— Onko tolkkua?

Arkisto
Seija Kurunmäki

Yrittäjyys on in

Tämän vuoden Yrittäjän päivä on urani 14.  Tunnustan, että olin kesken yrittäjyyttäni vuodet 2013-2018 (lähes 5 vuotta) palkkatöissä. Koska yritykseni oli myös sen ajan olemassa, vaikka uinumassa, voin käyttää tätä bruttoikää yritykseni virallisena ikänä. Kuule  Oy syntyi 1.8.2005.

Yrittäjän päivä nro 14!

Kun tänään luin monien yrittäjäystävieni fb- ja linkedin-päivityksiä oli silmiinpistävää huomata se ylpeys, jolla ihmiset yrittäjyydestään kertovat.  Yrittäjyys on tätä nykyä niin luonteva tapa tehdä työtä, että siitä ei tehdä erillistä numeroa. Vasta tätä kirjoittaessani havahduin asiaan, jota en ollut kunnolla rekisteröinyt. Kaikki kolme lastani (lääkäri, freelancer-toimittaja/kirjailija ja startup-kauppatieteilijä) ovat yrittäjiä. Sitä on myös isäni.

Kaikki kolme lastani ovat yrittäjiä.

Mitä fb:stä sitten löysin? Ison joukon asioita, joita yrittäjät omassa työssään arvostavat.  Erityisesti

  • vapaus
  • omien valintojen mahdollisuus, saa tehdä töitä niin upeiden tyyppien  kanssa kuin haluaa (ja tarpeen tullen olla tekemättä, kenen kanssa ei halua :-)
  • omien unelmien ja intohimojen toteuttaminen

Myös yrittäjyyden varjopuolet on hyvä tiedostaa.

Oman yrittäjäuran alussa,  noin 14 vuotta sitten, myös nämä varjopuolet olivat kovasti läsnä.

  • jaksamisen ”pakko”, jatkuva myyntityö ja kehittymisen tarve vs. kassavirta
  • omien valintojen ja realiteettien ristiriita
  • asioiden ja intohimojen vaatima aika vs. kassavirta
  • yksinäisyys
  • perheen ja läheisten yhteisen ajan puute

Nyt on kulunut reilut 100 päivää uutta yrittäjyyteni aikaa. Oli hyvä kun 12.9. menin Pääkaupunkiseudun Yrittäjien iltapäivään #yrittäjäniltapäivä. AmosRexissä oli eilen puhumassa Hotelli Punkaharjun yrittäjä Saimi Hoyer.

Siitä sain uutta virtaa siihen, mitä tahdon tähän aikuiseen yrittäjyyteeni leipoa.

Millaista yrittäjyyttä jatkossa?

Nyt uskallan lähteä liikkeelle ajatuksella ja tavoitteella: Yrittäjyyden parhaat palat.

Rohkeus, luovuus, intohimo!

Erityisesti näin pitkän työuran jälkeen jäi mieleen Saimin 2 lausetta:

”Mitään, mitä teet elämässäsi, ei pidä vähätellä, jos sinusta tulee yrittäjä”

Kun tarvitset apua, kysy neuvoja ja…

”Mene sen luo, joka menestyy!”

  • ROHKEUS JA JATKUVA KEHITTYMINEN! Tästä on hyvä jatkaa.

Näin ajatellen, tuntuu hyvältä jatkaa yrittäjyyttä ainakin vuoteen 2025, kun yritys täyttää 20 vuotta ja minä 69 vuotta. Tavoite on vieläkin pidemmällä. Kohti 2035!  Siinä on tolkkua.

Yrittäjyys on in.

Lue lisää ja kommentoi

Chaîne des Rôtisseurs Finlande

Tämä hieno otsikko, jonka hädin tuskin osasin kirjoittaa, johtuu siitä, että sain eilen Chaîne des Rôtisseurs Finlande -järjestön eli Paistinkääntäjien Chef de Table-käädyt. Jyväskylän Suurkapitulissa pääsin osallistumaan installaatioon eli seremonioihin, jossa vannottiin valat ja lyötiin miekat. Ilta huipentui  juhlaillalliseen, jossa 350 ruokaharrastajaa ja ammattilaista söi yhdessä.

Kun tänään ripustin käädyt työhuoneeni seinälle, aloin todella miettiä, mihin liityin ja mitä valan alla lupasin.

Chef de Table

Paistinkääntäjien valassa luvataan paljon!

”Paistinkääntäjien jäsenenä vakuutan aina vaalivani vartaassa paistettua samaten kuin hiillostettua paistia.Vakuutan aina kunnioittavani ruokakulttuuria, keittiön taitoja, ruoan raaka-aineita sekä hyviä pöytätapoja.Vakuutan aina täyttäväni veljeyden ja arvonannon vaatimukset kaikkiin Paistinkääntäjän Veljeskunnan jäseniin nähden.”

Vaikka valaa on vuosien aikana vähän modernisoitu, se tihkuu vanhaa ranskalaista mestarikiltojen veljeyttä. Kovin moderneiksi ei järjestöä ja sen tapoja voida kehua. Siinä lieneekin järjestön tenho. Modernia ja rentoa saa kokea monessa paikassa. Vanhaa arvokkuutta pukukoodeineen kohtaa harvemmin.

Tavat ja kiitospuheet tihkuvat ruoan ja tekijöiden arvostusta

Koska tämä järjestö nimensä mukaan niin kovasti paistia ja liharuokaa arvostaa, en ihan heti ala vegetaristi-kaveriani kutsua mukaan. Haluan ottaa tuon määritelmän vartaassa paistetusta ja hiillostetusta paistista kuvainnollisena, koska moinen rajaus kuulostaa  luvalla sanoen tänä päivänä aavistuksen oudolta.

Itseäni sekasyöjänä innostaa erityisesti valan maininta raaka-aineiden arvostuksesta. Kovasti tekisi mieleni vähän modernisoida sanomaa, jotta se paremmin sopisi kalaa ja kasviksia suosiville ja nostaisi vieläkin enemmän esiin yhdessä syömisen sanomaa.  Se henkilökohtainen modernisointisuunnitelma kannattaa unohtaa. 1248 perustettu ja 1950 henkiin herätetty  ja yli 80 maahan levinnyt järjestö tietää mitä tahtoo. Voudit ja voutikunnat johtavat toimia vakaalla kädellä.

Kuten eilen lupasin:

Vakuutan aina täyttäväni veljeyden ja arvonannon vaatimukset kaikkiin Paistinkääntäjän Veljeskunnan jäseniin nähden. (Saman tien pyrin samaan arvonantoon myös muihin kuin Paistinkääntäjiin nähden!)

Kohta, jossa luvataan edistää hyviä pöytätapoja, innostaa minua kovasti. Viime aikoina olen huomannut, että hyvät pöytätavat jäävät liian usein sivuseikaksi. En pidä katastrofina, jos joku tarttuu väärään haarukkaan. Sen sijaan ärsyttävää on  se, että joutuu istumaan illan pöydässä, jossa vierustoverille on kännykkä pöytäseuraa tärkeämpi.

Paistinkääntäjät voivat olla todellisia #syödäänyhdessä -lähettiläitä, jotka vievät sanomaa pöytäseurueen mukavasta rupattelusta. Siihen kuuluu kännykän sulkeminen.

Siinä on tolkkua ja se on sitä arvonantoa!

Lue lisää ja kommentoi

Areena-ahdistus

Onneksi SuomiAreena on taas tältä vuodelta ohi.  Moni huokaisee helpotuksesta. Niin ne, jotka siellä olivat ja ne (ainakin minä) joka en siellä ollut. Monille Porissa olleille viime viikko oli tiukka työviikko, joka aiheutti sen, että lomat siirtyvät elokuun puolelle.  Itselleni se oli ihan täysi lomaviikko, jätin Porin keskustelut väliin. Menin Hangon rannoille.

Jo monena vuonna olen huomannut  kärsiväni Areena-ahdistuksesta.  Onhan tapahtuma todella hyvin markkinoitu vaikuttajien  tärkeäksi verkostoitumispaikaksi ja tulevaisuuden tekijöiden kohtaamispaikaksi, jossa on KAIKKI  

Siitä on helppo tehdä suora päätelmä, että jos ei ole siellä, niin vaikuttaminen ja verkostoituminen vaikeutuu. Olit sitten missä virassa tahansa.

Suomi-Areena on vaikuttajien kohtaamispaikka.

Hienoa, että näitä SuomiAreenan kaltaisia tilaisuuksia on. Siellä vaikuttajat vaikuttavat ja kansalaiset voivat vetäistä kesäpartaisia poliitikkoja pikeepaidan hihasta ja paneeleista innostuneet pääsevät istumaan puupenkeille. Todella hienoa, että kesän hiljaiseen uutisaikaan saadaan puhetta vakavista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Vaikka siellä kävi tänä vuonna VAIN 67000 henkeä, niin media- ja somejulkisuus tekee  tunteen että ”kaikki”.

Helteet ottivat miehistä ja naisista mittaa.

Kun vähän seurasin viikon keskusteluja TV:stä ja netistä, huomasin, että nämä helteet ottivat keski-ikäisten keskustelijoiden ja kuulijoiden kunnon päälle. Viikon paras uutinen oli Porin veden toimittamat massiiviset vesipisteet yli 30 asteen helteessä vaeltaville.

Hoito Areena-ahdistukseen.

SuomiAreena jatkuu ja voi hyvin. Ainakin seuraavat viisi vuotta. Niin uutisoitiin juuri.  Onnea matkaan.

Koska tämä Areena-ahdistus tulee minulle varmaan myös ensi vuonna, on paras pohtia hoitokeino hyvissä ajoin valmiiksi. Otan käyttöön Harri Holkerin hoitokeinon: Minä juon nyt kahvia.

”Olen nyt lomalla!”

Lue lisää ja kommentoi

Kohti 2035

Vuonna 2035 lapsenlapseni Into ja Sarai täyttävät 18 vuotta. Minä olen silloin vähän alle 80-vuotias. Kuulen korvissani kysymyksen, jonka he varmaan jo aiemmin esittävät ruoka-alalla elämänsä työtä tehneelle mummulleen.

Miten ruoka-asiat on saatu tälle tolalle Suomessa ja maailmalla?

Siinä vaiheessa kerron heille mielelläni tarinaa siitä, mitä kaikkea viisasta on tehty, jotta on pystytty välttymään maailmanlaajuiselta katastrofilta, jota silloin 2000-luvun alussa alettiin ennustaa.  Tottakai väritän kertomuksen tarinoilla siitä, missä kaikessa heidän oma mummunsa oli mukana.

En haluaisi kertoa heille koottuja selityksiä, jossa perustelen, miksi ”muka-ruoka-alan vaikuttaja”-mummu ei tehnyt mitään ruokaturvan hyväksi silloin, kun se olisi vielä ollut mahdollista.

On suurten muutosten aika.

”Seuraavat kaksi vuosikymmentä muuttavat maailma enemmän kuin edelliset 200 vuotta, tietää tulevaisuustutkija ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan valiokuntaneuvos  Olli Hietanen .

Ruokitaan edes itsemme.

Oli erittäin avartavaa lukea tutkija Kaisa Karttusen ruokajärjestelmän kestävää kehitystä koskeva selvitys, jonka saatesanat alkavat: ”Maailmanlaajuiset muutokset vaikuttavat tapaamme tuottaa ja kuluttaa ruokaa. Luonnonvarojen niukkuus ja ilmastonmuutos rajoittavat tuotannon lisäämistä aikana, jolloin maailman kasvava ja vaurastuva väestö tarvitsee yhä enemmän ruokaa.”

Kaisa Karttunen sanoo, että ”Tolkun saaminen ruokajärjestelmän monimutkaisista syy-seuraussuhteista ei ole helppoa edes asiantuntijoille.”

Haluan olla mukana ratkomassa tätä haastetta.

Aloitan nyt uraani ruokavaikuttajana, mummuna, ”aktivistina” ja viestijänä.

Tähtään siihen, että minun ei tarvitse hävetä vuonna 2035 vastaustani Saraille ja Intolle, lapsenlapsilleni.

Pyysin Kaisa Karttuselta rohkeasti itsestäni lausuntoa saadakseni uskoa  siihen, että ymmärrän riittävästi monimutkaista ruokajärjestelmää.

”Maailman ruokahaasteet vaikuttavat Suomen oman ruokajärjestelmän rakentamiseen. Miten kaikki osapuolet saadaan yhden pöydän ympärille pohtimaan ruuan tulevaisuutta? Siihen tarvitaan muun muassa verkostoitumista ja viestintää, joissa Seija on aivan omassa luokassaan.” Kaisa Karttunen e2 ajatuspajasta

Kiitos Kaisa. Tästä se lähtee.

Avasin tänään uudet nettisivuni, johon kerääntyy tietoa siitä miten projekti 2035 etenee!

Käy katsomassa www.seijakurunmaki.fi

 

Lue lisää ja kommentoi

Tilapäivitys

Tätä kirjoittaessani olen ollut kaksi viikkoa Etelä-Italiassa lomailemassa. Matkan tarkoitus oli ottaa etäisyyttä entiseen ja herättää henkiin jotakin uutta.

Ajattelun ja näkökulmien päivitys

Täällä Napolinlahdella, Napolissa, Sorrentossa, Caprilla ja jopa Amalfin maisemissa tuntuu eteläitalialainen syke. Se sykkii kaupungilla, teillä, ruokakaupoissa ja jokaisella askeleella, kun henki kurkussa raivaa tilaa ylittääkseen tien erilaisten kulkuneuvojen keskellä. Kiihkeys näkyy upeitten vuorien välissä kulkevien autojen lommoutuneissa puskureissa ja vääntyneissä peileissä.
Voi kun olisin iloinen, jos osaisin sanoa sen tunteen italiaksi.

Toisaalta maisemakuvauksessa sana ”jylhyys” saa uuden merkityksen. Tosin sitä ei saa vangittua yhteenkään kännykällä otettuun kuvaan. Elämän hetkisyys ja monet tuoksut ja maut saavat sydämen sykkimään kiivaammin.

Jylhää ja ahdasta yhtä aikaa.

 

Anacaprin maisemia

Jo tässä Massa Lubrensen vuokratalon pihamaalla tiedän, että kun ensi viikolla palaan takaisin työni ääreen, olen näiltä viikoilta saanut mukaani jotakin uutta. Ymmärrän, miten tärkeä osa itseä on se, että ympärillä on tilaa. Tilaa. Tilaa.

Tila. Se on luksusta!

Tila pitää sisällään monia asioita, joissa on jotakin käsinkosketeltavan upeaa.

Puhdas ilma.
Metsäpolut.
Turvallisuus.
Rauha.

Täällä vahvistui ajatukseni, että haluan jatkossa tehdä entistä enemmän työtä peltojen ja metsien maisemien, tunnelmien ja antimien tulkkina.  Se on paitsi paluuta  lapsuuden tunnelmiin,  se on myös halua varmistaa, että ne samat tunnelmat – teknologian kehittymisen ja digitaalisaation rinnalla – ovat olemassa seuraaville sukupolville.  Sen tilan Suomi voi näyttää maailmalle.  Siitä on maailmassa pulaa.

Tämän matkan jälkeen ymmärrän taas paremmin, miksi vaikkapa Italiasta Suomeen tulevat vieraat  hiljaa huokaavat, kun astuvat sisään suomalaiseen metsään ja hengittävät sitä sisäänsä.

Suomalaisen metsän tarinasta – tilasta ja ilmasta – on monta kirjaa kirjoittamatta, monta tarinaa kertomatta. Monta kuvaa jakamatta.

Tila – sitä ei valmisteta lisää.
Tilaa ei voi viedä eikä tuoda.
Sen voi vain kokea.

Ja siitä pitää muistaa huolehtia.
Tästä tilapäivityksestä on hyvä jatkaa.

Lue lisää ja kommentoi

Kohti uutta

Tänään alkaa viimeinen kuukausi töissä ELO-säätiössä. Kun aloitin 7.10.2013 kirjoitin blogin. Olen ELOssa. Kun nyt alan siirtää töitäni seuraajalleni, on aika kirjoittaa blogi Kohti uutta.

Minulla on vielä kuukausi aikaa nauttia kaikesta siitä, mitä juuri tämä työ on tuonut elämääni.

Viimeisen reilun neljän vuoden ajan sain katsoa ruokakulttuurin ilmiöitä paalupaikalta.

Tiedän, että vasta muutaman kuukauden jälkeen osaan katsoa tätä aikaa vähän analyyttisemmin. Tunnelmia, haikeitakin osaan kertoa jo nyt.

Yksi hyvistä arkimuistoista on työpaikkaruokailu Teurastamon Palemassa. Ai että, minä tykkään sen paikan ruoasta ja siitä, että saan käydä syömässä maailman parhaiden työkavereiden kanssa. (Mutta miksi ehdimme sinne niin harvoin?)

Eikä ole sattuma, että minulla on kuvassa ruisleipä kaulassa. Se valittiin vuonna 2017 Suomen kansallisruoaksi.  Juhlimme sen vuosipäivää 28.2. 2018. Tässä tiedote siitä.

On monta asiaa, joista olen erityisen kiitollinen

Erityisen iloinen olen niistä monista ihmisistä, joita olen saanut kohdata ja joiden kanssa olen saanut tehdä töitä. Onneksi puhelimen luettelo tallentaa ihmiset ja  numerot.

Te ette pääse karkaamaan minulta mihinkään!   On monta huippukokkia, jonka numeron löydän luettelosta. Sieltä löytyy monia innostavia ruoka-alan tekijöitä, toimijoita ja toimittajia.  Luettelossa on niiden yritysten ihmisiä, jotka ovat olleet rahoittamassa säätiön tekemää ruokakulttuurityötä. Hienoa väkeä. ELO-säätiön hallituksen kautta olen saanut tuttaviksi kiinnostavia ihmisiä, joita ilman ELO-säätiötä en tuntisi.

Matkat lähentävät ja tuovat yhteisiä muistoja

On ollut upeaa matkata ja kuljettaa Suomen lippuja Bocuse d’Or-kisoissa Tuhkolmassa, Lyonissa, Budapestissa ja taas Lyonissa.

On ollut hienoa olla yhdessä upeitten ammattilaisten kanssa kehittämässä Vuoden Kokki -kisaa niin, että olemme nyt menossa kohti 20. Vuoden Kokin valintaa.  Edeltäjäni  Sari Mattila ja Malla Hemmi kehittivät Vuoden Tarjoilija-kisan. Se käydään Gastro-messuilla nyt viidettä kertaa. Kilpailun suosio on kasvanut vuosien saatossa.

Maailman arvostetuimpaan kokkikisaan, Bocuse d’Or-kisaan liittyy paljon suuria unelmia. Kirjoitin Eeron ja Miikan unelmista.  

ELO-säätiön unelmana on saada Bocuse d’Or-kilpailu Suomeen vuonna 2022.

Villiruoka- ja kouluruokaprojektit toivat minut aikanaan ELO-säätiöön.

Saimme yhdessä Sini Garamin kanssa aikaan kouluruokaverkoston, jonka puitteissa alan toimijat kohtaavat. Verkoston voimalla voimme kertoa Suomesta ”Good news on school meals”.  Hienoa, että Sini alkaa olla kysytty vierailija myös maailmalla, jossa halutaan kuulla tarinaa kouluruoastamme.  Kiitos Finnair.  Saitte juhlavuonna maailman parhaan kouluruoan lentoon.

Villiruoan ympärille loimme koulutusjärjestemästä pilotin  yhdessä villiruokalähettiläs Sami Tallbergin ja Liiketalousopisto Perhon lehtori Jarmo Åken kanssa.

Villiruokaretket maastossa olivat ihan parasta! Sitä kohti.

Jos pitää valita tämän työn tähtihetket, ne eittämättä liittyvät ELO-gaala-tapahtumiin. Siellä sadat vieraat istuvat pitkiin pöytiin ja Suomen parhaat kokit valmistavat heille huikeita aterioita. Muistelin vuoden takaisessa blogissani näitä Tähtihetkiä ELO-gaalassa 

Lentävä lautanen -ruokakulttuuripalkinnon luovuttaminen Heikki Hurstille jäi mieleen.

Viimeinen täysi työvuosi ELO-säätiössä sattui  minulle vuoteen, jolloin Suomi täytti 100 vuotta. ELO-säätiö sai tehtäväkseen koota joukot yhteisen teeman taakse.  Saimme mukaan 225 yritystä ja yhteisöä. Me kaikki halusimme korjata sen epäkohdan, että suomalaiset syövät yhdessä vähemmän kuin ketkään muut Euroopassa. Siihen päätettiin tehdä muutos ja syntyi ilmiö:

Syödään yhdessä

Kun 28.2.2018 palaamme Teurastamolle tekemään yhteenvetoa,  uskon, että monelle syntyy tunne, että saimme suomalaista yhteisöllisyyttä edes hitusen eteenpäin. Myös ELO-säätiön sisällä.

Kuukauden kuluttua palaan takaisin omaan yritykseeni Kuule Oy:hyn.  Intoa täynnä lähden kohti uutta verkostoimaan, vaikuttamaan ja viestimään. Ja vähän myös parantamaan maailmaa.  Vapaaksi toimijaksi. Rennolla otteella.

Puhelinmuistio on tallessa. Saatan soittaa. #syödäänyhdessä.

Kiitos näistä vuosista.

Toivotan onnea seuraajalleni ja ELO-säätiön tärkeälle työlle ruokakultuurin saralla.

Lue lisää ja kommentoi

Olipa vuosi

Kun nyt joulupäivänä pysähdyn muistelemaan tätä vuotta ja kiteytän tunteen yhteen sanaan, se sana on

KIITOLLISUUS

Kiitollisuuden aiheita on monta. Omat vanhempani, kolme lastani, kaksi tänä vuonna syntynyttä lastenlastani, puolisoni, 5 sisarustani, kotini ja puutarhani. Suurta iloa tuottaa työkaverini, joista on tullut myös ystäviäni, joiden kanssa jaetaan iloja ja suruja.  Tätä vuotta kuvaa työkaveriltani Susannalta saama joululahja, johon hän oli ikuistanut maalaamalla valokuvan, joka oli otettu kotonani itsenäisyyspäivänä 6.12. Siinä minulla on ylläni äidin tekemänä Tuukkalan puku, rinnallani tyttäreni Laura ja Riina  ja sylissäni lapsen lapset Sarai 9 kk  ja Into 6 kk. Aika yhtä aikaa pysähtyi ja liikkui eteenpäin. IMG_2618

Tämä vuosi on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Sain olla tekemässä sitä, luomassa monien yritysten ja yhteisöjen kanssa tapahtumia juhlavuoteen. Oli upeaa olla monessa pöydässä mukana ja seurata mediassa, mitä kaikkia #syödäänyhdessä -rintamalla tapahtui. Ja paljon tapahtui.

MONTA KERTAA JA MONESSA SEURASSA SYÖTIIN YHDESSÄ

Ne kerrat, jotka on vietetty lasten ja heidän puolisoidensa sekä ystävien ja sisarusten kanssa, ovat aina yhtä mieleenpainuvia, ja niitä haluaa lisää.

Ne hetket, jolloin on saanut kävellä luonnossa ja kuunnella luonnon ääniä, ovat puhdistaneet mieltä. Ne päivät, jolloin on voinut lukea kirjaa vaikka koko päivän ovat niitä, joita kaipaa lisää.

Kun minut tänä vuonna valittiin Agronomiliiton vuoden vaikuttajaksi ja pääsin tälle ammattikunnalle jaettavan lehden kansikuvatytöksi, voin sanoa tästä vuodesta

KIITOS!

Se kiitos kuuluu kaikille, joiden kanssa olen saanut olla ja tehdä työtä.

IMG_2587

OLIPA VUOSI.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Stadin silakkamarkkinat est. 1743

Kun Suomi täyttää 100 vuotta, Stadin silakkamarkkinat täyttävät 274 vuotta. Pääsin tänään alkaneille markkinoille mukaan silakkaraatiin. Maistetettavana oli 36 erilaista silakkaherkkua, kahdessa sarjassa: maustesilakoita ja yllätysannoksia.

Päivän juontaja Tiina Lundberg  esitteli raadin arvovaltaisena. Itse käyttäisin sanaa vaikutusvaltainen. Vaikuttaahan raadin silakkavalinta kovasti voittaneen kalastajan kaupankäyntiin sekä viikon markkinoilla että jatkossakin.

Vaikutusvaltainen raati.

Raadissa oli tänä vuonna eduskunnan puhemies Maria LohelaVaimomatskuu-ruokablogin pitäjä Jella Bertell, Monoclen toimittaja Petri Burtsov, Helsingin kaupungin markkinointi- ja viestintäpäällikkö Saara Suojoki  sekä ravintola Hietan keittiömestari Ali Toppinen sekä Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön johtaja Seija Kurunmäki. 

Raadissa oli todellinen #syödäänyhdessä -fiilis!

IMG_1448

Kun päästiin raadissa ruokapuheiden alkuun, huomattiin, että raadin jäsenissä oli monenlaista silakansyöjää. Oli niitä, joiden perinteisiin jo useissa polvissa on kuulunut käynti syksyn silakkamarkkinoilla ja jotka myös himoitsivat silakkaa kaikissa muodoissa. Sitten oli niitä, jotka syövät silakkaa, kun sitä on tarjolla – ja nauttivat tasapainoisista mauista. Kuulun jälkimmäisiin.

36 silakkatuotteen maistaminen oli kova vaikka kiva temppu!

Minun ei yleensä tee snapsia mieli, mutta nyt tuli 10 silakan jälkeen kova himo raikastaa suu kunnolla. Ei ollut anniskeluoikeuksia eikä taskumattia mukana. Vesi ja peruna toimivat toki nekin.

Kun maistelut olivat ohi, ja itsekukin luettelimme pisteitämme sokkona maistetuille annoksille, oli häkellyttävää, miten yksimielisiä me kaikki monista annoksista olimme.

8, 8, 8, 7, 8, 8 oli yhden tuotteen arvostelupistesarja!

 

IMG_1451

Tätä kirjoittaessa sunnuntai-iltapäivänä (kylmän valkoviinin äärellä) sain korvanappiini lopulliset tulokset:

Parhaimman maustesilakan palkinnon voitti Magnus Nyholm Tirmosta. Toiseksi tuli Tanja Åkerfelt (Åkerfelts Service) Sipoosta ja kolmaksi Vento Aalto Pyhämaalta.

Silakkayllätys -sarjassa voiton vei Liisa Vainio Taivassalosta Sitruuna-valkosipulisilakalla. Toiseksi tuli Pirjo ja Reima Salonen Taivassalosta Tillisilakalla ja kolmannen sijan sai Juha Välisalo Merikarviasta Kraavisilakalla.

silakka

Onnea voittajille!

Sen verran tuli silakanhimo täytettyä, että en tällä kerralla ostanut silakoita mukaan, mutta ensi viikonloppuna päätin pitkästä aikaa tehdä silakkapihvejä ja perunamuusia.  Se oli myös yksi kansallisruoka-aarre ja 4.suosituin (silakat/muikut ja muussi) kansallisruoaksi.

Päivässä oli tolkkua.

Kiitos raatikaverille. Tuli monta uutta some-seurattavaa. Vaimomatskuu kirjoittikin jo päivästämme.

Kiitos Stadin silakkamarkkinoiden tuottaja Laura Rautkallio-Salminen ja silakkaraadin emäntä Milla Visuri. 

Lue lisää ja kommentoi

Huomenna yhteisiin pöytiin


syodaan_HS_254x365_5[1]Ilmassa on odotuksen tunne.

Kihelmöivä odotus!

Juuri nyt, suuren #yhdessä -viikonlopun aattona, moni ajelee omiin kohteisiinsa, mökeille, rannoille ja kyläpaikkoihin. Aika moni suunnittelee tapahtumaa omaan pihaansa tai omaan taloyhtiöönsä. Meille on tullut tietoa mitä monenlaisimmista juhlista. Kaikissa niissä on sama idea: #syödäänyhdessä ! 

Oli upeaa kuunnella paikallista radiota. Pohjois-Karjalan Martat ja muut aktiiviset järjestöt Maaseudun Sivistysliiton aktivoimana on toteuttamassa ainakin 20 tapahtumaa näillä seuduilla. Joka kylässä on omansa. On se hieno juttu.

Huomenna sadat pöydät kokoavat ihmisiä yhteen.

Eilinen Hesarin ja toissapäivän Maaseudun Tulevaisuuden mainos, sekä Hbl:n iso artikkeli innosti monia etsimään huomiseksi pöytänsä tai luomaan omansa.

Höyryjunalla Ilomantsiin.

Minä olin jo vuosi sitten päättänyt, että tulen Itä-Suomeen, mökkipaikkakunnalle, Ilomantsin tienoille.  Huomenna otan höyryjunan (joka poikkeuksellisesti kulkee huomenna, juhlapäivän kunniaksi. Ajelen sillä Karhufestareille ja villiruokafestareille. Se lienee yksi eksoottisimmista juhlista koko Suomen maassa.

IMG_0861

Lue lisää ja kommentoi

Ruokamanifesti ja ”juomamanifesti”

Viime viikolla suomalaisessa ruoka- ja juomakulttuurissa käännettiin uusi sivu. Kyllä. Uusi sivu. Se tapahtui kesän ykköskohtaamispaikalla, SuomiAreenassa. Mitään ihan uutta ei SuomiAreenan täyteläinen ruokapuhe tuottanut. Eikä SuomiAreena ole koko Suomi.

Uusi sivu kääntyi,  koska monesta pienestä purosta kerätty keskustelu synnytti nyt ison uoman, jota valtamedia aktiivisesti jakoi. Ja joissa tekojen takana on isoja toimijoita.

Mitä viime viikolla (viikko 28/2017) juomasta ja ruoasta koko kansalle julkistettiin ja vaikuttajien kanssa SuomiAreenassa diskuteerattiin?

  • Ruokamanifesti, by S-ryhmä
  • Juomakulttuuritutkimus, ”Suomi osaa juoda” by Altia 7/2017 (asiasta aiemmin myös ELO-säätiö 3/2016)

Ruokamanifesti

S-ryhmä teki mittavan työn, kun se keräsi ison joukon vaikuttajien ja kuluttajien mielipiteitä ja kiteytti annin yhdeksään teesiin. 

Ruokamanifesti

S-ryhmä sanoo suomalaisen ruoan tulevaisuuden kiteytyvän näihin teeseihin. Manifestin yhteydessä lanseerattiin myös monia iskeviä sloganeita (Rakasta ruokaasi, tunne se!, Tehdään Suomesta maailman kekseliäin ruokamaa jne.)  Keskityn nyt teeseihin.

Tässä teesit ja niiden perään lisättynä pitkän selityksen viimeinen lause.
Loppulause usein katsoo tulevaan.

  • Teesi 1: Lisää kotimaista
    Tarvitaan avointa kuuntelua ja rohkeaa tekemistä.
  • Teesi 2: Kekseliäisyys kunniaan
    Suomalainen ruokaketju tarvitsee rutkasti lisää insinööriajattelua: ongelmanratkaisua, joka tähtää skaalautuvuuteen. Pitää pyrkiä järeisiin, vaikuttaviin avauksiin, joista voi kasvaa maailmanluokan tekoja.
  • Teesi 3: Radikaalia läpinäkyvyyttä
    Lähellä tuotettu ruoka kulkee lyhyemmän matkan. Siksi sen tuotantoketju on läpinäkyvyyden kannalta usein helpommin hahmotettavissa ja valvottavissa. Tämä nostaa sekä kotimaisuuden että lähiruoan ja kotimaisen luomun arvoa.
  • Teesi 4: Faktat takaisin ruokakeskusteluun
    Ihmisillä pitää olla oikeus luottaa siihen, että he saavat tietoa, joka pohjautuu vankasti tutkimukseen.
  • Teesi 5: Hävikki on mielikuvituksen puutetta
    Hävikin vähentäminen on ympäristöteko, johon meillä jokaisella on varaa.
  • Teesi 6: Lasten terveellinen ruoka – pienten suuri asia
    Lapsena opitut ruokailutottumukset säilyvät usein aikuisikään asti. Siksikin tällä on väliä.
  • Teesi 7: Syntyy ruoan internet (IoF, Internet of Food)
    Ruoan internetissä yhdistyvät insinööritaidot, teknologia, tarinankerrontataidot, käyttäytymisen ymmärrys, myymisen ja markkinoinnin ymmärrys sekä ruoan tuotannon, jalostuksen ja valmistamisen prosessien ymmärrys. Ja kaikki tämä pitäisi osata paketoida niin, että käyttäjät pystyvät sitä helposti hyödyntämään. Haaste ei ole ihan pieni.
  • Teesi 8: Tulee kalavallankumous
    Parhaimmillaan voimme yhdessä onnistua niin hyvin, että se näkyy myös muiden kuin suomalaisten lautasilla.
  • Teesi 9: Kasvisbuumi – trendistä valtavirtaa
    Kasvisten syönti kytkeytyy oman hyvinvointimme lisäksi myös ympäristömme hyvinvointiin.

Kaksi teesiä ylitse muiden?

Teesi 3: Radikaalia läpinäkyvyyttä
Teesi 4: Faktat takaisin ruokakeskusteluun

Nämä kaksi asiaa nousivat myös viestinnän kärkeen.

Mikä tässä mainiossa ruokamanifestissä vielä odottaa onnistumistaan?

Manifestiä markkinointiin sanoin:

Suomesta maailman kekseliäin ruokamaa.

Julkistamistilaisuudessa haastattelija kysyi asiantuntevalta paneelilta,  miten tämä kotimainen pyrkimys skaalataan niin, että me sen avulla kisaamme myös kansainvälisillä markkinoilla ja olemme se ”kekseliäin ruokamaa” myös maailman mittakaavassa.

Siihen eivät panelistit eikä kukaan muukaan tässä keskustelussa ole osannut antaa eväitä.

Toinen puuttuva asia oli se, että ruoan maku ja aistinautinnot eivät saaneet sijaa. Ne toki ovat pysyviä arvoja ja kivijalkoja, jolle rakennetaan, eivät muutoksia.

Ehkä niiden aika on ensi vuonna.

 

IMG_0014

Juoma”manifesti”

Keskustelu suomalaisesta juomakulttuurista käy kiivaana (sitä on käyty eniten teemoilla #alkoholipolitiikka ja #känni). Keskustelua on kirvoittanut muutoksen alla oleva alkoholilaki.   Jonkin aikaa on peräänkuulutettu monipuolisempaa keskustelua pelkän haitta- ja  saatavuuskeskustelun lisäksi.

Keskustelun sävy lähti muuttumaan, kun vuosi sitten ELO-säätiö kumppaneineen julkisti tutkimusyhteenvedon asiasta. Tutkija Antti Maunun tekemä tutkimus Humalan tällä puolella, avasi silmiä ja avarsi näkymiä. Nyt tutkimus on saatavissa myös painettuna ja pdf:nä.

Näyttökuva 2017-07-17 kello 10.55.51

Kiteytettynä tämän tutkimuksen tulos oli:

Turhaan arvotamme itsemme kännikansaksi!

Viime viikolla Altia julkisti kuluttajatutkimuksen (Suomi osaa juoda),  joka kertoi, että myös kuluttajien mielestä itsemme kännikansaksi identifioimisen aika on ohi.

Näyttökuva 2017-07-17 kello 10.38.07

Kännikansaksi itsemme identifioiminen on ohi! MOT.

Pidämme itseämme varsin vastuullisina juojina ja siitä myös nuorison vähenevä kulutus kertoo. Viinin ja oluen harrastajat arvostavat laatua ja makupareja.

Tutkimus juomakulttuuristamme sai runsaasti julkisuutta SuomiAreenan lisäksi kaikissa valtamedioissa.

Suomiaareena juoma

 

Kiinnostavaa oli se, että

vastaajat pitivät itseään varsin vastuullisina, ”kavereista” ei oltu niin varmoja.

Kiinnostavaa oli jälkikäteen lukea artikkeleita, jossa ”joku alkoholiasiantuntija” esitti, että olutmaisteluklubit lisäävät kännäämistä. Ei! Ne lisäävät makunautintoja. Se on osa kulttuuria.

Yhteenvetona Antti Maunun sanoin: Maksimoidaan hyödyt ja minimoidaan haitat!  Siinä on tolkkua.

Kippis! Nautitaan hyvästä ruoasta, juomasta ja toistemme seurasta!

#syödäänjajuodaanyhdessä  #syödäänyhdessä

Lue lisää ja kommentoi