— Onko tolkkua?

Arkisto
asiasana "aktivistimummot"

Mitä tänään koulussa opin?

Tämä päivä on monelle ensimmäinen koulupäivä.
Itselläkin oli tänään ilo oppia ja ymmärtää  jotakin uutta. Olin Tiedekulmassa kuulemassa IPCC:n erikoisraportin julkistusta. Siitä twiitattiin tunnisteilla #ipcc, #ilmastotiede ja #maankäyttö.

Erikoisraporttia oli kuulemassa täysi salillinen asiasta kiinnostuneita. Kommentteja ja kysymyksiä kuunnellessa huomasin, että tupa oli täynnä eri alojen asiantuntijoita. Raportin ja tilaisuuden focus oli vahvasti ruoan tuotannossa ja ruokaturvassa. Siksi se kiinnosti erityisesti.

Heti tilaisuuden alussa, järjestäjätaho eli Luken pääjohtaja Johanna Buchert linjasi maankäytön merkityksen:

 ”Jos haluamme rajoittaa lämpenemisen 1,5 asteeseen, fossiilisten päästövähennysten lisäksi pitää pystyä vähentämään päästöjä myös metsä- ja maataloudessa.”

Tosin tilaisuuden edetessä, alkoi tuntua siltä, että kunhan päästäis edes alle 3 asteen lämpemisen.
Niin hurjaa vauhtia ilmastokatastrofi etenee.

Hesarin Alma Onali teki julkistamistilaisuudesta hyvän jutun.  Kannattaa lukea.

Pelkäsin etukäteen, että maatalous  ja metsätalous joutuu syyllisten penkkiin, fossiilisten merkitys unohdetaan ja jokainen maidosta ja lihasta nauttiva saa vahvan syyllisen viitan harteilleen.

 

 

 Toisin kävi. Syyllisiä ei etsitty. Etsittiin ratkaisuja.

Tämä suuren tutkijajoukon keräämä erikoisraportti on kuultujen esitysten perusteella varsin monipuolinen (en ole koko raporttia vielä lukenut, on varsinainen järkäle). Se listaa keinoja, joissa on potentiaalia, ja jotka pitää ottaa käyttöön.

Keinoja on. Ne pitää ottaa käyttöön. HETI.

Maankäyttöön tarvitaan muutoksia kaikissa maissa, kuitenkin niin, että globaalista ruokaturvasta huolehditaan.

Faktat faktoina

Faktat esiteltiin faktoina ja tärkeimmistä vaikuttamisen keinoista oli helppoa saada tolkkua.
Itselle uusia ja merkityksellisiä oppeja tuli roppakaupalla. Esitän suuren osan opeista asiantuntijoiden lainauksina, jotta eivät näytä omilta mielipiteiltäni.

Nyt kannattaa luottaa tieteeseen, ei mielipiteisiin.

Mitä tänään koulussa opin?

  1. Tarvitaan konkreettisia muutoksia ihan kaikilla sektoreilla, ihan kaikkien pitää toimia! (Tutkija Anna Repo. Luke)
  2. Tarvitaan muutoksia koko ruokajärjestelmään ja kulutustottumuksiin.  Muutoksia tarvitaan koko ketjussa, viljelijästä kauppaan, ravintolaan ja kuluttajaan. Kuluttajan valintojen rooli iso. Tämä ei ole siis ole vain viljelijöiden asia. (Tutkimusprofessori Raisa Mäkipää, Luke)
  3. Se mikä hillintätoimi toimii yhdessä maassa, ei välttämättä toimi toisessa (tutkijatohtori Tuomo Kalliokoski)
  4. Kiireisin asia Suomessa on saada aikaan muutokset turpeen käytössä (ympäristöministeri Krista Mikkonen)
  5. Peltoja ei voi raivata lisää, olemassaolevat metsät tarvitaan nieluiksi,  joten tuottavia peltoja tulee käyttää intensiivisemmin ja järkevämmin.
  6. Kaikkien meidän on syytä siirtyä kohti kasvipainotteista ruokavaliota, vaikka 100% vegaaniutta ei tarvita eikä kannata vaatia. Lihan kulutusta tulee vähentää. Lihan tuotanto vie liikaa (nyt noin 70%) maa-alaa! Se on globaalisti kestämätöntä (Raisa Mäkipää).
  7. Kansalaisten tuki ilmastotoimille on todella vahva (Sini Harkki) Aktiivisimpia ilmastoasioissa ovat nuoret ja vanhat. Mummot ovat eläneet ajan, jolloin kulutus oli vielä tolkullista. Tuntuu kotoisalta palata siihen takaisin. Nuoria ajaa kiinnostus tulevaisuudesta.  (päätetelmäni: keski-ikäiset ja osa vanhemmista tarvitsee lisätietoa ja -motivaatiota, aktivistimummoja tarvitaan, tästä lisää kohta)
  8. Ympäristöa haittavista tuista pitää päästä eroon, muuten asia ei edisty (Sini Harkki, Minna Kaljonen)
  9.  IPCC:n raportti on kokonaisvaltainen, holisitinen. Holistisuuteen pitää myös ilmastokeskustelussa päästä, vastakkainasettelulle ei ole nyt aikaa! (Juha Mäntylä, MetsäGroup, Juha Nousiainen, Valio) 10. Jos jollakin maalla, niin eikö juuri Suomella ole mahdollisuus onnistua ja olla esimerkkinä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Meidät tunnetaan hyvästä koulutuksesta, innovaatioista ja toimivista hallintorakenteista. Myös yhteiset tavoitteet on asetettu riittävän korkealle. (Sini Harkki). Yes!

Mistä innostuin erityisesti?

Erityisesti innostuin ajatuksesta, mitä kaikkea voimme saada aikaan, kun saamme koko kansan (tai ainakin enemmistön) näkemään kohdan 10 mahdollisuuden. Siinä on tekemistä.  Lähtötilanteen haasteellisuudesta ja joidenkin kuluttajien asenteista kertoo kuluttajatutkimus, josta kirjoitti eilen Maaseudun Tulevaisuus  (skeptikkoja on liian paljon).

Sain myös uuden kaverin

Erityisen mukavaa oli, että tämä koulupäivänä sain uuden kaverin. Vierustoverini pulpetissa oli Maarit Kari. Vastapäätä istui Jouko Laasesenaho. Kun hetken juttelimme, huomasimme, että olimme lähtöisin lähes naapuripelloilta Alajärveltä, Lehtimäeltä ja Soinista.

Tästä on hyvä jatkaa.  Opin huomennakin jotakin uutta.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Aktivistimummot ovat

Luit otsikon oikein. Siinä on kaksi sanaa (aktivistimummot, ovat). Älä turhaan etsi siitä puuttuvaa adjektiivia (kiltti, vihainen, aktiivinen, viisas, tomera, nuorekas, korvaamaton, rähisijä, valittaja) tai muuta määritettä (esimerkiksi tärkeä).

Vähän aikaa sitten istuimme pienen naisporukan kanssa aktivistimummot-liikkeen perustamiskokouksessa.  Keskustelu käytiin ja uutisoitiin osana Sitran #erätauko -konseptia. Me yli kuuskymppiset naiset olimme vastikään jättäytyneet aktiivisimmasta työurasta uuteen elämänvaiheeseen.  Jokaisella oli sama ajatus:

Haluamme tehdä merkityksellisiä asioita.

 

Keskustelimme, millaisia ihmisiä  haluamme olla yhteiskunnassa – millaisia erityisesti lapsenlapsillemme. Pohdimme, mitä on tärkeintä, mitä voimme kasvaville lapsille antaa.

Tunnistimme, että kasvamassa olevat 1-10-vuotiaat lapsenlapsemme kohtaavat jo nuorella iällä ilmastonmuutokseen liittyvän informaation ja samalla myös sen tuoman kasvavan ilmastoahdistuksen. Ympäristössämme on yhä nuorempia gretathunbergejä (joilla kaikilla ei ole Gretan voimia selvitä kasvavasta ahdistuksesta). Tahdomme tai emme, maailman ja luonnon mullistuksiin liittyvät huolet tulevat lähelle jokaista. Kaikista kanavista tulevaan viestitulvaan ei voi olla reagoimatta.

Tilanteen vakavuutta ei voi eikä saa väheksyä.

Omassa lapsuudessamme, 60-70-luvulla puhuttiin Biafran nälänhädästä ja Vietnamin sodasta. Vaikka ne ymmärrettiin kaukana  oleviksi kriisiksi, ahdistuksen ja voimattomuuden tunteen muistaa vieläkin. Muistan paketoineeni yli jäänyttä leipäpalaa Biafraan lähetettäväksi.

Maailmantuskan levittämiseen ei mummoja tarvita.

Olimme kaikki mummot samaa mieltä, että ainakaan ahdistuksen ja maailmantuskan levittämiseen ei mummoja tarvita. Aikuisten ei saa siirtää koko tuskaa lasten kapeille harteille. Sen sijaan tuskaa ja painetta voimme siitäkin edestä lisätä päättäjille ja yrityksille. Totesimme, että me pitkän ja vaativan työuran tehneet vaikuttajat osaamme myös sen!  Nyt on aika rehabilitoida mummot :-) Siksi aktivistimummot.

Tarpeen tullen voimme lähteä marssille, jotta päättäjät ymmärtävät oman vastuunsa. Yksilö, mummo, vanhempi tai lapsi  voi tehdä työtä ilmaston hyväksi tunnistaen, että isojen ratkaisujen avaimet on maailman päättäjillä. Hesarissa olleeseen Ilmastovanhempien edustajien kannanottoon on helppo yhtyä.

Päättäjät ottavat päättäjien vastuun. Mummot ja vanhemmat omansa.

Tulimme siihen tulokseen että

Yhdessä me mummot voimme ja tahdomme vaikuttaa päättäjiin.

Suhteessa lapsiin ja lapsenlapsiin, on meidän tehtävämme ahdistuksen levittämisen sijaan tuskan lievittäminen.

Meitä tarvitaan tukipilareiksi ja ohjaajiksi sekä empaattisen olemisen opettajiksi. Meistä muutamat saavat edelleen olla myös tyttäriä omille yli 80-vuotiaille äideilleen ja isilleen.  Myös edellinen sukupolvi tarvitsee ikääntyssään hyvää hoivaa. On hienoa, jos me nuoremmat mummot jaksamme puolustaa myös heitä. Heidän kanssaan emme välttämättä lievitä ilmastoahdistusta, mutta voimme olla osaltamme huolehtimassa siitä, että he saavat arvokkaan elämän loppuun saakka.  Olemmehan itsekukin aikanaan ihan samassa tilanteessa.

Läheisillä on läheisten vastuu.

Hyvä, jos me tässä hyvinvointivaltiossa ymmärrämme, että myös läheisillä on vastuu ja mahdollisuus olla mukana luomassa hyvää elämää sekä kasvaville että vanheneville.  Kaikkea vastuuta ei voi sälyttää vanhusten hoidolle tai päiväkodeille. Haasteellisina aikoina ylisukupolvisuuden merkitys korostuu.

Laittamalla asioita elämänmittaiseen empatialla varustettuun perspektiiviin, voimme estää monia typeryyksiä, ylilyöntejä ja riman alituksia, joita viime aikoina on kovasti nähty ja kuultu.

Pohjanmaalla kuultu sanonta ”Viisaus asuu vanhoos akoos”, pitää edelleen paikkansa.

Mummot ja isovanhemmat voivat antaa kiireetöntä aikaa ja asioille perspektiivejä.

Huomasimme iloksemme, että juuri aika on meidän oma ja paras aseemme myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Ehdimme lapsenlapsen kanssa kulkea kävellen, istua junassa ja bussissa. Ehdimme kuoria juurekset, valmistaa ruoat ja syödä yhdessä.  Ehdimme korjata rikkoutuneet vaatteet tai viedä ne ammattilaiselle korjaukseen. Lähiympäristö tarjoaa monia mahdollisuuksia maksutta. Voimme mennä kirjastoon. Voimme löytää kiinnostavan museon pienen matkan päästä.  Voimme valmistaa hyvät eväät ja lähteä kävellen lähimetsään eväsretkelle. Luonnossa liikkuminen ja jokamiehenoikeus saa ihan uuden merkityksen, kun selittää luonnon ihmeitä reppuselkäiselle lapsenlapselle – omalle tai naapurin pienokaiselle. Monissa arjen asioissa myös aktiiviset vaarit ovat mukana.  Koko vilkkaimman työelämämme olemme toistaneet lausetta: Ei ehdi, on kiire. Sen lauseen päivämäärä meni umpeen.

Jokainen meistä ehtii tehdä asioita, joita pitää tärkeänä!

Kun kuulin, että ensi syksyn luonnonpäivän teema on luonnossa oleminen – siis vain oleminen (ei välttämättä tarvita linnunpöntön tai nuotion tekoa, korillista mustikoita, valokuvaa instaan, oleminen riittää!),  innostuin.

Oleminen.

Olemisen ohessa voi lukea kirjaa tai poimia kukkia. Jos huvittaa.  Pilvien katselukin on mukavaa. Yhdessä. Rauhassa.

 

Lue lisää ja kommentoi