— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "vastuullisuus"

Tavarataivaasta tavarahelvetiksi

Muistan ajan, kun innoissani kiersin ostospaikoissa, jotka pursusivat kiinnostavaa tavaraa: astioita, huonekaluja, leluja, vaatteita, laukkuja, kenkiä, kirjoja, kortteja, tauluja, urheiluvälineitä ja pieniä aarteita.  Saatoin puhua tavarataivaasta. Tykkäsin tehdä löytöjä. Monet synttärit ja vierailut toivat mukanaan mukavia muistoja, kun ystävät kylään tullessaan antoivat kauniita esineitä. Olen ennen ajatellut, ettei niistä ainakaan voi luopua. Saattaa tietää huonoa onnea ystävyydelle.

Taivaasta helvetiksi

Näiden vuosien aikana (46 vuotta), jotka olen asunut oman perheen kanssa, on tavaraa kertynyt aika läjä, siitäkin huolimatta, että aika ajoin olen tehnyt pientä karsintaa. Iso omakotitalo laajoine varastotiloineen on antanut mahdollisuuden pitää kaikki muistot lähellä. Vaatteita on aika kasa odottamassa sitä parin kilon pudotusta. Kun viimeisestä muutostakin on aikaa 32 vuotta, ovat väli-invertaatiot jääneet vähiin. Siinä ei ole tolkkua.

Tyhjennys

Tänä keväänä aloitin systemaattisen tyhjentämisen. Voisihan sitä sanoa kuolinsiivoukseksikin, vaikka sana on vähän kolkko. Konmaritus on kauniimpi sana. Kaappitilat ja kellari eivät näyttäneet enää hyvältä. Kun on mummoiässä, on selvää, että iso talo ei sovellu asuinpaikaksi enää kovin monta vuosikymmentä. Talon kellaritilat alkoivat muistuttaa tavarahelvettiä. Monen muun mummon tavoin yritin ensin tarjota ”ihan kelpo tavaraa ja astioita” omille lapsilleni ja lähipiirille.  Harva heistä on  kiinnostunut täyttämään kotiaan ”turhalla romulla”.

Onneksi on kierrätyskeskus

Lähellä kotiani on upea kierrätyskeskus, joka ottaa vastaan kaikenlaista tavaraa. Kirjoja, kodinkoneita, vaatteita ja astioita. Sinne menevät myös monet lahjat, jotka ovat jo minua ilahduttaneet. Ilo ajatella että ne voivat ilahduttaa jatkossa muita ihmisiä.  Kierrätyskeskus on suuri apu.

Kaikkein eniten huomaan kodistani kierrätykseen lähtevän kirjoja ja astioita. Kun tyhjennän tavaraa kierrätyskeskukseen, huomaan muutamien kohdalla hetken epäröiväni. Olisikohan tällä käyttöä joskus?  Silloin muistan, miten helposti saan tarvittaessa vastaavaa tavaraa hakemalla sen  kierrätyskeskuksesta, muutamalla eurolla. Tosiasiassa tarvetta tuskin tulee.

Ostolakko auttaa

Tyhjennys innostaa ostolakon aloittamisen.  En osta mitään, tai ostan vain tavaroita, joiden tiedän palvelevan minua loppuelämäni ja kelpaavan jatkossa  käyttöön (vaikka perinnöksi) jollekin lapsistani.

Helvetistä taivaaksi

On lohduttavaa toivoa, että oman varaston tavarahelvetti muodostuu kierrätyskeskukseen siirrettäessä joillekin tavarataivaaksi, josta voi hankkia itselleen tarpeellista tavaraa.
Myös luonto kiittää.

Lue lisää ja kommentoi

Elintarvikepäivä etänä

Niin kauan kuin muistan,  on keväiseen ohjelmaani kuulunut Elintarvikepäivä.  Siellä on vaihdettu kuulumiset, verkostoiduttu ja päivitetty tietoja. Tänä vuonna tein tietoisen päätöksen, että seuraan päivään etänä, jotta ehdin tehdä muutakin.

Kun pitkin päivää seurailin ja nyt päivän päätteeksi päivästä kirjoitan, huomaan että ihan hyvä näinkin. Luulen tietäväni, mistä oli puhe.

Mersulla on mersun hinta

Avauspuheen pitänyt Elinkeinoministeri Mika Lintilä  oli sitä mieltä, että jokainen päivä on elintarvikepäivä. Suomessa luotetaan puhtaaseen ja terveelliseen ruokaan, kuin mersuun konsanaan. Hänen mukaansa turvallisuus ja suorituskyky myyvät autojakin.
Mersulla on mersun hinta.

Vastuullisuus velvoittaa, mutta sen pitää myös maistua

Päivän teema vastuullisuus on kuukausi kuukaudelta ajankohtaisempi.  Sattuihan elintarvikepäivä päivään, jota edelsi entistäkin huonommat IPBES raportin keräämät uutiset maailman luonnon tilasta.  Elintarvikepäivään sopiva näkökulman päivään toi Pauligin Marika King. Häntä siteerattiin laajasti. Hän muistutti, että vastuullisuuden rinnalla ei koskaan saa unohtaa ruoan makua. Hänen terminsä oli ”sustainable taste”.

 

Paljon näkyi puhetta lohkoketjusta ja tulevaisuuden haasteista sekä tehtiin eläinvertailuja

on muodostumassa globaaliksi standardiksi todentaa ja jakaa vastuullisuuteen liittyvää tietoa, muistuttaa Mikko Eerola

Olipa hauska . Paljon eläinvertauksia käytettiin: kuluttajina olemme laumaeläimiä (koiria tai lampaita), mutta uuden kehittämisessä meidän on löydettävä sisältämme leijona.

Huomisen haasteista ei selvitä eilisen resepteillä. Ratkaisuun tarvitaan laajaa tietämystä ja yleissivistystä, korosti ’ssä tänään.

Päällimmäiseksi 2019:stä jäi tänään mieleen , regenerative farming, kahviproteiini, sisäviljely, ruokaympäristö, insentiivi, FoodWasteEU, ESG sijoittajan vaikutusmahdollisuus, vastuullisuus.

Ruoka ja ruokailu on yhteisöllinen ja moniaistillinen elämys ja kokemus

Kun teemana oli vastuullisuus, jäi ruoan sosiaalisuus vähemmälle. Annikka Hurme muistutti avauspuheessaan ruokailun vaikutuksesta mielialaan.  Mari Sandell puhui elämyksistä ja Anni-Mari Syväniemi muistuttaa meitä toistuvasti,  että ruoka on isompi asia kuin vain kasa ravintoaineita ja ympäristöhaittoja.

Yhteenveto

Kuin tilauksesta Kati Lassi teki mainion twiitin, jossa pyysi muutamilta mukanaolleilta yhtä lausetta siitä, mikä jäi päivästä mieleen. Hänen saamiaan vastauksia löytyy Katin twitteristä. Käy katsomassa.

Lyhyesti Katin saamia vastauksia tässä:

  • Kuluttaja haluaa lisätietoja vastuullisuudesta pakkauksista
  • Onko sisäviljely realismia, jos haetaan määriä?
  • Suomalaiseen elintarvikealaan ja sen vastuullisuuteen tiivistyy mieletön potentiaali, kunhan tehdään yhdessä!
  • Kuluttajat odottavat oikeita tekoja ravitsemuksen ja kestävyyden suhteen, koska näin ei voi jatkua.
  • Halutaan olla osa ratkaisua, monessakin ruokaan liittyvässä haasteessa, niin ilmastonmuutoksen kuin ravitsemuksen näkökulmat huomioiden

Ensi vuonna tavataan taas!

Kun ensi vuonna pohdin, toteutanko toistamiseen Etäelintarvikepäivän vai menenkö mukaan 50-vuotisjuhlavuoden Elintarvikepäivään, tiedän että menen mukaan.  Siinä on tolkkua. Vaikka etänä voi seurata asioita ja teemoja, jää ruoat maistamatta, tunnelmat kokematta, vanhat tutut halaamatta, naurut nauramatta ja uudet tutut kohtaamatta ja mielipiteet vaihtamatta.

 

Lue lisää ja kommentoi

Pohdintoja kestävyydestä

Viime viikolla olin Marttojen ja Kuluttajaliiton järjestämässä Elämmekö ruokakulplassa – seminaarissa. Oli upeaa huomata, että Martat ovat ottaneet härkää vai pitäisikö sanoa härkäpapua sarvista ja tekevät kestävästä  kehityksestä arkipäivää ja lisäävät suomalaisten ymmärrystä aiheesta.

Seminaaripäivän jälkeen Martat julkaisivat 6 vinkkiä parempaan ruokailuun.  Vinkit ovat hyvin käytännöllisiä ja helposti toteutettavissa jokaisessa suomalaisessa kodissa.

Marttojen kuusi vinkkiä!

1. Suosi lähellä tuotettuja kauden kasviksia.

2. Pidä ainakin pari kasvispäivää viikossa.

3. Korvaa riisi kotimaisella perunalla tai ohralla.

4. Valitse järvikalaa ja suosi kotimaista lihaa.

5. Hyödynnä kaikki ruokatarvikkeet äläkä heitä käyttökelpoista hukkaan.

6. Vaadi kaupaltasi sertifioituja tuotteita ja selkeitä tuotemerkintöjä hyllyihin.

Semiaarissa asiaa pohdittiin asiaa maailman mittakaavassa. Kiitos Martat!

Suomessa kaikki hyvin, entä maailmalla?

Kaisa Karttusen esittelemä kuva maailmanlaajuista ruokatilanteesta oli – pitää sanoa – lohduton.  Jos lämpötila nousee arvioidut 3 astetta vuoteen 2050 mennessä, on eteläisen pallonpuoliskon ja koko Afrikan maanviljelyalueet suurkesi osaksi pois käytöstä.

Kun ihmismäärä maapallolla kasvaa lähes 50%,  ruokaa ja viljelymaata pitäisi olla 50% enemmän.

Tämä huomioiden on ristiriitaista luottaa Arto O.Salosen esittämään täydelliseen ravintoratkaisuun. Paikallinen ja kasvispitoisempi pitää ruokavalion olla, mutta luonnonmukaisuus voi olla haasteellista, vaikka se haluttavalta kuulostaakin.

Vaikka me Suomessa voimme taata ruokamme riittävän lisäämällä luonnonmukaista tuotantoa, se lienee haasteellista koko maailmaa ruokittaessa.

Eikö pikemminkin tehokkaita kasvatusmenetelmiä pitäisi lisätä?

Ratkaisut ja valinnat eivät ole helppoja. Joutomaan hyödyntäminen on vain osa ratkaisua.

 On tärkeää pohtia, mitä on ne ravintoratkaisut, joilla maailman kasvava populaatio  saadaan ruokituksi.

Mikä on tapa, jolla vähenevän viljelymaan kunto ja sato pidetään kunnossa?

IMG_7064Kaisa Karttunen esitti huolensa.

”Missä on ne pöydät, joissa maailman yhteisistä ruoka-asioista puhutaan ja päätetään.”

Oikein innostuin pohtimaan tätä filosofista kuvaa.

Suomen kannalta.

Maailman kannalta.

Omalta kannaltani.

IMG_7062

Nyt on alkanut aika, jolloin asiasta oikeasti puhutaan. Emme voi kyllin arvostaa sitä,  että meillä Suomessa on puhdasta vettä.

Vesi – Suomen rikkaus nyt. Suomen rikkaus 2050, kun säästetään sitä.

Monissa skenaarioissa esitetään kaukainen vuosiluku 2050.
Itselle se vuosi tuli lähelle, kun pohdin tämän 2017 syntyneen ensimmäisen lapsenlapseni elämää.

Vuonna 2050 tyttären tyttäreni on 33-vuotias.

Minä olen silloin vähän yli 90 vuotias. Silloinen sukupolvi kysyy, mitä me teimme silloin kun tajusimme, mihin maailma on menossa. Silloin kun ei ollut vielä liian myöhäistä aloittaa tekoja.

Kiitos Martat. Lisäätte yhteistä tajua asiasta!

Lue lisää ja kommentoi