— Onko tolkkua?

Arkisto
kuluttajatutkimus

Pönötyksen ja nipotuksen aika on ohi

Parin viime viikon aikana olen saanut istua monissa seminaareissa. On puhuttu pohjoismaisista ravitsemussuosituksista, kouluruoasta, ruokahävikistä, vastuullisuudesta ja lähiruoasta. On puhuttu myös ruokailosta ja vaikuttavasta viestinnästä.

Viikon lopuksi  15.11. Sanoman Magazines paljasti Ruoan  ja juoman tulevaisuuden Helsingin sydämessä.  Siellä julkistettiin 15/30 Research Oy:n tekemä tutkimus ruoan ja juoman tulevaisuudesta.

Mielestäni tutkimus kertoo enemmän trendeistä kuin varsinaisesta tulevaisuudesta. Itse miellän tulevaisuuden vuosien, ehkä 10 vuoden päähän. Sitä tulevaisuutta ei leimaa itseilmaisu. Sitä leimaa huoli ruoan ja veden riittävyydestä. (ks. Puhdasta ruokaa). Niiden asioiden miettiminen on päättäjien asia. Jätetään se osa nyt tähän.

Lähitulevaisuus = trendit, heikot signaalit

Tulevaisuus = megatrendit, isot muutokset

Ruoan lähitulevaisuus on varmasti itseilmaisua ainakin ruokabloggareille.  Suuri osa ihmisistä suhtautuu ruokaan varsin neutraalisti.  Hinta on monelle tärkeä valinnan perusta.  Suuri osa on huolestunut omasta lihomisesta, osa pohtii ruoan turvallisuutta. Vastuullisuusasiat ovat tuttuja vain harvoille.

Ruoan nautinnon ja yhdessä syömisen nimiin vannovat lähes kaikki, joille ruoka on muutakin polttoainetta.

Sanoman tilaisuudessa lavalla paneelissa istui iso joukko ruoka-alan valtakunnallisia vaikuttajia: naisten lehtien ja aikakauslehtien päätoimittajia, ruokakulttuuriprofessori ja Päivittäistavarakauppa ry:n vetäjä (= eli yli 80% ruokakaupastamme).

He kaikki, samoin kuin  bloggaritkin, ovat samaa mieltä yhdestä asiasta. Se näkyi tässä tilaisuudessa. Se tuli (ainakin sivulauseessa) esiin kaikissa muissakin viime viikkojen seminaareissa.

Pönötyksen ja nipotuksen aika on ohi.  Nyt halutaan ottaa rennosti.

Vaikka pönötys on ohi, se ei tarkoita että hyvät käytöstavat olisi samalla heitetty romukoppaan. Tai että ruokaa mätetään mielin määrin (ja loput roskiin!). Kun ymmärtää ruoan perusasiat ja osaa hyvät ja luontevat käytöstavat, ei tarvitse pönöttää eikä nipottaa. Voi ottaa rennosti ja vaikkapa riemukkaasti.

Perusasioitten opettamisessa (lapsille ja aikuisille) riittää ruokakasvattajille töitä.  Voimia siihen työhön!

 

Lue lisää ja kommentoi

Tavallinen ihminen

Kuluttajatutkimuksiin halutaan haastateltavaksi ”tavallisia ihmisiä”. Heidän motiivejaan tutkimalla saadaan selville, miten uusi tuote tai asia tulisi markkinoida. Viime aikoina olemme selvittäneet, ymmärretäänkö luomuviestit, mikä lähiruossa viehättää ja millaisesta tuotteesta tai palvelusta ollaan valmiita maksamaan. Noin 80% on tässä mielessä tavallisia ihmisiä ja riittävän aktiivisia osallistumaan erilaisiin kyselyihin. Tutkimuksissa monet kertovat, että vaikeaselkoiset asiat tai mainonnan hienostellut sanomat jäävät etäiseksi. On tullut selväksi, että monesti asiantuntija, mainostaja tai viestijä ei ymmärrä riittävästi tavallisen ihmisen kiireistä arkea ja rajallista kiinnostusta.

Totta on, että lähes kaikissa selvityksissä löytyy parinkymmenen prosentin joukko, joka on epätavallisin passiivista ilmaisemaan itseään tai edes osallistumaann erilaisiin kyselyihin.

Puhekielessä tavallinen ihminen on toisenlainen. Heitä aliarvioidaan. Kysyin mieheltäni pitääkö hän itseään tavallisena ihmisenä. Hän luetteli kymmenkunta  faktaa, jolla todisti ettei ole tavallinen ihminen. Ystävä oli haastatellut työhönhakijaa, joka oli ilmoittanut alkulauseessa olevansa tavallinen ihminen.  Ystävä lopetti haastattelun siihen.  Harva haluaa myöntää olevansa tavallinen ihminen. Tavallinen ihminen  on aliarvostettu ja hänestä annetaan negatiivinen kuva: Tavallisella ihmisellä on ohuet hiukset, huono ryhti ja huonot hampaat. Tavallinen ihminen katsoo tuulipuvussa Big Brotheria ja syö eineksiä suoraan paketista.

 
Kenellä lienee oikea kuva tavallisesta ihmisestä? Sen täytyy olla kaupalla. Tarkkailemalla ”tavallisten ihmisten”  ostoskärryjen sisältöä saa helposti selville asiakkaan kulutustottumukset. Yhden kärryt pursuavat salaatteja ja huolellisesti paketoituja irtotiskin paperikääröjä, toisella näkymä kiiltävämpi; eineksiä, sipsejä ja oluttölkkejä.  Kaupan kassalla (Stokkalla, S-marketissa tai K-supermarketissa) jokainen näistä tavallisista ihmisistä ojentaa kanta-asiakaskorttinsa, jolla ketju rekisteröi  erilaisten tavallisten ihmisten ostokäyttäytymisen. Kauppa tietää oikeasti, millainen on tavallinen ihminen. Haittaakse?
 
Lue lisää ja kommentoi

Aika, aika tärkeää

Taas on aika, erityisesti ajan käyttö, noussut keskusteluun. Muoti-ilmiö ja -ismi mindfulness korostaa keskittymistä juuri tähän hetkeen. Mindfulness kehottaa olemaan hetkessä tietoisesti läsnä. Sitä ei pidetä enää hörhöjen hommana vaan tiedetään, että keskittyminen auttaa parantamaan yritysten tuloksia.

Ajan hallinta on vanhempi juttu. Siitä riittää asiaa moneen kirjaan. Ajan hallinta on tärkeä osa työelämään opastusta. Kirsi Pihalla oli aikaa lukea 10 ajanhallintakirjaa ja laittaa ne paremmuusjärjestykseen. Ansiokasta. Itsellä oli aikaa lukea tänään tulleen Optio nro 13 juttu aiheesta otsikolla ”Aikaa ei voi hallita”. Totta.

Aikaan liittyy myös ikä. Ajan kuluessa jokainen meistä ikääntyy. Nyt on tutkittu ja todistettu, että ikuinen nuoruus ei olekaan enää tavoiteltavaa. Julkkis toisensa jälkeen tuntuu ylpeilevän ikääntymisellään, jonka he tietysti tekevät ajan mukaisella tavalla – eli luomusti.

Aikaan liittyi myös menneen ajan muistelot. Löysin varsin mainion kiertokirjeen facebookista. ”Jos vartuit kotiruualla, ajoit polkupyörällä ilman kypärää, sinulla oli telkkari, jossa oli 2 kanavaa ja jouduit nousemaan sohvalta kanavan vaihtoon, kelasit c-kasetteja lyijykynällä, kaupat olivat sunnuntaisin kiinni ja lauantaina klo 13 jälkeen, kukaan ei puhelimessa kysynyt ”Missä olet”? ja ajoit autoa ensimmäisen vuoden 80 km lätkä takaikkunassa – kopioi tämä seinällesi todistaaksesi, että selvisit!”  Kopioin sen tähän. Se toi mieleen muistoja nuoruuden ajalta.

Syksyisin, syntymäpäiväni aikaan, minulla on halu punnita aikaa. Juuri nyt kaksi näkökulmaa, mindfulness ja muistelot, tuntuvat tärkeiltä.  

Lue lisää ja kommentoi

Kysytään lampaalta

Nyt käydään keskustelua kokki Markus Maulavirran lampaan teurastuksesta. Kyse on uutisesta, jossa kerrottiin Maulavirran viime syksynä tainnuttaneen viisi ystävän omistamaa uuhikaritsaa ”perinteisellä tavalla” eli kirveen hamarapuolella iskemällä.Tulossa on syyte eläinsuojelurikoksesta.

Tainnutus onnistui ja veri laskettiin. Karitsat on varmaan jo tulleet syödyksi suurena herkkuna. Ongelma oli se, että tainnutusta ei tehty lain kirjaimen mukaan.
Tainnutukseen tulisi käyttää pään lävistävää välinettä kuten pulttipistoolia. Lisäksi laki sallii tainnutuksen sähköllä.
Tekikö Maulavirta oikein? Maaseudun Tulevaisuuden keskustelupalstalla tulos näyttäsi olevan 50-50. Toisten mukaan Maulavirta teki tahallaan törkeän rikoksen ja toisten mielestä koko laki on vailla tolkkua. 
Herää pari kysymystä. Miksi ja kuka halusi tästä puheenaiheen? Tottakai Maulavirta tiesi säännökset. Haluttiinko nopeuttaa lakimuutosta, haluttiinko lampaan parasta, vai mahdollisesti stressitöntä lihaa? Vai haluttiinko antaa piut-paut lainsäätäjäille?  Ei ole epäilystäkään etteikö lainvastainen toiminta olisi sinällään väärin.
Entä toimittiinko ”inhimillisesti katsoen” oikein vai väärin? Rehellinen vastaus saataisiin niiltä viideltä kirveen hamaran pökyrryttämältä lampaalta. Jotta tulos olisi pätevä, tulisi samat asiat ja viime hetkien fiilikset kysyä myös verrokkiryhmältä, jotka olisi teurastettu  MMM:n ohjetta noudattaen:
”Sarvetonta lammasta ja vuohta tainnutettaessa ampuma-ase tai aivoihin tunkeutuva mekaaninen laite on kohdistettava pään korkeimpaan kohtaan liitteen 5 kuvan 4 osoittamaan tainnutuskohtaan ja suunnattava leukaperien suuntaan. Kiliä ja karitsaa tainnutettaessa ampuma-ase tai aivoihin tunkeutuva mekaaninen laite on kohdistettava liitteen 5 kuvan 5 osoittamaan tainnutuskohtaan ja suunnattava otsaluuhun nähden suoraan kulmaan.  Sarvellinen lammas ja vuohi saadaan tainnuttaa ampuma-aseella tai aivoihin tunkeutuvalla mekaanisella laitteella niskan suunnasta, jos päälaen kautta ampuminen ei ole sarvien vuoksi mahdollista. Sarvellista lammasta ja vuohta tainnutettaessa on ampuma- ase tai aivoihin tunkeutuva mekaaninen laite kohdistettava sarvia yhdistävän viivan takapuolelle ja suunnattava suuta kohden liitteen 5 kuvan 6 osoittamalla tavalla.
Raakaa on tappaminen, tehtiin se miten tehtiin. Näitä lukiessa ymmärrys kasvissyöjiä kohtaan lisääntyy. Jos olisin lammas  ja saisin päättää kumpaan testiryhmään menisin, valitsisin Maulavirran ryhmän. Kumpaan ryhmään sinä menisit?
Lue lisää ja kommentoi

Raja-aitoja kaatamaan

Kesä uudistaa. Se voi saattaa meidät ”out of the box”. Sukulaisia ja tuttuja – erilaisia ihmisiä tavatessa pääsee tarkistamaan oman ajattelunsa perusteita, kun näkee niin monia tapoja elää, olla ja tehdä valintoja. Lomalla myös tekee uusia asioita. Sellaisia, joiden motiivina ei ole tukea menestystä työelämässä.

Kesällä on hyvä mahdollisuus kaataa oman ajattelun raja-aitoja. Marja-Riitta Ollila kirjoitti 3.8.12 Hesarin kolumnissaan, että raja-aitojen kaataminen on jopa menestyksen ehto. Po­liit­ti­sten, taloudellisten raja-aitojen lisäksi hän otti esiin ra­ja-ai­dat esimerkiksi hu­ma­nis­tis-yh­teis­kun­nal­li­sen ja luon­non­tie­teel­lis-ta­lou­del­li­sen maail­man vä­lil­lä. ”Älyä, tun­tei­ta ja mie­li­ku­vi­tus­ta tut­ki­taan ny­kyään luon­non­tie­teen me­ne­tel­mil­lä. Ma­te­ma­tiik­ka on kau­nis­ta. Joh­ta­ja voi joo­ga­ta ja myyn­ti­tyk­ki me­di­toi­da. Kan­sa­kun­ta lu­his­tuu si­säi­ses­ti, jos ra­ha ja hen­ki py­sy­vät eril­lään. Syn­tyy mo­raa­li­ton­ta ra­haa ja yh­tei­set vas­tuut lais­ta­vaa hen­gen­vil­je­lyä.”

Raja-aitojen kaatamisessa on tolkkua. Jotta se ei jäisi vain kesälomaharrastukseksi, voi myös työelämässä haastaa omat käsityksensä.  Kuluttajatutkimus auttaa näkemään erilaisia arvomaailmoja.

Lue lisää ja kommentoi