— Onko tolkkua?

Arkisto
Suomalainen ruoka

Häkellyttävän positiivista – osa 2

Valmistaudumme nyt kovalla tohinalla Vuoden Kokki 2016- ja Vuoden Tarjoilija 2016- kilpailuihin. Kilpailut käydään Gastro-messuilla 17.-18.3.  Kouluruokakilpailu käydään 16.3.  Gastro-messut ovat suomalaisen ruokakulttuurin juhlaa.

Gastro-messuilla tapaavat Kaikki!

Kirjoitin pari viikkoa sitten Gastroblogiin artikkelin. Häkellyttävän positiivista.

Viestini oli, että vanha valituksen virsi on peittymässä innostuksen, positiivisuuden uusien kokeilujen alle. Syitä on monia. Negatiivisuus alkaa väsyttää konkareita ja alan tekijöiksi on noussut myös uusia kasvoja.  Kokeilun kulttuuri nostaa päätään.

Juhlavuoden 2017 valmistelu tuo myös uutta intoa: 100-vuotisjuhlasta tehdään kaikkien aikojen ruokajuhla. Monta syytä nostaa malja ja syödä yhdessä.

Tunne positiivisuudesta sai vahvistusta viime viikolla.

Pohjoismaiden Keittiömestareiden yhdistyksen NKF:n järjestämässä mestaruuskilpailuissa Tanskan Herningissä  kilpailleet suomalaiset  voittivat kaksi kultaa ja yhden hopean. Hallitseva Vuoden Tarjoilija Saara Alander sai kultaa ja hallitseva Vuoden Kokki Ismo Sipeläinen tuli kotiin hopeamitalin kanssa.

Voimme hyvällä syyllä sanoa: 

Suomi – paras Pohjoismaista!


saara alander

Ensi viikon Vuoden Kokki 2016 – ja Vuoden Tarjoilija 2016 -kisasta tulee kiinnostava. Kisaamassa on Suomen terävin kärki. Kuka tahansa heistä voi voittaa. Onnea kaikille kisaajille!

Voittajat kilpailevat vuonna 2017 Pohjoismaisissa kisoissa, jotka pidetään Suomessa.


Suomi100 - logi

Suomi100-juhlavuoden teema on YHDESSÄ!

Alamme nyt valmistautua Suomi 100-juhlavuoteen. Koko ruoka-alan yhteisenä tavoitteena on lisätä jakamisen kulttuuria ja yhdessäsyömistä. Syödään yhdessä-tunnus on luotu!  Juhlavuodesta lisää tuota pikaa. Ensin hoidamme kisat kotiin.

 

KIPPIS syödään yhdessä - logo

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Pohjois-Karjala – paikan päällä parasta

Eilen oli hyvä päivä. Pääsin ojentamaan 31.10. 14 myönnetyn ELO-säätiön ruokakulttuuripalkinnon Dalla Vallelle.

Dalla Vallen Lentävässä lautasessa oli kaiverrettuna teksti:

Dalla Valle Oy - vil1Sarpaneva_vati_isoliruoan edelläkävijä

 

 

 

 

Dalla Valle pieni_130415

Palkintoa vastaanottamaan tuli perheyrityksessä markkinointia ja hankintaa hoitava Zelia Dalla Valle, joka on Loreno Dalla Vallen ja hänen suomalaisen lääkärivaimonsa  kolmilapsisen perheen vanhin. Zelia on seurannut yrityksen vaiheita koko elämänsä ja Joensuun yliopiston kauppatieteiden opiskelut päätettyään hän halusi jäädä perheyritykseen. Zelia kertoo, mikä häntä motivoi:

”Rakkaus sieniin ja kunnioitus sitä kohtaan, mitä isä on saanut 20 vuodessa aikaan”

Kun kuuntelin nuoren, osaavan naisen pohdintaa, missä yritys on onnistunut, ja miltä tulevaisuus näyttää, huomasin taas kerran miten paljon oppii, kun lähtee pois ”isolta kirkolta”. Paikan päällä kuulee ja näkee tarkemmin, aistii syvemmin.

”Kun  Loreno Dalla Valle alkoi kehittää herkkutattiliiketoimintaa, hän otti tärkeimmäksi tehtäväkseen poimijaverkoston luomisen ja hyvän yhteydenpidon heihin. Se on edelleen tärkein tehtävämme”, Zelia kertoi.

Parinkymmenen vuoden ajan on Dalla Valle tuonut työtä ja lisäansioita monille sienistä innostuneille ensin Pohjois-Karjalassa, sittemmin laajeten Kajaanin seudulle, Savoon, Lappiin, Päijät-Hämeeseen. Nyt on suunnitelmissa laajeta myös Vaasan alueelle. Dalla Valle on tehnyt suomalaisista tateista menestyvän vientituotteen.

”Italialaiset tietävät, että suomalainen herkkutatti on maultaan paras”

Dalla Vallen perheen vieraana käy paljon italialaisia. He ovat suunniltaan innosta, kun pääsevät suomalaiseen metsään:

”Italialaiset vieraamme eivät usko korviaan, kun kerromme, että meillä sienet kuuluvat jokamiehenoikeuteen ja niitä voi jokainen poimia rajoituksetta.”

Palkintotilaisuus järjestettiin Ravintola Kerubissa, jossa villiruokaan perehtynyt kokki Pasi Venäläinen oli loihtinut sesonginmukaisen villiyrttimenun: koivulehtiä, poimulehtiä, vuohenputkea salaatissa  ja nuorta maitohorsmaa parsan tapaan.

Pöytäkeskustelussa Zelia Dalla Vallen kanssa olivat kansanedustaja Krista Mikkonen, ruokatoimittaja ja villiyrttikouluttaja Virpi Kurjenlento, Karjalaisen toimittaja Niina Rintala ja minä.  Pohdimme luonnonvaroihin ja biotalouteen perustuvan busineksen mahdollisuuksia Pohjois-Karjalassa.

Olimme yksimielisiä siitä, että luonto terveysvaikutuksineen, resurssiviisauteen tähtäävä ruokatalous, Pohjois-Karjalan erityisyys, elämyksellisyys, monikultturisuus ja monet vakiintuneet kesätapahtumat, sekä osaamista levittävät aktiiviset Martat ja Maa-ja kotitalousnaiset luovat loistavat mahdollisuudet uudellekin liiketoiminnalle.

Totesimme, että sekä sieni- että villiyrttibusineksessa pätevät samat säännöt:

  • Tarvitaan 100% lajin tunnistus, keruun järjestäminen, tuoretuotteen logistiikan järjestäminen. Myös satokauden lyhyyden tuoma haaste ja vuosittaiset satovaihtelut  pitää hanskata.
  • Tarvitaan yrittäjyyttä ja yrittäjien verkostoitumista.
  • Suurena plussana  sienissä, marjoissa ja villivihanneksissa on luonnon tuoma puhdas ja hyvä maku sekä tuoreus. Se on kasvisruokaa parhaimmillaan ja siitä pitävät kaikki.
  • Niin sienten kuin villiyrttienkin valmistaminen herkulliseksi ruoaksi vaatii tietysti osaamista. Siihen on kursseja tarjolla, niin ammattilaisille kuin harrastajillekin.

Pohjois-Karjalassa on luotu toimiva sienten keruujärjestelmä. Kun Suomessa jää keskimäärin 90% sienistä metsiin, on oletettavaa luku on Pohjois-Karjalassa ainakin hiukan pienempi. Kiitos Dalla Vallen! Miksipä keruuosaamista ei voisi laajentaa myös villiyrtteihin?

Omasta unelmasta puhuttaessa, Zelia nosti esiin ruoka- ja hyvinvointimatkailun, joka hänen mielestään pitäisi Suomessa paremmin konseptoida.

Zelia on perustanut veljensä Lauri Dalla Vallen  ja parin kaverin kanssa vlogia-portaalin helpottamaan videoblogien löydettävyyttä.

Yhtenä erillisteemana Zelian perustamassa vlogiassa on hyvinvointi.

Jäämme odottamaan.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Onko halpuuttamisessa tolkkua?

Kun S-ryhmä reilu kuukausi sitten julkaisi halpuuttamiskampanjansa, se sai aikaan ostoryntäyksen. Julkaisu rauhaisana sunnuntaina onnistui hyvin. Henkilökunta oli sitoutettu niin, että hinnanalennukset heti maanantaiaamuna näkyivät kaupoissa. Oltermannia ostettiin kuin Putin-juustoa konsanaan.

S-ryhmän viestinnän osaamista kiiteltiin, Keskokin kadehti.

Suomalaisten usko siihen, että suomalainen ruoka on kallista, sai vahvistuksen. Hinta nousi ykköskriteeriksi myös niillä, joille muutaman sentin ero ruoan hinnassa ei vaikuta mitään toimeentuloon.

Hinta nousi laatua tärkeämmäksi ruoan ostokriteeriksi. Keskustelu siirtyi laadusta hintaan.

Alkoi  S-ryhmän mainoskampanja, johon kuuluivat myös sarkastiset TV-mainokset. Monia niistä pidin yliampuvuudessaan hauskana. Sarkasmi puree. Halpuuttajalla on varaa tehdä näyttävää mainontaa…

Huumoriin perustuvan mainonnan tärkein ominaisuus on, että se ymmärretään.

Moni aiempikin teema herätti närää, mutta ”Maito on kallista” -mainos katkaisi kamelin selän. Maidontuottajat kokivat sen iskuksi vyön alle.

En yhtään ihmettele,  että moni maanviljelijä halkaisee vihreän korttinsa.

Samaa pohtinee moni  Maija Meikäläinen. Yksi asia jäi S-ryhmän mainonnan tekijöiltä huomaamatta: Kuluttaja arvostaa ja luottaa maanviljelijöihin huomattavasti enemmän kuin kauppaan.

S-etukortti

On kiinnostavaa nähdä, mikä on Keskon, Lidlin ja S-ryhmän seuraava viestinnällinen siirto.

Toivotaan, että kauppaketjut tekevät tekoja,  jolla nostetaan suomalaisen laadukkaan ruoan ja sen tekijöiden arvostusta. Hyvä ruoka on hintansa väärtti.

ruisleipäSPS_tr

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Talkoovoimaa

Kun katsoimme aikuisten lasteni kanssa heidän lapsuutensa videoita, heitä hämmästytti omakotitalomme rakentamiseen liittyneet talkoot. Pohjalaiseen kökkäperinne-tyyliin 80-luvun lopulla valmistuneen talon pohja- ja perustustyöt tehtiin talkoovoimin.  Viikonloppu toisensa jälkeen oli kasassa iso joukko ruokapalkalla olevia ystäviä ja sukulaisia.

Ainakin kuvissa kaikki vaikuttivat iloisilta.

Muistimmekohan koskaan kiittää: Reijo, Hannu, Harto, Erkki, Maija, Oskari, Juha, Pekka, Pikku-Matti, Marjatta, Seppo, Marja-Liisa, Antero, Sari…Kiitos teille. Talo on pysynyt hyvin pystyssä. itsenäisyypäivänä aurinkoa 008

Tuollaista talkoohenkeä ei enää ole, 20-30-vuotiaat lapseni sanoivat.

Ilkka Taipale on kirjoittanut kirjan: 100 suomalaista sosiaalista innovaatiota. Talkootyö on mainittu yhdeksi innovaatioksi, kouluruoan ja äitiyspakkauksen rinnalla. Niiden avulla köyhä Suomi sotien jälkeen nousi.  Vappu ja Ilkka Taipale kiertävät maailmaa  ja vievät samoja oppeja kehitysmaihin. Vastaanotto on ollut innostunut. Keinoja hyvinvoinnin ja menestyksen lisäämiseen kaivataan. Suomi on esimerkki maasta, joka nousi köyhyydestä hyvinvointiin. Talkootyö on ollut yksi keino hyvinvoinnin kasvattamiseen.

978-952-222-466-8

Voiko hyvinvointivaltiossa olla talkootyötä?

Olin jo uskomassa, että 80-luvun talkoohenkeä ei enää ole olemassa, kunnes astuin nykyiseen työhöni ELO-säätiöön. Kansallisten ja kansainvälisten kokkikilpailujen järjestäminen ei olisi mahdollista ilman taustalla olevia kymmeniä talkoolaisia. He antavat vapaa-aikaansa tähän työhön. Talkoovoimin korvataan se, että julkista tukea tämä työ ei saa.

Tammikuun lopussa moni suomalainen sai seurata mediasta Suomen menestystä  Lyonissa, kokkien maailmanmestaruuskilpailussa.  Bocuse d’Or Team Finland saavutti kaikkien aikojen parhaan tuloksensa. Olemme palkintokastissa. Neljäs sija ja kaksi erikoispalkintoa varmistaa se että Suomi nähdään maailman kulinaarisessa kärjessä. Siitä syntyy taas uutta hyvinvointia.

Suomi 2015 Lyon_q

Hyvä yhteistyö ja talkoohenki antoivat ratkaisevan lisäpanoksen.

Valon päivänä 3.2. meillä oli aihetta juhlaan. Oli mukava nähdä, miten moni sai ansaitusti tuntea olleensa osana menestystä ja palkintoja.  Kiitos Bocuse d’Or Team Finlandin takana oleva tiimi: Liisa, Pekka, Eero, Ismo, Pekka P., Sirkka, Tuukka, Mari, Timo, Sylvain, Jouni, Marko, Sami, Milla, Ari, Mari, Hannu, Markus, Johan, Minni, Miikka, Heikki ja monet, monet muut.

Pohdin mikä on olennaisinta talkootyössä.

Olennaisinta on se, että kaikilla on hauskaa.

Kun on hauskaa, on talkootyössä tolkkua. Harva tekee ilmaiseksi työtä, joka ei tunnu hyvältä. Pidetään mielessä. Niin töissä kuin kotonakin.

3_2_2015-ELO-Säätiö-122

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Sisu, sitkeys ja suomalaisuus

Viime viikolla eteen osui Fazerin sitkeyshaaste. Yleisölle esitettiin kysymys:

Kuka on mielestäsi Suomen sitkein?

Taustalle oli tietysti tehty tutkimus. Sitkeitä suomalaisia ovat sen mukaan Sauli Niinistö, Ruisleipä ja Teemu Selänne.

Haaste oli kiehtova. Pohdiskelin sitä viikonloppuna. Näinä vaikeina aikoina on sekä mukavaa että hyödyllistä pohtia sitä, mistä suomalaiset saavat  jatkossakin sisunsa ja sitkeytensä, jolla maa nousee ahdingosta.  Ei auta vain muistella sodanjälkeistä sisukkuutta. DSC02927

Ennen kuin pääsen omaa ehdokastani esittelemään, perehdyin taustatutkimuksiin tarkemmin.

Tein myös kokeellista tutkimusta. Söin sitkeää ruisleipää.  Hyvää.

Sama tutkimus toi esiin kuusi asiaa, jotka koemme kuuluvan kansallisidentiteettiimme. (Tuttuja juttuja monista tutkimuksista).

  1. Sauna
  2. Ruisleipä
  3. Joulupukki
  4. Fazerin Sininen
  5. Salmiakki
  6. Jean Sibelius

Kävin katsomassa,  mitä oli ehdotettu #suomensitkein -teemalla  twitterissä. Urheilijat ja poliitikot ja johtivat.

Jos siitä kategoriasta pitäisi valita, olisi oma valintani

Paavo Väyrynen ja Juha Mieto – melko sitkeitä molemmat.

Jos läheltä omaa työtä saisi valita, olisi valintani

Bocuse d’Or -kilpailun eli kokkien maailmanmestaruuskilpailun osallistuja, vuonna 2011 viides, nyt #matkallamaailmanparhaaksi  #kohtikultaa

Matti Jämsén ja Antti Lukkari harjoittelevat yli 10 tuntia päivässä, koska haluavat voittaa Lyonissa 28.1.2015! Sitä kohti. Sitkeästi.

Matti ja Antti

Jos sydämelläni ajattelen Suomen sitkeintä, niin valintani on

Tuntematon äiti, isä tai hoitaja,  joka huolehtii siitä, että lapset saavat hyvää ruokaa, rakkautta ja koulutusta, vaikka perhettä kohtaisi vaikeudet – sairaus, työttömyys, ihmissuhteitten kiemurat.

Teille kaikille nostan hattua ja toivotan sitkeyttä edelleen.  Haastavissa elämän vaiheissa tarvitaan sisua ja oikeaa vanhemmuutta.  Näin luodaan tälle maalle hyvää tulevaisuutta.

Lapsissa on tulevaisuus. Ja oman maan ruisleivässä.

ruisleipäSPS_tr

Lue lisää ja kommentoi

Itsenäisyyspäivä ja kiitospäivä – ruokajuhlia molemmat

Olin viime viikon San Franciscossa.  Matka sattui marraskuun viimeiseen viikkoon, jolloin amerikkalaiset viettivät kiitospäivää.  Se on heille vuoden suurin juhla, johon valmistaudutaan hyvin ja sen yhteydessä vietetään neljä vapaapäivää. Kiitospäivällä  on vuosisataiset perineet ulottuen 1600-luvulle. Päivä kertoo kiitollisuudesta, jota Amerikkaan Iso-Britanniasta lähteneet siirtolaiset kokivat, kun paikalliset intiaanit auttoivat heitä selviämään kylmästä talvesta.  Ruoan saaminen  oli kiitollisuuden aiheista suurin.  Tätä nykyä kiitospäivää pidetään jopa joulua merkittävämpänä ihmisten yhteen kokoajana. Heidän itsenäisyyspäivänsä 4.7. viettoa en ole päässyt näkemään. Iso juhla, vaikka kiitospäivää nuorempi (juhlavuosi  1776).

Kiitospäivä on ennen kaikkea ruokajuhla, joka kokoaa ystävät yhteen, jalat sama pöydän alle, yhteisen pöydän äärelle.

Pohdin, onko tällä viikolla vietettävä Suomen itsenäisyyspäivä meidän kiitospäivämme.  Saamme olla monesta asiasta kiitollisia edellisten sukupolvien miehille ja naisille. Tällä viikolla alkaneet talvisodan alkamisen 75-vuotismuistelot #sota39 herkistävät miettimään sitä, miten lähellä saavutetun itsenäisyyden menetys oli.

Tuli vastaan sodan loppumista muistelevan Lotta Svärd -säätiön luoma aineisto Rauhan 1944 jälkeen.  Lotilla oli sodan tiimellyksessä tärkeä muonittajan tehtävä. Kiitollisuuden tunne myös näitä rohkeita, vapaaehtoistyötä tekeviä naisia kohtaan nousi pintaan.

lotta_860x390

Joulun läheisyyden takia katsomme TV:stä  presidentin linnan juhlintaa ja helposti ulkoistamme ystäviä kokoavan ruokajuhlan TV-ruudun taakse.

Tiedän, että jo nyt on monissa yhteisöissä luotu itsenäisyyspäivän kokoontumisperinteitä.  Luulen, että viimeistään vuonna 2017 itsenäisyyspäivä  koetaan syvällä ja erilaisia ihmisiä yhdistävällä tavalla. Iloiten ja kiitollisuudella.

Itsenäisyyspäivästä ei ole vielä tullut meillä ystäviä ja naapureita yhdistävää ruokajuhlaa.

Mitä opin Amerikan matkalla?

Itsenäisyyspäivä sopii mainiosti yhteiseen pöytään kokoavaksi ruokajuhlaksi.

ps.

Itse vietän itsenäisyyspäivän aattoa muistellen 70-vuotta sitten toimineiden muonituslottien tärkeää työtä, jolla on edelleen suuri vaikutus myös  tämän päivän suomalaiseen ruokakulttuuriin. Itsenäisyyspäivän  ruokajuhla muhii mielessä.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Tulille

Tällä viikolla koin herätyksen.

Ruoka&Matkailu-työpajassa pohdimme, mitkä ovat Suomen kärkituotteet matkailun ja ruoan saralla. Jo aiemmin sinne oli listattuna hiljaisuus, vuodenajat, villi luonto ja puhtaus. Listattuna niin monta, että kiteytystä kaivataan, jotta edes itse kärkemme muistamme.

Eilisessä ruokatrenditilaisuudessa kuulimme osaajia ja maailmanmatkaajia, joilla  hallussa se, mikä Suomessa on kiinnostavaa maailmalla.  Molemmissa tilaisuuksissa pohdittiin,

Mikä on meille ominaista ja ulkomaisille riittävän outoa/kiinnostavaa?

Missä me itse koemme hyvän olon tunnetta aidoimmillaan?

Kuuntelin monia puheita miettien omia huippuhetkiä. Tuli mieleen kuva, joka yhdistää parhaita hetkiä.  Ruokahetkiäkin. Jo lapsuudesta lähtien.

Tuli ja savu. Se on siinä.

TulillaSantahamina12

New Yorkissa Suomi-ruokaa vuosia esitellyt Petteri Luoto  oli listannut, mitä hän ottaa mukaansa, kun lähtee ruokakultturiamme maailmalle esittelemään. Raaka-aineita, joita ei USAsta tai Japanista saa. Listassa oli kotoisia ruokiamme. Huomasin siinä myös vanhan totuuden:

Monessa aidossa Suomi-ruoassa tuli ja savu mukana. Palvattu, savustettu…

Petteri Luoto.ostoslista

Makkaran paisto ja kalan savustus ovat Suomea parhaimmillaan. Ne ovat meidän monien muistoissa. Ravintoloissa avotuleen törmää Suomessa  harvoin.

Viime kevään Kroatian matkalla ihastuin tähän ravintolaan Trogirissa.

Kroatiakroatia 2

Jos nyt pitäisi valita, niin valitsisin Suomen kärkituotteeksi  sen, että kutsumme vieraamme TULILLE!

Syödään siellä hiljaisuudessa villiruokaa, jota juuri silloin on  saatavissa.

Se voi olla myös makkaraa.  Tulen ympärille syntyvä tunnelma on  tärkein.

Lue lisää ja kommentoi

Luontoi(ntoi)lua

Luontoilu ja luontointoilu.  Voiko parempaa olla. Ihan lähellä meillä jokaisella. Ihan oma oikea kokemus. Kenellä minkinlainen.

Tunsin taas viikonloppuna olevani onnekas, kun sain olla niin monessa luontoon liittyvässä mukana.  Sekä teoriassa että käytännössä. Jos pitäisi jonkun asian puolesta vannoa/ ennustaa/ viisastella/ luoda ”mitäminäsanoin”-fraaseja, niin minä vannon luonnon nimeen. Sekä siihen mitä luonnossa jo nyt voimme kokea, että siihen mitä siitä vielä voidaan saada irti.  Viisasti toimien. Luontoa kunnioittaen.

Suomen luonto tulee olemaan 10 vuoden sisällä arvokkaampi kuin kukaan meistä osaa ikinä arvata!

Viikonlopusta on parasta tehdä kuvakertomus.

Metsähallituksen Luontopalveluissa mietimme Päivi Rosqvistin ja 50 luontopalvelujen asiantuntijan kanssa, miten kansallispuistot ja villiruoka kuuluvat yhteen.

Metsähallituksen Luontopalveluissa perjantaina mietimme Päivi Rosqvistin ja 50 luontopalvelujen asiantuntijan kanssa, miten kansallispuistot ja villiruoka kuuluvat yhteen.

 

Lauantaina pääsin Pohjois-Karjalassa miehen mukana hirvimetsälle ajomieheksi.  Koirat haukkuivat. Hirviä ei näkynyt, mutta luonto oli kaunis.

Lauantaina pääsin Pohjois-Karjalassa miehen mukana hirvimetsälle ajomieheksi. Koirat haukkuivat. Hirviä ei näkynyt, mutta luonto oli kaunis.

 

Hirviseurueen johtajalla on  kaikki kohdallaan. Niin myös tunnelma tulilla.

Hirviseurueen johtajalla on kaikki kohdallaan. Niin myös tunnelma tulilla.

Ruska. Puhdas metsä. Puhdas vesi. Hiljaisuus. Ei kaipaa sanoja.  Se on Suomi. Tässä on tolkkua!

 

10628486_10152701863464592_4865465273415507339_nRuska

Lue lisää ja kommentoi

Neitsytperunaa

Huomenna menen Neitsytperunafestivaaleille Turkuun. Kun täällä Helsingissä sanon sanan Neitsytperuna, sille nauretaan. Itse olen siitä todella innoissani. Vaikken ole turkulainen. Huomenna selvitän,  miksi

  • minä olen niin innoissani
  • turkulaiset (osa) on innoissaan
  • helsinkiläiset (osa) ei tajua.

Kävin tänään Vanhassa Kauppahallissa (uusitussa).  Otin kuvan perunasta. Siiklistä. Huomenna kerron,  mitä mieltä ovat Neitsytperunasta  Vuoden Kokit 1995-2014.

Siikli kesäkuu 2014

Lue lisää ja kommentoi

ELO ja ruokakulttuuri, osat 1 ja 2

Suomalainen ruokakulttuuri ja ELO. Niiden kahden sanan ympärille rakennamme ELO-säätiön eli Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön identiteettiä.  Historiaan tutustuminen helpottaa identiteettikriisiä.

OSA 1. ELO

Kesällä 2014 ELO-säätiö täyttää 5 vuotta!

Säätiö perustettiin nimellä Gastronomie Finlande -säätiö. Toiminta lähti liikkeelle julkilausumalla kesäkuussa 2009. 

”Ruokakulttuurisäätiön” takana oli suuri  joukko tuttuja nimiä: Kari Aihinen, Heikki Antolainen, Peppi Aralehto,  Markus Aremo Teemu Aura, Michael Björklund, Jari Etelälahti, Matti Jämsen, Kai Kallio, Filip Langhoff, Markku Lilja, Ulla Liukkonen, Lasse Lundqvist, Petteri Luoto, Markus Maulavirta, Timo Melto, Visa Nurmi, Jaakko Nuutila, Marko Palovaara, Vesa Parviainen, Marko Rauhala, Ari Ruoho, Kasperi Saari, Heikki Tavela, Pekka Terävä, Henry Tikkanen, Tommi Tuominen, Aki Wahlman, Antti Vahtera, Jarmo Vähä-Savo ja Hans Välimäki.

Nimi ELO-säätiö otettiin käyttöön kesäkuussa 2011.

Nimenmuutosta perusteltiin säätiöstä näin: ”Koska olemme suomalaisen ruokakulttuurin puolestapuhujia, on järkevää, että myös nimi on suomenkielinen, helposti ymmärrettävä ja moniselitteinen. Myös logomme muuttuu lentäväksi lautaseksi, ja yhdessä nimen kanssa saamme kuvattua suomalaisen ruokakulttuurin tulevaisuuden.”

ELO_logo_rgb_orig (2)

Toinen Elo syntyi 1.1.2014, kun LähiTapiola Eläkeyhtiö ja Eläke-Fennia fuusioituivat.

Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo on työeläkeyhtiö, joka huolehtii asiakasyritystensä työntekijöiden ja yrittäjien lakisääteisestä työeläketurvasta. Tämä toinen ELO on varsin näkyvä ainakin nyt,  kun lanseerausvaihe ”Eläköön uusi ELO” on menossa.

 

 

Koska kukaan ei voine ELOa yksin itselleen omia, on katsottava, miten sekaannusvaarasta saadaan vahvuus eikä identiteettikriisi. Tarkkaile postiasi, ELO!

OSA 2. RUOKAKULTTUURI

Mitä yhteistä on Ruokakulttuurisäätiöllä ja Ruokakulttuurirahastolla?

ELO-säätiö on siis yleishyödyllisesti toimiva ruokakulttuurin edistämissäätiö,  jonka toimintaa johtaa ELO-säätiön hallitus.

Ruokakulttuurirahastoa hallinnoi Suomalaisen Klubin säätiön hallitus ja Suomalaisen Ruokakulttuurirahaston hoitokunta. Rahaston alkupääoman on lahjoittanut edesmennyt tunnettu gastronomi, pääkonsuli Heikki Tavela. Ruokakulttuurirahasto tuli ulos viime viikolla julkistaessaan ensimmäisen ruokakulttuuripalkintonsa. Palkinto elämäntyöstä  myönnettiin kotitalousopettaja Anna-Maija Tantulle.

Suomalaisen Ruokakulttuurirahaston hoitokunnan jäsenet ovat Helsingin yliopiston professori Johanna Mäkelä, ravintoloitsija Pekka Terävä, Suomalaisen klubin säätiön edustaja Jarmo Pekkala ja toimitusjohtaja Ari Larnemaa.

Gastronomi, pääkonsuli Heikki Tavela oli ruokakulttuurin voimahahmo.

Ruokakulttuuria monin tavoin tukeneen voimahahmon Heikki Tavelan ( 3.3.1932 - 23.6.2013) tunteneet sanovat,  että Seija Sartin muistokirjoitus kuvaa häntä parhaiten.

Heikki Tavela

 

Ruokakulttuurin henkilöhistoria on varsin kiinnostava.

 

Sen tietää myös Vuoden Kokki -historiaa kerännyt Metos.  Palataan siihen. On tulossa monia vuosipäiviä!

Lue lisää ja kommentoi