— Onko tolkkua?

Kohti uutta

Tänään alkaa viimeinen kuukausi töissä ELO-säätiössä. Kun aloitin 7.10.2013 kirjoitin blogin. Olen ELOssa. Kun nyt alan siirtää töitäni seuraajalleni, on aika kirjoittaa blogi Kohti uutta.

Minulla on vielä kuukausi aikaa nauttia kaikesta siitä, mitä juuri tämä työ on tuonut elämääni.

Viimeisen reilun neljän vuoden ajan sain katsoa ruokakulttuurin ilmiöitä paalupaikalta.

Tiedän, että vasta muutaman kuukauden jälkeen osaan katsoa tätä aikaa vähän analyyttisemmin. Tunnelmia, haikeitakin osaan kertoa jo nyt.

Yksi hyvistä arkimuistoista on työpaikkaruokailu Teurastamon Palemassa. Ai että, minä tykkään sen paikan ruoasta ja siitä, että saan käydä syömässä maailman parhaiden työkavereiden kanssa. (Mutta miksi ehdimme sinne niin harvoin?)

Eikä ole sattuma, että minulla on kuvassa ruisleipä kaulassa. Se valittiin vuonna 2017 Suomen kansallisruoaksi.  Juhlimme sen vuosipäivää 28.2. 2018. Tässä tiedote siitä.

On monta asiaa, joista olen erityisen kiitollinen

Erityisen iloinen olen niistä monista ihmisistä, joita olen saanut kohdata ja joiden kanssa olen saanut tehdä töitä. Onneksi puhelimen luettelo tallentaa ihmiset ja  numerot.

Te ette pääse karkaamaan minulta mihinkään!   On monta huippukokkia, jonka numeron löydän luettelosta. Sieltä löytyy monia innostavia ruoka-alan tekijöitä, toimijoita ja toimittajia.  Luettelossa on niiden yritysten ihmisiä, jotka ovat olleet rahoittamassa säätiön tekemää ruokakulttuurityötä. Hienoa väkeä. ELO-säätiön hallituksen kautta olen saanut tuttaviksi kiinnostavia ihmisiä, joita ilman ELO-säätiötä en tuntisi.

Matkat lähentävät ja tuovat yhteisiä muistoja

On ollut upeaa matkata ja kuljettaa Suomen lippuja Bocuse d’Or-kisoissa Tuhkolmassa, Lyonissa, Budapestissa ja taas Lyonissa.

On ollut hienoa olla yhdessä upeitten ammattilaisten kanssa kehittämässä Vuoden Kokki -kisaa niin, että olemme nyt menossa kohti 20. Vuoden Kokin valintaa.  Edeltäjäni  Sari Mattila ja Malla Hemmi kehittivät Vuoden Tarjoilija-kisan. Se käydään Gastro-messuilla nyt viidettä kertaa. Kilpailun suosio on kasvanut vuosien saatossa.

Maailman arvostetuimpaan kokkikisaan, Bocuse d’Or-kisaan liittyy paljon suuria unelmia. Kirjoitin Eeron ja Miikan unelmista.  

ELO-säätiön unelmana on saada Bocuse d’Or-kilpailu Suomeen vuonna 2022.

Villiruoka- ja kouluruokaprojektit toivat minut aikanaan ELO-säätiöön.

Saimme yhdessä Sini Garamin kanssa aikaan kouluruokaverkoston, jonka puitteissa alan toimijat kohtaavat. Verkoston voimalla voimme kertoa Suomesta ”Good news on school meals”.  Hienoa, että Sini alkaa olla kysytty vierailija myös maailmalla, jossa halutaan kuulla tarinaa kouluruoastamme.  Kiitos Finnair.  Saitte juhlavuonna maailman parhaan kouluruoan lentoon.

Villiruoan ympärille loimme koulutusjärjestemästä pilotin  yhdessä villiruokalähettiläs Sami Tallbergin ja Liiketalousopisto Perhon lehtori Jarmo Åken kanssa.

Villiruokaretket maastossa olivat ihan parasta! Sitä kohti.

Jos pitää valita tämän työn tähtihetket, ne eittämättä liittyvät ELO-gaala-tapahtumiin. Siellä sadat vieraat istuvat pitkiin pöytiin ja Suomen parhaat kokit valmistavat heille huikeita aterioita. Muistelin vuoden takaisessa blogissani näitä Tähtihetkiä ELO-gaalassa 

Lentävä lautanen -ruokakulttuuripalkinnon luovuttaminen Heikki Hurstille jäi mieleen.

Viimeinen täysi työvuosi ELO-säätiössä sattui  minulle vuoteen, jolloin Suomi täytti 100 vuotta. ELO-säätiö sai tehtäväkseen koota joukot yhteisen teeman taakse.  Saimme mukaan 225 yritystä ja yhteisöä. Me kaikki halusimme korjata sen epäkohdan, että suomalaiset syövät yhdessä vähemmän kuin ketkään muut Euroopassa. Siihen päätettiin tehdä muutos ja syntyi ilmiö:

Syödään yhdessä

Kun 28.2.2018 palaamme Teurastamolle tekemään yhteenvetoa,  uskon, että monelle syntyy tunne, että saimme suomalaista yhteisöllisyyttä edes hitusen eteenpäin. Myös ELO-säätiön sisällä.

Kuukauden kuluttua palaan takaisin omaan yritykseeni Kuule Oy:hyn.  Intoa täynnä lähden kohti uutta verkostoimaan, vaikuttamaan ja viestimään. Ja vähän myös parantamaan maailmaa.  Vapaaksi toimijaksi. Rennolla otteella.

Puhelinmuistio on tallessa. Saatan soittaa. #syödäänyhdessä.

Kiitos näistä vuosista.

Toivotan onnea seuraajalleni ja ELO-säätiön tärkeälle työlle ruokakultuurin saralla.

3 kommenttia
  1. Johanna Kantala 22.2.201809:25

    Jotta uusia ovia voi avata täytyy sulkea toisia. Joskus on hyvä palata juurilleen ja tähystellä sieltä uusia tuulia ja mahdollisuuksia. Kiitos kuluneesta yhteistyöstä ja kaikkea hyvää tulevaan.

    Pidetään yhteyttä!

  2. Pelle 22.2.201812:32

    Olet sen verran eläväinen nainen että ”virtasi vie sinua ” koko ajan uutta kohti… onnea tulevaan ..T:Pelle

    • Seija Kurunmäki 27.4.201813:09

      Hei Pelle,
      Kiitos viestistä. Näin on: virta vie. Tästä on hyvä jatkaa.
      Seija

Lähetä kommentti

Roskapostiesto: Täydennä alla oleva yhtälö. *