Vieraanvaraisuuden viehätys

Meitä oli kymmenen naisen ruokakulttuurista innostunut ryhmä matkaamassa junalla Helsingistä Kemiin. Junamatka suljetussa kabinetissa paikallaan istuen loi puitteet katkeamattomalle keskustelulle.

Kiireettömät hetket ovat todellista luxusta.

Ryhmämme, erilaisia ruoka-, kulttuuri- sekä ruokakulttuurihommia työnään 30-50 vuotta tehnyt joukko, on tapaillut säännöllisesti tällä ryhmällä 20 vuoden ajan. Yhteisillä matkoilla on koettu Helsingin lähiympäristön kulttuuri- ja ruokakohteiden sekä ravintoloiden lisäksi niin Sysmän seudun paikalliskulttuuria kuin Toscanan viinitilojenkin taikaa. Näinä vuosina meistä ammatin kautta kohdanneista ihmisistä on tullut myös toinen toistensa ystäviä.

Ystävyys on suurta rikkautta.

Elokuinen matkaohjelmamme pohjoiseen oli koottu ruoan, leivän ja tornionjokilaaksolaisen kulttuurin ja yrittäjyyden ympärille.  Parin vuoden korona-ajan aiheuttama matkan viivästyminen vahvisti ohjelmaan syvällisyyttä.

Menomatkalla pohdimme, mitä me 55-75-vuotiaat ammattilaiset arvostamme matkoillamme eniten. Esiin tuli sana vieraanvaraisuus.

Mitä on vieraanvaraisuus?

Aloimme keskenämme määritellä, mitä kaikkea tämä aika harvakseltaan käytetty sana pitää sisällään. Totesimme, että vieraanvaraisuudessa on ennen kaikkea kysymys siitä, että kohtaa jotakin, joka saa sydämen värähtämään. Tunne vieraanvaraisuudesta, sekä ystävissä että  palvelutilanteissa syntyy, kun aistii tilanteessa aidon kohtaamisen.  Pienikin ele tai teko voi lisätä  kohtaamisen tunnetta. Vieraanvaraisuus ei vaadi isoja varoja. Sen edellytys on sydämen sivistys.

Menomatkalla päätimmekin ottaa matkamme  tutkimuskohteeksi vieraanvaraisuuden ilmenemismuodot Tornionjokilaakson kohteissamme. Monet järjestetyt tapahtumat, meille jokaiselle uudet kohteet mahdollistivat  asioiden ulkopuolisen tarkkailun.

Kohtasimme monia mukavia ihmisiä

Kohtasimme matkallamme upeita ihmisiä ja kiinnostavia paikkoja: paikallisoppaamme Siskon, pikkubussimme autokuskin Mikan,  Haaparannan Kukkolankosken ja Kukkolaforssenin emännän, Aavasaksan palvelut, Hotelli Mustaparran ”designin”, Tornion kirkon pastorin Janen, Karkiaisen kahvilan herkkuineen, Olof-ravintolan väen ja Poikkilahtisen kylässä emäntä Anni Korven. Muutamia mainitakseni. Kiitos teille kaikille!

Vieraanvaraisuuden ilmentymä

Kotimatkalla, junassa Kemistä Helsinkiin, pohdimme erilaisia kohtaamisia ja niistä meille syntyneitä tunteita. Meillä kaikilla oli yhteinen käsitys, että kohtaamamme 88-vuotias emäntä Anni Korpi sai meissä liikahtamaan jotakin erityistä.

Olimme kohdanneet vieraanvaraisuuden ilmentymän. Siitä innostuneena kehitimme omalle Leipä-viini-seurallemme kunniakirjaperinteen.

Leipä-viini-seuran myöntämä Kunniakirja nro 1

Viime viikolla lähetimme Leipä&viini-ruokakulttuuriverkoston (tuttavallisesti Leipä-viini-seura) ensimmäisen kunniakirjan emäntä Anni Korvelle. Laitan kopion lähetetystä kunniakirjasta tähän. Siinä on kerrottu kunniakirjan perusteet.

Jatkamme tutkimusmatkojamme vieraanvaraisuuden kiehtovassa maailmassa. Näinä vaikeina aikoina elämysten tuottaminen toinen toisillemme tuottaa iloa niin antajalle kuin saajalle. On hyvä myös myös muistaa kiittää toisiamme hyvistä hetkistä. Siinä on tolkkua!