— Onko tolkkua?

Tilapäivitys

Tätä kirjoittaessani olen ollut kaksi viikkoa Etelä-Italiassa lomailemassa. Matkan tarkoitus oli ottaa etäisyyttä entiseen ja herättää henkiin jotakin uutta.

Ajattelun ja näkökulmien päivitys

Täällä Napolinlahdella, Napolissa, Sorrentossa, Caprilla ja jopa Amalfin maisemissa tuntuu eteläitalialainen syke. Se sykkii kaupungilla, teillä, ruokakaupoissa ja jokaisella askeleella, kun henki kurkussa raivaa tilaa ylittääkseen tien erilaisten kulkuneuvojen keskellä. Kiihkeys näkyy upeitten vuorien välissä kulkevien autojen lommoutuneissa puskureissa ja vääntyneissä peileissä.
Voi kun olisin iloinen, jos osaisin sanoa sen tunteen italiaksi.

Toisaalta maisemakuvauksessa sana ”jylhyys” saa uuden merkityksen. Tosin sitä ei saa vangittua yhteenkään kännykällä otettuun kuvaan. Elämän hetkisyys ja monet tuoksut ja maut saavat sydämen sykkimään kiivaammin.

Jylhää ja ahdasta yhtä aikaa.

 

Anacaprin maisemia

Jo tässä Massa Lubrensen vuokratalon pihamaalla tiedän, että kun ensi viikolla palaan takaisin työni ääreen, olen näiltä viikoilta saanut mukaani jotakin uutta. Ymmärrän, miten tärkeä osa itseä on se, että ympärillä on tilaa. Tilaa. Tilaa.

Tila. Se on luksusta!

Tila pitää sisällään monia asioita, joissa on jotakin käsinkosketeltavan upeaa.

Puhdas ilma.
Metsäpolut.
Turvallisuus.
Rauha.

Täällä vahvistui ajatukseni, että haluan jatkossa tehdä entistä enemmän työtä peltojen ja metsien maisemien, tunnelmien ja antimien tulkkina.  Se on paitsi paluuta  lapsuuden tunnelmiin,  se on myös halua varmistaa, että ne samat tunnelmat – teknologian kehittymisen ja digitaalisaation rinnalla – ovat olemassa seuraaville sukupolville.  Sen tilan Suomi voi näyttää maailmalle.  Siitä on maailmassa pulaa.

Tämän matkan jälkeen ymmärrän taas paremmin, miksi vaikkapa Italiasta Suomeen tulevat vieraat  hiljaa huokaavat, kun astuvat sisään suomalaiseen metsään ja hengittävät sitä sisäänsä.

Suomalaisen metsän tarinasta – tilasta ja ilmasta – on monta kirjaa kirjoittamatta, monta tarinaa kertomatta. Monta kuvaa jakamatta.

Tila – sitä ei valmisteta lisää.
Tilaa ei voi viedä eikä tuoda.
Sen voi vain kokea.

Ja siitä pitää muistaa huolehtia.
Tästä tilapäivityksestä on hyvä jatkaa.

0 kommenttia
Lähetä kommentti

Roskapostiesto: Täydennä alla oleva yhtälö. *