— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "luontomatkailu"

Tilapäivitys

Tätä kirjoittaessani olen ollut kaksi viikkoa Etelä-Italiassa lomailemassa. Matkan tarkoitus oli ottaa etäisyyttä entiseen ja herättää henkiin jotakin uutta.

Ajattelun ja näkökulmien päivitys

Täällä Napolinlahdella, Napolissa, Sorrentossa, Caprilla ja jopa Amalfin maisemissa tuntuu eteläitalialainen syke. Se sykkii kaupungilla, teillä, ruokakaupoissa ja jokaisella askeleella, kun henki kurkussa raivaa tilaa ylittääkseen tien erilaisten kulkuneuvojen keskellä. Kiihkeys näkyy upeitten vuorien välissä kulkevien autojen lommoutuneissa puskureissa ja vääntyneissä peileissä.
Voi kun olisin iloinen, jos osaisin sanoa sen tunteen italiaksi.

Toisaalta maisemakuvauksessa sana ”jylhyys” saa uuden merkityksen. Tosin sitä ei saa vangittua yhteenkään kännykällä otettuun kuvaan. Elämän hetkisyys ja monet tuoksut ja maut saavat sydämen sykkimään kiivaammin.

Jylhää ja ahdasta yhtä aikaa.

 

Anacaprin maisemia

Jo tässä Massa Lubrensen vuokratalon pihamaalla tiedän, että kun ensi viikolla palaan takaisin työni ääreen, olen näiltä viikoilta saanut mukaani jotakin uutta. Ymmärrän, miten tärkeä osa itseä on se, että ympärillä on tilaa. Tilaa. Tilaa.

Tila. Se on luksusta!

Tila pitää sisällään monia asioita, joissa on jotakin käsinkosketeltavan upeaa.

Puhdas ilma.
Metsäpolut.
Turvallisuus.
Rauha.

Täällä vahvistui ajatukseni, että haluan jatkossa tehdä entistä enemmän työtä peltojen ja metsien maisemien, tunnelmien ja antimien tulkkina.  Se on paitsi paluuta  lapsuuden tunnelmiin,  se on myös halua varmistaa, että ne samat tunnelmat – teknologian kehittymisen ja digitaalisaation rinnalla – ovat olemassa seuraaville sukupolville.  Sen tilan Suomi voi näyttää maailmalle.  Siitä on maailmassa pulaa.

Tämän matkan jälkeen ymmärrän taas paremmin, miksi vaikkapa Italiasta Suomeen tulevat vieraat  hiljaa huokaavat, kun astuvat sisään suomalaiseen metsään ja hengittävät sitä sisäänsä.

Suomalaisen metsän tarinasta – tilasta ja ilmasta – on monta kirjaa kirjoittamatta, monta tarinaa kertomatta. Monta kuvaa jakamatta.

Tila – sitä ei valmisteta lisää.
Tilaa ei voi viedä eikä tuoda.
Sen voi vain kokea.

Ja siitä pitää muistaa huolehtia.
Tästä tilapäivityksestä on hyvä jatkaa.

Lue lisää ja kommentoi

Villiruokaa lännessä ja idässä

Mies lähti hirvimetsälle Itä-Suomeen. Heidän hirviseurueellaan on viisi lupaa. Kolme vasikkaa on nyt kaadettu. Muutama aikuinen  juoksee vielä.

Minä olin pienen toimittajajoukon kanssa maistelemassa hirvestyksen saloja Länsi-Suomessa, Porin seudulla eli  A.Ahlströmin ruukkialueella Noormarkussa. Paikassa kehitetään luontopalveluja ja sen ovet ovat auki myös vieraille. Saimme ruokaa kaikille aisteille.

Tunsimme luissa, ytimissä ja sielussa saman, jonka ymmärsin teoriatasolla keväällä Haltian auditoriossa pidetyssä Sitran seminaarissa.

Luonnosta hyvinvointia ja uutta palveluliiketoimintaa- seminaarissa minua vakuutti erityisesti Metsäntutkimuslaitoksen professorin Liisa Tyrväisen puhe. Tutkitusti luonnolla on monia terveysvaikutuksia!

Kirjoitan nyt tästä matkasta luontomatkana. Yhtä hyvin voisin kirjoittaa talousasioista  tai suomalaisen muotoilun kehittäjistä.  Villa Maireasta on kirjoitettukin paljon. Voisin kirjoittaa myös ruokakulttuurista. Vaikkapa kirjasta Parempi pyy padassa.  Ajankohtainen aihe olisi myös Noormarkun ja Kauttuan saama Paistinkääntäjien kilpi. 

Jokaisella paikalla on oma historiansa  ja omat erikoispiirteensä,  joita kannattaa viisaasti hyödyntää.

On suuri puute, ettei blogissa voi välittää tuoksuja eikä loppusyksyn pakkasen kirpeyttä. Vain kuvat voi välittää. Tunnen suurta iloa siitä, että luontopalvelutarjonta ja villiruoka saa siipiä alleen. Tutkimustenkin mukaan luonto ja sieltä saatava ruoka on tärkeää yli 80%lle suomalaisista. Suomi on täynnä mahdollisuuksia kehittää luontomatkailua myös ulkomaalaisille. Meillä riittää terveysmetsiä.

Food from the wild nature.

Aiomme olla täällä vielä sadan vuoden kuluttuakin. Pidämme huolta luonnosta kaikin keinoin.
Toimitusjohtaja Peter Ahlström vieraita vastassa erämaajärvellä.
Tulilla syötiin villiruokaa: riistaa, poroa, villikalaa ja puolukoita

Tulilla syötiin villiruokaa: riistaa, poroa  ja puolukoita ja kalaa. Isäntänä kodalla Peter Ahlström

Metsästäjä-lehden Marja Martikainen kalastaa. Henri Vaarala opastaa.

 ”Suomen puhdas luonto tuottaa puhdasta villiruokaa myös riistan muodossa”

Antti Impola, Suomen Riistakeskus (Pori) lehdistötilaisuudessa Noormarkussa 21.10.13.

Onko ampuja osunut oikein, kyselen minä?

Onko ampuja osunut oikein, kyselen minä?

 

”Suomalaiset marjat erityisesti mustikka on kovassa huudossa Japanissa”

Pasi Anttila kertoi, että Polarica on Pohjoismaiden suurin poron ja marjojen viejä. Se tarjoaa maistuvia luontoelämyksiä myös niille, jotka eivät itse niitä metsästä tai poimi.

Kotanaurua. Helena Saine-Laitinen ja Sami Tallberg.

Seitsemän ruhoa. Neljäs ruho ammattitaitoisissa käsissä.

Viikonlopun saalis oli seitsemän hirveä. Neljäs ruho paloittelussa ammattitaitoisissa käsissä.

A.Ahlström Noormarkku lokakuun illassa

A.Ahlström Noormarkku lokakuun illassa

Metsästyskortin lunastaneita henkilöitä Suomessa on noin 308 000  eli noin 6 % väestöstä.   Naisia on noin 19 000.

Kun tulin matkalta, soitin isännälle Itä-Suomeen ja kerroin, että aion suorittaa metsästyskortin. Ensi vuonna heidän  seurueessaan on joko yksi ajomies lisää tai ihan kortillinen metsästäjä. Toivon, että intoni pysyy ja ensi syksynä Suomessa yksi metsästyskortin suorittanut nainen enemmän.

Lue lisää ja kommentoi