— Onko tolkkua?

Viidestoista kesä

Ensi viikonloppuna minulla olisi rippikoulun vuosijuhla synnyinseudullani Alajärvellä.
Siitä on 50 vuotta (!), kun tämä kuvan joukko pääsi ripille. Olimme 15-vuotiaita. En voi sanoa, että muistan sen kuin edellisen päivän. Muistan rippipapit ja heidän äänenpainonsa. Kappalainen Kauko Pylvänäinen oli pehmeä-ääninen ja kirkkoherra Otto Tunturi pelottavan kovaääninen.

Rippikuva 20.5.1971

Toki muistan, mitä mulla oli päällä, siis alban alla.

Minulla oli ohuet villaiset mikroshortsit ja ne ihanat vaaleat kiilakorkokengät, joita voisin vieläkin käyttää. Sen muistan, että maailman huolia ei ollut. Suurin huoli oli, ettei vain näytä lihavalta. Meikkiä oli paljon, eivätkä vanhemmat sitä paheksuneet. (Vanhempani ovat aina olleet suvaitsevaisia).

Suurin huoli oli, ettei näytä lihavalta.

Se oli aikaa, kun kuunneltiin Dannyä, Hectoria, Tom Jonesia (isosiskon suosikki) ja Simon & Garfunkelia.  (Juicen musiikista päästiin nauttimaan 70-luvun puolivälissä, yo-aikaan, Viidestoista yö ilmestyi 1980.

Jokainen vuosikymmen muuttaa maailmaa

Maailma muuttuu, vai pitäisikö sanoa, me ihmiset muutamme omilla päätöksillämme  maailmaa. Näiden 50 vuoden aikana Suomessa on nähty huikea talouskasvu. Myös maailmassa olot ovat parantuneet. Köyhyys on vähentynyt.

Näiden 50 vuoden aikana olemme käyttäneet luonnonvaroja kiihtyvällä tahdilla. Päätöksiä on tehty talouskasvun kiilto silmissä.

Luonnonvarojen käyttö on karannut käsistä

Myös ihmisten omat päätökset ovat monesti talousperusteisia. Ainakin itselle tuntui tärkeältä päästä hyppäämään edellistä sukupolvea parempaan taloudelliseen asemaan.
Hyvä koulutus mahdollisti sen. Taloudellinen menestys haluttiin näyttää.

Muutosten vuodet

Nyt kun seuraava syntymäpäivä on 65-vuotispäivä, on näkymä niin taaksepäin, kuin  eteenpäinkin. On suuri rikkaus seurata ja vaikuttaa muuhunkin kuin omaan elämään.

On ilo nähdä, miten yksi lapsi kerrallaan on löytänyt opiskelu-uransa ja  rinnalleen kumppanin, jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Tottakai elämä tuo jokaiselle myös henkilökohtaisia pettymyksiä ja menetyksiä.

Nostalgian ja realismin välillä on tilaa unelmoida.

Viime vuosi ja eläkeikä yhdessä koronan kanssa hiljensi työelämän. Korona pakotti myös pysymään erillään omista vanhoista vanhemmista ja ystävistä. Se peruutti monet mukavat juhlat ja matka-aikeet. 

Kun jotain lähtee, tulee jotakin tilalle

Syntyi kolmas lapsenlapsi, tuli aikaa kuunnella ja lukea kirjoja ja seurata maailman menoa. Rauhainen aika toi uutta intoa ja aikaa ehostaa kotia itselle ja lapsenlapsille sopivaksi. Vapaaehtoistyö ja sen kautta tulleet ystävät ja tavoitteet motivoivat uusimpien etäyhteyksien käytön opetteluun. Sivistyksen tavoittelu on ohittanut taloudellisen hyvinvoinnin tavoittelun.

Kesä 2021 ja sään ääri-ilmiöt,  IPCC ja Afganistan

Kesä 2021 oli monille, ainakin minulle käänteentekevä. Pitkittyneen koronan hiljentämän reilun vuoden jälkeen, IPCC-raportti kertoi meille kaikille, että pahempaa on tulossa, jos ei elämäntapa muutu.  Kaliforniassa ja monissa Euroopan maissa syttyi valtavia tulipaloja. Saksassa tulvi. Ihmiset menettivät kotejaan. Satoja ja tuhansia ihmisiä kuoli. Kodittomien määrä kasvoi. Samaan aikaan koronan deltavirus vei monia maita uudelleen ahdinkoon.

Lasten, nuorten ja aikuistenkin ahdistus kasvaa

IPCC:n raportti viime viikolla kertoi koruttomasti, että meidän on muutettava elämäntyyliä. On tehtävä toisenlaisia päätöksiä. IPCC:n raportti jäi tällä viikolla taustalle, kun Talebanit valtasivat  Afganistanin ja maa siirtyi sekasortoon. Moni sanoo, että on hyvä, että ahdistus kasvaa. Se lisää toimintaa. Toiset sanovat, että ahdistus ei saisi kasvaa niin suureksi, että toivo ja toimintakyky laantuu.  Nämä nykyiset maailman huolet peittävät alleen henkilökohtaiset murheet. Siinäkin on vaaransa.

Minä olen sitä mieltä, että meidän aikuisten pitää toimia, jotta lapset saavat kasvaa rauhassa.

Tulevaisuuden toivo?

Kun ilmassa on niin monia epävarmuuksia, haluaa ottaa kiintopisteitä, joihin rakentaa omaa ja lastenlasten elämäänsä. Miten voimme suojella heitä, jotka nyt menevät rippikouluun tai muuten viettävät lapsuutta ja nuoruutta? Miten näyttää esimerkkiä elämästä, jossa voi nauttia niistä valinnoista, jotka ovat myös ympäristölle hyviä?

Elämme aikaa, jossa tarvitaan päätöksentekijöitä, jotka osaavat nähdä vuosikymmentäkin kauemmaksi.

Viidestoista yö
Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen
Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.
Sun kanssas katson maailmaa
Ja samaa unta nään
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn
Ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen
Oon yksin ajatusten raunioilla
Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen
On jälleen tuskan viitta hartioilla.
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen
Taas huomaan kahden viikon unohtuneen
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen
Voi olla että vihdoin pääsen uneen.
Lauluntekijät: Juice Leskinen / Anssi Matti Tikanmäki
0 kommenttia
Lähetä kommentti

Roskapostiesto: Täydennä alla oleva yhtälö. *