Identiteetti iän funktiona

Tähän päivään saakka, virkatyöni vuonna 2018 jätettyäni,  olen käyttänyt sähköpostissani lähettäjätekstinä omaa yritystäni Kuule Oy:tä ja kahta titteliä.

Ruokavaikuttaja
Aktivistimummo

Jossain vaiheessa minulla oli käytössä vielä mahtipontinen toimitusjohtaja-ammattimääre, olenhan oman pienen konsulttiyritykseni omistaja ja vetäjä. Joskus kollegoille kirjoittaessani lisäsin myös koulutukseni MMM. Taitaapa minulla olla käyntikorttikin näillä spekseillä.

Titteli ei ole identitteetti!

Olen tyytyväinen itseeni, ikääni ja elämäntilanteeseeni. Puolisoni, lapseni ja 5 lastenlasta sekä sisarukset, 93-vuotias isäni ja elämän aikana syntyneet ystävyyssuhteet tuovat paljon iloa ja merkitystä. Uusi liitto on suonut elämääni myös uusia suhteita, joita haluan vaalia. Aktiivisuus merkityksellisissä vapaaehtoistöissä lisää halua seurata maailman ja lähiympäristön tilaa ja vaikuttaakin siihen. Muutamaa vanhaa työkaveria lukuunottamatta työuraan liittyvät asiat ja probleemat eivät enää ole mielessä eivätkä mieltä paina. Businesta minulla ei ole tarvetta lisätä. Elämää ja suhteita kyllä.

Tarvitseeko 66-vuotias, eläkettä saava ihminen titteliä?

Tunnustan, että olen aina tykännyt titteleistä. Joskus pidin titteliä identiteetin synonyyminä.  Ensimmäiset tittelit kouluttaja, tuotepäällikkö joskus yli 40 vuotta sitten olivat tärkeitä. Siitä se vain paheni. Kesti  hetken (3 vuotta) ennenkuin pääsin eroon työuran aikana syntyneestä pakkomielteestä, että ihmisellä, joka haluaa olla ”jotakin” pitää olla titteli, mieluiten hieno titteli. Sellainen, jonka kanssa saa tarpeen tulleen vähän parempaa palvelua.  Tottakai sen tittelin myötä voi myös kertoa omasta aktiivisuudestaan tai yritystoiminnasta, jos sellaista on.

Tiedän aktiivisia ruokavaikuttajia

Tuo oma ruokavaikuttaja-tittelini alkoi tuntua suureelliselta. Vaikuttaja-titteliä näyttävät käyttävän ihmiset, jotka työkseen tekevät omaehtoista tai sponsoreiden tukemaa someviestintää. En minä ole sellainen.  Hengailen harvoin vaikuttajien sivuilla ja keskustelen huvikseni ja laiskahkosti ruoka-asioista silloin tällöin ja tunnen paljon ruokavaikuttajia. Eipä se vaikuttajaksi riitä.

Yhteystiedot titteliä tärkeämpiä

Huomaan, että sähköpostia saadessani, kiinnitän ilolla huomioni siihen, jos lähettäjän nimen lopussa on myös puhelinnumero ja osoite. On helppo ottaa yhteyttä millä välineellä tahansa.

Ajattelen, että on tärkeää pitää huolta, että itsellä on  lähipiirin tiedot ja lähipiirillä ja minulle tärkeillä ihmisillä on minun yhteystietoni. Luultavasti ne ovat heidän kännykässään. Toki osoite- ja puhelinmuistioitakin on edelleen myynnissä. Itselläni on käytössä Time Systemisin ehkä vuonna 1995 liitteenä tullut puhelinmuistio. Moni ystävä ja heidän osoitteensakin on edelleen sama kuin sitä kirjoittaessani.  Paljon on muuttuneitakin osoitteita. Osalla osoite on jo  taivaassa.

Muutin tänään sähköpostini osoitekentän. Siinä lukee nimeni, puhelinnumeroni ja osoitteeni (fyysinen ja sähköiset).
Aktivistimummo-määreen sinne jätin.  Teetänpä käyntikortin samoilla tiedoilla.

Joka tapauksessa. Ihana saada yhteydenottoja, titteleistä huolimatta.