— Onko tolkkua?

Arkisto
Onko tolkkua

Luottamus

Viikonloppu oli taas täynnä epävarmuutta lisääviä uutisia. Maailma tuntuu entistä turvattomammalta paikalta.  Jokainen meistä etsii ympäriltään turvaa tuovia asioita. Luotettavuus nousee uuteen arvoon.

Keneen voi luottaa?

On ihmisiä,  joilla on tapana tehdä ohareita. He ovat lupauksen pettäjiä, joiden maine sellaisena myös kiirii.

Jokainen meistä tuntee ystävänsä.

 Tiedämme ystävistämme kuka on 100% luotettava ja kuka tekee lähes varmasti oharin.

Kun asiakas tekee varauksen lääkärille, kampaajalle, ravintolaan, tilaisuuteen niin varauksen saaja ottaa asian jokaisen kohdalla yhtä  tosissaan.  Joukossa on heitä, jotka eivät peru vaikka tietävät, että eivät pääse paikalle. He ovat itsekkäitä ja aiheuttavat  paljon harmia, tulon menetystä ja tehottomuutta.

Myös ravintola-ala on herännyt ohareihin.

Hyvä,  että asiasta puhutaan ja ravintola-ala on tehnyt asiasta Facebook -kampanjan. Stoppi ohareille.

Ohari

Mitä voimme tehdä?

1. Olla itse luottamuksen arvoisia niin ystäville kuin kaikille heille, joiden aikaa olemme ennakkoon varanneet ja – käyttäneet!

2. Sanoa suoraan kavereille, jotka tekevät ohareita (meille tai muille), että

Tuo ei vetele, ei ole tolkkua tuhlata muitten aikaa ja rahaa!

 

Lue lisää ja kommentoi

Luontoi(ntoi)lua

Luontoilu ja luontointoilu.  Voiko parempaa olla. Ihan lähellä meillä jokaisella. Ihan oma oikea kokemus. Kenellä minkinlainen.

Tunsin taas viikonloppuna olevani onnekas, kun sain olla niin monessa luontoon liittyvässä mukana.  Sekä teoriassa että käytännössä. Jos pitäisi jonkun asian puolesta vannoa/ ennustaa/ viisastella/ luoda ”mitäminäsanoin”-fraaseja, niin minä vannon luonnon nimeen. Sekä siihen mitä luonnossa jo nyt voimme kokea, että siihen mitä siitä vielä voidaan saada irti.  Viisasti toimien. Luontoa kunnioittaen.

Suomen luonto tulee olemaan 10 vuoden sisällä arvokkaampi kuin kukaan meistä osaa ikinä arvata!

Viikonlopusta on parasta tehdä kuvakertomus.

Metsähallituksen Luontopalveluissa mietimme Päivi Rosqvistin ja 50 luontopalvelujen asiantuntijan kanssa, miten kansallispuistot ja villiruoka kuuluvat yhteen.

Metsähallituksen Luontopalveluissa perjantaina mietimme Päivi Rosqvistin ja 50 luontopalvelujen asiantuntijan kanssa, miten kansallispuistot ja villiruoka kuuluvat yhteen.

 

Lauantaina pääsin Pohjois-Karjalassa miehen mukana hirvimetsälle ajomieheksi.  Koirat haukkuivat. Hirviä ei näkynyt, mutta luonto oli kaunis.

Lauantaina pääsin Pohjois-Karjalassa miehen mukana hirvimetsälle ajomieheksi. Koirat haukkuivat. Hirviä ei näkynyt, mutta luonto oli kaunis.

 

Hirviseurueen johtajalla on  kaikki kohdallaan. Niin myös tunnelma tulilla.

Hirviseurueen johtajalla on kaikki kohdallaan. Niin myös tunnelma tulilla.

Ruska. Puhdas metsä. Puhdas vesi. Hiljaisuus. Ei kaipaa sanoja.  Se on Suomi. Tässä on tolkkua!

 

10628486_10152701863464592_4865465273415507339_nRuska

Lue lisää ja kommentoi

Syötävä drinkki ja juotava salaatti

Kesävierailulla isäntäväki yllätti. Tarjolla oli alkudrinkki. Varsin modernisti koristelu ja ohuesta jalallisesta  lasista tarjoiltu. Vodka oli pääraaka-aine. ”Drinkki” oli varsin maukas ja erittäin kiinnostava tuttavuus.

Drinkin erikoisuus oli, että se syötiin lusikalla.

Noin 70-vuotias isäntä on innokas ruoka- ja juomaharrastaja, joka tahtoo testata uusia asioita. Kuten juoman hyytelöimistä. Samainen isäntä opetti minulle täydellisen uppomunan valmistuksen.

Luin Maaseudun Tulevaisuuden ruokasivuja. Siellähän ne olivat esiteltynä trendikkäät smoothiet (tosin otsikossa käytettiin nimeä pirtelö). Montaa herkullista marjapirtelöä olen jo pyöräyttänytkin. Tottakai avocadot ja mantelimaidot sekoitettu myös.

Vielä on itse kokeilematta Vihersmoothiet. Toki olen päässyt niitä muiden tekeminä maistelemaan.

Maaseudun Tulevaisuus suositteli juotavaa salaattia. Viherpirtelöä.

Ruokaan ja juomaan keskittyneet monet lehdet, kirjat ja blogit pursuavat hyviä uusia ideoita. Huomaan, miten helppo niistä on imeä iedoita, joissa on jotakin tuttuutta ja retroa; villiyrtit, nyhtöpossut, herkkuhampurilaiset. Mutta miten vaikeaa onkaan mennä jonnekin ihan uuteen, jolla ei ole mitään paikkaa lapsuuden muistoissa tai matkojen kokemuksissa.

 Juotava drinkki ja syötävä salaatti ovat varsin mainioita. Ihan sellaisenaan.

Tätä kirjoittaessani päätin, että kokeilenpa VIHERPIRTELÖÄ  (4 annosta)

  • 1 avokado
  • 1/2 kurkkua
  • 1 pieni kerä salaattia
  • 6-7 mintunoksaa
  • 1/2 limettiä
  • 4 dl omenamehua
  • jäämurskaa

Jaa. Lienee aika aloittaa syksy kaikenlaisilla kokeiluilla.  Harkitsen…

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Pitkien ajatusten puute

Lämmin kesä on tehnyt tehtävänsä. Kaikki työhön liittyvät ajatukset katkesivat.  Jopa niin perusteellisesti, että eivät millään halua palautua uomilleen. Mennään siis näillä uomilla. Lyhyillä ajatuksilla.

  • Tänään Helsingin Sanomissa loistava artikkeli sivistyksestä ja sen muuttumisesta. Herätti ajatuksia. Olisiko niin, että kun kesällä luin poikkeuksellisen vähän kaunokirjallisuutta, on ajattelukin nyt heikompaa. Uusi kulttuuri ja kirjallisuus eli RUOKA mielessä. Lounaspöydässä puhun mielummin uusista ravintoloista kuin essentialismista.
  • Olen noudattanut viikon verran ”täydellistä laihdutuskuuria”. Tilanne ennallaan. Lähipiirini nauraa avoimesti pakkomielteelleni.  (Hämmennys).  Ostin smoothie-kirjan. Nyt lähden hankkimaan marjoja. Smootheista on tullut uusi intohimoni. Puoli kiloa päivässä.
  • Piti alkaa siivota -> En jaksanut -> Toteutin unelmani -> Hankin lehmätaulun -> Sain siivousinnon, jotta se näyttäisi seinällä hyvältä.

Unohtumaton (4)

Kyllä lyhyilläkin ajatuksilla pärjää. Ainakin viikonloppuisin.

MOT.

Lue lisää ja kommentoi

”Täydellinen laihdutuskuuri”

Kesäloma-aika on ihanaa aikaa. Arkeen palatessa on aika sovitella työvaatteita ylle.  Se on tuskallista. Voi olla, että syynä on tottumattomuus mokomiin uniformuihin. Nihkeys voi johtua myös helteen hiostamasta ihosta kiristävien pukujen alla.

Toki on sellainenkin mahdollisuus, että kesä on tuonut kiloja. Harva käyttää mökillä digitaalivaakoja.  Loma eletään perstuntumalla.

Niin minä tein.  Eilen, ensimmäisenä työpäivänä menin vaakaan. Samaan vaakaan, samaan aamuaikaan, jossa talven mittaan tarkistan viikoittain painoni. Yritän näyttää samalta ja myös käyttää samoja vaatteita vuosia :-)

Lukema osoitti: Nyt tarvitaan ”täydellinen laihdutuskuuri”.  Pika sellainen.

Nyt on tilaus täydelliselle laihdutuskuurille. Kehitän 5 kohdan ohjelman.

Koska työ on täynnä projekteja, paras tapa on tehdä myös tästä projektikalenteri. Ei mitään elämänmuutoksia. Sen tein kesälomallani – elin kuin pellossa. En laskenut kaloreja, en kieltäytynyt jäätelöstä, en oluesta, en possumunkeista, enkä varsinkaan viinistä. ”Ja suolaahan pitää helteellä saada.”  Tulos tuntuu. Mikä olisikaan tilanne, jos lomaa olisi jatkunut vielä toinen kuukausi?

Kas tässä itseäni motivoiva projektisuunnitelma.

  1. Tosiasioiden tunnustaminen ja julkistaminen. (Siksi tämä julkinen blogi).
  2. Lähtötasomittaukset ja niiden kirjaaminen: paino, verenpaine, muut terveystiedot.  (Varasin ajan työterveyteen, mittauksiin, varmistin Kisakallion vuosittaisen kuntotestin työporukan kanssa).
  3. Tarvittavat investoinnit. (Hankin kaapin täyteen sopivaa syötävää). Marjoja, raejuustoa, ruisleipää, juureksia, erilaisia makuvesiä (joita yleensä en osta).

4. Motivaation ylläpito kirjallisuuteen perehtymällä (Ostin Anna-lehden, jossa ”Nopea detox-kuuri ennen arkea”)

5. Aikataulun laatiminen. (Tavoite: syyskuisena synttärinä painoni on entisellään –  samana kuin jo 20 vuotta).

Kas. Projekti on toteutusta vailla valmis.

Nyt lasillinen viin… eikun vettä! Tänään valitsen aprikoosinmakuisen veden. Lounaaksi herkullinen grillip..eikun keitetty kukkakaali. Käyn päivällä kirjastossa. Fillarilla. Hankin lisää kirjallisuutta. Katselen ihmisiä. Onkohan muillakin löysien kukkamekkojen alla samoja ongelmia?

Toki täytyy sanoa:

Tämä kesälomakuukausi todella rentoutti. Lomaa kaikesta.

Se oli lomaa myös itsensä tarkkailusta, kaikista projekteista. Mutta sen totesin, että

Puheet siitä, että paino pysyy hallinnassa, jos sitä ei pidä hallinnassa, on täyttä roskaa.

MOT.

Raportoin etenemisestä.

Lue lisää ja kommentoi

Neitsytperunaa

Huomenna menen Neitsytperunafestivaaleille Turkuun. Kun täällä Helsingissä sanon sanan Neitsytperuna, sille nauretaan. Itse olen siitä todella innoissani. Vaikken ole turkulainen. Huomenna selvitän,  miksi

  • minä olen niin innoissani
  • turkulaiset (osa) on innoissaan
  • helsinkiläiset (osa) ei tajua.

Kävin tänään Vanhassa Kauppahallissa (uusitussa).  Otin kuvan perunasta. Siiklistä. Huomenna kerron,  mitä mieltä ovat Neitsytperunasta  Vuoden Kokit 1995-2014.

Siikli kesäkuu 2014

Lue lisää ja kommentoi

Rakkaus, ystävyys, unelmat, intohimo…

Rakkaus on rohkea sana. Se on helppo laimentaa sanaksi ystävyys. Ystävyyden syvä merkitys kuitataan helposti ystävänpäivän julkisella facebook-päivityksellä tai ryhmätekstarilla (n. 100 parhaalle kaverille). Kun ystävä sitä peukuttaa, se on siinä.

Rakkaus voidaan ulkoistaa elokuvatähtiin, vaikkapa Tauno Paloon ja Ansa Ikoseen. Tällä viikolla nähdään televisioista sopivasti monet vanhat kotimaiset rakkauselokuvat.

RAKKAUS JA YSTÄVYYS

Viime viikolla silmiini alkoi tulla sana rakkaus liittymättä tämän viikon ystävänpäivään. Tulevaisuustutkija Elina Hiltusen ja Kari Hiltusen kaikissa skenaarioissa rakkauden merkitys pysyy, vaikka moni muu muuttuu.

Rakkaus on kantava voima myös 2035

Kuinka moni uskaltaa sanoa rakastavansa työtänsä?

Olen kuullut taiteilijoiden niin sanovan ja joskus myös kutsumusammattilaisten tai elämäntaitovalmentajien.

UNELMA

Viime viikolla julkaisimme Vuoden Kokki 2014 – ja Vuoden Tarjoilija 2014 -semifinalistit.  En kysynyt nuorilta kokeilta tai tarjoilijoilta, mikä on heidän motiivinsa ja rakastavatko työtänsä. Sen tiedän, että heillä on kaikilla on unelmia.

Tämän päivän kaikissa kilpailuissa, niin olympialaisissa kuin kokkikisoissakin,  viimeinen kaula otetaan sillä, että rakastaa tekemistään niin että intohimoinen harjoittelukaan ei maistu puulta.

INTOHIMO

Voittajilla on sekä taitoa että intohimoa työtään kohtaan.

Koska tulevassa Gastrossa julkistetaan Vuoden Kokki 1995-2013-historiikki, oli paikalle kutsuttu myös kaikki aiemmat vuoden kokit: Pekka Terävä, Aki Wahlman, Michael Björklund, Petteri Luoto, Markus Aremo, Peppi Aralehto, Henri Tikkanen, Marko Palovaara, Ari Ruoho, Juuse Mikkonen, Matti Jämsen, Mika Palonen, Henri Kotkavuori, Eero Vottonen ja Erik Mansikka.

Semifinaalin julkistamisen itseoikeutettu paikka oli Ravintola OLO, jota isännöi Vuoden Kokki 1995, Pekka Terävä. Intohimon todistukseksi otan OLO-ravintolan nettisivujen etusivun tekstipätkän:

 ”Meillä näkyy myös intohimo työtä ja ruokaa kohtaan. Kaikki Olossa jakavat sen saman tunteen – rakkauden ruokaan. Sen rakkauden ja aidon lämmön haluamme välittää myös vieraillemme.”

Tänä sunnuntaina kysyn itseltäni, osaanko elää ja tehdä työtä niin, että jaksan unelmoida, rakastaa ja olla ystävä?

ARJEN VALINNAT RATKAISEVAT

Jos syön hyvin, nukun hyvin, liikun säännöllisesti, ja välillä pysähdyn, voin iloita kaikesta siitä mitä on. Tässä vanhassa viisaudessa on tolkkua.

Ulkona pilkistää aurinko. Lihapata uuniin ja lenkille, ystävät!

Lue lisää ja kommentoi

Tasalukufriikki ja sata päivää

Maailma on niin monimutkainen, että sen hahmottamiseksi on pakko turvautua helpottaviin sääntöihin ja totuttuihin tapoihin.  Itselleni helpoin tapa on painaa mieleen tasalukuja, ja luoda tavoitteet tasaluvuille.

Pidän tasalukusyntymäpäivistä ja -työpäivistä.

Ensi viikolla, 14.1.14 on minulla 100 päivää täynnä tässä nykyisessä työssäni ELO-säätiössä. Laskin arki-, pyhä- ja juhlapäivät mukaan. Olin laittanut itselleni tavoitteen, mitä haluan valmiiksi sinä aikana. Se onnistui.

Sosiaalinen media on omiaan lisäämään tasalukuintoa. Bocuse d’Or Finland -facebook-sivuilla on tavoite 1000 tykkääjää. Tätä kirjoittaessani on 950 täynnä. Eikä ihme, että some koukuttaa. Grapevinen some-trendit 2014 arvioi  tulevaa.   LinkedIn- palvelun nousuun uskotaan.  Kauppalehti kirjoitti, että somessa jaetaan entistä useammin myös työpaikat. Eli ei keräily ihan turha harrastus ole.

Oli tärkeää päästä LinkedIn-palvelussa yli 500 kontaktin.

Tänään huomasin, että sain omassa twitterissä tavoitteen 500 seuraajaa rikki.

500 seuraajaa

12.1.2014 iloitsin, kun tuli twitterissä täyteen 500 seuraajaa.

On monia tapoja yksinkertaistaa elämää.

On varmaan muitakin tapoja yksinkertaistaa elämää. Moni ystävä kertoo vähentäneensä tavaraa, lopettaneensa turhan ostamisen.  Osa vähentää aktiivisuutta jollakin sosiaalisen tai todellisen elämän tantereella saadakseen aikaa itselle ja omille unelmille.  Mutta kaikissa niissäkin on tavoitteena tasaluku. 100 tavaraa, 100 facebook-kaveria jne.  Itselle tavarankaan vähentäminen ei sovi. Olen keräilijä.  Rakastan kirpputoreja, jossa ostan, mutta en myy.

Seuraavaksi tavoitteeni on saada Barbie-valikoimaani tasan 200 yksilöä.

 

Lue lisää ja kommentoi

Menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat

Olen aina ollut kiinnostunut tulevaisuudesta. Skenaariot ja Esko Valtaojan tutkimukset  ja tarinat kiehtovat:

 ”Kvartaali on vähintään 25 vuotta!”

Noin viisi vuotta sitten pääsin tekemään Sitran ERA-ohjelmassa Tulevaisuusuutisia. Syntyi UUTISET 2030.  Vuotta myöhemmin sain tehdä EkoCentrialle Uutiset 2040. Niistä innostuneena  loin vuonna 2012 Tulevaisuusuutiset -konseptin ja -nettisivut. 

Ajattelin lähteväni tulevaisuusviestinnän polulle.

Innostuneella työllä tehdystä konseptista ei syntynyt yhtään uutta kauppaa. Ei tullut uusia euroja latiakaan, vaikka muutamia esityksiäkin asiasta kävin pitämässä – ilmaiseksi. Sen sijaan syntyi paljon enemmän.

Oma ajatteluni laajeni. Näkökulmani avartui.  Kirjasin unelmani.

Moni unelmista on alkanut toteutua. Jätin nyt sivut lepäämään. Ne ajoivat asiansa.  Antaa Urpo Martikaisen olla eläkkeellä ja digitaalisuuden löytää uusia muotoja. En yritä ennustaa.

Palaan UUTISET-konseptiin vuonna 2020. Siihen asti kerään muistoja ja tapahtumia. Haluan vuonna 2020 katsoa  Esko Valtaojan kvartaalia. Onko tolkkua -blogini on nykyisyys/menneisyys/tulevaisuusuutiseni

50 vuotta = kaksi kvartaalia.

50 vuotta = kaksi kvartaalia.

Vuoden vaihteessa on ihana kokea, miten menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat tässä hetkessä.  Se tarkoittaa mindfulnessiä eli tietoisuustaitoa.

Voisiko vuoden jokainen hetki sopia Mindfulnessin eli Tietoisen läsnäolon toteutukseen?

Vuonna 2014 pidän kiinni tästä hetkestä. Annan unelmien ja vaistojen ohjata. Alan jo uskoa, että se kantaa.

Ei tämä hetki ole vain vuoden vaihtuessa uudenvuoden yönä  klo 24. Se on joka hetki.

Lue lisää ja kommentoi

Kinkkua vai nyhtöpossua

Monissa jouluohjeisissa mainitaan uusi possuresepti.

Amerikasta asti tullut pulled pork.

Nyhtöpossu on joulun uusi musta

Hetken jo pohdin, että jätän kinkun laittamatta, ja rustaankin vain perinteisesti laatikot. Imelletty perunalaatikko on välttämätön, vaikka siitä meidän perheessä pitää vain minä. Sekametelisoppaa pitää olla, vaikka se on nuorisolle vitsi. Jospa vaikka uusi vävy pitäisi?  Minulle se tärkeä osa joulua, siis lapsuuden joulumuistoja.

Kun olin jättämässä kinkut kauppaan,  mieleni kuuli 23-vuotiaan poikani äänen.

”Mitä, eikö meillä ole kinkkua”

Ostimme pienimmän mahdollisen kinkun. Tyttäret olisivat olleet tyytyväisempiä kalkkunaan, minulle ja miehelle se on vieras valinta. Kompromissi löytyi. Teen säälittävän pienen kinkun lisäksi nyhtöpossua ja satsaan tosissani kaloihin.

On leppoisaa, kun jouluna saa hetkeksi unohtaa kohtuuden. Se koskee myös intohimoani,  suklaan syöntiä.  Määrittelen joulun joulupäiväksi, jotta ei viikon suklaitten jälkeen tarvitse ensi vuotta aloittaa 2:5-dieetillä, 5:2-dieetin sijaan.  Kumpikaan ei sovi mulle. Jos ei syö,  ei jaksa – edes nukkua.

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille.

 

 

Lue lisää ja kommentoi