— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "onko tolkkua"

Kolme kertaa kiitollisuus

Sana KIITOLLISUUS on tullut viime viikkoina vastaan monta kertaa.
Luin Verkkolehti Työpisteestä  professori Jari Hakasen haastattelun.  Yksi lause herätti:

Kiitollisuus on vähän tutkittu ja aliarvostettu positiivinen tunne.

Kiitollisuus, kuten muutkin positiiviset tunteet, vaatii pysähtymistä ja aikaa. Vain silloin voi nähdä positiiviset asiat kaiken elämän sekamelskan keskellä. ”Ihminen tarvitsee jotakin, jota tehdä, jotakin, josta unelmoida ja jotakin, jota rakastaa.” 

1.

Yhteinen tavoite on kiitollisuuden aihe

Alkuvuodesta Aktivistimummot-liikettä perustettaessa oli ihastuttavaa kokea samanhenkisten ihmisten yhteys.
Sai syventää ajatuksia vanhojen tuttujen kanssa, sai kohdata myös uusia ihmisiä, jotka antoivat aikaansa, osaamistaan ja jakoivat näkemyksiään. Meitä oli alussa koossa pieni joukko, jolla oli yhteinen iso tavoite ja sydämestä lähtevä tekemisen motiivi:
Omien ja maailman lastenlasten tulevaisuus. Saatiin aikaan Aktivistimummot-liike.

Aktivistimummot HS:n jutussa 2.11. Kuva Rio Gandara.

Aktivistimummot-liikkeen vastaanotto on ollut iso ilo.  Hesarin juttu 2.11. moninkertaisti joukkomme.
Joka päivä saa kokea uusia kohtaamisia ja kuulla, että tällaista on odotettu. Monille on merkityksellistä olla aktiivisesti etsimässä keinoja ihmiskunnan ison haasteen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mediat, mm. Svenska YLE ja YLE Tampere, innostuivat jakamaan sanomaamme.

Isot asiat eivät synny hetkessä. Eikä niitä hetkessä hoideta.  Eikä ilman joukkovoimaa.
Moni aktiivinen mummo ja asiantuntija on viime viikkoina ilmoittautunut mukaan antamaan panostaan.
Upeiden perustajamummojen mukaan on saatu apuvoimaa:  Anna, Armi, Tarja, Kaija, Carita ym. ja koko kasvava 4800 mummon joukko.  Yhdessä haemme vaikuttavia keinoja kohtuuden, toivon ja oikeudenmukaisuuden keinoja käyttäen.

Isot asiat ratkaistaan isolla joukkovoimalla.

2.

Pysyvä kiitollisuuden aihe on kirjat.

Bookbeatin äänikirjat mahdollistavat lukemisen ja liikkumisen yhdistämisen. Äänikirjan avulla ehtii elämässään useamman kirjan maailmaan. Se on kuitenkin sanottava, ettei kuunteleminen lukemista ole. Parhaat kokemukset  tulevat kirjoista, joita on saa lehteillä omissa käsissä. Siitä, että voi palata takaisin tärkeään lauseeseen.

Finlandia-palkinto-kilpailu ehdokasasetteluineen on loistava konsepti. Sen myötä saa monta luotettavaa kirjasuositusta.
Elin viikon verran Finlandia-voittaja Bollan maailmassa. Sain tai jouduin keskelle albaanien ja serbien elämää Kosovon repivän sodan keskelle kahden ihmisen tarinan sisälle. Kun sieltä pääsi ulos, oli hienoa huomata, miten iso merkitys on sillä, että saamme elää täällä maailman onnellisimmassa maassa, rauhassa, unelmia rakentaen ja toteuttaen. Luin kirjailja Pajtim Statovcin haastattelun. Hän puhui toiseudesta ja kertoi monista ihmisistä, joiden tilanne on tämä:

”Vaikka kuinka kurottais kohti omia unelmiaan, niin niitä ei saavuta!” Pajtim Statovci

Se muistuttaa meitä siitä, miten paljon maailmassa on suuria vaikeuksia. Ei ole ihan helppo mennä vaikeassa tilanteessa olevalle kertomaan kiitollisuuden sanomaa omasta perspektiivistä osana maailman onnellisinta kansaa.

Ilmastoasioissa löysin itselleni raamatun, johon tahdon monesti palata.

”Raamatun” nimi on Päin Helvettiä.

Se on Panu Pihkalan kirjoittama kirja ilmastoahdistuksesta ja toivosta. Täytin sen alleviivauksilla. Kiitollinen olo tuli siitä, miten hyvin näitäkin asioita on mietitty ja viisautta monesta lähteestä ja näkökulmasta haettu. Voi vain lukea valmista ja todeta: Näin on.

Pihkala kirjoittaa  ilmastoahdistuksesta kappaleessa Pärjääminen ja selviytyminen (s. 218) näin:

Ihminen on yleensä hyvin sitkeä ja hänen kantokykynsä kasvaa taakkojen myötä.
Mutta rajansa kaikella. Liialliset kuormat vievät elämästä toimintakykyä ja iloa.
Tarvitaan kolmea asiaa: sopivia yksilöllisiä kuormia, riittäviä lepohetkiä  kantamisen välissä ja taakkojen yhteistä jakamista. Parhaimmillaan yhteinen vaellus on sitä, että kun jollakulla on heikompi hetki niin toinen kantaa enemmän kuormaa.

 

Tästä tuli mieleen, että ainakaan lasten ja nuorten niskaan ei  kenenkään pidä lisätä ilmastoahdistuksen taakkaa.
Meillä mummoilla isossa ryhmässä on voimia kantaa isompaakin taakkaa. Meillä on yhdessä valtaa ja voimaa tehdä ja painostaa päättäjiä tekoihin, joilla on vaikutusta.

3.

Lapset on iso kiitollisuuden aihe.

Joka kerta kun kohtaan pieniä lapsia, omia tai muiden lapsenlapsia, ei voi kun ihastella sitä energiaa ja intoa, jolla he uusiin asioihin suhtautuvat. Lapset on iso kiitollisuuden aihe. Heitä on helppo rakastaa täydestä sydämestä.
Meidän aikuisten homma on pitää huolta, ja tehdä kaikkemme, että maailma on sellainen, että lapset voivat säilyttää sen toiveikkuuden, joka heidän silmistään loistaa.

 

Joulu on kiitollisuuden juhla.

Lue lisää ja kommentoi

Kalsarikännit

Sana Kalsarikänni on emojin julkaisemisen jälkeen ollut kovasti esillä. Suomi on sen avulla saanut oikein kansainvälistä huomiota.  Näkymisestä on iloittu.

Tänä aamuna päätin antaa itselleni päivän aikaa kehittää jotakin positiivista aiheesta Kalsarikännit.

En kuitenkaan ottanut asiaan tutustuakseni kalsarikännejä.

Tunnustan, etten ole asiantuntija. En ole  vielä koskaan ottanut kalsarikänniä sen virallisessa merkityksessä. Yksin. Sisällä.

Minusta kalsarikännissä ei ole mitään tolkkua.

emoji-kalsarikannit_f

Päivän mietittyäni keksin kolme positiivista asiaa.

  • Näkymätön ja hävettävä käyttäytyminen tehdään näkyväksi.  Ehkä se helpottaa puuttumista todelliseen ongelmakäyttöön.
  • Osataan nauraa itselle.
  • Annetaan muidenkin nauraa meille.

No. Onhan siitä tullut 100-vuotiaalle Suomelle ja sen hassulle KALSARIKÄNNI-sanalle näkyvyyttä. Se enkä lisää jollakin tasolla maamme kiinnostavuutta. Erityisesti, jos se pystytään liittämään Aki Kaurismäen  nerokkuuteen, joka  kestää jopa umpikännin palkintogaalassa.

Kalsarikännit

kalsarikannit26032016

Onko Kalsarikänni -viestinnän leviämisestä ilakoiminen positiivista?

Minusta ei ole.

  • Negatiivista on, että kalsarikännistä tehdään tällä viestinnällä normi.
  • Mielikuvan normalisointi lisää väärää mielikuvaa, että Suomi olisi täynnä ongelmakäyttäjiä.  (Suurin osa suomalaisista on ns. pienjuojia eivätkä harrasta  kalsarikännejä.)
  • Negatiivista on, että Kalsarikänni korostaa ja ihannoi yksin juomista eikä yhteisöllisyyttä. Siinä ei ole tolkkua.
  • Aika suuri osa niistä, jotka kovasti harrastavat kalsarikännejä, tunnetaan nimellä alkoholisti eli ongelmakäyttäjä.

Voiko kalsarikännistä tulla tanskalaisen hyggeilyn tavoin suomalaisten ihka oma matkailuvaltti?  

Sitä en usko!

Haluaisin kovasti nostaa esiin – vaikka emojin avulla  positiivisia ja yhteisöllisiä juomatilanteita – olkoon vaikka kunnon  känniin asti johtavia  –  metsässä, rannalla, veneessä, juhlissa, ravintolassa, kotona, upeissa tapahtumissä, joissa on hyvin järjestetyt ravintolapalvelut…

Kunhan tapahtuvat YHDESSÄ.

Lue lisää ja kommentoi

Ei mulla muuta

Sosiaalisessa mediassa – instassa ja twitterissä – näen aika ajoin tuttavien ja ystävien nasevia postauksia, jossa on pysättävä ja paljon kertova kuva ja teksti.

Ei mulla muuta.

Niinä hetkinä toivon, että osaisin samalla tavalla pysähtyä tärkeiden hetkien ääreen ja dokumentoida ne yhdellä kuvalla tai lauseella.

Nyt marraskuussa on niin pimeää ja synkkää, että tekee mieli vain hyggeillä.

Ei mulla muuta.

 

img_5738

 

Lue lisää ja kommentoi

Puhdistin sieluani

Huomasin, että ahdistus tekemättömistä töistä hidastaa kevään riemua. Stressini ei suinkaan johdu tekemättömistä töistä yleensä vaan juuri sellaisista, joiden aloittamista olen siirtänyt toistuvasti. Painon tunne on siirtynyt sieluun. Luovuus alkoi kärsiä.

”Teen nuo hommat, kun tulee sopiva rauhallinen viikko!”

Ympärillä oleva sekamelska on itselle suurin stressin aiheuttaja, vaikken perfektionistiksi tunnustaudukaan. Kiireen syyksi laittaa sen, että ei  laita tavaroita paikoilleen.  Kun aikaa kuluu asioiden etsimiseen ja kasojen siirtelyyn, kiire senkun lisääntyy  ja sielu puristuu.

Kevätsiivous on hyvä keksintö.

Tästä viikonlopusta tuli ”tyhjä viikonloppu”, sadettakin oli luvattu. Ei menoja, ei  vieraita. Siis sisätöitä. Olin aikoja sitten kutsunut lauantaiksi  suursiivoojan ikkunoita pesemään.  Minun osani oli raivata talon tavaroita.

Motivaationi oli selvä. Olin antanut itselleni luvan aloittaa rakastamani pihatyöt, kun sisällä on siistiä.

Päätin ryhtyä valonööriksi (blogini 1.4.2015)  kolmisen viikkoa sitten. Ei vielä onnistunut.

Valonöörin sielussa pitää olla tilaa.

 

 

Ennen viikonloppua listasin suurimmat stressini aiheuttajat:

  • Isoon kellariimme kertyneet tavarat olivat sekalaisissa kasoissa
  • ”Jostämätuleejoskusmuotiin”-  ja ”korjaankylläjoskus”- ja ”eisitätiedävaikkajoskustarvitsisi”-roina peitti alleen rakkaat muistot
  • Parittomien sukkien ja hanskojen hautausmaa odotti kellarin uumenista löytyviä pareja
  • Talvivaatteet jonottivat tyhjää kellarin tankoa
  • Työpöydän työskentelytila oli pitkän aikaa pienentynyt, ”sitten-kasat” kasvoivat
  • Kalenteri ja muistikirja oli säästänyt sisäänsä vanhoja paperikutsuja ja muistilappuja, jotka putoilivat, kun kirjoja tunki aamuisin laukkuun.

Kun aloin hommiin , huomasin, että järjestely puhdistaa sielua.

Otin järjestelijäapua. Aktiivinen vaatekierrättäjä, vanhin tyttäreni Laura  tuli avuksi. Kauaksi pudonnut omena tuli lähemmäksi puuta (tai pikemminkin päinvastoin) roinaa raivatessa.   Ihmettelen nyt itsekin,

Miksi joskus on ostettu näin paljon tavaraa? Siinä ei ole mitään tolkkua.

Viikonlopun saldo oli  hyvä

  • Kellari on raikas, puolet tavarasta menossa Nihtisillan kierrätyskeskukseen
  • Talvivaatteet on tuuletettuna  menossa kellariin ja kelvolliset kesävaatteet hyllyssä
  • Muistettavat muistot tallessa
  • Pitkään säilötyt parittomat sukat roskissa (ei löytynyt pareja)
  • Pari löytynyttä käyttökelpoista vaatetta estävät seuraavat heräteostokseni
  • Työpöydällä  siisti uusi kalenteri 2015-2016 ja muistivihko, jonka uusi kansi muistuttaa:

Luovuudelle pitää jättää tilaa ja aikaa

???????????????????????????????

Kun  koko työ oli  tehty, nautin mäntysuovalta tuoksuvasta lauantaisaunasta täysin siemauksin. Sunnuntaiaamuna koti tuoksui hyvältä. Kahvi maistui poikkeuksellisen hyvältä (puhdistettu kahviautomaattiko?) .

Sade tekee hyvää puutarhalle. Niin minullekin.

shutterstock_167392598

 

 

Lue lisää ja kommentoi