— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "Syödäänyhdessä"

Aika, juusto ja pysähtyminen

Juustopöytä ry:n puheenjohtajana kirjoitin yhdistyksen uutiskirjeeseen kesätervehdyksen.
Laitanpa sen myös tänne omalle kanavalleni. Luonnostellessani  kesäkirjettä kirjoitin paperin reunaan itseäni kiinnostavat teemat:

Aika, juusto ja pysähtyminen

Mitähän niistä saisi aikaan?

Aika. Kirjoitin noin kuukausi sitten blogin, jossa kerroin huolestuneeni monien ikäistäni nuorempien työssäkäyvien ystävieni kiireestä ja syvistä huokailuista. Tavatessani viime viikolla muutamia tuntui loman odotus olevan heille pieni oljenkorsi, vaikka kovasti epäilivät, miten jaksavat selvittää yli 10 vuoden kakun (kyllä, vankilatuomiotermi) ennen koko ajan loittonevaa eläkeikäänsä. Kirjoituksen jälkeen sain monilta vanhoilta tutuilta palautetta ja tunnustuksia siitä, että arjen jaksaminen on tiukalla.

Mikä meidän aikaamme varastaa, ja minkä ajan annamme itse suosiolla muiden käyttöön? Minkä pidämme omanamme? Meillä kaikilla on sama aika 24h vuorokaudessa. Oppaat neuvovat jakamaan sen kolmeen osaan: 8 työlle, 8 unelle ja 8 itselle ja läheisille. Simppeli neuvo. Silti moni elää kuin viimeistä päivää, ruuhkavuosia koko elämä täynnä. Kiireestä puhutaan ylpeänä kuin kunniamerkistä. Toki toisilla on aina aikaa pysähtyä juttelemaan vastaantulevan kanssa, toiset valittavat kiirettä, kun saavat kutsun yksinäisen sukulaisen syntymäpäiville.

Suurin osa kaikkein kiireisimmistäkin ihmisistä pysähtyy, kun omassa tai läheisen elämässä sattuu jotakin järistyttävää. Vastoinkäyminen muuttaa  tärkeiden asioiden ranking-listaa. Yhtäkkiä tulee aikaa. Parhaassa tapauksessa akuutista vaiheesta selviämisen jälkeen ajankäyttö, ja sitä myötä oma ja läheisten elämän laatu pysyvästi paranee. Voi kun oppisimme arvottamaan omaa aikaamme myös ilman isoja kriisejä. Sitä on hyvä pohtia kesällä.

Juusto. Kun kyselee kriisitilanteita hoitavilta ihmisiltä kriisin hoidon vaiheita, tulee vastaan kiinnostava asia. Kun kriisin alkuvaiheen pysähtyminen ja rauhoittuminen on tehty, hankitaan ruokaa. Jotakin helppoa ja herkullista yhdessä syötävää, koska ruokahalu voi olla vajavainen.  ”Kun tulee vastaan paha kriisi, kokoonnutaan yhteen ja tilataan pizzat!” Sen jälkeen on helpompi alkaa puhua siitä, mitä on tapahtunut, sanoo monia kriisejä hoitanut työntekijä. ”Jaettavat juustovoileivät muistuttavat rakkaudesta ja uskosta tulevaan”, sanoi vankeja hoitava psykologi kesäkuisessa Hesarin artikkelissa. Aloin pohtia juustoa lohturuokana. Totta. Juusto on monen lohturuoan keskeinen aines.  Niin hyvää ja terveellistä kuin vaikkapa vihersmoothie onkin, ei siitä ainakaan minulle lohturuoksi ole. Kyllä pizza, lämmin juustoleipä, juustokuorruttu makaronilaatikko tai moneen makuun koottu juustotarjotin kouraisee syvemmältä.

Pysähtyminen. Kesäaikana moni haluaa paitsi matkata paikasta toiseen,  myös pysähtyä kohteisiin, joista yleensä huristaa nopeasti ohi navikaattorin asetuksella ”nopein reitti”. Kesällä on riemastuttavaa löytää kiertotien varrelta uusi nähtävyys, lähikauppa tai kuvattava maisema. Laiduntavat lehmät maalaismaisemassa ilahduttavat aina. (Jostain syystä itsellä on lapsuudesta alkaen ollut pakkomielle laskea, montako lehmää niityllä on.)

Pikkuväelle lähimetsään tehty eväsretki on elämys parhaasta päästä. Aika pysähtyy hetkeksi, kun voipaperista rapistetaan esiin juustoeväsleivät, joita mutustellaan lintujen laulua kuunnellen.

Kuva on otettu kesäajelulla Ilomantsissa, kun pysähdyimme ihastuttavassa Sonkajan kylässä.

 

Rauhallista kesää!

 

Seija Kurunmäki

”Monet ihmiset jäävät onnesta osattomiksi: eivät siksi, etteivätkö he löytäisi sitä, vaan siksi, että he eivät pysähdy nauttimaan siitä.” – William Heather

Lue lisää ja kommentoi

Kohti uutta

Tänään alkaa viimeinen kuukausi töissä ELO-säätiössä. Kun aloitin 7.10.2013 kirjoitin blogin. Olen ELOssa. Kun nyt alan siirtää töitäni seuraajalleni, on aika kirjoittaa blogi Kohti uutta.

Minulla on vielä kuukausi aikaa nauttia kaikesta siitä, mitä juuri tämä työ on tuonut elämääni.

Viimeisen reilun neljän vuoden ajan sain katsoa ruokakulttuurin ilmiöitä paalupaikalta.

Tiedän, että vasta muutaman kuukauden jälkeen osaan katsoa tätä aikaa vähän analyyttisemmin. Tunnelmia, haikeitakin osaan kertoa jo nyt.

Yksi hyvistä arkimuistoista on työpaikkaruokailu Teurastamon Palemassa. Ai että, minä tykkään sen paikan ruoasta ja siitä, että saan käydä syömässä maailman parhaiden työkavereiden kanssa. (Mutta miksi ehdimme sinne niin harvoin?)

Eikä ole sattuma, että minulla on kuvassa ruisleipä kaulassa. Se valittiin vuonna 2017 Suomen kansallisruoaksi.  Juhlimme sen vuosipäivää 28.2. 2018. Tässä tiedote siitä.

On monta asiaa, joista olen erityisen kiitollinen

Erityisen iloinen olen niistä monista ihmisistä, joita olen saanut kohdata ja joiden kanssa olen saanut tehdä töitä. Onneksi puhelimen luettelo tallentaa ihmiset ja  numerot.

Te ette pääse karkaamaan minulta mihinkään!   On monta huippukokkia, jonka numeron löydän luettelosta. Sieltä löytyy monia innostavia ruoka-alan tekijöitä, toimijoita ja toimittajia.  Luettelossa on niiden yritysten ihmisiä, jotka ovat olleet rahoittamassa säätiön tekemää ruokakulttuurityötä. Hienoa väkeä. ELO-säätiön hallituksen kautta olen saanut tuttaviksi kiinnostavia ihmisiä, joita ilman ELO-säätiötä en tuntisi.

Matkat lähentävät ja tuovat yhteisiä muistoja

On ollut upeaa matkata ja kuljettaa Suomen lippuja Bocuse d’Or-kisoissa Tuhkolmassa, Lyonissa, Budapestissa ja taas Lyonissa.

On ollut hienoa olla yhdessä upeitten ammattilaisten kanssa kehittämässä Vuoden Kokki -kisaa niin, että olemme nyt menossa kohti 20. Vuoden Kokin valintaa.  Edeltäjäni  Sari Mattila ja Malla Hemmi kehittivät Vuoden Tarjoilija-kisan. Se käydään Gastro-messuilla nyt viidettä kertaa. Kilpailun suosio on kasvanut vuosien saatossa.

Maailman arvostetuimpaan kokkikisaan, Bocuse d’Or-kisaan liittyy paljon suuria unelmia. Kirjoitin Eeron ja Miikan unelmista.  

ELO-säätiön unelmana on saada Bocuse d’Or-kilpailu Suomeen vuonna 2022.

Villiruoka- ja kouluruokaprojektit toivat minut aikanaan ELO-säätiöön.

Saimme yhdessä Sini Garamin kanssa aikaan kouluruokaverkoston, jonka puitteissa alan toimijat kohtaavat. Verkoston voimalla voimme kertoa Suomesta ”Good news on school meals”.  Hienoa, että Sini alkaa olla kysytty vierailija myös maailmalla, jossa halutaan kuulla tarinaa kouluruoastamme.  Kiitos Finnair.  Saitte juhlavuonna maailman parhaan kouluruoan lentoon.

Villiruoan ympärille loimme koulutusjärjestemästä pilotin  yhdessä villiruokalähettiläs Sami Tallbergin ja Liiketalousopisto Perhon lehtori Jarmo Åken kanssa.

Villiruokaretket maastossa olivat ihan parasta! Sitä kohti.

Jos pitää valita tämän työn tähtihetket, ne eittämättä liittyvät ELO-gaala-tapahtumiin. Siellä sadat vieraat istuvat pitkiin pöytiin ja Suomen parhaat kokit valmistavat heille huikeita aterioita. Muistelin vuoden takaisessa blogissani näitä Tähtihetkiä ELO-gaalassa 

Lentävä lautanen -ruokakulttuuripalkinnon luovuttaminen Heikki Hurstille jäi mieleen.

Viimeinen täysi työvuosi ELO-säätiössä sattui  minulle vuoteen, jolloin Suomi täytti 100 vuotta. ELO-säätiö sai tehtäväkseen koota joukot yhteisen teeman taakse.  Saimme mukaan 225 yritystä ja yhteisöä. Me kaikki halusimme korjata sen epäkohdan, että suomalaiset syövät yhdessä vähemmän kuin ketkään muut Euroopassa. Siihen päätettiin tehdä muutos ja syntyi ilmiö:

Syödään yhdessä

Kun 28.2.2018 palaamme Teurastamolle tekemään yhteenvetoa,  uskon, että monelle syntyy tunne, että saimme suomalaista yhteisöllisyyttä edes hitusen eteenpäin. Myös ELO-säätiön sisällä.

Kuukauden kuluttua palaan takaisin omaan yritykseeni Kuule Oy:hyn.  Intoa täynnä lähden kohti uutta verkostoimaan, vaikuttamaan ja viestimään. Ja vähän myös parantamaan maailmaa.  Vapaaksi toimijaksi. Rennolla otteella.

Puhelinmuistio on tallessa. Saatan soittaa. #syödäänyhdessä.

Kiitos näistä vuosista.

Toivotan onnea seuraajalleni ja ELO-säätiön tärkeälle työlle ruokakultuurin saralla.

Lue lisää ja kommentoi

Olipa vuosi

Kun nyt joulupäivänä pysähdyn muistelemaan tätä vuotta ja kiteytän tunteen yhteen sanaan, se sana on

KIITOLLISUUS

Kiitollisuuden aiheita on monta. Omat vanhempani, kolme lastani, kaksi tänä vuonna syntynyttä lastenlastani, puolisoni, 5 sisarustani, kotini ja puutarhani. Suurta iloa tuottaa työkaverini, joista on tullut myös ystäviäni, joiden kanssa jaetaan iloja ja suruja.  Tätä vuotta kuvaa työkaveriltani Susannalta saama joululahja, johon hän oli ikuistanut maalaamalla valokuvan, joka oli otettu kotonani itsenäisyyspäivänä 6.12. Siinä minulla on ylläni äidin tekemänä Tuukkalan puku, rinnallani tyttäreni Laura ja Riina  ja sylissäni lapsen lapset Sarai 9 kk  ja Into 6 kk. Aika yhtä aikaa pysähtyi ja liikkui eteenpäin. IMG_2618

Tämä vuosi on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Sain olla tekemässä sitä, luomassa monien yritysten ja yhteisöjen kanssa tapahtumia juhlavuoteen. Oli upeaa olla monessa pöydässä mukana ja seurata mediassa, mitä kaikkia #syödäänyhdessä -rintamalla tapahtui. Ja paljon tapahtui.

MONTA KERTAA JA MONESSA SEURASSA SYÖTIIN YHDESSÄ

Ne kerrat, jotka on vietetty lasten ja heidän puolisoidensa sekä ystävien ja sisarusten kanssa, ovat aina yhtä mieleenpainuvia, ja niitä haluaa lisää.

Ne hetket, jolloin on saanut kävellä luonnossa ja kuunnella luonnon ääniä, ovat puhdistaneet mieltä. Ne päivät, jolloin on voinut lukea kirjaa vaikka koko päivän ovat niitä, joita kaipaa lisää.

Kun minut tänä vuonna valittiin Agronomiliiton vuoden vaikuttajaksi ja pääsin tälle ammattikunnalle jaettavan lehden kansikuvatytöksi, voin sanoa tästä vuodesta

KIITOS!

Se kiitos kuuluu kaikille, joiden kanssa olen saanut olla ja tehdä työtä.

IMG_2587

OLIPA VUOSI.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Huomenna yhteisiin pöytiin


syodaan_HS_254x365_5[1]Ilmassa on odotuksen tunne.

Kihelmöivä odotus!

Juuri nyt, suuren #yhdessä -viikonlopun aattona, moni ajelee omiin kohteisiinsa, mökeille, rannoille ja kyläpaikkoihin. Aika moni suunnittelee tapahtumaa omaan pihaansa tai omaan taloyhtiöönsä. Meille on tullut tietoa mitä monenlaisimmista juhlista. Kaikissa niissä on sama idea: #syödäänyhdessä ! 

Oli upeaa kuunnella paikallista radiota. Pohjois-Karjalan Martat ja muut aktiiviset järjestöt Maaseudun Sivistysliiton aktivoimana on toteuttamassa ainakin 20 tapahtumaa näillä seuduilla. Joka kylässä on omansa. On se hieno juttu.

Huomenna sadat pöydät kokoavat ihmisiä yhteen.

Eilinen Hesarin ja toissapäivän Maaseudun Tulevaisuuden mainos, sekä Hbl:n iso artikkeli innosti monia etsimään huomiseksi pöytänsä tai luomaan omansa.

Höyryjunalla Ilomantsiin.

Minä olin jo vuosi sitten päättänyt, että tulen Itä-Suomeen, mökkipaikkakunnalle, Ilomantsin tienoille.  Huomenna otan höyryjunan (joka poikkeuksellisesti kulkee huomenna, juhlapäivän kunniaksi. Ajelen sillä Karhufestareille ja villiruokafestareille. Se lienee yksi eksoottisimmista juhlista koko Suomen maassa.

IMG_0861

Lue lisää ja kommentoi

Perinteitä vai pönötystä?

Tänä viikonloppuna opin kaksi uutta viisautta:

”Hyvä on ruoka nälättäkin, janotta juomakin jalo”

”Kirnapsis – karnapsis”

Nämä sanonnat minulle opetti Tornin ritarit 19.9.2015.

Tänä historiallisena päivänä klo 15.00 Hotelli Tornin 11. kerrokseen, Tornin ritareitten omaan kabinettiin, koputti neljä kutsuttua Tornin ritari -kokelasta. Me neljä uutta kokelasta astuimme sisään aakkosjärjerstyksessä: Leevi Haapala, minä, Jaakko Lindgren  ja Jorma Vehviläinen. Vuosien varrella ritariksi lyödyt odottivat viittoihin pukeutuneena sisällä. He olivat varautuneet kolmihaaraisilla laseilla, miekoilla ja  käskykirjoilla. Monta elinkeinoelämän vaikuttajaa  osui silmiini.

Viimeisenä kokeena ennen ritariksi lyömistä oli kolmihaaraisen ritarilasin käytön testaus. Kädessä oleva täysi lasi piti tyhjentää yhdellä kertaa läikyttämättä. Suurmestari Sam Inkinen ja marsalkka Antti Hemmi vetivät juhlallisuuksia ja lukivat perinteiset puheenparret.

Joku olisi voinut sanoa, että pönötystä. Minä sanon:

Onpa tämä mukava perinne, pieni hymy karehti kaikkien huulilla.

Kolmihaarainen lasi tyhjeni meiltä kaikilta.  Meistä tuli Tornin ritareita ja saimme viitat harteillemme. Seurasi juhlava kierros Hotelli Tornin ympäri.  19.9.1949 Jorma Soiron aloittama perinne sai ansaitsemansa vuosijuhlan.

Me uudet ritärit kokoonuimme selfieen.

Selfie 0803

Tämä on kuulemma ensimmäinen kerta, kun uudet Tornin ritarit ottivat selfien. Eli historiaa ja uutta perinnettä luotiin.

Tässä vielä virallinen potretti viireineen päivineen:

FullSizeRender

Ritariksi lyömisen jälkeen nautimme ihastuttavan kolmen ruokalajin (tunnusluku on kolme!) päivällisen Ravintola Tornissa.  Tunnelma oli rento.

Tuli monta uutta tuttavuutta, syntyi monta uutta sidettä.  Niin käy, kun kokoonnutaan ruoan ääreen ja #syödäänyhdessä!

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Ruokaviikonloppu

Elokuun viimeinen viikonloppu oli menneinä vuosina ainakin Pohjanmaalla omistettu mökki- ja veneilykauden päättäjäisille eli venetsialaisille.  Muistikuvissa tulet, juomat ja vähän ruokakin.  Venetsialaiset ovat tänä viikonloppuna saaneet rinnalleen todellisia ruokajuhlia.

Tänä aurinkoisena viikonloppuna oli kolme tapahtumaa, joissa kaikissa olisin halunnut olla. Pääsin ja ehdin niistä kahteen.

  • Suomen luonnon päivän juhla  29.8. Haltiassa Nuuksiossa. Sinne ensi vuonna! Some näytti,  että luonto innostaa!
  • Food Camp Mäntässä 27.-30.8. teemana Food & Art ja Ihanat Naiset
  • Makujen Tapiola, 24.-29.8. Street food carnival ja Illallinen Tapiolan taivaan alla

 Food Camp

Pekka Terävä ja Fat Rabbit järjestivät Mäntän Göstä Serlachius Museoon Food Campin  nyt toista kertaa.  Toisen kerran kokemus vahvisti, että ruokajuhlaa tarvitaan ja se voi onnistua myös yli 300 km päässä Helsingistä. Tunnelma oli innostava ja paikalla tapasi niin vanhoja kuin uusiakin tuttuja. Ja mikä parasta!  Ruoka oli aivan loistavaa. Seura vailla vertaa.  Illan (ja shampanjan) kuluessa tuli yhteinen  tunne  siitä, että Suomi saadaan nousuun –  ruokalaji kerrallaan. Kiitos isännät!

10 ruokalajin ruokalista paljastui yksi kerrallaan.

10 ruokalajin ruokalista paljastui yksi kerrallaan.

 

 

Pitkissä pöydissä viihdyttiin. Jokainen ruoka oli saanut rinnalleen juuri siihen sopivan juoman

Pitkissä pöydissä viihdyttiin ja keskityttiin ruokalajiin kerrallaan. Jokainen ruoka oli saanut rinnalleen juuri siihen sopivan juoman

 

 

Bocuse d'Or Suomen edustajan Eero Vottosen kalaruoka ihastutti.

Bocuse d’Or Suomen edustajan Eero Vottosen kalaruoka ihastutti.

Makujen Tapiola

Olen asunut Tapiolan tuntumassa kolmisenkymmentä vuotta. Joskus olen pistäytynyt erilaisilla sadonkorjuumarkkinoilla Tapiolassa. Niiden anti on jäänyt varsin pieneksi. Remontissa olevan Tapiolan keskustan ravintolat ovat hukkuneet rakennustelineiden taakse, jos niitä yleensä onkaan (?)

Lauantaipäivän pyöräretkellä pääsi valitsemaan kymmenien rekkojen ja aktivoituneiden ravintoloiden (joita oli 19!) joukosta paikan, josta halusi saada oman Street Food -annoksen. Tapiolan keskusta kuhisi iloista väkeä –  perheitä, nuoria ja varttuneita.

 

Thai Papaya oli valintamme. 45 minuutin jonotus kannatti.

Thai Papaya oli valintamme. 45 minuutin jonotus kannatti.

 

Ruoka oli todella hyvää! Kanaa, possua ja kasviksia

Ruoka oli todella hyvää! Kanaa, possua ja kasviksia

Päivän mukava kokemus innosti Illalliselle Tapiolan taivaan alle. Lähdimme viinipullo ja voileipäeväät repussa, kun ei ollut varmaa mukaan mahtumisesta.  Saatiin sovulla ja isäntien hyvällä opastuksella paikka yhden pöydän päästä. Oli hienoa huomata, että tilaisuuteen oli satsattu. Valkoiset liinat,  palvelevat vapaaehtoiset ja upeaa elävää musiikkia.  Tapiolan ja taivaan välissä oli teltta. Sateeseen oli varauduttu. Onneksi elokuinen ilta oli samettinen ja teltan ympärillä olevat picnic-seurueetkin viihtyivät. Vaikka oma ruokareppu oli tällä kertaa vaatimaton, oli kiinnostavaa seurata väkeä,  joilla oli  viisi ruokalajia posliineineen ja laseineen mukana. Ruokia oli selvästi valmistettu hartaudella.  Myös asu oli sen mukainen.

Seurueet – lapset ja aikuiset nauttivat yhdessäsyömisestä

 

Lapset  viihtyivät.

Lapset viihtyivät.

Tapiolan taivaan alla oli tunnelmaa

Tapiolan taivaan alla oli tunnelmaa

Ensi kerralla  mukaan isolla seurueella, joka tekee ruokaa yhdessä koko päivän.

Ensi kerralla mukaan isolla seurueella, joka tekee ruokaa yhdessä koko päivän.

Mitä kaksi ruokajuhlaa opetti?

  • Hyvä, että on erilaisia ruokajuhlia, erilaisille ihmisille ja kukkaroille
  • Street food ja illallinen taivaan alla ovat omiaan luomaan tapoja, joita ohjaavat ihmisten tavat – ei sääntely
  • Yhteinen ruokahetki lisää kotiseuturakkautta
  • Hienoa, että on visionäärejä, jotka luovat uutta
  • Kiitos, että on vapaaehtoisia, joita ilman uudet tavat ja tapahtumat eivät saisi tuulta alleen.

 Jäi hyvä mieli. Tässä on tolkkua.

Lue lisää ja kommentoi