— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "ruokakulttuuri"

Äiti Maa Torinossa ja Fiskarsissa

Kahden viikon sisällä olen käynyt kahdessa SLOW FOOD -tapahtumassa. Pari viikkoa sitten olin elämäni ensimmäistä kertaa Terra Madre (suomeksi Äiti Maa) -tapahtumassa Torinossa ja tänä viikonloppuna oli ohjelmassa perinteinen vierailu Slow food -festivaaleilla Fiskarsissa. Molemmissa sama aihe: lähiruoka.

Lähiruokaa ja kasvollista ruokaa kunnioitetaan niin Italiassa kun Suomessakin.

Vasta Fiskarsissa käydessäni tajusin, miksi Terra Madre ei kolahtanut tavalla, jolla olin sen ennakoinut kolahtavan.

Vaikka Torinon messualueeen osastoilla oli halleittein eri maakuntien prosiciuttoja, juustoja, oliiviöljyjä ja balsamicoja, ei itselle syntynyt ollenkaan sitä tunnetta, joka syntyi Fiskarsissa heti alueelle sisään astuessa. Torinossa syntyi mielumminkin hämmennys siitä, miten heikosti teema #foodforchange siellä näkyi.

On selvää, että vierailijan tunneside ei voi olla sama 100 kilometrin päässä Fiskarsissa ja yli 2000 kilometrin päässä Torinossa.

Kun tänä päivänä puhutaan ruoasta, ei voi ohittaa valintojemme vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Vähentääkö Slow food ruoan ilmastovaikutuksia?

Siihen ei ole helppo vastata. Lihan ilmastovaikutus lienee lähes sama, oli se liha peräisin lähitilalta tai vähän kauempaa. Kasviksia suosimalla ilmastovaikutukset vähenevät. Sen tiedämme, että ruoan arvostus vähentää hävikkiä, innostaa monipuolisempaan ruokavalioon ja yhdessä syömiseen. On ilmastoystävällisempää tuottaa lihaa maassa, jossa on vettä ja joissa ei sademetsiä tuhota eläinten rehun kasvatuksen tieltä.

Slow food -filosofian tärkeät sanomat ovat reiluus, puhtaus ja laadukkuus! Muutama vuosi sitten pohdin blogissani Slow food -terminologiaa. Lue lisää…

Terra Madre kääntyy sanoiksi Äiti maa.

Äiti maa kuulostaa niin kiehtovalta, että sen merkitys piti erikseen googlata.

Maaemo, luontoäiti, maaäiti eli äiti maa on useiden kansojen uskomuksissa naispuolinen henkiolento, joka hallitsee maata tai on itse sama kuin maaperä.

Kun olin pari viikkoa sitten ilmastonmuutoskurssilla Ilmatieteenlaitoksella, sai maaperä taas lisää merkityksiä. Se sama asia nousi esiin kun tänään julkistettiin IPCC:n uusin raportti, ns. ilmastoraamattu.  Meillä on todella tekemistä, jotta saamme äiti maan pelastettua.

Viime aikoina olen hämmästellyt sitä, miten vähän meillä on ollut puhetta aiheesta maaperä, vaikka nyt tiedetään, että maaperällä on vissi merkitys hiilinieluna, ilmastonmuutosta hillitessämme ja luonnon monimuotoisuutta vaaliessamme.

Mitä opin?

Ostin Fiskarsista sipulia, ruusukaalia, luomulihaa ja juureksia. Tein niistä tänään ruokaa. Tuntui ja maistui hyvältä.

Huomasin, että Äiti Maa -asiassa ja maaperässä on vielä todella paljon opeteltavaa tälläiselle kokeneelle maatalousmaisterillekin. Hiilinielut voivat olla iso juttu, kun hiilidioksikertymiä  poistetaan maapalloa lämmittämästä.

Myös tuo sukupuolittunut Äiti Maa -ideologia ja uskomukset ovat todella kiinnostava tutkimuskohde.

On tolkkua!

Sitä kohti.

Lue lisää ja kommentoi

Chaîne des Rôtisseurs Finlande

Tämä hieno otsikko, jonka hädin tuskin osasin kirjoittaa, johtuu siitä, että sain eilen Chaîne des Rôtisseurs Finlande -järjestön eli Paistinkääntäjien Chef de Table-käädyt. Jyväskylän Suurkapitulissa pääsin osallistumaan installaatioon eli seremonioihin, jossa vannottiin valat ja lyötiin miekat. Ilta huipentui  juhlaillalliseen, jossa 350 ruokaharrastajaa ja ammattilaista söi yhdessä.

Kun tänään ripustin käädyt työhuoneeni seinälle, aloin todella miettiä, mihin liityin ja mitä valan alla lupasin.

Chef de Table

Paistinkääntäjien valassa luvataan paljon!

”Paistinkääntäjien jäsenenä vakuutan aina vaalivani vartaassa paistettua samaten kuin hiillostettua paistia.Vakuutan aina kunnioittavani ruokakulttuuria, keittiön taitoja, ruoan raaka-aineita sekä hyviä pöytätapoja.Vakuutan aina täyttäväni veljeyden ja arvonannon vaatimukset kaikkiin Paistinkääntäjän Veljeskunnan jäseniin nähden.”

Vaikka valaa on vuosien aikana vähän modernisoitu, se tihkuu vanhaa ranskalaista mestarikiltojen veljeyttä. Kovin moderneiksi ei järjestöä ja sen tapoja voida kehua. Siinä lieneekin järjestön tenho. Modernia ja rentoa saa kokea monessa paikassa. Vanhaa arvokkuutta pukukoodeineen kohtaa harvemmin.

Tavat ja kiitospuheet tihkuvat ruoan ja tekijöiden arvostusta

Koska tämä järjestö nimensä mukaan niin kovasti paistia ja liharuokaa arvostaa, en ihan heti ala vegetaristi-kaveriani kutsua mukaan. Haluan ottaa tuon määritelmän vartaassa paistetusta ja hiillostetusta paistista kuvainnollisena, koska moinen rajaus kuulostaa  luvalla sanoen tänä päivänä aavistuksen oudolta.

Itseäni sekasyöjänä innostaa erityisesti valan maininta raaka-aineiden arvostuksesta. Kovasti tekisi mieleni vähän modernisoida sanomaa, jotta se paremmin sopisi kalaa ja kasviksia suosiville ja nostaisi vieläkin enemmän esiin yhdessä syömisen sanomaa.  Se henkilökohtainen modernisointisuunnitelma kannattaa unohtaa. 1248 perustettu ja 1950 henkiin herätetty  ja yli 80 maahan levinnyt järjestö tietää mitä tahtoo. Voudit ja voutikunnat johtavat toimia vakaalla kädellä.

Kuten eilen lupasin:

Vakuutan aina täyttäväni veljeyden ja arvonannon vaatimukset kaikkiin Paistinkääntäjän Veljeskunnan jäseniin nähden. (Saman tien pyrin samaan arvonantoon myös muihin kuin Paistinkääntäjiin nähden!)

Kohta, jossa luvataan edistää hyviä pöytätapoja, innostaa minua kovasti. Viime aikoina olen huomannut, että hyvät pöytätavat jäävät liian usein sivuseikaksi. En pidä katastrofina, jos joku tarttuu väärään haarukkaan. Sen sijaan ärsyttävää on  se, että joutuu istumaan illan pöydässä, jossa vierustoverille on kännykkä pöytäseuraa tärkeämpi.

Paistinkääntäjät voivat olla todellisia #syödäänyhdessä -lähettiläitä, jotka vievät sanomaa pöytäseurueen mukavasta rupattelusta. Siihen kuuluu kännykän sulkeminen.

Siinä on tolkkua ja se on sitä arvonantoa!

Lue lisää ja kommentoi

Stadin silakkamarkkinat est. 1743

Kun Suomi täyttää 100 vuotta, Stadin silakkamarkkinat täyttävät 274 vuotta. Pääsin tänään alkaneille markkinoille mukaan silakkaraatiin. Maistetettavana oli 36 erilaista silakkaherkkua, kahdessa sarjassa: maustesilakoita ja yllätysannoksia.

Päivän juontaja Tiina Lundberg  esitteli raadin arvovaltaisena. Itse käyttäisin sanaa vaikutusvaltainen. Vaikuttaahan raadin silakkavalinta kovasti voittaneen kalastajan kaupankäyntiin sekä viikon markkinoilla että jatkossakin.

Vaikutusvaltainen raati.

Raadissa oli tänä vuonna eduskunnan puhemies Maria LohelaVaimomatskuu-ruokablogin pitäjä Jella Bertell, Monoclen toimittaja Petri Burtsov, Helsingin kaupungin markkinointi- ja viestintäpäällikkö Saara Suojoki  sekä ravintola Hietan keittiömestari Ali Toppinen sekä Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön johtaja Seija Kurunmäki. 

Raadissa oli todellinen #syödäänyhdessä -fiilis!

IMG_1448

Kun päästiin raadissa ruokapuheiden alkuun, huomattiin, että raadin jäsenissä oli monenlaista silakansyöjää. Oli niitä, joiden perinteisiin jo useissa polvissa on kuulunut käynti syksyn silakkamarkkinoilla ja jotka myös himoitsivat silakkaa kaikissa muodoissa. Sitten oli niitä, jotka syövät silakkaa, kun sitä on tarjolla – ja nauttivat tasapainoisista mauista. Kuulun jälkimmäisiin.

36 silakkatuotteen maistaminen oli kova vaikka kiva temppu!

Minun ei yleensä tee snapsia mieli, mutta nyt tuli 10 silakan jälkeen kova himo raikastaa suu kunnolla. Ei ollut anniskeluoikeuksia eikä taskumattia mukana. Vesi ja peruna toimivat toki nekin.

Kun maistelut olivat ohi, ja itsekukin luettelimme pisteitämme sokkona maistetuille annoksille, oli häkellyttävää, miten yksimielisiä me kaikki monista annoksista olimme.

8, 8, 8, 7, 8, 8 oli yhden tuotteen arvostelupistesarja!

 

IMG_1451

Tätä kirjoittaessa sunnuntai-iltapäivänä (kylmän valkoviinin äärellä) sain korvanappiini lopulliset tulokset:

Parhaimman maustesilakan palkinnon voitti Magnus Nyholm Tirmosta. Toiseksi tuli Tanja Åkerfelt (Åkerfelts Service) Sipoosta ja kolmaksi Vento Aalto Pyhämaalta.

Silakkayllätys -sarjassa voiton vei Liisa Vainio Taivassalosta Sitruuna-valkosipulisilakalla. Toiseksi tuli Pirjo ja Reima Salonen Taivassalosta Tillisilakalla ja kolmannen sijan sai Juha Välisalo Merikarviasta Kraavisilakalla.

silakka

Onnea voittajille!

Sen verran tuli silakanhimo täytettyä, että en tällä kerralla ostanut silakoita mukaan, mutta ensi viikonloppuna päätin pitkästä aikaa tehdä silakkapihvejä ja perunamuusia.  Se oli myös yksi kansallisruoka-aarre ja 4.suosituin (silakat/muikut ja muussi) kansallisruoaksi.

Päivässä oli tolkkua.

Kiitos raatikaverille. Tuli monta uutta some-seurattavaa. Vaimomatskuu kirjoittikin jo päivästämme.

Kiitos Stadin silakkamarkkinoiden tuottaja Laura Rautkallio-Salminen ja silakkaraadin emäntä Milla Visuri. 

Lue lisää ja kommentoi

Ruokamanifesti ja ”juomamanifesti”

Viime viikolla suomalaisessa ruoka- ja juomakulttuurissa käännettiin uusi sivu. Kyllä. Uusi sivu. Se tapahtui kesän ykköskohtaamispaikalla, SuomiAreenassa. Mitään ihan uutta ei SuomiAreenan täyteläinen ruokapuhe tuottanut. Eikä SuomiAreena ole koko Suomi.

Uusi sivu kääntyi,  koska monesta pienestä purosta kerätty keskustelu synnytti nyt ison uoman, jota valtamedia aktiivisesti jakoi. Ja joissa tekojen takana on isoja toimijoita.

Mitä viime viikolla (viikko 28/2017) juomasta ja ruoasta koko kansalle julkistettiin ja vaikuttajien kanssa SuomiAreenassa diskuteerattiin?

  • Ruokamanifesti, by S-ryhmä
  • Juomakulttuuritutkimus, ”Suomi osaa juoda” by Altia 7/2017 (asiasta aiemmin myös ELO-säätiö 3/2016)

Ruokamanifesti

S-ryhmä teki mittavan työn, kun se keräsi ison joukon vaikuttajien ja kuluttajien mielipiteitä ja kiteytti annin yhdeksään teesiin. 

Ruokamanifesti

S-ryhmä sanoo suomalaisen ruoan tulevaisuuden kiteytyvän näihin teeseihin. Manifestin yhteydessä lanseerattiin myös monia iskeviä sloganeita (Rakasta ruokaasi, tunne se!, Tehdään Suomesta maailman kekseliäin ruokamaa jne.)  Keskityn nyt teeseihin.

Tässä teesit ja niiden perään lisättynä pitkän selityksen viimeinen lause.
Loppulause usein katsoo tulevaan.

  • Teesi 1: Lisää kotimaista
    Tarvitaan avointa kuuntelua ja rohkeaa tekemistä.
  • Teesi 2: Kekseliäisyys kunniaan
    Suomalainen ruokaketju tarvitsee rutkasti lisää insinööriajattelua: ongelmanratkaisua, joka tähtää skaalautuvuuteen. Pitää pyrkiä järeisiin, vaikuttaviin avauksiin, joista voi kasvaa maailmanluokan tekoja.
  • Teesi 3: Radikaalia läpinäkyvyyttä
    Lähellä tuotettu ruoka kulkee lyhyemmän matkan. Siksi sen tuotantoketju on läpinäkyvyyden kannalta usein helpommin hahmotettavissa ja valvottavissa. Tämä nostaa sekä kotimaisuuden että lähiruoan ja kotimaisen luomun arvoa.
  • Teesi 4: Faktat takaisin ruokakeskusteluun
    Ihmisillä pitää olla oikeus luottaa siihen, että he saavat tietoa, joka pohjautuu vankasti tutkimukseen.
  • Teesi 5: Hävikki on mielikuvituksen puutetta
    Hävikin vähentäminen on ympäristöteko, johon meillä jokaisella on varaa.
  • Teesi 6: Lasten terveellinen ruoka – pienten suuri asia
    Lapsena opitut ruokailutottumukset säilyvät usein aikuisikään asti. Siksikin tällä on väliä.
  • Teesi 7: Syntyy ruoan internet (IoF, Internet of Food)
    Ruoan internetissä yhdistyvät insinööritaidot, teknologia, tarinankerrontataidot, käyttäytymisen ymmärrys, myymisen ja markkinoinnin ymmärrys sekä ruoan tuotannon, jalostuksen ja valmistamisen prosessien ymmärrys. Ja kaikki tämä pitäisi osata paketoida niin, että käyttäjät pystyvät sitä helposti hyödyntämään. Haaste ei ole ihan pieni.
  • Teesi 8: Tulee kalavallankumous
    Parhaimmillaan voimme yhdessä onnistua niin hyvin, että se näkyy myös muiden kuin suomalaisten lautasilla.
  • Teesi 9: Kasvisbuumi – trendistä valtavirtaa
    Kasvisten syönti kytkeytyy oman hyvinvointimme lisäksi myös ympäristömme hyvinvointiin.

Kaksi teesiä ylitse muiden?

Teesi 3: Radikaalia läpinäkyvyyttä
Teesi 4: Faktat takaisin ruokakeskusteluun

Nämä kaksi asiaa nousivat myös viestinnän kärkeen.

Mikä tässä mainiossa ruokamanifestissä vielä odottaa onnistumistaan?

Manifestiä markkinointiin sanoin:

Suomesta maailman kekseliäin ruokamaa.

Julkistamistilaisuudessa haastattelija kysyi asiantuntevalta paneelilta,  miten tämä kotimainen pyrkimys skaalataan niin, että me sen avulla kisaamme myös kansainvälisillä markkinoilla ja olemme se ”kekseliäin ruokamaa” myös maailman mittakaavassa.

Siihen eivät panelistit eikä kukaan muukaan tässä keskustelussa ole osannut antaa eväitä.

Toinen puuttuva asia oli se, että ruoan maku ja aistinautinnot eivät saaneet sijaa. Ne toki ovat pysyviä arvoja ja kivijalkoja, jolle rakennetaan, eivät muutoksia.

Ehkä niiden aika on ensi vuonna.

 

IMG_0014

Juoma”manifesti”

Keskustelu suomalaisesta juomakulttuurista käy kiivaana (sitä on käyty eniten teemoilla #alkoholipolitiikka ja #känni). Keskustelua on kirvoittanut muutoksen alla oleva alkoholilaki.   Jonkin aikaa on peräänkuulutettu monipuolisempaa keskustelua pelkän haitta- ja  saatavuuskeskustelun lisäksi.

Keskustelun sävy lähti muuttumaan, kun vuosi sitten ELO-säätiö kumppaneineen julkisti tutkimusyhteenvedon asiasta. Tutkija Antti Maunun tekemä tutkimus Humalan tällä puolella, avasi silmiä ja avarsi näkymiä. Nyt tutkimus on saatavissa myös painettuna ja pdf:nä.

Näyttökuva 2017-07-17 kello 10.55.51

Kiteytettynä tämän tutkimuksen tulos oli:

Turhaan arvotamme itsemme kännikansaksi!

Viime viikolla Altia julkisti kuluttajatutkimuksen (Suomi osaa juoda),  joka kertoi, että myös kuluttajien mielestä itsemme kännikansaksi identifioimisen aika on ohi.

Näyttökuva 2017-07-17 kello 10.38.07

Kännikansaksi itsemme identifioiminen on ohi! MOT.

Pidämme itseämme varsin vastuullisina juojina ja siitä myös nuorison vähenevä kulutus kertoo. Viinin ja oluen harrastajat arvostavat laatua ja makupareja.

Tutkimus juomakulttuuristamme sai runsaasti julkisuutta SuomiAreenan lisäksi kaikissa valtamedioissa.

Suomiaareena juoma

 

Kiinnostavaa oli se, että

vastaajat pitivät itseään varsin vastuullisina, ”kavereista” ei oltu niin varmoja.

Kiinnostavaa oli jälkikäteen lukea artikkeleita, jossa ”joku alkoholiasiantuntija” esitti, että olutmaisteluklubit lisäävät kännäämistä. Ei! Ne lisäävät makunautintoja. Se on osa kulttuuria.

Yhteenvetona Antti Maunun sanoin: Maksimoidaan hyödyt ja minimoidaan haitat!  Siinä on tolkkua.

Kippis! Nautitaan hyvästä ruoasta, juomasta ja toistemme seurasta!

#syödäänjajuodaanyhdessä  #syödäänyhdessä

Lue lisää ja kommentoi

Pohdintoja kestävyydestä

Viime viikolla olin Marttojen ja Kuluttajaliiton järjestämässä Elämmekö ruokakulplassa – seminaarissa. Oli upeaa huomata, että Martat ovat ottaneet härkää vai pitäisikö sanoa härkäpapua sarvista ja tekevät kestävästä  kehityksestä arkipäivää ja lisäävät suomalaisten ymmärrystä aiheesta.

Seminaaripäivän jälkeen Martat julkaisivat 6 vinkkiä parempaan ruokailuun.  Vinkit ovat hyvin käytännöllisiä ja helposti toteutettavissa jokaisessa suomalaisessa kodissa.

Marttojen kuusi vinkkiä!

1. Suosi lähellä tuotettuja kauden kasviksia.

2. Pidä ainakin pari kasvispäivää viikossa.

3. Korvaa riisi kotimaisella perunalla tai ohralla.

4. Valitse järvikalaa ja suosi kotimaista lihaa.

5. Hyödynnä kaikki ruokatarvikkeet äläkä heitä käyttökelpoista hukkaan.

6. Vaadi kaupaltasi sertifioituja tuotteita ja selkeitä tuotemerkintöjä hyllyihin.

Semiaarissa asiaa pohdittiin asiaa maailman mittakaavassa. Kiitos Martat!

Suomessa kaikki hyvin, entä maailmalla?

Kaisa Karttusen esittelemä kuva maailmanlaajuista ruokatilanteesta oli – pitää sanoa – lohduton.  Jos lämpötila nousee arvioidut 3 astetta vuoteen 2050 mennessä, on eteläisen pallonpuoliskon ja koko Afrikan maanviljelyalueet suurkesi osaksi pois käytöstä.

Kun ihmismäärä maapallolla kasvaa lähes 50%,  ruokaa ja viljelymaata pitäisi olla 50% enemmän.

Tämä huomioiden on ristiriitaista luottaa Arto O.Salosen esittämään täydelliseen ravintoratkaisuun. Paikallinen ja kasvispitoisempi pitää ruokavalion olla, mutta luonnonmukaisuus voi olla haasteellista, vaikka se haluttavalta kuulostaakin.

Vaikka me Suomessa voimme taata ruokamme riittävän lisäämällä luonnonmukaista tuotantoa, se lienee haasteellista koko maailmaa ruokittaessa.

Eikö pikemminkin tehokkaita kasvatusmenetelmiä pitäisi lisätä?

Ratkaisut ja valinnat eivät ole helppoja. Joutomaan hyödyntäminen on vain osa ratkaisua.

 On tärkeää pohtia, mitä on ne ravintoratkaisut, joilla maailman kasvava populaatio  saadaan ruokituksi.

Mikä on tapa, jolla vähenevän viljelymaan kunto ja sato pidetään kunnossa?

IMG_7064Kaisa Karttunen esitti huolensa.

”Missä on ne pöydät, joissa maailman yhteisistä ruoka-asioista puhutaan ja päätetään.”

Oikein innostuin pohtimaan tätä filosofista kuvaa.

Suomen kannalta.

Maailman kannalta.

Omalta kannaltani.

IMG_7062

Nyt on alkanut aika, jolloin asiasta oikeasti puhutaan. Emme voi kyllin arvostaa sitä,  että meillä Suomessa on puhdasta vettä.

Vesi – Suomen rikkaus nyt. Suomen rikkaus 2050, kun säästetään sitä.

Monissa skenaarioissa esitetään kaukainen vuosiluku 2050.
Itselle se vuosi tuli lähelle, kun pohdin tämän 2017 syntyneen ensimmäisen lapsenlapseni elämää.

Vuonna 2050 tyttären tyttäreni on 33-vuotias.

Minä olen silloin vähän yli 90 vuotias. Silloinen sukupolvi kysyy, mitä me teimme silloin kun tajusimme, mihin maailma on menossa. Silloin kun ei ollut vielä liian myöhäistä aloittaa tekoja.

Kiitos Martat. Lisäätte yhteistä tajua asiasta!

Lue lisää ja kommentoi

Kansalliskokemuksia kovassa seurassa

 Ruisleipä

Tänään julkaistiin kansallisruokaäänestyksen tulos. Suomen kansallisruoaksi valittiin ruisleipä. Nyt istun kotisohvalla ja suunnittelemme siipan kanssa kesälomaa. Huomaan, että ruisleipä pääsi hyvään seuraan.

188359-ruisleipa-600x400

Ahven ja Sibelius

Se vietetään kansallismaisemissa Kolin tienoilla, järven rannalla.  Sieltähän se Sibelius, kansallissäveltäjämme myös haki inspiraationsa.  Mukava suunnitella veneretkiä järvelle, onkimaan ahvenia, kansalliskaloja, ja savustaa niistä herkkua.

Laulujoutsen ja kielo

Siinä grillikatoksessa touhutessa on mukava katsella järvelle, jossa  laulujoutsen,  Suomen kansallislintu puolisoineen asustaa. Mökillä tykkään kattaa pöydän kauniisti ja käyttää luonnon kukkia. Kevään korvalla on  haen maljakkoon kieloja, Suomen kansalliskukkia. Keskikesällä tyydyn mustikanvarpuihin, joita kypsyvät mustikat koristavat.

Rauduskoivu, karhu ja Suomen pystykorva

Mustikanvarpujen kanssa samaan maljakkoon sopivat rauduskoivun,  Suomen kansallispuun oksat. Mustikkaretkiä rajoittaa se, että niillä tienoilla riistakameroiden mukaan on kovasti karhuja, Suomen kansalliselämiä. Marjametsään mennessä toivon, että minulla olisi mukana koira, vaikkapa suomen pystykorva, Suomen kansalliskoira.

Aleksis Kivi, Runeberg ja Eino Leino

Kesällä haluan muistuttaa mieleeni Suomen kansalliskirjailijan, Aleksis Kiven tuotantoa. Seitsemän veljestä olisi juuri sopiva makupala. Myös Runebergin, Suomen kansallisrunoiljan tuotanto on jäänyt unholaan. On aika etsiä alkuperäispainoksia divareista. Eino Leinon, toisen kansallisruonoilijaksi mainitun,  päivää vietetään 6.7.

Ihan omia aarteita etsimään

Kun on Suomi100-juhlavuosi, on hyvä tehdä jotakin poikkeuksellista. Voisi kerätä vaikka omia ihan uusia kansallisaarteita.

Minun aarteeni on rauhalliset hetket, joita voi viettää lasten, läheisten ja ystävien kesken. Syödään yhdessä hyvää ruokaa kera ruisleivän! Suomen kansallisruoan. Minulle kansallista jälkiruokaa on mustikkapiirakka kera kahvin tai maidon.

 

kansalliseläin karhu
kansallishevonen suomenhevonen
kansallishyönteinen seitsenpistepirkko
kansalliskala ahven
kansalliskukka kielo
kansalliskivi graniitti
kansalliskoira suomenpystykorva
kansallislintu laulujoutsen
kansallispuu rauduskoivu

 

kansallissäveltäjä Jean Sibelius
kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg
(joskus myös Eino Leino]
kansallisfilosofi J. V. Snellman
kansalliskirjailija Aleksis Kivi
Lue lisää ja kommentoi

Tähtihetkiä ELO-gaalassa

Perjantai-illan vuoden 2016 ELO-gaala on vielä nyt  sunnuntaiaamuna tuoreessa muistissa.
Toivon,  että olo vierailla on yhtä hyvä kuin meillä järjestäjillä.

On aika kiittää!

Kiitos teille kaikille vieraille. Heti sisääntulessa ihmisillä oli hymy huulilla ja ilmassa oli odotuksen tunnelma.

30556412521_0432bc9beb_zVielä ennen tätä gaalaa olin valmis sanomaan, että gaalojen aika on ohi.  Nyt täytyy tunnustaa:

Ei ole gaalojen aika ohi. Niissä on tolkkua, jos ei niuhoteta!

ELO-säätiön gaalan naruja piti käsissään Moila Ant-Wuorinen. Elokuvateeman ideaattori oli Sini Garam. He saivat muun tiimin flow-fiilikseen mukaan. Kiitos!

30608055906_624665253c_z

ELO-gaala on tunnettu ruoasta, joka mykistää. Gaala esittelee myös ruoka- ja juomakulttuurin uusia tuulia.

Ruoka ei pettänyt tänäkään vuonna. Olihan se maailman parhaiden kokkien valmistamaa! Kiitos teille jokaiselle!

30607814176_2358a1d7a0_z

 

30644101315_9f46ca9ec8_z30607936876_84431877b4_z

Viinit oli valinnut huippuammattilainen, Vuoden Tarjoilija 2016 ja Vuoden Sommelier 216 Taneli Lehtonen. Hän myös kertoi yhdessä Torresin kanssa jokaisen viinin tarinan.

Vieraitten viihtymisestä vastasi Ravintolakoulu Perhon ja Stadia Ammattiopiston väki opettajineen. Todella hyvää työtä. Ilman teitä ei olisi gaalaa!

perho

Ei ole epäilystäkään siitä, mikä oli illan kokokohta!

Se oli hetki, kun paljastettiin ruokakulttuuritekopalkinnot ja ensimmäisen Lentävän Lautasen sai Heikki Hurstin Vähävaraisten jouluateria! Kun Hursti nousi lavalle, koko 200-päinen juhlaväki nousi ylös kunnioitustaan osoittamaan!

Koko sali nousi seisomaan kun Heikki Hursti ja Vähävaraisten Jouluateria mainittiin!

Sali kyynelehti kiitospuheen ajan. Heikki Hurstin työn jatkaja Sini Hursti oli myös paikalla!

30000629063_2183cefbc3_zJaettiin myös kaksi muuta palkintoa tärkeille ruokakulttuuriteoille. Vuosittaiset palkittavat valitsee ELO-säätiön hallitus.

Pienpanimoliitto sai palkinnon suomalaisen olutkulttuurin eteenpäin viemisestä ja Kotipellon puutarha palkittiin kokkien suosimista huipputuotteista.  Palkitut ja perustelut täällä.

30000613383_26f43fb544_z

On upeaa tehdä tätä työtä huippuammattilaisten kanssa. Saimme tänä vuonna mukaan tapahtumajärjestäjä Messuan ja Kolmiopalvelun sekä Royal Ravintoloitten Juri Uvannon ja Markku Halosen. He pysyivät näkymättöminä, mutta näkyivät! KIITOS!

ELO-säätiön toiminnan ja ELO-gaalan mahdollistajia ovat säätiön ja gaalan tukijat. Ilman ruoka-,  juoma- ja kattausalan yrityksiä ja vapaaehtoisia  ei tämä olisi mahdollista. Kiitos teille. Olette edelläkävijöitä kaikki!

Raivaatte tietä sille, että Suomi tunnetaan ruokakulttuuristaan myös  maailmalla!

30344299490_97d69fa2c0_z

Koko ilta oli kuin pala Tähdet, tähdet -ohjelmasta.

Kiitos Mikko Leppilampi. Ammattilainen omalla alallaan. Laulu ”Sinun silmiesi tähden” jäi soimaan vieraiden korviin.

Ensi vuonna gaalaa vietetään 27.10.2017 Vanhalla Ylioppilastalolla Suomi 100 -tunnelmissa.

Tämä vuosi antoi viitteitä, mitä tuleman pitää! Varaa paikkasi ajoissa!

KIITOS TEILLE KAIKILLE! OLETTE HUIKEITA!

30344369030_2bb7c53459_z

Lue lisää ja kommentoi

Kansallisruoat kotitestissä, osa 1. Kalakeitto

Viime viikolla julkistettu Kansallisruokakilpailu on innostanut ihmisiä Suomessa. Sisu-Radion mukaan valinta innostaa myös Ruotsissa asuvia suomalaisia.

Jo ensimmäisenä  äänestyspäivänä (3.10.) saatiin netin kautta kasaan tuhansia ääniä. Viikon saalis oli lähes 10 000 ääntä.

Olen yksi raadin jäsenistä ja järjestävän tahon edustaja. Erityisen iloinen olen siitä, että loimme myös postikorttiäänestysmahdollisuuden. Kortteja on viikon aikana tullut yhteensä satakunta. Ne ovat todella innostavia.

img_5202

Mediassa kansallisruoka on hyvin esillä ja keskustelu käy vilkkaana.

Meille on tullut puheluita ja sähköposteja erityisesti heiltä, jotka harmittelevat, että oma ehdokas ei ole 12 finaaliehdokkaan listalla. (ps.1. Minunkaan ehdokkaani,  kaalilaatikko puolukoilla, ei saanut riittävästi ääniä, jotta olisi päässyt kärkikahinoihin. Pääsin harmituksesta nopeasti yli :-).

Alueellisten perinneruokien puuttuminen listalta on myös puhuttanut. Samoin se, että  muualta tullut pizza (pitsa) on ottanut paikan aarteidemme eli ehdokkaiden kartalla.

Vaikka jouduimme jättämään tasapuolisuuden vuoksi kaikki selkeästi paikalliset tuotteet listalta pois, toivomme, että  äänestys lisää ymmärrystä alueellisten ruokakulttuuriemme erityispiirteistä (poronkäristys, kalakukko, mustamakkara,  klimppisoppa.  rössypottu, Lemin särä jne). Kansallisruoan äänestys saattaa innostaa myös maakuntaruokien äänestykseen.

12 asiantuntijasta koostuva raati kävi jokaisen kuluttajaäänestyksessä kärkeen pääseen ehdokkaan tarkkaan läpi pohtien, miten erityinen sen asema on suomalaisessa ruokakulttuurissa – myös tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

raati

Kuuntelimme 10 000 suomalaisen ääntä, jotta 12 ruoan listaan saatiin kansan oma ääni!

Kansallisruoan ympärillä käyty monipuolinen keskustelu kertoo, että suhtaudumme ruokaan vakavasti ja se on tärkeä osa identiteettiämme.  Se kertoo myös, että ei ole yhtä totuutta ja asioita tulee katsoa monelta kannalta. Jokaisen mielipide on totta, ainakin hänelle itselleen.  Nyt haetaan suomalaisen enemmistön mielipidettä. Samalla haetaan ruokaa, jonka myös laaja-alainen asiantuntijaraati näkee Suomea monipuolisesti kuvaavaksi kansallisruoaksi.  Aiheen ympärillä käyty keskustelu analysoidaan.

Ratkaisu syntyy syksyn aikana ja julkaistaan 19.1.2017.

12 EHDOKASTA  KANSALLISRUOAKSI (SESONKIJÄRJESTYKSESSÄ, lisäykset omiani)  

1• Pitsa (paistetaan kuten piirakat, kinkun jämistä kotona tehtynä)
2• Hernekeitto (hiihtolenkkien ja laskiaisen kunniaksi, lihalla tai ilman)
3• Ruisleipä (mm. retkieväs ja ihan kaikkiin aikoihin sopiva herkku)
4• Mämmi (pääsiäisenä perinteitä, jospa kokeilen tehdä
sitäkin itse)
5• Kalakeitto (sesongin versio, villikalaa ja joukkoon
villiyrttejä?)
6• Viili (kera marjojen ja talkkunan)
7• Karjalanpiirakka (Suomessa matkaaville vieraillekin, niitä aitoja,
kun vain olisi paremmin saatavissa)
8• Mustikkapiirakka (leivotaan yhdessä perheen kanssa, kun mustikat
ovat kypsiä, myös muut piirakat maistuvat)
9• Paistetut muikut/silakat perunoilla (perunat parhaimmilaan, myös
muusiksi, silakkamarkkoinoiden ja pyynnin aikaan)
10.• Karjalanpaisti (riista- ja teurastusaika, kasvissyöjille härkistä ja
nyhtökauraa, lisukkeena juureksia)
11.• Graavi kala (pyhäinpäivän herkku, isänpäivän pöytiin ja joulun
valmisteluun)
12. Maksalaatikko (monille yksi joululaatikoista, osa suomalaista
joululaatikkoperinnettä, ohraisena parasta)

Päätin ottaa kansalliset ruoka-aarteet kotitestiin.
Teen joka viikko vähintään yhden tuotteen listalta. 

Seuraavina viikkoina ja viikonloppuina valmistan jokaisen alusta loppuun pohtien omaa suhdettani näihin ruokiin ja niiden valmistukseen.

Yritän saada vielä kotiimme vieraan syömään ruokaa yhdessä minun ja mieheni kanssa.  Tai voinhan tehdä näitä myös työpaikan keittiössä.

Tänä sunnunaina valmistin kalakeiton.

Kaupassa käydessäni en ollut suunnittelut, mitä kirjolohesta valmistamme. Vasta testi-idean keksittyäni tarkistin jääkaapista muutkin ainekset.

Hyvä: meillä oli tilliä.  Keitto on pelastettu!

(ps1. Huomasin, että olin harmistunut, että kansallisruoka-äänestyskuvassa oli keitto ilman tilliä :-) No, makuasioista ei sovi kiistellä.

243083-kalakeitto

Luin raadin jäsenen Kim Palhusin ylistyspuheen kalakeitolle.  Hän sanoi näin:

”Kalakeitossa käytetään ainoastaan suomalaiselle keittiölle tunnusomaisia mausteita; laakerinlehti, maustepippuri ja äsken mainittu tilli.” 

Googlasin keiton, koska kiinnosti, minkä kalakeiton kokkaaja netistä  ensin kohtaa. Valion, K-ruoka-palvelun ja Maku.fi-sivujen kermaisten keittojen reseptit nousivat kärkeen.

Tarkistin ostamani kalan alkuperän. Se oli viljelty kirjolohi Ahvenanmaalta. Kermaa oli kotona vain vähän, mutta sulatejuustoa oli jäänyt viime viikon ruoasta, joten näitä kahta yhdistämällä sain sopivan kermaisuuden. Reseptissä mausteena oli MAUSTEpippuri. Laitoin ohjeen  mukaan 4 maustepippuria kokonaisina. Se kannatti.

img_5203

Kalakeiton kanssa ruisleipää ja hapankorppua!

En ole varma teenkö vielä erikseen ruisleipäblogin, mutta sen jo nyt sanon, että ilman ruisleipää ei kalakeittoa voi syödä.

Ruokajuomaksi pohdin valkoviiiniä tai olutta, mutta huomasin, että keittoruoka on hyvää myös ilman niitä.  Jäin pohtimaan, mikä olut olisi tälle keitolle sopiva.

img_5205Jatkan tätä blogia, kun olemme saaneet vieraita ja syöneet yhdessä. Poika tyttöystävineen tulee illansuussa kylään.

Haluan keskustella nuoren parin kanssa syvällisesti siitä, miten he ovat ruokaidentiteettinsä rakentaneet (molempien sukujuuret tuntien) ja mitä kansallisruoka tarkoittaa heille ja mitä he maailmalla matkatessaan tai kansainvälisiä vieraita saadessaan Suomen ruoasta kertovat.

Se on minulle paitsi ammatillisesti kiinnostava, mutta myös henkilökohtainen asia. Millaisen ruokaperinnön olen lapsilleni välittänyt?

Näkeeköhän nuoripari kansallisruoka-äänestyksessä olevan tolkkua?

Kiinnostavaa.

Lue lisää ja kommentoi

Slow met wild 30.9. Fiskars


img_5110

Kun eilen, sateisena syyskuun viimeisenä päivänä, ajelin Fiskarsiin, tuli jo matkalla hyvä olo.  Tiesin, että on tulossa päivä,  jonka saan viettää lähellä luontoa ja kuulla monenlaisia tarinoita, jotka kumpuavat suoraan sydämestä ja luonnosta.  Olin menossa vetämään  Slow meets wild -ammattilaispäivää, jonka valmistelussa ELO-säätiö oli mukana yhdessä Fiskars Villagen, SlowFood Västnyland rf:n ja Haaga-Perhon kanssa. Perjantain seminaari edelsi viikonlopun festivaalia. 

Slow meets Wild -tapahtuman ensi-illassa oli paikalla noin 50 ihmistä, joiden intohimona on hyvä ruoka, joka tulee suoraan luonnosta.

_mg_4272

Lähes koko ammattilaisjoukko kerääntyi kuvaan Fiskars Villagen isännän, Kari Selkälän ympärille. (Kuva Kati Laszka)

Jo päivän alussa moni vanha tuttu löysi toisensa. Kaikki olivat iloisia tantereesta, jossa alan ammattilaiset  kohtaavat kasvotusten ja pääsevät vaihtamaan ajatuksia ja  syömään yhdessä. Ravintolakoulu Perhon ruokarekka antoi hyvän mallin uudenlaisista ruokaratkaisusta.

Facebookissa virtuaalisesti kohdanneet tapasivat in real life.

Päivän aikana kaksi villiruokamestaria antoi näytteet omasta innostuksestaan. Sami Tallberg kertoi tarinansa:

Villiruoka – Luonnon vihreä supermarketti – avoinna meille kaikille 24/7

Samin tarina avasi luonnon keskellä elävien ihmisten silmät näkemään, että ympärillä kasvaa satoja  kasveja, joista taitavat kokit ja harrastajatkin voivat loihtia herkullista ruokaa. Koska kyseessä oli ammattilaispäivä, oli tärkeää myös pohtia, miten olemassaoleva lainsäädäntö mahdollistaa luonnon raaka-aineiden käytön.

Oli innostavaa kuulla, että sekä elintarviketurvallisuudesta huolehtiva lainsäätäjä  (EU) että lakia valvova viranomainen näkevät tarpeen lisätä mahdollisuuksia luonnon antimien käyttöön.  Viranomaiset kannustavat alan väkeä yhteistyöhön sekä kanssaan että keskenään. MMM:n Kirsi Viljanen kertoo omassa blogissaan tarkemmin siitä mitä tapahtui kun hidas ja villi ja lähi kohtasivat.   Yhtä mieltä oltiin, että Suomen valteista,  turvallisuudesta ja osaamisesta halutaan pitää kiinni. ”Turvallisuus on meille kilpailuetu”, kertoi kohta avattavan tislaamon toimitusjohtaja Susanna Kankare. Hän kertoi, että koulutetut poimijat ovat jo keränneet Fiskarin metsistä esimerkiksi giniin ja akvaviittiin tarvittavat villiyrtit.

Eviran uusi visio: Valvojasta valmentajaksi!

markus-ja-sami

Eräopas ja kokki Markus Maulavirta ja villiruokalähettiläs Sami Tallberg (kuva Kati Laszka)

 

Kun eräopas ja kokki Markus Maulavirta astui reppuineen ja kuksineen lavalle, kuulijakunta hiljeni. Ilman tulitikkuja sytytetyn ”nuotiotulen” tuoksu sai katseet kohti ympäröivää luontoa:

Seuraava seminaari pidetään metsän siimeksessä!

Nokipannukahvit ja pettuletut suomalaisten marjojen kera saavat paatuneimmakin pingottajan verenpaineen laskemaan (puhun itsestäni:-)

Mitä halutaan lisää?

Yhdessä aloittamallamme villiruokakoulutuksella on kysyntää.  Koulutus on viime vuonna pilotoitu. Toistakymmnentä kouluttajaa on valmiina ja villiruokamestarit ovat innolla mukana viemässä asiaa eteenpäin. Olli Takanen ja Juha Turtiainen Haaga-Perhosta kertoivat, että 30 villiruokaosaajaa on jo  saanut todistuksensa.

Nyt  tarvitaan asialle lisää rahoitusta ja uusia koulutuspäiviä ympäri Suomea.

img_5092

Otin kainalooni Haaga-Perhon koulutuspäälliköt Juha Turtiaisen ja Olli Takasen. Iloitsimme siitä, että villiruokakoulutuksella on kysyntää.

Päivä päättyi visiointiin siitä, mitä haluamme mennä ja missä olla 2020 ja 2030.  Paneelissa oli yksi erikoisuus.

All female panel. Uhka vai mahdollisuus?

all-female-panel

Luonnonläheisen ruoan tulevaisuutta pohtimassa ”all female panel” vasemmalta Susanna Kankare (Äkräs Distillery), Anna Mizrahi (Evira), Annika Hannus (Helsinki Wildfoods), Seija Kurunmäki (ELO-säätiö), Toini Kumpulainen (Kuusamo), Minna Junttila (Jamk) ja Kirsi Viljanen (MMM) (Kuva Kati Laszka)

Paneeli ja yleisö olivat samaa mieltä,  että meillä on osaamista ja intohimoa, tahtoa ja tavoitteita. Sekä puhdas luonto ympärillä.

Tarvitsemme lisää yhteistyötä  ja rohkeita tunteisiin vetovia tarinoita sekä paikkoja, joissa verkostoitua!

Päivän yhteenveto tiedotteessa (linkki).

Oma yhteenvetoni päivästä.

”Fiskarsin ympäristö, huikea historia, kulttuuri ja pitkäjänteinen Fiskarsin ja paikkakunnan yrittäjien ja tuottajien yhteistyö on luonut suomalaiselle ruokamatkailulle esimerkin, jota voimme ylpeänä esitellä niin suomalaisille kuin maailmallakin. Vuosi 2017 on hyvä hetki esittäytyä entistäkin rohkeammin. ”

Olemme valinneet  yhteiseksi päiväksi 6.10.2017.

Fiskarsin väki on jo kunnostanut Puimalansa.  Sinne mahtuu yli 1000 ihmistä syömään yhdessä. Mikä sattuma: Samaan aikaan on Fiskarsissa Slow Food Festivaali. Koko kylä, sen taiteilijat ja yrittäjät ovat yhteisellä asialla. Siinä on tolkkua!

Will be continued…2017

suomi100-valkoinen

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Suomalainen juomakulttuuri – saako siitä tolkkua?

Olen aktiivisesti seurannut polveilevaa keskustelua, jota alkoholilain uudistuksen yhteydessä on käyty. Media on tuottanut materiaalia roppakaupalla. Hesari on näyttänyt tietä.

Olen yrittänyt luoda omaa kantaani  juomakulttuurimme tilasta.

Tänä viikonloppuna esitettiin taas kaksi uutta mielipidettä. En ryhdy referoimaan kaikkia juttuja, vaan peilaan näitä kahta mielipidettä pari kuukautta sitten (15.3.2016) tutkija Antti Maunun  tekemään yhteenvetoon juomakulttuuristamme.

Helena Petäistö

Toimittaja, Pariisin kirjeenvaihtaja, Suomen kasvo Ranskassa, Helena Petäistö  ei luota suomalaiseen juomasivistykseen. Hänen mukaansa olemme humalahakuista kansaa emmekä muuksi muutu:

Suomeen ei kannata yrittää tuoda eurooppalaista alkoholikulttuuria, kirjoitti Helena Petäistö Suomen Kuvalehdessä.

Juttu julkaistiin 26.5. Nettiversiota muokattiin virheiden takia 28.5. Lehtijuttuun virheet jäivät. Nettiversioon on korjattu suomalaisen oluen vahvuus, joka on vastoin juttua eurooppalaista laimeampaa – ei vahvempaa.  Artikkeliin on jälkikäteen myös korjattu,  että humalahakuista juomista esiintyy muuallakin Euroopassa kuin Suomessa. Olisihan se varsinainen ihme, jos tämä olisi vain suomalainen erityispiirre.

Helena Petäistö on ollut kauan poissa Suomesta eikä selvästikään ole tutustunut kehittyvään ja  monipuoliseen (esim. helsinkiläiseen)  ravintola- ja baaritarjontaan, sen omaleimaiseen puoleen ja  fuusiokeittiöömme.

MTV3 kysyi kuluttajilta alkoholilaista.  89% hyväksyi lain muutokset.

Tänään MTV3 julkaisi tekemänsä kuluttajatutkimuksen. Sen mukaan 89 prosenttia vastaajista hyväksyi  suunnitellun alkoholilain muutoksen. Vastustajia oli neljä prosenttia vastaajista. Suurin arvostelu kohdistui siihen, että 16-vuotias voisi tarjoilla ravintolassa. MTV3 kysely  täällä.

Alkoholitutkija Antti Maunu teki selvityksen suomalaisesta juomakulttuurista.

1458099637974

Lehdistötiedote ja  tutkimuksen yhteenveto ELO-säätiön sivuilla. 

”Me olemme maitokansaa. Meillä alkoholi ei kuulu arjen ruokailuun Etelä-Euroopan tavoin”, sanoo Maunu.

Siinä missä viiniköynnökset kasvavat Italiassa tai Ranskassa, on meidän lähiruokamme maito.  Maidon lisäksi juomakulttuurimme  historiallisesti ovat kuuluneet  kahvi, olut ja entisaikaan myös paloviina.

Antti Maunu listasi Suomen suurimmat alkoholingelmat

  • Humalan ylikorostunut rooli puheessa ja itseymmärryksessä
  • Käsitys kehittymättömästä, keskeneräisestä historiasta
  • Vahvat vastakkainasettelut juomiskeskusteluissa

NÄMÄ ESTÄVÄT RAKENTAVAN TOIMINNAN JUOMISEN HYÖTYJEN MAKSIMOIMISEKSI JA HAITTOJEN MINIMOIMISEKSI

* * *

Käsitys siitä, että ”eurooppalaiset olisivat parempia” on paitsi väärä, myös omaa kulttuuriamme ja historiaamme väheksyvä, josta on syytä päästä eroon. Vaikka yhä suurempi osa juo ruoan kanssa myös viiniä, joukko on edelleen pieni vähemmistö.

Maidon ja kahvin lisäksi olut on tärkeä osa suomalaista juomakulttuuria.

Suomalaiseen historiaan kuuluu, että alkoholi ei ole osa arkea.  Se pitää arkikäytön kohtuudessa. Alkoholi kuuluu meillä vapaa-aikaan. ”Pienjuomisen rinnalla harrastetaan bilejuomista ja kännäämistä”. Lisää tietoa täältä.

Yhteenvetona Maunun tutkimuksesta

Meillä on omaleimainen juomakulttuuri, jota turhaan arvotamme negatiivististi.

Juomakulttuuri on laaja kokonaisuus. Haittoihin ja saatavuuteen liittyvät asiat on pieni osa sitä.  Meillä keskustelu on pyörinyt vain sillä akselilla – ja vielä vastakkainasetellen.  On aika tehdä muutos!

IMG_3023Osaanko luoda kaiken muun viime kuukausien aikana lukemani jälkeen oman perustellun näkemykseni  ”suomalaisesta juomakulttuurista”, alkoholilaista  ja ajan ilmiöistä.

1. Kyllä, olen samaa mieltä Helena Petäistön kanssa: Meillä ei muun Euroopan tavoin juoda arjesssa viiniä. Totta myös se, että Suomessa  on humalahakuisia. Niitä humalahakuisia on jokaisessa maassa – Euroopassakin!  Suurimmalle osalle lasillinen tai pari on arjen nautinto. Se luo luxusta arkeen ja juhlaan juhlan tuntua, ruokahetkiin makunautintoja.

2. Kyllä, olen samaa mieltä Helena Petäistön kanssa. Julkiseen örvellykseen pitää suhtautua vakavasti. Se on häpeällinen teko.  Se saa kanssaihmiset häpeämään.

3. Kyllä, olen samaa mieltä MTV3 tutkimuksen enemmistön kanssa.  Hienoa, että pienpanimoiden vahvemmatkin oluet pääsevät kauppoihin. Toivottavasti hinta pysyy sellaisena, jotta myös pienpanimo saa kunnon katteet tuotteilleen ja nouseva olutkulttuurimme kehittyy ensisestään.

4.  Kyllä,  olen samaa mieltä alkoholitutkija Antti Maunun kanssa: Juomakulttuuri pitää nähdä laajempana kokonaisuutena. Hyödyt pitää maksimoida ja haitat minimoida. Ja molemmista pitää puhua!

Alkoholisimiin pitää puuttua ja selvittää syyt, mitkä saavat ihmisen käyttämään alkoholia väärin. Kyllä. Lapsia pitää suojella vanhemmilta, jotka ovat jatkuvassa humalassa, eivätkä huolehdi lapsistaan. Siihen pitää jokaisen kanssaihmisen puuttua. Ongelmaa ei pidä hyssytellä. Ongelman yksi rarkaisu on Reetta Rädyn Imagen kolumnissaan 23.3. esittämä ja hyvin perusteltu näkemys: sosiaalitanttojen pitää suojella meitä (siis heitä) viinan kiroilta. Itse olen sitä mieltä, että

Vähemmistön ongelma ei parane sillä, että kaikkien juoman saatavuutta heikennetään.

5. Kyllä. On hienoa, että ravintoloitten aukiolo laajenee ja ne kehittyvät paikkoina, joissa ihmiset tapaavat toisiaan. Jos yksinäisyys vähenee, alkoholin väärinkäyttökin voi  vähetä.

6. Kyllä. On tärkeää antaa oikeaa tietoa, jotta opimme  arvostamaan omaa juomakulttuuriamme. Hyvä että on erilaisia ammattilaisia – tekijöitä ja kirjoittajia –   vaikuttamassa  juomakulttuurimme kehittymiseen. Hienoa, jos opimme löytämään juomistamme makupareja ja elämyksiä, ja osaamme kertoa juomistamme ja kulttuuristamme kiinnostavasti.

Ruoka- ja juomakulttuuri yhdessä luovat makunautintoja arkeen ja juhlaan. Arjen luxusta.

7. Kyllä. Olen MTV3 päivän lähetyksen haastattelussa olleen henkilön kanssa samaa mieltä, että on hölmöläisten hommaa laittaa kesken kaupan aukioloajan riepuja oluthyllyn päälle. Resurssien tuhlausta. Näyttää tyhmältä.

8. Kyllä. Olen samaa mieltä, että on Viron lisääntyvään tuontiin piti puuttua. Siitä ei jäänyt verotuloja meille kenellekään.  Toivotaan, että uusi laki auttaa asiaa.

9. Kyllä.  On todella mukavaa, että typerät karsinat mukavista yleisötapahtumista poistuvat.

10. Kyllä. Olen ihan tyytyväinen, että viinit ovat Alkossa. Haluan päästä laajojen valikoimien äärelle ja saada hyvää opastusta, kun ostan viiniä, jota en ennestään tunne.

Nyt sain muodostettua oman mielipiteeni. Jokaisella olkoon omansa.

On hyvä aika keskustella suomalaisesta juomakulttuurista.  Laajalla skaalalla. Oikeilla argumenteilla.

Toinen toistemme mielipiteitä kunnioittaen.

Kippis!

 

Lue lisää ja kommentoi