun tyhjennän tavaraa kierrätyskeskukseen, huomaan muutamien kohdalla hetken epäröiväni. Olisikohan tällä käyttöä joskus?  Silloin muistan, miten helposti saan tarvittaessa vastaavaa tavaraa hakemalla sen  kierrätyskeskuksesta, muutamalla eurolla. Tosiasiassa tarvetta tuskin tulee.

Ostolakko auttaa

Tyhjennys innostaa ostolakon aloittamisen.  En osta mitään, tai ostan vain tavaroita, joiden tiedän palvelevan minua loppuelämäni ja kelpaavan jatkossa  käyttöön (vaikka perinnöksi) jollekin lapsistani.

Helvetistä taivaaksi

On lohduttavaa toivoa, että oman varaston tavarahelvetti muodostuu kierrätyskeskukseen siirrettäessä joillekin tavarataivaaksi, josta voi hankkia itselleen tarpeellista tavaraa.
Myös luonto kiittää.

Lue lisää ja kommentoi

(Riittävän) paras joulu

Tuntuu hyvältä katsella hiljaista lumisadetta siirtäen ajatuksia itsenäisyyden ja joulun viettoon. On mukava unelmoida rauhallisista päivistä, vaikka tylsistäkin. Tuntui tutulta lukea aamun Hesarista juttua, jonka Laura Saarikoski kirjoitti:

Koronavirus on muuttanut unelmien mittakaavaa

Toki joulunajan media kirkuu myös Parasta joulua!-,  Kaikkien aikojen joulu!-, Osta koko joulu meiltä! -mainontaa. Posti ennakoi pakettipaljoutta ja kaupat ennätysmyyntejä. Varma joulun merkki on se, että ensimmäiset uutiset kinkkujen ja piparitaikinan loppumisesta on jo saatu.

Oma elämänpiiri on tiivisti yhteydessä vapaaehtoistyöhön ja mummona olemiseen. Meillä Aktivistimummoillakin on ihan oma, tai itse kahden muun ilmastoliikkeen (Climate Move ja Ilmastovaikuttaminen) kanssa yhdessä tehty joulukampanja, josta uutisoimme 1.12.

Riittävän paras joulu

Kampanja on vastaisku  yhä kasvavalle kulutushysterialle.  Tavaravuoret ja stressi jättävät joulun tärkeän sanoman ja merkityksen alleen. Hysteriassa on se paha vika, että se tarttuu, jos ei pidä varaansa. Siksi kampanjassa puhumme ja sometamme tärkeistä teemoista #kohtuus, #toivo #riittävänparasjoulu ja #jouluilo. Ilmaston asialla kun olemme, muistutamme siitä tosiasiasta, että kulutustavoissamme tarvitaan muutoksia, jos halutaan selättää #ilmastokriisi.

Joulu on lasten juhla ja lelut ovat lasten työvälineitä. Emme me mummot täysin lahjattomasta joulusta saarnaa. Ostamisen pakon sijaan innostumme laadusta, käsitöistä,  kierrätyslahjoista, kulttuurista, palveluista sekä aineettomista lahjoista tai lahjoituksista hyvään tarkoitukseen.

Digiloikka toteutui, kun oli pakko

Korona-aikana moni meistä on päässyt tekemään ison digiloikan, kun kokoukset, tapahtumat ja tekemiset siirrettiin verkkoon. On ollut hienoa oppia Zoomit ja Teamsit. Korona näyttää, että muutoksia syntyy, kun on pakko. Saman säännön pitäisi toimia ilmastoasioissakin!

Viime viikolla oli mukava kokemus päästä tekemään elämän ensimmäisiä Podcast-nauhoituksia ja olla vetämässä Facebook-live-lähetystä. Molemmissa oli puhetta ruoasta. Pohdimme asiantuntijaporukalla, millä keinoin saamme ihmiset tekemään ruokamuutoksia, jotka ovat sekä terveyden että ilmaston kannalta välttämättömiä.  Pääsin filosofin kanssa pohtimaan, miten muutokset tehdään niin, että ne koetaan reiluksi jo oikeudenmukaiseksi koko ruokaketjussa. Vain reiluksi koetut muutokset saavat kunnon kannatuksen. Ruokaviestimme on helppo:

Enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa

Lunta sataa hiljalleen. Hiljennyn katsomaan tummuvaa iltaa ja sinistä hetkeä.

Tähän loppuun loppulause Reetta Meriläisen Riittävän paras joulu -blogista, jonka julkaisimme Aktivistimummot-sivuilla.

Kun muistaa olla lempeä itseään kohtaan, voi huomata, että joulunajan hyvää tahtoa on helpompi ulottaa myös muihin – ja koko elonkirjoon. Kaikkein paras joulu on juuri sellainen, joka sinulle riittää.
Ja luonto kiittää.

Riittävän parasta joulua kaikille!
Siinä on tolkkua!

ps. Ensi viikolla 9.12. julkistetaan Aktivistimummojen saama ”Je ne sais quoi”- vastuullisuuspalkinto (vapaa suomennos ”Se jokin-palkinto”)  Tuo kansainvälinen palkinto innostaa meitä kovasti.

Lue lisää ja kommentoi

Yrittäjä, identiteettini ikuisesti

Lauantaina 5.9. vietetään Yrittäjän päivää. Päivä osuu sopivasti synttäriviikkoni loppuun.  Kun LinkedInin kollegat onnittelivat viime viikolla uran vuosipäivästä, heräsin katsomaan, mistä on kyse. Hämmästyin: Yrittäjyydeni 15-vuosipäivä on käsillä nyt.

Onnea itselleni 15-vuotisesta yrittäjäurasta!

Mistä ammatista pienenä tyttönä haaveilin? Vaikka kasvoin pohjalaisessa yrittäjäperheessä, ei yrittäjyys silloin tuntunut ammatilta. Sen sijaan ajattelin ryhtyä opettajaksi tai käsikirjoittajaksi. Vähän myöhemmin oli mielessä kotitalousopettaja, kemisti, proviisori ja hetkittäin myös psykologi. Kun valinnan aika tuli, harhauduin Teknilliseen korkeakouluun ja sieltä vuoden jälkeen oikeammalle tielle elintarviketieteiden pariin maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan. Valmistuttuani pääsin 4 vuodeksi koettamaan opettajan ja kouluttajan taitojani K-ryhmän koulutuskeskukseen.

Ensimmäinen unelma-ammatti oli opettaja

Elintarviketieteilijän tie vei tietysti elintarviketeollisuuteen. Kun olin tehnyt päällikkötehtäviä (tuote-, markkinointi-, viestintä-, ) toisensa jälkeen, syttyi toive ja kilvoittelu johtajanimityksestä.  Nyt katsoen huomaan vastassa olleen lasikaton, vaikka silloin en sitä niin ajatellut. Helpotti, kun johtajanimityksiä tuli. Sillä päällikkö-johtajatiellä kymmenissä hommissa, yrityksen kasvaessa, kului yli 15 vuotta. Osastojen ja projektien johtaminen, erityisesti ihmisten johtaminen oli hienoa yrittäjäoppia. Kun nyt kuuntelen niinä vuosina syntyneiden kolmen lapseni muistoja, huomaan, että otin työelämän vähän liian tosissani.  Oppia sekin.

Olen kiitollinen yrittämisen oppivuosista

Yrittäjäsieluni kuoriutui, kun vuonna 2000 pääsin konsultiksi menestyvään viestintätoimistoon.  Viisi vuotta isojen brändien mainetta hoitamassa ja kiinnostavien hankkeiden vetovastuussa, fiksussa ja monipuolisesessa konsulttikaartissa, avasi portteja niin sisälleni kuin ulospäinkin. Kiitos niistä vuosista, kollegat ja asiakkaat.

Aika konsulttina konsulttien joukossa paljasti omat vahvuudet ja haasteet

Vuonna 2005 syntyi ensimmäinen oma yritys, Kuule Oy. Ensin rinnallani vähemmistöosakkaana ja osaamiseni täydentäjänä oli fiksu kollega.  Parhaimmillaan meitä oli yrityksessäni yhteensä 5 henkeä. Pääsin kokemaan ihmisten palkkaamisesta syntyvät haasteet ja vastuut. Pääsin myös kokemaan monipuolisen tiimin tuomat mahdollisuudet hakea isoja haasteita. Tarjouskilpailujen voitoista syntynyt ilo ja riemu on vieläkin mielessä.

Hyvien yhteisten vuosien jälkeen katsoimme yhtiökumppanin kanssa pitemmälle tulevaisuuteen. Näimme horisontissa haasteita, joiden vuoksi päätimme yksinkertaistaa rakennetta, karsia kustannuksia. Jatkoin yrittäjänä yksin, jotta yrityksen ketteryys säilyi.

Yrittäjyys on nopeaa reagointia ja jatkuvaa ennakointia.

Vaikka välillä olin muutaman vuoden toisella töissä, pidin oman yritykseni hengissä. Palkallisena olemisessa on toki oma autuutensa, mutta kerran yrittäjä on aina yrittäjä ja myös toisen palkkalistoilla tekee työtänsä yrittäjähengessä, kokonaisvaltaisesti.  Siinä on puolensa – ja puolensa.

Kolmisen vuotta sitten palasin 100% yrittäjäksi omaan yritykseen.

Sain ihan itse valita itselleni tittelin, ottaa taas käyttöön oman vanhan sähköpostini, sain päivittää kumppanuudet. Näinä vaikeina ja tuulisina aikoina yrittäjyyden hyvä puoli on, että ulkoiset muutokset eivät liikauta koko identiteettiä. Niin käy usein muuttuvassa yritysmaailmassa.  Kumppanuuksissa voi keskittyä niihin, jotka antavat lisävoimaa. Voi jopa hankkiutua narisoijoista eroon. Toki valinnat edellyttävät, että yrityksen vakavaraisuus on kohtalaisessa kunnossa.

Silloin kolme vuotta sitten tein rungon loppuelämäni työsuunnitelmiin. Siihen mahtuu paljon probono-työtä ja verkostoja, sopivasti kiinnostavia hankkeita. Oma yritys mahdollistaa mahdottomaankin tarttumiseen.

Yrittäjyys on pisin työurani. Siinä on tolkkua.

Vuonna 2025, viiden vuoden kuluttua vietän yrittäjyyteni 20-vuotispäivää.
Saatan silloin harkita visioni kirkastamista.

Kiitos kaikille kumppaneille.
Tästä on hyvä jatkaa!

Seija Kurunmäki
yrittäjä
ruokavaikuttaja
aktivistimummo
seija.kurunmaki@kuule.fi

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Resilienssin aika

Tunnustan, että joku aika sitten googlasin sanan resilienssi merkityksen, kun huomasin, että siitä alettiin enenevästi kirjoittaa niin mielen, työelämän kuin luonnonkin hyvinvointia käsittelevissä jutuissa, enkä ihan ollut selvillä sanan koko sisällöstä.

Resilienssi on selviytymiskykyä muuttuvissa tilanteissa

Tykkäsin kovasti tavasta, jolla Riikka Suominen Vihreässä langan artikkelissaan asiaa pohjusti:

Resilienssi tarkoittaa pärjäämistä vastoinkäymisistä huolimatta. Taidosta on viime vuosina puhuttu entistä enemmän. Resilienssi on pinnalla, koska ihmisiltä odotetaan työelämässä sietokykyä ja vahvuutta. Myös ilmastonmuutos lisää todennäköisesti arkielämän vastoinkäymisiä: sähkökatkoja ja äärisäitä.

Resilienssin merkitys tuli esiin, kun 90-luvulla tutkittiin, miksi osa Lontoon slummien lapsista selviytyi  kovista oloista huolimatta. Tutkimus osoitti, että selviämiseen vaikuttaa kolme asiaa:  ihmisen oma harjoittelu, yhteisön toiminta ympärillä ja koko yhteiskunnan rakenteet.

Ilmastonmuutos ja resilienssi

Nyt koronan aikana on koeteltu paitsi yksilöiden, myös yhteiskunnan resilienssiä.  Yhteiskunnan resilienssin sanotaankin näkyvän parhaiten kriiseissä.  Korona loi uskoa siihen, että sekä yksilö että yhteiskunta voivat tehdä nopeitakin muutoksia toimintatavoissaan, kun on pakko. Koronan luoma pakko ymmärrettiin. Nyt käydään paljon keskustelua siitä, miksi ilmastomuutoksen tuomaa pakkoa ei ymmärretä.

Miksi ilmastomuutoksen tuomaa pakkoa ei ymmärretä?

Hyvän kysymyksen aiheesta esitti Hesarissa Valtteri Parikka:  Miksi koronavirusta vastaan taisteltiin, mutta ilmastonmuutoksen torjunta on vain hössötystä ja piiperrystä? Hänen omaan vastaukseensa on helppo yhtyä: ”Ehkä juuri nyt etenevä pandemia on helpompi hahmottaa kuin vähitellen tapahtuva ilmastonmuutos.”

Jotta yhä suurempi joukko hahmottaa että ilmastonmuutos on iso  kriisi, tarvitaan yhä enemmän paitsi tietoa, myös monia, erilaisia asiaa eteenpäin vieviä voimia. Näin yhteiskuntaan saadaan ilmapiiri ja rakenteet, jotka tukevat muutoksia, joita nyt on pakko tehdä.
Nyt tarvitaan edelläkävijöitä, jotka näyttävät, että muutoksissa ei kyse ole elämän kurjistumisesta vaan siitä, että muutoksin mahdollistamme hyvää elämää sekä nykyisille että tuleville sukupolville.  Ilman muutoksia sitä hyvää elämää ei ole luvassa. Hienoa, että nuoret ovat aktiivisia. Olisi järjenvastaista, jos tätä isoa kriisiä eivät olisi ratkaisemassa myös suuret ikäluokat elämänkokemuksineen.

Aktivistimummot ja resilienssi

Resilienssin on todettu kasvavan iän myötä. Elämänkokemus auttaa käsitelemään myös vaikeita tunteita ja tilanteita.  Ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi kasvavat iän myötä. (Lue lisää Mieli-lehden artikkelista)

Kun loimme Aktivistimummot-liikkeen manifestiä, emme käyttäneet sanaa resilienssi, vaikka sitähän siinä tarvitaan, mummoviisaudessakin. Haluamme luoda maailmaa, jossa yksilöt ovat valmiista muuttumaan käytöstapojaan ja yhteiskunnan rakenteet muuttuvat kestävää elämää suosiviksi. Manifestissämme sanotaan:

Rakennamme yhdessä yhteiskuntaa, jossa kohtuus säätelee  elämänlaatua, oikeudenmukaisuuden merkitys ymmärretään ja empatia on perusarvo.

Ilahduin lukiessani ympäristöetiikasta väitelleen Suvielise Nurmen haastattelua.

”Mahdollisuus valita oikea ja hyvä silloinkin, kun se on vastoin omaa etua ja vaistoja, erottaa ihmisen muista lajeista. Moraali on ihmisen taito suojella hyvää elämää.”

Vaikka sanat moraali, empatia ja toivo, saattavat tuntua yleviltä sanoilta, ne ovat juuri niitä asioita, joita tarvitaan muuttumiskyvyn ja -halun (eli resilienssin) rinnalla, jotta voimme varmistaa tulevaisuuden hyvän elämän.

Empatia on ihmisen taito suojella hyvää elämää.  Monia asioita voidaan korvata tekoälyllä. Emptiaa ei voi. Muun muassa siksi mummot ovat olemassa.

Kesän iloa, ja toivoa tämän Pelata Pörriäinen -kuvan myötä.

 

Kuva: Biodiversity Heritage Library, Annukka Palmen-Väisäne

ps. Julkaisin tämän blogin myös Aktivistimummot-sivuilla.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Kolme kertaa kiitollisuus

Sana KIITOLLISUUS on tullut viime viikkoina vastaan monta kertaa.
Luin Verkkolehti Työpisteestä  professori Jari Hakasen haastattelun.  Yksi lause herätti:

Kiitollisuus on vähän tutkittu ja aliarvostettu positiivinen tunne.

Kiitollisuus, kuten muutkin positiiviset tunteet, vaatii pysähtymistä ja aikaa. Vain silloin voi nähdä positiiviset asiat kaiken elämän sekamelskan keskellä. ”Ihminen tarvitsee jotakin, jota tehdä, jotakin, josta unelmoida ja jotakin, jota rakastaa.” 

1.

Yhteinen tavoite on kiitollisuuden aihe

Alkuvuodesta Aktivistimummot-liikettä perustettaessa oli ihastuttavaa kokea samanhenkisten ihmisten yhteys.
Sai syventää ajatuksia vanhojen tuttujen kanssa, sai kohdata myös uusia ihmisiä, jotka antoivat aikaansa, osaamistaan ja jakoivat näkemyksiään. Meitä oli alussa koossa pieni joukko, jolla oli yhteinen iso tavoite ja sydämestä lähtevä tekemisen motiivi:
Omien ja maailman lastenlasten tulevaisuus. Saatiin aikaan Aktivistimummot-liike.

Aktivistimummot HS:n jutussa 2.11. Kuva Rio Gandara.

Aktivistimummot-liikkeen vastaanotto on ollut iso ilo.  Hesarin juttu 2.11. moninkertaisti joukkomme.
Joka päivä saa kokea uusia kohtaamisia ja kuulla, että tällaista on odotettu. Monille on merkityksellistä olla aktiivisesti etsimässä keinoja ihmiskunnan ison haasteen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mediat, mm. Svenska YLE ja YLE Tampere, innostuivat jakamaan sanomaamme.

Isot asiat eivät synny hetkessä. Eikä niitä hetkessä hoideta.  Eikä ilman joukkovoimaa.
Moni aktiivinen mummo ja asiantuntija on viime viikkoina ilmoittautunut mukaan antamaan panostaan.
Upeiden perustajamummojen mukaan on saatu apuvoimaa:  Anna, Armi, Tarja, Kaija, Carita ym. ja koko kasvava 4800 mummon joukko.  Yhdessä haemme vaikuttavia keinoja kohtuuden, toivon ja oikeudenmukaisuuden keinoja käyttäen.

Isot asiat ratkaistaan isolla joukkovoimalla.

2.

Pysyvä kiitollisuuden aihe on kirjat.

Bookbeatin äänikirjat mahdollistavat lukemisen ja liikkumisen yhdistämisen. Äänikirjan avulla ehtii elämässään useamman kirjan maailmaan. Se on kuitenkin sanottava, ettei kuunteleminen lukemista ole. Parhaat kokemukset  tulevat kirjoista, joita on saa lehteillä omissa käsissä. Siitä, että voi palata takaisin tärkeään lauseeseen.

Finlandia-palkinto-kilpailu ehdokasasetteluineen on loistava konsepti. Sen myötä saa monta luotettavaa kirjasuositusta.
Elin viikon verran Finlandia-voittaja Bollan maailmassa. Sain tai jouduin keskelle albaanien ja serbien elämää Kosovon repivän sodan keskelle kahden ihmisen tarinan sisälle. Kun sieltä pääsi ulos, oli hienoa huomata, miten iso merkitys on sillä, että saamme elää täällä maailman onnellisimmassa maassa, rauhassa, unelmia rakentaen ja toteuttaen. Luin kirjailja Pajtim Statovcin haastattelun. Hän puhui toiseudesta ja kertoi monista ihmisistä, joiden tilanne on tämä:

”Vaikka kuinka kurottais kohti omia unelmiaan, niin niitä ei saavuta!” Pajtim Statovci

Se muistuttaa meitä siitä, miten paljon maailmassa on suuria vaikeuksia. Ei ole ihan helppo mennä vaikeassa tilanteessa olevalle kertomaan kiitollisuuden sanomaa omasta perspektiivistä osana maailman onnellisinta kansaa.

Ilmastoasioissa löysin itselleni raamatun, johon tahdon monesti palata.

”Raamatun” nimi on Päin Helvettiä.

Se on Panu Pihkalan kirjoittama kirja ilmastoahdistuksesta ja toivosta. Täytin sen alleviivauksilla. Kiitollinen olo tuli siitä, miten hyvin näitäkin asioita on mietitty ja viisautta monesta lähteestä ja näkökulmasta haettu. Voi vain lukea valmista ja todeta: Näin on.

Pihkala kirjoittaa  ilmastoahdistuksesta kappaleessa Pärjääminen ja selviytyminen (s. 218) näin:

Ihminen on yleensä hyvin sitkeä ja hänen kantokykynsä kasvaa taakkojen myötä.
Mutta rajansa kaikella. Liialliset kuormat vievät elämästä toimintakykyä ja iloa.
Tarvitaan kolmea asiaa: sopivia yksilöllisiä kuormia, riittäviä lepohetkiä  kantamisen välissä ja taakkojen yhteistä jakamista. Parhaimmillaan yhteinen vaellus on sitä, että kun jollakulla on heikompi hetki niin toinen kantaa enemmän kuormaa.

 

Tästä tuli mieleen, että ainakaan lasten ja nuorten niskaan ei  kenenkään pidä lisätä ilmastoahdistuksen taakkaa.
Meillä mummoilla isossa ryhmässä on voimia kantaa isompaakin taakkaa. Meillä on yhdessä valtaa ja voimaa tehdä ja painostaa päättäjiä tekoihin, joilla on vaikutusta.

3.

Lapset on iso kiitollisuuden aihe.

Joka kerta kun kohtaan pieniä lapsia, omia tai muiden lapsenlapsia, ei voi kun ihastella sitä energiaa ja intoa, jolla he uusiin asioihin suhtautuvat. Lapset on iso kiitollisuuden aihe. Heitä on helppo rakastaa täydestä sydämestä.
Meidän aikuisten homma on pitää huolta, ja tehdä kaikkemme, että maailma on sellainen, että lapset voivat säilyttää sen toiveikkuuden, joka heidän silmistään loistaa.

 

Joulu on kiitollisuuden juhla.

Lue lisää ja kommentoi