Mitä kuuluu tänään 02022020?

Päivämäärässä on pelkkiä kakkosia ja nollia.  Se on helppo muistaa. Päivä tuntuu erityiseltä. Onhan se vielä palindromi.

Sunnuntaina 02.02.2020 on Lumen päivä

2.2.20 jää mieleen myös siksi, että harva muistaa helmikuuta, jolloin Suomessa (etelässä) ei ole yhtään lunta.

Miten maailma makaa 02.02.20?

Helsingin Sanomien ensimmäinen aukeama kertoo, mitä erityistä tässä päivässä on.  Pääuutinen on se, että Suomessa syntyy liian vähän lapsia. Syitä ja parannuskeinoja asiaan on pohdittu julkisuudessa viime aikoina paljon.

Itseäni kosketti laaja reportaasi ”Pelin henki”,  jossa kerrottiin joka yö Syyriasta, Pakistanista ja Afganistanista tulevista siirtolaisista, jotka tahtovat päästä Bosnian ja Kroatian rajalta Eurooppaan. Kuvat kertovat perheistä ja äideistä, jotka pienten lasten kanssa vaeltavat vaarallista reittiä. Lapset itkevät nälkää ja kylmyyttä. Moni sairastuu raskaalla matkalla. Vanhempien tavoitteena on päästä Eurooppaan ja saada täällä lapsilleen parempi tulevaisuus.  Tätä tapahtuu joka päivä, ei vain 2.2.20.

Päivän muita isoja uutisia ovat ilmastonmuutos, Korona-virus ja jatkokertomus Trump. Ei kovin hyviä uutisia.

”Mitä kuuluu?”  ”Hyvää!”

Kun kysyn lapsenlapselta, mitä kuuluu, hän vastaa: ”Hyvin! Se tuntuu hyvältä.
Eilen toinen lapsenlapsi sai korkean kuumeen. Hänen vanhempansa veivät tytön lääkärille, joka totesi, että 3-vuotiaalla oli keuhkokuume. Vielä illalla sain kuvan, joka kertoi, että tyttö oli päässyt heti Lastenklinikalle. Ja nyt, yön hyvän hoidon jälkeen hän on toipumassa.

Tuli kiitollisuusolo. Elämme maassa, jossa lapsilla on hyvä olla.
Perusasiat ovat hyvässä kunnossa.  Siitä ei lasten vähyys voi johtua.
Syyt ovat syvemmällä.

Uusi tieto itselleni oli, että Ruotsissa syntyvyystilanne on parempi.
Ylen toimittaja Kirsi Heikel  pohti syitä. Hänen loppupäätelmästä oli se, että Ruotsissa kannustetaan enemmän,  myös lapsia.

”Eivät ruotsalaiset taida hannuhanhia ollakaan. He ovat saaneet kasvaa Mummo Ankan kainalossa”, Heikel kirjoittaa.

Kun olen nyt lähes vuoden verran tehnyt Aktivistimummot-työtä, vastaan on tullut monta Facebook-ryhmään pyrkivää, jotka arasti kysyvät pääsyä ryhmään, vaikka heillä vielä ei ole omia lapsenlapsia ”eikä ole varmaa onko koskaan”. Monet tahtovat alkaa silti valmistautua mummouteen. Jos ei omille lapsenlapsille, niin maailman lapsenlapsille.

Tottakai ryhmään pääsee.  Empatiaa ei ole tässä maailmassa liikaa.

Aika jakaantuu epätasaisesti. Ruuhkavuodet ja eläkevuodet.

Siinä missä lasten hankkiminen/saaminen nuorilta lykkääntyy työelämän tai muun kiireen vuoksi, olisi monella eläkkeelle jääneellä mummolla ja vaarilla aikaa ja halua ottaa isompaakin vastuuta. Ihan kuin ennen vanhaan, kun sukupolvien yhteys oli isompi.  Tämä pitäisi osata sanoittaa oikealla tavalla tähän aikaan. Vastuun jakaminen sukupolvien välille voisi olla yksi ratkaisu siihen, että kiireiset pariskunnat uskaltautuisivat vanhemmuuteen.

Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, on yhdeksi syylliseksi leimattu isot lapsimäärät.  Silloin ei huomioida sitä, että lapsi ja lapsenlapsi voi parhaimmillaan lisätä koko yhteisön halua elää ilmastoa ja luontoa säilyttäen.

Kaukolentoja vai metsäretkiä?

Kun Blue Blue Wings -lehti  halusi tehdä juttua Aktivistimummoista, oli ihanaa päästä kertomaan siitä, miten metsäretki voi olla monelle lapsella lentomatkaa mieluisampi.

Lopetan meidän Aktivistimummojen missioon.

Me mummot haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää.