— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "ilmastonmuutos"

Aktivistimummot – on tolkkua!

Viikko sitten, 23.10.2019 julkistimme ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja toivon tuomiseen keskittyvän kansanliikkeen, jota olemme 12 mummon voimin alkuvuonna valmistelleet.   Oli upeaa huomata, että heti tiedotteen julkaisemisen ja facebook-sivun avaamisen jälkeen, saimme kymmeniä pyyntöjä päästä ryhmään. Koska ryhmä on julkinen, pääsevät myös muut kuin ryhmäläiset näkemään, mikä mummoja huolettaa ja mikä innostaa.

Aktivistimummot-facebook-sivun lisäksi on hyvä käydä katsomassa myös aktivistimummot.fi –nettisivu, jonne me huolella valituin sanakääntein keräsimme asiat, jotka meitä motivoivat ja joita tahdomme aikaansaada. Nettisivuilla esittelemme 12 perustajamummoa lastenlastemme piirtämän kuvan kera. Kun tänään kokoonnuimme Oodissa, otimme kuvan, josta jäsenet on  helpommin tunnistettavissa. (Tästä kuvasta puuttuvat Eevis, Reetta ja Karkki).

Mikä on viimeisen viikon aikana erityisesti ilahduttanut?

No se, että saimme viikossa kasaan lähes 300 mummon ryhmän.
Mukana on muutama pappa, useita isotätejä  ja kummitätejä. Moni esittäytyi ja kommentoi ryhmään tuloaan.
Ihania kommentteja.  Paljon hyvää keskustelua. Joukkoon saatiin monia, jotka perustajamummojen tavoin tahtovat antaa oman asiantuntemuksensa veloituksetta käyttöön. Se on valtava voimavara!

Kun ensimmäinen viikko oli täyttymässä, yksi ryhmämme jäsen, Leppäsen Anne teki yhteenvedon asioista, jotka ensimmäisellä viikolla puhuttivat.

Aktivistimummot-ryhmä on ollut viikon julkinen ja yhtenä perustajajäsenenä ajattelin summata, mitä ryhmässä tapahtuu. Jäseniä on tätä kirjoittaessa 244! Aktivistimummot pitävät lastenlasten ja kaikkien tulevien sukupolvien hyvän elämän edellytyksiä sydämenasianaan. Hienoa, että mukaan on liittynyt myös arvomme jakavia pappoja, varamummoja ja tätimummoja. Ilmastovanhemmat ry seuraa aktivistimummoja ja tekee mielellään yhteistyötä kanssamme.

Aktivistimummot-ryhmässä on tavallisia aktivisteja ja todellisia asiantuntijoita. Monet ovat kertoneet jo pitkään tehneensä ilmastolle hyviä henkilökohtaisia valintoja. On kerrottu omista käytännöistä esimerkkeinä lajittelu, kierrätys, kasvisten ja villiruoan käyttö, autoilun välttäminen ja yleinen nuukuus.😄 Nyt on haastettu ilmastodieettiinkin! Mahdoinko jo lupautua… Keskusteluun on linkattu ajankohtaisia, itseä puhuttelevia ilmastouutisia. Artikkeli ekososiaalisesta sivistyksestä herättää ajatuksia. Vaatteidenvaihtopäivä on mainion tuntuinen idea. Lentomatkailusta ja lentoverosta on liitetty useita linkkejä, ruokahävikki buffetpöydissä on puhuttanut, hiilinielujen toimivuus ja Suomen metsätalous paljonkin. On asioita, joista aktivistimummoilla on erilaisia taustatietoja ja myös eri näkemyksiä. Kommenteissa on tuotu esiin, kuinka aktivistimummoihin uskotaan positiivisena ja kannustavana toimijana. Erilaisten mielipiteiden esiin tuominen on valaisevaa, olen oppinut paljon. On kuitenkin tärkeää, että keskustelemme tässä ryhmässä rakentavasti.

Ryhmän puitteissa tullaan järjestämään alustettuja keskustelutilaisuuksia ja varmasti myös muita tapahtumia, jotka tähtäävät ilmastonmuutoksen torjumiseen. Kaikista aktivistimummoista riippuu, millaista toimintaa toteutamme. Tämä on vasta alkua. Kiitos mukaan tulosta!

Twitterissä jaettiin ja peukutettiin

Oma erityinen intohimoni on twitter, joka ottikin #aktivistimummot innolla vastaa.  Kopioin tähän twiitin, joka sai kaikkein eniten kommentteja ja jakoja. Aivan, myös me mummot halutaan olla liikkeellä @hyvansaanaikana .

Nyt kun alkuhuuma on ohi, on aika tekojen.  Kun tänään tapasimme perustajaryhmän kanssa, saimme monta päätöstä aikaan.  Mitä teemme:

  • Tervehdimme innolla Ilmastoisovanhempien vetoomusta. Samalla asialla. Allekirjoitamme. Julkaisupäivä Lasten oikeuksien päivä 20.11. on loistava ajoitus.
  • Marraskuun teemaksi valitsimme vaatteet ja ilmasto. Etsimme marraskuulle blogin kirjoittajaa.
  • Joulukuussa aktivistimummot kirjoittavat kirjeen joulupukille. 
  • Tammikuussa on aika päästä eroon ilmastoähkystä ja -ahdistuksesta ja korvata se teoilla.  Aloitamme yleisötapahtumat.
  • Helmikuussa on monenlaisen yhteistyön aika.

Vapaaehtoistyö on ihan parasta kun se on mukavaa ja merkityksellistä.

Siinä on tolkkua!

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Tunnustan: Söin kinkkusämpylän

Viikko sitten osallistuin kiinnostavaan tilaisuuteen. Perjantaina 13.9. Sitra organisoi ilmastosta twiittaaville mahdollisuuden kokoontua Hanasaareen #ilmastotwitter – iltapäivään.

Menin paikalle hyvissä ajoin. Luentosalin eteen laitettiin juuri runsaita tarjoiluja. Vadeille oli aseteltu isot kasat herkullisen näköisiä kinkku- ja juustosämpylöitä. Keskipöydällä oli tarjolla erikseen merkattuna yksi (1) gluteeniton smpylä ja  kaksi (2) vegaanisämpylää.  Kahvia, teetä, sokeria ja maitoa. Siis suomalaisten kokoustarjoilujen perussetti!  Otin hyvällä ruokahalulla kahvini kanssa kinkkusämpylän. Maitoa en kahvissani käytä. Näiden kanssa asetuin saliin, 64 muun ilmastotwiittaajaan joukkoon. Ympärillä oli tutulta näyttäviä, eri-ikäisiä kasvoja twitterin profiilikuvien syöveristä. Todellisia tuttuja oli joukossa vähemmän.

Ohjelma oli kiinnostava. Nuoren ilmastoaktiivin, Atte Ahokkaan innostava aloitus. Hän puhui aikuisten ja päättäjien vastuusta.  Vihreän Langan Riikka Suomisen terävät kommentit journalismin vastuusta ja ihmisten medialukutaidosta.  Tunnustettu tutkija,  ”IPCC-ilmastouskovainen” Markku Kulmala innosti ymmärtämään ilmastomuutokseen liittyviä isoja kokonaisuuksia ja asioiden yhteyksiä.  Hän kertoi hyvät uutiset: Venäjällä ja herätty ja Kiinan kokonaispäästöt ovat laskussa. Parasta iltapäivässä oli se, että jokaisen puhujan alustus herätti monipuolisen keskustelun. Tietoa ja kokemuksia jaettiin innolla #ilmastotwitter ’issä.

Minulle jäi erityisesti mieleen tutkijatohtori  Janne M. Korhosen esitys. Hän kertoi, että aika on loppumassa ja on käännettävä kaikki kivet. Hän haki viimeistä käännettävää kiveä historiasta.  Mahdollisuus löytyi  USA:n toimista ja Rooseweltin päätöksistä aikana, jolloin USA ja liittoutuneet olivat jo häviämässä toista maailmansotaa 1940-luvulla.

Toisen maailmansodan ja USA:n toiminnan oppi oli, että pärjätäkseen

Pitää luoda uusi skaalattava malli ja toteuttaa se nopeasti

USA onnistui murtamaan Saksan ylivallan moninkertaistamalla pikavauhtia varustelunsa. Laivojen ja lentokoneitten tuotantoa tehostettiin jopa 100-kertaiseksi –  siitäkin huolimatta siihen käytettyjä varoja kauhisteltiin.  Vastaava toimintatapa ilmastonmuutoksen torjuntaan muutettuna merkitsisi nopeaa, teollista hiilineutraalien energialähteitten käyttöönottoa.

Tarvitaan iso systeeminen muutos

Ehdotus kuulosti hyvältä, vaikka sotaesimerkki yllätti. Olin varma,  että valistunut ja aktiivinen kuulijajoukko esittää vastalauseita sodan raakojen keinojen ihannoinnista. Vaan niin ei käynyt. Kaikki tuntuivat olevan samaa mieltä ratkaisun järkevyydestä. Ei haittaa vaikka oppi on sodassa saatua.

 Skaalattavuuden hyödyt otettava käyttöön!

Innostavan ohjelman lopuksi Sitran Mari Pantzar ynnäsi  kommentteja ja palautteita, joita ilmastotwitter oli kirvoittanut.  Innostusta ja ihastusta pääosin. Vain yksi asia oli saanut kovasti kritiikkiä.  Kinkkusämpylät.
Järjestäjä otti syyn tilaajan eli Sitran piikkiiin.

Huomasin, että keskusteluissa kinkkusämpylätarjoilua kommentoitiin jopa katastrofaaliseksi. Joku piti myös kinkkusämpylän ottaneita suorastaan epäuskottavina ilmastoasiantuntijoina. Todellinen #kinkkusämpylägate

 

On helppo olla samaa mieltä, että kokoustarjoiluissa tulee olla vaihtoehtoja, vegaaneille,  fleksaajille, sekasyöjille ja allergisille. Kun oli kyseessä Sitran tilaisuus, moni odotti lihatonta tarjoilua.  Itse sekasyöjänä en tietenkään pitänyt asiaa ollenkaan katastrofina. Sämpylät olivat herkullisia. Sämpylöistä syntynyt keskustelu oli minulle ruoka-alan vaikuttajalle  ammattillisesti todella kiinnostava.  Siksi peukutan Teemu Vaarakallion huomiota ja siitä syntynyttä keskustelua.  Koska päivä sattui hävikkiviikon perjantaiksi,  Kia Aarnion kommentti ihastutti erityisesti.

Hämmästelin taas, miten merkittäväksi itseä kuvaavaksi seikaksi ruokavaliovalinnat ovat tulleet.
Ruokavalion maidottomuudesta ja erityisesti lihattomuudesta on tullut näkymätön kruunu omien ilmastotekojen todistuslausunnoissa. Ei ollenkaan riitä, jos kertoo vähentävänsä autoilua, ostavansa vähemmän tavaroita ja minimoivansa lentämisen, sekä ruoassa suosivansa sääntöä

#enemmänkasviksia #vähemmänlihaa

Taas huomaan, miten huonosti me suomalaisen vastuullisen ruokaketjun puolestapuhujat olemme osanneet argumentoida suomalaisen ruokavalion syntyä ja historiaa.  Tuli mieleen, että maamme  menestystarina pitäisi osata kertoa yhtä hienosti kuin JMKorhonen kertoi USA:n menestystarinan toisessa maailmansodassa. ”Ne pienet pohjoisen maan maitotilat ja ruohoa syövät lehmät toivat sen verran ruokaa sodanjälkeisiin köyhiin pirtteihin, että lapset saatiin kasvamaan ja kouluihin. Kasvimaat, maksuton kouluruoka, ja siellä tarjotut keitot ja puurot avittivat.  Pohjoiseen maahan kasvoi vastuullinen kansa, joka kaupungistui, ja osaa nyt hyvällä osaamisella luoda todellisia ratkaisuja maalle ja kaupunkeihin.”

Miten luoda suomalaista vastuullisesta ruokaketjusta skaalattava malli, joka huomioi monipuolisesti globaalit ja lokaalit haasteet.

Ehkä niillä ruohoa syövillä lehmillä voi olla joku osansa ratkaisijoina. Niin tai näin.
Ainakin meillä koulutetuilla ja kokonaisuuksia ymmärtävillä ihmisillä on tärkeä ratkaisijan osa.

 

Kuvan kinkkusämpylä ei liity rikokseen.

Nyt se on tunnustettu. Söin kinkkusämpylän.  Soitin jälkikäteen Hanasaareen ravintolapäällikölle  ja kysyin mistä heidän kokoustarjoilujen leivät, juustot  ja kinkut ovat peräisin.

Lukas Hemnell kertoi, että kaikki ovat kotimaisia.

Huokasin helpotuksesta.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Aktivistimummot ovat

Luit otsikon oikein. Siinä on kaksi sanaa (aktivistimummot, ovat). Älä turhaan etsi siitä puuttuvaa adjektiivia (kiltti, vihainen, aktiivinen, viisas, tomera, nuorekas, korvaamaton, rähisijä, valittaja) tai muuta määritettä (esimerkiksi tärkeä).

Vähän aikaa sitten istuimme pienen naisporukan kanssa aktivistimummot-liikkeen perustamiskokouksessa.  Keskustelu käytiin ja uutisoitiin osana Sitran #erätauko -konseptia. Me yli kuuskymppiset naiset olimme vastikään jättäytyneet aktiivisimmasta työurasta uuteen elämänvaiheeseen.  Jokaisella oli sama ajatus:

Haluamme tehdä merkityksellisiä asioita.

 

Keskustelimme, millaisia ihmisiä  haluamme olla yhteiskunnassa – millaisia erityisesti lapsenlapsillemme. Pohdimme, mitä on tärkeintä, mitä voimme kasvaville lapsille antaa.

Tunnistimme, että kasvamassa olevat 1-10-vuotiaat lapsenlapsemme kohtaavat jo nuorella iällä ilmastonmuutokseen liittyvän informaation ja samalla myös sen tuoman kasvavan ilmastoahdistuksen. Ympäristössämme on yhä nuorempia gretathunbergejä (joilla kaikilla ei ole Gretan voimia selvitä kasvavasta ahdistuksesta). Tahdomme tai emme, maailman ja luonnon mullistuksiin liittyvät huolet tulevat lähelle jokaista. Kaikista kanavista tulevaan viestitulvaan ei voi olla reagoimatta.

Tilanteen vakavuutta ei voi eikä saa väheksyä.

Omassa lapsuudessamme, 60-70-luvulla puhuttiin Biafran nälänhädästä ja Vietnamin sodasta. Vaikka ne ymmärrettiin kaukana  oleviksi kriisiksi, ahdistuksen ja voimattomuuden tunteen muistaa vieläkin. Muistan paketoineeni yli jäänyttä leipäpalaa Biafraan lähetettäväksi.

Maailmantuskan levittämiseen ei mummoja tarvita.

Olimme kaikki mummot samaa mieltä, että ainakaan ahdistuksen ja maailmantuskan levittämiseen ei mummoja tarvita. Aikuisten ei saa siirtää koko tuskaa lasten kapeille harteille. Sen sijaan tuskaa ja painetta voimme siitäkin edestä lisätä päättäjille ja yrityksille. Totesimme, että me pitkän ja vaativan työuran tehneet vaikuttajat osaamme myös sen!  Nyt on aika rehabilitoida mummot :-) Siksi aktivistimummot.

Tarpeen tullen voimme lähteä marssille, jotta päättäjät ymmärtävät oman vastuunsa. Yksilö, mummo, vanhempi tai lapsi  voi tehdä työtä ilmaston hyväksi tunnistaen, että isojen ratkaisujen avaimet on maailman päättäjillä. Hesarissa olleeseen Ilmastovanhempien edustajien kannanottoon on helppo yhtyä.

Päättäjät ottavat päättäjien vastuun. Mummot ja vanhemmat omansa.

Tulimme siihen tulokseen että

Yhdessä me mummot voimme ja tahdomme vaikuttaa päättäjiin.

Suhteessa lapsiin ja lapsenlapsiin, on meidän tehtävämme ahdistuksen levittämisen sijaan tuskan lievittäminen.

Meitä tarvitaan tukipilareiksi ja ohjaajiksi sekä empaattisen olemisen opettajiksi. Meistä muutamat saavat edelleen olla myös tyttäriä omille yli 80-vuotiaille äideilleen ja isilleen.  Myös edellinen sukupolvi tarvitsee ikääntyssään hyvää hoivaa. On hienoa, jos me nuoremmat mummot jaksamme puolustaa myös heitä. Heidän kanssaan emme välttämättä lievitä ilmastoahdistusta, mutta voimme olla osaltamme huolehtimassa siitä, että he saavat arvokkaan elämän loppuun saakka.  Olemmehan itsekukin aikanaan ihan samassa tilanteessa.

Läheisillä on läheisten vastuu.

Hyvä, jos me tässä hyvinvointivaltiossa ymmärrämme, että myös läheisillä on vastuu ja mahdollisuus olla mukana luomassa hyvää elämää sekä kasvaville että vanheneville.  Kaikkea vastuuta ei voi sälyttää vanhusten hoidolle tai päiväkodeille. Haasteellisina aikoina ylisukupolvisuuden merkitys korostuu.

Laittamalla asioita elämänmittaiseen empatialla varustettuun perspektiiviin, voimme estää monia typeryyksiä, ylilyöntejä ja riman alituksia, joita viime aikoina on kovasti nähty ja kuultu.

Pohjanmaalla kuultu sanonta ”Viisaus asuu vanhoos akoos”, pitää edelleen paikkansa.

Mummot ja isovanhemmat voivat antaa kiireetöntä aikaa ja asioille perspektiivejä.

Huomasimme iloksemme, että juuri aika on meidän oma ja paras aseemme myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Ehdimme lapsenlapsen kanssa kulkea kävellen, istua junassa ja bussissa. Ehdimme kuoria juurekset, valmistaa ruoat ja syödä yhdessä.  Ehdimme korjata rikkoutuneet vaatteet tai viedä ne ammattilaiselle korjaukseen. Lähiympäristö tarjoaa monia mahdollisuuksia maksutta. Voimme mennä kirjastoon. Voimme löytää kiinnostavan museon pienen matkan päästä.  Voimme valmistaa hyvät eväät ja lähteä kävellen lähimetsään eväsretkelle. Luonnossa liikkuminen ja jokamiehenoikeus saa ihan uuden merkityksen, kun selittää luonnon ihmeitä reppuselkäiselle lapsenlapselle – omalle tai naapurin pienokaiselle. Monissa arjen asioissa myös aktiiviset vaarit ovat mukana.  Koko vilkkaimman työelämämme olemme toistaneet lausetta: Ei ehdi, on kiire. Sen lauseen päivämäärä meni umpeen.

Jokainen meistä ehtii tehdä asioita, joita pitää tärkeänä!

Kun kuulin, että ensi syksyn luonnonpäivän teema on luonnossa oleminen – siis vain oleminen (ei välttämättä tarvita linnunpöntön tai nuotion tekoa, korillista mustikoita, valokuvaa instaan, oleminen riittää!),  innostuin.

Oleminen.

Olemisen ohessa voi lukea kirjaa tai poimia kukkia. Jos huvittaa.  Pilvien katselukin on mukavaa. Yhdessä. Rauhassa.

 

Lue lisää ja kommentoi