— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "Fiskars"

Äiti Maa Torinossa ja Fiskarsissa

Kahden viikon sisällä olen käynyt kahdessa SLOW FOOD -tapahtumassa. Pari viikkoa sitten olin elämäni ensimmäistä kertaa Terra Madre (suomeksi Äiti Maa) -tapahtumassa Torinossa ja tänä viikonloppuna oli ohjelmassa perinteinen vierailu Slow food -festivaaleilla Fiskarsissa. Molemmissa sama aihe: lähiruoka.

Lähiruokaa ja kasvollista ruokaa kunnioitetaan niin Italiassa kun Suomessakin.

Vasta Fiskarsissa käydessäni tajusin, miksi Terra Madre ei kolahtanut tavalla, jolla olin sen ennakoinut kolahtavan.

Vaikka Torinon messualueeen osastoilla oli halleittein eri maakuntien prosiciuttoja, juustoja, oliiviöljyjä ja balsamicoja, ei itselle syntynyt ollenkaan sitä tunnetta, joka syntyi Fiskarsissa heti alueelle sisään astuessa. Torinossa syntyi mielumminkin hämmennys siitä, miten heikosti teema #foodforchange siellä näkyi.

On selvää, että vierailijan tunneside ei voi olla sama 100 kilometrin päässä Fiskarsissa ja yli 2000 kilometrin päässä Torinossa.

Kun tänä päivänä puhutaan ruoasta, ei voi ohittaa valintojemme vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Vähentääkö Slow food ruoan ilmastovaikutuksia?

Siihen ei ole helppo vastata. Lihan ilmastovaikutus lienee lähes sama, oli se liha peräisin lähitilalta tai vähän kauempaa. Kasviksia suosimalla ilmastovaikutukset vähenevät. Sen tiedämme, että ruoan arvostus vähentää hävikkiä, innostaa monipuolisempaan ruokavalioon ja yhdessä syömiseen. On ilmastoystävällisempää tuottaa lihaa maassa, jossa on vettä ja joissa ei sademetsiä tuhota eläinten rehun kasvatuksen tieltä.

Slow food -filosofian tärkeät sanomat ovat reiluus, puhtaus ja laadukkuus! Muutama vuosi sitten pohdin blogissani Slow food -terminologiaa. Lue lisää…

Terra Madre kääntyy sanoiksi Äiti maa.

Äiti maa kuulostaa niin kiehtovalta, että sen merkitys piti erikseen googlata.

Maaemo, luontoäiti, maaäiti eli äiti maa on useiden kansojen uskomuksissa naispuolinen henkiolento, joka hallitsee maata tai on itse sama kuin maaperä.

Kun olin pari viikkoa sitten ilmastonmuutoskurssilla Ilmatieteenlaitoksella, sai maaperä taas lisää merkityksiä. Se sama asia nousi esiin kun tänään julkistettiin IPCC:n uusin raportti, ns. ilmastoraamattu.  Meillä on todella tekemistä, jotta saamme äiti maan pelastettua.

Viime aikoina olen hämmästellyt sitä, miten vähän meillä on ollut puhetta aiheesta maaperä, vaikka nyt tiedetään, että maaperällä on vissi merkitys hiilinieluna, ilmastonmuutosta hillitessämme ja luonnon monimuotoisuutta vaaliessamme.

Mitä opin?

Ostin Fiskarsista sipulia, ruusukaalia, luomulihaa ja juureksia. Tein niistä tänään ruokaa. Tuntui ja maistui hyvältä.

Huomasin, että Äiti Maa -asiassa ja maaperässä on vielä todella paljon opeteltavaa tälläiselle kokeneelle maatalousmaisterillekin. Hiilinielut voivat olla iso juttu, kun hiilidioksikertymiä  poistetaan maapalloa lämmittämästä.

Myös tuo sukupuolittunut Äiti Maa -ideologia ja uskomukset ovat todella kiinnostava tutkimuskohde.

On tolkkua!

Sitä kohti.

Lue lisää ja kommentoi

Slow met wild 30.9. Fiskars


img_5110

Kun eilen, sateisena syyskuun viimeisenä päivänä, ajelin Fiskarsiin, tuli jo matkalla hyvä olo.  Tiesin, että on tulossa päivä,  jonka saan viettää lähellä luontoa ja kuulla monenlaisia tarinoita, jotka kumpuavat suoraan sydämestä ja luonnosta.  Olin menossa vetämään  Slow meets wild -ammattilaispäivää, jonka valmistelussa ELO-säätiö oli mukana yhdessä Fiskars Villagen, SlowFood Västnyland rf:n ja Haaga-Perhon kanssa. Perjantain seminaari edelsi viikonlopun festivaalia. 

Slow meets Wild -tapahtuman ensi-illassa oli paikalla noin 50 ihmistä, joiden intohimona on hyvä ruoka, joka tulee suoraan luonnosta.

_mg_4272

Lähes koko ammattilaisjoukko kerääntyi kuvaan Fiskars Villagen isännän, Kari Selkälän ympärille. (Kuva Kati Laszka)

Jo päivän alussa moni vanha tuttu löysi toisensa. Kaikki olivat iloisia tantereesta, jossa alan ammattilaiset  kohtaavat kasvotusten ja pääsevät vaihtamaan ajatuksia ja  syömään yhdessä. Ravintolakoulu Perhon ruokarekka antoi hyvän mallin uudenlaisista ruokaratkaisusta.

Facebookissa virtuaalisesti kohdanneet tapasivat in real life.

Päivän aikana kaksi villiruokamestaria antoi näytteet omasta innostuksestaan. Sami Tallberg kertoi tarinansa:

Villiruoka – Luonnon vihreä supermarketti – avoinna meille kaikille 24/7

Samin tarina avasi luonnon keskellä elävien ihmisten silmät näkemään, että ympärillä kasvaa satoja  kasveja, joista taitavat kokit ja harrastajatkin voivat loihtia herkullista ruokaa. Koska kyseessä oli ammattilaispäivä, oli tärkeää myös pohtia, miten olemassaoleva lainsäädäntö mahdollistaa luonnon raaka-aineiden käytön.

Oli innostavaa kuulla, että sekä elintarviketurvallisuudesta huolehtiva lainsäätäjä  (EU) että lakia valvova viranomainen näkevät tarpeen lisätä mahdollisuuksia luonnon antimien käyttöön.  Viranomaiset kannustavat alan väkeä yhteistyöhön sekä kanssaan että keskenään. MMM:n Kirsi Viljanen kertoo omassa blogissaan tarkemmin siitä mitä tapahtui kun hidas ja villi ja lähi kohtasivat.   Yhtä mieltä oltiin, että Suomen valteista,  turvallisuudesta ja osaamisesta halutaan pitää kiinni. ”Turvallisuus on meille kilpailuetu”, kertoi kohta avattavan tislaamon toimitusjohtaja Susanna Kankare. Hän kertoi, että koulutetut poimijat ovat jo keränneet Fiskarin metsistä esimerkiksi giniin ja akvaviittiin tarvittavat villiyrtit.

Eviran uusi visio: Valvojasta valmentajaksi!

markus-ja-sami

Eräopas ja kokki Markus Maulavirta ja villiruokalähettiläs Sami Tallberg (kuva Kati Laszka)

 

Kun eräopas ja kokki Markus Maulavirta astui reppuineen ja kuksineen lavalle, kuulijakunta hiljeni. Ilman tulitikkuja sytytetyn ”nuotiotulen” tuoksu sai katseet kohti ympäröivää luontoa:

Seuraava seminaari pidetään metsän siimeksessä!

Nokipannukahvit ja pettuletut suomalaisten marjojen kera saavat paatuneimmakin pingottajan verenpaineen laskemaan (puhun itsestäni:-)

Mitä halutaan lisää?

Yhdessä aloittamallamme villiruokakoulutuksella on kysyntää.  Koulutus on viime vuonna pilotoitu. Toistakymmnentä kouluttajaa on valmiina ja villiruokamestarit ovat innolla mukana viemässä asiaa eteenpäin. Olli Takanen ja Juha Turtiainen Haaga-Perhosta kertoivat, että 30 villiruokaosaajaa on jo  saanut todistuksensa.

Nyt  tarvitaan asialle lisää rahoitusta ja uusia koulutuspäiviä ympäri Suomea.

img_5092

Otin kainalooni Haaga-Perhon koulutuspäälliköt Juha Turtiaisen ja Olli Takasen. Iloitsimme siitä, että villiruokakoulutuksella on kysyntää.

Päivä päättyi visiointiin siitä, mitä haluamme mennä ja missä olla 2020 ja 2030.  Paneelissa oli yksi erikoisuus.

All female panel. Uhka vai mahdollisuus?

all-female-panel

Luonnonläheisen ruoan tulevaisuutta pohtimassa ”all female panel” vasemmalta Susanna Kankare (Äkräs Distillery), Anna Mizrahi (Evira), Annika Hannus (Helsinki Wildfoods), Seija Kurunmäki (ELO-säätiö), Toini Kumpulainen (Kuusamo), Minna Junttila (Jamk) ja Kirsi Viljanen (MMM) (Kuva Kati Laszka)

Paneeli ja yleisö olivat samaa mieltä,  että meillä on osaamista ja intohimoa, tahtoa ja tavoitteita. Sekä puhdas luonto ympärillä.

Tarvitsemme lisää yhteistyötä  ja rohkeita tunteisiin vetovia tarinoita sekä paikkoja, joissa verkostoitua!

Päivän yhteenveto tiedotteessa (linkki).

Oma yhteenvetoni päivästä.

”Fiskarsin ympäristö, huikea historia, kulttuuri ja pitkäjänteinen Fiskarsin ja paikkakunnan yrittäjien ja tuottajien yhteistyö on luonut suomalaiselle ruokamatkailulle esimerkin, jota voimme ylpeänä esitellä niin suomalaisille kuin maailmallakin. Vuosi 2017 on hyvä hetki esittäytyä entistäkin rohkeammin. ”

Olemme valinneet  yhteiseksi päiväksi 6.10.2017.

Fiskarsin väki on jo kunnostanut Puimalansa.  Sinne mahtuu yli 1000 ihmistä syömään yhdessä. Mikä sattuma: Samaan aikaan on Fiskarsissa Slow Food Festivaali. Koko kylä, sen taiteilijat ja yrittäjät ovat yhteisellä asialla. Siinä on tolkkua!

Will be continued…2017

suomi100-valkoinen

 

 

Lue lisää ja kommentoi