— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "juomakulttuuri"

Ruokamanifesti ja ”juomamanifesti”

Viime viikolla suomalaisessa ruoka- ja juomakulttuurissa käännettiin uusi sivu. Kyllä. Uusi sivu. Se tapahtui kesän ykköskohtaamispaikalla, SuomiAreenassa. Mitään ihan uutta ei SuomiAreenan täyteläinen ruokapuhe tuottanut. Eikä SuomiAreena ole koko Suomi.

Uusi sivu kääntyi,  koska monesta pienestä purosta kerätty keskustelu synnytti nyt ison uoman, jota valtamedia aktiivisesti jakoi. Ja joissa tekojen takana on isoja toimijoita.

Mitä viime viikolla (viikko 28/2017) juomasta ja ruoasta koko kansalle julkistettiin ja vaikuttajien kanssa SuomiAreenassa diskuteerattiin?

  • Ruokamanifesti, by S-ryhmä
  • Juomakulttuuritutkimus, ”Suomi osaa juoda” by Altia 7/2017 (asiasta aiemmin myös ELO-säätiö 3/2016)

Ruokamanifesti

S-ryhmä teki mittavan työn, kun se keräsi ison joukon vaikuttajien ja kuluttajien mielipiteitä ja kiteytti annin yhdeksään teesiin. 

Ruokamanifesti

S-ryhmä sanoo suomalaisen ruoan tulevaisuuden kiteytyvän näihin teeseihin. Manifestin yhteydessä lanseerattiin myös monia iskeviä sloganeita (Rakasta ruokaasi, tunne se!, Tehdään Suomesta maailman kekseliäin ruokamaa jne.)  Keskityn nyt teeseihin.

Tässä teesit ja niiden perään lisättynä pitkän selityksen viimeinen lause.
Loppulause usein katsoo tulevaan.

  • Teesi 1: Lisää kotimaista
    Tarvitaan avointa kuuntelua ja rohkeaa tekemistä.
  • Teesi 2: Kekseliäisyys kunniaan
    Suomalainen ruokaketju tarvitsee rutkasti lisää insinööriajattelua: ongelmanratkaisua, joka tähtää skaalautuvuuteen. Pitää pyrkiä järeisiin, vaikuttaviin avauksiin, joista voi kasvaa maailmanluokan tekoja.
  • Teesi 3: Radikaalia läpinäkyvyyttä
    Lähellä tuotettu ruoka kulkee lyhyemmän matkan. Siksi sen tuotantoketju on läpinäkyvyyden kannalta usein helpommin hahmotettavissa ja valvottavissa. Tämä nostaa sekä kotimaisuuden että lähiruoan ja kotimaisen luomun arvoa.
  • Teesi 4: Faktat takaisin ruokakeskusteluun
    Ihmisillä pitää olla oikeus luottaa siihen, että he saavat tietoa, joka pohjautuu vankasti tutkimukseen.
  • Teesi 5: Hävikki on mielikuvituksen puutetta
    Hävikin vähentäminen on ympäristöteko, johon meillä jokaisella on varaa.
  • Teesi 6: Lasten terveellinen ruoka – pienten suuri asia
    Lapsena opitut ruokailutottumukset säilyvät usein aikuisikään asti. Siksikin tällä on väliä.
  • Teesi 7: Syntyy ruoan internet (IoF, Internet of Food)
    Ruoan internetissä yhdistyvät insinööritaidot, teknologia, tarinankerrontataidot, käyttäytymisen ymmärrys, myymisen ja markkinoinnin ymmärrys sekä ruoan tuotannon, jalostuksen ja valmistamisen prosessien ymmärrys. Ja kaikki tämä pitäisi osata paketoida niin, että käyttäjät pystyvät sitä helposti hyödyntämään. Haaste ei ole ihan pieni.
  • Teesi 8: Tulee kalavallankumous
    Parhaimmillaan voimme yhdessä onnistua niin hyvin, että se näkyy myös muiden kuin suomalaisten lautasilla.
  • Teesi 9: Kasvisbuumi – trendistä valtavirtaa
    Kasvisten syönti kytkeytyy oman hyvinvointimme lisäksi myös ympäristömme hyvinvointiin.

Kaksi teesiä ylitse muiden?

Teesi 3: Radikaalia läpinäkyvyyttä
Teesi 4: Faktat takaisin ruokakeskusteluun

Nämä kaksi asiaa nousivat myös viestinnän kärkeen.

Mikä tässä mainiossa ruokamanifestissä vielä odottaa onnistumistaan?

Manifestiä markkinointiin sanoin:

Suomesta maailman kekseliäin ruokamaa.

Julkistamistilaisuudessa haastattelija kysyi asiantuntevalta paneelilta,  miten tämä kotimainen pyrkimys skaalataan niin, että me sen avulla kisaamme myös kansainvälisillä markkinoilla ja olemme se ”kekseliäin ruokamaa” myös maailman mittakaavassa.

Siihen eivät panelistit eikä kukaan muukaan tässä keskustelussa ole osannut antaa eväitä.

Toinen puuttuva asia oli se, että ruoan maku ja aistinautinnot eivät saaneet sijaa. Ne toki ovat pysyviä arvoja ja kivijalkoja, jolle rakennetaan, eivät muutoksia.

Ehkä niiden aika on ensi vuonna.

 

IMG_0014

Juoma”manifesti”

Keskustelu suomalaisesta juomakulttuurista käy kiivaana (sitä on käyty eniten teemoilla #alkoholipolitiikka ja #känni). Keskustelua on kirvoittanut muutoksen alla oleva alkoholilaki.   Jonkin aikaa on peräänkuulutettu monipuolisempaa keskustelua pelkän haitta- ja  saatavuuskeskustelun lisäksi.

Keskustelun sävy lähti muuttumaan, kun vuosi sitten ELO-säätiö kumppaneineen julkisti tutkimusyhteenvedon asiasta. Tutkija Antti Maunun tekemä tutkimus Humalan tällä puolella, avasi silmiä ja avarsi näkymiä. Nyt tutkimus on saatavissa myös painettuna ja pdf:nä.

Näyttökuva 2017-07-17 kello 10.55.51

Kiteytettynä tämän tutkimuksen tulos oli:

Turhaan arvotamme itsemme kännikansaksi!

Viime viikolla Altia julkisti kuluttajatutkimuksen (Suomi osaa juoda),  joka kertoi, että myös kuluttajien mielestä itsemme kännikansaksi identifioimisen aika on ohi.

Näyttökuva 2017-07-17 kello 10.38.07

Kännikansaksi itsemme identifioiminen on ohi! MOT.

Pidämme itseämme varsin vastuullisina juojina ja siitä myös nuorison vähenevä kulutus kertoo. Viinin ja oluen harrastajat arvostavat laatua ja makupareja.

Tutkimus juomakulttuuristamme sai runsaasti julkisuutta SuomiAreenan lisäksi kaikissa valtamedioissa.

Suomiaareena juoma

 

Kiinnostavaa oli se, että

vastaajat pitivät itseään varsin vastuullisina, ”kavereista” ei oltu niin varmoja.

Kiinnostavaa oli jälkikäteen lukea artikkeleita, jossa ”joku alkoholiasiantuntija” esitti, että olutmaisteluklubit lisäävät kännäämistä. Ei! Ne lisäävät makunautintoja. Se on osa kulttuuria.

Yhteenvetona Antti Maunun sanoin: Maksimoidaan hyödyt ja minimoidaan haitat!  Siinä on tolkkua.

Kippis! Nautitaan hyvästä ruoasta, juomasta ja toistemme seurasta!

#syödäänjajuodaanyhdessä  #syödäänyhdessä

Lue lisää ja kommentoi

Kalsarikännit

Sana Kalsarikänni on emojin julkaisemisen jälkeen ollut kovasti esillä. Suomi on sen avulla saanut oikein kansainvälistä huomiota.  Näkymisestä on iloittu.

Tänä aamuna päätin antaa itselleni päivän aikaa kehittää jotakin positiivista aiheesta Kalsarikännit.

En kuitenkaan ottanut asiaan tutustuakseni kalsarikännejä.

Tunnustan, etten ole asiantuntija. En ole  vielä koskaan ottanut kalsarikänniä sen virallisessa merkityksessä. Yksin. Sisällä.

Minusta kalsarikännissä ei ole mitään tolkkua.

emoji-kalsarikannit_f

Päivän mietittyäni keksin kolme positiivista asiaa.

  • Näkymätön ja hävettävä käyttäytyminen tehdään näkyväksi.  Ehkä se helpottaa puuttumista todelliseen ongelmakäyttöön.
  • Osataan nauraa itselle.
  • Annetaan muidenkin nauraa meille.

No. Onhan siitä tullut 100-vuotiaalle Suomelle ja sen hassulle KALSARIKÄNNI-sanalle näkyvyyttä. Se enkä lisää jollakin tasolla maamme kiinnostavuutta. Erityisesti, jos se pystytään liittämään Aki Kaurismäen  nerokkuuteen, joka  kestää jopa umpikännin palkintogaalassa.

Kalsarikännit

kalsarikannit26032016

Onko Kalsarikänni -viestinnän leviämisestä ilakoiminen positiivista?

Minusta ei ole.

  • Negatiivista on, että kalsarikännistä tehdään tällä viestinnällä normi.
  • Mielikuvan normalisointi lisää väärää mielikuvaa, että Suomi olisi täynnä ongelmakäyttäjiä.  (Suurin osa suomalaisista on ns. pienjuojia eivätkä harrasta  kalsarikännejä.)
  • Negatiivista on, että Kalsarikänni korostaa ja ihannoi yksin juomista eikä yhteisöllisyyttä. Siinä ei ole tolkkua.
  • Aika suuri osa niistä, jotka kovasti harrastavat kalsarikännejä, tunnetaan nimellä alkoholisti eli ongelmakäyttäjä.

Voiko kalsarikännistä tulla tanskalaisen hyggeilyn tavoin suomalaisten ihka oma matkailuvaltti?  

Sitä en usko!

Haluaisin kovasti nostaa esiin – vaikka emojin avulla  positiivisia ja yhteisöllisiä juomatilanteita – olkoon vaikka kunnon  känniin asti johtavia  –  metsässä, rannalla, veneessä, juhlissa, ravintolassa, kotona, upeissa tapahtumissä, joissa on hyvin järjestetyt ravintolapalvelut…

Kunhan tapahtuvat YHDESSÄ.

Lue lisää ja kommentoi

Suomalainen juomakulttuuri – saako siitä tolkkua?

Olen aktiivisesti seurannut polveilevaa keskustelua, jota alkoholilain uudistuksen yhteydessä on käyty. Media on tuottanut materiaalia roppakaupalla. Hesari on näyttänyt tietä.

Olen yrittänyt luoda omaa kantaani  juomakulttuurimme tilasta.

Tänä viikonloppuna esitettiin taas kaksi uutta mielipidettä. En ryhdy referoimaan kaikkia juttuja, vaan peilaan näitä kahta mielipidettä pari kuukautta sitten (15.3.2016) tutkija Antti Maunun  tekemään yhteenvetoon juomakulttuuristamme.

Helena Petäistö

Toimittaja, Pariisin kirjeenvaihtaja, Suomen kasvo Ranskassa, Helena Petäistö  ei luota suomalaiseen juomasivistykseen. Hänen mukaansa olemme humalahakuista kansaa emmekä muuksi muutu:

Suomeen ei kannata yrittää tuoda eurooppalaista alkoholikulttuuria, kirjoitti Helena Petäistö Suomen Kuvalehdessä.

Juttu julkaistiin 26.5. Nettiversiota muokattiin virheiden takia 28.5. Lehtijuttuun virheet jäivät. Nettiversioon on korjattu suomalaisen oluen vahvuus, joka on vastoin juttua eurooppalaista laimeampaa – ei vahvempaa.  Artikkeliin on jälkikäteen myös korjattu,  että humalahakuista juomista esiintyy muuallakin Euroopassa kuin Suomessa. Olisihan se varsinainen ihme, jos tämä olisi vain suomalainen erityispiirre.

Helena Petäistö on ollut kauan poissa Suomesta eikä selvästikään ole tutustunut kehittyvään ja  monipuoliseen (esim. helsinkiläiseen)  ravintola- ja baaritarjontaan, sen omaleimaiseen puoleen ja  fuusiokeittiöömme.

MTV3 kysyi kuluttajilta alkoholilaista.  89% hyväksyi lain muutokset.

Tänään MTV3 julkaisi tekemänsä kuluttajatutkimuksen. Sen mukaan 89 prosenttia vastaajista hyväksyi  suunnitellun alkoholilain muutoksen. Vastustajia oli neljä prosenttia vastaajista. Suurin arvostelu kohdistui siihen, että 16-vuotias voisi tarjoilla ravintolassa. MTV3 kysely  täällä.

Alkoholitutkija Antti Maunu teki selvityksen suomalaisesta juomakulttuurista.

1458099637974

Lehdistötiedote ja  tutkimuksen yhteenveto ELO-säätiön sivuilla. 

”Me olemme maitokansaa. Meillä alkoholi ei kuulu arjen ruokailuun Etelä-Euroopan tavoin”, sanoo Maunu.

Siinä missä viiniköynnökset kasvavat Italiassa tai Ranskassa, on meidän lähiruokamme maito.  Maidon lisäksi juomakulttuurimme  historiallisesti ovat kuuluneet  kahvi, olut ja entisaikaan myös paloviina.

Antti Maunu listasi Suomen suurimmat alkoholingelmat

  • Humalan ylikorostunut rooli puheessa ja itseymmärryksessä
  • Käsitys kehittymättömästä, keskeneräisestä historiasta
  • Vahvat vastakkainasettelut juomiskeskusteluissa

NÄMÄ ESTÄVÄT RAKENTAVAN TOIMINNAN JUOMISEN HYÖTYJEN MAKSIMOIMISEKSI JA HAITTOJEN MINIMOIMISEKSI

* * *

Käsitys siitä, että ”eurooppalaiset olisivat parempia” on paitsi väärä, myös omaa kulttuuriamme ja historiaamme väheksyvä, josta on syytä päästä eroon. Vaikka yhä suurempi osa juo ruoan kanssa myös viiniä, joukko on edelleen pieni vähemmistö.

Maidon ja kahvin lisäksi olut on tärkeä osa suomalaista juomakulttuuria.

Suomalaiseen historiaan kuuluu, että alkoholi ei ole osa arkea.  Se pitää arkikäytön kohtuudessa. Alkoholi kuuluu meillä vapaa-aikaan. ”Pienjuomisen rinnalla harrastetaan bilejuomista ja kännäämistä”. Lisää tietoa täältä.

Yhteenvetona Maunun tutkimuksesta

Meillä on omaleimainen juomakulttuuri, jota turhaan arvotamme negatiivististi.

Juomakulttuuri on laaja kokonaisuus. Haittoihin ja saatavuuteen liittyvät asiat on pieni osa sitä.  Meillä keskustelu on pyörinyt vain sillä akselilla – ja vielä vastakkainasetellen.  On aika tehdä muutos!

IMG_3023Osaanko luoda kaiken muun viime kuukausien aikana lukemani jälkeen oman perustellun näkemykseni  ”suomalaisesta juomakulttuurista”, alkoholilaista  ja ajan ilmiöistä.

1. Kyllä, olen samaa mieltä Helena Petäistön kanssa: Meillä ei muun Euroopan tavoin juoda arjesssa viiniä. Totta myös se, että Suomessa  on humalahakuisia. Niitä humalahakuisia on jokaisessa maassa – Euroopassakin!  Suurimmalle osalle lasillinen tai pari on arjen nautinto. Se luo luxusta arkeen ja juhlaan juhlan tuntua, ruokahetkiin makunautintoja.

2. Kyllä, olen samaa mieltä Helena Petäistön kanssa. Julkiseen örvellykseen pitää suhtautua vakavasti. Se on häpeällinen teko.  Se saa kanssaihmiset häpeämään.

3. Kyllä, olen samaa mieltä MTV3 tutkimuksen enemmistön kanssa.  Hienoa, että pienpanimoiden vahvemmatkin oluet pääsevät kauppoihin. Toivottavasti hinta pysyy sellaisena, jotta myös pienpanimo saa kunnon katteet tuotteilleen ja nouseva olutkulttuurimme kehittyy ensisestään.

4.  Kyllä,  olen samaa mieltä alkoholitutkija Antti Maunun kanssa: Juomakulttuuri pitää nähdä laajempana kokonaisuutena. Hyödyt pitää maksimoida ja haitat minimoida. Ja molemmista pitää puhua!

Alkoholisimiin pitää puuttua ja selvittää syyt, mitkä saavat ihmisen käyttämään alkoholia väärin. Kyllä. Lapsia pitää suojella vanhemmilta, jotka ovat jatkuvassa humalassa, eivätkä huolehdi lapsistaan. Siihen pitää jokaisen kanssaihmisen puuttua. Ongelmaa ei pidä hyssytellä. Ongelman yksi rarkaisu on Reetta Rädyn Imagen kolumnissaan 23.3. esittämä ja hyvin perusteltu näkemys: sosiaalitanttojen pitää suojella meitä (siis heitä) viinan kiroilta. Itse olen sitä mieltä, että

Vähemmistön ongelma ei parane sillä, että kaikkien juoman saatavuutta heikennetään.

5. Kyllä. On hienoa, että ravintoloitten aukiolo laajenee ja ne kehittyvät paikkoina, joissa ihmiset tapaavat toisiaan. Jos yksinäisyys vähenee, alkoholin väärinkäyttökin voi  vähetä.

6. Kyllä. On tärkeää antaa oikeaa tietoa, jotta opimme  arvostamaan omaa juomakulttuuriamme. Hyvä että on erilaisia ammattilaisia – tekijöitä ja kirjoittajia –   vaikuttamassa  juomakulttuurimme kehittymiseen. Hienoa, jos opimme löytämään juomistamme makupareja ja elämyksiä, ja osaamme kertoa juomistamme ja kulttuuristamme kiinnostavasti.

Ruoka- ja juomakulttuuri yhdessä luovat makunautintoja arkeen ja juhlaan. Arjen luxusta.

7. Kyllä. Olen MTV3 päivän lähetyksen haastattelussa olleen henkilön kanssa samaa mieltä, että on hölmöläisten hommaa laittaa kesken kaupan aukioloajan riepuja oluthyllyn päälle. Resurssien tuhlausta. Näyttää tyhmältä.

8. Kyllä. Olen samaa mieltä, että on Viron lisääntyvään tuontiin piti puuttua. Siitä ei jäänyt verotuloja meille kenellekään.  Toivotaan, että uusi laki auttaa asiaa.

9. Kyllä.  On todella mukavaa, että typerät karsinat mukavista yleisötapahtumista poistuvat.

10. Kyllä. Olen ihan tyytyväinen, että viinit ovat Alkossa. Haluan päästä laajojen valikoimien äärelle ja saada hyvää opastusta, kun ostan viiniä, jota en ennestään tunne.

Nyt sain muodostettua oman mielipiteeni. Jokaisella olkoon omansa.

On hyvä aika keskustella suomalaisesta juomakulttuurista.  Laajalla skaalalla. Oikeilla argumenteilla.

Toinen toistemme mielipiteitä kunnioittaen.

Kippis!

 

Lue lisää ja kommentoi