Arkisto

asiasana "ilmastonmuutos"

Seija Kurunmäki

23.02.2022

0 kommenttia

Haluan matkustaa – kohtuudella ja kestävästi

Miten toimin? kysyy aktivistimummo

Kun koronan ote alkaa helpottaa, monelle iskee kaukokaipuu. Niin minullekin. Motiiveja matkustamiseen on monia. Jonkun pitää matkustaa työn vuoksi, toinen kaipaa ulkomailla asuvaa ystävää, kolmas aurinkoa, harrastusta tai kulttuurielämystä.

Tietoisuus matkailun ilmastovaikutuksista on saanut tiedostavat ihmiset pohtimaan matkustamisen ympäristövaikutuksia. Erityisesti lentomatkailu on luupin alla. Ruotsissa keskustellaan lentohäpeästä, ”flygskam”ista. Suomessa ilmiö ei ole niin vahva. Näkyypä täällä myös lentämiseen liittyviä puolustuspuheita. Onko siinä tolkkua?

Koska matkustamisen ”oikeutukseen” on monia näkökulmia, yritän löytää oman näkökulmani ja riittävän tietopohjan ennenkuin kahden koronavuoden ja lentämättömyyden jälkeen ryntään matkoja tilaamaan tai päätän pysyä loppuelämäni tiivisti koti-Suomessa.

Ensiksi faktoja

Löysin Reilumatkailu-sivut, jossa asiaa käsiteltiin monipuolisesti. Siellä kerrottu määritelmä ilahdutti:

Yksinkertaisimmillaan reilu matkailu voidaan määritellä matkailuksi, jossa matkailun positiiviset vaikutukset maksimoidaan ja negatiiviset minimoidaan.

Ilahduttavaa oli myös ymmärtää, että kestävä matkailu on muutakin kuin lentoja tai ei-lentoja.

Kestävä matkailu on matkailua, joka huomioi nykyiset sekä tulevat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset, huomioiden niin matkailijoiden, matkailualan, ympäristön sekä kohdeyhteisöjen tarpeet.
Voidaan sanoa, että kyseessä on yleisten kestävän kehityksen periaatteiden mukainen matkailu.

Kun matkailua ajatellaan myös kestävyyden kannalta, tarvitaan ajatusmallien ja toimintatapojen muutoksia. Keinoja vähentää omasta liikkumisesta muodostuvaa hiilikuormitusta on monia, ja siihen suositellaan seuraavaa hierarkista kaavaa: vältä, vähennä ja kompensoi.

Vältä, vähennä ja kompensoi.

Matkailusta on arvioitu aiheutuvan noin 8 % globaaleista kasvihuonepäästöistä. Lentoliikenne on vastuussa noin 2-3 % kasvihuonepäästöistä globaalilla tasolla.

Reilu matkailu -sivuilla neuvotaan, että jos ei pysty välttämään, tulisi pyrkiä vähentämään. Tällöin voi miettiä, että voisiko perillä olla pidempään sen sijaan, että matkustaa useasti lyhyitä matkoja.

Viimeisenä keinona tulisi olla kompensointi. Tällöin omasta matkailusta, yleensä lentämisestä, syntyneet päästöt kompensoidaan jonkin palveluntarjoajan kautta rahallisesti.

Miten paljon on kohtuullinen matkustaminen?

Kysyin kohtuudesta kestävän matkailun asiantuntijalta ja alan konsultilta, Anu Nylundilta, Mood of Finland-yrityksestä.

Anu vastasi näin:

Kohtuudella ei ole tarkkaa määritelmää

”En antaisi mitään määrällisiä ohjeita kohtuullisuuteen. Tärkeää on matkailijatasolla ymmärtää, tietää ja tunnistaa omat kokonaispäästöt ja ymmärtää lentojen osuus kokonaispäästöistä.

Lennon pituudella on merkitystä. Kun lentää, olisi hyvä olla paikan päällä pitkään, eli mieluummin yksi lento ja useamman viikon oleskelu kohteessa kuin monta lyhyttä matkaa, jossa lennetään.

Anu Nylund kehottaa myös miettimään vaihtoehtona junamatkustusta. Se voi olla jopa elämyksellisempää, vaikkakin aikaa vievää. Junamatkailuun saa tosi hyviä vinkkejä Facebookin Maata pitkin matkaajat -ryhmästä.

Avoimmuus kunniaan

Anu Nylund samoin kuin Reilumatkailu-sivusto ohjeistaa, että ihmisten, jotka eivät voi kokonaan välttää matkustamista, on hyvä selvittää matkustamisen vaikutuksia ja pyrkiä koko ajan parantamaan käytöstään. Hienoa on, jos voi toteuttaa itse ja opettaa myös muille tapoja, joilla ilmastopäästöjä voi vähentää.

Anu Nylund opastaa näin:

”Matkailussa mielestäni merkittävintä on olla täysin läpinäkyvä eli kertoa avoimesti miksi matkustaa, mitä haittoja tiedostaa itse matkojen aiheuttavan ja mitä hyvää tekee haittoja pienentääkseen. Lisäksi on hyvä pohtia, mitä hyvää tekee, jotta se vierailtu paikka on parempi paikka vierailun jälkeen. Reilua ja vastuullista on kertoa niin hyvistä kuin haastavista asioista.

Läpinäkyvyys voi olla aluksi sitä, että tietää paljonko omat vuosittaiset kasvihuonepäästöt ovat (esim. Sitran elämäntapatesti tai Ilmastodieetti.fi) ja miten aikoo tulevaisuudessa omia päästöjä pienentää. Matkailun vähentäminen on yksi keino. Keinoja on muitakin.

Matkustaminen aiheuttaa extra-päästöjä jotka voi suhteuttaa arjen päästöihin.
Lentolaskuri on hyvä apu, jota voi käyttää myös kompensointitarpeen laskennassa.

Kompensaatio on yksi keino

Erilaisia kompensaatiopalveluja on monia. Hyviä ja epäilyttäviä. Hyvä on, jos löytää omaan arvomaailmaan sopivan kompensaatiopalvelun. Itse suosin Compensate-palvelua, johon lahjoitan kuukausittain – ja autan heitä istuttamaan puita hiilinieluksi. Tottakai samalla helpotan omaatuntoani. En näe siinä ole mitään väärää. Toinen kompensaatiokohteeni on lahjoitukset Luonnonperintösäätiön Mummonmetsään. Käytän lahjoitusta myös lahjana tuttaville.

Lopputulos

Halusin opiskella tätä asiaa ja tehdä nämä harjoitukset, jotta voin rehellisesti ja ilolla matkustaa matkat, jotka matkustan tuntematta huonoa omaatuntoa. Halusin myös ymmärtää, millaiset matkat on syytä jättää kokonaan väliin. Halusin nähdä paremmin, mihin voin vaikuttaa ja mihin en.

Laskin hiilijalanjälkeni

Laskin hiilijalanjälkeni Sitran elämäntapatestillä. Se oli 6300 CO2-yksikköä. (Suuri osa siitä aiheutuu liian isosta talosta. Muissa asioissa olen pääsemässä lähemmäksi kohtuutta, vaikka matkaa tavoitteeseen 2500 CO2-yksikköä on)
Laskin miten paljon päästöjä tulee, kun lähden reilun viikon matkalle Portugaliin. Laskuri kertoi, että päästöt ovat 970 kg eli se lisää noin 15%:lla vuosittaista hiilikuormaani. Yritän löytää tavan, jolla säästän saman määrän päästöjä jossain muualla. Pieni tyytyväisyys syntyi siitä, että luku on lähes siedettävä verrattuna Thaimaan matkaan. Lento Phukettiin ja takaisin tuottaisi 2310.8 kg päästöjä eli lähes 2,5-kertaisesti.
Varmistan vielä hotellista, ovatko huomioineet kestävän kehityksen säännöt, tarkistan myös matkatoimistolta huomioidaanko kohteemme aktiviteeteissa kestävä kehitys
Mietin tosi tarkkaan, mitä otan mukaan matkalle, jotta voin minimoida matkalaukun painon
Maksan kuukausittaista Compensate-maksua edelleen ja ostan taas palan ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä.

Satsaan hiilikädenjälkeen

Kun olen selvittänyt hiilijalanjälkilaskennat, keskityn päätyöhäni eli hiilikädenjälkeen. Yritän kerätä ja jakaa tietoa siitä, mitä kaikkea itseni ja muiden on hyvä huomioida matkustamisessakin.

Uskon Saku Tuomisen oppiin siitä, että tärkeää on kokonaisuuden ymmärtäminen, rehellisyys ja jatkuva parantamisen ja oppimisen halu. Mielummin ilolla ja innostuksella kuin ahdistuksen painamana.

Me Aktivistimummot-liikkeessä teemme sitä. Etsimme ja kerromme faktoja. Luomme toivoa. Suosimme kohtuutta. Kun aloin tutkia tätä asiaa, myös matkaseurueeni innostui asiasta, ehkä myös matkatoimisto. Toivottavasti asiaan herää myös joku tämän blogin lukija.
Siinä on tolkkua.

Siis hyvillä mielin Portugaliin hyvässä seurassa.

Jos kaikki menee hyvin, eikä Euroopassa alkanut sota tai muut tapahtumat tule esteeksi, Finnairin lentomme lähtee aprillipäivänä 1.4.22. (Se lentomatka on kyllä ihan liian halpa. Kuten lentomatkat yleensäkin.)

Kesän vietämme koti-Suomessa.

Lue lisää ja kommentoi

Seija Kurunmäki

19.09.2021

Aktivistimummot, yleinen

0 kommenttia

Elämänsiivous antaa tilaa merkityksillisille asioille

Tällä viikolla yhdessä Aktivistimummot-ryhmän kanssa kutsumme kiinnostuneita jakamaan ajatuksiamme aiheesta ELÄMÄNSIIVOUS. On mukava mummoyhteistyössä kehittää ajatusta yksinkertaisemmasta ja samalla merkityksellisemmästä elämäntavasta. Sellaisesta, josta tiedämme olevan hyötyä niin meille itselle, tuleville sukupolville kuin myös luonnolle.

Elämänsiivous syntyi koronakeväänä 2021

Termi syntyi, kun pohdimme Zoomissa mummoryhmän kanssa mahdollisuutta alkaa puhua kuolinsiivouksesta ilmastotekona. Totesimme, että elämänsiivous toimii paremmin kokonaisvaltaisena elämäntapojen tarkasteluna, ja ilon tuottajana kun taas kuolinsiivous on kertaluontoinen ja sen suunnittelu ahdistaa.

Yhdessä semiootikko Vaula Norrenan kanssa kiteytimme termin merkityksen. Voit lukea lisää Vaula Norrenan blogista Käytimme monipuolista mummoviisautta ja teimme myös yleisluontoisia elämänsiivousvinkkejä.

Tästä puhumme, kun puhumme ELÄMÄNSIIVOUKSESTA
– Turhan henkisen ja materiaalisen roinan poistaminen elämästä
– Yksinkertaisemman ja selkeämmän elämän etsiminen
– Hyvän elämän suojelu myös tulevia sukupolvia varten

Jokaisen elämänsiivous on omanlaisensa

Minulla elämänsiivous alkoi punnitsemalla itselleni tärkeitä asioita. Löysin itsestäni halun yksinkertaistaa ja selkeyttäää elämääni, jotta merkityksellisimmille asioille jää entistä enemmän aikaa.

HENKILÖKOHTAISTA ELÄMÄNSIIVOUSTA aloittaessani nousi esiin muutamia asioita, joita alan soveltaa elämääni.

1. Seuraan edelleen aikaani, koska haluan pysyä kiinni ajan ilmiöissä, mutta irrotan otteeni joistakin minulle kaukaisista asioista ja asioista, jotka pyörivät paikallaan ärsyttäen. Lopetan esimerkiksi kryptovaluuttauutisten ja soten kiemuroiden seuraamisen. Turhista päävaivoista vapautuvan ajan käytän ilmasto- ja luontotietouteni lisäämiseen.

2. Keskityn muutamaan järjestöön ja vapaaehtoistoimeen. Aktivoidun niissä, joihin keskityn ja jätän pois ne, jotka eivät tuota minulle iloa. Aktivistimummoille haluan jättää entistä enemmän aikaa.

3. Autan lapsia, lapsenlapsia ja ystäviä tarpeen mukaan. Jätän tyhjää aikaa, jotta olen käytössä kriisin sattuessa. Jätän aikaa myös omalle itselle ja palautumiselle. Pidän mielessäni, että noin 90-vuotiailla vanhemmillani ja minulla on vain vähän yhteistä aikaa.

4. Alan käydä läpi talossani olevia tavaroita 3 laatikon periaatteella.

roina, jotka voin heittää pois kierrätysjätteeksi
tuunattavat, uusikäytettävät, kierrätystavara
aarteet ja muistot, jotka säilytän ja jotka nimikoin ja joista puhun lasteni kanssa

Tämän kaiken keskellä toivon, että minulla on aikaa olla hyvä mummu, ja hyvä ystävä läheisilleni.
Minulla on myös aikaa enemmän itselleni ja vaikkapa kuntoiluun.

Elämänsiivous houkuttelee

Terminä ja toimena elämänsiivous on houkuttelevampi kuin kuolinsiivous. Hyvä puoli on myös se, että elämänsiivouksesta on kuolinsiivousta helpompi puhua läheisille. Puhe liittyy puheeseen itselle arvokkaista asioista. Se luo myös pohjaa minun ja läheisteni yhteiselle tulevaisuudelle. Elämänsiivouksen aloittamisen kynnys on kuolinsiivousta matalampi.

Elämänsiivous luo pohjaa myös ajalle minun jälkeeni.

Lue lisää ja kommentoi

Seija Kurunmäki

18.07.2020

Aktivistimummot, Onko tolkkua, yleinen

0 kommenttia

Resilienssin aika

Tunnustan, että joku aika sitten googlasin sanan resilienssi merkityksen, kun huomasin, että siitä alettiin enenevästi kirjoittaa niin mielen, työelämän kuin luonnonkin hyvinvointia käsittelevissä jutuissa, enkä ihan ollut selvillä sanan koko sisällöstä.

Resilienssi on selviytymiskykyä muuttuvissa tilanteissa

Tykkäsin kovasti tavasta, jolla Riikka Suominen Vihreässä langan artikkelissaan asiaa pohjusti:

Resilienssi tarkoittaa pärjäämistä vastoinkäymisistä huolimatta. Taidosta on viime vuosina puhuttu entistä enemmän. Resilienssi on pinnalla, koska ihmisiltä odotetaan työelämässä sietokykyä ja vahvuutta. Myös ilmastonmuutos lisää todennäköisesti arkielämän vastoinkäymisiä: sähkökatkoja ja äärisäitä.

Resilienssin merkitys tuli esiin, kun 90-luvulla tutkittiin, miksi osa Lontoon slummien lapsista selviytyi kovista oloista huolimatta. Tutkimus osoitti, että selviämiseen vaikuttaa kolme asiaa: ihmisen oma harjoittelu, yhteisön toiminta ympärillä ja koko yhteiskunnan rakenteet.

Ilmastonmuutos ja resilienssi

Nyt koronan aikana on koeteltu paitsi yksilöiden, myös yhteiskunnan resilienssiä. Yhteiskunnan resilienssin sanotaankin näkyvän parhaiten kriiseissä. Korona loi uskoa siihen, että sekä yksilö että yhteiskunta voivat tehdä nopeitakin muutoksia toimintatavoissaan, kun on pakko. Koronan luoma pakko ymmärrettiin. Nyt käydään paljon keskustelua siitä, miksi ilmastomuutoksen tuomaa pakkoa ei ymmärretä.

Miksi ilmastomuutoksen tuomaa pakkoa ei ymmärretä?

Hyvän kysymyksen aiheesta esitti Hesarissa Valtteri Parikka: Miksi koronavirusta vastaan taisteltiin, mutta ilmastonmuutoksen torjunta on vain hössötystä ja piiperrystä? Hänen omaan vastaukseensa on helppo yhtyä: ”Ehkä juuri nyt etenevä pandemia on helpompi hahmottaa kuin vähitellen tapahtuva ilmastonmuutos.”

Jotta yhä suurempi joukko hahmottaa että ilmastonmuutos on iso kriisi, tarvitaan yhä enemmän paitsi tietoa, myös monia, erilaisia asiaa eteenpäin vieviä voimia. Näin yhteiskuntaan saadaan ilmapiiri ja rakenteet, jotka tukevat muutoksia, joita nyt on pakko tehdä.
Nyt tarvitaan edelläkävijöitä, jotka näyttävät, että muutoksissa ei kyse ole elämän kurjistumisesta vaan siitä, että muutoksin mahdollistamme hyvää elämää sekä nykyisille että tuleville sukupolville. Ilman muutoksia sitä hyvää elämää ei ole luvassa. Hienoa, että nuoret ovat aktiivisia. Olisi järjenvastaista, jos tätä isoa kriisiä eivät olisi ratkaisemassa myös suuret ikäluokat elämänkokemuksineen.

Aktivistimummot ja resilienssi

Resilienssin on todettu kasvavan iän myötä. Elämänkokemus auttaa käsitelemään myös vaikeita tunteita ja tilanteita. Ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi kasvavat iän myötä. (Lue lisää Mieli-lehden artikkelista)

Kun loimme Aktivistimummot-liikkeen manifestiä, emme käyttäneet sanaa resilienssi, vaikka sitähän siinä tarvitaan, mummoviisaudessakin. Haluamme luoda maailmaa, jossa yksilöt ovat valmiista muuttumaan käytöstapojaan ja yhteiskunnan rakenteet muuttuvat kestävää elämää suosiviksi. Manifestissämme sanotaan:

Rakennamme yhdessä yhteiskuntaa, jossa kohtuus säätelee elämänlaatua, oikeudenmukaisuuden merkitys ymmärretään ja empatia on perusarvo.

Ilahduin lukiessani ympäristöetiikasta väitelleen Suvielise Nurmen haastattelua.

”Mahdollisuus valita oikea ja hyvä silloinkin, kun se on vastoin omaa etua ja vaistoja, erottaa ihmisen muista lajeista. Moraali on ihmisen taito suojella hyvää elämää.”

Vaikka sanat moraali, empatia ja toivo, saattavat tuntua yleviltä sanoilta, ne ovat juuri niitä asioita, joita tarvitaan muuttumiskyvyn ja -halun (eli resilienssin) rinnalla, jotta voimme varmistaa tulevaisuuden hyvän elämän.

Empatia on ihmisen taito suojella hyvää elämää. Monia asioita voidaan korvata tekoälyllä. Emptiaa ei voi. Muun muassa siksi mummot ovat olemassa.

Kesän iloa, ja toivoa tämän Pelata Pörriäinen -kuvan myötä.

Kuva: Biodiversity Heritage Library, Annukka Palmen-Väisäne

ps. Julkaisin tämän blogin myös Aktivistimummot-sivuilla.

Lue lisää ja kommentoi

Seija Kurunmäki

01.03.2020

Aktivistimummot

0 kommenttia

Taisteleva toivo

Pitkästä aikaa olin sunnuntaiaamuna kirkossa. Temppeliaukion kirkon Gospelmessu ilmastolle innosti. Oli virkistävää kuulla kristillisestä traditiostamme kumpuavia näkökulmia ilmastokriisiin.

Kohtuuden korostaminen on vahva länsimaisen kirkon korostama hyve. Aloin hämmästellä, miten nopeasti me kohtuuden kasvatit olemme onnistuneet kirittämään itsemme kohtuuttoman kulutuksen ja jatkuvan kasvun syövereihin. Ahneuden tielle. Ja nyt olemme tilanteessa, jossa on vaikea luopua opitusta, turhasta kulutuksesta, vaikka ollaan jo pakon edessä.

Kuuntelin pappien puheet tarkasti. Niissä puheissa ei ollut denialismia. Oli isosti realisimia, kun avoimesti kerrottiin, miten valtavan muutoksen keskellä me ihmiskuntana elämme. Mieleen jäi monta T:tä.

Tahto, toimet ja toivo

Omaksi ohjenuoraksi otin sanaparin

Taisteleva toivo (aktiivinen toivo)

Papit ja saarnamiehet/naiset kertoivat, miten lähelle ilmastonmuutos on tullut lähetystyössä, kun kirkko on ollut auttamassa mm. Tansanian kuivuudesta ja nälästä kärsiviä. He muistuttivat, että ilmastonmuutos ei ole tuleva uhka vaan todellisuus, joka koskee yhä kasvavaa joukkoa. Kirkon lähetysväki on ollut todistamassa, että kaikkia ilmastonmuutoksen ja ääri-ilmiöiden uhreja ei pystytä auttamaan. Auttamisyrityksistä huolimatta jo nyt ihmisiä kuolee ilmastonmuutoksen vuoksi. Lumeton talvi on harmillinen, mutta se ei vielä ihmishenkiä uhkaa.

Jo kansakoulusta asti mieltä vaivannut Kain ja Aapel -tarina taipui ilmastonmuutostarinaksi. Muistatte varmaan, miten Kain tappoi veljensä Apelin eikä tunnustanut sitä, vaan syytti muita. ”En ole veljeni vartija!”, hän sanoi.
Samaan syyllistyvät he, jotka ovat sitä mieltä, että muut ovat syyllisiä (”Intia ja Kiina ratkaisee ilmastonmuutoksen suunnan, ei me pieni Suomi!”). Kuulostaa tutulta.

Ja se Gospel. Varsin voimaannuttavaa. Kiitos Gospel Helsinki.

Entä virret. Nekin ovat uudistuneet. Vaikka olen vakituinen kirkollisverojen maksaja, en ollut ennen tätä aamua tutustunut Virsikirjan lisävihkoon, jossa on 79 uutta virttä (virret 915- ) Niissä 2016 ilmestyneissä virsissä on aiemmin vähälle huomiolle virsissä jääneitä asioita kuten kaupunkilaisuus, isänpäivä ja luonnonsuojelu.

Näitä virsiä oli hyvä laulaa.

Sunnuntaiaamun oppi. Ison kriisin keskellä tarvitaan lohdutusta, toivoa ja aitoa välittämistä. Niissä on tolkkua.

Kirkon opit ovat mainettaan ajankohtaisempia.

Lue lisää ja kommentoi

Seija Kurunmäki

31.10.2019

Aktivistimummot, Onko tolkkua, yleinen

0 kommenttia

Aktivistimummot – on tolkkua!

Viikko sitten, 23.10.2019 julkistimme ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja toivon tuomiseen keskittyvän kansanliikkeen, jota olemme 12 mummon voimin alkuvuonna valmistelleet. Oli upeaa huomata, että heti tiedotteen julkaisemisen ja facebook-sivun avaamisen jälkeen, saimme kymmeniä pyyntöjä päästä ryhmään. Koska ryhmä on julkinen, pääsevät myös muut kuin ryhmäläiset näkemään, mikä mummoja huolettaa ja mikä innostaa.

Aktivistimummot-facebook-sivun lisäksi on hyvä käydä katsomassa myös aktivistimummot.fi –nettisivu, jonne me huolella valituin sanakääntein keräsimme asiat, jotka meitä motivoivat ja joita tahdomme aikaansaada. Nettisivuilla esittelemme 12 perustajamummoa lastenlastemme piirtämän kuvan kera. Kun tänään kokoonnuimme Oodissa, otimme kuvan, josta jäsenet on helpommin tunnistettavissa. (Tästä kuvasta puuttuvat Eevis, Reetta ja Karkki).

Mikä on viimeisen viikon aikana erityisesti ilahduttanut?

No se, että saimme viikossa kasaan lähes 300 mummon ryhmän.
Mukana on muutama pappa, useita isotätejä ja kummitätejä. Moni esittäytyi ja kommentoi ryhmään tuloaan.
Ihania kommentteja. Paljon hyvää keskustelua. Joukkoon saatiin monia, jotka perustajamummojen tavoin tahtovat antaa oman asiantuntemuksensa veloituksetta käyttöön. Se on valtava voimavara!

Kun ensimmäinen viikko oli täyttymässä, yksi ryhmämme jäsen, Leppäsen Anne teki yhteenvedon asioista, jotka ensimmäisellä viikolla puhuttivat.

Anne Leppänen

Aktivistimummot-ryhmä on ollut viikon julkinen ja yhtenä perustajajäsenenä ajattelin summata, mitä ryhmässä tapahtuu. Jäseniä on tätä kirjoittaessa 244! Aktivistimummot pitävät lastenlasten ja kaikkien tulevien sukupolvien hyvän elämän edellytyksiä sydämenasianaan. Hienoa, että mukaan on liittynyt myös arvomme jakavia pappoja, varamummoja ja tätimummoja. Ilmastovanhemmat ry seuraa aktivistimummoja ja tekee mielellään yhteistyötä kanssamme.

Aktivistimummot-ryhmässä on tavallisia aktivisteja ja todellisia asiantuntijoita. Monet ovat kertoneet jo pitkään tehneensä ilmastolle hyviä henkilökohtaisia valintoja. On kerrottu omista käytännöistä esimerkkeinä lajittelu, kierrätys, kasvisten ja villiruoan käyttö, autoilun välttäminen ja yleinen nuukuus.😄 Nyt on haastettu ilmastodieettiinkin! Mahdoinko jo lupautua… Keskusteluun on linkattu ajankohtaisia, itseä puhuttelevia ilmastouutisia. Artikkeli ekososiaalisesta sivistyksestä herättää ajatuksia. Vaatteidenvaihtopäivä on mainion tuntuinen idea. Lentomatkailusta ja lentoverosta on liitetty useita linkkejä, ruokahävikki buffetpöydissä on puhuttanut, hiilinielujen toimivuus ja Suomen metsätalous paljonkin. On asioita, joista aktivistimummoilla on erilaisia taustatietoja ja myös eri näkemyksiä. Kommenteissa on tuotu esiin, kuinka aktivistimummoihin uskotaan positiivisena ja kannustavana toimijana. Erilaisten mielipiteiden esiin tuominen on valaisevaa, olen oppinut paljon. On kuitenkin tärkeää, että keskustelemme tässä ryhmässä rakentavasti.

Ryhmän puitteissa tullaan järjestämään alustettuja keskustelutilaisuuksia ja varmasti myös muita tapahtumia, jotka tähtäävät ilmastonmuutoksen torjumiseen. Kaikista aktivistimummoista riippuu, millaista toimintaa toteutamme. Tämä on vasta alkua. Kiitos mukaan tulosta!

Twitterissä jaettiin ja peukutettiin

Oma erityinen intohimoni on twitter, joka ottikin #aktivistimummot innolla vastaa. Kopioin tähän twiitin, joka sai kaikkein eniten kommentteja ja jakoja. Aivan, myös me mummot halutaan olla liikkeellä @hyvansaanaikana .

Nyt kun alkuhuuma on ohi, on aika tekojen. Kun tänään tapasimme perustajaryhmän kanssa, saimme monta päätöstä aikaan. Mitä teemme:

Tervehdimme innolla Ilmastoisovanhempien vetoomusta. Samalla asialla. Allekirjoitamme. Julkaisupäivä Lasten oikeuksien päivä 20.11. on loistava ajoitus.
Marraskuun teemaksi valitsimme vaatteet ja ilmasto. Etsimme marraskuulle blogin kirjoittajaa.
Joulukuussa aktivistimummot kirjoittavat kirjeen joulupukille.
Tammikuussa on aika päästä eroon ilmastoähkystä ja -ahdistuksesta ja korvata se teoilla. Aloitamme yleisötapahtumat.
Helmikuussa on monenlaisen yhteistyön aika.

Vapaaehtoistyö on ihan parasta kun se on mukavaa ja merkityksellistä.

Siinä on tolkkua!

Lue lisää ja kommentoi

Seija Kurunmäki

19.09.2019

Kuule Oy, Onko tolkkua, yleinen

1 kommentti

Tunnustan: Söin kinkkusämpylän

Viikko sitten osallistuin kiinnostavaan tilaisuuteen. Perjantaina 13.9. Sitra organisoi ilmastosta twiittaaville mahdollisuuden kokoontua Hanasaareen #ilmastotwitter – iltapäivään.

Menin paikalle hyvissä ajoin. Luentosalin eteen laitettiin juuri runsaita tarjoiluja. Vadeille oli aseteltu isot kasat herkullisen näköisiä kinkku- ja juustosämpylöitä. Keskipöydällä oli tarjolla erikseen merkattuna yksi (1) gluteeniton smpylä ja kaksi (2) vegaanisämpylää. Kahvia, teetä, sokeria ja maitoa. Siis suomalaisten kokoustarjoilujen perussetti! Otin hyvällä ruokahalulla kahvini kanssa kinkkusämpylän. Maitoa en kahvissani käytä. Näiden kanssa asetuin saliin, 64 muun ilmastotwiittaajaan joukkoon. Ympärillä oli tutulta näyttäviä, eri-ikäisiä kasvoja twitterin profiilikuvien syöveristä. Todellisia tuttuja oli joukossa vähemmän.

Ohjelma oli kiinnostava. Nuoren ilmastoaktiivin, Atte Ahokkaan innostava aloitus. Hän puhui aikuisten ja päättäjien vastuusta. Vihreän Langan Riikka Suomisen terävät kommentit journalismin vastuusta ja ihmisten medialukutaidosta. Tunnustettu tutkija, ”IPCC-ilmastouskovainen” Markku Kulmala innosti ymmärtämään ilmastomuutokseen liittyviä isoja kokonaisuuksia ja asioiden yhteyksiä. Hän kertoi hyvät uutiset: Venäjällä ja herätty ja Kiinan kokonaispäästöt ovat laskussa. Parasta iltapäivässä oli se, että jokaisen puhujan alustus herätti monipuolisen keskustelun. Tietoa ja kokemuksia jaettiin innolla #ilmastotwitter ’issä.

Minulle jäi erityisesti mieleen tutkijatohtori Janne M. Korhosen esitys. Hän kertoi, että aika on loppumassa ja on käännettävä kaikki kivet. Hän haki viimeistä käännettävää kiveä historiasta. Mahdollisuus löytyi USA:n toimista ja Rooseweltin päätöksistä aikana, jolloin USA ja liittoutuneet olivat jo häviämässä toista maailmansotaa 1940-luvulla.

Toisen maailmansodan ja USA:n toiminnan oppi oli, että pärjätäkseen

Pitää luoda uusi skaalattava malli ja toteuttaa se nopeasti

USA onnistui murtamaan Saksan ylivallan moninkertaistamalla pikavauhtia varustelunsa. Laivojen ja lentokoneitten tuotantoa tehostettiin jopa 100-kertaiseksi – siitäkin huolimatta siihen käytettyjä varoja kauhisteltiin. Vastaava toimintatapa ilmastonmuutoksen torjuntaan muutettuna merkitsisi nopeaa, teollista hiilineutraalien energialähteitten käyttöönottoa.

Tarvitaan iso systeeminen muutos

Ehdotus kuulosti hyvältä, vaikka sotaesimerkki yllätti. Olin varma, että valistunut ja aktiivinen kuulijajoukko esittää vastalauseita sodan raakojen keinojen ihannoinnista. Vaan niin ei käynyt. Kaikki tuntuivat olevan samaa mieltä ratkaisun järkevyydestä. Ei haittaa vaikka oppi on sodassa saatua.

Skaalattavuuden hyödyt otettava käyttöön!

Innostavan ohjelman lopuksi Sitran Mari Pantzar ynnäsi kommentteja ja palautteita, joita ilmastotwitter oli kirvoittanut. Innostusta ja ihastusta pääosin. Vain yksi asia oli saanut kovasti kritiikkiä. Kinkkusämpylät.
Järjestäjä otti syyn tilaajan eli Sitran piikkiiin.

Huomasin, että keskusteluissa kinkkusämpylätarjoilua kommentoitiin jopa katastrofaaliseksi. Joku piti myös kinkkusämpylän ottaneita suorastaan epäuskottavina ilmastoasiantuntijoina. Todellinen #kinkkusämpylägate

On helppo olla samaa mieltä, että kokoustarjoiluissa tulee olla vaihtoehtoja, vegaaneille, fleksaajille, sekasyöjille ja allergisille. Kun oli kyseessä Sitran tilaisuus, moni odotti lihatonta tarjoilua. Itse sekasyöjänä en tietenkään pitänyt asiaa ollenkaan katastrofina. Sämpylät olivat herkullisia. Sämpylöistä syntynyt keskustelu oli minulle ruoka-alan vaikuttajalle ammattillisesti todella kiinnostava. Siksi peukutan Teemu Vaarakallion huomiota ja siitä syntynyttä keskustelua. Koska päivä sattui hävikkiviikon perjantaiksi, Kia Aarnion kommentti ihastutti erityisesti.

Hämmästelin taas, miten merkittäväksi itseä kuvaavaksi seikaksi ruokavaliovalinnat ovat tulleet.
Ruokavalion maidottomuudesta ja erityisesti lihattomuudesta on tullut näkymätön kruunu omien ilmastotekojen todistuslausunnoissa. Ei ollenkaan riitä, jos kertoo vähentävänsä autoilua, ostavansa vähemmän tavaroita ja minimoivansa lentämisen, sekä ruoassa suosivansa sääntöä

#enemmänkasviksia #vähemmänlihaa

Taas huomaan, miten huonosti me suomalaisen vastuullisen ruokaketjun puolestapuhujat olemme osanneet argumentoida suomalaisen ruokavalion syntyä ja historiaa. Tuli mieleen, että maamme menestystarina pitäisi osata kertoa yhtä hienosti kuin JMKorhonen kertoi USA:n menestystarinan toisessa maailmansodassa. ”Ne pienet pohjoisen maan maitotilat ja ruohoa syövät lehmät toivat sen verran ruokaa sodanjälkeisiin köyhiin pirtteihin, että lapset saatiin kasvamaan ja kouluihin. Kasvimaat, maksuton kouluruoka, ja siellä tarjotut keitot ja puurot avittivat. Pohjoiseen maahan kasvoi vastuullinen kansa, joka kaupungistui, ja osaa nyt hyvällä osaamisella luoda todellisia ratkaisuja maalle ja kaupunkeihin.”

Miten luoda suomalaista vastuullisesta ruokaketjusta skaalattava malli, joka huomioi monipuolisesti globaalit ja lokaalit haasteet.

Ehkä niillä ruohoa syövillä lehmillä voi olla joku osansa ratkaisijoina. Niin tai näin.
Ainakin meillä koulutetuilla ja kokonaisuuksia ymmärtävillä ihmisillä on tärkeä ratkaisijan osa.

Kuvan kinkkusämpylä ei liity rikokseen.

Nyt se on tunnustettu. Söin kinkkusämpylän. Soitin jälkikäteen Hanasaareen ravintolapäällikölle ja kysyin mistä heidän kokoustarjoilujen leivät, juustot ja kinkut ovat peräisin.

Lukas Hemnell kertoi, että kaikki ovat kotimaisia.

Huokasin helpotuksesta.

Lue lisää ja kommentoi

Seija Kurunmäki

15.02.2019

Aktivistimummot, yleinen

0 kommenttia

Aktivistimummot ovat

Luit otsikon oikein. Siinä on kaksi sanaa (aktivistimummot, ovat). Älä turhaan etsi siitä puuttuvaa adjektiivia (kiltti, vihainen, aktiivinen, viisas, tomera, nuorekas, korvaamaton, rähisijä, valittaja) tai muuta määritettä (esimerkiksi tärkeä).

Vähän aikaa sitten istuimme pienen naisporukan kanssa aktivistimummot-liikkeen perustamiskokouksessa. Keskustelu käytiin ja uutisoitiin osana Sitran #erätauko -konseptia 29.1.2019. Me yli kuuskymppiset naiset olimme vastikään jättäytyneet aktiivisimmasta työurasta uuteen elämänvaiheeseen. Jokaisella oli sama ajatus:

Haluamme tehdä merkityksellisiä asioita.

Aktivistimummo-liikkeen perustamiskokouksessa vasemmalta Tarja Kujala, Liisa Väyrynen, Seija Kurunmäki, Eeva-Riitta Piispanen ja Carita Koivunen, kuvan otti Jasmin Assulin

Keskustelimme, millaisia ihmisiä haluamme olla yhteiskunnassa – millaisia erityisesti lapsenlapsillemme. Pohdimme, mitä on tärkeintä, mitä voimme kasvaville lapsille antaa.

Tunnistimme, että kasvamassa olevat 1-10-vuotiaat lapsenlapsemme kohtaavat jo nuorella iällä ilmastonmuutokseen liittyvän informaation ja samalla myös sen tuoman kasvavan ilmastoahdistuksen. Ympäristössämme on yhä nuorempia gretathunbergejä (joilla kaikilla ei ole Gretan voimia selvitä kasvavasta ahdistuksesta). Tahdomme tai emme, maailman ja luonnon mullistuksiin liittyvät huolet tulevat lähelle jokaista. Kaikista kanavista tulevaan viestitulvaan ei voi olla reagoimatta.

Tilanteen vakavuutta ei voi eikä saa väheksyä.

Omassa lapsuudessamme, 60-70-luvulla puhuttiin Biafran nälänhädästä ja Vietnamin sodasta. Vaikka ne ymmärrettiin kaukana oleviksi kriisiksi, ahdistuksen ja voimattomuuden tunteen muistaa vieläkin. Muistan paketoineeni yli jäänyttä leipäpalaa Biafraan lähetettäväksi. Kun vuonna 2017 pääsin itse mummoksi, alkoi mielessä liikkua ajatukset, mitä voimme tehdä näiden rakkaiden hyväksi.

Maailmantuskan levittämiseen ei mummoja tarvita.

Olimme kaikki mummot samaa mieltä, että ainakaan ahdistuksen ja maailmantuskan levittämiseen ei mummoja tarvita. Aikuisten ei saa siirtää koko tuskaa lasten kapeille harteille. Sen sijaan tuskaa ja painetta voimme siitäkin edestä lisätä päättäjille ja yrityksille. Totesimme, että me pitkän ja vaativan työuran tehneet vaikuttajat osaamme myös sen! Nyt on aika rehabilitoida mummot :-) Siksi aktivistimummot.

Tarpeen tullen voimme lähteä marssille, jotta päättäjät ymmärtävät oman vastuunsa. Yksilö, mummo, vanhempi tai lapsi voi tehdä työtä ilmaston hyväksi tunnistaen, että isojen ratkaisujen avaimet on maailman päättäjillä. Hesarissa olleeseen Ilmastovanhempien edustajien kannanottoon on helppo yhtyä.

Päättäjät ottavat päättäjien vastuun. Mummot ja vanhemmat omansa.

Tulimme siihen tulokseen että

Yhdessä me mummot voimme ja tahdomme vaikuttaa päättäjiin.

Suhteessa lapsiin ja lapsenlapsiin, on meidän tehtävämme ahdistuksen levittämisen sijaan tuskan lievittäminen.

Meitä tarvitaan tukipilareiksi ja ohjaajiksi sekä empaattisen olemisen opettajiksi. Meistä muutamat saavat edelleen olla myös tyttäriä omille yli 80-vuotiaille äideilleen ja isilleen. Myös edellinen sukupolvi tarvitsee ikääntyssään hyvää hoivaa. On hienoa, jos me nuoremmat mummot jaksamme puolustaa myös heitä. Heidän kanssaan emme välttämättä lievitä ilmastoahdistusta, mutta voimme olla osaltamme huolehtimassa siitä, että he saavat arvokkaan elämän loppuun saakka. Olemmehan itsekukin aikanaan ihan samassa tilanteessa.

Läheisillä on läheisten vastuu.

Hyvä, jos me tässä hyvinvointivaltiossa ymmärrämme, että myös läheisillä on vastuu ja mahdollisuus olla mukana luomassa hyvää elämää sekä kasvaville että vanheneville. Kaikkea vastuuta ei voi sälyttää vanhusten hoidolle tai päiväkodeille. Haasteellisina aikoina ylisukupolvisuuden merkitys korostuu.

Laittamalla asioita elämänmittaiseen empatialla varustettuun perspektiiviin, voimme estää monia typeryyksiä, ylilyöntejä ja riman alituksia, joita viime aikoina on kovasti nähty ja kuultu.

Pohjanmaalla kuultu sanonta ”Viisaus asuu vanhoos akoos”, pitää edelleen paikkansa.

Mummot ja isovanhemmat voivat antaa kiireetöntä aikaa ja asioille perspektiivejä.

Huomasimme iloksemme, että juuri aika on meidän oma ja paras aseemme myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Ehdimme lapsenlapsen kanssa kulkea kävellen, istua junassa ja bussissa. Ehdimme kuoria juurekset, valmistaa ruoat ja syödä yhdessä. Ehdimme korjata rikkoutuneet vaatteet tai viedä ne ammattilaiselle korjaukseen. Lähiympäristö tarjoaa monia mahdollisuuksia maksutta. Voimme mennä kirjastoon. Voimme löytää kiinnostavan museon pienen matkan päästä. Voimme valmistaa hyvät eväät ja lähteä kävellen lähimetsään eväsretkelle. Luonnossa liikkuminen ja jokamiehenoikeus saa ihan uuden merkityksen, kun selittää luonnon ihmeitä reppuselkäiselle lapsenlapselle – omalle tai naapurin pienokaiselle. Monissa arjen asioissa myös aktiiviset vaarit ovat mukana. Koko vilkkaimman työelämämme olemme toistaneet lausetta: Ei ehdi, on kiire. Sen lauseen viimeinen myyntipäivä meni umpeen. Emme käytä sitä enää. Totesimme, että arkinen kiireetön oleminen voi olla luxusta.

Hyvähenkisen mummojen kokouksen jälkeen oli hienoa tehdä historiaan 29.1.2019 merkintä:

Aktivistimummot ovat… olemassa.

Tässä on tolkkua.
Tästä on hyvä jatkaa.

Lue lisää ja kommentoi

— Onko tolkkua?

Haluan matkustaa – kohtuudella ja kestävästi

Elämänsiivous antaa tilaa merkityksillisille asioille

Resilienssin aika

Taisteleva toivo

Aktivistimummot – on tolkkua!

Anne Leppänen

Tunnustan: Söin kinkkusämpylän

Aktivistimummot ovat

Seija twiittaa

Kategoriat