— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "@SeijaKurunmäki"

Äiti Maa Torinossa ja Fiskarsissa

Kahden viikon sisällä olen käynyt kahdessa SLOW FOOD -tapahtumassa. Pari viikkoa sitten olin elämäni ensimmäistä kertaa Terra Madre (suomeksi Äiti Maa) -tapahtumassa Torinossa ja tänä viikonloppuna oli ohjelmassa perinteinen vierailu Slow food -festivaaleilla Fiskarsissa. Molemmissa sama aihe: lähiruoka.

Lähiruokaa ja kasvollista ruokaa kunnioitetaan niin Italiassa kun Suomessakin.

Vasta Fiskarsissa käydessäni tajusin, miksi Terra Madre ei kolahtanut tavalla, jolla olin sen ennakoinut kolahtavan.

Vaikka Torinon messualueeen osastoilla oli halleittein eri maakuntien prosiciuttoja, juustoja, oliiviöljyjä ja balsamicoja, ei itselle syntynyt ollenkaan sitä tunnetta, joka syntyi Fiskarsissa heti alueelle sisään astuessa. Torinossa syntyi mielumminkin hämmennys siitä, miten heikosti teema #foodforchange siellä näkyi.

On selvää, että vierailijan tunneside ei voi olla sama 100 kilometrin päässä Fiskarsissa ja yli 2000 kilometrin päässä Torinossa.

Kun tänä päivänä puhutaan ruoasta, ei voi ohittaa valintojemme vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Vähentääkö Slow food ruoan ilmastovaikutuksia?

Siihen ei ole helppo vastata. Lihan ilmastovaikutus lienee lähes sama, oli se liha peräisin lähitilalta tai vähän kauempaa. Kasviksia suosimalla ilmastovaikutukset vähenevät. Sen tiedämme, että ruoan arvostus vähentää hävikkiä, innostaa monipuolisempaan ruokavalioon ja yhdessä syömiseen. On ilmastoystävällisempää tuottaa lihaa maassa, jossa on vettä ja joissa ei sademetsiä tuhota eläinten rehun kasvatuksen tieltä.

Slow food -filosofian tärkeät sanomat ovat reiluus, puhtaus ja laadukkuus! Muutama vuosi sitten pohdin blogissani Slow food -terminologiaa. Lue lisää…

Terra Madre kääntyy sanoiksi Äiti maa.

Äiti maa kuulostaa niin kiehtovalta, että sen merkitys piti erikseen googlata.

Maaemo, luontoäiti, maaäiti eli äiti maa on useiden kansojen uskomuksissa naispuolinen henkiolento, joka hallitsee maata tai on itse sama kuin maaperä.

Kun olin pari viikkoa sitten ilmastonmuutoskurssilla Ilmatieteenlaitoksella, sai maaperä taas lisää merkityksiä. Se sama asia nousi esiin kun tänään julkistettiin IPCC:n uusin raportti, ns. ilmastoraamattu.  Meillä on todella tekemistä, jotta saamme äiti maan pelastettua.

Viime aikoina olen hämmästellyt sitä, miten vähän meillä on ollut puhetta aiheesta maaperä, vaikka nyt tiedetään, että maaperällä on vissi merkitys hiilinieluna, ilmastonmuutosta hillitessämme ja luonnon monimuotoisuutta vaaliessamme.

Mitä opin?

Ostin Fiskarsista sipulia, ruusukaalia, luomulihaa ja juureksia. Tein niistä tänään ruokaa. Tuntui ja maistui hyvältä.

Huomasin, että Äiti Maa -asiassa ja maaperässä on vielä todella paljon opeteltavaa tälläiselle kokeneelle maatalousmaisterillekin. Hiilinielut voivat olla iso juttu, kun hiilidioksikertymiä  poistetaan maapalloa lämmittämästä.

Myös tuo sukupuolittunut Äiti Maa -ideologia ja uskomukset ovat todella kiinnostava tutkimuskohde.

On tolkkua!

Sitä kohti.

Lue lisää ja kommentoi

Kansalliskokemuksia kovassa seurassa

 Ruisleipä

Tänään julkaistiin kansallisruokaäänestyksen tulos. Suomen kansallisruoaksi valittiin ruisleipä. Nyt istun kotisohvalla ja suunnittelemme siipan kanssa kesälomaa. Huomaan, että ruisleipä pääsi hyvään seuraan.

188359-ruisleipa-600x400

Ahven ja Sibelius

Se vietetään kansallismaisemissa Kolin tienoilla, järven rannalla.  Sieltähän se Sibelius, kansallissäveltäjämme myös haki inspiraationsa.  Mukava suunnitella veneretkiä järvelle, onkimaan ahvenia, kansalliskaloja, ja savustaa niistä herkkua.

Laulujoutsen ja kielo

Siinä grillikatoksessa touhutessa on mukava katsella järvelle, jossa  laulujoutsen,  Suomen kansallislintu puolisoineen asustaa. Mökillä tykkään kattaa pöydän kauniisti ja käyttää luonnon kukkia. Kevään korvalla on  haen maljakkoon kieloja, Suomen kansalliskukkia. Keskikesällä tyydyn mustikanvarpuihin, joita kypsyvät mustikat koristavat.

Rauduskoivu, karhu ja Suomen pystykorva

Mustikanvarpujen kanssa samaan maljakkoon sopivat rauduskoivun,  Suomen kansallispuun oksat. Mustikkaretkiä rajoittaa se, että niillä tienoilla riistakameroiden mukaan on kovasti karhuja, Suomen kansalliselämiä. Marjametsään mennessä toivon, että minulla olisi mukana koira, vaikkapa suomen pystykorva, Suomen kansalliskoira.

Aleksis Kivi, Runeberg ja Eino Leino

Kesällä haluan muistuttaa mieleeni Suomen kansalliskirjailijan, Aleksis Kiven tuotantoa. Seitsemän veljestä olisi juuri sopiva makupala. Myös Runebergin, Suomen kansallisrunoiljan tuotanto on jäänyt unholaan. On aika etsiä alkuperäispainoksia divareista. Eino Leinon, toisen kansallisruonoilijaksi mainitun,  päivää vietetään 6.7.

Ihan omia aarteita etsimään

Kun on Suomi100-juhlavuosi, on hyvä tehdä jotakin poikkeuksellista. Voisi kerätä vaikka omia ihan uusia kansallisaarteita.

Minun aarteeni on rauhalliset hetket, joita voi viettää lasten, läheisten ja ystävien kesken. Syödään yhdessä hyvää ruokaa kera ruisleivän! Suomen kansallisruoan. Minulle kansallista jälkiruokaa on mustikkapiirakka kera kahvin tai maidon.

 

kansalliseläin karhu
kansallishevonen suomenhevonen
kansallishyönteinen seitsenpistepirkko
kansalliskala ahven
kansalliskukka kielo
kansalliskivi graniitti
kansalliskoira suomenpystykorva
kansallislintu laulujoutsen
kansallispuu rauduskoivu

 

kansallissäveltäjä Jean Sibelius
kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg
(joskus myös Eino Leino]
kansallisfilosofi J. V. Snellman
kansalliskirjailija Aleksis Kivi
Lue lisää ja kommentoi

Kansallisruoat kotitestissä, osat 2-12

Kirjoitin 9.10. blogin, jossa lupasin tänä vuonna testata kaikki 12 kansallisruokaehdokasta. Ensimmäiseen testiin valitsin kalakeiton. Luvattu blogi jäi muista aarteista tekemättä.  Kommentoin niiden kotitestejä vain facebookin sivuilla.

Nyt kun tämä vuosi on hupenemassa, on aika siirtää kokemukset Onko tolkkua -blogiin, jotta ei jää tämän vuoden lupauksia toteuttamatta.

kansallisruoka_350

Kerronpa tämän vuoden ruokakokemuksistani ruoka-aarre kerrallaan. Järjestys on sama kuin aarteitten esittelyjärjestys, jonka mukaan niitä vuonna 2017 esitellään kuukauden tuotteina.

Pitsa

Teen pitsaa itse hyvin harvoin. Aika ajoin iskee suorastaan pizzahimo. Silloin menemme miehen kanssa pizzalle (en osaa käyttää muotoa pitsa) läheisen ostarin takuuvarmaan pizzeriaan. Otan pizzan kanssa aina pienen oluen.

Kun nyt heti joulun jälkeen tein kinkun rippeistä pitsaa, ilahduin taas, miten hyvin siihen saa upotettua ylijäämäruokaa. Siinä meni kinkut ja juustot. Ja hyvää oli. Se sopii hyvin tammikuun tuotteeksi.

img_6136

Hernekeitto

Hernekeittoa en ole tehnyt itse tänä vuonna. Ei edes kinkun jämät innostaneet siihen, että alkaisin liottaa herneitä. Takuuvarma on Jalostajan hernekeitto, jota on aina kaapissa.  Sitä perheessä muutama kerta tänä vuonnakin tehtiin lounaaksi.  Hernekeittoa on helppoa tehdä tapahtumiin isoja määriä. Ei ihme, että se on niin suosittu kouluruokana, toritapahtumissa ja  armeijassa. Se maistuu näkkileivän ja ruisleivän kera. Erityisesti ulkona. Helmikuu on hernekeiton kuukausi.

Oma mukava hernekeittokokemus oli, kun marraskuussa pistäydyin yllätysvierailulla  tyttären luona. Hänen kanssaan syötiin lounaaksi kasvishernekeittoa.

img_5748

Ruisleipä

Ruisleipä on ollut osa elämääni koko työelämäni ajan. Opiskelin viljateknologiaa. Tein 15 vuotta työtä ruisleivän kanssa. Seuraan ruisleivästä käytävää keskustelua ja tutkimusta.

Meillä on joka päivä ruisleipää kotimme leipäkorissa tarjolla. Mielileipä vaihtelee: Vaasan, Fazer, Ullan Pakari jne. Onneksi miehelle sopii syödä ruisleivän alapuoli, koska minä otan aina yläpuolen, jos pääsen valikoimaan. Hapankorppuihin on tullut suorastaan himo.  Maaliskuu on ruisleivän kuukausi.

 

img_5430

 

Mämmi

Kansallisruokaraadin jäsenenä tein ylistyspuheen mämmistä.  Voisin liittää sen tähän. Siinä on olennaisin. Ostan tuopposen mämmiä aina pääsiäiseksi. Sen enempää ei meillä sitä kulu. Vielä en ole mämmiä itse tehnyt, vaikka muistan, että lapsuuden kodissa sitä tehtiin.  Ensi vuonna aion sitä tehdä ainakin 6.4. kun on mämmien yö.

Kalakeitto

Kalakeitosta tein jo blogin. Se on täällä.  Innostun aina,  kun saan uudenlaisen kalakeiton onnistumaan hyvin. Myös Bouillabaisse on suuri suosikkini. Kas. Nyt huomasin, että siitäkin olen jo kirjoittanut keväällä 2015. Toukokuu on kalakeiton kuukausi, vaikka tiedämme, että sesonkikalaa riittää kaikille kuukausille.

img_5203

Viili

Harva tietää, että viili on suomalainen erikoisuus. Se on minulle suuri ihastus. Kun aika ajoin haluan tarkistella painoani, otan viilikuurin. Viili ja makeuttamattomat marjat ovat jogurttia kevyempi vaihtoehto. Oli ihastuttavaa seurata, kun Finnjävelissä viilitettiin (kyllä: verbi viilittää on olemassa :-)  maidosta viiliä petrimaljoihin.

img_2945

Karjalanpiirakka

Haluaisin oppia tekemään itse hyviä karjalanpiirakoita. Sen voisi ottaa ensi vuoden ohjelmaan. Työpaikkapalavereihin ostan aina Vuoksen pikkupiirakoita. Ne ovat varsin hyviä myös kylmänä. Kun olemme kesälomalla nautimme, maailman parhaita karjalanpiirakoita Parppein pirtillä Ilomantsissa.

Kun kansallisruokaraati kokoontui Finnjävelissä, pääsimme maistamaan tuunattua karjalanpiirakkaa.

7ec83f6b-c69d-413e-a3f3-4e743c5b8798

Mustikkapiirakka

Tykkään leipoa pullaa. Mustikkapiirakan teen mieluusti pullataikinaan. Se on hyvää.  Valmiit kaura -ja ruistaikinat ovat myös varsin kelpoja käyttää. Ensi vuonna on kansallinen mustikkapiirakkapäivä 6.8.2017 ja elokuu on mustikkapiirakan kuukausi.

img_5390

Paistetut muikut/silakat kera muusin

Meillä syödään usein paistettua kalaa kera muusin. Usein se on lohta tai kuhaa. Muikkuja tai silakoita paistelen harvoin. Niitä ostan valmiina annoksina kesätapahtumissa. Niissä joka toinen kerta saa hyvää ja tuoretta muikkua, ja joka toinen kerta ei saa. Äänestyksen aikana saimme vapaa-ajan kalastajilta viestejä, että listalla pitäisi olla myös Suomen kansalliskala: Ahven. Se voidaan varmaan jälkikäteen liittää tähän ruokalajiin. Kyllä paistettu tai savustettu ahven on ihan omaa luokkaansa.

831851-ahvenet-630x530

Karjalanpaisti

Karjalanpaistia tai muitakin pitkään hauduttuja lihapatoja teen aina kun on iso porukka tulossa kylään. Se maistuu hyvin, kun siinä on monipuolisesti erilaisia lihan osia. Myös hirven lihasta teen usein karjalanpaistia. Siinä saa riistan maun esiin.

img_5253

Graavi kala

Suomi on tunnettu hyvästä kalasta. Graavia siikaa ja lohta syödään meillä eniten jouluna.  Niin tänäkin jouluna, joskin raskaanaolevien vieraiden takia päähuomio oli kypsässä kalassa.  Ihme kyllä, sushin ystävä en kuitenkaan ole – en tiedä miksi, ehkä riisin ja raa’an kalan yhdistelmä ei viehätä.

img_5730

Maksalaatikko

Maksalaatikko on edelleen Suomen eniten myyty eines. Eikä ihme. Se on vähän hankala tehdä itse. Kun pitkästä aikaa sitä kokeilin, huomasin että kyllä on Saarioisen maksalaatikko parempaa. Oli mielenkiintoista perehtyä siihen, miten hassu on maksalaatikon raaka-ainekoostumus: maksaa, rusinoita, siirappia, riisipuuroa ja sipulia.

img_5284

 

 Mitä kansallisruokaprojekti opetti?

Projekti opetti näkemään ruokien taakse ja ymmärtämään miksi juuri nämä tuotteet ovat tulleet Suomessa suosituksi ja tulivat vielä 2016 kansan valitsemiksi ruoka-aarteiksi. Taustatietoa täältä. 

50 000 suomalaista sanoi mielipiteensä. Sen perusteella julkistetaan kansallisruoka 19.1.2017.

Joku näistä kahdestatoista on Suomen kansallisruoka, jonka Suomen kansa on valinnut.

Kansa ei voi olla väärässä, vaikka jokaisella yksilöllä on oma arvokas mielipiteensä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

———

Kirjoitin 9.10. blogin, jossa lupasin tänä vuonna testata kaikki 12 kansallisruokaehdokasta. Ensimmäiseen testiin valitsin kalakeiton. Se sai kotiarvioissa oikein hyvät arvioit. Nyt on vuosi hupenemassa. Moni ruokakokeilu on tehty, vaan ei ole tolkku-blogiin siirretty.  Teen sen nyt, jotta ei jää tämän vuoden lupauksia toteuttamatta.

kansallisruoka_350

 

Kerron tämän vuoden kokemuksista ruoka-aarre kerrallaan.

Pitsa
Teen pitsaa itse hyvin harvoin. Aika ajoin iskee suorastaan pizzahimo. Silloin menemme silloin miehen kanssa pizzalle (en osaa käyttää muotoa pitsa) läheisen ostarin takuuvarmaan pizzeriaan. Otan pizzan kanssa aina pienen oluen.

Kun nyt joulun jälkeen tein kinkun rippeistä pitsaa, ilahduin, miten hyvin siihen saa upotettua ylijäämäruokaa. Siinä meni kinkut ja juustot. Ja hyvää oli.

7468664c-7fb5-4d68-b009-98271e8b4513

Hernekeitto

Hernekeittoa ole tehnyt itse tänä vuonna. Ei edes kinkun jämät innostaneet siihe, että alkaisin liottaa herneitä. Takuuvarma on Jalostajan hernekeitto. Sitä perheessä muutama kerta tänä vuonna tehtiin. Se on helppoa tehdä isoja määriä ja se on hyvää ruisleivän kanssa. Ei ihme, että se on niin suosittu kouluruokana, toritapahtumissa ja  armeijassa. Helmikuu on hernekeiton kuukausi.

Ruisleipä

Ruisleipä on ollut tärkeä osa työelämääni. Opiskelin viljateknologiaa. Tein 15 vuotta työtä ruisleivän kanssa. Tätä nykyä syön sitä joka päivä ja ruisleipää on leipäkorissa aina tarjolla. Tiedän, mitä ruisleipää kukakin kolmesta lapsestani kaipaa kun tulee kotiin käymään. Mielileipä vaihtelee: Vaasan, Fazer, Ullan Pakari jne. Onneksi miehelle sopii ottaa alapuoli, koska minä otan aina yläpuolen, kun pääsen ensin valikoimaan. Hapankorppuihin on tullut suorastaan himo.  Maaliskuun on ruisleivän kuukausi.

Mämmi

Kansallisruokaraadin jäsenenä tein ylistyspuheen mämmistä.  Voisin liittää sen tähän. Siinä on olennaisin. Ostan aina tuopposen mämmiä pääsiäiseksi. Vielä en ole sitä itse tehnyt. Ensi vuonna aion sitä tehdä ainakin 6.4. kun on mämmien yö.

Kalakeitto

Kalakeitosta tein jo blogin. Se on täällä.  Innostun aina,  kun saan uudenlaisen kalakeiton onnistumaan hyvin. Myös Boillabaisse on suuri suosikkini. Kas. Nyt huomasin, että siitäkin olen jo kirjoittanut.

Viili

Harva tietää, että viili on suomalainen erikoisuus. Se on minulle suuri ihastus. Kun aika ajoin haluan tarkistella painoani, otan viilikuurin. Viili ja makeuttamattomat marjat ovat jogurttia kevyempi vaihtoehto. Oli ihastuttavaa seurata, kun Finjävelissä tekivät viiliä petrimaljoihin.

Karjalanpiirakka

Haluaisin oppia tekemään itse hyviä karjalanpiirakoita. Sen voisi ottaa ensi vuoden ohjelmaan. Työpaikkapalavereihin ostan aina Vuoksen pikkupiirakoita. Ne ovat varsin hyviä myös kylmänä. Kun olemme kesälomalla nautimme, maailman parhaita karjalanpiirakoita Parppein pirtillä Ilomantsissa.

Mustikkapiirakka

Tykkään leipoa pullaa. Mustikkapiirakan teen mieluusti pullataikinaan. Se on hyvää.  Valmiit kaura -ja ruistaikinat ovat myös varsin hyviä.

Paistetut muikut/silakat kera muusin

Meillä syödään usein paistettua kalaa kera muusin. Muikkuja tai silakoita paistelen harvoin. Niitä ostan usein kesätapahtumista. Niissä joka toinen kerta saa hyvää ja tuoretta muikkua, ja joka toinen kerta ei saa. Äänestyksen aikana saimme vapaa-ajan kalastajilta viestejä, että listalla pitäisi olla myös Suomen kansalliskala: Ahven. Se voidaan varmaan jälkikäteen liittää tähän ruokalajiin. Kyllä paistettu tai savustetu ahven on ihan omaa luokkaansa.

Karjalanpaisti

Karjalanpaistia tai sen sukulaista, pitkään hauduttua lihapataa teen aina kun on iso porukka tulossa kylään. Se maistuu hyvin, kun siinä on monipuolisesti erilaisia lihan osia. Myös hirven lihasta teen usein ”karjalanpaistia”. Siinä saa riistan maun esiin.

Graavi kala

Suomi on tunnettu hyvästä kalasta. Graavia siikaa ja lohta syödään meillä eniten jouluna.  Niin tänänkin jouluna, joskin raskaanaolevien vieraiden takia päähuomio oli kypsässä kalassa.  Sushin ystävä en kuitenkaan ole.  Sushia meillä syödään, kun nuoriso hakee sitä hyväksi tunnetusta sushibaareista

Maksalaatikko

Maksalaatikko on edelleen Suomen eniten myyty eines. Eikä ihme. Pitkästä aikaa tein sitä itse. Kyllä on Saarioisen maksalaatikko parempaa. Oli mielenkiintoista perhehtyä siihen, miten hassu on maksalaatikon raaka-ainekoostumus: maksaa, rusinoita, siirappia, riisipuuroa ja sipulia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Unelmia 2017 ja 2020

BOCUSE 11265395_967474676629869_1876893717488063738_n

Viime viikolla olimme  Budapestissä. Kannustimme Eero Vottosta ja Miikka Mannista maailman arvostetuimmassa kokkikilpailussa, Bocuse d’Orissa. Realistinen tavoite oli päästä kovatasoisessa Euroopan osakilpailussa kuuden sakkiin. Unelmana oli tulla kotiin Bocuse-patsaan kera. Tavoite toteutui. Unelma siirtyi tammikuun 2017 Lyonin maailmanmestaruuskisaan. Kun ensi pettymys oli nielty, totesimme yhdessä, että  kuudes sija oli todella hyvä sijoitus. 

 

 

Kohti Lyonia tammikuussa 2017

Eero ja Miikka

Miikka ja Eero hymyssä suin kohti Lyonia. Karhu auttaa.

”Lyoniin lähdemme haastajan asemasta erinomaisella mielellä ja tavoitteenamme on tietenkin korkein sijoitus”, sanoi Eero Vottonen.

Suomen 13. kerta

Suomelle tämä oli 13. osallistumiskerta. Itselleni tämä oli toinen vuosi. Takana Tukholma 2014 ja Lyon 2015.

Mikä oli juuri tässä kisassa parasta?

Olemme menneet eteenpäin. Listasin hyviä asioita.

  • Harjoittelu on ollut tiivistä ja systemaattista.
  • Kisatiimi tekee hyvää työtä. Ammattimaisuus kasvaa, sanovat pidempään mukanaolleet. Kiitos koko tiimi!
  • Viestintä toimi hyvin, kuvat ja viestit innostivat ja olivat ajan tasalla. Some lauloi. Kiitos viestintätiimi.
  • Mukanaolleet yhteistyökumppanit ottavat hyödyn satsauksestaan irti.  Seuraavaan kisaan kaikki mukaan!
  • Syntyi vahva yhteinen halu parantaa asioita, jotka eivät vielä ole kunnossa.
  • Suomen Unkarin suurlähetystön vastaanotto oli upea. Erityiskiitos suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula, joka tietää, että ruoka on matkailun valtti.

Yhdessä totesimme, että on vielä asioita, jotka vaativat hiomista, kun lähdemme kohti Lyonia.  Pekka Terävä kertoi tiedotteessa:

”Bocuse d’Orin taso on nykyään niin kova, että  pieninkin kivi on käännettävä, jotta täydellinen suoritus löytyy. Yksi pieni horjahdus voi tiputtaa sijoilta”, sanoo Terävä.

Suomen VIP-katsomossa vieraana suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula, Finnagoran johtaja Cita Högnabba-Lumikero, Kari Lumikero valokuvaamassa Suomen katsomoa. Isäntinä Seija K ja Liisa Niemi

 

Pekka Terävä

Bocuse d’Or Suomen presidentti Pekka Terävä on tuttu näky maailmanmestaruusareenoilla.

Se Unelma.

Tuoreeltaan kisan jälkeen ELO-säätiön hallituksessakin puhuttiin unelmista. Juhlavuosi 2017 alkaa Bocuse-kisalla Lyonissa. Sinne menemme voittamaan! Lyoniin hankimme parhaat taustavoimat.  Eero Vottonen on kokki, joka osaa tehdä maailman parasta ruokaa. Siitä homma ei jää kiinni.

Lyoniin menemme voittamaan!

Entä 2017  jälkeen?

Koko ELO-säätiön hallitus: Heikki Antolainen, Kasperi Saari, Rafaela Seppälä, Maria Planting, Ari Lahti, Lasse Lehtinen, Harri  Koskinen, Vesa Lehto,  Heikki Valkama, Pekka Terävä totesivat, että

Haluamme Bocuse d´Or Europan mestaruuskisat 2020 Suomeen. Sitä kohti.

Yhdessä!

 

 

Lue lisää ja kommentoi