— Onko tolkkua?

Arkisto
vastuullisuus

Varo vihaista sonnia – ja ole hyvä itsellesi

sonni puolustaa tiivis.

Tämä kyltti herätti ajatuksiani aamulenkillä.

Kiersin kotimaisemissa Laajalahden luonnonsuojelualueen pitkospuilla ja metsäpoluilla. Kirmaisi vastaan metsäkaurislauma.  Luonto oli ihmeellisen kaunis. Vaikka rantaheinikkoa kesäisin hoitava lehmälauma ja sonnit oli siirretty sisälle, alueen kyltti muistutti kahdesta asiasta:

  • rajojen noudattamisen tärkeydestä
  • oman lauman puolustamisesta

Ajatuksissa oli aamun Hesarin uutiset ja kuvat: Venäjän Putinista (joka ei pysy omassa aitauksessaan) sekä Syyrian pakolaisnaisista, jota koittavat ruokkia omaa  laumaansa.

Riku Rantalan kolumni kertoi huomisesta Kansainvälisestä rauhan päivästä. ”Rauhanpäivän  tarkoitus on  muistuttaa siitä, miten valtava etuoikeus rauha on. Yli miljardille ihmiselle rauha ei ole itsestäänselvyys vaan mahdottomuus, utooppinen ajatus aamiaisesta, koulumatkasta, työpäivästä, leikistä tai rakkaudesta ilman jatkuvaa väkivallan uhkaa.”

Moni meistä ahdistuu, kun huomaa miten vähän voi tehdä vaikeassa tilanteessa olevien auttamiksi.

”En antanut cokistölkkiäni pienelle pakolaistytölle”, pohtii Riku Rantala vielä 33 vuotta yhden kohtaamisen jälkeen.

Riku on matkoillaan ja dokumenteillaan tuonut näkyväksi elämän todellisuutta meille monille. Vähemmän matkaavien on helpompi aloittaa hyvän tekeminen lähempää.

Kiinnitä ensin turvavyö itsellesi.

”Kun haluaa olla hyvä, on parasta olla ensin hyvä itselleen”, elämäntapakonsulttiystävä neuvoi.  Vaikka se tuntuu itsekkäältä, olen huomaamassa, että näin on.  Hyvin syöden, nukkuen, liikkuen, laiskotellen ja harrastaen, saa avatuksi silmänsä näkemään ja korvansa kuulemaan. Näkee paremmin oman itsensä, läheisensä, maailman ihmeet ja epäoikeudenmukaisuudet.

Kun hoitaa ensin itsensä, on kykyä tehdä hyviä tekoja myös muitten hyväksi.

kuusi lasia

Vanha viisaus kertoo, että ihminen tarvitsee  kuusi arkunkantajaa.

Vältetään vihaisia sonneja ja lehmiäkin (niitä on liikkeellä). Pidetään huolta ensin itsestä. Näin on voimia ja aikaa huolehtia ainakin kuudesta ystävyys- tai läheissuhteesta.

Lue lisää ja kommentoi

Elämyksiä vailla vertaa

Kesäkuun alun eli viikon 23 villiyrttiviikko aloitti kesän sesongin.  Moni meistä meni metsään. Kerron yhdestä metsäretkestä. Olo oli kuin lapsuuden luokkaretkellä ajellessamme bussilla  Elämysmatkalle Ahlströmin Ruukkiin.  Noormarkkuun. Mukana kymmenkunta villiruosta kiinnostunutta toimittajaa.

Ja elämyksiä koimme. Yli odotusten.

Aistimuksia on vaikea pukea sanoiksi. Kerron kuvina. (Kuvat omia tai  Pirjo Toikkasen ja Luontoportin kuvaamia).

Jos haluat lukea tekstiä kuvien välistä, katso mitä  matkalla mukana ollut  Virpi Kurjenlento kirjoitti Umamiin tai mitä Eija Lemnuskallio kirjoittaa Luontoportin sivuille. Lisää tapahtumia ja kuvia Villiyrttiviikko2014-sivuilla.

Maisema aamulenkiltä

Aamulenkillä aarniometsässä. Kuuletko satakielen laulun? Huomaatko metsän tuhannet tuoksut.

Lounas metsässä

Sami Tallberg ja Jukka Luojukoski valmistivat meille lounaan. Salaatti sekoitettu lähimetsän antimista.

Sami Tallbergin lyhyt villliyrttikurssi

Sami Tallbergin lyhyt villliyrttikurssi

Elämäni ensimmäinen kallioimarre. Jos haluat kuulla Sami Tallbergin ajankohtaisia vinkkejä, lue mitä Heli Nieminen kirjoitti matkasta Turun Sanomiin.

Elämäni ensimmäinen kallioimarre

Elämäni ensimmäinen kallioimarre

Alueen pienoismalli kertoo tarinaa vuodelta 1955.

Alueen pienoismalli kertoo tarinaa vuodelta 1955

Ilta alkoi viinitastingilla. Tämä kesä maistuu Rieslingiltä.

Viinitasting. Riesling oli ihan paras

Saimme maistella Ahlströmin Ruukkien (Noormarkku ja Kauttua)  Kesän Villiruokamenun.

Keitto _n

Villiruokaillallisen yksi helmistä: lipstikkakeitto ja rieskarulla täytteenään kylmäsavuhirveä ja oman pihalehmuksen lehteä.

Jälkiruoka valloittaa

Jälkiruokana kurtturuusun lehdillä maustettua raparperi crème bruleeta ja mansikkasorbettia. Lasissa Brachetto d’Acqui Piemontesta.

Mitä opin:

  • sykähdyttävin elämys  koetaan kaikilla aisteilla
  • ihmisen on hyvä välillä pysähtyä, ottaa aika ajoin  24 tuntia rauhaisaa aikaa!
  • metsää parempaa paikkaa rauhoittua ei ole
  • uusien asioitten oppiminen ja uusien ihmisten kohtaaminen ovat  hienoja kokemuksia

Minä kohtasin kallioimarteen ja monta uutta ystävää.

Päivä avasi uusia näkymiä tulevaan.

Sahamuseon ikkunasta

 Kiitos Ahlströmin Ruukit! 

Lue lisää ja kommentoi

Ruokaturvan A ja O: Asenne ja Osaaminen

Oletko tiennyt, että meneillään ei ole vain ilmastonmuutos, myös maanperän kunto heikkenee, kalakannat hupenevat ja vesipula uhkaa. Hupenevasta makeasta vedestä 70% kuluu kasteluvedeksi. Alan osaajilla riittää töitä, jotta haasteet kääntyvät mahdollisuuksiksi.  Nämä asiat opin eilen Agronomiliiton vuosiseminaarissa, jossa Kaisa Karttunen piti loistavan alustuksensa.

Ei tarvitse odottaa ilmastonmuutoksen pahenemista. Jo nyt meillä on yksi miljardi nälkäistä maailmassa, jossa ruokaa vielä riittäisi kaikille.  Nälänhätä voidaan poistaa tarttumalla  ruokahävikkiin. Miljardin ihmisen ruoka päättyy jätteeksi.  Kehitysmaissa puuttuu viljely- ja säilömisosaamista. Suuri osa syötävästä pilaantuu pelloille. Kehittyneissä maissa valtaosa hävikistä syntyy sen jälkeen, kun syötäväksi kuljetettu kurantti ruoka on jo kuskattu ihmisten äärelle. Jäteauto vie ruoan kaatopaikalle kaupasta, ravintolasta tai kotikeittiöstä.  ”Vain” osaaminen ja asenne pitää saada kuntoon. Osaamista kehitysmaihin, asennetta meille jokaiselle.

Ruokaa kuljetettaessa kulkee myös suuri määrä vettä. Osa vedestä on todellista, näkyvää vettä, osa virtuaalista. Äsken  nauttimani normaali sunnuntaiaamun kahviannos, kolme mukillista, oli kuluttanut yli 500 litraa virtuaalivettä. Jos kaapissani olisi kilon pala urugualaista naudanfilettä, olisi siinä mukana tuotu 15 000 litraa virtuaalivettä. 

Keinokastelulla tehotuotettu liha ja sen mukana Suomeen kuivuudesta kärsiviltä alueilta tuotu virtuaalivesi on täysin tolkuton juttu. Siihen verrattuna veden vienti Suomesta, vaikkapa lihan muodossa, on varsin järkevää. Aiemmin öljy oli hyvinvoinnin kasvattaja, tulevaisuudessa se on vesi! Voimme samalla vaikuttaa siihen, ettei maailma näe öljysodan kaltaisia vesisotia.

Vuonna 2030 lihantuotannossa on vallalla uudet tuulet. Lihankulutus kääntyy eittämättä laskuun. Ei siksi, että lihanhimo vähenisi, vaan siksi, että hinta nousee uudelle tasolle. Silloin vesirikas Suomi ja muut Pohjoismaat ovat niitä harvoja maita, jossa karjankasvatus on kestävää.  Niityllä käyskentelevä nauta pystyy muuttamaan nurmen (jota ihminen ei voi sellaisenaan syödä) välttämättömiksi aminohapoiksi eli proteiiniksi.  Samassa ”prosessissa” syntyy sekä lihaa että maitoa.  Lihaa ja juustoa tarjottaneen vielä tulevinakin vuosina - ainakin juhlaruokana.  

Hyvä suomalainen pellonomistaja, lihankasvattaja ja teollisuus! Miten huikea tulevaisuus teillä onkaan. Koittakaa pysyä siihen asti hengissä.  Olin eilen Agronomiliiton vuosiseminaarissa kuulemassa globaalista ruokaturvasta. Kaisa Karttusen alustus nosti paneeliin isoja teemoja asiantuntijajoukon pohdittavaksi

Lue lisää ja kommentoi