— Onko tolkkua?

Arkisto
terveysviestintä

Nyt lähti uusi #ravitsemusviesti

Perjantaina 18.10.13 alkoi ravitsemusviestinnässä uusi aika. Ravitsemustieteilijoitten ja Sosiaalilääketieteen yhdistyksen aktiivit kokosivat Tieteiden Taloon ravitsemusalan ihmisiä kuulemaan aiheesta Ravitsemus muuttuvassa viestintäympäristössä. Tilaisuudessa pohdittiin, miten media ja sosiaaliset liikkeet muovaavat käsityksiä terveellisestä syömisestä.  Alustajina nähtiin poikkitieteellisesti mediassa näkyviä ja mediaa tutkivia puhuvia päitä, joista osaa puhuu myös sosiaalisessa mediassa.

Kuluttajatutkimuskeskuksen dosentti Piia Jallinoja vertasi ”median luomaa kuumaa kokemusta tieteen tuomaan kylmään tilastoon”.  Outi Kuittinen aloitti esityksensä tärkeällä huomiolla:

Ravitsemus on ihan liian tärkeä asia jätettäväksi vain ravitsemustieteiljöille.

Itse pääsin alustamaan ensimmäisenä. Oman esitykseni aloitin kolmella väitteellä:

  • ravitsemustieteiljät pelkäävät toisiaan, eivätkä uskalla laittaa itseään peliin, syntyy latteuksia
  • ruoka- ja ravitsemusala on jäljessä sosiaalisen median hyödyntämisessä ja osa väestä on ihan pihalla siitä mitä erilaiset kuluttajat ajattelevat ja miksi
  • jokaisen ravitsemusviestijän pitäisi ottaa viestinnän mallia Antti Heikkilältä. Hän bloggaa, jakaa asioita mediassa ja facebookissa, uskaltaa panna itsensä peliin. Saa äänensä kuuluville. Asiasisältöön en puutu.

Kun Keventäjien Liina Hemminki ehdotti tilaisuudelle twitterissä käytettävää yhteistä #ravitsemusviesti -häsää,  saatiin sosiaalinen media tilaisuuteen mukaan. Joukosta löytyi kymmenkunta aktiivista twiittaajaa ja ulkopuoleltakin muutama.

Kun äsken luin aiheen ympärille syntyneet nelisenkymmentä twiittiä, sain nopeasti kirjoitetuksi tämän blogin. Laitan sen kohta twitteriin ja jaan kaikille aktiivisille. Odotan innolla Janne Huovilan väitöskirjaa aiheesta.

Erityiskiitos Reijo Laatikaiselle, joka aloitti Pronutritionist-blogillaan uuden ajan jo kauan, kauan sitten. Perjantaina 18.10. minulle tuli Tieteiden talossa tunne, että pitkäaikainen työ kantaa hedelmää. Siinä on tolkkua!

Kaikki vaatii aikansa.  Bloggaukselle ja twiiteille on jokaisella aikaa,  jos niitä pitää tärkeänä ja haluaa vaikuttaa niiden avulla.

Tämän blogin kirjoittamiseen meni reilu tunti.

Jos ei halua kirjoittaa blogia, ei twiittailla eikä seurata twiittejä eikä myöskään ole aikaa seurata tapahtumia facebookista, voi toki keskittyä vapautuvan ajan turvin kaikkeen muuhun vaikuttamiseen. Hyvällä ilmalla voi esimerkiksi perustaa Speakers Cornerin mihin tahansa kadun kulmaan, ja toivoa, että ihmiset pysähtyvät kuuntelemaan. Voi myös olla ihan hiljaa omissa oloissaan, ja keskittyä hyvään kirjallisuuteen –  eikä välittää siitä, että on vähän pihalla. Silloin on hyvä tunnistaa ja tunnustaa, että ei tunne ajan ilmiöitä. Se on monelle ihan järkevä valinta.  Esimerkiksi äidilleni.

Lue lisää ja kommentoi