— Onko tolkkua?

Sota – siinä ei ole mitään tolkkua

Mielessäni on ollut, että kirjoitan pitkän blogin, jossa puran suruani siitä, että sodat jatkuvat tuhoten niin ihmisten elämää kuin luontoakin. Vaikutukset ulottuvat sukupolvia eteenpäin. Olin ajatellut, että rauhantyö olisi ratkaisu. Yritin löytää perusteluita vahvemmalle rauhantyölle. Enemmän sain ympäriltä tukea maanpuolustuksen vahvistamiseen. Näin se on. Elämme varustelun kierteessä.

Sodista voi olla surullinen ja vihainen. Voi vain kuvitella millaisia tunteita on niiden ihmisten päässä, jotka elävät (ja kuolevat) sodan keskellä.

Sodista voi sanoa, että niissä ei ole mitään tolkkua. Onko sitten on niin, että kompromissirauhassakaan ei ole tolkkua? Tätä aprikoin.

Joka tapauksessa suuri toivomus ensi vuodelle on mielessä.  Rauha.  Sotien loppuminen.

Rauhan vuotta 2024 toivottaen.

Lue lisää ja kommentoi

Lastenlasten kuvat somessa?

Vanha vitsi kertoo, että maailman nopein liike on se, kun mummo leväyttää lastenlasten kuvan käsilaukustaan. Tätä nykyä sama voi tapahtua somessa. Mummo kuvaa lastenlasten elämää ja julkaisee innokkaasti heidän kuviaan omilla somekanavillaan.

Onko lastenlasten kuvien julkaisu ok?

Tunnustan heti. Olen julkaissut lastenlasteni kuvia somessa. Toki olen kysynyt sitä ennen luvan lasten vanhemmilta. Olen myös yrittänyt toimia samoin kuin he itse toimivat lastensa kanssa. En levitä sellaisia kuvia, joita eivät vanhemmatkaan levitä. Tunnustan myös. Muutaman kerran on tullut niin herkullinen tilanne, että olen ehkä innostunut liikaa. En ole saanut moitteita lasten vanhemmilta. Vielä.

Mitä muut tekevät? Mitä asiantuntijat neuvovat?

Moni vanhempi peittää lastensa kasvoja julkaisemissaan kuvissa tai julkaisee vain kuvia, joissa lapsen kasvot eivät näy. Osa julkkiksista on tosi tarkkoja aiheesta. Kovasti keskustelua käytiin presidentti Niinistön pojan ja Sanna Marinin tyttären kuvien julkaisuista. Sen sijaan esimerkiksi Renny Harlinilla ja Mika Aaltolalla näyttää olevan ihan erilainen linja. Muutama somekaverini julkaisee lasten ja lastenlasten kuvia kovinkin tiuhaan. Suuri osa tuntemistani mummoista on ehdottomia. ”En julkaise lastenlasten kuvia.” Se on ymmärrettävää. Viisastakin. Samat ihmiset eivät usein käytä somea mihinkään muuhunkaan.

Etsin tietoa netistä. Mannerheimin lastensuojeluliitto korosti ohjeissaan lasten itsemääräämisoikeutta ja lapsen vanhempien vastuuta.  Tartuin erityisesti siihen, mitä siellä sanottiin arkaluontoisista asioista ja niiden levittämisestä.  Niitä ei saa levittää.

Arkaluonteisia tietoja ja niitä paljastavia kuvia ovat lainsäädännön ja eettisten periaatteiden nojalla esimerkiksi:

  • tieto lapsen terveydentilasta
  • kuvat vauvasta tai lapsesta alastomana tai vaipoissa
  • tieto lastensuojelun piiriin kuulumisesta
  • tieto lapsen seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta
  • muut kuvat tai tiedot, joiden julkaisu voi aiheuttaa häpeän tunnetta lapsessa.

Kuulostaa järkevältä. Tuossa on tolkkua.

Tarkistan toimintaani

Tämän pienen pohdinnan jälkeen olen entistä tarkempi lastenlasten kuvien levityksen suhteen.
Pyrin siihen, että

  • pääasia levittämissäni kuvissa on se tapahtuma, joka ilahduttaa ja saa halun levittää kuvaa
  • en kuvaa lasta yksin vaan oman vanhemman tai muun aikuisen, eli itseni kanssa
  • keskityn kanaviin, joissa kuva on vain hetken, ja sitten poistuu, kuten Instan tarinat
  • en mainitse tarkemmin lapsen henkilötietoja
  • keskustelen entistäkin tarkemmin asiasta lasten vanhempien kanssa, jokaisen perheen omia arvoja kunnioittaen

En kuitenkaan kokonaan lopeta lastenlasteni kuvien julkaisua. Heistä jokainen on tärkeä osa elämääni, josta paljastan valitsemiani paloja omilla sometileilläni.

Tässä kuvassa lapsenlapsi on tulossa mummulaan yökylään.

Lue lisää ja kommentoi

Identiteetti iän funktiona

Tähän päivään saakka, virkatyöni vuonna 2018 jätettyäni,  olen käyttänyt sähköpostissani lähettäjätekstinä omaa yritystäni Kuule Oy:tä ja kahta titteliä.

Ruokavaikuttaja
Aktivistimummo

Jossain vaiheessa minulla oli käytössä vielä mahtipontinen toimitusjohtaja-ammattimääre, olenhan oman pienen konsulttiyritykseni omistaja ja vetäjä. Joskus kollegoille kirjoittaessani lisäsin myös koulutukseni MMM. Taitaapa minulla olla käyntikorttikin näillä spekseillä.

Titteli ei ole identitteetti!

Olen tyytyväinen itseeni, ikääni ja elämäntilanteeseeni. Puolisoni, lapseni ja 5 lastenlasta sekä sisarukset, 93-vuotias isäni ja elämän aikana syntyneet ystävyyssuhteet tuovat paljon iloa ja merkitystä. Uusi liitto on suonut elämääni myös uusia suhteita, joita haluan vaalia. Aktiivisuus merkityksellisissä vapaaehtoistöissä lisää halua seurata maailman ja lähiympäristön tilaa ja vaikuttaakin siihen. Muutamaa vanhaa työkaveria lukuunottamatta työuraan liittyvät asiat ja probleemat eivät enää ole mielessä eivätkä mieltä paina. Businesta minulla ei ole tarvetta lisätä. Elämää ja suhteita kyllä.

Tarvitseeko 66-vuotias, eläkettä saava ihminen titteliä?

Tunnustan, että olen aina tykännyt titteleistä. Joskus pidin titteliä identiteetin synonyyminä.  Ensimmäiset tittelit kouluttaja, tuotepäällikkö joskus yli 40 vuotta sitten olivat tärkeitä. Siitä se vain paheni. Kesti  hetken (3 vuotta) ennenkuin pääsin eroon työuran aikana syntyneestä pakkomielteestä, että ihmisellä, joka haluaa olla ”jotakin” pitää olla titteli, mieluiten hieno titteli. Sellainen, jonka kanssa saa tarpeen tulleen vähän parempaa palvelua.  Tottakai sen tittelin myötä voi myös kertoa omasta aktiivisuudestaan tai yritystoiminnasta, jos sellaista on.

Tiedän aktiivisia ruokavaikuttajia

Tuo oma ruokavaikuttaja-tittelini alkoi tuntua suureelliselta. Vaikuttaja-titteliä näyttävät käyttävän ihmiset, jotka työkseen tekevät omaehtoista tai sponsoreiden tukemaa someviestintää. En minä ole sellainen.  Hengailen harvoin vaikuttajien sivuilla ja keskustelen huvikseni ja laiskahkosti ruoka-asioista silloin tällöin ja tunnen paljon ruokavaikuttajia. Eipä se vaikuttajaksi riitä.

Yhteystiedot titteliä tärkeämpiä

Huomaan, että sähköpostia saadessani, kiinnitän ilolla huomioni siihen, jos lähettäjän nimen lopussa on myös puhelinnumero ja osoite. On helppo ottaa yhteyttä millä välineellä tahansa.

Ajattelen, että on tärkeää pitää huolta, että itsellä on  lähipiirin tiedot ja lähipiirillä ja minulle tärkeillä ihmisillä on minun yhteystietoni. Luultavasti ne ovat heidän kännykässään. Toki osoite- ja puhelinmuistioitakin on edelleen myynnissä. Itselläni on käytössä Time Systemisin ehkä vuonna 1995 liitteenä tullut puhelinmuistio. Moni ystävä ja heidän osoitteensakin on edelleen sama kuin sitä kirjoittaessani.  Paljon on muuttuneitakin osoitteita. Osalla osoite on jo  taivaassa.

Muutin tänään sähköpostini osoitekentän. Siinä lukee nimeni, puhelinnumeroni ja osoitteeni (fyysinen ja sähköiset).
Aktivistimummo-määreen sinne jätin.  Teetänpä käyntikortin samoilla tiedoilla.

Joka tapauksessa. Ihana saada yhteydenottoja, titteleistä huolimatta.

Lue lisää ja kommentoi

Vieraanvaraisuuden viehätys

Meitä oli kymmenen naisen ruokakulttuurista innostunut ryhmä matkaamassa junalla Helsingistä Kemiin. Junamatka suljetussa kabinetissa paikallaan istuen loi puitteet katkeamattomalle keskustelulle.

Kiireettömät hetket ovat todellista luxusta.

Ryhmämme, erilaisia ruoka-, kulttuuri- sekä ruokakulttuurihommia työnään 30-50 vuotta tehnyt joukko, on tapaillut säännöllisesti tällä ryhmällä 20 vuoden ajan. Yhteisillä matkoilla on koettu Helsingin lähiympäristön kulttuuri- ja ruokakohteiden sekä ravintoloiden lisäksi niin Sysmän seudun paikalliskulttuuria kuin Toscanan viinitilojenkin taikaa. Näinä vuosina meistä ammatin kautta kohdanneista ihmisistä on tullut myös toinen toistensa ystäviä.

Ystävyys on suurta rikkautta.

Elokuinen matkaohjelmamme pohjoiseen oli koottu ruoan, leivän ja tornionjokilaaksolaisen kulttuurin ja yrittäjyyden ympärille.  Parin vuoden korona-ajan aiheuttama matkan viivästyminen vahvisti ohjelmaan syvällisyyttä.

Menomatkalla pohdimme, mitä me 55-75-vuotiaat ammattilaiset arvostamme matkoillamme eniten. Esiin tuli sana vieraanvaraisuus.

Mitä on vieraanvaraisuus?

Aloimme keskenämme määritellä, mitä kaikkea tämä aika harvakseltaan käytetty sana pitää sisällään. Totesimme, että vieraanvaraisuudessa on ennen kaikkea kysymys siitä, että kohtaa jotakin, joka saa sydämen värähtämään. Tunne vieraanvaraisuudesta, sekä ystävissä että  palvelutilanteissa syntyy, kun aistii tilanteessa aidon kohtaamisen.  Pienikin ele tai teko voi lisätä  kohtaamisen tunnetta. Vieraanvaraisuus ei vaadi isoja varoja. Sen edellytys on sydämen sivistys.

Menomatkalla päätimmekin ottaa matkamme  tutkimuskohteeksi vieraanvaraisuuden ilmenemismuodot Tornionjokilaakson kohteissamme. Monet järjestetyt tapahtumat, meille jokaiselle uudet kohteet mahdollistivat  asioiden ulkopuolisen tarkkailun.

Kohtasimme monia mukavia ihmisiä

Kohtasimme matkallamme upeita ihmisiä ja kiinnostavia paikkoja: paikallisoppaamme Siskon, pikkubussimme autokuskin Mikan,  Haaparannan Kukkolankosken ja Kukkolaforssenin emännän, Aavasaksan palvelut, Hotelli Mustaparran ”designin”, Tornion kirkon pastorin Janen, Karkiaisen kahvilan herkkuineen, Olof-ravintolan väen ja Poikkilahtisen kylässä emäntä Anni Korven. Muutamia mainitakseni. Kiitos teille kaikille!

Vieraanvaraisuuden ilmentymä

Kotimatkalla, junassa Kemistä Helsinkiin, pohdimme erilaisia kohtaamisia ja niistä meille syntyneitä tunteita. Meillä kaikilla oli yhteinen käsitys, että kohtaamamme 88-vuotias emäntä Anni Korpi sai meissä liikahtamaan jotakin erityistä.

Olimme kohdanneet vieraanvaraisuuden ilmentymän. Siitä innostuneena kehitimme omalle Leipä-viini-seurallemme kunniakirjaperinteen.

Leipä-viini-seuran myöntämä Kunniakirja nro 1

Viime viikolla lähetimme Leipä&viini-ruokakulttuuriverkoston (tuttavallisesti Leipä-viini-seura) ensimmäisen kunniakirjan emäntä Anni Korvelle. Laitan kopion lähetetystä kunniakirjasta tähän. Siinä on kerrottu kunniakirjan perusteet.

Jatkamme tutkimusmatkojamme vieraanvaraisuuden kiehtovassa maailmassa. Näinä vaikeina aikoina elämysten tuottaminen toinen toisillemme tuottaa iloa niin antajalle kuin saajalle. On hyvä myös myös muistaa kiittää toisiamme hyvistä hetkistä. Siinä on tolkkua!

Lue lisää ja kommentoi

Haluan matkustaa – kohtuudella ja kestävästi

Miten toimin? kysyy aktivistimummo

Kun koronan ote alkaa helpottaa, monelle iskee kaukokaipuu. Niin minullekin. Motiiveja matkustamiseen on monia. Jonkun pitää matkustaa työn vuoksi, toinen kaipaa ulkomailla asuvaa ystävää, kolmas aurinkoa, harrastusta tai kulttuurielämystä.

Tietoisuus matkailun ilmastovaikutuksista on saanut tiedostavat ihmiset pohtimaan matkustamisen ympäristövaikutuksia. Erityisesti lentomatkailu on luupin alla. Ruotsissa  keskustellaan lentohäpeästä, ”flygskam”ista.  Suomessa ilmiö ei ole niin vahva. Näkyypä täällä myös lentämiseen liittyviä puolustuspuheita. Onko siinä tolkkua?

Koska matkustamisen ”oikeutukseen” on monia näkökulmia, yritän löytää oman näkökulmani ja riittävän tietopohjan ennenkuin kahden koronavuoden ja lentämättömyyden jälkeen ryntään matkoja tilaamaan tai päätän pysyä loppuelämäni  tiivisti koti-Suomessa.

Ensiksi faktoja

Löysin Reilumatkailu-sivut, jossa asiaa käsiteltiin monipuolisesti.  Siellä kerrottu määritelmä ilahdutti:

Yksinkertaisimmillaan reilu matkailu voidaan määritellä matkailuksi, jossa matkailun positiiviset vaikutukset maksimoidaan ja negatiiviset minimoidaan.

Ilahduttavaa oli myös ymmärtää, että kestävä matkailu on muutakin kuin lentoja tai ei-lentoja.

Kestävä matkailu on matkailua, joka huomioi nykyiset sekä tulevat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset, huomioiden niin matkailijoiden, matkailualan, ympäristön sekä kohdeyhteisöjen tarpeet.
Voidaan sanoa, että kyseessä on yleisten kestävän kehityksen periaatteiden mukainen matkailu.

Kun matkailua ajatellaan myös kestävyyden kannalta, tarvitaan ajatusmallien ja toimintatapojen muutoksia.  Keinoja vähentää omasta liikkumisesta muodostuvaa hiilikuormitusta on monia, ja siihen suositellaan seuraavaa hierarkista kaavaa: vältä, vähennä ja kompensoi.

Vältä, vähennä ja kompensoi.

Matkailusta on arvioitu aiheutuvan noin 8 % globaaleista kasvihuonepäästöistä.  Lentoliikenne on vastuussa noin 2-3 % kasvihuonepäästöistä globaalilla tasolla.

Reilu matkailu -sivuilla neuvotaan, että jos ei pysty välttämään, tulisi pyrkiä vähentämään. Tällöin voi miettiä, että voisiko perillä olla pidempään sen sijaan, että matkustaa useasti lyhyitä matkoja.

Viimeisenä keinona tulisi olla kompensointi. Tällöin omasta matkailusta, yleensä lentämisestä, syntyneet päästöt kompensoidaan jonkin palveluntarjoajan kautta rahallisesti.

Miten paljon on kohtuullinen matkustaminen?

Kysyin kohtuudesta kestävän matkailun asiantuntijalta ja alan konsultilta, Anu Nylundilta, Mood of Finland-yrityksestä. 

Anu vastasi näin:

Kohtuudella ei ole tarkkaa määritelmää

”En antaisi mitään määrällisiä ohjeita kohtuullisuuteen. Tärkeää on matkailijatasolla ymmärtää, tietää ja tunnistaa omat kokonaispäästöt ja ymmärtää lentojen osuus kokonaispäästöistä.

Lennon pituudella on merkitystä. Kun lentää, olisi hyvä olla paikan päällä pitkään, eli mieluummin yksi lento ja useamman viikon oleskelu kohteessa kuin monta lyhyttä matkaa, jossa lennetään.

Anu Nylund kehottaa myös miettimään vaihtoehtona junamatkustusta. Se voi olla jopa elämyksellisempää, vaikkakin aikaa vievää.  Junamatkailuun saa tosi hyviä vinkkejä Facebookin Maata pitkin matkaajat -ryhmästä.

 Avoimmuus kunniaan

Anu Nylund samoin kuin Reilumatkailu-sivusto ohjeistaa, että ihmisten, jotka eivät voi kokonaan välttää matkustamista, on hyvä selvittää matkustamisen vaikutuksia ja pyrkiä koko ajan parantamaan käytöstään.  Hienoa on, jos voi  toteuttaa itse ja opettaa myös muille tapoja, joilla ilmastopäästöjä voi vähentää.

Anu Nylund opastaa näin:

”Matkailussa mielestäni merkittävintä on olla täysin läpinäkyvä eli kertoa avoimesti miksi matkustaa, mitä haittoja tiedostaa itse matkojen aiheuttavan ja mitä hyvää tekee haittoja pienentääkseen.  Lisäksi on hyvä pohtia, mitä hyvää tekee, jotta se vierailtu paikka on parempi paikka vierailun jälkeen. Reilua ja vastuullista on kertoa niin hyvistä kuin haastavista asioista.

Läpinäkyvyys voi olla aluksi sitä, että tietää paljonko omat vuosittaiset kasvihuonepäästöt ovat (esim. Sitran elämäntapatesti tai Ilmastodieetti.fi) ja miten aikoo tulevaisuudessa omia päästöjä pienentää. Matkailun vähentäminen on yksi keino. Keinoja on muitakin.

Matkustaminen aiheuttaa extra-päästöjä jotka voi suhteuttaa arjen päästöihin.
Lentolaskuri on hyvä apu, jota voi käyttää myös kompensointitarpeen laskennassa.

Kompensaatio on yksi keino

Erilaisia kompensaatiopalveluja on monia. Hyviä ja epäilyttäviä. Hyvä on, jos  löytää omaan arvomaailmaan sopivan kompensaatiopalvelun. Itse suosin Compensate-palvelua, johon lahjoitan kuukausittain – ja autan heitä istuttamaan puita hiilinieluksi. Tottakai samalla helpotan omaatuntoani. En näe  siinä ole mitään väärää. Toinen kompensaatiokohteeni on lahjoitukset Luonnonperintösäätiön Mummonmetsään. Käytän lahjoitusta myös lahjana tuttaville.

Lopputulos

Halusin opiskella tätä asiaa ja tehdä nämä harjoitukset, jotta voin rehellisesti ja ilolla matkustaa matkat, jotka matkustan tuntematta huonoa omaatuntoa. Halusin myös ymmärtää, millaiset matkat on syytä jättää kokonaan väliin. Halusin nähdä paremmin, mihin voin vaikuttaa ja mihin en.

Laskin hiilijalanjälkeni

  • Laskin hiilijalanjälkeni Sitran elämäntapatestillä.  Se oli 6300 CO2-yksikköä. (Suuri osa siitä aiheutuu liian isosta talosta. Muissa asioissa olen pääsemässä lähemmäksi kohtuutta, vaikka matkaa tavoitteeseen 2500 CO2-yksikköä on)
  • Laskin miten paljon päästöjä tulee, kun lähden reilun viikon matkalle Portugaliin. Laskuri kertoi, että päästöt ovat 970 kg eli se lisää noin 15%:lla vuosittaista hiilikuormaani. Yritän löytää tavan, jolla säästän saman määrän päästöjä jossain muualla. Pieni tyytyväisyys syntyi siitä, että luku on lähes siedettävä verrattuna Thaimaan matkaan. Lento Phukettiin ja takaisin tuottaisi 2310.8 kg päästöjä eli lähes 2,5-kertaisesti.
  • Varmistan vielä hotellista, ovatko huomioineet kestävän kehityksen säännöt, tarkistan myös matkatoimistolta huomioidaanko kohteemme aktiviteeteissa kestävä kehitys
  • Mietin tosi tarkkaan, mitä otan mukaan matkalle, jotta voin minimoida matkalaukun painon
  • Maksan kuukausittaista Compensate-maksua edelleen ja ostan taas palan ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä.

Satsaan hiilikädenjälkeen

Kun olen selvittänyt hiilijalanjälkilaskennat, keskityn päätyöhäni eli hiilikädenjälkeen.  Yritän kerätä ja jakaa tietoa siitä, mitä kaikkea itseni ja muiden on hyvä huomioida matkustamisessakin.

Uskon Saku Tuomisen oppiin siitä, että tärkeää on kokonaisuuden ymmärtäminen, rehellisyys ja jatkuva parantamisen ja oppimisen halu. Mielummin ilolla ja innostuksella kuin ahdistuksen painamana.

Me Aktivistimummot-liikkeessä teemme sitä. Etsimme ja kerromme faktoja. Luomme toivoa.  Suosimme kohtuutta. Kun aloin tutkia tätä asiaa, myös matkaseurueeni innostui asiasta, ehkä myös matkatoimisto. Toivottavasti asiaan herää myös joku tämän blogin lukija.
Siinä on tolkkua.

Siis hyvillä mielin Portugaliin hyvässä seurassa.

Jos kaikki menee hyvin, eikä Euroopassa alkanut sota tai muut tapahtumat tule esteeksi, Finnairin lentomme lähtee aprillipäivänä 1.4.22.  (Se lentomatka on kyllä ihan liian halpa. Kuten lentomatkat yleensäkin.)

Kesän vietämme koti-Suomessa.

 

Lue lisää ja kommentoi

Korona

”Tämä on pian ohi” oli ajatus keväällä 2020

Keväällä 2020, lähes kaksi vuotta, hiihtoloman tienoilla, tuli minulle ensimmäistä kertaa vastaan sana korona, Covid-19.  Muistan, kun olin ystävänpäivänä 14.2. matkalla Torinoon, ja lentoasemalla kohtasin suojapukuiset kuumeen mittaajat. Pääsin läpi, mutta tilanne oli pelottava.

Kevät 2020 elettiin jännityksessä ja alettiin odottaa maskeja ja rokotuksia. Vuosi kului loppuun vaihtelevin tunnelmin.  Etätöistä tuli arkipäivää. Ravintolat siirtyivät wolttailemaan. Presidentin itsenäisyysjuhla 2020 peruuntui. Juhlia peruttiin, hautajaisetkin siirtyivät nettiin.

Alettiin odottaa vuotta 2021, jolloin uskottiin, että kaikki olisi taas ennallaan.  Koronalukujen seuraamisesta tuli arkipäivää. Mika Salmisesta tuli tunnetuin ja ehkä rauhoittavinkin tv-kasvo. Koronaviruksen pallomainen olemus, värikkääksi kuvattuna, tuli kaikille tutuksi. Jokaisella oli tutun tuttu, joka oli sairastunut.

Vuosi 2021 paljasti totuuden

Tuli vuosi 2021. Eli vuosi, jolloin moni meistä alkoi jo väsähtää koronaan. Toisaalta koronasta oli jo tullut arkipäivää.  Nelivuotiaat lapsenlapseni kokivat koronan normaaliksi osaksi arkeaan. Oli suorastaan hellyttävää seurata heidän käyttäytymistään sekä päiväkodissa että kotona. Huomasi, että käsien pesusta oli tullut heille todellinen rutiini.

Vuonna 2021 sain kaksi rokotusta. Ensin alkukeväästä ja sitten 23.6.  Oli mukava, kun oli turvallinen olo.  Niihin aikoihin poikani edelliseltä keväältä siirtyneet häät saatiin toteutetuksi 18.6. Jokainen vieras oli tehnyt kotitestin ennen tuloaan. Kukaan ei sairastunut.  Oli jo pieniä merkkejä siitä, että korona laantuisi kunhan rokotuskattavuus saataisiin yli 80%. Odotin itsekin jo innolla kolmatta rokotusta 23.12.

Syksy 2021 on ollut ihmeellinen. Alkoi repivä kiistely siitä, onko maita ja toimintoja hyvä avata vaiko pitää suljettuna. Monissa maissa koronapassi otettiin käyttöön.

Lokakuussa kävin Italiassa. Koronapassi toimi hyvin.

Oma lukunsa oli jokaisen maan rokotevastaiset. Kun luin heidän perustelujaan, ymmärrän toki motiiveja ja halua ”päättää itse omasta ruumiista”. Sairaalat täyttyivät. Maskipakko jatkui. Koronaväsymys alkoi nousta kaikkien mieliin. Ja sitten tuli vielä uutiset omicron-variantista, jonka tarttuvuus on 10-kertainen  delta-muunnokseen verrattuna.

Marraskuussa 2021 koronatartunnat lähtivät kiivaaseen nousuun. Korona levisi myös rokotettuihin. Alettiin puhua lasten rokotuksista.

6.12. minulla todettiin koronatartunta

Olimme marraskuun lopussa juhlissa, ja jälkeenpäin kuulimme, että sieltä oli lähtenyt liikkeelle monta koronatartuntaa. Vaikka oireemme olivat pieniä ja takana oli kaksi rokotusta, menimme testiin. Molemmilla meillä oli tartunta.  Sairastimme (lähinnä pientä flunssaa) muutaman päivän. Olimme karanteenissa 10 päivää ja huomenna koittaa päivä, jolloin vapaudun karanteenista.

Omakohtainen kokemus opetti, mitä?

  • Koronarokotus auttaa. Sairaus hoituu muutamassa päivässä. Rokottamattomalla olisi ollut tupen rapinat.
  • Tämä korona ei hevillä maailmasta häivy. Jokainen meistä tullee sen saamaan. Lievänä tai kovana. Ensi vuosi pelottaa.

Joulusta 2021 ja alkuvuodesta 2022 tulee varsinainen koronailo/surutulitus.

Korona on muuttanut  jotakin on pysyvästi. Paljon negatiivista. Positiivista on ehkä se, että korona antoi meille opetuksen:

Luonnon järjestystä ei saa rikkoa.

Korona on tärkeä oppi tässä tilanteessa, jossa meillä on käsillä koronaakin isompi haaste: ilmastonmuutos ja luontokato. Otetaan se oppi tosissaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Elämänsiivous antaa tilaa merkityksillisille asioille

Tällä viikolla yhdessä Aktivistimummot-ryhmän kanssa kutsumme kiinnostuneita jakamaan ajatuksiamme aiheesta ELÄMÄNSIIVOUS. On mukava mummoyhteistyössä kehittää ajatusta yksinkertaisemmasta ja samalla merkityksellisemmästä elämäntavasta. Sellaisesta, josta tiedämme olevan hyötyä niin meille itselle, tuleville sukupolville kuin myös luonnolle.

Elämänsiivous syntyi koronakeväänä 2021

Termi syntyi, kun pohdimme Zoomissa mummoryhmän kanssa mahdollisuutta alkaa puhua kuolinsiivouksesta ilmastotekona. Totesimme, että elämänsiivous toimii paremmin kokonaisvaltaisena elämäntapojen tarkasteluna, ja ilon tuottajana kun taas kuolinsiivous on kertaluontoinen ja sen suunnittelu ahdistaa.

Yhdessä semiootikko Vaula Norrenan kanssa kiteytimme termin merkityksen.  Voit lukea lisää  Vaula Norrenan blogista Käytimme monipuolista mummoviisautta ja teimme myös yleisluontoisia elämänsiivousvinkkejä.

Tästä puhumme, kun puhumme ELÄMÄNSIIVOUKSESTA
– Turhan henkisen ja materiaalisen roinan poistaminen elämästä
– Yksinkertaisemman ja selkeämmän elämän etsiminen
– Hyvän elämän suojelu myös tulevia sukupolvia varten

Jokaisen elämänsiivous on omanlaisensa

Minulla elämänsiivous alkoi punnitsemalla itselleni tärkeitä asioita. Löysin itsestäni  halun yksinkertaistaa ja selkeyttäää elämääni, jotta merkityksellisimmille asioille jää entistä enemmän aikaa.

HENKILÖKOHTAISTA ELÄMÄNSIIVOUSTA aloittaessani nousi esiin muutamia asioita, joita alan soveltaa elämääni.

1. Seuraan edelleen aikaani, koska haluan pysyä kiinni ajan ilmiöissä, mutta irrotan otteeni joistakin minulle kaukaisista asioista ja asioista, jotka pyörivät paikallaan ärsyttäen. Lopetan esimerkiksi kryptovaluuttauutisten ja soten kiemuroiden seuraamisen.  Turhista päävaivoista vapautuvan ajan käytän ilmasto- ja luontotietouteni lisäämiseen.

2. Keskityn muutamaan järjestöön ja vapaaehtoistoimeen. Aktivoidun niissä, joihin keskityn ja jätän pois ne, jotka eivät tuota minulle iloa. Aktivistimummoille haluan jättää entistä enemmän aikaa.

3. Autan lapsia, lapsenlapsia ja ystäviä tarpeen mukaan. Jätän tyhjää aikaa, jotta olen käytössä kriisin sattuessa.  Jätän aikaa myös omalle itselle ja palautumiselle. Pidän mielessäni, että noin 90-vuotiailla vanhemmillani ja minulla on vain vähän yhteistä aikaa.

4. Alan käydä läpi talossani olevia tavaroita 3 laatikon periaatteella.

  • roina, jotka voin heittää pois kierrätysjätteeksi
  • tuunattavat, uusikäytettävät, kierrätystavara
  • aarteet ja muistot, jotka säilytän ja jotka nimikoin ja joista puhun lasteni kanssa

Tämän kaiken keskellä toivon, että minulla on aikaa olla hyvä mummu, ja hyvä ystävä läheisilleni.
Minulla on myös aikaa enemmän itselleni ja vaikkapa kuntoiluun.

Elämänsiivous houkuttelee

Terminä ja toimena elämänsiivous on houkuttelevampi kuin kuolinsiivous.  Hyvä puoli on myös se, että elämänsiivouksesta on kuolinsiivousta helpompi puhua läheisille. Puhe liittyy puheeseen itselle arvokkaista asioista. Se luo myös pohjaa minun ja läheisteni yhteiselle tulevaisuudelle. Elämänsiivouksen aloittamisen kynnys on kuolinsiivousta matalampi.

Elämänsiivous luo pohjaa myös ajalle minun jälkeeni.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Viidestoista kesä

Ensi viikonloppuna minulla olisi rippikoulun vuosijuhla synnyinseudullani Alajärvellä.
Siitä on 50 vuotta (!), kun tämä kuvan joukko pääsi ripille. Olimme 15-vuotiaita. En voi sanoa, että muistan sen kuin edellisen päivän. Muistan rippipapit ja heidän äänenpainonsa. Kappalainen Kauko Pylvänäinen oli pehmeä-ääninen ja kirkkoherra Otto Tunturi pelottavan kovaääninen.

Rippikuva 20.5.1971

Toki muistan, mitä mulla oli päällä, siis alban alla.

Minulla oli ohuet villaiset mikroshortsit ja ne ihanat vaaleat kiilakorkokengät, joita voisin vieläkin käyttää. Sen muistan, että maailman huolia ei ollut. Suurin huoli oli, ettei vain näytä lihavalta. Meikkiä oli paljon, eivätkä vanhemmat sitä paheksuneet. (Vanhempani ovat aina olleet suvaitsevaisia).

Suurin huoli oli, ettei näytä lihavalta.

Se oli aikaa, kun kuunneltiin Dannyä, Hectoria, Tom Jonesia (isosiskon suosikki) ja Simon & Garfunkelia.  (Juicen musiikista päästiin nauttimaan 70-luvun puolivälissä, yo-aikaan, Viidestoista yö ilmestyi 1980.

Jokainen vuosikymmen muuttaa maailmaa

Maailma muuttuu, vai pitäisikö sanoa, me ihmiset muutamme omilla päätöksillämme  maailmaa. Näiden 50 vuoden aikana Suomessa on nähty huikea talouskasvu. Myös maailmassa olot ovat parantuneet. Köyhyys on vähentynyt.

Näiden 50 vuoden aikana olemme käyttäneet luonnonvaroja kiihtyvällä tahdilla. Päätöksiä on tehty talouskasvun kiilto silmissä.

Luonnonvarojen käyttö on karannut käsistä

Myös ihmisten omat päätökset ovat monesti talousperusteisia. Ainakin itselle tuntui tärkeältä päästä hyppäämään edellistä sukupolvea parempaan taloudelliseen asemaan.
Hyvä koulutus mahdollisti sen. Taloudellinen menestys haluttiin näyttää.

Muutosten vuodet

Nyt kun seuraava syntymäpäivä on 65-vuotispäivä, on näkymä niin taaksepäin, kuin  eteenpäinkin. On suuri rikkaus seurata ja vaikuttaa muuhunkin kuin omaan elämään.

On ilo nähdä, miten yksi lapsi kerrallaan on löytänyt opiskelu-uransa ja  rinnalleen kumppanin, jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Tottakai elämä tuo jokaiselle myös henkilökohtaisia pettymyksiä ja menetyksiä.

Nostalgian ja realismin välillä on tilaa unelmoida.

Viime vuosi ja eläkeikä yhdessä koronan kanssa hiljensi työelämän. Korona pakotti myös pysymään erillään omista vanhoista vanhemmista ja ystävistä. Se peruutti monet mukavat juhlat ja matka-aikeet. 

Kun jotain lähtee, tulee jotakin tilalle

Syntyi kolmas lapsenlapsi, tuli aikaa kuunnella ja lukea kirjoja ja seurata maailman menoa. Rauhainen aika toi uutta intoa ja aikaa ehostaa kotia itselle ja lapsenlapsille sopivaksi. Vapaaehtoistyö ja sen kautta tulleet ystävät ja tavoitteet motivoivat uusimpien etäyhteyksien käytön opetteluun. Sivistyksen tavoittelu on ohittanut taloudellisen hyvinvoinnin tavoittelun.

Kesä 2021 ja sään ääri-ilmiöt,  IPCC ja Afganistan

Kesä 2021 oli monille, ainakin minulle käänteentekevä. Pitkittyneen koronan hiljentämän reilun vuoden jälkeen, IPCC-raportti kertoi meille kaikille, että pahempaa on tulossa, jos ei elämäntapa muutu.  Kaliforniassa ja monissa Euroopan maissa syttyi valtavia tulipaloja. Saksassa tulvi. Ihmiset menettivät kotejaan. Satoja ja tuhansia ihmisiä kuoli. Kodittomien määrä kasvoi. Samaan aikaan koronan deltavirus vei monia maita uudelleen ahdinkoon.

Lasten, nuorten ja aikuistenkin ahdistus kasvaa

IPCC:n raportti viime viikolla kertoi koruttomasti, että meidän on muutettava elämäntyyliä. On tehtävä toisenlaisia päätöksiä. IPCC:n raportti jäi tällä viikolla taustalle, kun Talebanit valtasivat  Afganistanin ja maa siirtyi sekasortoon. Moni sanoo, että on hyvä, että ahdistus kasvaa. Se lisää toimintaa. Toiset sanovat, että ahdistus ei saisi kasvaa niin suureksi, että toivo ja toimintakyky laantuu.  Nämä nykyiset maailman huolet peittävät alleen henkilökohtaiset murheet. Siinäkin on vaaransa.

Minä olen sitä mieltä, että meidän aikuisten pitää toimia, jotta lapset saavat kasvaa rauhassa.

Tulevaisuuden toivo?

Kun ilmassa on niin monia epävarmuuksia, haluaa ottaa kiintopisteitä, joihin rakentaa omaa ja lastenlasten elämäänsä. Miten voimme suojella heitä, jotka nyt menevät rippikouluun tai muuten viettävät lapsuutta ja nuoruutta? Miten näyttää esimerkkiä elämästä, jossa voi nauttia niistä valinnoista, jotka ovat myös ympäristölle hyviä?

Elämme aikaa, jossa tarvitaan päätöksentekijöitä, jotka osaavat nähdä vuosikymmentäkin kauemmaksi.

Viidestoista yö
Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen
Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.
Sun kanssas katson maailmaa
Ja samaa unta nään
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn
Ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen
Oon yksin ajatusten raunioilla
Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen
On jälleen tuskan viitta hartioilla.
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen
Taas huomaan kahden viikon unohtuneen
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen
Voi olla että vihdoin pääsen uneen.
Lauluntekijät: Juice Leskinen / Anssi Matti Tikanmäki
Lue lisää ja kommentoi

Tolkku pysyy ohjenuoranani

Miksi tolkku on minulle niin tärkeä käsite?

Sitä olen tälläkin viikolla mediaa ja maailman menoa seuratessa miettinyt. Palaan ensin omaan suhteeseeni ja historiaani tolkku-käsitteen parissa.

Kasvoin perheessä, jonka tärkeä kasvatusoppi oli, että onko jossain asiassa tolkkua vai ei. Kirjoitin noin 10 vuotta sitten blogin Tolkku opitaan kotoa.  Olen kirjoittamastani edelleen samaa mieltä. Asiassa täytyy olla tolkkua, koska se on kestävää.

Onko tolkkua -blogini syntyi 2012

Perustin tämän Onko tolkkua -blogin vuonna 2012. Jos olisin joskus tehnyt väitöskirjan, olisi tolkku tavalla tai toisella ollut sen aihe. Ei tullut väitöskirjaa, mutta tutkimusta aiheesta teimme yritykseni Kuule Oy:n puitteissa. Kun kysyttiin lähes tuhannelta mielipidettä tolkun määritelmästä, lähes kaikki vastaajat kertoivat, että ”Tolkku on järkeä ja kohtuutta”. Tolkku tarkoittaa monelle myös suhteellisuutta, asiallisuutta, reiluutta ja oikeudenmukaisuutta. Eri sukupolvet olivat yllättäen melko yksimielisiä tolkullisista ja tolkuttomista asioista ja ihmisistä. Lue lisää tutkimuksesta. 

Vuonna 2016 tolkku nousi politiikan termiksi

Kun tutkii historiaa, huomaa, että vuoden 2016 tienoilla tolkku-sana nousi uudelleen esiin. Silloin se näkyi kovasti yhden puolueen, kokoomuksen, sloganissa. Kirjoitin silloin blogiini Tolkun ihmisistä. Nyt käsite taitaa olla muidenkin puolueiden ohjelmissa.

Ei liene yllätys, että tolkun ihmisiä listatessa presidenttimme Sauli Niinistön nimi nousee edelleen esiin. Tolkku on hyvä ominaisuus presidentille. Sen saivat erityisesti amerikkalaiset viime presidenttikaudella kokea.

Onko mummoviisaus = tolkku?

Pari vuotta sitten perustimme 12 mummon kanssa Aktivistimummot-liikkeen. Sen ohjenuorana ovat kohtuus, toivo, oikeudenmukaisuus ja empatia. Kun tarkasti katsoo, siinä voisi lukea myös tolkku. Tämän kahden vuoden aikana olemme ryhmässämme kovasti keskustelleet, mikä tekee mummoista merkityksellisiä. On noussut esiin sana mummoviisaus.  Mummoviisaus lienee läheistä sukua sanalle tolkku.

Pidän tolkku-käsitteen elossa omassa ajattelussa

Luen lehtiä pohtien, missä asioissa omasta mielestä on tolkkua ja missä  ei. Tässä ei liene yhtä totuutta, jokainen meistä luo ja tuo esiin oman mielipiteensä.

  • ilmastonmuutoksen ja luontokadon vähättelyssä ei ole mitään tolkkua
  • jatkuvassa velanotossa ei ole tolkkua
  • ilmastoa uhkaavien toimien tukemisessa ei ole tolkkua
  • homojen tai homouden tuomitsemisessa ei ole tolkkua
  • vihapuheessa ei ole tolkkua
  • toisen kuuntelemisessa ja mielipiteen kunnioittamisessa on tolkkua
  • sotehankkeesta (onko hyvä vai paha) en ole saanut tolkkua

Kun kohtaan vaikeita asioita, josta en itse tiedä tarpeeksi, on ilo lukea, mitä mieltä joku tolkullisena pitämä ihminen asiasta on. Se auttaa oman näkemyksen muodostamista. Listaanpa tähän asioita ja ihmisiä, joihin itse olen viime aikoina luottanut ja pitänyt tolkullisena.

Talous- ja velanottoasioissa arvostan Sixten Korkmania.
Ekologisen elämän merkityksestä kertoi viisaasti Arto O.Salonen
Viharikosasioissa Tapani Ruokanen kirjoitti mielestäni hyvin.
Ilmastomuutoksesta ja luontokadosta kirjoittaa monipuolisesti  Mari Pantsar, jonka twitter on loistava tietolähde. Myös WWFSuomen Liisa Rohwederin puheessa on aina tolkkua. (Hyvä perusteos on Mari Patsarin ja Jouni Kerosen Tienhaarassa  -kirja )
Hesarin monipuolisista ilmastoarikkeleista saa tolkkua. Vaikkapa tämä.

Metsien jatkuvassa kasvatuksessa sekä suojelussa ja siellä kävelyssä on tolkkua.
Siksi valitsin tämän kuvan.

Puhunko tolkusta lapsenlapsilleni?

Kun olin lapsi, minua kasvatettiin tolkkuun. Omille lapsilleni muistan aiheesta puhuneeni. 4-vuotiaat lapsenlapseni, serkukset, eivät ole minulta vielä kuulleet sanaa. Odottakaa vaan.
Tulee aika, kun mummu toruu, että tuossa ei ole tolkkua!

Lue lisää ja kommentoi

Tavarataivaasta tavarahelvetiksi

Muistan ajan, kun innoissani kiersin ostospaikoissa, jotka pursusivat kiinnostavaa tavaraa: astioita, huonekaluja, leluja, vaatteita, laukkuja, kenkiä, kirjoja, kortteja, tauluja, urheiluvälineitä ja pieniä aarteita.  Saatoin puhua tavarataivaasta. Tykkäsin tehdä löytöjä. Monet synttärit ja vierailut toivat mukanaan mukavia muistoja, kun ystävät kylään tullessaan antoivat kauniita esineitä. Olen ennen ajatellut, ettei niistä ainakaan voi luopua. Saattaa tietää huonoa onnea ystävyydelle.

Taivaasta helvetiksi

Näiden vuosien aikana (46 vuotta), jotka olen asunut oman perheen kanssa, on tavaraa kertynyt aika läjä, siitäkin huolimatta, että aika ajoin olen tehnyt pientä karsintaa. Iso omakotitalo laajoine varastotiloineen on antanut mahdollisuuden pitää kaikki muistot lähellä. Vaatteita on aika kasa odottamassa sitä parin kilon pudotusta. Kun viimeisestä muutostakin on aikaa 32 vuotta, ovat väli-invertaatiot jääneet vähiin. Siinä ei ole tolkkua.

Tyhjennys

Tänä keväänä aloitin systemaattisen tyhjentämisen. Voisihan sitä sanoa kuolinsiivoukseksikin, vaikka sana on vähän kolkko. Konmaritus on kauniimpi sana. Kaappitilat ja kellari eivät näyttäneet enää hyvältä. Kun on mummoiässä, on selvää, että iso talo ei sovellu asuinpaikaksi enää kovin monta vuosikymmentä. Talon kellaritilat alkoivat muistuttaa tavarahelvettiä. Monen muun mummon tavoin yritin ensin tarjota ”ihan kelpo tavaraa ja astioita” omille lapsilleni ja lähipiirille.  Harva heistä on  kiinnostunut täyttämään kotiaan ”turhalla romulla”.

Onneksi on kierrätyskeskus

Lähellä kotiani on upea kierrätyskeskus, joka ottaa vastaan kaikenlaista tavaraa. Kirjoja, kodinkoneita, vaatteita ja astioita. Sinne menevät myös monet lahjat, jotka ovat jo minua ilahduttaneet. Ilo ajatella että ne voivat ilahduttaa jatkossa muita ihmisiä.  Kierrätyskeskus on suuri apu.

Kaikkein eniten huomaan kodistani kierrätykseen lähtevän kirjoja ja astioita. Kun tyhjennän tavaraa kierrätyskeskukseen, huomaan muutamien kohdalla hetken epäröiväni. Olisikohan tällä käyttöä joskus?  Silloin muistan, miten helposti saan tarvittaessa vastaavaa tavaraa hakemalla sen  kierrätyskeskuksesta, muutamalla eurolla. Tosiasiassa tarvetta tuskin tulee.

Ostolakko auttaa

Tyhjennys innostaa ostolakon aloittamisen.  En osta mitään, tai ostan vain tavaroita, joiden tiedän palvelevan minua loppuelämäni ja kelpaavan jatkossa  käyttöön (vaikka perinnöksi) jollekin lapsistani.

Helvetistä taivaaksi

On lohduttavaa toivoa, että oman varaston tavarahelvetti muodostuu kierrätyskeskukseen siirrettäessä joillekin tavarataivaaksi, josta voi hankkia itselleen tarpeellista tavaraa.
Myös luonto kiittää.

Lue lisää ja kommentoi