— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "syödään yhdessä"

Chaîne des Rôtisseurs Finlande

Tämä hieno otsikko, jonka hädin tuskin osasin kirjoittaa, johtuu siitä, että sain eilen Chaîne des Rôtisseurs Finlande -järjestön eli Paistinkääntäjien Chef de Table-käädyt. Jyväskylän Suurkapitulissa pääsin osallistumaan installaatioon eli seremonioihin, jossa vannottiin valat ja lyötiin miekat. Ilta huipentui  juhlaillalliseen, jossa 350 ruokaharrastajaa ja ammattilaista söi yhdessä.

Kun tänään ripustin käädyt työhuoneeni seinälle, aloin todella miettiä, mihin liityin ja mitä valan alla lupasin.

Chef de Table

Paistinkääntäjien valassa luvataan paljon!

”Paistinkääntäjien jäsenenä vakuutan aina vaalivani vartaassa paistettua samaten kuin hiillostettua paistia.Vakuutan aina kunnioittavani ruokakulttuuria, keittiön taitoja, ruoan raaka-aineita sekä hyviä pöytätapoja.Vakuutan aina täyttäväni veljeyden ja arvonannon vaatimukset kaikkiin Paistinkääntäjän Veljeskunnan jäseniin nähden.”

Vaikka valaa on vuosien aikana vähän modernisoitu, se tihkuu vanhaa ranskalaista mestarikiltojen veljeyttä. Kovin moderneiksi ei järjestöä ja sen tapoja voida kehua. Siinä lieneekin järjestön tenho. Modernia ja rentoa saa kokea monessa paikassa. Vanhaa arvokkuutta pukukoodeineen kohtaa harvemmin.

Tavat ja kiitospuheet tihkuvat ruoan ja tekijöiden arvostusta

Koska tämä järjestö nimensä mukaan niin kovasti paistia ja liharuokaa arvostaa, en ihan heti ala vegetaristi-kaveriani kutsua mukaan. Haluan ottaa tuon määritelmän vartaassa paistetusta ja hiillostetusta paistista kuvainnollisena, koska moinen rajaus kuulostaa  luvalla sanoen tänä päivänä aavistuksen oudolta.

Itseäni sekasyöjänä innostaa erityisesti valan maininta raaka-aineiden arvostuksesta. Kovasti tekisi mieleni vähän modernisoida sanomaa, jotta se paremmin sopisi kalaa ja kasviksia suosiville ja nostaisi vieläkin enemmän esiin yhdessä syömisen sanomaa.  Se henkilökohtainen modernisointisuunnitelma kannattaa unohtaa. 1248 perustettu ja 1950 henkiin herätetty  ja yli 80 maahan levinnyt järjestö tietää mitä tahtoo. Voudit ja voutikunnat johtavat toimia vakaalla kädellä.

Kuten eilen lupasin:

Vakuutan aina täyttäväni veljeyden ja arvonannon vaatimukset kaikkiin Paistinkääntäjän Veljeskunnan jäseniin nähden. (Saman tien pyrin samaan arvonantoon myös muihin kuin Paistinkääntäjiin nähden!)

Kohta, jossa luvataan edistää hyviä pöytätapoja, innostaa minua kovasti. Viime aikoina olen huomannut, että hyvät pöytätavat jäävät liian usein sivuseikaksi. En pidä katastrofina, jos joku tarttuu väärään haarukkaan. Sen sijaan ärsyttävää on  se, että joutuu istumaan illan pöydässä, jossa vierustoverille on kännykkä pöytäseuraa tärkeämpi.

Paistinkääntäjät voivat olla todellisia #syödäänyhdessä -lähettiläitä, jotka vievät sanomaa pöytäseurueen mukavasta rupattelusta. Siihen kuuluu kännykän sulkeminen.

Siinä on tolkkua ja se on sitä arvonantoa!

Lue lisää ja kommentoi

Olipa vuosi

Kun nyt joulupäivänä pysähdyn muistelemaan tätä vuotta ja kiteytän tunteen yhteen sanaan, se sana on

KIITOLLISUUS

Kiitollisuuden aiheita on monta. Omat vanhempani, kolme lastani, kaksi tänä vuonna syntynyttä lastenlastani, puolisoni, 5 sisarustani, kotini ja puutarhani. Suurta iloa tuottaa työkaverini, joista on tullut myös ystäviäni, joiden kanssa jaetaan iloja ja suruja.  Tätä vuotta kuvaa työkaveriltani Susannalta saama joululahja, johon hän oli ikuistanut maalaamalla valokuvan, joka oli otettu kotonani itsenäisyyspäivänä 6.12. Siinä minulla on ylläni äidin tekemänä Tuukkalan puku, rinnallani tyttäreni Laura ja Riina  ja sylissäni lapsen lapset Sarai 9 kk  ja Into 6 kk. Aika yhtä aikaa pysähtyi ja liikkui eteenpäin. IMG_2618

Tämä vuosi on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Sain olla tekemässä sitä, luomassa monien yritysten ja yhteisöjen kanssa tapahtumia juhlavuoteen. Oli upeaa olla monessa pöydässä mukana ja seurata mediassa, mitä kaikkia #syödäänyhdessä -rintamalla tapahtui. Ja paljon tapahtui.

MONTA KERTAA JA MONESSA SEURASSA SYÖTIIN YHDESSÄ

Ne kerrat, jotka on vietetty lasten ja heidän puolisoidensa sekä ystävien ja sisarusten kanssa, ovat aina yhtä mieleenpainuvia, ja niitä haluaa lisää.

Ne hetket, jolloin on saanut kävellä luonnossa ja kuunnella luonnon ääniä, ovat puhdistaneet mieltä. Ne päivät, jolloin on voinut lukea kirjaa vaikka koko päivän ovat niitä, joita kaipaa lisää.

Kun minut tänä vuonna valittiin Agronomiliiton vuoden vaikuttajaksi ja pääsin tälle ammattikunnalle jaettavan lehden kansikuvatytöksi, voin sanoa tästä vuodesta

KIITOS!

Se kiitos kuuluu kaikille, joiden kanssa olen saanut olla ja tehdä työtä.

IMG_2587

OLIPA VUOSI.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Tähtihetkiä ELO-gaalassa

Perjantai-illan vuoden 2016 ELO-gaala on vielä nyt  sunnuntaiaamuna tuoreessa muistissa.
Toivon,  että olo vierailla on yhtä hyvä kuin meillä järjestäjillä.

On aika kiittää!

Kiitos teille kaikille vieraille. Heti sisääntulessa ihmisillä oli hymy huulilla ja ilmassa oli odotuksen tunnelma.

30556412521_0432bc9beb_zVielä ennen tätä gaalaa olin valmis sanomaan, että gaalojen aika on ohi.  Nyt täytyy tunnustaa:

Ei ole gaalojen aika ohi. Niissä on tolkkua, jos ei niuhoteta!

ELO-säätiön gaalan naruja piti käsissään Moila Ant-Wuorinen. Elokuvateeman ideaattori oli Sini Garam. He saivat muun tiimin flow-fiilikseen mukaan. Kiitos!

30608055906_624665253c_z

ELO-gaala on tunnettu ruoasta, joka mykistää. Gaala esittelee myös ruoka- ja juomakulttuurin uusia tuulia.

Ruoka ei pettänyt tänäkään vuonna. Olihan se maailman parhaiden kokkien valmistamaa! Kiitos teille jokaiselle!

30607814176_2358a1d7a0_z

 

30644101315_9f46ca9ec8_z30607936876_84431877b4_z

Viinit oli valinnut huippuammattilainen, Vuoden Tarjoilija 2016 ja Vuoden Sommelier 216 Taneli Lehtonen. Hän myös kertoi yhdessä Torresin kanssa jokaisen viinin tarinan.

Vieraitten viihtymisestä vastasi Ravintolakoulu Perhon ja Stadia Ammattiopiston väki opettajineen. Todella hyvää työtä. Ilman teitä ei olisi gaalaa!

perho

Ei ole epäilystäkään siitä, mikä oli illan kokokohta!

Se oli hetki, kun paljastettiin ruokakulttuuritekopalkinnot ja ensimmäisen Lentävän Lautasen sai Heikki Hurstin Vähävaraisten jouluateria! Kun Hursti nousi lavalle, koko 200-päinen juhlaväki nousi ylös kunnioitustaan osoittamaan!

Koko sali nousi seisomaan kun Heikki Hursti ja Vähävaraisten Jouluateria mainittiin!

Sali kyynelehti kiitospuheen ajan. Heikki Hurstin työn jatkaja Sini Hursti oli myös paikalla!

30000629063_2183cefbc3_zJaettiin myös kaksi muuta palkintoa tärkeille ruokakulttuuriteoille. Vuosittaiset palkittavat valitsee ELO-säätiön hallitus.

Pienpanimoliitto sai palkinnon suomalaisen olutkulttuurin eteenpäin viemisestä ja Kotipellon puutarha palkittiin kokkien suosimista huipputuotteista.  Palkitut ja perustelut täällä.

30000613383_26f43fb544_z

On upeaa tehdä tätä työtä huippuammattilaisten kanssa. Saimme tänä vuonna mukaan tapahtumajärjestäjä Messuan ja Kolmiopalvelun sekä Royal Ravintoloitten Juri Uvannon ja Markku Halosen. He pysyivät näkymättöminä, mutta näkyivät! KIITOS!

ELO-säätiön toiminnan ja ELO-gaalan mahdollistajia ovat säätiön ja gaalan tukijat. Ilman ruoka-,  juoma- ja kattausalan yrityksiä ja vapaaehtoisia  ei tämä olisi mahdollista. Kiitos teille. Olette edelläkävijöitä kaikki!

Raivaatte tietä sille, että Suomi tunnetaan ruokakulttuuristaan myös  maailmalla!

30344299490_97d69fa2c0_z

Koko ilta oli kuin pala Tähdet, tähdet -ohjelmasta.

Kiitos Mikko Leppilampi. Ammattilainen omalla alallaan. Laulu ”Sinun silmiesi tähden” jäi soimaan vieraiden korviin.

Ensi vuonna gaalaa vietetään 27.10.2017 Vanhalla Ylioppilastalolla Suomi 100 -tunnelmissa.

Tämä vuosi antoi viitteitä, mitä tuleman pitää! Varaa paikkasi ajoissa!

KIITOS TEILLE KAIKILLE! OLETTE HUIKEITA!

30344369030_2bb7c53459_z

Lue lisää ja kommentoi

Kansallisruoat kotitestissä, osa 1. Kalakeitto

Viime viikolla julkistettu Kansallisruokakilpailu on innostanut ihmisiä Suomessa. Sisu-Radion mukaan valinta innostaa myös Ruotsissa asuvia suomalaisia.

Jo ensimmäisenä  äänestyspäivänä (3.10.) saatiin netin kautta kasaan tuhansia ääniä. Viikon saalis oli lähes 10 000 ääntä.

Olen yksi raadin jäsenistä ja järjestävän tahon edustaja. Erityisen iloinen olen siitä, että loimme myös postikorttiäänestysmahdollisuuden. Kortteja on viikon aikana tullut yhteensä satakunta. Ne ovat todella innostavia.

img_5202

Mediassa kansallisruoka on hyvin esillä ja keskustelu käy vilkkaana.

Meille on tullut puheluita ja sähköposteja erityisesti heiltä, jotka harmittelevat, että oma ehdokas ei ole 12 finaaliehdokkaan listalla. (ps.1. Minunkaan ehdokkaani,  kaalilaatikko puolukoilla, ei saanut riittävästi ääniä, jotta olisi päässyt kärkikahinoihin. Pääsin harmituksesta nopeasti yli :-).

Alueellisten perinneruokien puuttuminen listalta on myös puhuttanut. Samoin se, että  muualta tullut pizza (pitsa) on ottanut paikan aarteidemme eli ehdokkaiden kartalla.

Vaikka jouduimme jättämään tasapuolisuuden vuoksi kaikki selkeästi paikalliset tuotteet listalta pois, toivomme, että  äänestys lisää ymmärrystä alueellisten ruokakulttuuriemme erityispiirteistä (poronkäristys, kalakukko, mustamakkara,  klimppisoppa.  rössypottu, Lemin särä jne). Kansallisruoan äänestys saattaa innostaa myös maakuntaruokien äänestykseen.

12 asiantuntijasta koostuva raati kävi jokaisen kuluttajaäänestyksessä kärkeen pääseen ehdokkaan tarkkaan läpi pohtien, miten erityinen sen asema on suomalaisessa ruokakulttuurissa – myös tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

raati

Kuuntelimme 10 000 suomalaisen ääntä, jotta 12 ruoan listaan saatiin kansan oma ääni!

Kansallisruoan ympärillä käyty monipuolinen keskustelu kertoo, että suhtaudumme ruokaan vakavasti ja se on tärkeä osa identiteettiämme.  Se kertoo myös, että ei ole yhtä totuutta ja asioita tulee katsoa monelta kannalta. Jokaisen mielipide on totta, ainakin hänelle itselleen.  Nyt haetaan suomalaisen enemmistön mielipidettä. Samalla haetaan ruokaa, jonka myös laaja-alainen asiantuntijaraati näkee Suomea monipuolisesti kuvaavaksi kansallisruoaksi.  Aiheen ympärillä käyty keskustelu analysoidaan.

Ratkaisu syntyy syksyn aikana ja julkaistaan 19.1.2017.

12 EHDOKASTA  KANSALLISRUOAKSI (SESONKIJÄRJESTYKSESSÄ, lisäykset omiani)  

1• Pitsa (paistetaan kuten piirakat, kinkun jämistä kotona tehtynä)
2• Hernekeitto (hiihtolenkkien ja laskiaisen kunniaksi, lihalla tai ilman)
3• Ruisleipä (mm. retkieväs ja ihan kaikkiin aikoihin sopiva herkku)
4• Mämmi (pääsiäisenä perinteitä, jospa kokeilen tehdä
sitäkin itse)
5• Kalakeitto (sesongin versio, villikalaa ja joukkoon
villiyrttejä?)
6• Viili (kera marjojen ja talkkunan)
7• Karjalanpiirakka (Suomessa matkaaville vieraillekin, niitä aitoja,
kun vain olisi paremmin saatavissa)
8• Mustikkapiirakka (leivotaan yhdessä perheen kanssa, kun mustikat
ovat kypsiä, myös muut piirakat maistuvat)
9• Paistetut muikut/silakat perunoilla (perunat parhaimmilaan, myös
muusiksi, silakkamarkkoinoiden ja pyynnin aikaan)
10.• Karjalanpaisti (riista- ja teurastusaika, kasvissyöjille härkistä ja
nyhtökauraa, lisukkeena juureksia)
11.• Graavi kala (pyhäinpäivän herkku, isänpäivän pöytiin ja joulun
valmisteluun)
12. Maksalaatikko (monille yksi joululaatikoista, osa suomalaista
joululaatikkoperinnettä, ohraisena parasta)

Päätin ottaa kansalliset ruoka-aarteet kotitestiin.
Teen joka viikko vähintään yhden tuotteen listalta. 

Seuraavina viikkoina ja viikonloppuina valmistan jokaisen alusta loppuun pohtien omaa suhdettani näihin ruokiin ja niiden valmistukseen.

Yritän saada vielä kotiimme vieraan syömään ruokaa yhdessä minun ja mieheni kanssa.  Tai voinhan tehdä näitä myös työpaikan keittiössä.

Tänä sunnunaina valmistin kalakeiton.

Kaupassa käydessäni en ollut suunnittelut, mitä kirjolohesta valmistamme. Vasta testi-idean keksittyäni tarkistin jääkaapista muutkin ainekset.

Hyvä: meillä oli tilliä.  Keitto on pelastettu!

(ps1. Huomasin, että olin harmistunut, että kansallisruoka-äänestyskuvassa oli keitto ilman tilliä :-) No, makuasioista ei sovi kiistellä.

243083-kalakeitto

Luin raadin jäsenen Kim Palhusin ylistyspuheen kalakeitolle.  Hän sanoi näin:

”Kalakeitossa käytetään ainoastaan suomalaiselle keittiölle tunnusomaisia mausteita; laakerinlehti, maustepippuri ja äsken mainittu tilli.” 

Googlasin keiton, koska kiinnosti, minkä kalakeiton kokkaaja netistä  ensin kohtaa. Valion, K-ruoka-palvelun ja Maku.fi-sivujen kermaisten keittojen reseptit nousivat kärkeen.

Tarkistin ostamani kalan alkuperän. Se oli viljelty kirjolohi Ahvenanmaalta. Kermaa oli kotona vain vähän, mutta sulatejuustoa oli jäänyt viime viikon ruoasta, joten näitä kahta yhdistämällä sain sopivan kermaisuuden. Reseptissä mausteena oli MAUSTEpippuri. Laitoin ohjeen  mukaan 4 maustepippuria kokonaisina. Se kannatti.

img_5203

Kalakeiton kanssa ruisleipää ja hapankorppua!

En ole varma teenkö vielä erikseen ruisleipäblogin, mutta sen jo nyt sanon, että ilman ruisleipää ei kalakeittoa voi syödä.

Ruokajuomaksi pohdin valkoviiiniä tai olutta, mutta huomasin, että keittoruoka on hyvää myös ilman niitä.  Jäin pohtimaan, mikä olut olisi tälle keitolle sopiva.

img_5205Jatkan tätä blogia, kun olemme saaneet vieraita ja syöneet yhdessä. Poika tyttöystävineen tulee illansuussa kylään.

Haluan keskustella nuoren parin kanssa syvällisesti siitä, miten he ovat ruokaidentiteettinsä rakentaneet (molempien sukujuuret tuntien) ja mitä kansallisruoka tarkoittaa heille ja mitä he maailmalla matkatessaan tai kansainvälisiä vieraita saadessaan Suomen ruoasta kertovat.

Se on minulle paitsi ammatillisesti kiinnostava, mutta myös henkilökohtainen asia. Millaisen ruokaperinnön olen lapsilleni välittänyt?

Näkeeköhän nuoripari kansallisruoka-äänestyksessä olevan tolkkua?

Kiinnostavaa.

Lue lisää ja kommentoi

Slow met wild 30.9. Fiskars


img_5110

Kun eilen, sateisena syyskuun viimeisenä päivänä, ajelin Fiskarsiin, tuli jo matkalla hyvä olo.  Tiesin, että on tulossa päivä,  jonka saan viettää lähellä luontoa ja kuulla monenlaisia tarinoita, jotka kumpuavat suoraan sydämestä ja luonnosta.  Olin menossa vetämään  Slow meets wild -ammattilaispäivää, jonka valmistelussa ELO-säätiö oli mukana yhdessä Fiskars Villagen, SlowFood Västnyland rf:n ja Haaga-Perhon kanssa. Perjantain seminaari edelsi viikonlopun festivaalia. 

Slow meets Wild -tapahtuman ensi-illassa oli paikalla noin 50 ihmistä, joiden intohimona on hyvä ruoka, joka tulee suoraan luonnosta.

_mg_4272

Lähes koko ammattilaisjoukko kerääntyi kuvaan Fiskars Villagen isännän, Kari Selkälän ympärille. (Kuva Kati Laszka)

Jo päivän alussa moni vanha tuttu löysi toisensa. Kaikki olivat iloisia tantereesta, jossa alan ammattilaiset  kohtaavat kasvotusten ja pääsevät vaihtamaan ajatuksia ja  syömään yhdessä. Ravintolakoulu Perhon ruokarekka antoi hyvän mallin uudenlaisista ruokaratkaisusta.

Facebookissa virtuaalisesti kohdanneet tapasivat in real life.

Päivän aikana kaksi villiruokamestaria antoi näytteet omasta innostuksestaan. Sami Tallberg kertoi tarinansa:

Villiruoka – Luonnon vihreä supermarketti – avoinna meille kaikille 24/7

Samin tarina avasi luonnon keskellä elävien ihmisten silmät näkemään, että ympärillä kasvaa satoja  kasveja, joista taitavat kokit ja harrastajatkin voivat loihtia herkullista ruokaa. Koska kyseessä oli ammattilaispäivä, oli tärkeää myös pohtia, miten olemassaoleva lainsäädäntö mahdollistaa luonnon raaka-aineiden käytön.

Oli innostavaa kuulla, että sekä elintarviketurvallisuudesta huolehtiva lainsäätäjä  (EU) että lakia valvova viranomainen näkevät tarpeen lisätä mahdollisuuksia luonnon antimien käyttöön.  Viranomaiset kannustavat alan väkeä yhteistyöhön sekä kanssaan että keskenään. MMM:n Kirsi Viljanen kertoo omassa blogissaan tarkemmin siitä mitä tapahtui kun hidas ja villi ja lähi kohtasivat.   Yhtä mieltä oltiin, että Suomen valteista,  turvallisuudesta ja osaamisesta halutaan pitää kiinni. ”Turvallisuus on meille kilpailuetu”, kertoi kohta avattavan tislaamon toimitusjohtaja Susanna Kankare. Hän kertoi, että koulutetut poimijat ovat jo keränneet Fiskarin metsistä esimerkiksi giniin ja akvaviittiin tarvittavat villiyrtit.

Eviran uusi visio: Valvojasta valmentajaksi!

markus-ja-sami

Eräopas ja kokki Markus Maulavirta ja villiruokalähettiläs Sami Tallberg (kuva Kati Laszka)

 

Kun eräopas ja kokki Markus Maulavirta astui reppuineen ja kuksineen lavalle, kuulijakunta hiljeni. Ilman tulitikkuja sytytetyn ”nuotiotulen” tuoksu sai katseet kohti ympäröivää luontoa:

Seuraava seminaari pidetään metsän siimeksessä!

Nokipannukahvit ja pettuletut suomalaisten marjojen kera saavat paatuneimmakin pingottajan verenpaineen laskemaan (puhun itsestäni:-)

Mitä halutaan lisää?

Yhdessä aloittamallamme villiruokakoulutuksella on kysyntää.  Koulutus on viime vuonna pilotoitu. Toistakymmnentä kouluttajaa on valmiina ja villiruokamestarit ovat innolla mukana viemässä asiaa eteenpäin. Olli Takanen ja Juha Turtiainen Haaga-Perhosta kertoivat, että 30 villiruokaosaajaa on jo  saanut todistuksensa.

Nyt  tarvitaan asialle lisää rahoitusta ja uusia koulutuspäiviä ympäri Suomea.

img_5092

Otin kainalooni Haaga-Perhon koulutuspäälliköt Juha Turtiaisen ja Olli Takasen. Iloitsimme siitä, että villiruokakoulutuksella on kysyntää.

Päivä päättyi visiointiin siitä, mitä haluamme mennä ja missä olla 2020 ja 2030.  Paneelissa oli yksi erikoisuus.

All female panel. Uhka vai mahdollisuus?

all-female-panel

Luonnonläheisen ruoan tulevaisuutta pohtimassa ”all female panel” vasemmalta Susanna Kankare (Äkräs Distillery), Anna Mizrahi (Evira), Annika Hannus (Helsinki Wildfoods), Seija Kurunmäki (ELO-säätiö), Toini Kumpulainen (Kuusamo), Minna Junttila (Jamk) ja Kirsi Viljanen (MMM) (Kuva Kati Laszka)

Paneeli ja yleisö olivat samaa mieltä,  että meillä on osaamista ja intohimoa, tahtoa ja tavoitteita. Sekä puhdas luonto ympärillä.

Tarvitsemme lisää yhteistyötä  ja rohkeita tunteisiin vetovia tarinoita sekä paikkoja, joissa verkostoitua!

Päivän yhteenveto tiedotteessa (linkki).

Oma yhteenvetoni päivästä.

”Fiskarsin ympäristö, huikea historia, kulttuuri ja pitkäjänteinen Fiskarsin ja paikkakunnan yrittäjien ja tuottajien yhteistyö on luonut suomalaiselle ruokamatkailulle esimerkin, jota voimme ylpeänä esitellä niin suomalaisille kuin maailmallakin. Vuosi 2017 on hyvä hetki esittäytyä entistäkin rohkeammin. ”

Olemme valinneet  yhteiseksi päiväksi 6.10.2017.

Fiskarsin väki on jo kunnostanut Puimalansa.  Sinne mahtuu yli 1000 ihmistä syömään yhdessä. Mikä sattuma: Samaan aikaan on Fiskarsissa Slow Food Festivaali. Koko kylä, sen taiteilijat ja yrittäjät ovat yhteisellä asialla. Siinä on tolkkua!

Will be continued…2017

suomi100-valkoinen

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Ensimmäiset 6. päivän bileet

Tänään laitoimme liikkeelle Syödään yhdessä -ilmiön. Meitä oli Teurastamolla noin 110 henkeä! Ilmiö lähti liikkeelle.

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0744

6.6. julkaistu ensimmäinen Syödään yhdessä -tutkimus näytti kiinnostavan mediaa. Sekä MTV3 että Hesari nostivat esiin sen, että vain puolet suomalaisista perheistä syö yhdessä päivittäin. Tärkeä tieto oli myös se, että kyläilykulttuuri on meillä heikentynyt.  Kotilieden blogisti  Himahella monen muun paikallaolijan tavoin kertoi tunnelmia tilaisuudesta. Pöydän kattajina Suomen ykkösbrändit, jotka  kutsuivat kaikki tahot mukaan Syödään yhdessä -ilmiötä luomaan. Yhdessä

 

Tiedote tässä. Tutkimustulokset graafeina tässä.

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0870

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0138Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0546

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0239Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0475

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0269Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0327

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0810

Pizzaguy Tommi Tervanen osui aiheen ytimeen Syödään yhdessä-blogissaan.  Erityisesti minua innosti  tämä yli 2000 vuotta sitten lausuttu viisaus:

Epikuros

Nyt lähdemme tekemään ja keräämään tekoja, joilla lisätään yhdessä syömistä tässä maassa! Siitä syntyy paljon hyvää.

02022016SyödäänYhdessä sin

Lue lisää Syödään yhdessä -nettisivuilta ja seuraa ilmiötä Facebookissa.

 

Lue lisää ja kommentoi

Häkellyttävän positiivista – osa 2

Valmistaudumme nyt kovalla tohinalla Vuoden Kokki 2016- ja Vuoden Tarjoilija 2016- kilpailuihin. Kilpailut käydään Gastro-messuilla 17.-18.3.  Kouluruokakilpailu käydään 16.3.  Gastro-messut ovat suomalaisen ruokakulttuurin juhlaa.

Gastro-messuilla tapaavat Kaikki!

Kirjoitin pari viikkoa sitten Gastroblogiin artikkelin. Häkellyttävän positiivista.

Viestini oli, että vanha valituksen virsi on peittymässä innostuksen, positiivisuuden uusien kokeilujen alle. Syitä on monia. Negatiivisuus alkaa väsyttää konkareita ja alan tekijöiksi on noussut myös uusia kasvoja.  Kokeilun kulttuuri nostaa päätään.

Juhlavuoden 2017 valmistelu tuo myös uutta intoa: 100-vuotisjuhlasta tehdään kaikkien aikojen ruokajuhla. Monta syytä nostaa malja ja syödä yhdessä.

Tunne positiivisuudesta sai vahvistusta viime viikolla.

Pohjoismaiden Keittiömestareiden yhdistyksen NKF:n järjestämässä mestaruuskilpailuissa Tanskan Herningissä  kilpailleet suomalaiset  voittivat kaksi kultaa ja yhden hopean. Hallitseva Vuoden Tarjoilija Saara Alander sai kultaa ja hallitseva Vuoden Kokki Ismo Sipeläinen tuli kotiin hopeamitalin kanssa.

Voimme hyvällä syyllä sanoa: 

Suomi – paras Pohjoismaista!


saara alander

Ensi viikon Vuoden Kokki 2016 – ja Vuoden Tarjoilija 2016 -kisasta tulee kiinnostava. Kisaamassa on Suomen terävin kärki. Kuka tahansa heistä voi voittaa. Onnea kaikille kisaajille!

Voittajat kilpailevat vuonna 2017 Pohjoismaisissa kisoissa, jotka pidetään Suomessa.


Suomi100 - logi

Suomi100-juhlavuoden teema on YHDESSÄ!

Alamme nyt valmistautua Suomi 100-juhlavuoteen. Koko ruoka-alan yhteisenä tavoitteena on lisätä jakamisen kulttuuria ja yhdessäsyömistä. Syödään yhdessä-tunnus on luotu!  Juhlavuodesta lisää tuota pikaa. Ensin hoidamme kisat kotiin.

 

KIPPIS syödään yhdessä - logo

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

379 päivää

Laskimme eilen, miten pitkä aika on Suomen suureen juhlavuoteen.

Suomi100 - logi Saimme vastaukseksi 380 päivää. On suuri ilo valmistella vuodesta suurta yhdessäsyömisen juhlaa. Siinä on tolkkua, sillä suomalaiset syövät yhdessä vähemmän kuin  ihmiset missään muussa Euroopan maassa.

Syödään yhdessä – siinä on tolkkua

Monta yhteistyökuviota on viritetty. Konkretiaksi tekeminen on edessä. Pari viikkoa sitten julkistettiin asiaan littyvä teaserfilmi  http://www.elo-saatio.fi/syodaan-yhdessa ja nettisivut.

Etsin myös omaa rooliani ammattilaisena, perheenäitinä, naapurina, sanansaattajana, viestijänä… Paras tapa on parantaa omaa kuntoa ja kulkea luonnossa ja pohdiskella. Siihen annan aikaa.

Kevätkaudelle annan aikaa sille, että hoidan asioita lounaitten lomassa.  Nyt on aika laittaa tämän vuoden asiat järjestykseen jotta ensi viikolla päästään ottamaan joulua vastaan.

FullSizeRender

Lue lisää ja kommentoi