Kolme kertaa kiitollisuus

Sana KIITOLLISUUS on tullut viime viikkoina vastaan monta kertaa.
Luin Verkkolehti Työpisteestä  professori Jari Hakasen haastattelun.  Yksi lause herätti:

Kiitollisuus on vähän tutkittu ja aliarvostettu positiivinen tunne.

Kiitollisuus, kuten muutkin positiiviset tunteet, vaatii pysähtymistä ja aikaa. Vain silloin voi nähdä positiiviset asiat kaiken elämän sekamelskan keskellä. ”Ihminen tarvitsee jotakin, jota tehdä, jotakin, josta unelmoida ja jotakin, jota rakastaa.” 

1.

Yhteinen tavoite on kiitollisuuden aihe

Alkuvuodesta Aktivistimummot-liikettä perustettaessa oli ihastuttavaa kokea samanhenkisten ihmisten yhteys.
Sai syventää ajatuksia vanhojen tuttujen kanssa, sai kohdata myös uusia ihmisiä, jotka antoivat aikaansa, osaamistaan ja jakoivat näkemyksiään. Meitä oli alussa koossa pieni joukko, jolla oli yhteinen iso tavoite ja sydämestä lähtevä tekemisen motiivi:
Omien ja maailman lastenlasten tulevaisuus. Saatiin aikaan Aktivistimummot-liike.

Aktivistimummot HS:n jutussa 2.11. Kuva Rio Gandara.

Aktivistimummot-liikkeen vastaanotto on ollut iso ilo.  Hesarin juttu 2.11. moninkertaisti joukkomme.
Joka päivä saa kokea uusia kohtaamisia ja kuulla, että tällaista on odotettu. Monille on merkityksellistä olla aktiivisesti etsimässä keinoja ihmiskunnan ison haasteen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mediat, mm. Svenska YLE ja YLE Tampere, innostuivat jakamaan sanomaamme.

Isot asiat eivät synny hetkessä. Eikä niitä hetkessä hoideta.  Eikä ilman joukkovoimaa.
Moni aktiivinen mummo ja asiantuntija on viime viikkoina ilmoittautunut mukaan antamaan panostaan.
Upeiden perustajamummojen mukaan on saatu apuvoimaa:  Anna, Armi, Tarja, Kaija, Carita ym. ja koko kasvava 4800 mummon joukko.  Yhdessä haemme vaikuttavia keinoja kohtuuden, toivon ja oikeudenmukaisuuden keinoja käyttäen.

Isot asiat ratkaistaan isolla joukkovoimalla.

2.

Pysyvä kiitollisuuden aihe on kirjat.

Bookbeatin äänikirjat mahdollistavat lukemisen ja liikkumisen yhdistämisen. Äänikirjan avulla ehtii elämässään useamman kirjan maailmaan. Se on kuitenkin sanottava, ettei kuunteleminen lukemista ole. Parhaat kokemukset  tulevat kirjoista, joita on saa lehteillä omissa käsissä. Siitä, että voi palata takaisin tärkeään lauseeseen.

Finlandia-palkinto-kilpailu ehdokasasetteluineen on loistava konsepti. Sen myötä saa monta luotettavaa kirjasuositusta.
Elin viikon verran Finlandia-voittaja Bollan maailmassa. Sain tai jouduin keskelle albaanien ja serbien elämää Kosovon repivän sodan keskelle kahden ihmisen tarinan sisälle. Kun sieltä pääsi ulos, oli hienoa huomata, miten iso merkitys on sillä, että saamme elää täällä maailman onnellisimmassa maassa, rauhassa, unelmia rakentaen ja toteuttaen. Luin kirjailja Pajtim Statovcin haastattelun. Hän puhui toiseudesta ja kertoi monista ihmisistä, joiden tilanne on tämä:

”Vaikka kuinka kurottais kohti omia unelmiaan, niin niitä ei saavuta!” Pajtim Statovci

Se muistuttaa meitä siitä, miten paljon maailmassa on suuria vaikeuksia. Ei ole ihan helppo mennä vaikeassa tilanteessa olevalle kertomaan kiitollisuuden sanomaa omasta perspektiivistä osana maailman onnellisinta kansaa.

Ilmastoasioissa löysin itselleni raamatun, johon tahdon monesti palata.

”Raamatun” nimi on Päin Helvettiä.

Se on Panu Pihkalan kirjoittama kirja ilmastoahdistuksesta ja toivosta. Täytin sen alleviivauksilla. Kiitollinen olo tuli siitä, miten hyvin näitäkin asioita on mietitty ja viisautta monesta lähteestä ja näkökulmasta haettu. Voi vain lukea valmista ja todeta: Näin on.

Pihkala kirjoittaa  ilmastoahdistuksesta kappaleessa Pärjääminen ja selviytyminen (s. 218) näin:

Ihminen on yleensä hyvin sitkeä ja hänen kantokykynsä kasvaa taakkojen myötä.
Mutta rajansa kaikella. Liialliset kuormat vievät elämästä toimintakykyä ja iloa.
Tarvitaan kolmea asiaa: sopivia yksilöllisiä kuormia, riittäviä lepohetkiä  kantamisen välissä ja taakkojen yhteistä jakamista. Parhaimmillaan yhteinen vaellus on sitä, että kun jollakulla on heikompi hetki niin toinen kantaa enemmän kuormaa.

Tästä tuli mieleen, että ainakaan lasten ja nuorten niskaan ei  kenenkään pidä lisätä ilmastoahdistuksen taakkaa.
Meillä mummoilla isossa ryhmässä on voimia kantaa isompaakin taakkaa. Meillä on yhdessä valtaa ja voimaa tehdä ja painostaa päättäjiä tekoihin, joilla on vaikutusta.

3.

Lapset on iso kiitollisuuden aihe.

Joka kerta kun kohtaan pieniä lapsia, omia tai muiden lapsenlapsia, ei voi kun ihastella sitä energiaa ja intoa, jolla he uusiin asioihin suhtautuvat. Lapset on iso kiitollisuuden aihe. Heitä on helppo rakastaa täydestä sydämestä.
Meidän aikuisten homma on pitää huolta, ja tehdä kaikkemme, että maailma on sellainen, että lapset voivat säilyttää sen toiveikkuuden, joka heidän silmistään loistaa.

Joulu on kiitollisuuden juhla.