— Onko tolkkua?

Arkisto
Onko tolkkua

Aktivistimummot – on tolkkua!

Viikko sitten, 23.10.2019 julkistimme ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja toivon tuomiseen keskittyvän kansanliikkeen, jota olemme 12 mummon voimin alkuvuonna valmistelleet.   Oli upeaa huomata, että heti tiedotteen julkaisemisen ja facebook-sivun avaamisen jälkeen, saimme kymmeniä pyyntöjä päästä ryhmään. Koska ryhmä on julkinen, pääsevät myös muut kuin ryhmäläiset näkemään, mikä mummoja huolettaa ja mikä innostaa.

Aktivistimummot-facebook-sivun lisäksi on hyvä käydä katsomassa myös aktivistimummot.fi –nettisivu, jonne me huolella valituin sanakääntein keräsimme asiat, jotka meitä motivoivat ja joita tahdomme aikaansaada. Nettisivuilla esittelemme 12 perustajamummoa lastenlastemme piirtämän kuvan kera. Kun tänään kokoonnuimme Oodissa, otimme kuvan, josta jäsenet on  helpommin tunnistettavissa. (Tästä kuvasta puuttuvat Eevis, Reetta ja Karkki).

Mikä on viimeisen viikon aikana erityisesti ilahduttanut?

No se, että saimme viikossa kasaan lähes 300 mummon ryhmän.
Mukana on muutama pappa, useita isotätejä  ja kummitätejä. Moni esittäytyi ja kommentoi ryhmään tuloaan.
Ihania kommentteja.  Paljon hyvää keskustelua. Joukkoon saatiin monia, jotka perustajamummojen tavoin tahtovat antaa oman asiantuntemuksensa veloituksetta käyttöön. Se on valtava voimavara!

Kun ensimmäinen viikko oli täyttymässä, yksi ryhmämme jäsen, Leppäsen Anne teki yhteenvedon asioista, jotka ensimmäisellä viikolla puhuttivat.

Aktivistimummot-ryhmä on ollut viikon julkinen ja yhtenä perustajajäsenenä ajattelin summata, mitä ryhmässä tapahtuu. Jäseniä on tätä kirjoittaessa 244! Aktivistimummot pitävät lastenlasten ja kaikkien tulevien sukupolvien hyvän elämän edellytyksiä sydämenasianaan. Hienoa, että mukaan on liittynyt myös arvomme jakavia pappoja, varamummoja ja tätimummoja. Ilmastovanhemmat ry seuraa aktivistimummoja ja tekee mielellään yhteistyötä kanssamme.

Aktivistimummot-ryhmässä on tavallisia aktivisteja ja todellisia asiantuntijoita. Monet ovat kertoneet jo pitkään tehneensä ilmastolle hyviä henkilökohtaisia valintoja. On kerrottu omista käytännöistä esimerkkeinä lajittelu, kierrätys, kasvisten ja villiruoan käyttö, autoilun välttäminen ja yleinen nuukuus.😄 Nyt on haastettu ilmastodieettiinkin! Mahdoinko jo lupautua… Keskusteluun on linkattu ajankohtaisia, itseä puhuttelevia ilmastouutisia. Artikkeli ekososiaalisesta sivistyksestä herättää ajatuksia. Vaatteidenvaihtopäivä on mainion tuntuinen idea. Lentomatkailusta ja lentoverosta on liitetty useita linkkejä, ruokahävikki buffetpöydissä on puhuttanut, hiilinielujen toimivuus ja Suomen metsätalous paljonkin. On asioita, joista aktivistimummoilla on erilaisia taustatietoja ja myös eri näkemyksiä. Kommenteissa on tuotu esiin, kuinka aktivistimummoihin uskotaan positiivisena ja kannustavana toimijana. Erilaisten mielipiteiden esiin tuominen on valaisevaa, olen oppinut paljon. On kuitenkin tärkeää, että keskustelemme tässä ryhmässä rakentavasti.

Ryhmän puitteissa tullaan järjestämään alustettuja keskustelutilaisuuksia ja varmasti myös muita tapahtumia, jotka tähtäävät ilmastonmuutoksen torjumiseen. Kaikista aktivistimummoista riippuu, millaista toimintaa toteutamme. Tämä on vasta alkua. Kiitos mukaan tulosta!

Twitterissä jaettiin ja peukutettiin

Oma erityinen intohimoni on twitter, joka ottikin #aktivistimummot innolla vastaa.  Kopioin tähän twiitin, joka sai kaikkein eniten kommentteja ja jakoja. Aivan, myös me mummot halutaan olla liikkeellä @hyvansaanaikana .

Nyt kun alkuhuuma on ohi, on aika tekojen.  Kun tänään tapasimme perustajaryhmän kanssa, saimme monta päätöstä aikaan.  Mitä teemme:

  • Tervehdimme innolla Ilmastoisovanhempien vetoomusta. Samalla asialla. Allekirjoitamme. Julkaisupäivä Lasten oikeuksien päivä 20.11. on loistava ajoitus.
  • Marraskuun teemaksi valitsimme vaatteet ja ilmasto. Etsimme marraskuulle blogin kirjoittajaa.
  • Joulukuussa aktivistimummot kirjoittavat kirjeen joulupukille. 
  • Tammikuussa on aika päästä eroon ilmastoähkystä ja -ahdistuksesta ja korvata se teoilla.  Aloitamme yleisötapahtumat.
  • Helmikuussa on monenlaisen yhteistyön aika.

Vapaaehtoistyö on ihan parasta kun se on mukavaa ja merkityksellistä.

Siinä on tolkkua!

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Tunnustan: Söin kinkkusämpylän

Viikko sitten osallistuin kiinnostavaan tilaisuuteen. Perjantaina 13.9. Sitra organisoi ilmastosta twiittaaville mahdollisuuden kokoontua Hanasaareen #ilmastotwitter – iltapäivään.

Menin paikalle hyvissä ajoin. Luentosalin eteen laitettiin juuri runsaita tarjoiluja. Vadeille oli aseteltu isot kasat herkullisen näköisiä kinkku- ja juustosämpylöitä. Keskipöydällä oli tarjolla erikseen merkattuna yksi (1) gluteeniton smpylä ja  kaksi (2) vegaanisämpylää.  Kahvia, teetä, sokeria ja maitoa. Siis suomalaisten kokoustarjoilujen perussetti!  Otin hyvällä ruokahalulla kahvini kanssa kinkkusämpylän. Maitoa en kahvissani käytä. Näiden kanssa asetuin saliin, 64 muun ilmastotwiittaajaan joukkoon. Ympärillä oli tutulta näyttäviä, eri-ikäisiä kasvoja twitterin profiilikuvien syöveristä. Todellisia tuttuja oli joukossa vähemmän.

Ohjelma oli kiinnostava. Nuoren ilmastoaktiivin, Atte Ahokkaan innostava aloitus. Hän puhui aikuisten ja päättäjien vastuusta.  Vihreän Langan Riikka Suomisen terävät kommentit journalismin vastuusta ja ihmisten medialukutaidosta.  Tunnustettu tutkija,  ”IPCC-ilmastouskovainen” Markku Kulmala innosti ymmärtämään ilmastomuutokseen liittyviä isoja kokonaisuuksia ja asioiden yhteyksiä.  Hän kertoi hyvät uutiset: Venäjällä ja herätty ja Kiinan kokonaispäästöt ovat laskussa. Parasta iltapäivässä oli se, että jokaisen puhujan alustus herätti monipuolisen keskustelun. Tietoa ja kokemuksia jaettiin innolla #ilmastotwitter ’issä.

Minulle jäi erityisesti mieleen tutkijatohtori  Janne M. Korhosen esitys. Hän kertoi, että aika on loppumassa ja on käännettävä kaikki kivet. Hän haki viimeistä käännettävää kiveä historiasta.  Mahdollisuus löytyi  USA:n toimista ja Rooseweltin päätöksistä aikana, jolloin USA ja liittoutuneet olivat jo häviämässä toista maailmansotaa 1940-luvulla.

Toisen maailmansodan ja USA:n toiminnan oppi oli, että pärjätäkseen

Pitää luoda uusi skaalattava malli ja toteuttaa se nopeasti

USA onnistui murtamaan Saksan ylivallan moninkertaistamalla pikavauhtia varustelunsa. Laivojen ja lentokoneitten tuotantoa tehostettiin jopa 100-kertaiseksi –  siitäkin huolimatta siihen käytettyjä varoja kauhisteltiin.  Vastaava toimintatapa ilmastonmuutoksen torjuntaan muutettuna merkitsisi nopeaa, teollista hiilineutraalien energialähteitten käyttöönottoa.

Tarvitaan iso systeeminen muutos

Ehdotus kuulosti hyvältä, vaikka sotaesimerkki yllätti. Olin varma,  että valistunut ja aktiivinen kuulijajoukko esittää vastalauseita sodan raakojen keinojen ihannoinnista. Vaan niin ei käynyt. Kaikki tuntuivat olevan samaa mieltä ratkaisun järkevyydestä. Ei haittaa vaikka oppi on sodassa saatua.

 Skaalattavuuden hyödyt otettava käyttöön!

Innostavan ohjelman lopuksi Sitran Mari Pantzar ynnäsi  kommentteja ja palautteita, joita ilmastotwitter oli kirvoittanut.  Innostusta ja ihastusta pääosin. Vain yksi asia oli saanut kovasti kritiikkiä.  Kinkkusämpylät.
Järjestäjä otti syyn tilaajan eli Sitran piikkiiin.

Huomasin, että keskusteluissa kinkkusämpylätarjoilua kommentoitiin jopa katastrofaaliseksi. Joku piti myös kinkkusämpylän ottaneita suorastaan epäuskottavina ilmastoasiantuntijoina. Todellinen #kinkkusämpylägate

 

On helppo olla samaa mieltä, että kokoustarjoiluissa tulee olla vaihtoehtoja, vegaaneille,  fleksaajille, sekasyöjille ja allergisille. Kun oli kyseessä Sitran tilaisuus, moni odotti lihatonta tarjoilua.  Itse sekasyöjänä en tietenkään pitänyt asiaa ollenkaan katastrofina. Sämpylät olivat herkullisia. Sämpylöistä syntynyt keskustelu oli minulle ruoka-alan vaikuttajalle  ammattillisesti todella kiinnostava.  Siksi peukutan Teemu Vaarakallion huomiota ja siitä syntynyttä keskustelua.  Koska päivä sattui hävikkiviikon perjantaiksi,  Kia Aarnion kommentti ihastutti erityisesti.

Hämmästelin taas, miten merkittäväksi itseä kuvaavaksi seikaksi ruokavaliovalinnat ovat tulleet.
Ruokavalion maidottomuudesta ja erityisesti lihattomuudesta on tullut näkymätön kruunu omien ilmastotekojen todistuslausunnoissa. Ei ollenkaan riitä, jos kertoo vähentävänsä autoilua, ostavansa vähemmän tavaroita ja minimoivansa lentämisen, sekä ruoassa suosivansa sääntöä

#enemmänkasviksia #vähemmänlihaa

Taas huomaan, miten huonosti me suomalaisen vastuullisen ruokaketjun puolestapuhujat olemme osanneet argumentoida suomalaisen ruokavalion syntyä ja historiaa.  Tuli mieleen, että maamme  menestystarina pitäisi osata kertoa yhtä hienosti kuin JMKorhonen kertoi USA:n menestystarinan toisessa maailmansodassa. ”Ne pienet pohjoisen maan maitotilat ja ruohoa syövät lehmät toivat sen verran ruokaa sodanjälkeisiin köyhiin pirtteihin, että lapset saatiin kasvamaan ja kouluihin. Kasvimaat, maksuton kouluruoka, ja siellä tarjotut keitot ja puurot avittivat.  Pohjoiseen maahan kasvoi vastuullinen kansa, joka kaupungistui, ja osaa nyt hyvällä osaamisella luoda todellisia ratkaisuja maalle ja kaupunkeihin.”

Miten luoda suomalaista vastuullisesta ruokaketjusta skaalattava malli, joka huomioi monipuolisesti globaalit ja lokaalit haasteet.

Ehkä niillä ruohoa syövillä lehmillä voi olla joku osansa ratkaisijoina. Niin tai näin.
Ainakin meillä koulutetuilla ja kokonaisuuksia ymmärtävillä ihmisillä on tärkeä ratkaisijan osa.

 

Kuvan kinkkusämpylä ei liity rikokseen.

Nyt se on tunnustettu. Söin kinkkusämpylän.  Soitin jälkikäteen Hanasaareen ravintolapäällikölle  ja kysyin mistä heidän kokoustarjoilujen leivät, juustot  ja kinkut ovat peräisin.

Lukas Hemnell kertoi, että kaikki ovat kotimaisia.

Huokasin helpotuksesta.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Tolkun ihmiset – tutkittua tietoa

Kun Sauli Niinistö nosti viime viikolla otsikoihin Tolkun ihmiset, en ollenkaan hämmästynyt. Teema sopii hänelle hyvin. Nousihan hän kirkkaaasti ykköseksi reilut kolme vuotta tekemässämme Suomen ensimmäisessä laajassa  Tolkku-tutkimuksessa  (Kuule Oy, Tripod Research Oy, 2012, n= 700), jossa ihmisiä pyydettiin nimeämään tolkullisimpia suomalaisia.

Tolkku-tutkimuksessa 2012 Sauli Niinistö oli Tolkun ihminen nro 1.

 

Niinistö

Samassa tutkimuksessa selvitettiin, miten ihmiset määrittelevät tolkun ja onko eri ihmisryhmillä käsitteen suhteen eroja. Tutkimuksessa suomalainen asenneilmasto näyttäytyi varsin suvaitsevaisena ja sallivana. Samasta työstä halutaan myöntää sama palkka, eikä ihmisiä haluta syrjiä sen enempää ihonvärin kuin seksuaalisen suuntautumisenkaan vuoksi.

Mitä tolkku ja tolkuttomuus suomalaisille tutkimuksen (2012) mukaan tarkoittaa?

  • Suomalaisten mielestä: Tolkku on järkeä ja kohtuutta.
  • Tolkku on suomalaisille tuttu asia, jonka perimmäisestä merkityksestä ollaan samaa mieltä.
  • Tolkku tarkoittaa monelle myös suhteellisuutta, asiallisuutta, reiluutta ja oikeudenmukaisuutta.
  • Tolkuttomuus liittyy useimmiten rahaan. Velaksi eläminen oman nautinnon vuoksi koetaan kaikkein tolkuttomammaksi.
  • Suomalaiset uskovat ahkeruuteen ja työntekoon, ja laiskuutta pidetään tolkuttomana.

Onko eri ihmisryhmillä eroja tolkku-käsitteen suhteen?

  • Eri sukupolvet ovat melko yksimielisiä tolkullisista ja tolkuttomista asioista ja ihmisistä.
  • Omaa ikäluokkaa pidetään aina tolkullisempana kuin seuraavia.
  • Miesten ja naisten mielipiteissä ei ole merkittäviä eroja
  • Suurimmat erot syntyivät, kun tulokset jaoteltiin poliittisen kannan mukaan. Punavihreän puoluekannan edustajat näyttäytyivät humanistisimpana ryhmänä. Perinteisen oikeiston kannattajien maailmankuva ei juurikaan poikkennut koko väestön maailmankuvasta. Perussuomalaiset erottuivat muutamissa kysymyksissä eniten keskiarvoista –  ainakin vuonna 2012.

Mistä on peräisin sana tolkku?

  • Tolkku-sana on peräisin venäjän kielen tolk-sanasta [толк], jolla on sama merkitys kuin suomen sanalla järki, äly, kohtuus tai ymmärrys. Se on ollut 1700-luvun lopusta lähtien suomen kielessä.

Raha ja oikeudenmukaisuus tolkun ytimessä

Syksyllä  2012 oli edellinen tolkku-keskustelun iso aalto.  Silloin pääaihe oli raha. 

Keskustelu kuntavaalivuonna lähti liikkeelle verotietojen julkistamisesta. Silloin tulivat esiin johtajien bonukset. Käytiin keskustelua siitä, miten monikertainen voi johtajan palkka olla verrattuna työntekijöihin.

Kysyttiin, onko tolkullista, jos johtajan palkka on 100-kertainen työntekijään verrattuna?

Tutkimukseemme perustuen kirjoitin Hallitusammattilaiset ry:n Boardview-lehteen aiheena tolkullista palkitsemista. 

Tänä talvena tolkku-keskustelun ytimessä ovat oikeudenmukaisuus ja itsekkyys.

Vuonna 2012 ulkomaalaisia ei nähty uhkana, vaan työvoimana. Ulkomaalaisia koskevissa asioissa pidettiin erittäin tolkullisena samanarvoisuutta ja samanpalkkaisuutta. Toisen ääripään maahanmuuttoon toi vuoden 2015 pakolaisvirta lieveilmiöineen.  Mielipiteet polarisoituivat ja molemmissa ääripäissä jyrisi.

Tässä tilanteessa alettiin pohtia, missä  menee  oikeudenmukaisuuden ja itsekkyyden rajat ja missä kultainen keskitie.

Tolkun ihmiset käyvät kultaista keskitietä

Iisalmen Sanomien toimittaja Jyri Paretskoi viitoitti 28.1.2016  kultaista keskitietä Tolkun ihmiset -kolumnissaan. Se nousi otsikoihin presidentti Niinistön ja Teemu Selänteen referoimana.

Teemu selänne

Nyt keskustelu on kaikkien huulilla. Pääset testaamaan Iltasanomien pikatestillä, oletko tolkun ihminen. Testaa! 11 kysymystä oli aseteltuna niin, että oli vaikea vastata muuta kuin kyllä ja saada tulos 11/11.

Mukana on myös äänestys:

Tarvitaanko nyky-Suomessa enemmän tolkkua! Kyllä, sanoo 93%!

Vastauksia oli annettu lähes 44 000 ja 93% on sitä mieltä,  että tarvitaan enemmän tolkkua! Eli 7% sanoo, että ei tarvita lisää tolkkua.

Miksi pakolaisista tuli tolkkukeskustelun aihe?

Tutkimuksen (2012) mukaan tolkuttomuus liittyy useimmiten rahaan ja oikeudenmukaisuuteen. Velaksi eläminen oman nautinnon vuoksi koetaan kaikkein tolkuttomammaksi. Suomalaiset uskovat ahkeruuteen ja työntekoon, ja laiskuutta pidetään tolkuttomana. On oletettavaa, että jos pakolaisia nähdään tulleen meille laiskottelemaan ja nautimaan luomastamme hyvinvoinnista, sitä pidetään tolkuttomana, vaikka tilanne ei olisikaan niin eikä varsinkaan sotaa pakoon lähteiden oma syy. Pidetäänhän laiskottelua ja toisen varoilla elämistä tolkuttomana teki sitä kuka tahansa. Selvää on, että tolkuttomuutta edustaa kaikki rikollisuus.

Tolkku ja minä

Olen aina kiinnostunut tolkkukäsitteestä. ”Pitäkää tolkku päässä” tai ”Onko tuossa tolkkua”, oli tärkeimmät kasvatusopit kotoa. Väitän, että tolkku opitaan kotoa.  Innostuimme asiasta yrityksessäni Kuule Oy:ssä ja tutkimme tolkkua, jotta saimme käsitteelle raamit. ET-lehti kirjoitti laajasti aiheesta näkökulmanaan huoli siitä että itsekkyys lisääntyy.

Onko tolkkua oli helppo valinta blogini nimeksi.

Loppuelämäni katson asioita näkökulmalla, onko niissä tolkkua.

”Tutkimus pursuaa herkullisia yksityiskohtia.  Oli kiinnostava kuulla, että tolkullisimpana jokapäiväistä alkoholin nauttimista piti 50-59-vuotiaiden ryhmä ja kansalaispalkkaa tolkullisena pitäviä oli eniten y-sukupolvessa eli 1980-1999 syntyneissä. Sen sijaan suuret ikäluokat näkivät sekä kansalaispalkan että subjektiivisen päivähoito-oikeuden tolkuttomina

*Seija Kurunmäki, Kuule Oy, kommentti tutkimustiedotteesta

Tolkun vaarat

Tolkku on nyt kovassa huudossa. Vastaansanojiakin löytyy. Pelätään, että tolkku tasapäistää ja estää innovatiiviset uudet näkemykset. Sen taakse mennään vanhoollisuutta puolustamaan. Voisiko ajatella, että kun joukossamme on riittävän paljon tolkun ihmisiä pitämässä taloutta ja muita isoja asioita kunnossa, mahtuu joukkoon uusia ensikuulemalta tolkuttomilta kuulostavia ajatuksia ja tekoja (tutkimusta!).  Sellaisia josta syntyy jotakin uutta ja ihmeellistä.

Tervetuloa te kaikki tolkuttomat!

Surullisinta on, jos ne 7%, jotka eivät halua lisää tolkkua (Iltasanomien tutkimus), käyttääkin energiansa tolkullisten aikaansaaman hyvän tuhoamiseen.

Siinä ei ole tolkkua!

Lue lisää ja kommentoi

Onko tolkkua? Ei.

Tänään 14.11. heräsin peltikattoon ropisevaan  marraskuun sateeseen. Kotona on lämmintä ja turvallista. Postilaatikkoreissulla huomasin, että moni naapuri on jo virittänyt jouluvalot pimeyden piristykseksi.

Yöllinen tekstiviesti Pariisiin muuttaneelta tyttäreltä ja hänen mieheltään oli kääntänyt ajatukset viikkojen työmoodista siihen, mihin tämä maailma on menossa. Herkistynein aistein aamun Hesarin  uutisiin keskittyminen sai huomaamaan, että

Nyt ei maailmanmenossa ole mitään tolkkua

Aamun teksti-TV:n taustamusiikkina soi polkka. Uutiset kertovat 140 pariisilaisesta kuolonuhrista. Aamun uutiset kertovat lisääntyvän pakolaistuvan aiheuttamista maiden väliin viritettävistä aidoista ja muureista, maahantulijoiden kontti- ja telttamajoituksista. Viime päivien Slushin huuma on jo tänä aamuna muuttunut järkyttävien talouslukujen realismiin.

Suomi on kusessa.

Irtisanomiset leviävät yrityksistä yliopistoihin. Parannuskeinojakin esitetään. Sopivasti joulun alle on viritetty postin lakot. Ei kulje Hesarit ei paketit. Niin on lämmintä, että jäänmurtajalakot eivät ole vielä ajankohtaisia, mutta vähäisen viennin estämiseksi on monia muitakin keinoja.

Ei ole Suomenkaan menossa tolkkua.

Sitten hyviin uutisiin. Tyttäreni lähetti viestin, että naapurikorttelin terroriteosta huolimatta, he ovat turvassa. Hätätila Pariisissa jatkuu.

safe_image

French President François Hollande has declared a state of emergency across France after a series of terror attacks on Friday night. The duration of the state of emergency remains unknown.

Laura Pörsti Merkitsi olevansa turvassa · 5 tuntia sitten 

Lisäys 15.11. Laura kirjoitti samoista hetkistä omassa blogissaan. Lue Lauran ajatuksia. 

Miikka Pörsti Merkitsi olevansa turvassa · 5 tuntia sitten

1411 kynttilä
On pimeää. Lauantaiaamu Espoossa on hiljainen. Sytytän kynttilän. Viritän tänään jouluvalot.
Toivon ja rukoilen, että tähän maailman menoon  saadaan tolkkua.

 

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Päivityksiä – eteenpäin ja taaksepäin

Viimeisen parin kymmenen vuoden aikana tietokonetta, puhelinta tai palveluntuottajaa vaihtaessani,  olen huokaillut,  josko näillä päivityksillä menisi loppuelämä. Vaan ei.

Päivityksiä tietotekniikan kanssa pitää tehdä useammin kuin terveystarkastuksia.

Eikä siinä vielä kaikki. Jotta osoitan olevani olemassa,  päivitän itseni, olemassaoloni  ja kiinnostukseni ainakin muutamaan sosiaaliseen mediaan päivittäin.

Päivitän itseni somessa heti aamusta.

Viime viikolla kuulin, että, jos haluaa oikeasti olla ajan tasalla ja osallistua oman alan keskusteluun, voi ostaa palvelun, joka listaa  kaikkien some-kanavien  aiheesta käymät keskustelut muodossa, johon voi saman tien vastata ja kommentoida.

”Osta palvelu, joka kerää tiedot palveluista – työlistaksi sinulle. Heti aamusta.”

Eli nyt tarvitaan palveluja, jotka yhdistävät palveluja, jotta ihminen pysyy sosiaalisen median perässä.  Se ”helpottaa” sinua tuomalla Facebook-, Twitter-, Instagram-, LinkedIn-, Whastsapp-, Pinterest-, Snapchat-, Periscope-keskustelut sopivasti työlistaksi.  Tottakai se kirjaa myös kaikki ne blogit, joihin olisi hyvä käydä fiksu kommentti heittämässä.

Miksi kaikkiin asioihin pitäisi reagoida? Onko siinä tolkkua?

No, ei kyllä ole.

Huomasin, että tässä menee se raja, joka tuntuu mielekkäältä, vaikka aktiivinen somessa olla tahdonkin.

Päivitätkö itsesi menneisyyteen  – nyt arvokkuus on in!

Sama koskee ikääntymistä. Moni yrittää ponnekkaasti päivittää ikäänsä  taaksepäin. Moni  ikäiseni haluaa näyttää teiniltä.  Siinä saa vartaloa survoa ja ihoa kiristää. Ihan fiksut ihmiset hurahtavat kauneusleikkauksiin. Se vaan ei mene niin,  vaikka terveys ja nuorekkuus ovatkin tavoiteltavia.

Kyllä minä tänään ilahduin,

kun aamun Hesarissa huomasin otsikon, jossa siteerattiin Imagea. Suomalaisten naiskirjailijoiden kuvat oli jutussa vanhennettu ja jutussa kerrottiin, että arvokkuus on nousussa

”Trendi siis on,  että ihmisiä ei enää photoshopata nuoremmiksi, vaan heistä tehdään vanhemman näköisiä. Arvokkuus on noussut uuteen arvoon. Ei mitään start-upeja, hehkutetaan kokemusta ja karismaa. Vanhan näköinen on uusinta uutta.” Image

Toisen kerran ilahduin, kun Kirjamessuilla sain hypistellä ihan oikeita kirjoja.  Kirjoja ei tarvitse päivittää. Saa vain köllähtää sänkyyn kirjan vietäväksi.  Kirja ei vaadi joka sivun jälkeen kommenttia, tykkäänkö, eikä tarvii ottaa live streamia siitä, millä sivulla menee ja missä asennossa löhöää.  Saa vain lukea. Ja ehkä nukahtaa.

Postikortit vuodelta 1944

Vielä kolmannen kerran ilahduin, oli löysin Kirjamessujen postikortit.  Niihin, kun laittaa vastaanottajan nimen, pienen tekstin  (saa olla yli 140 merkkiä)  ja postimerkin (niitäkin on niin kauniita!) , tietää, että tervehdys  menee perille ja pysyy pitkään ystävän jääkaapin ovessa.  Postikorttiosastolla vastaani tuli postikorttiarkki vuodelta 1944.

Se oli hieno.  Se on ikuinen.  Niitä ei kohta enää saa. Ostin sen. Sitä ei tarvitse päivittää. Se on pysynyt samana jo 70 vuotta. Kyllä se vielä toiset 70 vuotta pysyy.

 

kukkakortti2

ps. Kirjamessujen yhteydessä pidettävä Viini, ruoka ja hyvä elämä -tapahtuma oli taas hieno. En nyt ala sitä kuvaamaan, vaikka tärkeä #ruokakulttuuri -tapahtuma onkin. Juomakulttuuri hienosti esillä myös.  Tunnelmaa ja tuotteita kuvaa oikein ansisokkaasti  blogi   Andalusianauringossa 

Siirryn kirja-aarteiden pariin.

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Ajattelun aika

Sateenkaari_nEn muista, milloin olisin viimeksi irrottautunut työstä täysin. Tänä kesänä sen tein. Laiton kesäkuun lopussa sähköpostiini ilmoituksen, että palaan kesälomalta 3.8. ja siihen asti toinen henkilö hoitaa asioita. Nyt,  noin 5 päivää ennen loman loppumista, alan jo kaivata työn tuomaa säpinää.

Samanlaisia ilmoituksia olen laittanut ennenkin. Nyt ero oli siinä, että pidin ilmoituksestani kiinni.  Lepäsin työasioista. Luonnon ja sääilmiöiden seuraaminen, puhdetyöt ja sadepäivien kirjanautinnot antoivat tilaa pitkillekin ajatuksille.  Olin kuulevinani suhinaa: alitajuntako siellä hyrräsi?  Full mind  muuttui mindfulnessiksi.  Aivoilla oli autuas olo.

Autuutta aivoille -teeman ympärille Raija Kivimetsä on tuottanut  kokonaisen sivuston. Kävin tutustumassa. Luonnon parantava voima oli sivuilla vahvasti esillä. Siihen uskon. Silmiin osui teksti:

Jopa sydämen voi vaihtaa mutta ei aivoja. Pidä niistä huolta!

Kun palasin kesälomalta, palasin myös tsekkaamaan, mitä sosiaalisessa mediassa on kesän aikana poristu. Pieni pelko oli mielessä. Mitä kaikkea olen missannut? Postauksiin uppoutuessani huomasin, että moni teema oli jäänyt huomaamatta.

Moni keskustelu jäi kesällä seuraamatta. Draaman kaari näkemättä. Haittaakse?

Ei haittaa. Kun välillä tyhjää aivonsa turhalta jatkuvalta aktiviteetilta, paranee oma kyky suodattaa olennaista epäolennaisesta. Silloin helpommin taas tunnistaa asiat, jotka ovat itselle oikeasti tärkeitä.

Heinäkuisessa Kauppalehdessä (Senja Larsen 6.7.) määriteltiin kesä ajattelun ajanjaksoksi. Erityisesti Mika Panzarin kommentti ihastutti.

”Vetäytyminen ajattelemaan on ikivanha tapa. Nykyaikaisen työelämän kummallisuus on se, ettei työpaikalla ole mahdollisuuksia ajatteluun. Siksi on pakko järjestää erilaisia seminaareja ja tapahtumia, joissa on aikaa ajatteluun yhdessä ja erikseen. Suomalaisen kesän vahvuus on heinäkuu ja loma. Se on palautumisen ja ajattelun aika.”

Kun kotona Espoossa kävin lenkillä mielimaisemissani Elfvikissä, pysähdyin tähän näkymään. Vaikka kaupunki pauhaa takana, osaavat lehmät keskittyä olennaiseen:  yhdessäoloon ja syömiseen.

Sitä paitsi lehmät vaikuttavat onnellisilta.

 

Lähtö_0257

Loman jälkeen minulla on tunne, että osaan keskittyä olennaiseen.  Yhdessäolon ja syömisen lisäksi niihin asioihin, ihmisiin ja töihin, jotka ovat minulle (ja työyhteisölleni) tärkeitä. Siinä on tolkkua. Yritän muistaa jättää aikaa pitkille ajatuksille – jo ennen ensi kesää.

Olennaiseen keskittyminen tuottaa iloa, minulle ja muille. Sekä tuo autuutta aivoille.

Lue lisää ja kommentoi

Valonööriksi

Viime viikolla katsoin ohjelmaa, jossa Valonööri-termin kehittäjä  filosofi Frank Martela kertoi termin taustoja. Kauppalehti julkaisi asiasta kattavan artikkelin.

Valonööri (Lightneer!) on ihminen, jolla on hipin sydän ja insinöörin kyky saada asioita aikaan.

Kuinka ollakaan, Frank on sekä hyvää elämää tutkiva filosofi että diplomi-insinööri, Esa Saarisen opetuslapsi.  Valonööri kuulostaa sellaiselta, jota haluan tutkia tarkemmin. Siinä on tolkkua. Ihan ensiksi teen ihmiskokeen itselläni.

Keskityn pääsiäisen ajan tekemään asioita, joista pidän kaikkein eniten ja jotka tekevät minut onnelliseksi.

Vasta pääsiäisen jälkeen kirjoitan tämän blogin loppuun. Tässä välillä

  • luen jännittävää kirjaa Lars Kepler: Vainooja
  • suunnittelen kotipihan puutarhaa
  • teemme mökin huussi -ja aittapiirustusten luonnokset ja suunnittelemme kivityöt
  • teen jonkun oikein hyvän ruoan fenkolista ja korianterista – molemmat mielimakuja, joihin harvoin keskityn, tiedän että ainakin yksi lapsistani tulee pääsiäisenä käymään, teen herkkuruoan heille
  • aikataulutan kesän juhlat
  • täydennän postikorttivalikoimaani

Pääsiäinen on hyvää aikaa ryhtyä valonööriksi.

shutterstock_167392598

 

ps. Sitä paitsi olen melkein insinööri. Opiskelin vuoden sähkötekniikkaa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa ja nuorena ainakin näytin hipiltä.

 

Lue lisää ja kommentoi

Onko halpuuttamisessa tolkkua?

Kun S-ryhmä reilu kuukausi sitten julkaisi halpuuttamiskampanjansa, se sai aikaan ostoryntäyksen. Julkaisu rauhaisana sunnuntaina onnistui hyvin. Henkilökunta oli sitoutettu niin, että hinnanalennukset heti maanantaiaamuna näkyivät kaupoissa. Oltermannia ostettiin kuin Putin-juustoa konsanaan.

S-ryhmän viestinnän osaamista kiiteltiin, Keskokin kadehti.

Suomalaisten usko siihen, että suomalainen ruoka on kallista, sai vahvistuksen. Hinta nousi ykköskriteeriksi myös niillä, joille muutaman sentin ero ruoan hinnassa ei vaikuta mitään toimeentuloon.

Hinta nousi laatua tärkeämmäksi ruoan ostokriteeriksi. Keskustelu siirtyi laadusta hintaan.

Alkoi  S-ryhmän mainoskampanja, johon kuuluivat myös sarkastiset TV-mainokset. Monia niistä pidin yliampuvuudessaan hauskana. Sarkasmi puree. Halpuuttajalla on varaa tehdä näyttävää mainontaa…

Huumoriin perustuvan mainonnan tärkein ominaisuus on, että se ymmärretään.

Moni aiempikin teema herätti närää, mutta ”Maito on kallista” -mainos katkaisi kamelin selän. Maidontuottajat kokivat sen iskuksi vyön alle.

En yhtään ihmettele,  että moni maanviljelijä halkaisee vihreän korttinsa.

Samaa pohtinee moni  Maija Meikäläinen. Yksi asia jäi S-ryhmän mainonnan tekijöiltä huomaamatta: Kuluttaja arvostaa ja luottaa maanviljelijöihin huomattavasti enemmän kuin kauppaan.

S-etukortti

On kiinnostavaa nähdä, mikä on Keskon, Lidlin ja S-ryhmän seuraava viestinnällinen siirto.

Toivotaan, että kauppaketjut tekevät tekoja,  jolla nostetaan suomalaisen laadukkaan ruoan ja sen tekijöiden arvostusta. Hyvä ruoka on hintansa väärtti.

ruisleipäSPS_tr

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Talkoovoimaa

Kun katsoimme aikuisten lasteni kanssa heidän lapsuutensa videoita, heitä hämmästytti omakotitalomme rakentamiseen liittyneet talkoot. Pohjalaiseen kökkäperinne-tyyliin 80-luvun lopulla valmistuneen talon pohja- ja perustustyöt tehtiin talkoovoimin.  Viikonloppu toisensa jälkeen oli kasassa iso joukko ruokapalkalla olevia ystäviä ja sukulaisia.

Ainakin kuvissa kaikki vaikuttivat iloisilta.

Muistimmekohan koskaan kiittää: Reijo, Hannu, Harto, Erkki, Maija, Oskari, Juha, Pekka, Pikku-Matti, Marjatta, Seppo, Marja-Liisa, Antero, Sari…Kiitos teille. Talo on pysynyt hyvin pystyssä. itsenäisyypäivänä aurinkoa 008

Tuollaista talkoohenkeä ei enää ole, 20-30-vuotiaat lapseni sanoivat.

Ilkka Taipale on kirjoittanut kirjan: 100 suomalaista sosiaalista innovaatiota. Talkootyö on mainittu yhdeksi innovaatioksi, kouluruoan ja äitiyspakkauksen rinnalla. Niiden avulla köyhä Suomi sotien jälkeen nousi.  Vappu ja Ilkka Taipale kiertävät maailmaa  ja vievät samoja oppeja kehitysmaihin. Vastaanotto on ollut innostunut. Keinoja hyvinvoinnin ja menestyksen lisäämiseen kaivataan. Suomi on esimerkki maasta, joka nousi köyhyydestä hyvinvointiin. Talkootyö on ollut yksi keino hyvinvoinnin kasvattamiseen.

978-952-222-466-8

Voiko hyvinvointivaltiossa olla talkootyötä?

Olin jo uskomassa, että 80-luvun talkoohenkeä ei enää ole olemassa, kunnes astuin nykyiseen työhöni ELO-säätiöön. Kansallisten ja kansainvälisten kokkikilpailujen järjestäminen ei olisi mahdollista ilman taustalla olevia kymmeniä talkoolaisia. He antavat vapaa-aikaansa tähän työhön. Talkoovoimin korvataan se, että julkista tukea tämä työ ei saa.

Tammikuun lopussa moni suomalainen sai seurata mediasta Suomen menestystä  Lyonissa, kokkien maailmanmestaruuskilpailussa.  Bocuse d’Or Team Finland saavutti kaikkien aikojen parhaan tuloksensa. Olemme palkintokastissa. Neljäs sija ja kaksi erikoispalkintoa varmistaa se että Suomi nähdään maailman kulinaarisessa kärjessä. Siitä syntyy taas uutta hyvinvointia.

Suomi 2015 Lyon_q

Hyvä yhteistyö ja talkoohenki antoivat ratkaisevan lisäpanoksen.

Valon päivänä 3.2. meillä oli aihetta juhlaan. Oli mukava nähdä, miten moni sai ansaitusti tuntea olleensa osana menestystä ja palkintoja.  Kiitos Bocuse d’Or Team Finlandin takana oleva tiimi: Liisa, Pekka, Eero, Ismo, Pekka P., Sirkka, Tuukka, Mari, Timo, Sylvain, Jouni, Marko, Sami, Milla, Ari, Mari, Hannu, Markus, Johan, Minni, Miikka, Heikki ja monet, monet muut.

Pohdin mikä on olennaisinta talkootyössä.

Olennaisinta on se, että kaikilla on hauskaa.

Kun on hauskaa, on talkootyössä tolkkua. Harva tekee ilmaiseksi työtä, joka ei tunnu hyvältä. Pidetään mielessä. Niin töissä kuin kotonakin.

3_2_2015-ELO-Säätiö-122

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Kiitos hyvää!

Poikani oli puoli vuotta San Franciscossa. Kävin siellä häntä tapaamassa.  Sekä siellä että kotiin tullessaan poika ihasteli tapaa, jolla ihmiset Jenkeissä ovat kiinnostuneita toisistaan. Kuljettuani viikon San Franciscon busseilla ja palattuani Espoon bussiin, havahduin, kun huomasin, miten todella yrmyn vaikutelman me suomalaiset annamme itsestämme.

Ei ole kyse small talkista.

Kyse on siitä, että  huomataan toinen ihminen. Tuntuu hyvältä, kun joku kysyy, mitä kuuluu. Vielä paremmalta tuntuu, jos se ihminen vielä kuuntelee vastauksen ja on kiinnostunut siitä. Ajatelkaa niitä ihmisiä, jotka koko elämänsä ovat olleet syrjässä. Huomiotta.

Toinen asia, joka tuntuu hyvältä, on kiitos ja huomiointi.

Jokainen meistä tietää miten pienikin huomiointi ilahduttaa. Miksi me viljelemme sitä niin vähän? Kadulla? Bussissa? Hississä?

Tällä viikolla minulla oli onni tulla oikein palkituksi.

Ihan Tiedonjyvällä.

Oli ihana tulla huomatuksi. Oli ihana syödä yhdessä palkinnon antajien kanssa.  Oli ihana saada onnitteluja ja kukkia. Kiitos niistä kaikista.

???????????????????????????????

Nyt otan itselleni käteen kiitoksen jyvän. Levitän sitä.

Tuntuu se miten pateettiselta tai kliseiseltä hyvänsä, siinä on tolkkua!

Mitä Sinulle kuuluu?

 

 

Lue lisää ja kommentoi