— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "ruokamatkailu"

Tilapäivitys

Tätä kirjoittaessani olen ollut kaksi viikkoa Etelä-Italiassa lomailemassa. Matkan tarkoitus oli ottaa etäisyyttä entiseen ja herättää henkiin jotakin uutta.

Ajattelun ja näkökulmien päivitys

Täällä Napolinlahdella, Napolissa, Sorrentossa, Caprilla ja jopa Amalfin maisemissa tuntuu eteläitalialainen syke. Se sykkii kaupungilla, teillä, ruokakaupoissa ja jokaisella askeleella, kun henki kurkussa raivaa tilaa ylittääkseen tien erilaisten kulkuneuvojen keskellä. Kiihkeys näkyy upeitten vuorien välissä kulkevien autojen lommoutuneissa puskureissa ja vääntyneissä peileissä.
Voi kun olisin iloinen, jos osaisin sanoa sen tunteen italiaksi.

Toisaalta maisemakuvauksessa sana ”jylhyys” saa uuden merkityksen. Tosin sitä ei saa vangittua yhteenkään kännykällä otettuun kuvaan. Elämän hetkisyys ja monet tuoksut ja maut saavat sydämen sykkimään kiivaammin.

Jylhää ja ahdasta yhtä aikaa.

 

Anacaprin maisemia

Jo tässä Massa Lubrensen vuokratalon pihamaalla tiedän, että kun ensi viikolla palaan takaisin työni ääreen, olen näiltä viikoilta saanut mukaani jotakin uutta. Ymmärrän, miten tärkeä osa itseä on se, että ympärillä on tilaa. Tilaa. Tilaa.

Tila. Se on luksusta!

Tila pitää sisällään monia asioita, joissa on jotakin käsinkosketeltavan upeaa.

Puhdas ilma.
Metsäpolut.
Turvallisuus.
Rauha.

Täällä vahvistui ajatukseni, että haluan jatkossa tehdä entistä enemmän työtä peltojen ja metsien maisemien, tunnelmien ja antimien tulkkina.  Se on paitsi paluuta  lapsuuden tunnelmiin,  se on myös halua varmistaa, että ne samat tunnelmat – teknologian kehittymisen ja digitaalisaation rinnalla – ovat olemassa seuraaville sukupolville.  Sen tilan Suomi voi näyttää maailmalle.  Siitä on maailmassa pulaa.

Tämän matkan jälkeen ymmärrän taas paremmin, miksi vaikkapa Italiasta Suomeen tulevat vieraat  hiljaa huokaavat, kun astuvat sisään suomalaiseen metsään ja hengittävät sitä sisäänsä.

Suomalaisen metsän tarinasta – tilasta ja ilmasta – on monta kirjaa kirjoittamatta, monta tarinaa kertomatta. Monta kuvaa jakamatta.

Tila – sitä ei valmisteta lisää.
Tilaa ei voi viedä eikä tuoda.
Sen voi vain kokea.

Ja siitä pitää muistaa huolehtia.
Tästä tilapäivityksestä on hyvä jatkaa.

Lue lisää ja kommentoi

Slow met wild 30.9. Fiskars


img_5110

Kun eilen, sateisena syyskuun viimeisenä päivänä, ajelin Fiskarsiin, tuli jo matkalla hyvä olo.  Tiesin, että on tulossa päivä,  jonka saan viettää lähellä luontoa ja kuulla monenlaisia tarinoita, jotka kumpuavat suoraan sydämestä ja luonnosta.  Olin menossa vetämään  Slow meets wild -ammattilaispäivää, jonka valmistelussa ELO-säätiö oli mukana yhdessä Fiskars Villagen, SlowFood Västnyland rf:n ja Haaga-Perhon kanssa. Perjantain seminaari edelsi viikonlopun festivaalia. 

Slow meets Wild -tapahtuman ensi-illassa oli paikalla noin 50 ihmistä, joiden intohimona on hyvä ruoka, joka tulee suoraan luonnosta.

_mg_4272

Lähes koko ammattilaisjoukko kerääntyi kuvaan Fiskars Villagen isännän, Kari Selkälän ympärille. (Kuva Kati Laszka)

Jo päivän alussa moni vanha tuttu löysi toisensa. Kaikki olivat iloisia tantereesta, jossa alan ammattilaiset  kohtaavat kasvotusten ja pääsevät vaihtamaan ajatuksia ja  syömään yhdessä. Ravintolakoulu Perhon ruokarekka antoi hyvän mallin uudenlaisista ruokaratkaisusta.

Facebookissa virtuaalisesti kohdanneet tapasivat in real life.

Päivän aikana kaksi villiruokamestaria antoi näytteet omasta innostuksestaan. Sami Tallberg kertoi tarinansa:

Villiruoka – Luonnon vihreä supermarketti – avoinna meille kaikille 24/7

Samin tarina avasi luonnon keskellä elävien ihmisten silmät näkemään, että ympärillä kasvaa satoja  kasveja, joista taitavat kokit ja harrastajatkin voivat loihtia herkullista ruokaa. Koska kyseessä oli ammattilaispäivä, oli tärkeää myös pohtia, miten olemassaoleva lainsäädäntö mahdollistaa luonnon raaka-aineiden käytön.

Oli innostavaa kuulla, että sekä elintarviketurvallisuudesta huolehtiva lainsäätäjä  (EU) että lakia valvova viranomainen näkevät tarpeen lisätä mahdollisuuksia luonnon antimien käyttöön.  Viranomaiset kannustavat alan väkeä yhteistyöhön sekä kanssaan että keskenään. MMM:n Kirsi Viljanen kertoo omassa blogissaan tarkemmin siitä mitä tapahtui kun hidas ja villi ja lähi kohtasivat.   Yhtä mieltä oltiin, että Suomen valteista,  turvallisuudesta ja osaamisesta halutaan pitää kiinni. ”Turvallisuus on meille kilpailuetu”, kertoi kohta avattavan tislaamon toimitusjohtaja Susanna Kankare. Hän kertoi, että koulutetut poimijat ovat jo keränneet Fiskarin metsistä esimerkiksi giniin ja akvaviittiin tarvittavat villiyrtit.

Eviran uusi visio: Valvojasta valmentajaksi!

markus-ja-sami

Eräopas ja kokki Markus Maulavirta ja villiruokalähettiläs Sami Tallberg (kuva Kati Laszka)

 

Kun eräopas ja kokki Markus Maulavirta astui reppuineen ja kuksineen lavalle, kuulijakunta hiljeni. Ilman tulitikkuja sytytetyn ”nuotiotulen” tuoksu sai katseet kohti ympäröivää luontoa:

Seuraava seminaari pidetään metsän siimeksessä!

Nokipannukahvit ja pettuletut suomalaisten marjojen kera saavat paatuneimmakin pingottajan verenpaineen laskemaan (puhun itsestäni:-)

Mitä halutaan lisää?

Yhdessä aloittamallamme villiruokakoulutuksella on kysyntää.  Koulutus on viime vuonna pilotoitu. Toistakymmnentä kouluttajaa on valmiina ja villiruokamestarit ovat innolla mukana viemässä asiaa eteenpäin. Olli Takanen ja Juha Turtiainen Haaga-Perhosta kertoivat, että 30 villiruokaosaajaa on jo  saanut todistuksensa.

Nyt  tarvitaan asialle lisää rahoitusta ja uusia koulutuspäiviä ympäri Suomea.

img_5092

Otin kainalooni Haaga-Perhon koulutuspäälliköt Juha Turtiaisen ja Olli Takasen. Iloitsimme siitä, että villiruokakoulutuksella on kysyntää.

Päivä päättyi visiointiin siitä, mitä haluamme mennä ja missä olla 2020 ja 2030.  Paneelissa oli yksi erikoisuus.

All female panel. Uhka vai mahdollisuus?

all-female-panel

Luonnonläheisen ruoan tulevaisuutta pohtimassa ”all female panel” vasemmalta Susanna Kankare (Äkräs Distillery), Anna Mizrahi (Evira), Annika Hannus (Helsinki Wildfoods), Seija Kurunmäki (ELO-säätiö), Toini Kumpulainen (Kuusamo), Minna Junttila (Jamk) ja Kirsi Viljanen (MMM) (Kuva Kati Laszka)

Paneeli ja yleisö olivat samaa mieltä,  että meillä on osaamista ja intohimoa, tahtoa ja tavoitteita. Sekä puhdas luonto ympärillä.

Tarvitsemme lisää yhteistyötä  ja rohkeita tunteisiin vetovia tarinoita sekä paikkoja, joissa verkostoitua!

Päivän yhteenveto tiedotteessa (linkki).

Oma yhteenvetoni päivästä.

”Fiskarsin ympäristö, huikea historia, kulttuuri ja pitkäjänteinen Fiskarsin ja paikkakunnan yrittäjien ja tuottajien yhteistyö on luonut suomalaiselle ruokamatkailulle esimerkin, jota voimme ylpeänä esitellä niin suomalaisille kuin maailmallakin. Vuosi 2017 on hyvä hetki esittäytyä entistäkin rohkeammin. ”

Olemme valinneet  yhteiseksi päiväksi 6.10.2017.

Fiskarsin väki on jo kunnostanut Puimalansa.  Sinne mahtuu yli 1000 ihmistä syömään yhdessä. Mikä sattuma: Samaan aikaan on Fiskarsissa Slow Food Festivaali. Koko kylä, sen taiteilijat ja yrittäjät ovat yhteisellä asialla. Siinä on tolkkua!

Will be continued…2017

suomi100-valkoinen

 

 

Lue lisää ja kommentoi