— Onko tolkkua?

Arkisto
ruokaviestintä

Riku ja minä

Riku Rantala (s. 1974 ) tunnetaan Madventures-matkailuohjelmasta. Hän on kirjoittanut useita  kirjoja . Vuonna 2012 Rantala ja Milonoff saivat valtion tiedonjulkistamispalkinnon maantieteen ja maailman tuntemuksen edistämisestä erityisesti nuorisoa kiinnostavalla tavalla. Nyt hän vetää Docventures-ohjelmaa, joka esittelee kuuluisia dokumentteja.  Ohjelmasta aiheineen on tullut ilmiö. Ohjelman facebook-sivuilla on 60 000 tykkääjää. Riku Rantalalla Twitterissä on 29337 seuraajaa (tilanne 23.11 klo 7.00).  Hänestä on pitkä tarina Wikipediassa.

 

Riku_Rantala._puhuu

Riku Rantala on julkkis.

Minulla on 475 Twitter-seuraajaa (23.11.2013)  Blogillani paljon vähemmän. Facebookiin haluankin vain ystävät ja kavereita. Minusta ei ole tarinaa Wikipediassa.

Minä en ole julkkis.

Viime viikolla Meltwater oli kutsunut Rikun ja minut puhumaan some-asiakastilaisuuteen (minä olen Meltwaterin asiakas).  Paikalla oli alle neljäkymmentä kuulijaa, keski-ikä sama. Kaikki some-tuntijoita. Harvempi heistä aktiivinen sisällönluojia (arvaan).

Kerroin tilaisuudessa elämän tarinaani, joka alkoi 50-luvun puolivälissä Pohjanmaalta ja some-tarinani joka alkoi vuonna 2009. Päivitän twitterini joka aamu. Arvostan asioiden jatkumoa. Siksi seuraan aiheita #tiedämitäsyöt,  #ravitsemusviesti, #vastuullisuus #villiruoka, #kouluruokailu.  Olin tyytyväinen, kun sain esitykseni aikana seitsemän uutta seuraajaa.

Riku Rantala ja Risto Kuulasmaa kertoivat, miten Docventures-ohjelmasta tuli ilmiö. Se tehtiin somessa.  Se vaatii työtä, työtä, työtä. Strategiat oltava nerokkaita.

”On saatava aikaan engagement.”

Kaiken tulee tapahtua nopeasti. Joskus hyppy tuntemattomaan. Riku kertoi lihattoman lokakuun syntytarinan. Se oli kiinnostava. Säästän ensi viikolle oman ELINTARVIKE 2013 -esitykseni aloituspuheeseen.

Sekä Riku että minä  voimme vaikuttaa. Omilla foorumeillamme.

Some on ihana ja tarpeellinen.

Mutta kyllä minä niin noista lehdistä tykkään. Sekä Hesarista että erityisesti Maaseudun Tulevaisuudesta. Siinä on tolkkua!Maaseudun tulevaisuus 22.11.2013

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Nyt lähti uusi #ravitsemusviesti

Perjantaina 18.10.13 alkoi ravitsemusviestinnässä uusi aika. Ravitsemustieteilijoitten ja Sosiaalilääketieteen yhdistyksen aktiivit kokosivat Tieteiden Taloon ravitsemusalan ihmisiä kuulemaan aiheesta Ravitsemus muuttuvassa viestintäympäristössä. Tilaisuudessa pohdittiin, miten media ja sosiaaliset liikkeet muovaavat käsityksiä terveellisestä syömisestä.  Alustajina nähtiin poikkitieteellisesti mediassa näkyviä ja mediaa tutkivia puhuvia päitä, joista osaa puhuu myös sosiaalisessa mediassa.

Kuluttajatutkimuskeskuksen dosentti Piia Jallinoja vertasi ”median luomaa kuumaa kokemusta tieteen tuomaan kylmään tilastoon”.  Outi Kuittinen aloitti esityksensä tärkeällä huomiolla:

Ravitsemus on ihan liian tärkeä asia jätettäväksi vain ravitsemustieteiljöille.

Itse pääsin alustamaan ensimmäisenä. Oman esitykseni aloitin kolmella väitteellä:

  • ravitsemustieteiljät pelkäävät toisiaan, eivätkä uskalla laittaa itseään peliin, syntyy latteuksia
  • ruoka- ja ravitsemusala on jäljessä sosiaalisen median hyödyntämisessä ja osa väestä on ihan pihalla siitä mitä erilaiset kuluttajat ajattelevat ja miksi
  • jokaisen ravitsemusviestijän pitäisi ottaa viestinnän mallia Antti Heikkilältä. Hän bloggaa, jakaa asioita mediassa ja facebookissa, uskaltaa panna itsensä peliin. Saa äänensä kuuluville. Asiasisältöön en puutu.

Kun Keventäjien Liina Hemminki ehdotti tilaisuudelle twitterissä käytettävää yhteistä #ravitsemusviesti -häsää,  saatiin sosiaalinen media tilaisuuteen mukaan. Joukosta löytyi kymmenkunta aktiivista twiittaajaa ja ulkopuoleltakin muutama.

Kun äsken luin aiheen ympärille syntyneet nelisenkymmentä twiittiä, sain nopeasti kirjoitetuksi tämän blogin. Laitan sen kohta twitteriin ja jaan kaikille aktiivisille. Odotan innolla Janne Huovilan väitöskirjaa aiheesta.

Erityiskiitos Reijo Laatikaiselle, joka aloitti Pronutritionist-blogillaan uuden ajan jo kauan, kauan sitten. Perjantaina 18.10. minulle tuli Tieteiden talossa tunne, että pitkäaikainen työ kantaa hedelmää. Siinä on tolkkua!

Kaikki vaatii aikansa.  Bloggaukselle ja twiiteille on jokaisella aikaa,  jos niitä pitää tärkeänä ja haluaa vaikuttaa niiden avulla.

Tämän blogin kirjoittamiseen meni reilu tunti.

Jos ei halua kirjoittaa blogia, ei twiittailla eikä seurata twiittejä eikä myöskään ole aikaa seurata tapahtumia facebookista, voi toki keskittyä vapautuvan ajan turvin kaikkeen muuhun vaikuttamiseen. Hyvällä ilmalla voi esimerkiksi perustaa Speakers Cornerin mihin tahansa kadun kulmaan, ja toivoa, että ihmiset pysähtyvät kuuntelemaan. Voi myös olla ihan hiljaa omissa oloissaan, ja keskittyä hyvään kirjallisuuteen –  eikä välittää siitä, että on vähän pihalla. Silloin on hyvä tunnistaa ja tunnustaa, että ei tunne ajan ilmiöitä. Se on monelle ihan järkevä valinta.  Esimerkiksi äidilleni.

Lue lisää ja kommentoi

Tiedä mitä syöt

Tiedä mitä syöt

TIEDÄ MITÄ SYÖT –nettisivut avautuvat 3.7.2013 osana Ruokatiedon sivuja. Sivuille on kerätty viisi tärkeää asiaa ruoasta. Aineisto ja siitä tehtävä tiedotus toimivat pikaoppaana viestien viidakossa valintojaan pohtivalle kuluttajalle.

Ruokaketjun Laatuketjussa toimivat viestijät* haluavat helpottaa kuluttajaa löytämään uusinta, tutkittua tietoa ruoasta. Opas kertoo kuluttajan valintojen vaikutuksista omaan terveyteen ja ympäristön hyvinvointiin. Ketju haastaa myös itseään pitämään kiinni suomalaisten maineesta maailman turvallisempana ruokamaana. Ruokaketjumme on sitoutunut monissa asioissa lainsäädäntöä parempiin toimintatapoihin.

Pikaopas keskittyy viiteen tärkeään näkökulmaan:

  1. Laatu maksaa hiukan enemmän
  2. Ruoka luo työtä ja hyvinvointia
  3. Arjen valinnat ratkaisevat
  4. Älä heitä ruokaa pois
  5. Tieto löytyy pakkauksista.

Eri ihmiset arvostavat eri asioita ruoassa. Ruoka puhuttaa ja kiinnostaa kuluttajaa.
Tuoreus, terveellisyys ja ruoan hinta ovat useille tärkeitä maun lisäksi. Osa painottaa ekologisia ja eettisiä asioita. Alkuperän tietämistä ja pakkausmerkintöjen selkeyttä arvostetaan yhä enemmän.
Jokainen kuluttaja tekee omat valintansa omista lähtökohdistaan.

Aktiivinen ja oikeaan tietoon perustuva keskustelu lisää ymmärrystä ja kiinnostusta.
Ruokaketjun toimijat parantavat toimintaansa koko ajan.  Esimerkiksi alkuperämerkintöjä ollaan parantamassa. Ruokaketju haastaa kuluttajia keskustelemaan aiheista, jotka ruoassa askarruttavat. Keskustelua käydään twitterissä hashtagillä #tiedämitäsyöt. Pikaopas on oiva apu myös ruoka-alan esityksiä pitäville.

 

Mukana olevat tahot:

Maa- ja metsätalousministeriö
Ruokatieto Yhdistys ry
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
Elintarviketeollisuusliitto ry (ETL)
Päivittäistavarakauppa ry (PTY)
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry
ProAgria Keskusten Liitto

Materiaalin sisällön on tuottanut Kuule Oy ja ulkoasun suunnittelut Marko Myllyaho.
Opas on tehty MMM:n rahoituksella.

Yleistä tietoa hashtagin # käytöstä.
http://www.zento.fi/blog/hashtag-ei-ole-rakettitiedetta

Lue lisää ja kommentoi

Kesän välitilinpäätös

Ilman kesälomaa jäisivät välitilinpäätökset tekemättä. Olen ottanut tavaksi kirjoittaa uutiskirjeen jokaisen vuodenajan aluksi. Syksyn, talven ja kevään uutiskirje. Nyt tein kesän uutiskirjeen Se on tässä. 

Uutiskirje 5.6.2013

Kesä on nyt, vaikka lomaan on vielä aikaa. Monille tämä on vuoden paras hetki.

Tänä keväänä olemme tutkineet vastuullisuuden saloja tietääksemme paremmin, miten aihe puhuttelee erilaisia kuluttajaryhmiä. Tutkimus on MMM:n kustantama, joten syksyllä valmistuvat tulokset ovat julkisia. Vastuullisuus- ja turvallisuusasiat kiinnostavat nyt sekä ruokaketjua että kuluttajaa. Ihmisiä ei pidä liikaa lastata velvollisuuksilla ja huonolla omatunnolla, vaan rakentaa vastuullisista kulutusvalinnoista helppoja ja haluttavia.

Ruoan turvallisuuden merkitys on noussut toistuvien ruokakohujen myötä. Pari viikkoa sitten ilmestynyt Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta on hyvä katsaus ja ohjenuora ruokaketjun toimijoille. Kohut murentavat kuluttajan luottamusta. Nyt on paitsi viestien, erityisesti tekojen aika. Kirjoitin aiheesta onko tolkkua-blogissani.

Nyt on aika hakea herkut luonnosta.
ELO-säätiön Villiruoka-hankkeessa on edetty työpajaan, jossa pohdimme, miten villiruoka tukee Suomen matkailun markkinointiteemoja, onko se suomalaisten paluuta juurille vai Stubbin markkinoima vientivaltti. Lisäselvyyttä siitäkin syksyn tullen.

Ruokaketjun viestijät tekevät tiivistä yhteistyötä osana Laatuketju-toimintaa. Ruokaketju haluaa nyt auttaa tavallisia ihmisiä ymmärtämään ruokavalintojensa monia merkityksiä.  Pian ilmestyy pikaopas: Tiedä mitä syöt. Kerromme lisää sen käytöstä kesän aikana.

Paljon on menossa ja moni projekti valmistuu syksyllä.

Otamme innolla vastaan uusia haasteita. Kuulen osaajaverkosto on asiakkaalle joustava ja kustannustehokas tapa saada erilaisia viestinnän ja tutkimuksen palveluja.

Ole yhteydessä, jos kaipaat kumppania viestimään, tutkimaan, fasilitoimaan tai sparraamaan. 

Oikein herkullista, vastuullista ja villiä kesää!  
Seija ja koko osaajajoukko

 

PS.

Tätä kirjoittaessa matarat kukkivat ja yrtit ovat aluillaan. Mikä ilo odottaa pionin kukintaa ja yrttipuskien tuuhenemista.

Lue lisää ja kommentoi

Älä ota upseerien murheita

Elintarviketurvallisuussselonteko ilmestyi toissa viikolla. Se antaa hyvän kokonaiskuvan ruokaturvan nykytilasta. Ammattilaisille. Hallitus hyväksyi selonteon perusteellisuudesta kiitellen. Nyt asia menee eduskuntaan.

Kuluttajaa sen lukeminen pelottaa. Se tuli esiin esimerkiksi Keskisuomalaisen tämän päivän pääkirjoituksessa.

Selonteossa kuvataan elintarviketurvallisuuden muutostekijöitä ja nykytilaa sekä lähivuosien haasteita, joiden pohjalta esitetään tavoitteet ja toimenpiteet. Kiihkottomasti kaikki haasteet esitellessään selonteko tulee luetelleeksi klamydobakteeerit, salmonellat, yersiniat, listeriat, EHECit, norovirukset sekä myös dioksiinit, ftalaatit FFASt, PBDEt. Kaikki ne ovat haasteita ruokaketjulle, joka saa tehdä kovasti työtä, että mikään näistä uhkista ei realisoidu.

Suomen elintarviketurvallisuuden tila on biologisten ja kemikaalivaarojen suhteen vakaa.
Suomi on ruokaturvallisuuden edelläkävijämaa. Meidän ruokaketjun toimijoiden pitää pystyä vakuuttamaan ruokahuijauksista ja muista ruokakohuista säikähtäneet kuluttajat siitä, että ruokaketju (ainakin Suomessa) tuntee vastuunsa. Alkuperämerkintöjen parantaminen sai kannatustaEläinten hyvinvoinnista huolehtiminen puhuttaa yhä laajemmin.

Niin hyvä kun onkin, että kaikki tieto on kaikkien käsillä, on olemassa vaara, että kuluttaja alkaa murehtia turhaan ja vääristä asioista. Tuli mieleen vanha sanonta: Ei pidä ottaa upseerin murheita.

Kuluttajalle suunnatussa tiedotuksessa keskityttiin niihin asioihin, jotka ovat kuluttajien murheita. Suurin turvallisuusuhka, johon me kaikki kuluttajat voimme itse vaikuttaa,  liittyy ravitsemukseen: lapset ja nuoret lihovat liikaa. Aikuisväestöstä valtaosa on jo valmiiksi ylipainoisia.

Tiedä mitä syöt

Kuluttajien olisi hyvä ymmärtää asiat, joihin voivat itse vaikuttaa.
Jotta jokainen tietää mitä syö ja ymmärtää syömisen vaikutukset.
Jotta tietää, että vastuullisesta tuotannosta, eläinten hyvästä kohtelusta ja turvallisuudesta kannattaa maksaa.
Ja vaatia ruokaketjulta yhä avoimenpaa toimintaa ja päättäjiltä vastuullisia päätöksiä.

Upseeriksi ei tarvise kaikkien pyrkiä, vaikka tulenkantajiakin tarvitaan.

Lue lisää ja kommentoi

Ruokavallankumous ja ravintolapäivä kotioloissa

Viikonloppu Itä-Suomen mökkioloissa etäännytti pääkaupungin humusta.

Luulin jo, että minulta jäi väliin perjantaina 17.5.13 ensimmäistä kertaa Suomessa vietetty Ruokavallankumouspäivä  eli Food Revoluton Day.  Samoin luulin, että neljättä vuotta suosiota keräävä Ravintolapäivä vaatii viikonlopun Helsingissä.

Ravintolapäivästä

Ympäri maailmaa, lähes 50 maahan levinnyt ravintolapäivä on jo kaikille tuttu. Hieno keksintö, joka näyttää kantavan ja leviävän.

Mökkipaikkakunnalla olisi päässyt ravintolapäivään. Pielisjokiseutu-lehti kertoi Anni Almqvistin perustamasta pop-up ravintolasta. Tarjolla olisi ollut lipstikka- ja  kasvissosekeittoa, luomuhkoa jauhelihasoppaa sekä paikallista ruisleipää ja kotitekoisia porkkanaleipiä. Jälkiruuaksi mustikkapiirakkaa.  Ei ehditty sinne. Oli mökkikiireitä. Toivottavasti väkeä riitti.

Food Revolution Day

Ruokavallankumous on vieraampi asia. Vasta toista vuotta vietetty tapahtuma leviää voimalla. Brittikokki Jamie Oliverin aloitteesta lähtenyt toimintapäivä johdattaa ruoan perusasioiden äärelle: laittamaan yhdessä ruokaa tuoreista, paikallisista raaka-aineista ja jakamaan ruokataitoja keskenään. Ruokatiedon mukaan Suomessa ei vielä ole omaa vallankumousmestaria. Tanskassa ja Ruotsissa sen sijaan on.

KORVASIENI_2013

Molemmat päivät ovat syntyneet tarpeeseen: Keittotaitojen periytyminen sukupolvelta toiselle on katkolla ympäri maailman. Nyt miljoonat ihmiset eivät osaa edes ruoanlaiton perusteita.

Kas siinä meille äideille, vanhemmille ja kasvattajille työsarkaa.

On etuoikeus toteuttaa oman perheen ja lähipiirin vallankumousta ja ravintolapäivää.  Siinä oppii itsekin. Pohjalaisena minulle sienet on uusi oppimisen kohde. Viikonlopun  korvasienisaalis oli elämäni suurin. Siksi se tuntuu niin hienolta.

Kotipuutarha ja mökin terassi ovat mitä mainioimpia paikkoja ruokavallankumoukselle ja ravintolapäivälle. Nyt alkaa sesonki. Viikonlopun sienet keitetään kastikkeeksi ensimmäisille vieraille.

Nyt on korkea aika kaivaa viimeiset hirvifileet ja viime kesän marjat pakkasesta.

Tervetuloa meille syömään!

Lue lisää ja kommentoi

Aitoustodistus ei vaadi todistusta

Tiedättekö tunteen, kun ulkomaan matkalla ihastuu arvokoruun? Koreankaan riipuksen aitoustodistus ei  aina vakuuta ja sinne jää koru, lipevän myyjän käsiin. Rihkamaa halvalla ostetaan ja kotimaassa ylpeillään, miten halvalla aito rihkama saatiin ja miten lipevää myyjää ei päästetty ”mukaaidolla” arvokorulla jymäyttämään.

Tämä päivä avasi minulle, mitä on aitous. Ja miten se uskottavasti todistetaan. Se todistetaan sillä, että sitä ei todistella. Ei tunnetta voi todistaa. Se pitää tuntea.

Heikki Ahopelto Heikki Ahopelto

1. Ensimmäinen aitoustunne syntyi Luomu&Lähiruoka-messuilla. Avajaisissa Lähiruokateko-palkinnon pokkasi ansaitusti Heikki Ahopelto. Se pieni hetki, kun hän haki palkintonsa ja kertoi tarinansa, vakuutti: Tämä lähiruokamies on aito.

2. Illan suussa katsoin Pressiklubia. Siellä oli kommentaattorina Paavo Arhinmäki. Olen monesta asiasta hänen kanssaan eri mieltä. Mutta ymmärrän, miksi hänen kansansuosionsa nousee. Hän on aito.

3. Voice of Finland-kisassa kansa valitsi voittajaksi Antti Railion. Loistava ääni ja vahvasta olemuksesta huokuva inhmillisyys sulatti sydämet. (Häneen en ole nähnyt kohdistuvan ollenkaan painoindeksipulinaa, tietysti Nelonen-Iltasanomat-suora + ”melkein kuolin-tarina” vei huomiota jo etukäteen muualle). Mikä vetosi Antti Railiossa? Hän tuntui oikeasti aidolta. Samaa todistivat tuomaritkin.  Jarkko Suon eli Lauri Tähkän kyyneliä Emilia Ekström -duottonsa jälkeen oli vaikeampi tulkita aidoiksi.

Mitä tunne saa aikaan? Ostan Armas-juustoa ja kuuntelen Railiota ja olen kiinnostunut, mitä Arhinmäki sanoo, vaikkei minusta kommunistiksi ole.

Jokainen markkinoija tietää, että aitous puree nyt. Aitoudella ja rehellisyydellä perusteltua mainontaa voi tehdä onnistuneesti. Kiitos Kokkikartano. Kiitos myös niille, jotka eivät yritä liimata aitoutta päälle. Raisio kertoo kehittävänsä vastuullisuutta koko ajan parempaan pyrkien. Uskottavaa. Kun Fazer sanoo panostavansa makuun, sekin on uskottavaa.

Mutta ne kaikki etelän ja lännen tehtaat, jotka peittelette raaka-aineen alkuperää tai yritätte saada fiilistä kutsumalla pakasteherneitä lähiruoaksi tai myymällä Latviassa tehtyä pullaa kuolleen isoäidin imagolla, pitäkää herneenne ja pullanne.  Minua ette vakuuta Lauri Tähkän kyyneliä enempää.

Lue lisää ja kommentoi

Paljastaako päiväkirja?

Viime perjantaina sain uuden kokemuksen. Pidin ruokapäiväkirjaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kokosi ihmisten yhden päivän ruokakokemuksia yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston tutkimuskäyttöön. Huomasin Facebook-sivuiltani, että moni kaverinikin innostui aiheesta.

Myönnän, että intoni kirjata päivän ruoka, perustui siihen, että halusin laskea päivän kalorinsaannin.

Mitä elämäni ensimmäinen ruokapäiväkirja minulle opetti:

  • ihminen on tapojensa orja
  • aika moni suupala tuli otettua huomiotta
  • tapani kertoa päivän ruosta on juuri se kuin on suhteeni ruokaan.

Yllättävää oli huomata,  että muittenkin syömiset ovat ihan kiinnostaa luettavaa. Luin juuri, mitä Kirsi-Maria oli sinä päivänä herkutellut. Vertasin omaan päivääni.

On vanha totuus, että tutkimustilanteessa ihminen haluaa antaa itsestään todellisuutta paremman kuvan. Tämän tunnistin itsessäni, kun pikkuisen kaunistelin SKS:ään lähettämääni päiväkirjaa – ainakin kuvia, jotka sinne liitin.  Ehkä tämä lounaani kuva olisi enemmän ilahduttanut Sydänmerkki-aineiston kerääjiä kuin yhteiskuntatieteilijöitä.

Annos huhtikuu 13

Tunnustan, että jätin pari viinilasillista kirjaamatta – ja taisin nautiskella pari suklaamunaakin, jotta eivät pilaannu.

Paljastaako päiväkirja? Päiväkirjan mukaan kalorini olivat noin 1500kcal. Kun laskin salaisiin laskelmiini myös viinit ja suklaamunat, oltiin virkanaisen normaalissa päivän kalorimäärässä. Kokemusta rikkaampana.  Päiväkirja paljastaa, mitä sen halutaan paljastavan.

Lue lisää ja kommentoi

Kouluruokailun käyttöliittymä uusiksi

Helsingin kouluista tuli viime viikolla uutinen. Jopa 80% teineistä jättää kouluruoan syömättä. Tosin se korjattiin 2.4. eli vain 25% jättää syömättä.  Paljon silti.  Erityisesti kasvisruokapäivät saavat koululaiset suuntaamaan joukolla läheiseen pikaruokapaikkaan.

Kaikkein helpointa olisi ajatella, että niin ovat nirsoja nuoret, että ruokaympyrän mukaan rakennettu maksuton ruoka ei kelpaa. Huonosti ovat kasvatettuja. Eri asia oli meidän aikaan. Syötiin ohravellit ja tillilihat. Itse vielä puolukat metsästä kerättiin ja tuotiin keittäjälle ruispuolukkapuuroa varten. Kiitollisia oltiin, kun saatiin murua rinnan alle, jotta jaksettiin hyvinvointisuomea rakentaa. Nyt saavat nuoret hyvinvointisuomesta nauttia. Mutta eivät syö. Nirsot.

Olemme Kuulessa tehneet paljon tutkimuksia kouluruokailusta selvittäen sekä vanhempien,  opettajien että lasten näkemyksiä kuoluruokailusta. Kaikkien muiden näkemykset tuntuvat tutuilta, paitsi nuorten. Heille syömisen sosiaalisuus ja toisaalta ruoan aiheuttamat paineet  ja syömisen kautta leimautuminen ovat monesti tärkeimpiä valinnan perusteita. Ei nälkä eikä terveys.

Ruoan asema nyt on ihan toinen kuin sodan jälkeisessä Suomessa. Vuonna 1948 viisaasti tajuttiin, että koulunkäynti mahdollistuu myös köyhemmille, kun koulussa tarjotaan maksutonta ruokaa. Se auttaa kansakuntaa ja yksilöitä.  Vähentää lasten puutossairauksia.  Saadaan lisää hyvinvoinnin rakentajia, äidit pääsevät töihin kodin ulkopuolelle.

Nyt ruoka on meilläkin noussut Maslowin tarvehierakriassa perustarpeesta lähemmäksi itsensä ilmaisua. Niin lapsilla kuin aikuisillakin. Kotiin voi ostaa valmisruokia. Grillejä ja pikaruokapaikkoja on jo jokaisessa kylässä, johon koulu on jäänyt.

Sievin kotiseutuarkistosta napattu kuva kertoo suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen historiaa, se lienee 1950-luvulta. Nyt tuota koulua tuskin on. Kuvan lapset ovat kaikki eläkkeellä. 
Me puhumme edelleenkin kouluruokailusta vain historian kautta, kuten minäkin tässä.

Kouluruokailu on kriisissä ja niin on hyvinvointiyhteiskuntakin.
Koko käyttöliittymä pitää uusia.

Lue lisää ja kommentoi

Mikä ihmeen villiruoka?

Kun noin vuosi sitten kuulin, että Alexander Stubb on myymässä suomalaista villiruokaa jossain maailmalla, olin ihmeissäni. Mitä ihmeen yrttejä ja villisikoja siellä ollaan kaupalla ja missä suomalainen ruokaketju niitä tuottaa? Onko siinä mitään tolkkua? Sitten selvisi, että kyseessä on ELO-säätiön eli Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön hanke nostaa suomalaisen ruokakulttuurin kiinnostavuutta maailmalla.

Villiruoka-logo

Nyt ryhdymme Kuule Oy:ssä villiintymään villiruoasta. Alamme etsiä villiruoalle uskottavaa paikkaa suomalaisten ja ulkomaalaisten sydämissä sekä luomaan pohjaa kaupalliselle menestykselle.

Mitä olen tähän mennessä oppinut?

  1. Villiruoalla tarkoitetaan suomalaisille tuttuja, ulkomaalaisille eksoottisia puhtaan luonnon antimia: marjoja, sieniä, riistaa, kalaa ja villiyrttejä.
  2. Villiruoasta tehdään suomalaisen ruokakulttuurin kulinaarinen kärki ja matkailuvaltti. Se voi olla myös osa Team Finland -työtä.
  3. Villiruoka-ajattelua viedään eteenpäin monipuolisessa yhteistyössä, jossa on mukana sekä matkailun että ruokaketjun toimijoita.

On kiinnostavaa tehdä yhteistyötä ELO-säätiön kanssa. Heidän kaltaistaan gastronomian puolestapuhujaa ja poikkitieteellisesti kulttuuri- ja talouselämään verkottunutta yhteisöä tarvitaan. He voivat toimia myös turvallisuutta ja vastuuta korostavan ruokaketjun tukena ja innoittajana.

”Suomalaisen ruokakulttuurin tekijät, näkijät ja resurssit saman pöydän ääressä.”

Tiedote 25.3.2013: ELO-säätiö ja Kuule Oy yhteistyössä villiruokaa ja kouluruokailua kehittämässä.

Lue lisää ja kommentoi