Kiitos hyvää!

Poikani oli puoli vuotta San Franciscossa. Kävin siellä häntä tapaamassa.  Sekä siellä että kotiin tullessaan poika ihasteli tapaa, jolla ihmiset Jenkeissä ovat kiinnostuneita toisistaan. Kuljettuani viikon San Franciscon busseilla ja palattuani Espoon bussiin, havahduin, kun huomasin, miten todella yrmyn vaikutelman me suomalaiset annamme itsestämme.

Ei ole kyse small talkista.

Kyse on siitä, että  huomataan toinen ihminen. Tuntuu hyvältä, kun joku kysyy, mitä kuuluu. Vielä paremmalta tuntuu, jos se ihminen vielä kuuntelee vastauksen ja on kiinnostunut siitä. Ajatelkaa niitä ihmisiä, jotka koko elämänsä ovat olleet syrjässä. Huomiotta.

Toinen asia, joka tuntuu hyvältä, on kiitos ja huomiointi.

Jokainen meistä tietää miten pienikin huomiointi ilahduttaa. Miksi me viljelemme sitä niin vähän? Kadulla? Bussissa? Hississä?

Tällä viikolla minulla oli onni tulla oikein palkituksi.

Ihan Tiedonjyvällä.

Oli ihana tulla huomatuksi. Oli ihana syödä yhdessä palkinnon antajien kanssa.  Oli ihana saada onnitteluja ja kukkia. Kiitos niistä kaikista.

Nyt otan itselleni käteen kiitoksen jyvän. Levitän sitä.

Tuntuu se miten pateettiselta tai kliseiseltä hyvänsä, siinä on tolkkua!

Mitä Sinulle kuuluu?