— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "onkotolkkua"

Tolkku pysyy ohjenuoranani

Miksi tolkku on minulle niin tärkeä käsite?

Sitä olen tälläkin viikolla mediaa ja maailman menoa seuratessa miettinyt. Palaan ensin omaan suhteeseeni ja historiaani tolkku-käsitteen parissa.

Kasvoin perheessä, jonka tärkeä kasvatusoppi oli, että onko jossain asiassa tolkkua vai ei. Kirjoitin noin 10 vuotta sitten blogin Tolkku opitaan kotoa.  Olen kirjoittamastani edelleen samaa mieltä. Asiassa täytyy olla tolkkua, koska se on kestävää.

Onko tolkkua -blogini syntyi 2012

Perustin tämän Onko tolkkua -blogin vuonna 2012. Jos olisin joskus tehnyt väitöskirjan, olisi tolkku tavalla tai toisella ollut sen aihe. Ei tullut väitöskirjaa, mutta tutkimusta aiheesta teimme yritykseni Kuule Oy:n puitteissa. Kun kysyttiin lähes tuhannelta mielipidettä tolkun määritelmästä, lähes kaikki vastaajat kertoivat, että ”Tolkku on järkeä ja kohtuutta”. Tolkku tarkoittaa monelle myös suhteellisuutta, asiallisuutta, reiluutta ja oikeudenmukaisuutta. Eri sukupolvet olivat yllättäen melko yksimielisiä tolkullisista ja tolkuttomista asioista ja ihmisistä. Lue lisää tutkimuksesta. 

Vuonna 2016 tolkku nousi politiikan termiksi

Kun tutkii historiaa, huomaa, että vuoden 2016 tienoilla tolkku-sana nousi uudelleen esiin. Silloin se näkyi kovasti yhden puolueen, kokoomuksen, sloganissa. Kirjoitin silloin blogiini Tolkun ihmisistä. Nyt käsite taitaa olla muidenkin puolueiden ohjelmissa.

Ei liene yllätys, että tolkun ihmisiä listatessa presidenttimme Sauli Niinistön nimi nousee edelleen esiin. Tolkku on hyvä ominaisuus presidentille. Sen saivat erityisesti amerikkalaiset viime presidenttikaudella kokea.

Onko mummoviisaus = tolkku?

Pari vuotta sitten perustimme 12 mummon kanssa Aktivistimummot-liikkeen. Sen ohjenuorana ovat kohtuus, toivo, oikeudenmukaisuus ja empatia. Kun tarkasti katsoo, siinä voisi lukea myös tolkku. Tämän kahden vuoden aikana olemme ryhmässämme kovasti keskustelleet, mikä tekee mummoista merkityksellisiä. On noussut esiin sana mummoviisaus.  Mummoviisaus lienee läheistä sukua sanalle tolkku.

Pidän tolkku-käsitteen elossa omassa ajattelussa

Luen lehtiä pohtien, missä asioissa omasta mielestä on tolkkua ja missä  ei. Tässä ei liene yhtä totuutta, jokainen meistä luo ja tuo esiin oman mielipiteensä.

  • ilmastonmuutoksen ja luontokadon vähättelyssä ei ole mitään tolkkua
  • jatkuvassa velanotossa ei ole tolkkua
  • ilmastoa uhkaavien toimien tukemisessa ei ole tolkkua
  • homojen tai homouden tuomitsemisessa ei ole tolkkua
  • vihapuheessa ei ole tolkkua
  • toisen kuuntelemisessa ja mielipiteen kunnioittamisessa on tolkkua
  • sotehankkeesta (onko hyvä vai paha) en ole saanut tolkkua

Kun kohtaan vaikeita asioita, josta en itse tiedä tarpeeksi, on ilo lukea, mitä mieltä joku tolkullisena pitämä ihminen asiasta on. Se auttaa oman näkemyksen muodostamista. Listaanpa tähän asioita ja ihmisiä, joihin itse olen viime aikoina luottanut ja pitänyt tolkullisena.

Talous- ja velanottoasioissa arvostan Sixten Korkmania.
Ekologisen elämän merkityksestä kertoi viisaasti Arto O.Salonen
Viharikosasioissa Tapani Ruokanen kirjoitti mielestäni hyvin.
Ilmastomuutoksesta ja luontokadosta kirjoittaa monipuolisesti  Mari Pantsar, jonka twitter on loistava tietolähde. Myös WWFSuomen Liisa Rohwederin puheessa on aina tolkkua. (Hyvä perusteos on Mari Patsarin ja Jouni Kerosen Tienhaarassa  -kirja )
Hesarin monipuolisista ilmastoarikkeleista saa tolkkua. Vaikkapa tämä.

Metsien jatkuvassa kasvatuksessa sekä suojelussa ja siellä kävelyssä on tolkkua.
Siksi valitsin tämän kuvan.

Puhunko tolkusta lapsenlapsilleni?

Kun olin lapsi, minua kasvatettiin tolkkuun. Omille lapsilleni muistan aiheesta puhuneeni. 4-vuotiaat lapsenlapseni, serkukset, eivät ole minulta vielä kuulleet sanaa. Odottakaa vaan.
Tulee aika, kun mummu toruu, että tuossa ei ole tolkkua!

Lue lisää ja kommentoi

Aika, juusto ja pysähtyminen

Juustopöytä ry:n puheenjohtajana kirjoitin yhdistyksen uutiskirjeeseen kesätervehdyksen.
Laitanpa sen myös tänne omalle kanavalleni. Luonnostellessani  kesäkirjettä kirjoitin paperin reunaan itseäni kiinnostavat teemat:

Aika, juusto ja pysähtyminen

Mitähän niistä saisi aikaan?

Aika. Kirjoitin noin kuukausi sitten blogin, jossa kerroin huolestuneeni monien ikäistäni nuorempien työssäkäyvien ystävieni kiireestä ja syvistä huokailuista. Tavatessani viime viikolla muutamia tuntui loman odotus olevan heille pieni oljenkorsi, vaikka kovasti epäilivät, miten jaksavat selvittää yli 10 vuoden kakun (kyllä, vankilatuomiotermi) ennen koko ajan loittonevaa eläkeikäänsä. Kirjoituksen jälkeen sain monilta vanhoilta tutuilta palautetta ja tunnustuksia siitä, että arjen jaksaminen on tiukalla.

Mikä meidän aikaamme varastaa, ja minkä ajan annamme itse suosiolla muiden käyttöön? Minkä pidämme omanamme? Meillä kaikilla on sama aika 24h vuorokaudessa. Oppaat neuvovat jakamaan sen kolmeen osaan: 8 työlle, 8 unelle ja 8 itselle ja läheisille. Simppeli neuvo. Silti moni elää kuin viimeistä päivää, ruuhkavuosia koko elämä täynnä. Kiireestä puhutaan ylpeänä kuin kunniamerkistä. Toki toisilla on aina aikaa pysähtyä juttelemaan vastaantulevan kanssa, toiset valittavat kiirettä, kun saavat kutsun yksinäisen sukulaisen syntymäpäiville.

Suurin osa kaikkein kiireisimmistäkin ihmisistä pysähtyy, kun omassa tai läheisen elämässä sattuu jotakin järistyttävää. Vastoinkäyminen muuttaa  tärkeiden asioiden ranking-listaa. Yhtäkkiä tulee aikaa. Parhaassa tapauksessa akuutista vaiheesta selviämisen jälkeen ajankäyttö, ja sitä myötä oma ja läheisten elämän laatu pysyvästi paranee. Voi kun oppisimme arvottamaan omaa aikaamme myös ilman isoja kriisejä. Sitä on hyvä pohtia kesällä.

Juusto. Kun kyselee kriisitilanteita hoitavilta ihmisiltä kriisin hoidon vaiheita, tulee vastaan kiinnostava asia. Kun kriisin alkuvaiheen pysähtyminen ja rauhoittuminen on tehty, hankitaan ruokaa. Jotakin helppoa ja herkullista yhdessä syötävää, koska ruokahalu voi olla vajavainen.  ”Kun tulee vastaan paha kriisi, kokoonnutaan yhteen ja tilataan pizzat!” Sen jälkeen on helpompi alkaa puhua siitä, mitä on tapahtunut, sanoo monia kriisejä hoitanut työntekijä. ”Jaettavat juustovoileivät muistuttavat rakkaudesta ja uskosta tulevaan”, sanoi vankeja hoitava psykologi kesäkuisessa Hesarin artikkelissa. Aloin pohtia juustoa lohturuokana. Totta. Juusto on monen lohturuoan keskeinen aines.  Niin hyvää ja terveellistä kuin vaikkapa vihersmoothie onkin, ei siitä ainakaan minulle lohturuoksi ole. Kyllä pizza, lämmin juustoleipä, juustokuorruttu makaronilaatikko tai moneen makuun koottu juustotarjotin kouraisee syvemmältä.

Pysähtyminen. Kesäaikana moni haluaa paitsi matkata paikasta toiseen,  myös pysähtyä kohteisiin, joista yleensä huristaa nopeasti ohi navikaattorin asetuksella ”nopein reitti”. Kesällä on riemastuttavaa löytää kiertotien varrelta uusi nähtävyys, lähikauppa tai kuvattava maisema. Laiduntavat lehmät maalaismaisemassa ilahduttavat aina. (Jostain syystä itsellä on lapsuudesta alkaen ollut pakkomielle laskea, montako lehmää niityllä on.)

Pikkuväelle lähimetsään tehty eväsretki on elämys parhaasta päästä. Aika pysähtyy hetkeksi, kun voipaperista rapistetaan esiin juustoeväsleivät, joita mutustellaan lintujen laulua kuunnellen.

Kuva on otettu kesäajelulla Ilomantsissa, kun pysähdyimme ihastuttavassa Sonkajan kylässä.

 

Rauhallista kesää!

 

Seija Kurunmäki

”Monet ihmiset jäävät onnesta osattomiksi: eivät siksi, etteivätkö he löytäisi sitä, vaan siksi, että he eivät pysähdy nauttimaan siitä.” – William Heather

Lue lisää ja kommentoi

Huolestuin kiireestäsi, ystäväni

Tapasin ystäviä, jotka olivat vähän aikaa sitten jääneet eläkkeelle ja pois jokapäiväisestä työssäkäynnistä.  Pohdimme elämäämme ja sitä, millaista elämä vielä vähän aikaa sitten oli ollut.

Se oli ihan hullua touhua. Palaverista toiseen ilman taukoa ja valmistautumista.

Jaoimme muiston, että koko ajan tuntui olevan valtava kiire.  Muistelimme naureskellen, että mitähän olivatkaan ne asiat, jotka sen kiireen saivat aikaan ja miksi siitä niin kovasti puhuimme. Emme muistaneet niitä yksittäisiä asioita,  organisaatioidemme monet myllerrykset vielä muistimme. Huomasimme kulkeneemme kuin huumattuina. Yötkin nukuimme huonosti. Ne oman työympäristön asiat tuntuivat silloin niin paljon isommilta kuin ne oikeasti ovat. Nauratti.

Olin viime viikolla muutamassa oman alan tilaisuudessa ja parissa privaatissa pöydässä, joissa tapasin työuran aikaisia  tuttavuuksia ja muita ystäviä.  Kyseltiin ja kerrottiin kuulumisia. Minä kerroin, että tuntuu vieläkin työläältä opettaa aivojaan ja ruumista siihen, että ei ole kiire.  Kerroin auliisti miltä tuntuu, kun on aistit auki ja saa ajatella pitkiä ajatuksia.

Kysyin heiltä, että mitä kuuluu ja miten menee.

”Kiire on koko ajan.”

Kyselin näiltä kiireestä kertovilta, että kauanko vielä pitää jaksaa eli minä vuonna ovat syntyneet.

1959, 1961, 1966, 1964, 1968, 1976.

Kun sitten laskettiin eläkeiät ja lisävuodet, huomasi, että monilla on vielä pitkä kakku edessä. Jos jo nyt ainut toive on eläkeikä, niin tulee kyllä viimeiset 10-15 vuotta putkea raskaaksi taivaltaa.

Huolestuin.

Jotakin meissä, ajattelutavassamme, esimiehissä tai työkulttuurissa on kovasti pielessä, jos työ tuntuu sellaiselta, että jaksaminen on koko ajan äärirajoilla. Tottakai pitää työtä tehdä, ja palkkansa tavalla tai toisella on jokaisen ansaittava. Työ on myös ilo ja etuoikeus.  Se peittyy, jos päivittäinen jaksaminen on ainut tavoite.

Niin.

Sellaista se oli itselläkin.  Ja niillä eläkkeelle jääneillä kavereilla. Aivot olivat jumiutuneet kohtaan kiire ja ne pysyivät siinä.  Välillä käytiin lenkillä ja tehtiin postauksia, jossa kerrottiin, miten ihana aamuhetki tms oli  – ja taas mentiin.

Eikä se mennyt pois edes kesälomalla, vaikka luki kaikki ”10 vinkkiä rentouttavaan lomaan”-palstat. ”Ensi kuussa/vuonna helpottaa”, sanottiin huolestuneille läheisille. ”Kun tämän vielä saan valmiiksi!”

Jälkeenpäin naurattaa. Miten sitä toimikin niin hullusti. Johan siinä kiireessä työn laatukin kärsi.

Mutta ei naurattanut, kun katseli väsyneitten vähän yli 50-vuotiatten ilmeitä ja kuunteli huokailuja.

Pitäkää hyvä kesäloma!

En minä tiedä, mitä tälle kiire-ilmiölle pitäisi tehdä. Itselle auttoi vasta se, kun lopetti kiiretyöt  ja vuoden verran opetti aivojaan toimimaan ilman kiire-autopilottia.

Piti opetella, jotta osaa elää ja tehdä välillä työtä normaalitilassa. Ja nukkua.

Jatkuvassa kiireessä ei ole tolkkua. Ei ruokita kulttuuria, joka ihannoi kiirettä.
Ruokitaan luovuuden ja ilon kulttuuria. Siitä hyötyvät kaikki.

 

Lue lisää ja kommentoi

Kiitos kannustuksesta, Jordan Peterson

Kanadalaisprofessori Jordan Peterson vieraili Suomessa puhujamatkalla.  Hänen viime viikonlopun puhetilaisuuteensa Kulttuuritalossa myytiin minuutissa täyteen. Toinen  loppuunmyyty tilaisuus on tulossa.

Psykologian professorista ja hänen kahdestatoista elämänohjeestaan on tullut megaluokan ilmiö. Häntä pidetään guruna ja ”someajan intellektuellina”,  joka on ”yksi tämän hetken suurimmista vaikuttajista”. Hän täyttää stadionit, hallit ja salit kaikkialla maailmassa.

Hän puhuu asioista, joita erityisesti nuoret miehet janoavat.

Jordan B. Petersonin 12 ohjeessa korostetaan järjestystä. Eniten siteerattu on hänen kotiin (ehkä myös jokaisen omaan elämään)  liittyvä ohjeensa nro 6, joka vapaasti käännettynä voisi kuulua: ”Siivotkaa huoneenne ja laittakaa talonne järjestykseen ennen kuin kritisoitte maailmaa”.

Peterson on lukenut läksynsä ja viittaa innokkaasti maailman kirjallisuuden muihin suuriin ajattelijoihin: Jung, Freud, Nietzsche, Dostojevski, Tolstoi ja Orwell. Kristilliset arvot ja Raamattu näkyvät myös hänen puheissaan ja videoissaan.

12 elämänohjetta:

1. Seiso suorana hartiat taakse vedettyinä.
2. Kohtele itseäsi kuin jotakuta jonka auttamisesta olet vastuussa.
3. Ystävysty ihmisten kanssa, jotka haluavat sinulle parasta.
4. Vertaa itseäsi sihen mitä olit eilen, ei siihen mitä joku muu on tänään.
5. Älä anna lastesi tehdä mitään mikä saa sinut olemaan pitämättä heistä.
6. Laita talosi täyteen kuntoon ennen kuin arvostelet maailmaa.
7. Tavoittele merkityksellistä (ei sitä mikä on tarkoituksenmukaista).
8. Kerro totuus – tai vähintään älä valehtele.
9. Oleta että kuuntelemasi henkilö saattaa tietää jotain jota sinä et tiedä.
10. Ole täsmällinen puheessasi.
11. Älä häiritse lapsia kun he skeittaavat.
12. Taputa kissaa kun kohtaat kissan kadulla.

Tämän herran suuri viehätys (ja joillekin inhotus) selvisi, kun luin Kaarina Hazardin kovasti tykätyn nerokkaan twiitin aiheesta:

Mitä tästä opin:

Äidin ja mummon ohjeet lapsille ja lapsenlapsille ovat tärkeitä.  Hyvä jatkaa valitulla tiellä.
Siinä on tolkkua.

Nyt alan siivota työpöytääni ja työhuonettani. Kiitos Jordan kannustuksesta!

Lue lisää ja kommentoi

Ei mulla muuta

Sosiaalisessa mediassa – instassa ja twitterissä – näen aika ajoin tuttavien ja ystävien nasevia postauksia, jossa on pysättävä ja paljon kertova kuva ja teksti.

Ei mulla muuta.

Niinä hetkinä toivon, että osaisin samalla tavalla pysähtyä tärkeiden hetkien ääreen ja dokumentoida ne yhdellä kuvalla tai lauseella.

Nyt marraskuussa on niin pimeää ja synkkää, että tekee mieli vain hyggeillä.

Ei mulla muuta.

 

img_5738

 

Lue lisää ja kommentoi

Kolmiulotteinen maailma

Ennen paluuta työn ääreen, on aika selata kännykkään kerääntyneitä kesäkuvia. Se on hyvä rituaali ennen työmoodin käynnistämistä.

Mitkä olivat kesän huippuhetket?

Mikä erotti kesän parhaat hetket työarjesta? Huomasin, että innostavimmat kuvakulmat ja mieleenjäävät inspiraatiot syntyivät hetkistä, kun maiseman, ajan ja elämän kolmiulotteisuus  oli vahvimmin läsnä.

Loma antaa oppia myös työarkeen. Itse huomasin talven kiireessä tehokkuutta tavoitellessani keskittyneeni ihan liian paljon samanlaisiin asioihin, ympäristöä havaitsematta.

Silloin kun ei päässyt kohtaamaan ihmisiä, katseli asioita varsin yksi- tai kaksiulotteisina.  Samoista lehdistä. Samoissa piireissä. Suureksi osaksi istuen ja  tietokoneen tai kännykän ruudun äärellä. Toki aisteilla ja järjellä, mutta ei ehkä aina täydellä tunteella. Oli muka kiire. Ainaisessa kiireen tunteessa ei ole tolkkua.

Vasta kesän kuvia katsoessa, huomasin, että innostavimmat kuvakulmat, kohtaamiset ja inspiraatiot syntyivät, kun paikan, ajan ja elämän ulottuvuudet on vahvimmin läsnä.

Ihminen on luotu kolmiulotteiseen maailmaan!

Ei ihme, että esimerkiksi Koli on innostanut taiteilijoita. Saman kolmiulotteisuuden löytää kaikkialta, kun avaa mielen, aistit ja silmät. Maisemien lisäksi kirjojen monimuotoiseen maailmaan uppoutuminen asettaa asioita uusille paikoille horisonttia laajentaen. Se on upea tunne ja helposti saavutettavissa.

Kolmiulotteiseen maailmaan pääsee paremmin kesällä,  kun on mahdollisuus vaihtaa maisemaa.

IMG_4237

Yöllä Itä-Suomessa

 

IMG_3936

Keskipäivällä Länsi-Suomessa

Kolmiulotteisuuden tärkeyden on helppo havaita katselemalla  nyt kaupungissa ympärilleen. Pari viikkoa sitten eli 16.7. 16 Suomessa lanseerattu Pokemon- peli on myös nyt todellinen ilmiö.  Kaksiulotteista tietokone- tai älypuhelin-näyttöä katselleet ovat kaivautuneet kammioistaan näkemään ympäristön moniulotteisuuden.

Katukuva täyttyy kolmiulotteiseen maailmaan palanneista Pokemon-pelaajista!

Mitä tästä opin?

Syksyllä kaikki aistit ja ulottuvuudet auki. Ainakin vielä ilman Pokemonia.

ps. Poistan sanavastostani sanan kiire. Kaikilla meillä on jokaisena päivänä 24 tuntia aikaa.

ps. Ihan jokaisena päivänä on myös aikaa syödä yhdessä!

Lue lisää ja kommentoi

Unelmia 2017 ja 2020

BOCUSE 11265395_967474676629869_1876893717488063738_n

Viime viikolla olimme  Budapestissä. Kannustimme Eero Vottosta ja Miikka Mannista maailman arvostetuimmassa kokkikilpailussa, Bocuse d’Orissa. Realistinen tavoite oli päästä kovatasoisessa Euroopan osakilpailussa kuuden sakkiin. Unelmana oli tulla kotiin Bocuse-patsaan kera. Tavoite toteutui. Unelma siirtyi tammikuun 2017 Lyonin maailmanmestaruuskisaan. Kun ensi pettymys oli nielty, totesimme yhdessä, että  kuudes sija oli todella hyvä sijoitus. 

 

 

Kohti Lyonia tammikuussa 2017

Eero ja Miikka

Miikka ja Eero hymyssä suin kohti Lyonia. Karhu auttaa.

”Lyoniin lähdemme haastajan asemasta erinomaisella mielellä ja tavoitteenamme on tietenkin korkein sijoitus”, sanoi Eero Vottonen.

Suomen 13. kerta

Suomelle tämä oli 13. osallistumiskerta. Itselleni tämä oli toinen vuosi. Takana Tukholma 2014 ja Lyon 2015.

Mikä oli juuri tässä kisassa parasta?

Olemme menneet eteenpäin. Listasin hyviä asioita.

  • Harjoittelu on ollut tiivistä ja systemaattista.
  • Kisatiimi tekee hyvää työtä. Ammattimaisuus kasvaa, sanovat pidempään mukanaolleet. Kiitos koko tiimi!
  • Viestintä toimi hyvin, kuvat ja viestit innostivat ja olivat ajan tasalla. Some lauloi. Kiitos viestintätiimi.
  • Mukanaolleet yhteistyökumppanit ottavat hyödyn satsauksestaan irti.  Seuraavaan kisaan kaikki mukaan!
  • Syntyi vahva yhteinen halu parantaa asioita, jotka eivät vielä ole kunnossa.
  • Suomen Unkarin suurlähetystön vastaanotto oli upea. Erityiskiitos suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula, joka tietää, että ruoka on matkailun valtti.

Yhdessä totesimme, että on vielä asioita, jotka vaativat hiomista, kun lähdemme kohti Lyonia.  Pekka Terävä kertoi tiedotteessa:

”Bocuse d’Orin taso on nykyään niin kova, että  pieninkin kivi on käännettävä, jotta täydellinen suoritus löytyy. Yksi pieni horjahdus voi tiputtaa sijoilta”, sanoo Terävä.

Suomen VIP-katsomossa vieraana suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula, Finnagoran johtaja Cita Högnabba-Lumikero, Kari Lumikero valokuvaamassa Suomen katsomoa. Isäntinä Seija K ja Liisa Niemi

 

Pekka Terävä

Bocuse d’Or Suomen presidentti Pekka Terävä on tuttu näky maailmanmestaruusareenoilla.

Se Unelma.

Tuoreeltaan kisan jälkeen ELO-säätiön hallituksessakin puhuttiin unelmista. Juhlavuosi 2017 alkaa Bocuse-kisalla Lyonissa. Sinne menemme voittamaan! Lyoniin hankimme parhaat taustavoimat.  Eero Vottonen on kokki, joka osaa tehdä maailman parasta ruokaa. Siitä homma ei jää kiinni.

Lyoniin menemme voittamaan!

Entä 2017  jälkeen?

Koko ELO-säätiön hallitus: Heikki Antolainen, Kasperi Saari, Rafaela Seppälä, Maria Planting, Ari Lahti, Lasse Lehtinen, Harri  Koskinen, Vesa Lehto,  Heikki Valkama, Pekka Terävä totesivat, että

Haluamme Bocuse d´Or Europan mestaruuskisat 2020 Suomeen. Sitä kohti.

Yhdessä!

 

 

Lue lisää ja kommentoi