Viikko sitten osallistuin kiinnostavaan tilaisuuteen. Perjantaina 13.9. Sitra organisoi ilmastosta twiittaaville mahdollisuuden kokoontua Hanasaareen #ilmastotwitter – iltapäivään.
Menin paikalle hyvissä ajoin. Luentosalin eteen laitettiin juuri runsaita tarjoiluja. Vadeille oli aseteltu isot kasat herkullisen näköisiä kinkku- ja juustosämpylöitä. Keskipöydällä oli tarjolla erikseen merkattuna yksi (1) gluteeniton smpylä ja kaksi (2) vegaanisämpylää. Kahvia, teetä, sokeria ja maitoa. Siis suomalaisten kokoustarjoilujen perussetti! Otin hyvällä ruokahalulla kahvini kanssa kinkkusämpylän. Maitoa en kahvissani käytä. Näiden kanssa asetuin saliin, 64 muun ilmastotwiittaajaan joukkoon. Ympärillä oli tutulta näyttäviä, eri-ikäisiä kasvoja twitterin profiilikuvien syöveristä. Todellisia tuttuja oli joukossa vähemmän.
Ohjelma oli kiinnostava. Nuoren ilmastoaktiivin, Atte Ahokkaan innostava aloitus. Hän puhui aikuisten ja päättäjien vastuusta. Vihreän Langan Riikka Suomisen terävät kommentit journalismin vastuusta ja ihmisten medialukutaidosta. Tunnustettu tutkija, ”IPCC-ilmastouskovainen” Markku Kulmala innosti ymmärtämään ilmastomuutokseen liittyviä isoja kokonaisuuksia ja asioiden yhteyksiä. Hän kertoi hyvät uutiset: Venäjällä ja herätty ja Kiinan kokonaispäästöt ovat laskussa. Parasta iltapäivässä oli se, että jokaisen puhujan alustus herätti monipuolisen keskustelun. Tietoa ja kokemuksia jaettiin innolla #ilmastotwitter ’issä.
Minulle jäi erityisesti mieleen tutkijatohtori Janne M. Korhosen esitys. Hän kertoi, että aika on loppumassa ja on käännettävä kaikki kivet. Hän haki viimeistä käännettävää kiveä historiasta. Mahdollisuus löytyi USA:n toimista ja Rooseweltin päätöksistä aikana, jolloin USA ja liittoutuneet olivat jo häviämässä toista maailmansotaa 1940-luvulla.
Toisen maailmansodan ja USA:n toiminnan oppi oli, että pärjätäkseen
Pitää luoda uusi skaalattava malli ja toteuttaa se nopeasti
USA onnistui murtamaan Saksan ylivallan moninkertaistamalla pikavauhtia varustelunsa. Laivojen ja lentokoneitten tuotantoa tehostettiin jopa 100-kertaiseksi – siitäkin huolimatta siihen käytettyjä varoja kauhisteltiin. Vastaava toimintatapa ilmastonmuutoksen torjuntaan muutettuna merkitsisi nopeaa, teollista hiilineutraalien energialähteitten käyttöönottoa.
Tarvitaan iso systeeminen muutos
Ehdotus kuulosti hyvältä, vaikka sotaesimerkki yllätti. Olin varma, että valistunut ja aktiivinen kuulijajoukko esittää vastalauseita sodan raakojen keinojen ihannoinnista. Vaan niin ei käynyt. Kaikki tuntuivat olevan samaa mieltä ratkaisun järkevyydestä. Ei haittaa vaikka oppi on sodassa saatua.
Skaalattavuuden hyödyt otettava käyttöön!
Innostavan ohjelman lopuksi Sitran Mari Pantzar ynnäsi kommentteja ja palautteita, joita ilmastotwitter oli kirvoittanut. Innostusta ja ihastusta pääosin. Vain yksi asia oli saanut kovasti kritiikkiä. Kinkkusämpylät.
Järjestäjä otti syyn tilaajan eli Sitran piikkiiin.
Huomasin, että keskusteluissa kinkkusämpylätarjoilua kommentoitiin jopa katastrofaaliseksi. Joku piti myös kinkkusämpylän ottaneita suorastaan epäuskottavina ilmastoasiantuntijoina. Todellinen #kinkkusämpylägate
On helppo olla samaa mieltä, että kokoustarjoiluissa tulee olla vaihtoehtoja, vegaaneille, fleksaajille, sekasyöjille ja allergisille. Kun oli kyseessä Sitran tilaisuus, moni odotti lihatonta tarjoilua. Itse sekasyöjänä en tietenkään pitänyt asiaa ollenkaan katastrofina. Sämpylät olivat herkullisia. Sämpylöistä syntynyt keskustelu oli minulle ruoka-alan vaikuttajalle ammattillisesti todella kiinnostava. Siksi peukutan Teemu Vaarakallion huomiota ja siitä syntynyttä keskustelua. Koska päivä sattui hävikkiviikon perjantaiksi, Kia Aarnion kommentti ihastutti erityisesti.
Hämmästelin taas, miten merkittäväksi itseä kuvaavaksi seikaksi ruokavaliovalinnat ovat tulleet.
Ruokavalion maidottomuudesta ja erityisesti lihattomuudesta on tullut näkymätön kruunu omien ilmastotekojen todistuslausunnoissa. Ei ollenkaan riitä, jos kertoo vähentävänsä autoilua, ostavansa vähemmän tavaroita ja minimoivansa lentämisen, sekä ruoassa suosivansa sääntöä
#enemmänkasviksia #vähemmänlihaa
Taas huomaan, miten huonosti me suomalaisen vastuullisen ruokaketjun puolestapuhujat olemme osanneet argumentoida suomalaisen ruokavalion syntyä ja historiaa. Tuli mieleen, että maamme menestystarina pitäisi osata kertoa yhtä hienosti kuin JMKorhonen kertoi USA:n menestystarinan toisessa maailmansodassa. ”Ne pienet pohjoisen maan maitotilat ja ruohoa syövät lehmät toivat sen verran ruokaa sodanjälkeisiin köyhiin pirtteihin, että lapset saatiin kasvamaan ja kouluihin. Kasvimaat, maksuton kouluruoka, ja siellä tarjotut keitot ja puurot avittivat. Pohjoiseen maahan kasvoi vastuullinen kansa, joka kaupungistui, ja osaa nyt hyvällä osaamisella luoda todellisia ratkaisuja maalle ja kaupunkeihin.”
Miten luoda suomalaista vastuullisesta ruokaketjusta skaalattava malli, joka huomioi monipuolisesti globaalit ja lokaalit haasteet.
Ehkä niillä ruohoa syövillä lehmillä voi olla joku osansa ratkaisijoina. Niin tai näin.
Ainakin meillä koulutetuilla ja kokonaisuuksia ymmärtävillä ihmisillä on tärkeä ratkaisijan osa.
Kuvan kinkkusämpylä ei liity rikokseen.
Nyt se on tunnustettu. Söin kinkkusämpylän. Soitin jälkikäteen Hanasaareen ravintolapäällikölle ja kysyin mistä heidän kokoustarjoilujen leivät, juustot ja kinkut ovat peräisin.
Lukas Hemnell kertoi, että kaikki ovat kotimaisia.
Huokasin helpotuksesta.
Lue lisää ja kommentoi
Mielessäni on ollut, että kirjoitan pitkän blogin, jossa puran suruani siitä, että sodat jatkuvat tuhoten niin ihmisten elämää kuin luontoakin. Vaikutukset ulottuvat sukupolvia eteenpäin. Olin ajatellut, että rauhantyö olisi ratkaisu. Yritin löytää perusteluita vahvemmalle rauhantyölle. Enemmän sain ympäriltä tukea maanpuolustuksen vahvistamiseen. Näin se on. Elämme varustelun kierteessä.
