— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "aktivistimummot"

Taisteleva toivo

Pitkästä aikaa olin sunnuntaiaamuna kirkossa. Temppeliaukion kirkon Gospelmessu ilmastolle innosti. Oli virkistävää kuulla kristillisestä traditiostamme kumpuavia näkökulmia ilmastokriisiin.

Kohtuuden korostaminen on vahva länsimaisen kirkon korostama hyve.  Aloin hämmästellä, miten nopeasti me kohtuuden kasvatit olemme onnistuneet kirittämään itsemme kohtuuttoman kulutuksen ja jatkuvan kasvun syövereihin.  Ahneuden tielle. Ja nyt olemme tilanteessa, jossa on vaikea luopua opitusta, turhasta kulutuksesta, vaikka ollaan jo pakon edessä.

Kuuntelin pappien puheet tarkasti. Niissä puheissa ei ollut denialismia. Oli isosti realisimia, kun avoimesti kerrottiin, miten valtavan muutoksen keskellä me ihmiskuntana elämme.  Mieleen jäi monta T:tä.

Tahto, toimet ja toivo

Omaksi ohjenuoraksi otin sanaparin

Taisteleva toivo (aktiivinen toivo)

Papit ja saarnamiehet/naiset kertoivat, miten lähelle ilmastonmuutos on tullut lähetystyössä, kun kirkko on ollut auttamassa mm. Tansanian kuivuudesta ja nälästä kärsiviä.  He muistuttivat, että ilmastonmuutos ei ole tuleva uhka vaan todellisuus, joka koskee yhä kasvavaa joukkoa.  Kirkon lähetysväki on ollut todistamassa, että kaikkia ilmastonmuutoksen ja ääri-ilmiöiden uhreja ei pystytä auttamaan. Auttamisyrityksistä huolimatta jo nyt ihmisiä kuolee ilmastonmuutoksen vuoksi. Lumeton talvi on harmillinen, mutta se ei vielä ihmishenkiä uhkaa.

Jo kansakoulusta asti mieltä vaivannut Kain ja Aapel -tarina taipui ilmastonmuutostarinaksi. Muistatte varmaan, miten Kain tappoi veljensä Apelin eikä tunnustanut sitä, vaan syytti muita. ”En ole veljeni vartija!”, hän sanoi.
Samaan syyllistyvät he, jotka ovat sitä mieltä, että muut ovat syyllisiä (”Intia ja Kiina ratkaisee ilmastonmuutoksen suunnan, ei me pieni Suomi!”). Kuulostaa tutulta.

Ja se Gospel. Varsin voimaannuttavaa. Kiitos Gospel Helsinki.

Entä virret. Nekin ovat uudistuneet. Vaikka olen vakituinen kirkollisverojen maksaja, en ollut ennen tätä aamua tutustunut Virsikirjan lisävihkoon, jossa on 79 uutta virttä (virret 915- )  Niissä 2016 ilmestyneissä virsissä on aiemmin vähälle huomiolle virsissä jääneitä asioita kuten  kaupunkilaisuus, isänpäivä ja luonnonsuojelu.

Näitä virsiä oli hyvä laulaa.

Sunnuntaiaamun oppi. Ison kriisin keskellä tarvitaan lohdutusta, toivoa ja aitoa välittämistä.  Niissä on tolkkua.

Kirkon opit ovat mainettaan ajankohtaisempia.

Lue lisää ja kommentoi

Mitä kuuluu tänään 02022020?

Päivämäärässä on pelkkiä kakkosia ja nollia.  Se on helppo muistaa. Päivä tuntuu erityiseltä. Onhan se vielä palindromi.

Sunnuntaina 02.02.2020 on Lumen päivä

2.2.20 jää mieleen myös siksi, että harva muistaa helmikuuta, jolloin Suomessa (etelässä) ei ole yhtään lunta.

Miten maailma makaa 02.02.20?

Helsingin Sanomien ensimmäinen aukeama kertoo, mitä erityistä tässä päivässä on.  Pääuutinen on se, että Suomessa syntyy liian vähän lapsia. Syitä ja parannuskeinoja asiaan on pohdittu julkisuudessa viime aikoina paljon.

Itseäni kosketti laaja reportaasi ”Pelin henki”,  jossa kerrottiin joka yö Syyriasta, Pakistanista ja Afganistanista tulevista siirtolaisista, jotka tahtovat päästä Bosnian ja Kroatian rajalta Eurooppaan. Kuvat kertovat perheistä ja äideistä, jotka pienten lasten kanssa vaeltavat vaarallista reittiä. Lapset itkevät nälkää ja kylmyyttä. Moni sairastuu raskaalla matkalla. Vanhempien tavoitteena on päästä Eurooppaan ja saada täällä lapsilleen parempi tulevaisuus.  Tätä tapahtuu joka päivä, ei vain 2.2.20.

Päivän muita isoja uutisia ovat ilmastonmuutos, Korona-virus ja jatkokertomus Trump. Ei kovin hyviä uutisia.

”Mitä kuuluu?”  ”Hyvää!”

Kun kysyn lapsenlapselta, mitä kuuluu, hän vastaa: ”Hyvin! Se tuntuu hyvältä.
Eilen toinen lapsenlapsi sai korkean kuumeen. Hänen vanhempansa veivät tytön lääkärille, joka totesi, että 3-vuotiaalla oli keuhkokuume. Vielä illalla sain kuvan, joka kertoi, että tyttö oli päässyt heti Lastenklinikalle. Ja nyt, yön hyvän hoidon jälkeen hän on toipumassa.

Tuli kiitollisuusolo. Elämme maassa, jossa lapsilla on hyvä olla.
Perusasiat ovat hyvässä kunnossa.  Siitä ei lasten vähyys voi johtua.
Syyt ovat syvemmällä.

Uusi tieto itselleni oli, että Ruotsissa syntyvyystilanne on parempi.
Ylen toimittaja Kirsi Heikel  pohti syitä. Hänen loppupäätelmästä oli se, että Ruotsissa kannustetaan enemmän,  myös lapsia.

”Eivät ruotsalaiset taida hannuhanhia ollakaan. He ovat saaneet kasvaa Mummo Ankan kainalossa”, Heikel kirjoittaa.

Kun olen nyt lähes vuoden verran tehnyt Aktivistimummot-työtä, vastaan on tullut monta Facebook-ryhmään pyrkivää, jotka arasti kysyvät pääsyä ryhmään, vaikka heillä vielä ei ole omia lapsenlapsia ”eikä ole varmaa onko koskaan”. Monet tahtovat alkaa silti valmistautua mummouteen. Jos ei omille lapsenlapsille, niin maailman lapsenlapsille.

Tottakai ryhmään pääsee.  Empatiaa ei ole tässä maailmassa liikaa.

Aika jakaantuu epätasaisesti. Ruuhkavuodet ja eläkevuodet.

Siinä missä lasten hankkiminen/saaminen nuorilta lykkääntyy työelämän tai muun kiireen vuoksi, olisi monella eläkkeelle jääneellä mummolla ja vaarilla aikaa ja halua ottaa isompaakin vastuuta. Ihan kuin ennen vanhaan, kun sukupolvien yhteys oli isompi.  Tämä pitäisi osata sanoittaa oikealla tavalla tähän aikaan. Vastuun jakaminen sukupolvien välille voisi olla yksi ratkaisu siihen, että kiireiset pariskunnat uskaltautuisivat vanhemmuuteen.

Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, on yhdeksi syylliseksi leimattu isot lapsimäärät.  Silloin ei huomioida sitä, että lapsi ja lapsenlapsi voi parhaimmillaan lisätä koko yhteisön halua elää ilmastoa ja luontoa säilyttäen.

Kaukolentoja vai metsäretkiä?

Kun Blue Blue Wings -lehti  halusi tehdä juttua Aktivistimummoista, oli ihanaa päästä kertomaan siitä, miten metsäretki voi olla monelle lapsella lentomatkaa mieluisampi.

 

 

Lopetan meidän Aktivistimummojen missioon.

Me mummot haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää.

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Kolme kertaa kiitollisuus

Sana KIITOLLISUUS on tullut viime viikkoina vastaan monta kertaa.
Luin Verkkolehti Työpisteestä  professori Jari Hakasen haastattelun.  Yksi lause herätti:

Kiitollisuus on vähän tutkittu ja aliarvostettu positiivinen tunne.

Kiitollisuus, kuten muutkin positiiviset tunteet, vaatii pysähtymistä ja aikaa. Vain silloin voi nähdä positiiviset asiat kaiken elämän sekamelskan keskellä. ”Ihminen tarvitsee jotakin, jota tehdä, jotakin, josta unelmoida ja jotakin, jota rakastaa.” 

1.

Yhteinen tavoite on kiitollisuuden aihe

Alkuvuodesta Aktivistimummot-liikettä perustettaessa oli ihastuttavaa kokea samanhenkisten ihmisten yhteys.
Sai syventää ajatuksia vanhojen tuttujen kanssa, sai kohdata myös uusia ihmisiä, jotka antoivat aikaansa, osaamistaan ja jakoivat näkemyksiään. Meitä oli alussa koossa pieni joukko, jolla oli yhteinen iso tavoite ja sydämestä lähtevä tekemisen motiivi:
Omien ja maailman lastenlasten tulevaisuus. Saatiin aikaan Aktivistimummot-liike.

Aktivistimummot HS:n jutussa 2.11. Kuva Rio Gandara.

Aktivistimummot-liikkeen vastaanotto on ollut iso ilo.  Hesarin juttu 2.11. moninkertaisti joukkomme.
Joka päivä saa kokea uusia kohtaamisia ja kuulla, että tällaista on odotettu. Monille on merkityksellistä olla aktiivisesti etsimässä keinoja ihmiskunnan ison haasteen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mediat, mm. Svenska YLE ja YLE Tampere, innostuivat jakamaan sanomaamme.

Isot asiat eivät synny hetkessä. Eikä niitä hetkessä hoideta.  Eikä ilman joukkovoimaa.
Moni aktiivinen mummo ja asiantuntija on viime viikkoina ilmoittautunut mukaan antamaan panostaan.
Upeiden perustajamummojen mukaan on saatu apuvoimaa:  Anna, Armi, Tarja, Kaija, Carita ym. ja koko kasvava 4800 mummon joukko.  Yhdessä haemme vaikuttavia keinoja kohtuuden, toivon ja oikeudenmukaisuuden keinoja käyttäen.

Isot asiat ratkaistaan isolla joukkovoimalla.

2.

Pysyvä kiitollisuuden aihe on kirjat.

Bookbeatin äänikirjat mahdollistavat lukemisen ja liikkumisen yhdistämisen. Äänikirjan avulla ehtii elämässään useamman kirjan maailmaan. Se on kuitenkin sanottava, ettei kuunteleminen lukemista ole. Parhaat kokemukset  tulevat kirjoista, joita on saa lehteillä omissa käsissä. Siitä, että voi palata takaisin tärkeään lauseeseen.

Finlandia-palkinto-kilpailu ehdokasasetteluineen on loistava konsepti. Sen myötä saa monta luotettavaa kirjasuositusta.
Elin viikon verran Finlandia-voittaja Bollan maailmassa. Sain tai jouduin keskelle albaanien ja serbien elämää Kosovon repivän sodan keskelle kahden ihmisen tarinan sisälle. Kun sieltä pääsi ulos, oli hienoa huomata, miten iso merkitys on sillä, että saamme elää täällä maailman onnellisimmassa maassa, rauhassa, unelmia rakentaen ja toteuttaen. Luin kirjailja Pajtim Statovcin haastattelun. Hän puhui toiseudesta ja kertoi monista ihmisistä, joiden tilanne on tämä:

”Vaikka kuinka kurottais kohti omia unelmiaan, niin niitä ei saavuta!” Pajtim Statovci

Se muistuttaa meitä siitä, miten paljon maailmassa on suuria vaikeuksia. Ei ole ihan helppo mennä vaikeassa tilanteessa olevalle kertomaan kiitollisuuden sanomaa omasta perspektiivistä osana maailman onnellisinta kansaa.

Ilmastoasioissa löysin itselleni raamatun, johon tahdon monesti palata.

”Raamatun” nimi on Päin Helvettiä.

Se on Panu Pihkalan kirjoittama kirja ilmastoahdistuksesta ja toivosta. Täytin sen alleviivauksilla. Kiitollinen olo tuli siitä, miten hyvin näitäkin asioita on mietitty ja viisautta monesta lähteestä ja näkökulmasta haettu. Voi vain lukea valmista ja todeta: Näin on.

Pihkala kirjoittaa  ilmastoahdistuksesta kappaleessa Pärjääminen ja selviytyminen (s. 218) näin:

Ihminen on yleensä hyvin sitkeä ja hänen kantokykynsä kasvaa taakkojen myötä.
Mutta rajansa kaikella. Liialliset kuormat vievät elämästä toimintakykyä ja iloa.
Tarvitaan kolmea asiaa: sopivia yksilöllisiä kuormia, riittäviä lepohetkiä  kantamisen välissä ja taakkojen yhteistä jakamista. Parhaimmillaan yhteinen vaellus on sitä, että kun jollakulla on heikompi hetki niin toinen kantaa enemmän kuormaa.

 

Tästä tuli mieleen, että ainakaan lasten ja nuorten niskaan ei  kenenkään pidä lisätä ilmastoahdistuksen taakkaa.
Meillä mummoilla isossa ryhmässä on voimia kantaa isompaakin taakkaa. Meillä on yhdessä valtaa ja voimaa tehdä ja painostaa päättäjiä tekoihin, joilla on vaikutusta.

3.

Lapset on iso kiitollisuuden aihe.

Joka kerta kun kohtaan pieniä lapsia, omia tai muiden lapsenlapsia, ei voi kun ihastella sitä energiaa ja intoa, jolla he uusiin asioihin suhtautuvat. Lapset on iso kiitollisuuden aihe. Heitä on helppo rakastaa täydestä sydämestä.
Meidän aikuisten homma on pitää huolta, ja tehdä kaikkemme, että maailma on sellainen, että lapset voivat säilyttää sen toiveikkuuden, joka heidän silmistään loistaa.

 

Joulu on kiitollisuuden juhla.

Lue lisää ja kommentoi

Aktivistimummot – on tolkkua!

Viikko sitten, 23.10.2019 julkistimme ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja toivon tuomiseen keskittyvän kansanliikkeen, jota olemme 12 mummon voimin alkuvuonna valmistelleet.   Oli upeaa huomata, että heti tiedotteen julkaisemisen ja facebook-sivun avaamisen jälkeen, saimme kymmeniä pyyntöjä päästä ryhmään. Koska ryhmä on julkinen, pääsevät myös muut kuin ryhmäläiset näkemään, mikä mummoja huolettaa ja mikä innostaa.

Aktivistimummot-facebook-sivun lisäksi on hyvä käydä katsomassa myös aktivistimummot.fi –nettisivu, jonne me huolella valituin sanakääntein keräsimme asiat, jotka meitä motivoivat ja joita tahdomme aikaansaada. Nettisivuilla esittelemme 12 perustajamummoa lastenlastemme piirtämän kuvan kera. Kun tänään kokoonnuimme Oodissa, otimme kuvan, josta jäsenet on  helpommin tunnistettavissa. (Tästä kuvasta puuttuvat Eevis, Reetta ja Karkki).

 

Mikä on viimeisen viikon aikana erityisesti ilahduttanut?

No se, että saimme viikossa kasaan lähes 300 mummon ryhmän.
Mukana on muutama pappa, useita isotätejä  ja kummitätejä. Moni esittäytyi ja kommentoi ryhmään tuloaan.
Ihania kommentteja.  Paljon hyvää keskustelua. Joukkoon saatiin monia, jotka perustajamummojen tavoin tahtovat antaa oman asiantuntemuksensa veloituksetta käyttöön. Se on valtava voimavara!

Kun ensimmäinen viikko oli täyttymässä, yksi ryhmämme jäsen, Leppäsen Anne teki yhteenvedon asioista, jotka ensimmäisellä viikolla puhuttivat.

Aktivistimummot-ryhmä on ollut viikon julkinen ja yhtenä perustajajäsenenä ajattelin summata, mitä ryhmässä tapahtuu. Jäseniä on tätä kirjoittaessa 244! Aktivistimummot pitävät lastenlasten ja kaikkien tulevien sukupolvien hyvän elämän edellytyksiä sydämenasianaan. Hienoa, että mukaan on liittynyt myös arvomme jakavia pappoja, varamummoja ja tätimummoja. Ilmastovanhemmat ry seuraa aktivistimummoja ja tekee mielellään yhteistyötä kanssamme.

Aktivistimummot-ryhmässä on tavallisia aktivisteja ja todellisia asiantuntijoita. Monet ovat kertoneet jo pitkään tehneensä ilmastolle hyviä henkilökohtaisia valintoja. On kerrottu omista käytännöistä esimerkkeinä lajittelu, kierrätys, kasvisten ja villiruoan käyttö, autoilun välttäminen ja yleinen nuukuus.😄 Nyt on haastettu ilmastodieettiinkin! Mahdoinko jo lupautua… Keskusteluun on linkattu ajankohtaisia, itseä puhuttelevia ilmastouutisia. Artikkeli ekososiaalisesta sivistyksestä herättää ajatuksia. Vaatteidenvaihtopäivä on mainion tuntuinen idea. Lentomatkailusta ja lentoverosta on liitetty useita linkkejä, ruokahävikki buffetpöydissä on puhuttanut, hiilinielujen toimivuus ja Suomen metsätalous paljonkin. On asioita, joista aktivistimummoilla on erilaisia taustatietoja ja myös eri näkemyksiä. Kommenteissa on tuotu esiin, kuinka aktivistimummoihin uskotaan positiivisena ja kannustavana toimijana. Erilaisten mielipiteiden esiin tuominen on valaisevaa, olen oppinut paljon. On kuitenkin tärkeää, että keskustelemme tässä ryhmässä rakentavasti.

Ryhmän puitteissa tullaan järjestämään alustettuja keskustelutilaisuuksia ja varmasti myös muita tapahtumia, jotka tähtäävät ilmastonmuutoksen torjumiseen. Kaikista aktivistimummoista riippuu, millaista toimintaa toteutamme. Tämä on vasta alkua. Kiitos mukaan tulosta!

Twitterissä jaettiin ja peukutettiin

Oma erityinen intohimoni on twitter, joka ottikin #aktivistimummot innolla vastaa.  Kopioin tähän twiitin, joka sai kaikkein eniten kommentteja ja jakoja. Aivan, myös me mummot halutaan olla liikkeellä @hyvansaanaikana .

Nyt kun alkuhuuma on ohi, on aika tekojen.  Kun tänään tapasimme perustajaryhmän kanssa, saimme monta päätöstä aikaan.  Mitä teemme:

  • Tervehdimme innolla Ilmastoisovanhempien vetoomusta. Samalla asialla. Allekirjoitamme. Julkaisupäivä Lasten oikeuksien päivä 20.11. on loistava ajoitus.
  • Marraskuun teemaksi valitsimme vaatteet ja ilmasto. Etsimme marraskuulle blogin kirjoittajaa.
  • Joulukuussa aktivistimummot kirjoittavat kirjeen joulupukille. 
  • Tammikuussa on aika päästä eroon ilmastoähkystä ja -ahdistuksesta ja korvata se teoilla.  Aloitamme yleisötapahtumat.
  • Helmikuussa on monenlaisen yhteistyön aika.

Vapaaehtoistyö on ihan parasta kun se on mukavaa ja merkityksellistä.

Siinä on tolkkua!

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Mitä tänään koulussa opin?

Tämä päivä on monelle ensimmäinen koulupäivä.
Itselläkin oli tänään ilo oppia ja ymmärtää  jotakin uutta. Olin Tiedekulmassa kuulemassa IPCC:n erikoisraportin julkistusta. Siitä twiitattiin tunnisteilla #ipcc, #ilmastotiede ja #maankäyttö.

Erikoisraporttia oli kuulemassa täysi salillinen asiasta kiinnostuneita. Kommentteja ja kysymyksiä kuunnellessa huomasin, että tupa oli täynnä eri alojen asiantuntijoita. Raportin ja tilaisuuden focus oli vahvasti ruoan tuotannossa ja ruokaturvassa. Siksi se kiinnosti erityisesti.

Heti tilaisuuden alussa, järjestäjätaho eli Luken pääjohtaja Johanna Buchert linjasi maankäytön merkityksen:

 ”Jos haluamme rajoittaa lämpenemisen 1,5 asteeseen, fossiilisten päästövähennysten lisäksi pitää pystyä vähentämään päästöjä myös metsä- ja maataloudessa.”

Tosin tilaisuuden edetessä, alkoi tuntua siltä, että kunhan päästäis edes alle 3 asteen lämpemisen.
Niin hurjaa vauhtia ilmastokatastrofi etenee.

Hesarin Alma Onali teki julkistamistilaisuudesta hyvän jutun.  Kannattaa lukea.

Pelkäsin etukäteen, että maatalous  ja metsätalous joutuu syyllisten penkkiin, fossiilisten merkitys unohdetaan ja jokainen maidosta ja lihasta nauttiva saa vahvan syyllisen viitan harteilleen.

 

 

 Toisin kävi. Syyllisiä ei etsitty. Etsittiin ratkaisuja.

Tämä suuren tutkijajoukon keräämä erikoisraportti on kuultujen esitysten perusteella varsin monipuolinen (en ole koko raporttia vielä lukenut, on varsinainen järkäle). Se listaa keinoja, joissa on potentiaalia, ja jotka pitää ottaa käyttöön.

Keinoja on. Ne pitää ottaa käyttöön. HETI.

Maankäyttöön tarvitaan muutoksia kaikissa maissa, kuitenkin niin, että globaalista ruokaturvasta huolehditaan.

Faktat faktoina

Faktat esiteltiin faktoina ja tärkeimmistä vaikuttamisen keinoista oli helppoa saada tolkkua.
Itselle uusia ja merkityksellisiä oppeja tuli roppakaupalla. Esitän suuren osan opeista asiantuntijoiden lainauksina, jotta eivät näytä omilta mielipiteiltäni.

Nyt kannattaa luottaa tieteeseen, ei mielipiteisiin.

Mitä tänään koulussa opin?

  1. Tarvitaan konkreettisia muutoksia ihan kaikilla sektoreilla, ihan kaikkien pitää toimia! (Tutkija Anna Repo. Luke)
  2. Tarvitaan muutoksia koko ruokajärjestelmään ja kulutustottumuksiin.  Muutoksia tarvitaan koko ketjussa, viljelijästä kauppaan, ravintolaan ja kuluttajaan. Kuluttajan valintojen rooli iso. Tämä ei ole siis ole vain viljelijöiden asia. (Tutkimusprofessori Raisa Mäkipää, Luke)
  3. Se mikä hillintätoimi toimii yhdessä maassa, ei välttämättä toimi toisessa (tutkijatohtori Tuomo Kalliokoski)
  4. Kiireisin asia Suomessa on saada aikaan muutokset turpeen käytössä (ympäristöministeri Krista Mikkonen)
  5. Peltoja ei voi raivata lisää, olemassaolevat metsät tarvitaan nieluiksi,  joten tuottavia peltoja tulee käyttää intensiivisemmin ja järkevämmin.
  6. Kaikkien meidän on syytä siirtyä kohti kasvipainotteista ruokavaliota, vaikka 100% vegaaniutta ei tarvita eikä kannata vaatia. Lihan kulutusta tulee vähentää. Lihan tuotanto vie liikaa (nyt noin 70%) maa-alaa! Se on globaalisti kestämätöntä (Raisa Mäkipää).
  7. Kansalaisten tuki ilmastotoimille on todella vahva (Sini Harkki) Aktiivisimpia ilmastoasioissa ovat nuoret ja vanhat. Mummot ovat eläneet ajan, jolloin kulutus oli vielä tolkullista. Tuntuu kotoisalta palata siihen takaisin. Nuoria ajaa kiinnostus tulevaisuudesta.  (päätetelmäni: keski-ikäiset ja osa vanhemmista tarvitsee lisätietoa ja -motivaatiota, aktivistimummoja tarvitaan, tästä lisää kohta)
  8. Ympäristöa haittavista tuista pitää päästä eroon, muuten asia ei edisty (Sini Harkki, Minna Kaljonen)
  9.  IPCC:n raportti on kokonaisvaltainen, holisitinen. Holistisuuteen pitää myös ilmastokeskustelussa päästä, vastakkainasettelulle ei ole nyt aikaa! (Juha Mäntylä, MetsäGroup, Juha Nousiainen, Valio) 10. Jos jollakin maalla, niin eikö juuri Suomella ole mahdollisuus onnistua ja olla esimerkkinä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Meidät tunnetaan hyvästä koulutuksesta, innovaatioista ja toimivista hallintorakenteista. Myös yhteiset tavoitteet on asetettu riittävän korkealle. (Sini Harkki). Yes!

Mistä innostuin erityisesti?

Erityisesti innostuin ajatuksesta, mitä kaikkea voimme saada aikaan, kun saamme koko kansan (tai ainakin enemmistön) näkemään kohdan 10 mahdollisuuden. Siinä on tekemistä.  Lähtötilanteen haasteellisuudesta ja joidenkin kuluttajien asenteista kertoo kuluttajatutkimus, josta kirjoitti eilen Maaseudun Tulevaisuus  (skeptikkoja on liian paljon).

Sain myös uuden kaverin

Erityisen mukavaa oli, että tämä koulupäivänä sain uuden kaverin. Vierustoverini pulpetissa oli Maarit Kari. Vastapäätä istui Jouko Laasesenaho. Kun hetken juttelimme, huomasimme, että olimme lähtöisin lähes naapuripelloilta Alajärveltä, Lehtimäeltä ja Soinista.

Tästä on hyvä jatkaa.  Opin huomennakin jotakin uutta.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Aktivistimummot ovat

Luit otsikon oikein. Siinä on kaksi sanaa (aktivistimummot, ovat). Älä turhaan etsi siitä puuttuvaa adjektiivia (kiltti, vihainen, aktiivinen, viisas, tomera, nuorekas, korvaamaton, rähisijä, valittaja) tai muuta määritettä (esimerkiksi tärkeä).

Vähän aikaa sitten istuimme pienen naisporukan kanssa aktivistimummot-liikkeen perustamiskokouksessa.  Keskustelu käytiin ja uutisoitiin osana Sitran #erätauko -konseptia. Me yli kuuskymppiset naiset olimme vastikään jättäytyneet aktiivisimmasta työurasta uuteen elämänvaiheeseen.  Jokaisella oli sama ajatus:

Haluamme tehdä merkityksellisiä asioita.

 

Keskustelimme, millaisia ihmisiä  haluamme olla yhteiskunnassa – millaisia erityisesti lapsenlapsillemme. Pohdimme, mitä on tärkeintä, mitä voimme kasvaville lapsille antaa.

Tunnistimme, että kasvamassa olevat 1-10-vuotiaat lapsenlapsemme kohtaavat jo nuorella iällä ilmastonmuutokseen liittyvän informaation ja samalla myös sen tuoman kasvavan ilmastoahdistuksen. Ympäristössämme on yhä nuorempia gretathunbergejä (joilla kaikilla ei ole Gretan voimia selvitä kasvavasta ahdistuksesta). Tahdomme tai emme, maailman ja luonnon mullistuksiin liittyvät huolet tulevat lähelle jokaista. Kaikista kanavista tulevaan viestitulvaan ei voi olla reagoimatta.

Tilanteen vakavuutta ei voi eikä saa väheksyä.

Omassa lapsuudessamme, 60-70-luvulla puhuttiin Biafran nälänhädästä ja Vietnamin sodasta. Vaikka ne ymmärrettiin kaukana  oleviksi kriisiksi, ahdistuksen ja voimattomuuden tunteen muistaa vieläkin. Muistan paketoineeni yli jäänyttä leipäpalaa Biafraan lähetettäväksi.

Maailmantuskan levittämiseen ei mummoja tarvita.

Olimme kaikki mummot samaa mieltä, että ainakaan ahdistuksen ja maailmantuskan levittämiseen ei mummoja tarvita. Aikuisten ei saa siirtää koko tuskaa lasten kapeille harteille. Sen sijaan tuskaa ja painetta voimme siitäkin edestä lisätä päättäjille ja yrityksille. Totesimme, että me pitkän ja vaativan työuran tehneet vaikuttajat osaamme myös sen!  Nyt on aika rehabilitoida mummot :-) Siksi aktivistimummot.

Tarpeen tullen voimme lähteä marssille, jotta päättäjät ymmärtävät oman vastuunsa. Yksilö, mummo, vanhempi tai lapsi  voi tehdä työtä ilmaston hyväksi tunnistaen, että isojen ratkaisujen avaimet on maailman päättäjillä. Hesarissa olleeseen Ilmastovanhempien edustajien kannanottoon on helppo yhtyä.

Päättäjät ottavat päättäjien vastuun. Mummot ja vanhemmat omansa.

Tulimme siihen tulokseen että

Yhdessä me mummot voimme ja tahdomme vaikuttaa päättäjiin.

Suhteessa lapsiin ja lapsenlapsiin, on meidän tehtävämme ahdistuksen levittämisen sijaan tuskan lievittäminen.

Meitä tarvitaan tukipilareiksi ja ohjaajiksi sekä empaattisen olemisen opettajiksi. Meistä muutamat saavat edelleen olla myös tyttäriä omille yli 80-vuotiaille äideilleen ja isilleen.  Myös edellinen sukupolvi tarvitsee ikääntyssään hyvää hoivaa. On hienoa, jos me nuoremmat mummot jaksamme puolustaa myös heitä. Heidän kanssaan emme välttämättä lievitä ilmastoahdistusta, mutta voimme olla osaltamme huolehtimassa siitä, että he saavat arvokkaan elämän loppuun saakka.  Olemmehan itsekukin aikanaan ihan samassa tilanteessa.

Läheisillä on läheisten vastuu.

Hyvä, jos me tässä hyvinvointivaltiossa ymmärrämme, että myös läheisillä on vastuu ja mahdollisuus olla mukana luomassa hyvää elämää sekä kasvaville että vanheneville.  Kaikkea vastuuta ei voi sälyttää vanhusten hoidolle tai päiväkodeille. Haasteellisina aikoina ylisukupolvisuuden merkitys korostuu.

Laittamalla asioita elämänmittaiseen empatialla varustettuun perspektiiviin, voimme estää monia typeryyksiä, ylilyöntejä ja riman alituksia, joita viime aikoina on kovasti nähty ja kuultu.

Pohjanmaalla kuultu sanonta ”Viisaus asuu vanhoos akoos”, pitää edelleen paikkansa.

Mummot ja isovanhemmat voivat antaa kiireetöntä aikaa ja asioille perspektiivejä.

Huomasimme iloksemme, että juuri aika on meidän oma ja paras aseemme myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Ehdimme lapsenlapsen kanssa kulkea kävellen, istua junassa ja bussissa. Ehdimme kuoria juurekset, valmistaa ruoat ja syödä yhdessä.  Ehdimme korjata rikkoutuneet vaatteet tai viedä ne ammattilaiselle korjaukseen. Lähiympäristö tarjoaa monia mahdollisuuksia maksutta. Voimme mennä kirjastoon. Voimme löytää kiinnostavan museon pienen matkan päästä.  Voimme valmistaa hyvät eväät ja lähteä kävellen lähimetsään eväsretkelle. Luonnossa liikkuminen ja jokamiehenoikeus saa ihan uuden merkityksen, kun selittää luonnon ihmeitä reppuselkäiselle lapsenlapselle – omalle tai naapurin pienokaiselle. Monissa arjen asioissa myös aktiiviset vaarit ovat mukana.  Koko vilkkaimman työelämämme olemme toistaneet lausetta: Ei ehdi, on kiire. Sen lauseen päivämäärä meni umpeen.

Jokainen meistä ehtii tehdä asioita, joita pitää tärkeänä!

Kun kuulin, että ensi syksyn luonnonpäivän teema on luonnossa oleminen – siis vain oleminen (ei välttämättä tarvita linnunpöntön tai nuotion tekoa, korillista mustikoita, valokuvaa instaan, oleminen riittää!),  innostuin.

Oleminen.

Olemisen ohessa voi lukea kirjaa tai poimia kukkia. Jos huvittaa.  Pilvien katselukin on mukavaa. Yhdessä. Rauhassa.

 

Lue lisää ja kommentoi