— Onko tolkkua?

Arkisto
Kuule Oy

Onko tolkkua? Ei.

Tänään 14.11. heräsin peltikattoon ropisevaan  marraskuun sateeseen. Kotona on lämmintä ja turvallista. Postilaatikkoreissulla huomasin, että moni naapuri on jo virittänyt jouluvalot pimeyden piristykseksi.

Yöllinen tekstiviesti Pariisiin muuttaneelta tyttäreltä ja hänen mieheltään oli kääntänyt ajatukset viikkojen työmoodista siihen, mihin tämä maailma on menossa. Herkistynein aistein aamun Hesarin  uutisiin keskittyminen sai huomaamaan, että

Nyt ei maailmanmenossa ole mitään tolkkua

Aamun teksti-TV:n taustamusiikkina soi polkka. Uutiset kertovat 140 pariisilaisesta kuolonuhrista. Aamun uutiset kertovat lisääntyvän pakolaistuvan aiheuttamista maiden väliin viritettävistä aidoista ja muureista, maahantulijoiden kontti- ja telttamajoituksista. Viime päivien Slushin huuma on jo tänä aamuna muuttunut järkyttävien talouslukujen realismiin.

Suomi on kusessa.

Irtisanomiset leviävät yrityksistä yliopistoihin. Parannuskeinojakin esitetään. Sopivasti joulun alle on viritetty postin lakot. Ei kulje Hesarit ei paketit. Niin on lämmintä, että jäänmurtajalakot eivät ole vielä ajankohtaisia, mutta vähäisen viennin estämiseksi on monia muitakin keinoja.

Ei ole Suomenkaan menossa tolkkua.

Sitten hyviin uutisiin. Tyttäreni lähetti viestin, että naapurikorttelin terroriteosta huolimatta, he ovat turvassa. Hätätila Pariisissa jatkuu.

safe_image

French President François Hollande has declared a state of emergency across France after a series of terror attacks on Friday night. The duration of the state of emergency remains unknown.

Laura Pörsti Merkitsi olevansa turvassa · 5 tuntia sitten 

Lisäys 15.11. Laura kirjoitti samoista hetkistä omassa blogissaan. Lue Lauran ajatuksia. 

Miikka Pörsti Merkitsi olevansa turvassa · 5 tuntia sitten

1411 kynttilä
On pimeää. Lauantaiaamu Espoossa on hiljainen. Sytytän kynttilän. Viritän tänään jouluvalot.
Toivon ja rukoilen, että tähän maailman menoon  saadaan tolkkua.

 

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Varo vihaista sonnia – ja ole hyvä itsellesi

sonni puolustaa tiivis.

Tämä kyltti herätti ajatuksiani aamulenkillä.

Kiersin kotimaisemissa Laajalahden luonnonsuojelualueen pitkospuilla ja metsäpoluilla. Kirmaisi vastaan metsäkaurislauma.  Luonto oli ihmeellisen kaunis. Vaikka rantaheinikkoa kesäisin hoitava lehmälauma ja sonnit oli siirretty sisälle, alueen kyltti muistutti kahdesta asiasta:

  • rajojen noudattamisen tärkeydestä
  • oman lauman puolustamisesta

Ajatuksissa oli aamun Hesarin uutiset ja kuvat: Venäjän Putinista (joka ei pysy omassa aitauksessaan) sekä Syyrian pakolaisnaisista, jota koittavat ruokkia omaa  laumaansa.

Riku Rantalan kolumni kertoi huomisesta Kansainvälisestä rauhan päivästä. ”Rauhanpäivän  tarkoitus on  muistuttaa siitä, miten valtava etuoikeus rauha on. Yli miljardille ihmiselle rauha ei ole itsestäänselvyys vaan mahdottomuus, utooppinen ajatus aamiaisesta, koulumatkasta, työpäivästä, leikistä tai rakkaudesta ilman jatkuvaa väkivallan uhkaa.”

Moni meistä ahdistuu, kun huomaa miten vähän voi tehdä vaikeassa tilanteessa olevien auttamiksi.

”En antanut cokistölkkiäni pienelle pakolaistytölle”, pohtii Riku Rantala vielä 33 vuotta yhden kohtaamisen jälkeen.

Riku on matkoillaan ja dokumenteillaan tuonut näkyväksi elämän todellisuutta meille monille. Vähemmän matkaavien on helpompi aloittaa hyvän tekeminen lähempää.

Kiinnitä ensin turvavyö itsellesi.

”Kun haluaa olla hyvä, on parasta olla ensin hyvä itselleen”, elämäntapakonsulttiystävä neuvoi.  Vaikka se tuntuu itsekkäältä, olen huomaamassa, että näin on.  Hyvin syöden, nukkuen, liikkuen, laiskotellen ja harrastaen, saa avatuksi silmänsä näkemään ja korvansa kuulemaan. Näkee paremmin oman itsensä, läheisensä, maailman ihmeet ja epäoikeudenmukaisuudet.

Kun hoitaa ensin itsensä, on kykyä tehdä hyviä tekoja myös muitten hyväksi.

kuusi lasia

Vanha viisaus kertoo, että ihminen tarvitsee  kuusi arkunkantajaa.

Vältetään vihaisia sonneja ja lehmiäkin (niitä on liikkeellä). Pidetään huolta ensin itsestä. Näin on voimia ja aikaa huolehtia ainakin kuudesta ystävyys- tai läheissuhteesta.

Lue lisää ja kommentoi

Elämyksiä vailla vertaa

Kesäkuun alun eli viikon 23 villiyrttiviikko aloitti kesän sesongin.  Moni meistä meni metsään. Kerron yhdestä metsäretkestä. Olo oli kuin lapsuuden luokkaretkellä ajellessamme bussilla  Elämysmatkalle Ahlströmin Ruukkiin.  Noormarkkuun. Mukana kymmenkunta villiruosta kiinnostunutta toimittajaa.

Ja elämyksiä koimme. Yli odotusten.

Aistimuksia on vaikea pukea sanoiksi. Kerron kuvina. (Kuvat omia tai  Pirjo Toikkasen ja Luontoportin kuvaamia).

Jos haluat lukea tekstiä kuvien välistä, katso mitä  matkalla mukana ollut  Virpi Kurjenlento kirjoitti Umamiin tai mitä Eija Lemnuskallio kirjoittaa Luontoportin sivuille. Lisää tapahtumia ja kuvia Villiyrttiviikko2014-sivuilla.

Maisema aamulenkiltä

Aamulenkillä aarniometsässä. Kuuletko satakielen laulun? Huomaatko metsän tuhannet tuoksut.

Lounas metsässä

Sami Tallberg ja Jukka Luojukoski valmistivat meille lounaan. Salaatti sekoitettu lähimetsän antimista.

Sami Tallbergin lyhyt villliyrttikurssi

Sami Tallbergin lyhyt villliyrttikurssi

Elämäni ensimmäinen kallioimarre. Jos haluat kuulla Sami Tallbergin ajankohtaisia vinkkejä, lue mitä Heli Nieminen kirjoitti matkasta Turun Sanomiin.

Elämäni ensimmäinen kallioimarre

Elämäni ensimmäinen kallioimarre

Alueen pienoismalli kertoo tarinaa vuodelta 1955.

Alueen pienoismalli kertoo tarinaa vuodelta 1955

Ilta alkoi viinitastingilla. Tämä kesä maistuu Rieslingiltä.

Viinitasting. Riesling oli ihan paras

Saimme maistella Ahlströmin Ruukkien (Noormarkku ja Kauttua)  Kesän Villiruokamenun.

Keitto _n

Villiruokaillallisen yksi helmistä: lipstikkakeitto ja rieskarulla täytteenään kylmäsavuhirveä ja oman pihalehmuksen lehteä.

Jälkiruoka valloittaa

Jälkiruokana kurtturuusun lehdillä maustettua raparperi crème bruleeta ja mansikkasorbettia. Lasissa Brachetto d’Acqui Piemontesta.

Mitä opin:

  • sykähdyttävin elämys  koetaan kaikilla aisteilla
  • ihmisen on hyvä välillä pysähtyä, ottaa aika ajoin  24 tuntia rauhaisaa aikaa!
  • metsää parempaa paikkaa rauhoittua ei ole
  • uusien asioitten oppiminen ja uusien ihmisten kohtaaminen ovat  hienoja kokemuksia

Minä kohtasin kallioimarteen ja monta uutta ystävää.

Päivä avasi uusia näkymiä tulevaan.

Sahamuseon ikkunasta

 Kiitos Ahlströmin Ruukit! 

Lue lisää ja kommentoi

Menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat

Olen aina ollut kiinnostunut tulevaisuudesta. Skenaariot ja Esko Valtaojan tutkimukset  ja tarinat kiehtovat:

 ”Kvartaali on vähintään 25 vuotta!”

Noin viisi vuotta sitten pääsin tekemään Sitran ERA-ohjelmassa Tulevaisuusuutisia. Syntyi UUTISET 2030.  Vuotta myöhemmin sain tehdä EkoCentrialle Uutiset 2040. Niistä innostuneena  loin vuonna 2012 Tulevaisuusuutiset -konseptin ja -nettisivut. 

Ajattelin lähteväni tulevaisuusviestinnän polulle.

Innostuneella työllä tehdystä konseptista ei syntynyt yhtään uutta kauppaa. Ei tullut uusia euroja latiakaan, vaikka muutamia esityksiäkin asiasta kävin pitämässä – ilmaiseksi. Sen sijaan syntyi paljon enemmän.

Oma ajatteluni laajeni. Näkökulmani avartui.  Kirjasin unelmani.

Moni unelmista on alkanut toteutua. Jätin nyt sivut lepäämään. Ne ajoivat asiansa.  Antaa Urpo Martikaisen olla eläkkeellä ja digitaalisuuden löytää uusia muotoja. En yritä ennustaa.

Palaan UUTISET-konseptiin vuonna 2020. Siihen asti kerään muistoja ja tapahtumia. Haluan vuonna 2020 katsoa  Esko Valtaojan kvartaalia. Onko tolkkua -blogini on nykyisyys/menneisyys/tulevaisuusuutiseni

50 vuotta = kaksi kvartaalia.

50 vuotta = kaksi kvartaalia.

Vuoden vaihteessa on ihana kokea, miten menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat tässä hetkessä.  Se tarkoittaa mindfulnessiä eli tietoisuustaitoa.

Voisiko vuoden jokainen hetki sopia Mindfulnessin eli Tietoisen läsnäolon toteutukseen?

Vuonna 2014 pidän kiinni tästä hetkestä. Annan unelmien ja vaistojen ohjata. Alan jo uskoa, että se kantaa.

Ei tämä hetki ole vain vuoden vaihtuessa uudenvuoden yönä  klo 24. Se on joka hetki.

Lue lisää ja kommentoi

Riku ja minä

Riku Rantala (s. 1974 ) tunnetaan Madventures-matkailuohjelmasta. Hän on kirjoittanut useita  kirjoja . Vuonna 2012 Rantala ja Milonoff saivat valtion tiedonjulkistamispalkinnon maantieteen ja maailman tuntemuksen edistämisestä erityisesti nuorisoa kiinnostavalla tavalla. Nyt hän vetää Docventures-ohjelmaa, joka esittelee kuuluisia dokumentteja.  Ohjelmasta aiheineen on tullut ilmiö. Ohjelman facebook-sivuilla on 60 000 tykkääjää. Riku Rantalalla Twitterissä on 29337 seuraajaa (tilanne 23.11 klo 7.00).  Hänestä on pitkä tarina Wikipediassa.

 

Riku_Rantala._puhuu

Riku Rantala on julkkis.

Minulla on 475 Twitter-seuraajaa (23.11.2013)  Blogillani paljon vähemmän. Facebookiin haluankin vain ystävät ja kavereita. Minusta ei ole tarinaa Wikipediassa.

Minä en ole julkkis.

Viime viikolla Meltwater oli kutsunut Rikun ja minut puhumaan some-asiakastilaisuuteen (minä olen Meltwaterin asiakas).  Paikalla oli alle neljäkymmentä kuulijaa, keski-ikä sama. Kaikki some-tuntijoita. Harvempi heistä aktiivinen sisällönluojia (arvaan).

Kerroin tilaisuudessa elämän tarinaani, joka alkoi 50-luvun puolivälissä Pohjanmaalta ja some-tarinani joka alkoi vuonna 2009. Päivitän twitterini joka aamu. Arvostan asioiden jatkumoa. Siksi seuraan aiheita #tiedämitäsyöt,  #ravitsemusviesti, #vastuullisuus #villiruoka, #kouluruokailu.  Olin tyytyväinen, kun sain esitykseni aikana seitsemän uutta seuraajaa.

Riku Rantala ja Risto Kuulasmaa kertoivat, miten Docventures-ohjelmasta tuli ilmiö. Se tehtiin somessa.  Se vaatii työtä, työtä, työtä. Strategiat oltava nerokkaita.

”On saatava aikaan engagement.”

Kaiken tulee tapahtua nopeasti. Joskus hyppy tuntemattomaan. Riku kertoi lihattoman lokakuun syntytarinan. Se oli kiinnostava. Säästän ensi viikolle oman ELINTARVIKE 2013 -esitykseni aloituspuheeseen.

Sekä Riku että minä  voimme vaikuttaa. Omilla foorumeillamme.

Some on ihana ja tarpeellinen.

Mutta kyllä minä niin noista lehdistä tykkään. Sekä Hesarista että erityisesti Maaseudun Tulevaisuudesta. Siinä on tolkkua!Maaseudun tulevaisuus 22.11.2013

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Pönötyksen ja nipotuksen aika on ohi

Parin viime viikon aikana olen saanut istua monissa seminaareissa. On puhuttu pohjoismaisista ravitsemussuosituksista, kouluruoasta, ruokahävikistä, vastuullisuudesta ja lähiruoasta. On puhuttu myös ruokailosta ja vaikuttavasta viestinnästä.

Viikon lopuksi  15.11. Sanoman Magazines paljasti Ruoan  ja juoman tulevaisuuden Helsingin sydämessä.  Siellä julkistettiin 15/30 Research Oy:n tekemä tutkimus ruoan ja juoman tulevaisuudesta.

Mielestäni tutkimus kertoo enemmän trendeistä kuin varsinaisesta tulevaisuudesta. Itse miellän tulevaisuuden vuosien, ehkä 10 vuoden päähän. Sitä tulevaisuutta ei leimaa itseilmaisu. Sitä leimaa huoli ruoan ja veden riittävyydestä. (ks. Puhdasta ruokaa). Niiden asioiden miettiminen on päättäjien asia. Jätetään se osa nyt tähän.

Lähitulevaisuus = trendit, heikot signaalit

Tulevaisuus = megatrendit, isot muutokset

Ruoan lähitulevaisuus on varmasti itseilmaisua ainakin ruokabloggareille.  Suuri osa ihmisistä suhtautuu ruokaan varsin neutraalisti.  Hinta on monelle tärkeä valinnan perusta.  Suuri osa on huolestunut omasta lihomisesta, osa pohtii ruoan turvallisuutta. Vastuullisuusasiat ovat tuttuja vain harvoille.

Ruoan nautinnon ja yhdessä syömisen nimiin vannovat lähes kaikki, joille ruoka on muutakin polttoainetta.

Sanoman tilaisuudessa lavalla paneelissa istui iso joukko ruoka-alan valtakunnallisia vaikuttajia: naisten lehtien ja aikakauslehtien päätoimittajia, ruokakulttuuriprofessori ja Päivittäistavarakauppa ry:n vetäjä (= eli yli 80% ruokakaupastamme).

He kaikki, samoin kuin  bloggaritkin, ovat samaa mieltä yhdestä asiasta. Se näkyi tässä tilaisuudessa. Se tuli (ainakin sivulauseessa) esiin kaikissa muissakin viime viikkojen seminaareissa.

Pönötyksen ja nipotuksen aika on ohi.  Nyt halutaan ottaa rennosti.

Vaikka pönötys on ohi, se ei tarkoita että hyvät käytöstavat olisi samalla heitetty romukoppaan. Tai että ruokaa mätetään mielin määrin (ja loput roskiin!). Kun ymmärtää ruoan perusasiat ja osaa hyvät ja luontevat käytöstavat, ei tarvitse pönöttää eikä nipottaa. Voi ottaa rennosti ja vaikkapa riemukkaasti.

Perusasioitten opettamisessa (lapsille ja aikuisille) riittää ruokakasvattajille töitä.  Voimia siihen työhön!

 

Lue lisää ja kommentoi

Puhdasta ruokaa

Akavan Sture Fjäder esitti varsin positiivisen lausuman suomalaisesta ruoasta.

Akavassa uskotaan elintarviketeollisuuteen, puhtaaseen ruokaan ja maatalouden ympärillä olevaan bisnekseen. Maailmalla tulee olemaan pula puhtaasta ruoasta ja vedestä. Sen brändin ympärille voisi rakentaa uutta menestystarinaa.

Etelä-Savossa pidetty puhe sopii muihinkin maakuntiin. Fjäder kiitteli myös suomalaista Cleantech-osaamista. Ei voi kuin laittaa roponsa likoon sen puolesta, että Suomi osaa tulevaisuudessa yhdistää erilaista osaamista.

Tarvitaan monialaisia menestystarinoita, jottei oltaisi vain parin sektorin varassa kuten aikaisemmin.

On paljon hyviä esimerkkejä siitä, että perusteellisen tutkimuksen ja hyvän osaamisen tuella synnytetään uutta ajattelua, syntyy uusia yrityksiä ja kansanliikkeitä.

ruisleipäSPS_tr

Ruisleipä – puhtaan suomalaisen ruoan ja hyvinvoinnin symboli.

Tällä viikolla näemme yhden kansalaisliikkeen, hävikkiviikon.  Ruokavallankumous lähti Dodon Kaupunkiviljelystä 2009, Ravintolapäivästä tuli menestys jo syntyvuonna 2011, aihe innosti MTK:ta myymään paistia eurolla syksyllä 2012 . Tämän syksyn ilmiöitä on ensin Lihaton lokakuu ja perään tämä marraskuu, josta ei pääse törmäättä aiheeseen Hävikkiviikko!

Mitä seuraavaksi?

Puhdasta ruokaa  -teema ei ole vielä saanut tuulta alleen. Vielä ei ole kansanliikettä syntynyt. Kun vääjäämättömästi etenevä ilmastonmuutos saa isot kansat kuivilta alueilta liikkeelle, nähdään kansanliike vailla vertaa.  Siihen mennee muutama vuosikymmen. Toteutui mikä skenaario tahansa, tilanne vuonna 2030 on huono, jos siihen ei osata varautua.

Kun isot kansat lähtevät kuivilta alueilta liikkeelle, nähdään kansanliike vailla vertaa.

Suomi 2013-2020 Puhdasta ruokaa!

Tässä välillä, meillä täällä Suomessa on upea mahdollisuus luoda innovaatioita puhtaan ruoan ympärille.  Meillä riittää puhdasta vettä, josta jo nyt huolehdimme (huolehdimmehan!) Puhdas ruoka luo sekä taloudellista että sosiaalista hyvää. Olen täysin samaa mieltä Sture Fjäderin kanssa. Puheessasi on tolkkua!

Tuumasta toimeen!

Lue lisää ja kommentoi

Nyt lähti uusi #ravitsemusviesti

Perjantaina 18.10.13 alkoi ravitsemusviestinnässä uusi aika. Ravitsemustieteilijoitten ja Sosiaalilääketieteen yhdistyksen aktiivit kokosivat Tieteiden Taloon ravitsemusalan ihmisiä kuulemaan aiheesta Ravitsemus muuttuvassa viestintäympäristössä. Tilaisuudessa pohdittiin, miten media ja sosiaaliset liikkeet muovaavat käsityksiä terveellisestä syömisestä.  Alustajina nähtiin poikkitieteellisesti mediassa näkyviä ja mediaa tutkivia puhuvia päitä, joista osaa puhuu myös sosiaalisessa mediassa.

Kuluttajatutkimuskeskuksen dosentti Piia Jallinoja vertasi ”median luomaa kuumaa kokemusta tieteen tuomaan kylmään tilastoon”.  Outi Kuittinen aloitti esityksensä tärkeällä huomiolla:

Ravitsemus on ihan liian tärkeä asia jätettäväksi vain ravitsemustieteiljöille.

Itse pääsin alustamaan ensimmäisenä. Oman esitykseni aloitin kolmella väitteellä:

  • ravitsemustieteiljät pelkäävät toisiaan, eivätkä uskalla laittaa itseään peliin, syntyy latteuksia
  • ruoka- ja ravitsemusala on jäljessä sosiaalisen median hyödyntämisessä ja osa väestä on ihan pihalla siitä mitä erilaiset kuluttajat ajattelevat ja miksi
  • jokaisen ravitsemusviestijän pitäisi ottaa viestinnän mallia Antti Heikkilältä. Hän bloggaa, jakaa asioita mediassa ja facebookissa, uskaltaa panna itsensä peliin. Saa äänensä kuuluville. Asiasisältöön en puutu.

Kun Keventäjien Liina Hemminki ehdotti tilaisuudelle twitterissä käytettävää yhteistä #ravitsemusviesti -häsää,  saatiin sosiaalinen media tilaisuuteen mukaan. Joukosta löytyi kymmenkunta aktiivista twiittaajaa ja ulkopuoleltakin muutama.

Kun äsken luin aiheen ympärille syntyneet nelisenkymmentä twiittiä, sain nopeasti kirjoitetuksi tämän blogin. Laitan sen kohta twitteriin ja jaan kaikille aktiivisille. Odotan innolla Janne Huovilan väitöskirjaa aiheesta.

Erityiskiitos Reijo Laatikaiselle, joka aloitti Pronutritionist-blogillaan uuden ajan jo kauan, kauan sitten. Perjantaina 18.10. minulle tuli Tieteiden talossa tunne, että pitkäaikainen työ kantaa hedelmää. Siinä on tolkkua!

Kaikki vaatii aikansa.  Bloggaukselle ja twiiteille on jokaisella aikaa,  jos niitä pitää tärkeänä ja haluaa vaikuttaa niiden avulla.

Tämän blogin kirjoittamiseen meni reilu tunti.

Jos ei halua kirjoittaa blogia, ei twiittailla eikä seurata twiittejä eikä myöskään ole aikaa seurata tapahtumia facebookista, voi toki keskittyä vapautuvan ajan turvin kaikkeen muuhun vaikuttamiseen. Hyvällä ilmalla voi esimerkiksi perustaa Speakers Cornerin mihin tahansa kadun kulmaan, ja toivoa, että ihmiset pysähtyvät kuuntelemaan. Voi myös olla ihan hiljaa omissa oloissaan, ja keskittyä hyvään kirjallisuuteen –  eikä välittää siitä, että on vähän pihalla. Silloin on hyvä tunnistaa ja tunnustaa, että ei tunne ajan ilmiöitä. Se on monelle ihan järkevä valinta.  Esimerkiksi äidilleni.

Lue lisää ja kommentoi

Se keittiön pursuava laatikko

Aika ajoin siivoan ja järjestän keittiön laatikot ja kaapit. Heitän turhat korkit ja parittomat kannet pois. Pysyy jonkunlainen järjestys ja tavarat löytyy. On vain yksi paikka, johon kajoaminen on tuntunut ylitsepääsemättömältä. Se keittiön laatikko, johon kerään parhaita reseptejä lehdistä ja esitteistä. Kokeiltuja, kokeilua odottavia.  Usein kokonaisia lehtiä. Viime aikoina laatikkoon on kerääntynyt myös suuri joukko netistä printattua materiaalia. Olen nähnyt vastaavia laatikoita muissakin keittiöissä.

Eikä siinä vielä kaikki. Keittiön laatikko on alkanut laajentua eteisen laatikoihin. Kaikkien tärkeimmät  aarteet ovat parhaiden keittokirjojen välissä. Ja niitäkin on siunaantunut hyllymetreittäin.

Alussa_pelkk_kaaosjpg

Viikonlopun aamuna päätin ottaa pusuavat laatikot hallintaan. Uskoin työhön kuluvan puolisen päivää. Lopulta jo parissa tunnissa vuoresta lehtileikkeitä, vanhoja kansioita ja printtejä, kehkeytyi varsin selkeä yksi kansio: Hyvät 2013.

Kokonaan koskematta jätin ensimmäisen 70-luvun puolivälissä aloitetun kansioni. Silloin vielä liimasin reseptit pahville ja joskus muovitinkin. Taikinatahrat rahkapiirakkaohjeessa tuovat monta mukavaa muistoa.  Myös käsinkirjoitetut suureksi osaksi isosiskolta saadut reseptit säilytin.

Pursuava kansio

Pursumisilmiö

Roskis_kiittt_

Paperinkeräykseen

 

Valtaosa ”aarteista” päätyi  paperinkeräykseen. Oma pää selkeni. Muistot syvenivät.

Ei pursua enää keittiön laatikko. Tai pitäisikö sanoa, että ei pursua vielä.
Keräilyvimma varmaan jatkuu, vaikka sitten 70-luvun on syntynyt sellainen apuväline kuin internetti.

k_sinkirjoitetut

Kolme keittokirjaa ylitse muiden: Kestikirja (1978), Tervetuloa meille (2007) ja Leivomme Anni-Helenan kanssa (1985.)

 

Lue lisää ja kommentoi

Onnen numero 999

Tänään tapasin ihmisiä, joiden kanssa tulen jatkossa tekemään töitä.
Tapasin Vuoden Kokki- ja Vuoden Tarjoilija 2014 -järjestelytiimit. Ja tapasin Bocuse d’Or-kilpailija Matti Jämsenin. Hän harjoitteli Perhon keittiössä. Ilmassa oli upeita tuoksuja. Silmistä paistoi innostus.

Soittelin ihmisille, joiden kanssa olen viime vuosina saanut tehdä töitä. Kerroin etukäteen huomenna julkitulevasta työmuutoksestani.  Monen entisenkin työkaverin kanssa yhteistyö jatkuu, vaikka oma roolini lokakuussa muuttuu.

Suunnittelin hyvän yhteistyökumppanini kanssa uudistuvan blogini ilmettä. Opettelin luopumaan entiseen työhöni liittyvästä haasteesta, annoin sen kollegan hoitoon.

Tästä päivästä jäi hyvä olo. Tiedän, että tärkein asia uudessakin työssä toteutuu.
Saa olla tekemisissä mukavien, osaavien ja ahkerien ihmisten kanssa.
Ja sellaisten asioiden, joille sydän palaa. Päätin, että tämä 65. onkotolkkua -bloggaukseni
on minulle twiitti numero 999.  

Olen onnekas. Tästä on hyvä jatkaa.

Lue lisää ja kommentoi