— Onko tolkkua?

Ruokaturvan A ja O: Asenne ja Osaaminen

Oletko tiennyt, että meneillään ei ole vain ilmastonmuutos, myös maanperän kunto heikkenee, kalakannat hupenevat ja vesipula uhkaa. Hupenevasta makeasta vedestä 70% kuluu kasteluvedeksi. Alan osaajilla riittää töitä, jotta haasteet kääntyvät mahdollisuuksiksi.  Nämä asiat opin eilen Agronomiliiton vuosiseminaarissa, jossa Kaisa Karttunen piti loistavan alustuksensa.

Ei tarvitse odottaa ilmastonmuutoksen pahenemista. Jo nyt meillä on yksi miljardi nälkäistä maailmassa, jossa ruokaa vielä riittäisi kaikille.  Nälänhätä voidaan poistaa tarttumalla  ruokahävikkiin. Miljardin ihmisen ruoka päättyy jätteeksi.  Kehitysmaissa puuttuu viljely- ja säilömisosaamista. Suuri osa syötävästä pilaantuu pelloille. Kehittyneissä maissa valtaosa hävikistä syntyy sen jälkeen, kun syötäväksi kuljetettu kurantti ruoka on jo kuskattu ihmisten äärelle. Jäteauto vie ruoan kaatopaikalle kaupasta, ravintolasta tai kotikeittiöstä.  ”Vain” osaaminen ja asenne pitää saada kuntoon. Osaamista kehitysmaihin, asennetta meille jokaiselle.

Ruokaa kuljetettaessa kulkee myös suuri määrä vettä. Osa vedestä on todellista, näkyvää vettä, osa virtuaalista. Äsken  nauttimani normaali sunnuntaiaamun kahviannos, kolme mukillista, oli kuluttanut yli 500 litraa virtuaalivettä. Jos kaapissani olisi kilon pala urugualaista naudanfilettä, olisi siinä mukana tuotu 15 000 litraa virtuaalivettä. 

Keinokastelulla tehotuotettu liha ja sen mukana Suomeen kuivuudesta kärsiviltä alueilta tuotu virtuaalivesi on täysin tolkuton juttu. Siihen verrattuna veden vienti Suomesta, vaikkapa lihan muodossa, on varsin järkevää. Aiemmin öljy oli hyvinvoinnin kasvattaja, tulevaisuudessa se on vesi! Voimme samalla vaikuttaa siihen, ettei maailma näe öljysodan kaltaisia vesisotia.

Vuonna 2030 lihantuotannossa on vallalla uudet tuulet. Lihankulutus kääntyy eittämättä laskuun. Ei siksi, että lihanhimo vähenisi, vaan siksi, että hinta nousee uudelle tasolle. Silloin vesirikas Suomi ja muut Pohjoismaat ovat niitä harvoja maita, jossa karjankasvatus on kestävää.  Niityllä käyskentelevä nauta pystyy muuttamaan nurmen (jota ihminen ei voi sellaisenaan syödä) välttämättömiksi aminohapoiksi eli proteiiniksi.  Samassa ”prosessissa” syntyy sekä lihaa että maitoa.  Lihaa ja juustoa tarjottaneen vielä tulevinakin vuosina – ainakin juhlaruokana.  

Hyvä suomalainen pellonomistaja, lihankasvattaja ja teollisuus! Miten huikea tulevaisuus teillä onkaan. Koittakaa pysyä siihen asti hengissä.  Olin eilen Agronomiliiton vuosiseminaarissa kuulemassa globaalista ruokaturvasta. Kaisa Karttusen alustus nosti paneeliin isoja teemoja asiantuntijajoukon pohdittavaksi

0 kommenttia
Lähetä kommentti

Roskapostiesto: Täydennä alla oleva yhtälö. *