— Onko tolkkua?

Arkisto
ruokakulttuuri

Onko halpuuttamisessa tolkkua?

Kun S-ryhmä reilu kuukausi sitten julkaisi halpuuttamiskampanjansa, se sai aikaan ostoryntäyksen. Julkaisu rauhaisana sunnuntaina onnistui hyvin. Henkilökunta oli sitoutettu niin, että hinnanalennukset heti maanantaiaamuna näkyivät kaupoissa. Oltermannia ostettiin kuin Putin-juustoa konsanaan.

S-ryhmän viestinnän osaamista kiiteltiin, Keskokin kadehti.

Suomalaisten usko siihen, että suomalainen ruoka on kallista, sai vahvistuksen. Hinta nousi ykköskriteeriksi myös niillä, joille muutaman sentin ero ruoan hinnassa ei vaikuta mitään toimeentuloon.

Hinta nousi laatua tärkeämmäksi ruoan ostokriteeriksi. Keskustelu siirtyi laadusta hintaan.

Alkoi  S-ryhmän mainoskampanja, johon kuuluivat myös sarkastiset TV-mainokset. Monia niistä pidin yliampuvuudessaan hauskana. Sarkasmi puree. Halpuuttajalla on varaa tehdä näyttävää mainontaa…

Huumoriin perustuvan mainonnan tärkein ominaisuus on, että se ymmärretään.

Moni aiempikin teema herätti närää, mutta ”Maito on kallista” -mainos katkaisi kamelin selän. Maidontuottajat kokivat sen iskuksi vyön alle.

En yhtään ihmettele,  että moni maanviljelijä halkaisee vihreän korttinsa.

Samaa pohtinee moni  Maija Meikäläinen. Yksi asia jäi S-ryhmän mainonnan tekijöiltä huomaamatta: Kuluttaja arvostaa ja luottaa maanviljelijöihin huomattavasti enemmän kuin kauppaan.

S-etukortti

On kiinnostavaa nähdä, mikä on Keskon, Lidlin ja S-ryhmän seuraava viestinnällinen siirto.

Toivotaan, että kauppaketjut tekevät tekoja,  jolla nostetaan suomalaisen laadukkaan ruoan ja sen tekijöiden arvostusta. Hyvä ruoka on hintansa väärtti.

ruisleipäSPS_tr

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Talkoovoimaa

Kun katsoimme aikuisten lasteni kanssa heidän lapsuutensa videoita, heitä hämmästytti omakotitalomme rakentamiseen liittyneet talkoot. Pohjalaiseen kökkäperinne-tyyliin 80-luvun lopulla valmistuneen talon pohja- ja perustustyöt tehtiin talkoovoimin.  Viikonloppu toisensa jälkeen oli kasassa iso joukko ruokapalkalla olevia ystäviä ja sukulaisia.

Ainakin kuvissa kaikki vaikuttivat iloisilta.

Muistimmekohan koskaan kiittää: Reijo, Hannu, Harto, Erkki, Maija, Oskari, Juha, Pekka, Pikku-Matti, Marjatta, Seppo, Marja-Liisa, Antero, Sari…Kiitos teille. Talo on pysynyt hyvin pystyssä. itsenäisyypäivänä aurinkoa 008

Tuollaista talkoohenkeä ei enää ole, 20-30-vuotiaat lapseni sanoivat.

Ilkka Taipale on kirjoittanut kirjan: 100 suomalaista sosiaalista innovaatiota. Talkootyö on mainittu yhdeksi innovaatioksi, kouluruoan ja äitiyspakkauksen rinnalla. Niiden avulla köyhä Suomi sotien jälkeen nousi.  Vappu ja Ilkka Taipale kiertävät maailmaa  ja vievät samoja oppeja kehitysmaihin. Vastaanotto on ollut innostunut. Keinoja hyvinvoinnin ja menestyksen lisäämiseen kaivataan. Suomi on esimerkki maasta, joka nousi köyhyydestä hyvinvointiin. Talkootyö on ollut yksi keino hyvinvoinnin kasvattamiseen.

978-952-222-466-8

Voiko hyvinvointivaltiossa olla talkootyötä?

Olin jo uskomassa, että 80-luvun talkoohenkeä ei enää ole olemassa, kunnes astuin nykyiseen työhöni ELO-säätiöön. Kansallisten ja kansainvälisten kokkikilpailujen järjestäminen ei olisi mahdollista ilman taustalla olevia kymmeniä talkoolaisia. He antavat vapaa-aikaansa tähän työhön. Talkoovoimin korvataan se, että julkista tukea tämä työ ei saa.

Tammikuun lopussa moni suomalainen sai seurata mediasta Suomen menestystä  Lyonissa, kokkien maailmanmestaruuskilpailussa.  Bocuse d’Or Team Finland saavutti kaikkien aikojen parhaan tuloksensa. Olemme palkintokastissa. Neljäs sija ja kaksi erikoispalkintoa varmistaa se että Suomi nähdään maailman kulinaarisessa kärjessä. Siitä syntyy taas uutta hyvinvointia.

Suomi 2015 Lyon_q

Hyvä yhteistyö ja talkoohenki antoivat ratkaisevan lisäpanoksen.

Valon päivänä 3.2. meillä oli aihetta juhlaan. Oli mukava nähdä, miten moni sai ansaitusti tuntea olleensa osana menestystä ja palkintoja.  Kiitos Bocuse d’Or Team Finlandin takana oleva tiimi: Liisa, Pekka, Eero, Ismo, Pekka P., Sirkka, Tuukka, Mari, Timo, Sylvain, Jouni, Marko, Sami, Milla, Ari, Mari, Hannu, Markus, Johan, Minni, Miikka, Heikki ja monet, monet muut.

Pohdin mikä on olennaisinta talkootyössä.

Olennaisinta on se, että kaikilla on hauskaa.

Kun on hauskaa, on talkootyössä tolkkua. Harva tekee ilmaiseksi työtä, joka ei tunnu hyvältä. Pidetään mielessä. Niin töissä kuin kotonakin.

3_2_2015-ELO-Säätiö-122

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Itsenäisyyspäivä ja kiitospäivä – ruokajuhlia molemmat

Olin viime viikon San Franciscossa.  Matka sattui marraskuun viimeiseen viikkoon, jolloin amerikkalaiset viettivät kiitospäivää.  Se on heille vuoden suurin juhla, johon valmistaudutaan hyvin ja sen yhteydessä vietetään neljä vapaapäivää. Kiitospäivällä  on vuosisataiset perineet ulottuen 1600-luvulle. Päivä kertoo kiitollisuudesta, jota Amerikkaan Iso-Britanniasta lähteneet siirtolaiset kokivat, kun paikalliset intiaanit auttoivat heitä selviämään kylmästä talvesta.  Ruoan saaminen  oli kiitollisuuden aiheista suurin.  Tätä nykyä kiitospäivää pidetään jopa joulua merkittävämpänä ihmisten yhteen kokoajana. Heidän itsenäisyyspäivänsä 4.7. viettoa en ole päässyt näkemään. Iso juhla, vaikka kiitospäivää nuorempi (juhlavuosi  1776).

Kiitospäivä on ennen kaikkea ruokajuhla, joka kokoaa ystävät yhteen, jalat sama pöydän alle, yhteisen pöydän äärelle.

Pohdin, onko tällä viikolla vietettävä Suomen itsenäisyyspäivä meidän kiitospäivämme.  Saamme olla monesta asiasta kiitollisia edellisten sukupolvien miehille ja naisille. Tällä viikolla alkaneet talvisodan alkamisen 75-vuotismuistelot #sota39 herkistävät miettimään sitä, miten lähellä saavutetun itsenäisyyden menetys oli.

Tuli vastaan sodan loppumista muistelevan Lotta Svärd -säätiön luoma aineisto Rauhan 1944 jälkeen.  Lotilla oli sodan tiimellyksessä tärkeä muonittajan tehtävä. Kiitollisuuden tunne myös näitä rohkeita, vapaaehtoistyötä tekeviä naisia kohtaan nousi pintaan.

lotta_860x390

Joulun läheisyyden takia katsomme TV:stä  presidentin linnan juhlintaa ja helposti ulkoistamme ystäviä kokoavan ruokajuhlan TV-ruudun taakse.

Tiedän, että jo nyt on monissa yhteisöissä luotu itsenäisyyspäivän kokoontumisperinteitä.  Luulen, että viimeistään vuonna 2017 itsenäisyyspäivä  koetaan syvällä ja erilaisia ihmisiä yhdistävällä tavalla. Iloiten ja kiitollisuudella.

Itsenäisyyspäivästä ei ole vielä tullut meillä ystäviä ja naapureita yhdistävää ruokajuhlaa.

Mitä opin Amerikan matkalla?

Itsenäisyyspäivä sopii mainiosti yhteiseen pöytään kokoavaksi ruokajuhlaksi.

ps.

Itse vietän itsenäisyyspäivän aattoa muistellen 70-vuotta sitten toimineiden muonituslottien tärkeää työtä, jolla on edelleen suuri vaikutus myös  tämän päivän suomalaiseen ruokakulttuuriin. Itsenäisyyspäivän  ruokajuhla muhii mielessä.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Tulille

Tällä viikolla koin herätyksen.

Ruoka&Matkailu-työpajassa pohdimme, mitkä ovat Suomen kärkituotteet matkailun ja ruoan saralla. Jo aiemmin sinne oli listattuna hiljaisuus, vuodenajat, villi luonto ja puhtaus. Listattuna niin monta, että kiteytystä kaivataan, jotta edes itse kärkemme muistamme.

Eilisessä ruokatrenditilaisuudessa kuulimme osaajia ja maailmanmatkaajia, joilla  hallussa se, mikä Suomessa on kiinnostavaa maailmalla.  Molemmissa tilaisuuksissa pohdittiin,

Mikä on meille ominaista ja ulkomaisille riittävän outoa/kiinnostavaa?

Missä me itse koemme hyvän olon tunnetta aidoimmillaan?

Kuuntelin monia puheita miettien omia huippuhetkiä. Tuli mieleen kuva, joka yhdistää parhaita hetkiä.  Ruokahetkiäkin. Jo lapsuudesta lähtien.

Tuli ja savu. Se on siinä.

TulillaSantahamina12

New Yorkissa Suomi-ruokaa vuosia esitellyt Petteri Luoto  oli listannut, mitä hän ottaa mukaansa, kun lähtee ruokakultturiamme maailmalle esittelemään. Raaka-aineita, joita ei USAsta tai Japanista saa. Listassa oli kotoisia ruokiamme. Huomasin siinä myös vanhan totuuden:

Monessa aidossa Suomi-ruoassa tuli ja savu mukana. Palvattu, savustettu…

Petteri Luoto.ostoslista

Makkaran paisto ja kalan savustus ovat Suomea parhaimmillaan. Ne ovat meidän monien muistoissa. Ravintoloissa avotuleen törmää Suomessa  harvoin.

Viime kevään Kroatian matkalla ihastuin tähän ravintolaan Trogirissa.

Kroatiakroatia 2

Jos nyt pitäisi valita, niin valitsisin Suomen kärkituotteeksi  sen, että kutsumme vieraamme TULILLE!

Syödään siellä hiljaisuudessa villiruokaa, jota juuri silloin on  saatavissa.

Se voi olla myös makkaraa.  Tulen ympärille syntyvä tunnelma on  tärkein.

Lue lisää ja kommentoi

Luottamus

Viikonloppu oli taas täynnä epävarmuutta lisääviä uutisia. Maailma tuntuu entistä turvattomammalta paikalta.  Jokainen meistä etsii ympäriltään turvaa tuovia asioita. Luotettavuus nousee uuteen arvoon.

Keneen voi luottaa?

On ihmisiä,  joilla on tapana tehdä ohareita. He ovat lupauksen pettäjiä, joiden maine sellaisena myös kiirii.

Jokainen meistä tuntee ystävänsä.

 Tiedämme ystävistämme kuka on 100% luotettava ja kuka tekee lähes varmasti oharin.

Kun asiakas tekee varauksen lääkärille, kampaajalle, ravintolaan, tilaisuuteen niin varauksen saaja ottaa asian jokaisen kohdalla yhtä  tosissaan.  Joukossa on heitä, jotka eivät peru vaikka tietävät, että eivät pääse paikalle. He ovat itsekkäitä ja aiheuttavat  paljon harmia, tulon menetystä ja tehottomuutta.

Myös ravintola-ala on herännyt ohareihin.

Hyvä,  että asiasta puhutaan ja ravintola-ala on tehnyt asiasta Facebook -kampanjan. Stoppi ohareille.

Ohari

Mitä voimme tehdä?

1. Olla itse luottamuksen arvoisia niin ystäville kuin kaikille heille, joiden aikaa olemme ennakkoon varanneet ja – käyttäneet!

2. Sanoa suoraan kavereille, jotka tekevät ohareita (meille tai muille), että

Tuo ei vetele, ei ole tolkkua tuhlata muitten aikaa ja rahaa!

 

Lue lisää ja kommentoi

Neitsytperunaa vai varhaisperunaa

Turussa vietettiin viikonloppuna neljättä kertaa Neitsytperunafestivaalia. Järjestäjänä Kaffeli ry. Toista kertaa oli ohjelmassa myös symposium eli keskustelutilaisuus. Meitä oli keskustelemassa viisi kohtalaisen samanhenkistä naisihmistä – ruokaoppineita kaikki.  Yhteistä mieltä oltiin:

  • Suomalainen uusi peruna, erityisesti Siikli on todella hieno ruoka –  vähässä vedessä  tai höyryssä keitettynä
  • Pestyn perunan myynti pitäisi lailla kieltää
  • Perunan on oltava mahdollisimman tuore, kotimainen saadaan nopeasti pataan
  • Keitinveden suolassa on turha säästellä, niin kuin voissakin.
  • Peruna keitetään al dente ja annetaan kypsyä loppuun liinan alla.
  • Tilli ja silli sopivat makuun.

Ainut asia, josta olimme vähän eri mieltä oli se, että tarvittiinko varhaisperunalle uusi nimi.

Minä tykkään Neitsytperuna-nimestä. Sen vakiinnuttaminen koko valtakuntaan on vaikeaa. Pitäisikö?

Markku Haapio perusteli hyvin, miksi tarvittiin uusi nimi. ”Jotta aliarvostetusta perunasta voidaan alkaa puhua puhtaalta pöydältä.”

Koska niin sopivasti sattui, keräsin esitykseen kahdeksan Vuoden Kokin parhaat perunamuistot ja vinkit.  Moni heistä on kotoisin Turusta. Tässä päällimmäiset mietteet heiltä.

 
Pekka Terävä Vuoden Kokki 1995

Pekka Terävä Vuoden Kokki 1995

”Suomalainen peruna on meidän tärkein raaka-aineemme ja sen maku ylivoimaisesti maailman paras. Peruna on ruokamme kivijalka, possun ja kossun kanssa. ”

Aki Wahlman Vuoden Kokki 1996

Aki Wahlman Vuoden Kokki 1996

Aki Wahlman Vuoden Kokki 1996

”Minun sesonkini alkaa Lounais-Suomen Siiklistä.Se valmistetaan höyrytettynä tai suolavedessä haudutettuna 2/3 osa kypsäksi ja jälkihöyryssä liinan alla loppukypsennys tai sitten eilinen peruna  oliiviöljyssä rosmariinin ja valkosipulin kanssa paistettuna.”

Petteri Luoto, Vuoden Kokki 1998

Petteri Luoto, Vuoden Kokki 1998

 

 

Petteri Luoto:

”Tässä asiassa ollaan ruotsalaisia parempia. Skånelainen varhaisperuna valmistuu aiemmin, mutta häviää maussa.Varhaisperuna on parhaimmillaan n. 15 minuuttia siitä kun se on mullasta kuokittu. Siksi vientituotteena hankala. Isäni on maanviljelijä ja meillä on aina ollut oman maan perunat, joten osaan arvostaa sitä, kun se on parhaimmillaan.”

Henry  Tikkanen:

Henry Tikkanen, Vuoden Kokki 2001

Henry Tikkanen, Vuoden Kokki 2001

”Varhaisperuna tekee  kesän. Peruna on yksi parhaista raaka-aineista joita itse tuotamme Suoraan maasta kattilaan ja syödään voin kanssa. Silli ja savukala tekee perunasta aterian.”

 

 

 

 

Ari Ruoho:

Ari Ruoho Vuoden Kokki 2003

Ari Ruoho Vuoden Kokki 2003

”Vaikka 22 vuotta  keittiöissä  tullut vietettyä, niin uusi peruna maistuu edelleen.Peruna on parasta oikein laitettuna ja lajikkeen parhaat ominaisuudet huomioiden. Suolaa, voita, tilliä- ja kaveriksi vaikka silliä.”

Matti Jämsen, Vuoden Kokki 2005 ja Bocuse-kilpailija 2014-2015

Matti Jämsen, Vuoden Kokki 2005, Bocuse-kilpailija 2014-2015

”Suomalainen uusi peruna on vieläkin aliarvostettu eikä sen todellista arvoa vientituotteena ole vielä ymmärretty.  Peruna on parasta pähkinävoissa haudutettuna, tilliä ja savukalaa tai silliä seuralaisena.”

Erik Mansikka, Vuoden Kokki 2013

Erik Mansikka, Vuoden Kokki 2013:

Suomalainen peruna on maailman parhaimpia ja meidän pitäisi olla tunnettu juuri siitä. Peruna on parasta oikein keitettynä runsaan voin kanssa ihan sellaisenaan ja hyvää saaristolaisleipää ja silliä kylkeen.

Heikki Liekola, Vuoden Kokki 2014:

Heikki Liekola, Vuoden Kokki 2014

”Suomalainen uusi peruna on maailman paras peruna ja pohjolan tryffeli. Joka vuosi odotan, että pääsen mökille syömään juuri nostettua uutta perunaa. Parasta keitettynä voin, mielellään ruskistetun, kanssa. Tilliä, suolaa, silliä ja snapsi seuraksi ja kokkipojan elämä hymyilee.”

Kaikkien aikojen perunakokit

Omien mieltymysten lisäksi kahdeksan kokkia valitsi Kaikkien aikojen perunakokit. Ääniä saivat Juha Pokka, Jorma Haranen sekä Jaakko Kolmonen, Markus Maulavirta ja Visa Nurmi (joka oli aikanaan myös Neitsytperuna-hankkeen yksi voimahahmo).

Tänään otin  Neitsytperunafestareilta ostamani  Siiklit ja keitin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Hyvää oli.

Lue lisää ja kommentoi

Neitsytperunaa

Huomenna menen Neitsytperunafestivaaleille Turkuun. Kun täällä Helsingissä sanon sanan Neitsytperuna, sille nauretaan. Itse olen siitä todella innoissani. Vaikken ole turkulainen. Huomenna selvitän,  miksi

  • minä olen niin innoissani
  • turkulaiset (osa) on innoissaan
  • helsinkiläiset (osa) ei tajua.

Kävin tänään Vanhassa Kauppahallissa (uusitussa).  Otin kuvan perunasta. Siiklistä. Huomenna kerron,  mitä mieltä ovat Neitsytperunasta  Vuoden Kokit 1995-2014.

Siikli kesäkuu 2014

Lue lisää ja kommentoi

Kohtaamisia ja elämyksiä Gastrossa

Tiesin, että Vuoden Kokki -ja Vuoden Tarjoilija -kilpailu tuo hienoja kokemuksia. Kun puoli vuotta sitten tulin töihin kilpailua järjestävään organisaatioon, ELO-säätiöön, minua varoitettiin kilpailujen työläydestä.  Nyt kun viikkojen työputken unirästit on nukuttu ja monien kanavien kuvat koottu yhteen fileen, on aika kirjata muistot.

  • Hyvä, että Vuoden Kokki -perinne alkoi vuonna 1995  ja jatkuu. Siitä voi kiittää kaikkia kilpailun tekijöitä ja tukijoita. Valiolle erityiskiitos. Olette olleet mukana alusta asti.  Messukeskus on myös syytä erikseen mainita.
  • Hienoa, että Metos paitsi tukee, myös teki Vuoden Kokki 1995-2013 -historiikin. Sen arvo kasvaa vuosien myötä.  Kiitos Juho Mäyry ja edeltäjäni Sari Mattila.
  • Todella uskomatonta, että jo toisena vuonna Vuoden Tarjoilija -kilpailu on saavuttanut asemansa. Kiitos erityisesti Marja Hemmi, joka kollegojensa kanssa toteutti unelmansa –  ja teki  suurimman työn. Erityiskiitos Torres, Paulig ja Pernod Richard. Vuoden Tarjoilija 2013 Maria Suihkonen juonsi kisan ammattitaidolla.
  • Kun  Kokki-kilpailun johtaja Eero Vottonen kiitteli kilpailun jälkeisenä päivänä  semifinaalissa ja finaalissa tuomareina olleita kokki-kollegojaan, oli  sähköpostikirjeenvaihdosta ilo nähdä, miten iso joukko sitoutuneita huippukokkeja on  sydämellä  kilpailun tukijoina. Teemu Laurell juonsi.

Oma panokseni kilpailuun on enemmän viestinnän kuin  sisällön puolella.  Pitkästä elintarvikeurastani ja kohtalaisesta verkostostani huolimatta olen joutunut  muutaman kerran tarttumaan wikipedian apuun:

”Mikä on sirkulaattori?”, kysyin minä.

Ilman osaavaa viestinnän tiimiä; Millaa, Maria ja Jennyä ei kilpailu näkyisi niin kuin sen pitää. Ilman kuvaaja Manne Stenrosia ei annokset ja tekijät olisi ikuistettuna. Ilman Leenaa ja Birgittaa ei screenit, diplomit ja taulukot olisi järjestyksessä.  Ilman yhteistyökumppaneiden omaa panosta, ei kilpailu olisi tunnelmaltaan se,  mikä se on.

Vuoden Kokki -kandidaattien viestintäsessiossa oli puhetta, miten viestiä terveellisyydestä. Sanoin, että vaikka fine dining- ja kilpailuruoan tarkoitus ei ole olla terveellistä, on hyvä muistaa, että arkiruoan tai kouluruoan terveellisyyttä ei pidä kokinkaan teilata. Kerroin, että pidän hyvänä,  jos kokkikin luottaa (ainakin osaksi) Pekka Puskan tutkittuihin oppeihin.  Silloin kuulin kysymyksen:

”Kuka on Pekka Puska?”, kysyi  nuori Vuoden Kokki-kandidaatti.

Oppia ikä kaikki. Meille kaikille.

Parasta oli kilpailun tuoksinassa koetut tunnelmat. Vuoden Kokki-  ja Vuoden Tarjoilija -porukka oli sydämellään mukana. Niin semifinaalissa kuin finaalissakin. Toivottavasti moni heistä palaa ensi vuonna. Myös Heikki Liekola oli mukana ainakin kolmatta kertaa. Toni Yksjärvellä voitto tuli toisella kerralla.

Semifinaalissa Mikko Liekola ja Toni Yksjärvi kilpailivat tiiminä. Jotain maukasta -blogin Mari istui Pernod Richardin pöydän vieraana, bloggasi ja kuvasi.

Semifinaalissa Heikki Liekola ja Toni Yksjärvi kilpailivat tiiminä. Jotain maukasta -blogin Mari istui Pernod Richardin pöydän vieraana, bloggasi ja kuvasi. Lue lisää Väärinpäinpäivästä.

Semifinaalissa ja finaalissa oli monta bloggaria mukana. Voit löytää kiinnostavia Twitteristä tunnisteella  #vuodenkokki #vuodentarjoilija. Jotain maukasta-blogi lanseerasi termin Väärinpäinpäivä. Viva Ciabattan Aleksi kertoi aamupalastaan.

Tuomaristo seurasi tarjoilijoiden työskentelyä. Vieraat viihtyivät.

Tuomaristo seurasi tarjoilijoiden työskentelyä. Vieraat viihtyivät. Pekka Terävä huomasi, että liian tuore karitsanliha oli haasteellista – varsinkin ilman sirkulaattoria.

Hetki ennen voittajien julkistamista

Jännitys tiivistyy. Hetki ennen kuin juontaja Jyrki Sukula kertoi voittajat!

Salamavalojen loisteessa

Kokkivoittajat lavalla. Ilmeestä näkee, että  Ismo Sipeläinen ja Toni Kostian olivat tulleet voittamaan.

Voiton jälkeisenä aamuna pirteänä aamu-TV:ssä.

Voiton jälkeisenä aamuna pirteänä aamu-TV:ssä.

Pääsin kaverikuvaan.

Pääsin kaverikuvaan.

Vuoden Kokki edustustehtävässä

Vuoden Kokki edustustehtävässä. Anna Laine haastattelee E.Ahströmin osastolla.

Vuoden Kokki 2014 jälkiruoka.  Nam.

Vuoden Kokki 2014: jälkiruoka. Pakolliset raaka-aineet puolukka, kaurahiutale ja creme fraiche. Suomalaista.

Kaikki kilpailun annokset on kuvattu. Käy katsomassa kuvagalleria ja tee perästä.  Ammattilaiset ovat erikseen.

Onnea kaikille voittajille. Kiitos kaikille osallistujille.  Ensi vuonna kohdataan!

Lue lisää ja kommentoi

Aistimuksia keskellä ei mitään

Olin Lapissa hiihtokeskuksessa. Niinhän kevättalvella on tapana tehdä. Laskettelurinteet, latuja, kaupat ja palvelut. Komeita kelomökkejä, yösijoja tavallisille kulkijoille, rinneravintoloita ja kaljakuppiloita. Ravintolapalveluita Subwaysta paikalliseen pienenpään.

Matka oli erilainen. Olin Kuusamossa.

Kohtaamiltani kiinnostavilta ihmisiltä opin kolmen päivän aikana enemmän kuin lukemalla Suomen Kuvalehden koko vuosikerran.

Parhaat kokemukset ovat aistimuksia. Kaikilla aisteilla.

En tee matkakertomusta. En kerro huikeasta luonnosta tai puhtaasta vedestä, tilasta hengittää. Se kaikki on tulevaisuudessa kultaakin kalliimpaa.

Kerron kolmesta ihmisestä.

Jarmo Pitkänen

Kokki ja keraamikko Jarmo Pitkänen

  • Juha Korhonen on kalastaja, kalayrittäjä ja Koillismaan Luonnonkala Oy:n vetäjä. Häntä voisi tituleerata alkuperämerkityn Kitkan Viisaan isäksi.  Kalalaitoksella kuuden kalastajan muikun perkausta seuratessa vahvisti, että ruoka-asioissa ei kirjaviisaus riitä. Taatusti tuoretta muikkua en minä silti pystynyt maistamaan. Kalastajan vala jäi tekemättä. Juha pisti poskeensa ja sanoi NAM. Miia ja Valeria seurasivat perässä.

    Juha Korhonen

    Juha Korhonen. Kitkan Viisas.

 

  • Pohjanseita on yksi Rukapalvelun tarjoamista elämyskohteista.   Olimme ohikulkumatkalla, jo lentokentälle menossa. Paikalla Pohjanseidassa kohtasin ”aidon shamaanin ja jättiläiskarhun”. Samaan aikaan oli paikalla Kuhmon musiikkijuhlien kansainvälinen orkesteri (tanskalaisia ym.). Vielä lentokoneessakin he huokailivat: ”What an experience!”
  • Pohjanseita ja viikonlopun seminaari oli minulle erityinen löytöretki: Tapaisin vanhan koulukaverini Pohjanmaan ajoilta, Murron Annen. Talon emäntä oli kuin aito shamaani joikuen kelon, tuhannen kynttilän ja satojen porotaljojen keskellä. Paikka oli elämys ilman Tailored Adventures -palvelupakettiakin. Ihastuin.
  • Anne Murto, aito shamaani

    Anne Murto. Shamaani Pohjanseidan tunnelmissa.

Kiitos matkan mahdollistaneille Naturpolikselle ja kelotuvan ihanille isännille.

Kuusamo. Villiruoan Koti.  Kaikilla aisteilla. Keskellä ei mitään on kaikki.

Ruokaa ja silmänruokaa. Ja villiruokaa.

Lue lisää ja kommentoi

Elämäni lounas

Eilen 28.2.14 oli Suomalaisen kulttuurin päivä. Se oli myös suomalaisen ruokakulttuurin päivä. Olin onnekas. Pääsin nauttimaan päivän kunniaksi Elämäni Lounaan.

Elämäni lounas pursusi syviä tunteita.

Muistan suomalaisen ruokakulttuurin päivän myös 2013 ja erityisesti vuoden 2011, kun Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma SRE oli saanut moneen asiaan tolkkua. Johanna Mäkelä aloitti silloin työnsä Suomen ensimmäisenä ruokakulttuuriprofessorina. Johanna puhui myös eilisellä lounaalla.

Tämän vuoden ruokakulttuurijuhlan asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen  järjesti Leijona Catering. Yhteistyökumppaneina olivat THL ja ELO-säätiö.

Mikä oli parasta, kysyi päivän juontaja Andre Noel Chaker, jälkiruoan aikaan.

Parasta oli Astoria-saliin viritetty kokonaisuus. Pitkä lounas nautittiin 12-15.30. Se ei jättänyt kylmäksi.  Ohjelma oli todella mietitty. Ruoka oli taivaallista, mutta ei liian konstailtua. Suomalaista.

Lounaalla lomassa koettiin monta yllätysohjelmaa: Alkupala nyytissä (muikkukukkoa!), Helsingin Ylioppilaskunnan kuoro isänmaallisine sävelineen, hyviä juomia, THL:n Erkki Vartiaisen paljastukset, Saku Tuomisen suomalaisille suoma synninpäästö (”Me suomalaiset ollaan kiinnostavia, koska ollaan niin outoja! Se on ihan ok! Ei pidä matkia Ruotsia. Se ei ole rehellistä!”). Lopuksi laulanut lapsikuoro  herkisti kyyneliin.

Nyytti_20140228_001

Mitä opin eilen.

Tunteen välittämiseen on monta keinoa. Ruoan lisäksi.

Kiitos Ritva Paavonsalo, Elina Latvanen-Nieminen, Päivi Leppänen ja koko keittiön väki!

Jos  nyt pitäisi päättää, sanoisin, että Kuopio on ruokakulttuurimme keskus.

Lue lisää ja kommentoi