— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "ELO-säätiö"

Kohti uutta

Tänään alkaa viimeinen kuukausi töissä ELO-säätiössä. Kun aloitin 7.10.2013 kirjoitin blogin. Olen ELOssa. Kun nyt alan siirtää töitäni seuraajalleni, on aika kirjoittaa blogi Kohti uutta.

Minulla on vielä kuukausi aikaa nauttia kaikesta siitä, mitä juuri tämä työ on tuonut elämääni.

Viimeisen reilun neljän vuoden ajan sain katsoa ruokakulttuurin ilmiöitä paalupaikalta.

Tiedän, että vasta muutaman kuukauden jälkeen osaan katsoa tätä aikaa vähän analyyttisemmin. Tunnelmia, haikeitakin osaan kertoa jo nyt.

Yksi hyvistä arkimuistoista on työpaikkaruokailu Teurastamon Palemassa. Ai että, minä tykkään sen paikan ruoasta ja siitä, että saan käydä syömässä maailman parhaiden työkavereiden kanssa. (Mutta miksi ehdimme sinne niin harvoin?)

Eikä ole sattuma, että minulla on kuvassa ruisleipä kaulassa. Se valittiin vuonna 2017 Suomen kansallisruoaksi.  Juhlimme sen vuosipäivää 28.2. 2018. Tässä tiedote siitä.

On monta asiaa, joista olen erityisen kiitollinen

Erityisen iloinen olen niistä monista ihmisistä, joita olen saanut kohdata ja joiden kanssa olen saanut tehdä töitä. Onneksi puhelimen luettelo tallentaa ihmiset ja  numerot.

Te ette pääse karkaamaan minulta mihinkään!   On monta huippukokkia, jonka numeron löydän luettelosta. Sieltä löytyy monia innostavia ruoka-alan tekijöitä, toimijoita ja toimittajia.  Luettelossa on niiden yritysten ihmisiä, jotka ovat olleet rahoittamassa säätiön tekemää ruokakulttuurityötä. Hienoa väkeä. ELO-säätiön hallituksen kautta olen saanut tuttaviksi kiinnostavia ihmisiä, joita ilman ELO-säätiötä en tuntisi.

Matkat lähentävät ja tuovat yhteisiä muistoja

On ollut upeaa matkata ja kuljettaa Suomen lippuja Bocuse d’Or-kisoissa Tuhkolmassa, Lyonissa, Budapestissa ja taas Lyonissa.

On ollut hienoa olla yhdessä upeitten ammattilaisten kanssa kehittämässä Vuoden Kokki -kisaa niin, että olemme nyt menossa kohti 20. Vuoden Kokin valintaa.  Edeltäjäni  Sari Mattila ja Malla Hemmi kehittivät Vuoden Tarjoilija-kisan. Se käydään Gastro-messuilla nyt viidettä kertaa. Kilpailun suosio on kasvanut vuosien saatossa.

Maailman arvostetuimpaan kokkikisaan, Bocuse d’Or-kisaan liittyy paljon suuria unelmia. Kirjoitin Eeron ja Miikan unelmista.  

ELO-säätiön unelmana on saada Bocuse d’Or-kilpailu Suomeen vuonna 2022.

Villiruoka- ja kouluruokaprojektit toivat minut aikanaan ELO-säätiöön.

Saimme yhdessä Sini Garamin kanssa aikaan kouluruokaverkoston, jonka puitteissa alan toimijat kohtaavat. Verkoston voimalla voimme kertoa Suomesta ”Good news on school meals”.  Hienoa, että Sini alkaa olla kysytty vierailija myös maailmalla, jossa halutaan kuulla tarinaa kouluruoastamme.  Kiitos Finnair.  Saitte juhlavuonna maailman parhaan kouluruoan lentoon.

Villiruoan ympärille loimme koulutusjärjestemästä pilotin  yhdessä villiruokalähettiläs Sami Tallbergin ja Liiketalousopisto Perhon lehtori Jarmo Åken kanssa.

Villiruokaretket maastossa olivat ihan parasta! Sitä kohti.

Jos pitää valita tämän työn tähtihetket, ne eittämättä liittyvät ELO-gaala-tapahtumiin. Siellä sadat vieraat istuvat pitkiin pöytiin ja Suomen parhaat kokit valmistavat heille huikeita aterioita. Muistelin vuoden takaisessa blogissani näitä Tähtihetkiä ELO-gaalassa 

Lentävä lautanen -ruokakulttuuripalkinnon luovuttaminen Heikki Hurstille jäi mieleen.

Viimeinen täysi työvuosi ELO-säätiössä sattui  minulle vuoteen, jolloin Suomi täytti 100 vuotta. ELO-säätiö sai tehtäväkseen koota joukot yhteisen teeman taakse.  Saimme mukaan 225 yritystä ja yhteisöä. Me kaikki halusimme korjata sen epäkohdan, että suomalaiset syövät yhdessä vähemmän kuin ketkään muut Euroopassa. Siihen päätettiin tehdä muutos ja syntyi ilmiö:

Syödään yhdessä

Kun 28.2.2018 palaamme Teurastamolle tekemään yhteenvetoa,  uskon, että monelle syntyy tunne, että saimme suomalaista yhteisöllisyyttä edes hitusen eteenpäin. Myös ELO-säätiön sisällä.

Kuukauden kuluttua palaan takaisin omaan yritykseeni Kuule Oy:hyn.  Intoa täynnä lähden kohti uutta verkostoimaan, vaikuttamaan ja viestimään. Ja vähän myös parantamaan maailmaa.  Vapaaksi toimijaksi. Rennolla otteella.

Puhelinmuistio on tallessa. Saatan soittaa. #syödäänyhdessä.

Kiitos näistä vuosista.

Toivotan onnea seuraajalleni ja ELO-säätiön tärkeälle työlle ruokakultuurin saralla.

Lue lisää ja kommentoi

Kansalliskokemuksia kovassa seurassa

 Ruisleipä

Tänään julkaistiin kansallisruokaäänestyksen tulos. Suomen kansallisruoaksi valittiin ruisleipä. Nyt istun kotisohvalla ja suunnittelemme siipan kanssa kesälomaa. Huomaan, että ruisleipä pääsi hyvään seuraan.

188359-ruisleipa-600x400

Ahven ja Sibelius

Se vietetään kansallismaisemissa Kolin tienoilla, järven rannalla.  Sieltähän se Sibelius, kansallissäveltäjämme myös haki inspiraationsa.  Mukava suunnitella veneretkiä järvelle, onkimaan ahvenia, kansalliskaloja, ja savustaa niistä herkkua.

Laulujoutsen ja kielo

Siinä grillikatoksessa touhutessa on mukava katsella järvelle, jossa  laulujoutsen,  Suomen kansallislintu puolisoineen asustaa. Mökillä tykkään kattaa pöydän kauniisti ja käyttää luonnon kukkia. Kevään korvalla on  haen maljakkoon kieloja, Suomen kansalliskukkia. Keskikesällä tyydyn mustikanvarpuihin, joita kypsyvät mustikat koristavat.

Rauduskoivu, karhu ja Suomen pystykorva

Mustikanvarpujen kanssa samaan maljakkoon sopivat rauduskoivun,  Suomen kansallispuun oksat. Mustikkaretkiä rajoittaa se, että niillä tienoilla riistakameroiden mukaan on kovasti karhuja, Suomen kansalliselämiä. Marjametsään mennessä toivon, että minulla olisi mukana koira, vaikkapa suomen pystykorva, Suomen kansalliskoira.

Aleksis Kivi, Runeberg ja Eino Leino

Kesällä haluan muistuttaa mieleeni Suomen kansalliskirjailijan, Aleksis Kiven tuotantoa. Seitsemän veljestä olisi juuri sopiva makupala. Myös Runebergin, Suomen kansallisrunoiljan tuotanto on jäänyt unholaan. On aika etsiä alkuperäispainoksia divareista. Eino Leinon, toisen kansallisruonoilijaksi mainitun,  päivää vietetään 6.7.

Ihan omia aarteita etsimään

Kun on Suomi100-juhlavuosi, on hyvä tehdä jotakin poikkeuksellista. Voisi kerätä vaikka omia ihan uusia kansallisaarteita.

Minun aarteeni on rauhalliset hetket, joita voi viettää lasten, läheisten ja ystävien kesken. Syödään yhdessä hyvää ruokaa kera ruisleivän! Suomen kansallisruoan. Minulle kansallista jälkiruokaa on mustikkapiirakka kera kahvin tai maidon.

 

kansalliseläin karhu
kansallishevonen suomenhevonen
kansallishyönteinen seitsenpistepirkko
kansalliskala ahven
kansalliskukka kielo
kansalliskivi graniitti
kansalliskoira suomenpystykorva
kansallislintu laulujoutsen
kansallispuu rauduskoivu

 

kansallissäveltäjä Jean Sibelius
kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg
(joskus myös Eino Leino]
kansallisfilosofi J. V. Snellman
kansalliskirjailija Aleksis Kivi
Lue lisää ja kommentoi

Kansallisruoat kotitestissä, osat 2-12

Kirjoitin 9.10. blogin, jossa lupasin tänä vuonna testata kaikki 12 kansallisruokaehdokasta. Ensimmäiseen testiin valitsin kalakeiton. Luvattu blogi jäi muista aarteista tekemättä.  Kommentoin niiden kotitestejä vain facebookin sivuilla.

Nyt kun tämä vuosi on hupenemassa, on aika siirtää kokemukset Onko tolkkua -blogiin, jotta ei jää tämän vuoden lupauksia toteuttamatta.

kansallisruoka_350

Kerronpa tämän vuoden ruokakokemuksistani ruoka-aarre kerrallaan. Järjestys on sama kuin aarteitten esittelyjärjestys, jonka mukaan niitä vuonna 2017 esitellään kuukauden tuotteina.

Pitsa

Teen pitsaa itse hyvin harvoin. Aika ajoin iskee suorastaan pizzahimo. Silloin menemme miehen kanssa pizzalle (en osaa käyttää muotoa pitsa) läheisen ostarin takuuvarmaan pizzeriaan. Otan pizzan kanssa aina pienen oluen.

Kun nyt heti joulun jälkeen tein kinkun rippeistä pitsaa, ilahduin taas, miten hyvin siihen saa upotettua ylijäämäruokaa. Siinä meni kinkut ja juustot. Ja hyvää oli. Se sopii hyvin tammikuun tuotteeksi.

img_6136

Hernekeitto

Hernekeittoa en ole tehnyt itse tänä vuonna. Ei edes kinkun jämät innostaneet siihen, että alkaisin liottaa herneitä. Takuuvarma on Jalostajan hernekeitto, jota on aina kaapissa.  Sitä perheessä muutama kerta tänä vuonnakin tehtiin lounaaksi.  Hernekeittoa on helppoa tehdä tapahtumiin isoja määriä. Ei ihme, että se on niin suosittu kouluruokana, toritapahtumissa ja  armeijassa. Se maistuu näkkileivän ja ruisleivän kera. Erityisesti ulkona. Helmikuu on hernekeiton kuukausi.

Oma mukava hernekeittokokemus oli, kun marraskuussa pistäydyin yllätysvierailulla  tyttären luona. Hänen kanssaan syötiin lounaaksi kasvishernekeittoa.

img_5748

Ruisleipä

Ruisleipä on ollut osa elämääni koko työelämäni ajan. Opiskelin viljateknologiaa. Tein 15 vuotta työtä ruisleivän kanssa. Seuraan ruisleivästä käytävää keskustelua ja tutkimusta.

Meillä on joka päivä ruisleipää kotimme leipäkorissa tarjolla. Mielileipä vaihtelee: Vaasan, Fazer, Ullan Pakari jne. Onneksi miehelle sopii syödä ruisleivän alapuoli, koska minä otan aina yläpuolen, jos pääsen valikoimaan. Hapankorppuihin on tullut suorastaan himo.  Maaliskuu on ruisleivän kuukausi.

 

img_5430

 

Mämmi

Kansallisruokaraadin jäsenenä tein ylistyspuheen mämmistä.  Voisin liittää sen tähän. Siinä on olennaisin. Ostan tuopposen mämmiä aina pääsiäiseksi. Sen enempää ei meillä sitä kulu. Vielä en ole mämmiä itse tehnyt, vaikka muistan, että lapsuuden kodissa sitä tehtiin.  Ensi vuonna aion sitä tehdä ainakin 6.4. kun on mämmien yö.

Kalakeitto

Kalakeitosta tein jo blogin. Se on täällä.  Innostun aina,  kun saan uudenlaisen kalakeiton onnistumaan hyvin. Myös Bouillabaisse on suuri suosikkini. Kas. Nyt huomasin, että siitäkin olen jo kirjoittanut keväällä 2015. Toukokuu on kalakeiton kuukausi, vaikka tiedämme, että sesonkikalaa riittää kaikille kuukausille.

img_5203

Viili

Harva tietää, että viili on suomalainen erikoisuus. Se on minulle suuri ihastus. Kun aika ajoin haluan tarkistella painoani, otan viilikuurin. Viili ja makeuttamattomat marjat ovat jogurttia kevyempi vaihtoehto. Oli ihastuttavaa seurata, kun Finnjävelissä viilitettiin (kyllä: verbi viilittää on olemassa :-)  maidosta viiliä petrimaljoihin.

img_2945

Karjalanpiirakka

Haluaisin oppia tekemään itse hyviä karjalanpiirakoita. Sen voisi ottaa ensi vuoden ohjelmaan. Työpaikkapalavereihin ostan aina Vuoksen pikkupiirakoita. Ne ovat varsin hyviä myös kylmänä. Kun olemme kesälomalla nautimme, maailman parhaita karjalanpiirakoita Parppein pirtillä Ilomantsissa.

Kun kansallisruokaraati kokoontui Finnjävelissä, pääsimme maistamaan tuunattua karjalanpiirakkaa.

7ec83f6b-c69d-413e-a3f3-4e743c5b8798

Mustikkapiirakka

Tykkään leipoa pullaa. Mustikkapiirakan teen mieluusti pullataikinaan. Se on hyvää.  Valmiit kaura -ja ruistaikinat ovat myös varsin kelpoja käyttää. Ensi vuonna on kansallinen mustikkapiirakkapäivä 6.8.2017 ja elokuu on mustikkapiirakan kuukausi.

img_5390

Paistetut muikut/silakat kera muusin

Meillä syödään usein paistettua kalaa kera muusin. Usein se on lohta tai kuhaa. Muikkuja tai silakoita paistelen harvoin. Niitä ostan valmiina annoksina kesätapahtumissa. Niissä joka toinen kerta saa hyvää ja tuoretta muikkua, ja joka toinen kerta ei saa. Äänestyksen aikana saimme vapaa-ajan kalastajilta viestejä, että listalla pitäisi olla myös Suomen kansalliskala: Ahven. Se voidaan varmaan jälkikäteen liittää tähän ruokalajiin. Kyllä paistettu tai savustettu ahven on ihan omaa luokkaansa.

831851-ahvenet-630x530

Karjalanpaisti

Karjalanpaistia tai muitakin pitkään hauduttuja lihapatoja teen aina kun on iso porukka tulossa kylään. Se maistuu hyvin, kun siinä on monipuolisesti erilaisia lihan osia. Myös hirven lihasta teen usein karjalanpaistia. Siinä saa riistan maun esiin.

img_5253

Graavi kala

Suomi on tunnettu hyvästä kalasta. Graavia siikaa ja lohta syödään meillä eniten jouluna.  Niin tänäkin jouluna, joskin raskaanaolevien vieraiden takia päähuomio oli kypsässä kalassa.  Ihme kyllä, sushin ystävä en kuitenkaan ole – en tiedä miksi, ehkä riisin ja raa’an kalan yhdistelmä ei viehätä.

img_5730

Maksalaatikko

Maksalaatikko on edelleen Suomen eniten myyty eines. Eikä ihme. Se on vähän hankala tehdä itse. Kun pitkästä aikaa sitä kokeilin, huomasin että kyllä on Saarioisen maksalaatikko parempaa. Oli mielenkiintoista perehtyä siihen, miten hassu on maksalaatikon raaka-ainekoostumus: maksaa, rusinoita, siirappia, riisipuuroa ja sipulia.

img_5284

 

 Mitä kansallisruokaprojekti opetti?

Projekti opetti näkemään ruokien taakse ja ymmärtämään miksi juuri nämä tuotteet ovat tulleet Suomessa suosituksi ja tulivat vielä 2016 kansan valitsemiksi ruoka-aarteiksi. Taustatietoa täältä. 

50 000 suomalaista sanoi mielipiteensä. Sen perusteella julkistetaan kansallisruoka 19.1.2017.

Joku näistä kahdestatoista on Suomen kansallisruoka, jonka Suomen kansa on valinnut.

Kansa ei voi olla väärässä, vaikka jokaisella yksilöllä on oma arvokas mielipiteensä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

———

Kirjoitin 9.10. blogin, jossa lupasin tänä vuonna testata kaikki 12 kansallisruokaehdokasta. Ensimmäiseen testiin valitsin kalakeiton. Se sai kotiarvioissa oikein hyvät arvioit. Nyt on vuosi hupenemassa. Moni ruokakokeilu on tehty, vaan ei ole tolkku-blogiin siirretty.  Teen sen nyt, jotta ei jää tämän vuoden lupauksia toteuttamatta.

kansallisruoka_350

 

Kerron tämän vuoden kokemuksista ruoka-aarre kerrallaan.

Pitsa
Teen pitsaa itse hyvin harvoin. Aika ajoin iskee suorastaan pizzahimo. Silloin menemme silloin miehen kanssa pizzalle (en osaa käyttää muotoa pitsa) läheisen ostarin takuuvarmaan pizzeriaan. Otan pizzan kanssa aina pienen oluen.

Kun nyt joulun jälkeen tein kinkun rippeistä pitsaa, ilahduin, miten hyvin siihen saa upotettua ylijäämäruokaa. Siinä meni kinkut ja juustot. Ja hyvää oli.

7468664c-7fb5-4d68-b009-98271e8b4513

Hernekeitto

Hernekeittoa ole tehnyt itse tänä vuonna. Ei edes kinkun jämät innostaneet siihe, että alkaisin liottaa herneitä. Takuuvarma on Jalostajan hernekeitto. Sitä perheessä muutama kerta tänä vuonna tehtiin. Se on helppoa tehdä isoja määriä ja se on hyvää ruisleivän kanssa. Ei ihme, että se on niin suosittu kouluruokana, toritapahtumissa ja  armeijassa. Helmikuu on hernekeiton kuukausi.

Ruisleipä

Ruisleipä on ollut tärkeä osa työelämääni. Opiskelin viljateknologiaa. Tein 15 vuotta työtä ruisleivän kanssa. Tätä nykyä syön sitä joka päivä ja ruisleipää on leipäkorissa aina tarjolla. Tiedän, mitä ruisleipää kukakin kolmesta lapsestani kaipaa kun tulee kotiin käymään. Mielileipä vaihtelee: Vaasan, Fazer, Ullan Pakari jne. Onneksi miehelle sopii ottaa alapuoli, koska minä otan aina yläpuolen, kun pääsen ensin valikoimaan. Hapankorppuihin on tullut suorastaan himo.  Maaliskuun on ruisleivän kuukausi.

Mämmi

Kansallisruokaraadin jäsenenä tein ylistyspuheen mämmistä.  Voisin liittää sen tähän. Siinä on olennaisin. Ostan aina tuopposen mämmiä pääsiäiseksi. Vielä en ole sitä itse tehnyt. Ensi vuonna aion sitä tehdä ainakin 6.4. kun on mämmien yö.

Kalakeitto

Kalakeitosta tein jo blogin. Se on täällä.  Innostun aina,  kun saan uudenlaisen kalakeiton onnistumaan hyvin. Myös Boillabaisse on suuri suosikkini. Kas. Nyt huomasin, että siitäkin olen jo kirjoittanut.

Viili

Harva tietää, että viili on suomalainen erikoisuus. Se on minulle suuri ihastus. Kun aika ajoin haluan tarkistella painoani, otan viilikuurin. Viili ja makeuttamattomat marjat ovat jogurttia kevyempi vaihtoehto. Oli ihastuttavaa seurata, kun Finjävelissä tekivät viiliä petrimaljoihin.

Karjalanpiirakka

Haluaisin oppia tekemään itse hyviä karjalanpiirakoita. Sen voisi ottaa ensi vuoden ohjelmaan. Työpaikkapalavereihin ostan aina Vuoksen pikkupiirakoita. Ne ovat varsin hyviä myös kylmänä. Kun olemme kesälomalla nautimme, maailman parhaita karjalanpiirakoita Parppein pirtillä Ilomantsissa.

Mustikkapiirakka

Tykkään leipoa pullaa. Mustikkapiirakan teen mieluusti pullataikinaan. Se on hyvää.  Valmiit kaura -ja ruistaikinat ovat myös varsin hyviä.

Paistetut muikut/silakat kera muusin

Meillä syödään usein paistettua kalaa kera muusin. Muikkuja tai silakoita paistelen harvoin. Niitä ostan usein kesätapahtumista. Niissä joka toinen kerta saa hyvää ja tuoretta muikkua, ja joka toinen kerta ei saa. Äänestyksen aikana saimme vapaa-ajan kalastajilta viestejä, että listalla pitäisi olla myös Suomen kansalliskala: Ahven. Se voidaan varmaan jälkikäteen liittää tähän ruokalajiin. Kyllä paistettu tai savustetu ahven on ihan omaa luokkaansa.

Karjalanpaisti

Karjalanpaistia tai sen sukulaista, pitkään hauduttua lihapataa teen aina kun on iso porukka tulossa kylään. Se maistuu hyvin, kun siinä on monipuolisesti erilaisia lihan osia. Myös hirven lihasta teen usein ”karjalanpaistia”. Siinä saa riistan maun esiin.

Graavi kala

Suomi on tunnettu hyvästä kalasta. Graavia siikaa ja lohta syödään meillä eniten jouluna.  Niin tänänkin jouluna, joskin raskaanaolevien vieraiden takia päähuomio oli kypsässä kalassa.  Sushin ystävä en kuitenkaan ole.  Sushia meillä syödään, kun nuoriso hakee sitä hyväksi tunnetusta sushibaareista

Maksalaatikko

Maksalaatikko on edelleen Suomen eniten myyty eines. Eikä ihme. Pitkästä aikaa tein sitä itse. Kyllä on Saarioisen maksalaatikko parempaa. Oli mielenkiintoista perhehtyä siihen, miten hassu on maksalaatikon raaka-ainekoostumus: maksaa, rusinoita, siirappia, riisipuuroa ja sipulia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Tähtihetkiä ELO-gaalassa

Perjantai-illan vuoden 2016 ELO-gaala on vielä nyt  sunnuntaiaamuna tuoreessa muistissa.
Toivon,  että olo vierailla on yhtä hyvä kuin meillä järjestäjillä.

On aika kiittää!

Kiitos teille kaikille vieraille. Heti sisääntulessa ihmisillä oli hymy huulilla ja ilmassa oli odotuksen tunnelma.

30556412521_0432bc9beb_zVielä ennen tätä gaalaa olin valmis sanomaan, että gaalojen aika on ohi.  Nyt täytyy tunnustaa:

Ei ole gaalojen aika ohi. Niissä on tolkkua, jos ei niuhoteta!

ELO-säätiön gaalan naruja piti käsissään Moila Ant-Wuorinen. Elokuvateeman ideaattori oli Sini Garam. He saivat muun tiimin flow-fiilikseen mukaan. Kiitos!

30608055906_624665253c_z

ELO-gaala on tunnettu ruoasta, joka mykistää. Gaala esittelee myös ruoka- ja juomakulttuurin uusia tuulia.

Ruoka ei pettänyt tänäkään vuonna. Olihan se maailman parhaiden kokkien valmistamaa! Kiitos teille jokaiselle!

30607814176_2358a1d7a0_z

 

30644101315_9f46ca9ec8_z30607936876_84431877b4_z

Viinit oli valinnut huippuammattilainen, Vuoden Tarjoilija 2016 ja Vuoden Sommelier 216 Taneli Lehtonen. Hän myös kertoi yhdessä Torresin kanssa jokaisen viinin tarinan.

Vieraitten viihtymisestä vastasi Ravintolakoulu Perhon ja Stadia Ammattiopiston väki opettajineen. Todella hyvää työtä. Ilman teitä ei olisi gaalaa!

perho

Ei ole epäilystäkään siitä, mikä oli illan kokokohta!

Se oli hetki, kun paljastettiin ruokakulttuuritekopalkinnot ja ensimmäisen Lentävän Lautasen sai Heikki Hurstin Vähävaraisten jouluateria! Kun Hursti nousi lavalle, koko 200-päinen juhlaväki nousi ylös kunnioitustaan osoittamaan!

Koko sali nousi seisomaan kun Heikki Hursti ja Vähävaraisten Jouluateria mainittiin!

Sali kyynelehti kiitospuheen ajan. Heikki Hurstin työn jatkaja Sini Hursti oli myös paikalla!

30000629063_2183cefbc3_zJaettiin myös kaksi muuta palkintoa tärkeille ruokakulttuuriteoille. Vuosittaiset palkittavat valitsee ELO-säätiön hallitus.

Pienpanimoliitto sai palkinnon suomalaisen olutkulttuurin eteenpäin viemisestä ja Kotipellon puutarha palkittiin kokkien suosimista huipputuotteista.  Palkitut ja perustelut täällä.

30000613383_26f43fb544_z

On upeaa tehdä tätä työtä huippuammattilaisten kanssa. Saimme tänä vuonna mukaan tapahtumajärjestäjä Messuan ja Kolmiopalvelun sekä Royal Ravintoloitten Juri Uvannon ja Markku Halosen. He pysyivät näkymättöminä, mutta näkyivät! KIITOS!

ELO-säätiön toiminnan ja ELO-gaalan mahdollistajia ovat säätiön ja gaalan tukijat. Ilman ruoka-,  juoma- ja kattausalan yrityksiä ja vapaaehtoisia  ei tämä olisi mahdollista. Kiitos teille. Olette edelläkävijöitä kaikki!

Raivaatte tietä sille, että Suomi tunnetaan ruokakulttuuristaan myös  maailmalla!

30344299490_97d69fa2c0_z

Koko ilta oli kuin pala Tähdet, tähdet -ohjelmasta.

Kiitos Mikko Leppilampi. Ammattilainen omalla alallaan. Laulu ”Sinun silmiesi tähden” jäi soimaan vieraiden korviin.

Ensi vuonna gaalaa vietetään 27.10.2017 Vanhalla Ylioppilastalolla Suomi 100 -tunnelmissa.

Tämä vuosi antoi viitteitä, mitä tuleman pitää! Varaa paikkasi ajoissa!

KIITOS TEILLE KAIKILLE! OLETTE HUIKEITA!

30344369030_2bb7c53459_z

Lue lisää ja kommentoi

Kansallisruoat kotitestissä, osa 1. Kalakeitto

Viime viikolla julkistettu Kansallisruokakilpailu on innostanut ihmisiä Suomessa. Sisu-Radion mukaan valinta innostaa myös Ruotsissa asuvia suomalaisia.

Jo ensimmäisenä  äänestyspäivänä (3.10.) saatiin netin kautta kasaan tuhansia ääniä. Viikon saalis oli lähes 10 000 ääntä.

Olen yksi raadin jäsenistä ja järjestävän tahon edustaja. Erityisen iloinen olen siitä, että loimme myös postikorttiäänestysmahdollisuuden. Kortteja on viikon aikana tullut yhteensä satakunta. Ne ovat todella innostavia.

img_5202

Mediassa kansallisruoka on hyvin esillä ja keskustelu käy vilkkaana.

Meille on tullut puheluita ja sähköposteja erityisesti heiltä, jotka harmittelevat, että oma ehdokas ei ole 12 finaaliehdokkaan listalla. (ps.1. Minunkaan ehdokkaani,  kaalilaatikko puolukoilla, ei saanut riittävästi ääniä, jotta olisi päässyt kärkikahinoihin. Pääsin harmituksesta nopeasti yli :-).

Alueellisten perinneruokien puuttuminen listalta on myös puhuttanut. Samoin se, että  muualta tullut pizza (pitsa) on ottanut paikan aarteidemme eli ehdokkaiden kartalla.

Vaikka jouduimme jättämään tasapuolisuuden vuoksi kaikki selkeästi paikalliset tuotteet listalta pois, toivomme, että  äänestys lisää ymmärrystä alueellisten ruokakulttuuriemme erityispiirteistä (poronkäristys, kalakukko, mustamakkara,  klimppisoppa.  rössypottu, Lemin särä jne). Kansallisruoan äänestys saattaa innostaa myös maakuntaruokien äänestykseen.

12 asiantuntijasta koostuva raati kävi jokaisen kuluttajaäänestyksessä kärkeen pääseen ehdokkaan tarkkaan läpi pohtien, miten erityinen sen asema on suomalaisessa ruokakulttuurissa – myös tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

raati

Kuuntelimme 10 000 suomalaisen ääntä, jotta 12 ruoan listaan saatiin kansan oma ääni!

Kansallisruoan ympärillä käyty monipuolinen keskustelu kertoo, että suhtaudumme ruokaan vakavasti ja se on tärkeä osa identiteettiämme.  Se kertoo myös, että ei ole yhtä totuutta ja asioita tulee katsoa monelta kannalta. Jokaisen mielipide on totta, ainakin hänelle itselleen.  Nyt haetaan suomalaisen enemmistön mielipidettä. Samalla haetaan ruokaa, jonka myös laaja-alainen asiantuntijaraati näkee Suomea monipuolisesti kuvaavaksi kansallisruoaksi.  Aiheen ympärillä käyty keskustelu analysoidaan.

Ratkaisu syntyy syksyn aikana ja julkaistaan 19.1.2017.

12 EHDOKASTA  KANSALLISRUOAKSI (SESONKIJÄRJESTYKSESSÄ, lisäykset omiani)  

1• Pitsa (paistetaan kuten piirakat, kinkun jämistä kotona tehtynä)
2• Hernekeitto (hiihtolenkkien ja laskiaisen kunniaksi, lihalla tai ilman)
3• Ruisleipä (mm. retkieväs ja ihan kaikkiin aikoihin sopiva herkku)
4• Mämmi (pääsiäisenä perinteitä, jospa kokeilen tehdä
sitäkin itse)
5• Kalakeitto (sesongin versio, villikalaa ja joukkoon
villiyrttejä?)
6• Viili (kera marjojen ja talkkunan)
7• Karjalanpiirakka (Suomessa matkaaville vieraillekin, niitä aitoja,
kun vain olisi paremmin saatavissa)
8• Mustikkapiirakka (leivotaan yhdessä perheen kanssa, kun mustikat
ovat kypsiä, myös muut piirakat maistuvat)
9• Paistetut muikut/silakat perunoilla (perunat parhaimmilaan, myös
muusiksi, silakkamarkkoinoiden ja pyynnin aikaan)
10.• Karjalanpaisti (riista- ja teurastusaika, kasvissyöjille härkistä ja
nyhtökauraa, lisukkeena juureksia)
11.• Graavi kala (pyhäinpäivän herkku, isänpäivän pöytiin ja joulun
valmisteluun)
12. Maksalaatikko (monille yksi joululaatikoista, osa suomalaista
joululaatikkoperinnettä, ohraisena parasta)

Päätin ottaa kansalliset ruoka-aarteet kotitestiin.
Teen joka viikko vähintään yhden tuotteen listalta. 

Seuraavina viikkoina ja viikonloppuina valmistan jokaisen alusta loppuun pohtien omaa suhdettani näihin ruokiin ja niiden valmistukseen.

Yritän saada vielä kotiimme vieraan syömään ruokaa yhdessä minun ja mieheni kanssa.  Tai voinhan tehdä näitä myös työpaikan keittiössä.

Tänä sunnunaina valmistin kalakeiton.

Kaupassa käydessäni en ollut suunnittelut, mitä kirjolohesta valmistamme. Vasta testi-idean keksittyäni tarkistin jääkaapista muutkin ainekset.

Hyvä: meillä oli tilliä.  Keitto on pelastettu!

(ps1. Huomasin, että olin harmistunut, että kansallisruoka-äänestyskuvassa oli keitto ilman tilliä :-) No, makuasioista ei sovi kiistellä.

243083-kalakeitto

Luin raadin jäsenen Kim Palhusin ylistyspuheen kalakeitolle.  Hän sanoi näin:

”Kalakeitossa käytetään ainoastaan suomalaiselle keittiölle tunnusomaisia mausteita; laakerinlehti, maustepippuri ja äsken mainittu tilli.” 

Googlasin keiton, koska kiinnosti, minkä kalakeiton kokkaaja netistä  ensin kohtaa. Valion, K-ruoka-palvelun ja Maku.fi-sivujen kermaisten keittojen reseptit nousivat kärkeen.

Tarkistin ostamani kalan alkuperän. Se oli viljelty kirjolohi Ahvenanmaalta. Kermaa oli kotona vain vähän, mutta sulatejuustoa oli jäänyt viime viikon ruoasta, joten näitä kahta yhdistämällä sain sopivan kermaisuuden. Reseptissä mausteena oli MAUSTEpippuri. Laitoin ohjeen  mukaan 4 maustepippuria kokonaisina. Se kannatti.

img_5203

Kalakeiton kanssa ruisleipää ja hapankorppua!

En ole varma teenkö vielä erikseen ruisleipäblogin, mutta sen jo nyt sanon, että ilman ruisleipää ei kalakeittoa voi syödä.

Ruokajuomaksi pohdin valkoviiiniä tai olutta, mutta huomasin, että keittoruoka on hyvää myös ilman niitä.  Jäin pohtimaan, mikä olut olisi tälle keitolle sopiva.

img_5205Jatkan tätä blogia, kun olemme saaneet vieraita ja syöneet yhdessä. Poika tyttöystävineen tulee illansuussa kylään.

Haluan keskustella nuoren parin kanssa syvällisesti siitä, miten he ovat ruokaidentiteettinsä rakentaneet (molempien sukujuuret tuntien) ja mitä kansallisruoka tarkoittaa heille ja mitä he maailmalla matkatessaan tai kansainvälisiä vieraita saadessaan Suomen ruoasta kertovat.

Se on minulle paitsi ammatillisesti kiinnostava, mutta myös henkilökohtainen asia. Millaisen ruokaperinnön olen lapsilleni välittänyt?

Näkeeköhän nuoripari kansallisruoka-äänestyksessä olevan tolkkua?

Kiinnostavaa.

Lue lisää ja kommentoi

Slow met wild 30.9. Fiskars


img_5110

Kun eilen, sateisena syyskuun viimeisenä päivänä, ajelin Fiskarsiin, tuli jo matkalla hyvä olo.  Tiesin, että on tulossa päivä,  jonka saan viettää lähellä luontoa ja kuulla monenlaisia tarinoita, jotka kumpuavat suoraan sydämestä ja luonnosta.  Olin menossa vetämään  Slow meets wild -ammattilaispäivää, jonka valmistelussa ELO-säätiö oli mukana yhdessä Fiskars Villagen, SlowFood Västnyland rf:n ja Haaga-Perhon kanssa. Perjantain seminaari edelsi viikonlopun festivaalia. 

Slow meets Wild -tapahtuman ensi-illassa oli paikalla noin 50 ihmistä, joiden intohimona on hyvä ruoka, joka tulee suoraan luonnosta.

_mg_4272

Lähes koko ammattilaisjoukko kerääntyi kuvaan Fiskars Villagen isännän, Kari Selkälän ympärille. (Kuva Kati Laszka)

Jo päivän alussa moni vanha tuttu löysi toisensa. Kaikki olivat iloisia tantereesta, jossa alan ammattilaiset  kohtaavat kasvotusten ja pääsevät vaihtamaan ajatuksia ja  syömään yhdessä. Ravintolakoulu Perhon ruokarekka antoi hyvän mallin uudenlaisista ruokaratkaisusta.

Facebookissa virtuaalisesti kohdanneet tapasivat in real life.

Päivän aikana kaksi villiruokamestaria antoi näytteet omasta innostuksestaan. Sami Tallberg kertoi tarinansa:

Villiruoka – Luonnon vihreä supermarketti – avoinna meille kaikille 24/7

Samin tarina avasi luonnon keskellä elävien ihmisten silmät näkemään, että ympärillä kasvaa satoja  kasveja, joista taitavat kokit ja harrastajatkin voivat loihtia herkullista ruokaa. Koska kyseessä oli ammattilaispäivä, oli tärkeää myös pohtia, miten olemassaoleva lainsäädäntö mahdollistaa luonnon raaka-aineiden käytön.

Oli innostavaa kuulla, että sekä elintarviketurvallisuudesta huolehtiva lainsäätäjä  (EU) että lakia valvova viranomainen näkevät tarpeen lisätä mahdollisuuksia luonnon antimien käyttöön.  Viranomaiset kannustavat alan väkeä yhteistyöhön sekä kanssaan että keskenään. MMM:n Kirsi Viljanen kertoo omassa blogissaan tarkemmin siitä mitä tapahtui kun hidas ja villi ja lähi kohtasivat.   Yhtä mieltä oltiin, että Suomen valteista,  turvallisuudesta ja osaamisesta halutaan pitää kiinni. ”Turvallisuus on meille kilpailuetu”, kertoi kohta avattavan tislaamon toimitusjohtaja Susanna Kankare. Hän kertoi, että koulutetut poimijat ovat jo keränneet Fiskarin metsistä esimerkiksi giniin ja akvaviittiin tarvittavat villiyrtit.

Eviran uusi visio: Valvojasta valmentajaksi!

markus-ja-sami

Eräopas ja kokki Markus Maulavirta ja villiruokalähettiläs Sami Tallberg (kuva Kati Laszka)

 

Kun eräopas ja kokki Markus Maulavirta astui reppuineen ja kuksineen lavalle, kuulijakunta hiljeni. Ilman tulitikkuja sytytetyn ”nuotiotulen” tuoksu sai katseet kohti ympäröivää luontoa:

Seuraava seminaari pidetään metsän siimeksessä!

Nokipannukahvit ja pettuletut suomalaisten marjojen kera saavat paatuneimmakin pingottajan verenpaineen laskemaan (puhun itsestäni:-)

Mitä halutaan lisää?

Yhdessä aloittamallamme villiruokakoulutuksella on kysyntää.  Koulutus on viime vuonna pilotoitu. Toistakymmnentä kouluttajaa on valmiina ja villiruokamestarit ovat innolla mukana viemässä asiaa eteenpäin. Olli Takanen ja Juha Turtiainen Haaga-Perhosta kertoivat, että 30 villiruokaosaajaa on jo  saanut todistuksensa.

Nyt  tarvitaan asialle lisää rahoitusta ja uusia koulutuspäiviä ympäri Suomea.

img_5092

Otin kainalooni Haaga-Perhon koulutuspäälliköt Juha Turtiaisen ja Olli Takasen. Iloitsimme siitä, että villiruokakoulutuksella on kysyntää.

Päivä päättyi visiointiin siitä, mitä haluamme mennä ja missä olla 2020 ja 2030.  Paneelissa oli yksi erikoisuus.

All female panel. Uhka vai mahdollisuus?

all-female-panel

Luonnonläheisen ruoan tulevaisuutta pohtimassa ”all female panel” vasemmalta Susanna Kankare (Äkräs Distillery), Anna Mizrahi (Evira), Annika Hannus (Helsinki Wildfoods), Seija Kurunmäki (ELO-säätiö), Toini Kumpulainen (Kuusamo), Minna Junttila (Jamk) ja Kirsi Viljanen (MMM) (Kuva Kati Laszka)

Paneeli ja yleisö olivat samaa mieltä,  että meillä on osaamista ja intohimoa, tahtoa ja tavoitteita. Sekä puhdas luonto ympärillä.

Tarvitsemme lisää yhteistyötä  ja rohkeita tunteisiin vetovia tarinoita sekä paikkoja, joissa verkostoitua!

Päivän yhteenveto tiedotteessa (linkki).

Oma yhteenvetoni päivästä.

”Fiskarsin ympäristö, huikea historia, kulttuuri ja pitkäjänteinen Fiskarsin ja paikkakunnan yrittäjien ja tuottajien yhteistyö on luonut suomalaiselle ruokamatkailulle esimerkin, jota voimme ylpeänä esitellä niin suomalaisille kuin maailmallakin. Vuosi 2017 on hyvä hetki esittäytyä entistäkin rohkeammin. ”

Olemme valinneet  yhteiseksi päiväksi 6.10.2017.

Fiskarsin väki on jo kunnostanut Puimalansa.  Sinne mahtuu yli 1000 ihmistä syömään yhdessä. Mikä sattuma: Samaan aikaan on Fiskarsissa Slow Food Festivaali. Koko kylä, sen taiteilijat ja yrittäjät ovat yhteisellä asialla. Siinä on tolkkua!

Will be continued…2017

suomi100-valkoinen

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Ensimmäiset 6. päivän bileet

Tänään laitoimme liikkeelle Syödään yhdessä -ilmiön. Meitä oli Teurastamolla noin 110 henkeä! Ilmiö lähti liikkeelle.

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0744

6.6. julkaistu ensimmäinen Syödään yhdessä -tutkimus näytti kiinnostavan mediaa. Sekä MTV3 että Hesari nostivat esiin sen, että vain puolet suomalaisista perheistä syö yhdessä päivittäin. Tärkeä tieto oli myös se, että kyläilykulttuuri on meillä heikentynyt.  Kotilieden blogisti  Himahella monen muun paikallaolijan tavoin kertoi tunnelmia tilaisuudesta. Pöydän kattajina Suomen ykkösbrändit, jotka  kutsuivat kaikki tahot mukaan Syödään yhdessä -ilmiötä luomaan. Yhdessä

 

Tiedote tässä. Tutkimustulokset graafeina tässä.

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0870

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0138Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0546

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0239Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0475

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0269Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0327

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0810

Pizzaguy Tommi Tervanen osui aiheen ytimeen Syödään yhdessä-blogissaan.  Erityisesti minua innosti  tämä yli 2000 vuotta sitten lausuttu viisaus:

Epikuros

Nyt lähdemme tekemään ja keräämään tekoja, joilla lisätään yhdessä syömistä tässä maassa! Siitä syntyy paljon hyvää.

02022016SyödäänYhdessä sin

Lue lisää Syödään yhdessä -nettisivuilta ja seuraa ilmiötä Facebookissa.

 

Lue lisää ja kommentoi

Suomalainen juomakulttuuri – saako siitä tolkkua?

Olen aktiivisesti seurannut polveilevaa keskustelua, jota alkoholilain uudistuksen yhteydessä on käyty. Media on tuottanut materiaalia roppakaupalla. Hesari on näyttänyt tietä.

Olen yrittänyt luoda omaa kantaani  juomakulttuurimme tilasta.

Tänä viikonloppuna esitettiin taas kaksi uutta mielipidettä. En ryhdy referoimaan kaikkia juttuja, vaan peilaan näitä kahta mielipidettä pari kuukautta sitten (15.3.2016) tutkija Antti Maunun  tekemään yhteenvetoon juomakulttuuristamme.

Helena Petäistö

Toimittaja, Pariisin kirjeenvaihtaja, Suomen kasvo Ranskassa, Helena Petäistö  ei luota suomalaiseen juomasivistykseen. Hänen mukaansa olemme humalahakuista kansaa emmekä muuksi muutu:

Suomeen ei kannata yrittää tuoda eurooppalaista alkoholikulttuuria, kirjoitti Helena Petäistö Suomen Kuvalehdessä.

Juttu julkaistiin 26.5. Nettiversiota muokattiin virheiden takia 28.5. Lehtijuttuun virheet jäivät. Nettiversioon on korjattu suomalaisen oluen vahvuus, joka on vastoin juttua eurooppalaista laimeampaa – ei vahvempaa.  Artikkeliin on jälkikäteen myös korjattu,  että humalahakuista juomista esiintyy muuallakin Euroopassa kuin Suomessa. Olisihan se varsinainen ihme, jos tämä olisi vain suomalainen erityispiirre.

Helena Petäistö on ollut kauan poissa Suomesta eikä selvästikään ole tutustunut kehittyvään ja  monipuoliseen (esim. helsinkiläiseen)  ravintola- ja baaritarjontaan, sen omaleimaiseen puoleen ja  fuusiokeittiöömme.

MTV3 kysyi kuluttajilta alkoholilaista.  89% hyväksyi lain muutokset.

Tänään MTV3 julkaisi tekemänsä kuluttajatutkimuksen. Sen mukaan 89 prosenttia vastaajista hyväksyi  suunnitellun alkoholilain muutoksen. Vastustajia oli neljä prosenttia vastaajista. Suurin arvostelu kohdistui siihen, että 16-vuotias voisi tarjoilla ravintolassa. MTV3 kysely  täällä.

Alkoholitutkija Antti Maunu teki selvityksen suomalaisesta juomakulttuurista.

1458099637974

Lehdistötiedote ja  tutkimuksen yhteenveto ELO-säätiön sivuilla. 

”Me olemme maitokansaa. Meillä alkoholi ei kuulu arjen ruokailuun Etelä-Euroopan tavoin”, sanoo Maunu.

Siinä missä viiniköynnökset kasvavat Italiassa tai Ranskassa, on meidän lähiruokamme maito.  Maidon lisäksi juomakulttuurimme  historiallisesti ovat kuuluneet  kahvi, olut ja entisaikaan myös paloviina.

Antti Maunu listasi Suomen suurimmat alkoholingelmat

  • Humalan ylikorostunut rooli puheessa ja itseymmärryksessä
  • Käsitys kehittymättömästä, keskeneräisestä historiasta
  • Vahvat vastakkainasettelut juomiskeskusteluissa

NÄMÄ ESTÄVÄT RAKENTAVAN TOIMINNAN JUOMISEN HYÖTYJEN MAKSIMOIMISEKSI JA HAITTOJEN MINIMOIMISEKSI

* * *

Käsitys siitä, että ”eurooppalaiset olisivat parempia” on paitsi väärä, myös omaa kulttuuriamme ja historiaamme väheksyvä, josta on syytä päästä eroon. Vaikka yhä suurempi osa juo ruoan kanssa myös viiniä, joukko on edelleen pieni vähemmistö.

Maidon ja kahvin lisäksi olut on tärkeä osa suomalaista juomakulttuuria.

Suomalaiseen historiaan kuuluu, että alkoholi ei ole osa arkea.  Se pitää arkikäytön kohtuudessa. Alkoholi kuuluu meillä vapaa-aikaan. ”Pienjuomisen rinnalla harrastetaan bilejuomista ja kännäämistä”. Lisää tietoa täältä.

Yhteenvetona Maunun tutkimuksesta

Meillä on omaleimainen juomakulttuuri, jota turhaan arvotamme negatiivististi.

Juomakulttuuri on laaja kokonaisuus. Haittoihin ja saatavuuteen liittyvät asiat on pieni osa sitä.  Meillä keskustelu on pyörinyt vain sillä akselilla – ja vielä vastakkainasetellen.  On aika tehdä muutos!

IMG_3023Osaanko luoda kaiken muun viime kuukausien aikana lukemani jälkeen oman perustellun näkemykseni  ”suomalaisesta juomakulttuurista”, alkoholilaista  ja ajan ilmiöistä.

1. Kyllä, olen samaa mieltä Helena Petäistön kanssa: Meillä ei muun Euroopan tavoin juoda arjesssa viiniä. Totta myös se, että Suomessa  on humalahakuisia. Niitä humalahakuisia on jokaisessa maassa – Euroopassakin!  Suurimmalle osalle lasillinen tai pari on arjen nautinto. Se luo luxusta arkeen ja juhlaan juhlan tuntua, ruokahetkiin makunautintoja.

2. Kyllä, olen samaa mieltä Helena Petäistön kanssa. Julkiseen örvellykseen pitää suhtautua vakavasti. Se on häpeällinen teko.  Se saa kanssaihmiset häpeämään.

3. Kyllä, olen samaa mieltä MTV3 tutkimuksen enemmistön kanssa.  Hienoa, että pienpanimoiden vahvemmatkin oluet pääsevät kauppoihin. Toivottavasti hinta pysyy sellaisena, jotta myös pienpanimo saa kunnon katteet tuotteilleen ja nouseva olutkulttuurimme kehittyy ensisestään.

4.  Kyllä,  olen samaa mieltä alkoholitutkija Antti Maunun kanssa: Juomakulttuuri pitää nähdä laajempana kokonaisuutena. Hyödyt pitää maksimoida ja haitat minimoida. Ja molemmista pitää puhua!

Alkoholisimiin pitää puuttua ja selvittää syyt, mitkä saavat ihmisen käyttämään alkoholia väärin. Kyllä. Lapsia pitää suojella vanhemmilta, jotka ovat jatkuvassa humalassa, eivätkä huolehdi lapsistaan. Siihen pitää jokaisen kanssaihmisen puuttua. Ongelmaa ei pidä hyssytellä. Ongelman yksi rarkaisu on Reetta Rädyn Imagen kolumnissaan 23.3. esittämä ja hyvin perusteltu näkemys: sosiaalitanttojen pitää suojella meitä (siis heitä) viinan kiroilta. Itse olen sitä mieltä, että

Vähemmistön ongelma ei parane sillä, että kaikkien juoman saatavuutta heikennetään.

5. Kyllä. On hienoa, että ravintoloitten aukiolo laajenee ja ne kehittyvät paikkoina, joissa ihmiset tapaavat toisiaan. Jos yksinäisyys vähenee, alkoholin väärinkäyttökin voi  vähetä.

6. Kyllä. On tärkeää antaa oikeaa tietoa, jotta opimme  arvostamaan omaa juomakulttuuriamme. Hyvä että on erilaisia ammattilaisia – tekijöitä ja kirjoittajia –   vaikuttamassa  juomakulttuurimme kehittymiseen. Hienoa, jos opimme löytämään juomistamme makupareja ja elämyksiä, ja osaamme kertoa juomistamme ja kulttuuristamme kiinnostavasti.

Ruoka- ja juomakulttuuri yhdessä luovat makunautintoja arkeen ja juhlaan. Arjen luxusta.

7. Kyllä. Olen MTV3 päivän lähetyksen haastattelussa olleen henkilön kanssa samaa mieltä, että on hölmöläisten hommaa laittaa kesken kaupan aukioloajan riepuja oluthyllyn päälle. Resurssien tuhlausta. Näyttää tyhmältä.

8. Kyllä. Olen samaa mieltä, että on Viron lisääntyvään tuontiin piti puuttua. Siitä ei jäänyt verotuloja meille kenellekään.  Toivotaan, että uusi laki auttaa asiaa.

9. Kyllä.  On todella mukavaa, että typerät karsinat mukavista yleisötapahtumista poistuvat.

10. Kyllä. Olen ihan tyytyväinen, että viinit ovat Alkossa. Haluan päästä laajojen valikoimien äärelle ja saada hyvää opastusta, kun ostan viiniä, jota en ennestään tunne.

Nyt sain muodostettua oman mielipiteeni. Jokaisella olkoon omansa.

On hyvä aika keskustella suomalaisesta juomakulttuurista.  Laajalla skaalalla. Oikeilla argumenteilla.

Toinen toistemme mielipiteitä kunnioittaen.

Kippis!

 

Lue lisää ja kommentoi

Unelmia 2017 ja 2020

BOCUSE 11265395_967474676629869_1876893717488063738_n

Viime viikolla olimme  Budapestissä. Kannustimme Eero Vottosta ja Miikka Mannista maailman arvostetuimmassa kokkikilpailussa, Bocuse d’Orissa. Realistinen tavoite oli päästä kovatasoisessa Euroopan osakilpailussa kuuden sakkiin. Unelmana oli tulla kotiin Bocuse-patsaan kera. Tavoite toteutui. Unelma siirtyi tammikuun 2017 Lyonin maailmanmestaruuskisaan. Kun ensi pettymys oli nielty, totesimme yhdessä, että  kuudes sija oli todella hyvä sijoitus. 

 

 

Kohti Lyonia tammikuussa 2017

Eero ja Miikka

Miikka ja Eero hymyssä suin kohti Lyonia. Karhu auttaa.

”Lyoniin lähdemme haastajan asemasta erinomaisella mielellä ja tavoitteenamme on tietenkin korkein sijoitus”, sanoi Eero Vottonen.

Suomen 13. kerta

Suomelle tämä oli 13. osallistumiskerta. Itselleni tämä oli toinen vuosi. Takana Tukholma 2014 ja Lyon 2015.

Mikä oli juuri tässä kisassa parasta?

Olemme menneet eteenpäin. Listasin hyviä asioita.

  • Harjoittelu on ollut tiivistä ja systemaattista.
  • Kisatiimi tekee hyvää työtä. Ammattimaisuus kasvaa, sanovat pidempään mukanaolleet. Kiitos koko tiimi!
  • Viestintä toimi hyvin, kuvat ja viestit innostivat ja olivat ajan tasalla. Some lauloi. Kiitos viestintätiimi.
  • Mukanaolleet yhteistyökumppanit ottavat hyödyn satsauksestaan irti.  Seuraavaan kisaan kaikki mukaan!
  • Syntyi vahva yhteinen halu parantaa asioita, jotka eivät vielä ole kunnossa.
  • Suomen Unkarin suurlähetystön vastaanotto oli upea. Erityiskiitos suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula, joka tietää, että ruoka on matkailun valtti.

Yhdessä totesimme, että on vielä asioita, jotka vaativat hiomista, kun lähdemme kohti Lyonia.  Pekka Terävä kertoi tiedotteessa:

”Bocuse d’Orin taso on nykyään niin kova, että  pieninkin kivi on käännettävä, jotta täydellinen suoritus löytyy. Yksi pieni horjahdus voi tiputtaa sijoilta”, sanoo Terävä.

Suomen VIP-katsomossa vieraana suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula, Finnagoran johtaja Cita Högnabba-Lumikero, Kari Lumikero valokuvaamassa Suomen katsomoa. Isäntinä Seija K ja Liisa Niemi

 

Pekka Terävä

Bocuse d’Or Suomen presidentti Pekka Terävä on tuttu näky maailmanmestaruusareenoilla.

Se Unelma.

Tuoreeltaan kisan jälkeen ELO-säätiön hallituksessakin puhuttiin unelmista. Juhlavuosi 2017 alkaa Bocuse-kisalla Lyonissa. Sinne menemme voittamaan! Lyoniin hankimme parhaat taustavoimat.  Eero Vottonen on kokki, joka osaa tehdä maailman parasta ruokaa. Siitä homma ei jää kiinni.

Lyoniin menemme voittamaan!

Entä 2017  jälkeen?

Koko ELO-säätiön hallitus: Heikki Antolainen, Kasperi Saari, Rafaela Seppälä, Maria Planting, Ari Lahti, Lasse Lehtinen, Harri  Koskinen, Vesa Lehto,  Heikki Valkama, Pekka Terävä totesivat, että

Haluamme Bocuse d´Or Europan mestaruuskisat 2020 Suomeen. Sitä kohti.

Yhdessä!

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Pohjois-Karjala – paikan päällä parasta

Eilen oli hyvä päivä. Pääsin ojentamaan 31.10. 14 myönnetyn ELO-säätiön ruokakulttuuripalkinnon Dalla Vallelle.

Dalla Vallen Lentävässä lautasessa oli kaiverrettuna teksti:

Dalla Valle Oy – vil1Sarpaneva_vati_isoliruoan edelläkävijä

 

 

 

 

Dalla Valle pieni_130415

Palkintoa vastaanottamaan tuli perheyrityksessä markkinointia ja hankintaa hoitava Zelia Dalla Valle, joka on Loreno Dalla Vallen ja hänen suomalaisen lääkärivaimonsa  kolmilapsisen perheen vanhin. Zelia on seurannut yrityksen vaiheita koko elämänsä ja Joensuun yliopiston kauppatieteiden opiskelut päätettyään hän halusi jäädä perheyritykseen. Zelia kertoo, mikä häntä motivoi:

”Rakkaus sieniin ja kunnioitus sitä kohtaan, mitä isä on saanut 20 vuodessa aikaan”

Kun kuuntelin nuoren, osaavan naisen pohdintaa, missä yritys on onnistunut, ja miltä tulevaisuus näyttää, huomasin taas kerran miten paljon oppii, kun lähtee pois ”isolta kirkolta”. Paikan päällä kuulee ja näkee tarkemmin, aistii syvemmin.

”Kun  Loreno Dalla Valle alkoi kehittää herkkutattiliiketoimintaa, hän otti tärkeimmäksi tehtäväkseen poimijaverkoston luomisen ja hyvän yhteydenpidon heihin. Se on edelleen tärkein tehtävämme”, Zelia kertoi.

Parinkymmenen vuoden ajan on Dalla Valle tuonut työtä ja lisäansioita monille sienistä innostuneille ensin Pohjois-Karjalassa, sittemmin laajeten Kajaanin seudulle, Savoon, Lappiin, Päijät-Hämeeseen. Nyt on suunnitelmissa laajeta myös Vaasan alueelle. Dalla Valle on tehnyt suomalaisista tateista menestyvän vientituotteen.

”Italialaiset tietävät, että suomalainen herkkutatti on maultaan paras”

Dalla Vallen perheen vieraana käy paljon italialaisia. He ovat suunniltaan innosta, kun pääsevät suomalaiseen metsään:

”Italialaiset vieraamme eivät usko korviaan, kun kerromme, että meillä sienet kuuluvat jokamiehenoikeuteen ja niitä voi jokainen poimia rajoituksetta.”

Palkintotilaisuus järjestettiin Ravintola Kerubissa, jossa villiruokaan perehtynyt kokki Pasi Venäläinen oli loihtinut sesonginmukaisen villiyrttimenun: koivulehtiä, poimulehtiä, vuohenputkea salaatissa  ja nuorta maitohorsmaa parsan tapaan.

Pöytäkeskustelussa Zelia Dalla Vallen kanssa olivat kansanedustaja Krista Mikkonen, ruokatoimittaja ja villiyrttikouluttaja Virpi Kurjenlento, Karjalaisen toimittaja Niina Rintala ja minä.  Pohdimme luonnonvaroihin ja biotalouteen perustuvan busineksen mahdollisuuksia Pohjois-Karjalassa.

Olimme yksimielisiä siitä, että luonto terveysvaikutuksineen, resurssiviisauteen tähtäävä ruokatalous, Pohjois-Karjalan erityisyys, elämyksellisyys, monikultturisuus ja monet vakiintuneet kesätapahtumat, sekä osaamista levittävät aktiiviset Martat ja Maa-ja kotitalousnaiset luovat loistavat mahdollisuudet uudellekin liiketoiminnalle.

Totesimme, että sekä sieni- että villiyrttibusineksessa pätevät samat säännöt:

  • Tarvitaan 100% lajin tunnistus, keruun järjestäminen, tuoretuotteen logistiikan järjestäminen. Myös satokauden lyhyyden tuoma haaste ja vuosittaiset satovaihtelut  pitää hanskata.
  • Tarvitaan yrittäjyyttä ja yrittäjien verkostoitumista.
  • Suurena plussana  sienissä, marjoissa ja villivihanneksissa on luonnon tuoma puhdas ja hyvä maku sekä tuoreus. Se on kasvisruokaa parhaimmillaan ja siitä pitävät kaikki.
  • Niin sienten kuin villiyrttienkin valmistaminen herkulliseksi ruoaksi vaatii tietysti osaamista. Siihen on kursseja tarjolla, niin ammattilaisille kuin harrastajillekin.

Pohjois-Karjalassa on luotu toimiva sienten keruujärjestelmä. Kun Suomessa jää keskimäärin 90% sienistä metsiin, on oletettavaa luku on Pohjois-Karjalassa ainakin hiukan pienempi. Kiitos Dalla Vallen! Miksipä keruuosaamista ei voisi laajentaa myös villiyrtteihin?

Omasta unelmasta puhuttaessa, Zelia nosti esiin ruoka- ja hyvinvointimatkailun, joka hänen mielestään pitäisi Suomessa paremmin konseptoida.

Zelia on perustanut veljensä Lauri Dalla Vallen  ja parin kaverin kanssa vlogia-portaalin helpottamaan videoblogien löydettävyyttä.

Yhtenä erillisteemana Zelian perustamassa vlogiassa on hyvinvointi.

Jäämme odottamaan.

 

 

Lue lisää ja kommentoi