— Onko tolkkua?

Arkisto
tolkku

Onko tolkkua? Ei.

Tänään 14.11. heräsin peltikattoon ropisevaan  marraskuun sateeseen. Kotona on lämmintä ja turvallista. Postilaatikkoreissulla huomasin, että moni naapuri on jo virittänyt jouluvalot pimeyden piristykseksi.

Yöllinen tekstiviesti Pariisiin muuttaneelta tyttäreltä ja hänen mieheltään oli kääntänyt ajatukset viikkojen työmoodista siihen, mihin tämä maailma on menossa. Herkistynein aistein aamun Hesarin  uutisiin keskittyminen sai huomaamaan, että

Nyt ei maailmanmenossa ole mitään tolkkua

Aamun teksti-TV:n taustamusiikkina soi polkka. Uutiset kertovat 140 pariisilaisesta kuolonuhrista. Aamun uutiset kertovat lisääntyvän pakolaistuvan aiheuttamista maiden väliin viritettävistä aidoista ja muureista, maahantulijoiden kontti- ja telttamajoituksista. Viime päivien Slushin huuma on jo tänä aamuna muuttunut järkyttävien talouslukujen realismiin.

Suomi on kusessa.

Irtisanomiset leviävät yrityksistä yliopistoihin. Parannuskeinojakin esitetään. Sopivasti joulun alle on viritetty postin lakot. Ei kulje Hesarit ei paketit. Niin on lämmintä, että jäänmurtajalakot eivät ole vielä ajankohtaisia, mutta vähäisen viennin estämiseksi on monia muitakin keinoja.

Ei ole Suomenkaan menossa tolkkua.

Sitten hyviin uutisiin. Tyttäreni lähetti viestin, että naapurikorttelin terroriteosta huolimatta, he ovat turvassa. Hätätila Pariisissa jatkuu.

safe_image

French President François Hollande has declared a state of emergency across France after a series of terror attacks on Friday night. The duration of the state of emergency remains unknown.

Laura Pörsti Merkitsi olevansa turvassa · 5 tuntia sitten 

Lisäys 15.11. Laura kirjoitti samoista hetkistä omassa blogissaan. Lue Lauran ajatuksia. 

Miikka Pörsti Merkitsi olevansa turvassa · 5 tuntia sitten

1411 kynttilä
On pimeää. Lauantaiaamu Espoossa on hiljainen. Sytytän kynttilän. Viritän tänään jouluvalot.
Toivon ja rukoilen, että tähän maailman menoon  saadaan tolkkua.

 

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Päivityksiä – eteenpäin ja taaksepäin

Viimeisen parin kymmenen vuoden aikana tietokonetta, puhelinta tai palveluntuottajaa vaihtaessani,  olen huokaillut,  josko näillä päivityksillä menisi loppuelämä. Vaan ei.

Päivityksiä tietotekniikan kanssa pitää tehdä useammin kuin terveystarkastuksia.

Eikä siinä vielä kaikki. Jotta osoitan olevani olemassa,  päivitän itseni, olemassaoloni  ja kiinnostukseni ainakin muutamaan sosiaaliseen mediaan päivittäin.

Päivitän itseni somessa heti aamusta.

Viime viikolla kuulin, että, jos haluaa oikeasti olla ajan tasalla ja osallistua oman alan keskusteluun, voi ostaa palvelun, joka listaa  kaikkien some-kanavien  aiheesta käymät keskustelut muodossa, johon voi saman tien vastata ja kommentoida.

”Osta palvelu, joka kerää tiedot palveluista – työlistaksi sinulle. Heti aamusta.”

Eli nyt tarvitaan palveluja, jotka yhdistävät palveluja, jotta ihminen pysyy sosiaalisen median perässä.  Se ”helpottaa” sinua tuomalla Facebook-, Twitter-, Instagram-, LinkedIn-, Whastsapp-, Pinterest-, Snapchat-, Periscope-keskustelut sopivasti työlistaksi.  Tottakai se kirjaa myös kaikki ne blogit, joihin olisi hyvä käydä fiksu kommentti heittämässä.

Miksi kaikkiin asioihin pitäisi reagoida? Onko siinä tolkkua?

No, ei kyllä ole.

Huomasin, että tässä menee se raja, joka tuntuu mielekkäältä, vaikka aktiivinen somessa olla tahdonkin.

Päivitätkö itsesi menneisyyteen  – nyt arvokkuus on in!

Sama koskee ikääntymistä. Moni yrittää ponnekkaasti päivittää ikäänsä  taaksepäin. Moni  ikäiseni haluaa näyttää teiniltä.  Siinä saa vartaloa survoa ja ihoa kiristää. Ihan fiksut ihmiset hurahtavat kauneusleikkauksiin. Se vaan ei mene niin,  vaikka terveys ja nuorekkuus ovatkin tavoiteltavia.

Kyllä minä tänään ilahduin,

kun aamun Hesarissa huomasin otsikon, jossa siteerattiin Imagea. Suomalaisten naiskirjailijoiden kuvat oli jutussa vanhennettu ja jutussa kerrottiin, että arvokkuus on nousussa

”Trendi siis on,  että ihmisiä ei enää photoshopata nuoremmiksi, vaan heistä tehdään vanhemman näköisiä. Arvokkuus on noussut uuteen arvoon. Ei mitään start-upeja, hehkutetaan kokemusta ja karismaa. Vanhan näköinen on uusinta uutta.” Image

Toisen kerran ilahduin, kun Kirjamessuilla sain hypistellä ihan oikeita kirjoja.  Kirjoja ei tarvitse päivittää. Saa vain köllähtää sänkyyn kirjan vietäväksi.  Kirja ei vaadi joka sivun jälkeen kommenttia, tykkäänkö, eikä tarvii ottaa live streamia siitä, millä sivulla menee ja missä asennossa löhöää.  Saa vain lukea. Ja ehkä nukahtaa.

Postikortit vuodelta 1944

Vielä kolmannen kerran ilahduin, oli löysin Kirjamessujen postikortit.  Niihin, kun laittaa vastaanottajan nimen, pienen tekstin  (saa olla yli 140 merkkiä)  ja postimerkin (niitäkin on niin kauniita!) , tietää, että tervehdys  menee perille ja pysyy pitkään ystävän jääkaapin ovessa.  Postikorttiosastolla vastaani tuli postikorttiarkki vuodelta 1944.

Se oli hieno.  Se on ikuinen.  Niitä ei kohta enää saa. Ostin sen. Sitä ei tarvitse päivittää. Se on pysynyt samana jo 70 vuotta. Kyllä se vielä toiset 70 vuotta pysyy.

 

kukkakortti2

ps. Kirjamessujen yhteydessä pidettävä Viini, ruoka ja hyvä elämä -tapahtuma oli taas hieno. En nyt ala sitä kuvaamaan, vaikka tärkeä #ruokakulttuuri -tapahtuma onkin. Juomakulttuuri hienosti esillä myös.  Tunnelmaa ja tuotteita kuvaa oikein ansisokkaasti  blogi   Andalusianauringossa 

Siirryn kirja-aarteiden pariin.

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Kiitos hyvää!

Poikani oli puoli vuotta San Franciscossa. Kävin siellä häntä tapaamassa.  Sekä siellä että kotiin tullessaan poika ihasteli tapaa, jolla ihmiset Jenkeissä ovat kiinnostuneita toisistaan. Kuljettuani viikon San Franciscon busseilla ja palattuani Espoon bussiin, havahduin, kun huomasin, miten todella yrmyn vaikutelman me suomalaiset annamme itsestämme.

Ei ole kyse small talkista.

Kyse on siitä, että  huomataan toinen ihminen. Tuntuu hyvältä, kun joku kysyy, mitä kuuluu. Vielä paremmalta tuntuu, jos se ihminen vielä kuuntelee vastauksen ja on kiinnostunut siitä. Ajatelkaa niitä ihmisiä, jotka koko elämänsä ovat olleet syrjässä. Huomiotta.

Toinen asia, joka tuntuu hyvältä, on kiitos ja huomiointi.

Jokainen meistä tietää miten pienikin huomiointi ilahduttaa. Miksi me viljelemme sitä niin vähän? Kadulla? Bussissa? Hississä?

Tällä viikolla minulla oli onni tulla oikein palkituksi.

Ihan Tiedonjyvällä.

Oli ihana tulla huomatuksi. Oli ihana syödä yhdessä palkinnon antajien kanssa.  Oli ihana saada onnitteluja ja kukkia. Kiitos niistä kaikista.

???????????????????????????????

Nyt otan itselleni käteen kiitoksen jyvän. Levitän sitä.

Tuntuu se miten pateettiselta tai kliseiseltä hyvänsä, siinä on tolkkua!

Mitä Sinulle kuuluu?

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Luontoi(ntoi)lua

Luontoilu ja luontointoilu.  Voiko parempaa olla. Ihan lähellä meillä jokaisella. Ihan oma oikea kokemus. Kenellä minkinlainen.

Tunsin taas viikonloppuna olevani onnekas, kun sain olla niin monessa luontoon liittyvässä mukana.  Sekä teoriassa että käytännössä. Jos pitäisi jonkun asian puolesta vannoa/ ennustaa/ viisastella/ luoda ”mitäminäsanoin”-fraaseja, niin minä vannon luonnon nimeen. Sekä siihen mitä luonnossa jo nyt voimme kokea, että siihen mitä siitä vielä voidaan saada irti.  Viisasti toimien. Luontoa kunnioittaen.

Suomen luonto tulee olemaan 10 vuoden sisällä arvokkaampi kuin kukaan meistä osaa ikinä arvata!

Viikonlopusta on parasta tehdä kuvakertomus.

Metsähallituksen Luontopalveluissa mietimme Päivi Rosqvistin ja 50 luontopalvelujen asiantuntijan kanssa, miten kansallispuistot ja villiruoka kuuluvat yhteen.

Metsähallituksen Luontopalveluissa perjantaina mietimme Päivi Rosqvistin ja 50 luontopalvelujen asiantuntijan kanssa, miten kansallispuistot ja villiruoka kuuluvat yhteen.

 

Lauantaina pääsin Pohjois-Karjalassa miehen mukana hirvimetsälle ajomieheksi.  Koirat haukkuivat. Hirviä ei näkynyt, mutta luonto oli kaunis.

Lauantaina pääsin Pohjois-Karjalassa miehen mukana hirvimetsälle ajomieheksi. Koirat haukkuivat. Hirviä ei näkynyt, mutta luonto oli kaunis.

 

Hirviseurueen johtajalla on  kaikki kohdallaan. Niin myös tunnelma tulilla.

Hirviseurueen johtajalla on kaikki kohdallaan. Niin myös tunnelma tulilla.

Ruska. Puhdas metsä. Puhdas vesi. Hiljaisuus. Ei kaipaa sanoja.  Se on Suomi. Tässä on tolkkua!

 

10628486_10152701863464592_4865465273415507339_nRuska

Lue lisää ja kommentoi

Syötävä drinkki ja juotava salaatti

Kesävierailulla isäntäväki yllätti. Tarjolla oli alkudrinkki. Varsin modernisti koristelu ja ohuesta jalallisesta  lasista tarjoiltu. Vodka oli pääraaka-aine. ”Drinkki” oli varsin maukas ja erittäin kiinnostava tuttavuus.

Drinkin erikoisuus oli, että se syötiin lusikalla.

Noin 70-vuotias isäntä on innokas ruoka- ja juomaharrastaja, joka tahtoo testata uusia asioita. Kuten juoman hyytelöimistä. Samainen isäntä opetti minulle täydellisen uppomunan valmistuksen.

Luin Maaseudun Tulevaisuuden ruokasivuja. Siellähän ne olivat esiteltynä trendikkäät smoothiet (tosin otsikossa käytettiin nimeä pirtelö). Montaa herkullista marjapirtelöä olen jo pyöräyttänytkin. Tottakai avocadot ja mantelimaidot sekoitettu myös.

Vielä on itse kokeilematta Vihersmoothiet. Toki olen päässyt niitä muiden tekeminä maistelemaan.

Maaseudun Tulevaisuus suositteli juotavaa salaattia. Viherpirtelöä.

Ruokaan ja juomaan keskittyneet monet lehdet, kirjat ja blogit pursuavat hyviä uusia ideoita. Huomaan, miten helppo niistä on imeä iedoita, joissa on jotakin tuttuutta ja retroa; villiyrtit, nyhtöpossut, herkkuhampurilaiset. Mutta miten vaikeaa onkaan mennä jonnekin ihan uuteen, jolla ei ole mitään paikkaa lapsuuden muistoissa tai matkojen kokemuksissa.

 Juotava drinkki ja syötävä salaatti ovat varsin mainioita. Ihan sellaisenaan.

Tätä kirjoittaessani päätin, että kokeilenpa VIHERPIRTELÖÄ  (4 annosta)

  • 1 avokado
  • 1/2 kurkkua
  • 1 pieni kerä salaattia
  • 6-7 mintunoksaa
  • 1/2 limettiä
  • 4 dl omenamehua
  • jäämurskaa

Jaa. Lienee aika aloittaa syksy kaikenlaisilla kokeiluilla.  Harkitsen…

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Pitkien ajatusten puute

Lämmin kesä on tehnyt tehtävänsä. Kaikki työhön liittyvät ajatukset katkesivat.  Jopa niin perusteellisesti, että eivät millään halua palautua uomilleen. Mennään siis näillä uomilla. Lyhyillä ajatuksilla.

  • Tänään Helsingin Sanomissa loistava artikkeli sivistyksestä ja sen muuttumisesta. Herätti ajatuksia. Olisiko niin, että kun kesällä luin poikkeuksellisen vähän kaunokirjallisuutta, on ajattelukin nyt heikompaa. Uusi kulttuuri ja kirjallisuus eli RUOKA mielessä. Lounaspöydässä puhun mielummin uusista ravintoloista kuin essentialismista.
  • Olen noudattanut viikon verran ”täydellistä laihdutuskuuria”. Tilanne ennallaan. Lähipiirini nauraa avoimesti pakkomielteelleni.  (Hämmennys).  Ostin smoothie-kirjan. Nyt lähden hankkimaan marjoja. Smootheista on tullut uusi intohimoni. Puoli kiloa päivässä.
  • Piti alkaa siivota -> En jaksanut -> Toteutin unelmani -> Hankin lehmätaulun -> Sain siivousinnon, jotta se näyttäisi seinällä hyvältä.

Unohtumaton (4)

Kyllä lyhyilläkin ajatuksilla pärjää. Ainakin viikonloppuisin.

MOT.

Lue lisää ja kommentoi

”Täydellinen laihdutuskuuri”

Kesäloma-aika on ihanaa aikaa. Arkeen palatessa on aika sovitella työvaatteita ylle.  Se on tuskallista. Voi olla, että syynä on tottumattomuus mokomiin uniformuihin. Nihkeys voi johtua myös helteen hiostamasta ihosta kiristävien pukujen alla.

Toki on sellainenkin mahdollisuus, että kesä on tuonut kiloja. Harva käyttää mökillä digitaalivaakoja.  Loma eletään perstuntumalla.

Niin minä tein.  Eilen, ensimmäisenä työpäivänä menin vaakaan. Samaan vaakaan, samaan aamuaikaan, jossa talven mittaan tarkistan viikoittain painoni. Yritän näyttää samalta ja myös käyttää samoja vaatteita vuosia :-)

Lukema osoitti: Nyt tarvitaan ”täydellinen laihdutuskuuri”.  Pika sellainen.

Nyt on tilaus täydelliselle laihdutuskuurille. Kehitän 5 kohdan ohjelman.

Koska työ on täynnä projekteja, paras tapa on tehdä myös tästä projektikalenteri. Ei mitään elämänmuutoksia. Sen tein kesälomallani – elin kuin pellossa. En laskenut kaloreja, en kieltäytynyt jäätelöstä, en oluesta, en possumunkeista, enkä varsinkaan viinistä. ”Ja suolaahan pitää helteellä saada.”  Tulos tuntuu. Mikä olisikaan tilanne, jos lomaa olisi jatkunut vielä toinen kuukausi?

Kas tässä itseäni motivoiva projektisuunnitelma.

  1. Tosiasioiden tunnustaminen ja julkistaminen. (Siksi tämä julkinen blogi).
  2. Lähtötasomittaukset ja niiden kirjaaminen: paino, verenpaine, muut terveystiedot.  (Varasin ajan työterveyteen, mittauksiin, varmistin Kisakallion vuosittaisen kuntotestin työporukan kanssa).
  3. Tarvittavat investoinnit. (Hankin kaapin täyteen sopivaa syötävää). Marjoja, raejuustoa, ruisleipää, juureksia, erilaisia makuvesiä (joita yleensä en osta).

4. Motivaation ylläpito kirjallisuuteen perehtymällä (Ostin Anna-lehden, jossa ”Nopea detox-kuuri ennen arkea”)

5. Aikataulun laatiminen. (Tavoite: syyskuisena synttärinä painoni on entisellään –  samana kuin jo 20 vuotta).

Kas. Projekti on toteutusta vailla valmis.

Nyt lasillinen viin… eikun vettä! Tänään valitsen aprikoosinmakuisen veden. Lounaaksi herkullinen grillip..eikun keitetty kukkakaali. Käyn päivällä kirjastossa. Fillarilla. Hankin lisää kirjallisuutta. Katselen ihmisiä. Onkohan muillakin löysien kukkamekkojen alla samoja ongelmia?

Toki täytyy sanoa:

Tämä kesälomakuukausi todella rentoutti. Lomaa kaikesta.

Se oli lomaa myös itsensä tarkkailusta, kaikista projekteista. Mutta sen totesin, että

Puheet siitä, että paino pysyy hallinnassa, jos sitä ei pidä hallinnassa, on täyttä roskaa.

MOT.

Raportoin etenemisestä.

Lue lisää ja kommentoi

Menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat

Olen aina ollut kiinnostunut tulevaisuudesta. Skenaariot ja Esko Valtaojan tutkimukset  ja tarinat kiehtovat:

 ”Kvartaali on vähintään 25 vuotta!”

Noin viisi vuotta sitten pääsin tekemään Sitran ERA-ohjelmassa Tulevaisuusuutisia. Syntyi UUTISET 2030.  Vuotta myöhemmin sain tehdä EkoCentrialle Uutiset 2040. Niistä innostuneena  loin vuonna 2012 Tulevaisuusuutiset -konseptin ja -nettisivut. 

Ajattelin lähteväni tulevaisuusviestinnän polulle.

Innostuneella työllä tehdystä konseptista ei syntynyt yhtään uutta kauppaa. Ei tullut uusia euroja latiakaan, vaikka muutamia esityksiäkin asiasta kävin pitämässä – ilmaiseksi. Sen sijaan syntyi paljon enemmän.

Oma ajatteluni laajeni. Näkökulmani avartui.  Kirjasin unelmani.

Moni unelmista on alkanut toteutua. Jätin nyt sivut lepäämään. Ne ajoivat asiansa.  Antaa Urpo Martikaisen olla eläkkeellä ja digitaalisuuden löytää uusia muotoja. En yritä ennustaa.

Palaan UUTISET-konseptiin vuonna 2020. Siihen asti kerään muistoja ja tapahtumia. Haluan vuonna 2020 katsoa  Esko Valtaojan kvartaalia. Onko tolkkua -blogini on nykyisyys/menneisyys/tulevaisuusuutiseni

50 vuotta = kaksi kvartaalia.

50 vuotta = kaksi kvartaalia.

Vuoden vaihteessa on ihana kokea, miten menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat tässä hetkessä.  Se tarkoittaa mindfulnessiä eli tietoisuustaitoa.

Voisiko vuoden jokainen hetki sopia Mindfulnessin eli Tietoisen läsnäolon toteutukseen?

Vuonna 2014 pidän kiinni tästä hetkestä. Annan unelmien ja vaistojen ohjata. Alan jo uskoa, että se kantaa.

Ei tämä hetki ole vain vuoden vaihtuessa uudenvuoden yönä  klo 24. Se on joka hetki.

Lue lisää ja kommentoi

Onko professorin sana totta?

Viime viikoilla on ruoka taas ollut  kovasti otsikoissa.  Se on varma joulun merkki. Toki ruoka ravitsemussuosituksineen ja ympäristönkuormituksineen on pitkin vuotta 2013 ollut kuuma peruna.

Uusi piirre uutisoinnissa on se, että nyt on otettu professorit kehiin.

Asialleen uskollinen  professori Kari Salminen kertoi Kehittyvä Elintarvike -ammattilehdessä (6/2013) taas kerran, että voin parjaus on väärää tietoa. Siitä pienilevikkisestä ammattilehdestä ei suurta kohua syntynyt, eikä siinä ollutkaan mitään uutta.

VOI_Salminen 2013 001

Onneksi professori Pekka Puska ei enää tartu rasvakiistaan. Hän jää eläkkeelle.

Hän puhuu  nyt sote-uudistuksesta -  oikein viisaasti.

12.12. Iltalehti otsikoi isoin mainoksiin:

Professori tyrmää kevytmargariinit.

Iltalehden lehtijuttu kertoi vanhan totuuden: kevytlevitteessä on vähemmän rasvaa, siis vähemmän myös hyvää rasvaa.

Kevytmargariini onkin pahaksi

 

13.12. tuli ulos tieto nitraatista. Otsikot huusivat:

”Lapsille vain kaksi nakkia viikossa!” 

Kohu-uutinen oli peräisin Eviran riskien arviointihankkeen uutisoinnista.  Uutinen oli vanha. Se on kuultu esimerkiksi vuosi sitten.  Syynä nitriitin lisäksi suola ja muut lisäaineet. Jäin kaipaamaan  puolustuspuhetta professori Eero Puolanteelta.

Kun oikein tarkasti lukee näitä kohu-uutisia, voi kaikista löytää yhden yhteisen sanoman. Se löytyy Mikael Fogelholmin (joka syö jäätelöä!) kirjoituksista ja niin  myös Kari Salmisen ”kohu”kirjoituksesta. Viimeisestä kappaleesta.

Kaikki ruoka on sallittua, kun sitä syö kohtuudella.  Se on myös kaikkien professorien mielestä totta.

VOI 2_ Salminen 2013 001.kohtuus jpg

Ja mikä parasta.

Jouluna sen tolkun ja kohtuuden saa päiväksi unohtaa.  Siihen yhtynevät kaikki professorit.

Onko tolkkua -blogi siirtyy joulun viettoon ja palaa välipäivinä.

Tolkuttoman hyvää joulunaikaa professoreille ja kaikille muillekin.

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi