— Onko tolkkua?

Arkisto
villiruoka

Neitsytperunaa vai varhaisperunaa

Turussa vietettiin viikonloppuna neljättä kertaa Neitsytperunafestivaalia. Järjestäjänä Kaffeli ry. Toista kertaa oli ohjelmassa myös symposium eli keskustelutilaisuus. Meitä oli keskustelemassa viisi kohtalaisen samanhenkistä naisihmistä – ruokaoppineita kaikki.  Yhteistä mieltä oltiin:

  • Suomalainen uusi peruna, erityisesti Siikli on todella hieno ruoka -  vähässä vedessä  tai höyryssä keitettynä
  • Pestyn perunan myynti pitäisi lailla kieltää
  • Perunan on oltava mahdollisimman tuore, kotimainen saadaan nopeasti pataan
  • Keitinveden suolassa on turha säästellä, niin kuin voissakin.
  • Peruna keitetään al dente ja annetaan kypsyä loppuun liinan alla.
  • Tilli ja silli sopivat makuun.

Ainut asia, josta olimme vähän eri mieltä oli se, että tarvittiinko varhaisperunalle uusi nimi.

Minä tykkään Neitsytperuna-nimestä. Sen vakiinnuttaminen koko valtakuntaan on vaikeaa. Pitäisikö?

Markku Haapio perusteli hyvin, miksi tarvittiin uusi nimi. ”Jotta aliarvostetusta perunasta voidaan alkaa puhua puhtaalta pöydältä.”

Koska niin sopivasti sattui, keräsin esitykseen kahdeksan Vuoden Kokin parhaat perunamuistot ja vinkit.  Moni heistä on kotoisin Turusta. Tässä päällimmäiset mietteet heiltä.

 
Pekka Terävä Vuoden Kokki 1995

Pekka Terävä Vuoden Kokki 1995

”Suomalainen peruna on meidän tärkein raaka-aineemme ja sen maku ylivoimaisesti maailman paras. Peruna on ruokamme kivijalka, possun ja kossun kanssa. ”

Aki Wahlman Vuoden Kokki 1996

Aki Wahlman Vuoden Kokki 1996

Aki Wahlman Vuoden Kokki 1996

”Minun sesonkini alkaa Lounais-Suomen Siiklistä.Se valmistetaan höyrytettynä tai suolavedessä haudutettuna 2/3 osa kypsäksi ja jälkihöyryssä liinan alla loppukypsennys tai sitten eilinen peruna  oliiviöljyssä rosmariinin ja valkosipulin kanssa paistettuna.”

Petteri Luoto, Vuoden Kokki 1998

Petteri Luoto, Vuoden Kokki 1998

 

 

Petteri Luoto:

”Tässä asiassa ollaan ruotsalaisia parempia. Skånelainen varhaisperuna valmistuu aiemmin, mutta häviää maussa.Varhaisperuna on parhaimmillaan n. 15 minuuttia siitä kun se on mullasta kuokittu. Siksi vientituotteena hankala. Isäni on maanviljelijä ja meillä on aina ollut oman maan perunat, joten osaan arvostaa sitä, kun se on parhaimmillaan.”

Henry  Tikkanen:

Henry Tikkanen, Vuoden Kokki 2001

Henry Tikkanen, Vuoden Kokki 2001

”Varhaisperuna tekee  kesän. Peruna on yksi parhaista raaka-aineista joita itse tuotamme Suoraan maasta kattilaan ja syödään voin kanssa. Silli ja savukala tekee perunasta aterian.”

 

 

 

 

Ari Ruoho:

Ari Ruoho Vuoden Kokki 2003

Ari Ruoho Vuoden Kokki 2003

”Vaikka 22 vuotta  keittiöissä  tullut vietettyä, niin uusi peruna maistuu edelleen.Peruna on parasta oikein laitettuna ja lajikkeen parhaat ominaisuudet huomioiden. Suolaa, voita, tilliä- ja kaveriksi vaikka silliä.”

Matti Jämsen, Vuoden Kokki 2005 ja Bocuse-kilpailija 2014-2015

Matti Jämsen, Vuoden Kokki 2005, Bocuse-kilpailija 2014-2015

”Suomalainen uusi peruna on vieläkin aliarvostettu eikä sen todellista arvoa vientituotteena ole vielä ymmärretty.  Peruna on parasta pähkinävoissa haudutettuna, tilliä ja savukalaa tai silliä seuralaisena.”

Erik Mansikka, Vuoden Kokki 2013

Erik Mansikka, Vuoden Kokki 2013:

Suomalainen peruna on maailman parhaimpia ja meidän pitäisi olla tunnettu juuri siitä. Peruna on parasta oikein keitettynä runsaan voin kanssa ihan sellaisenaan ja hyvää saaristolaisleipää ja silliä kylkeen.

Heikki Liekola, Vuoden Kokki 2014:

Heikki Liekola, Vuoden Kokki 2014

”Suomalainen uusi peruna on maailman paras peruna ja pohjolan tryffeli. Joka vuosi odotan, että pääsen mökille syömään juuri nostettua uutta perunaa. Parasta keitettynä voin, mielellään ruskistetun, kanssa. Tilliä, suolaa, silliä ja snapsi seuraksi ja kokkipojan elämä hymyilee.”

Kaikkien aikojen perunakokit

Omien mieltymysten lisäksi kahdeksan kokkia valitsi Kaikkien aikojen perunakokit. Ääniä saivat Juha Pokka, Jorma Haranen sekä Jaakko Kolmonen, Markus Maulavirta ja Visa Nurmi (joka oli aikanaan myös Neitsytperuna-hankkeen yksi voimahahmo).

Tänään otin  Neitsytperunafestareilta ostamani  Siiklit ja keitin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Hyvää oli.

Lue lisää ja kommentoi

Elämyksiä vailla vertaa

Kesäkuun alun eli viikon 23 villiyrttiviikko aloitti kesän sesongin.  Moni meistä meni metsään. Kerron yhdestä metsäretkestä. Olo oli kuin lapsuuden luokkaretkellä ajellessamme bussilla  Elämysmatkalle Ahlströmin Ruukkiin.  Noormarkkuun. Mukana kymmenkunta villiruosta kiinnostunutta toimittajaa.

Ja elämyksiä koimme. Yli odotusten.

Aistimuksia on vaikea pukea sanoiksi. Kerron kuvina. (Kuvat omia tai  Pirjo Toikkasen ja Luontoportin kuvaamia).

Jos haluat lukea tekstiä kuvien välistä, katso mitä  matkalla mukana ollut  Virpi Kurjenlento kirjoitti Umamiin tai mitä Eija Lemnuskallio kirjoittaa Luontoportin sivuille. Lisää tapahtumia ja kuvia Villiyrttiviikko2014-sivuilla.

Maisema aamulenkiltä

Aamulenkillä aarniometsässä. Kuuletko satakielen laulun? Huomaatko metsän tuhannet tuoksut.

Lounas metsässä

Sami Tallberg ja Jukka Luojukoski valmistivat meille lounaan. Salaatti sekoitettu lähimetsän antimista.

Sami Tallbergin lyhyt villliyrttikurssi

Sami Tallbergin lyhyt villliyrttikurssi

Elämäni ensimmäinen kallioimarre. Jos haluat kuulla Sami Tallbergin ajankohtaisia vinkkejä, lue mitä Heli Nieminen kirjoitti matkasta Turun Sanomiin.

Elämäni ensimmäinen kallioimarre

Elämäni ensimmäinen kallioimarre

Alueen pienoismalli kertoo tarinaa vuodelta 1955.

Alueen pienoismalli kertoo tarinaa vuodelta 1955

Ilta alkoi viinitastingilla. Tämä kesä maistuu Rieslingiltä.

Viinitasting. Riesling oli ihan paras

Saimme maistella Ahlströmin Ruukkien (Noormarkku ja Kauttua)  Kesän Villiruokamenun.

Keitto _n

Villiruokaillallisen yksi helmistä: lipstikkakeitto ja rieskarulla täytteenään kylmäsavuhirveä ja oman pihalehmuksen lehteä.

Jälkiruoka valloittaa

Jälkiruokana kurtturuusun lehdillä maustettua raparperi crème bruleeta ja mansikkasorbettia. Lasissa Brachetto d’Acqui Piemontesta.

Mitä opin:

  • sykähdyttävin elämys  koetaan kaikilla aisteilla
  • ihmisen on hyvä välillä pysähtyä, ottaa aika ajoin  24 tuntia rauhaisaa aikaa!
  • metsää parempaa paikkaa rauhoittua ei ole
  • uusien asioitten oppiminen ja uusien ihmisten kohtaaminen ovat  hienoja kokemuksia

Minä kohtasin kallioimarteen ja monta uutta ystävää.

Päivä avasi uusia näkymiä tulevaan.

Sahamuseon ikkunasta

 Kiitos Ahlströmin Ruukit! 

Lue lisää ja kommentoi

Villiyrttien alkeet

Tunnustan heti alkuun. Vaikka lapsuuden laastarina käytimme piharatamon lehteä ja kesäisin pientareilla kulkiessamme popsimme suolaheinää, koivunlehtiä, apilankukkia ja ketunleipiä, olen aika nihkeästi suhtautunut pihan rikkaruohojen syöntiin. Moni ystäväni on villiyrtteihin (ja rikkaruohoihin) hurahtanut. Kasvimaan yrtit ovat suurta herkkuani.  Vesiheinän ja vuohenputken kitken kiireellä.

Voiko vuohenputkesta olla iloa?  Otin asiasta selvää.

Vietin lauantaina kolmituntisen Lohjan Saariston metsässä. Valitsin kurssin, jonka tunnettujen vetäjien tiesin olevan hortoilijoita. Päivän aikana selvisi, että hortoilija ei tarkoita samaa kuin hörhöilijä.

Villivihannesten kerääminen = hortoilu

Raija ja Jouko Kivimetsä

Hortoilu on eilisen Lohjan kurssin vetäjien Raija ja Jouko Kivimetsän luoma termi villivihannesharrastukselle. He viettävät harrastuksensa parissa paljon aikaa Kreetalla.  Monille vieras horta-sana on peräisin Kreikan kielestä ja tarkoittaa villiä vihreää. Hortonomi on siitä  johdettu sana.

”Horta on isomman käsitteen villiruoka ytimessä.”

Kivimetsän pariskunta innosti parikymmenhenkistä joukkoa aloittamaan helpoista pihan kasveista (=rikkaruohoista). Ja mikä on innostaessa, kun osaa asiansa ja se on oma intohimo. Raija julkaisi vuonna 2005 kirjan Villiinny villivihanneksista ja viime vuonna pariskunta julkaisi Hulluna hortaan -teoksen.

Ostin kirjan. Monien muidenkin mielestä se sopii keräämisharrastusta aloittaville.

Mitä eilen metsässä opin?

  • Osaan  ja uskallan kerätä voikukan nuppuja ja lehtiä (sileäreunaisia), vuohenputkea, siankärsämöä, piharatamoa, isomaksaruohoa ja poimulehteä.  Odotan Rentun ruusun eli Maitohorsman nousua – vähän eri mielellä kuin ennen kurssia.
  • Kerää kasvit nuorina ja norjina. Lähes nuppuisina.
  • Valmistaudun turvallisella mielin valtakunnalliseen ELO-säätiön luomaan Villiruokaviikko-perinteeseen (vko 23), kun tiedän, että maassa on monta osaajaa ja kurssitarjonta kaikissa maakunnissa on loistava. Kiitos pioneerit!

Itse olen etuoikeutettu. Olen tutustunut Luontoporttiin ja tekijöihin sen takana. Ensi viikolla menen toisen pioneerin, keräilyä Savossa kehittäneen Toini Kumpulaisen villiyrttipolulle  ja viikolla 23 maan ”virallinen villiruokalähettiläs” Sami Tallberg opastaa toimittajaryhmää Noormarkun metsissä. Hän saa opettaa minulle kallioimarteen salat. Ja sen miten vihaamastani pihan vuohenputkesta saa parasta herkkua?

  • Villiyrttiharrastus kannattaa aloittaa kurssin kera. Ei pidä  vahingossa laittaa omalle tai toisen lautaselle ruokaa, joka ei ole syötäväksi sopivaa.
  • Tärkeää on myös  ymmärtää jokamiehenoikeuden mahdollisuudet ja rajoitteet.

Eilisestä metsäretkestä jäi hyvä mieli. Kehoon ja mieleen. Lohjan saaristossa asuu mukavia ihmisiä, joihin metsässä tutustuu helposti.

???????????????????????????????

Illalla tein salaatin, jota rikasti voikukan lehdet, siankärsämö, poimulehti ja suolaheinä.  Koristeeksi laitoin metsäorvokkeja ja ketunleipiä.  Makua alan säätää myöhemmin, kun harjoittelen lisää.

Villiyrteissä on tolkkua.

ps. Ihan ”hulluna hortaan” en vielä ole. Koska metsässä kävely ja rikkaruohojen kitkeminen ovat intohimojani, saatan hurahtaa.

Tämähän oli vasta alkeiskurssi.

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Aistimuksia keskellä ei mitään

Olin Lapissa hiihtokeskuksessa. Niinhän kevättalvella on tapana tehdä. Laskettelurinteet, latuja, kaupat ja palvelut. Komeita kelomökkejä, yösijoja tavallisille kulkijoille, rinneravintoloita ja kaljakuppiloita. Ravintolapalveluita Subwaysta paikalliseen pienenpään.

Matka oli erilainen. Olin Kuusamossa.

Kohtaamiltani kiinnostavilta ihmisiltä opin kolmen päivän aikana enemmän kuin lukemalla Suomen Kuvalehden koko vuosikerran.

Parhaat kokemukset ovat aistimuksia. Kaikilla aisteilla.

En tee matkakertomusta. En kerro huikeasta luonnosta tai puhtaasta vedestä, tilasta hengittää. Se kaikki on tulevaisuudessa kultaakin kalliimpaa.

Kerron kolmesta ihmisestä.

Jarmo Pitkänen

Kokki ja keraamikko Jarmo Pitkänen

  • Juha Korhonen on kalastaja, kalayrittäjä ja Koillismaan Luonnonkala Oy:n vetäjä. Häntä voisi tituleerata alkuperämerkityn Kitkan Viisaan isäksi.  Kalalaitoksella kuuden kalastajan muikun perkausta seuratessa vahvisti, että ruoka-asioissa ei kirjaviisaus riitä. Taatusti tuoretta muikkua en minä silti pystynyt maistamaan. Kalastajan vala jäi tekemättä. Juha pisti poskeensa ja sanoi NAM. Miia ja Valeria seurasivat perässä.

    Juha Korhonen

    Juha Korhonen. Kitkan Viisas.

 

  • Pohjanseita on yksi Rukapalvelun tarjoamista elämyskohteista.   Olimme ohikulkumatkalla, jo lentokentälle menossa. Paikalla Pohjanseidassa kohtasin ”aidon shamaanin ja jättiläiskarhun”. Samaan aikaan oli paikalla Kuhmon musiikkijuhlien kansainvälinen orkesteri (tanskalaisia ym.). Vielä lentokoneessakin he huokailivat: ”What an experience!”
  • Pohjanseita ja viikonlopun seminaari oli minulle erityinen löytöretki: Tapaisin vanhan koulukaverini Pohjanmaan ajoilta, Murron Annen. Talon emäntä oli kuin aito shamaani joikuen kelon, tuhannen kynttilän ja satojen porotaljojen keskellä. Paikka oli elämys ilman Tailored Adventures -palvelupakettiakin. Ihastuin.
  • Anne Murto, aito shamaani

    Anne Murto. Shamaani Pohjanseidan tunnelmissa.

Kiitos matkan mahdollistaneille Naturpolikselle ja kelotuvan ihanille isännille.

Kuusamo. Villiruoan Koti.  Kaikilla aisteilla. Keskellä ei mitään on kaikki.

Ruokaa ja silmänruokaa. Ja villiruokaa.

Lue lisää ja kommentoi

Elämäni lounas

Eilen 28.2.14 oli Suomalaisen kulttuurin päivä. Se oli myös suomalaisen ruokakulttuurin päivä. Olin onnekas. Pääsin nauttimaan päivän kunniaksi Elämäni Lounaan.

Elämäni lounas pursusi syviä tunteita.

Muistan suomalaisen ruokakulttuurin päivän myös 2013 ja erityisesti vuoden 2011, kun Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma SRE oli saanut moneen asiaan tolkkua. Johanna Mäkelä aloitti silloin työnsä Suomen ensimmäisenä ruokakulttuuriprofessorina. Johanna puhui myös eilisellä lounaalla.

Tämän vuoden ruokakulttuurijuhlan asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen  järjesti Leijona Catering. Yhteistyökumppaneina olivat THL ja ELO-säätiö.

Mikä oli parasta, kysyi päivän juontaja Andre Noel Chaker, jälkiruoan aikaan.

Parasta oli Astoria-saliin viritetty kokonaisuus. Pitkä lounas nautittiin 12-15.30. Se ei jättänyt kylmäksi.  Ohjelma oli todella mietitty. Ruoka oli taivaallista, mutta ei liian konstailtua. Suomalaista.

Lounaalla lomassa koettiin monta yllätysohjelmaa: Alkupala nyytissä (muikkukukkoa!), Helsingin Ylioppilaskunnan kuoro isänmaallisine sävelineen, hyviä juomia, THL:n Erkki Vartiaisen paljastukset, Saku Tuomisen suomalaisille suoma synninpäästö (”Me suomalaiset ollaan kiinnostavia, koska ollaan niin outoja! Se on ihan ok! Ei pidä matkia Ruotsia. Se ei ole rehellistä!”). Lopuksi laulanut lapsikuoro  herkisti kyyneliin.

Nyytti_20140228_001

Mitä opin eilen.

Tunteen välittämiseen on monta keinoa. Ruoan lisäksi.

Kiitos Ritva Paavonsalo, Elina Latvanen-Nieminen, Päivi Leppänen ja koko keittiön väki!

Jos  nyt pitäisi päättää, sanoisin, että Kuopio on ruokakulttuurimme keskus.

Lue lisää ja kommentoi

Villiruokaa lännessä ja idässä

Mies lähti hirvimetsälle Itä-Suomeen. Heidän hirviseurueellaan on viisi lupaa. Kolme vasikkaa on nyt kaadettu. Muutama aikuinen  juoksee vielä.

Minä olin pienen toimittajajoukon kanssa maistelemassa hirvestyksen saloja Länsi-Suomessa, Porin seudulla eli  A.Ahlströmin ruukkialueella Noormarkussa. Paikassa kehitetään luontopalveluja ja sen ovet ovat auki myös vieraille. Saimme ruokaa kaikille aisteille.

Tunsimme luissa, ytimissä ja sielussa saman, jonka ymmärsin teoriatasolla keväällä Haltian auditoriossa pidetyssä Sitran seminaarissa.

Luonnosta hyvinvointia ja uutta palveluliiketoimintaa- seminaarissa minua vakuutti erityisesti Metsäntutkimuslaitoksen professorin Liisa Tyrväisen puhe. Tutkitusti luonnolla on monia terveysvaikutuksia!

Kirjoitan nyt tästä matkasta luontomatkana. Yhtä hyvin voisin kirjoittaa talousasioista  tai suomalaisen muotoilun kehittäjistä.  Villa Maireasta on kirjoitettukin paljon. Voisin kirjoittaa myös ruokakulttuurista. Vaikkapa kirjasta Parempi pyy padassa.  Ajankohtainen aihe olisi myös Noormarkun ja Kauttuan saama Paistinkääntäjien kilpi. 

Jokaisella paikalla on oma historiansa  ja omat erikoispiirteensä,  joita kannattaa viisaasti hyödyntää.

On suuri puute, ettei blogissa voi välittää tuoksuja eikä loppusyksyn pakkasen kirpeyttä. Vain kuvat voi välittää. Tunnen suurta iloa siitä, että luontopalvelutarjonta ja villiruoka saa siipiä alleen. Tutkimustenkin mukaan luonto ja sieltä saatava ruoka on tärkeää yli 80%lle suomalaisista. Suomi on täynnä mahdollisuuksia kehittää luontomatkailua myös ulkomaalaisille. Meillä riittää terveysmetsiä.

Food from the wild nature.

Aiomme olla täällä vielä sadan vuoden kuluttuakin. Pidämme huolta luonnosta kaikin keinoin.
Toimitusjohtaja Peter Ahlström vieraita vastassa erämaajärvellä.
Tulilla syötiin villiruokaa: riistaa, poroa, villikalaa ja puolukoita

Tulilla syötiin villiruokaa: riistaa, poroa  ja puolukoita ja kalaa. Isäntänä kodalla Peter Ahlström

Metsästäjä-lehden Marja Martikainen kalastaa. Henri Vaarala opastaa.

 ”Suomen puhdas luonto tuottaa puhdasta villiruokaa myös riistan muodossa”

Antti Impola, Suomen Riistakeskus (Pori) lehdistötilaisuudessa Noormarkussa 21.10.13.

Onko ampuja osunut oikein, kyselen minä?

Onko ampuja osunut oikein, kyselen minä?

 

”Suomalaiset marjat erityisesti mustikka on kovassa huudossa Japanissa”

Pasi Anttila kertoi, että Polarica on Pohjoismaiden suurin poron ja marjojen viejä. Se tarjoaa maistuvia luontoelämyksiä myös niille, jotka eivät itse niitä metsästä tai poimi.

Kotanaurua. Helena Saine-Laitinen ja Sami Tallberg.

Seitsemän ruhoa. Neljäs ruho ammattitaitoisissa käsissä.

Viikonlopun saalis oli seitsemän hirveä. Neljäs ruho paloittelussa ammattitaitoisissa käsissä.

A.Ahlström Noormarkku lokakuun illassa

A.Ahlström Noormarkku lokakuun illassa

Metsästyskortin lunastaneita henkilöitä Suomessa on noin 308 000  eli noin 6 % väestöstä.   Naisia on noin 19 000.

Kun tulin matkalta, soitin isännälle Itä-Suomeen ja kerroin, että aion suorittaa metsästyskortin. Ensi vuonna heidän  seurueessaan on joko yksi ajomies lisää tai ihan kortillinen metsästäjä. Toivon, että intoni pysyy ja ensi syksynä Suomessa yksi metsästyskortin suorittanut nainen enemmän.

Lue lisää ja kommentoi

Possua ja puhemiehiä Pörssissä

Toissa iltana vietettiin perinteistä ELO-säätiön gaalaillallista. ELO-gaala_11.10.2013.  Saimme nauttia ELO-tiimin tekemän työn tuloksia. Kiitos!   Viikon ELOssa olon jälkeen sain olla osana isäntäväkeä.

Vuosi sitten olin gaalassa vieraana. Ruoka oli silloinkin hyvää. Tunnelma loistelias. Silloin bloggasin aiheenani Arvostus = aikaa, rahaa ja aplodeja.  Kokkien ja tarjoiluhenkilökunnan silmistä näkyvä innostus teki vaikutuksen.

Mikä innosti minua erityisesti tänä vuonna? Pörssin salissa tarjottiin aivan poikkeuksellisen herkullista ruokaa.  Itselle on mieluista, että ruoka on hyvää, mutta ei liian konstailtua. Mitä sitten Bocuse d’Orin tuomarit arvostavat?  Sitä pitää kysyä Matti Jämseniltä. Hänen tekemänsä pääruoka, porsasta ja sieniä, sai monilta vierailta erityismaininnan.

menu 11.10.13 001

Illan juontaja oli Savoyn keittiömestari Kari Aihinen (tullut suurelle kansalle tutuksi ohjelmasta Kaappaus Keittiössä).  Hän haastatteli jokaisen kokin, jotka antoivat ruoalleen tarinan. Hyvän ruoan ystävä Jyrki Katainen kertoi oman villiruokatarinansa muitten kokkien joukossa.

Oli mukava nähdä ja murteesta kuulla, että hyviä kokkeja on Helsingin lisäksi ainakin Rovaniemellä, Turussa, Kirkkonummella, Hämeenlinnassa ja  Raumalla. Upeaa oli  huomata, että suomalaiset huippukokit osaavat kokkaamisen lisäksi myös puhua kiinnostavasti ja aidosti.

ATT00001 (2)

Vuoden Tarjoilja 2013 pääsi myös lavalle Kapen (eli Kari Aihisen) tenttiin.

Vuoden tarjoiljiaksi tänä vuonna valittu Maria Suihkonen teki vaikutuksen. Hän oli luonnollinen ja kunnianhimoinen.  Suomen palvelukulttuuri nousee Maria kerrallaan, kunhan myös palvelulle annetaan tässä maassa sille kuuluva arvo. Kymmenen ruokalajia tarjoileva ammattitaitoinen porukka  antoi ainakin Pörssin valojen loisteessa hyvän näytteen siitä, miltä hyvä palvelu asiakkaasta tuntuu.

Ensi vuonna vietetään taas ELO-gaalaa. Nyt kootaan kokemuksia ja tehdään tulossa olevasta 6. gaalasta vähintään tämän vuoden kaltainen. Jos minulta kysytään, levittäisin tätä korkeatasoista ruokakulttuurin kohtaamisperinnetta ainakin Turkuun ja Tampereelle. Ja miksei myös Pohjanmaalle ja Pohjois-Karjalaankin ja…. Ruoan ympärillä voi järjestää pienimuotoisempiakin kekkereitä  ja kalaaseja. Aina ei tarvita gaalapuitteita.  Tärkeintä, että pääsasiat ovat kunnossa:

Ruoan on oltava  hyvää ja ihmisten pitää viihtyä yhdessä.

Lue lisää ja kommentoi

Kesän välitilinpäätös

Ilman kesälomaa jäisivät välitilinpäätökset tekemättä. Olen ottanut tavaksi kirjoittaa uutiskirjeen jokaisen vuodenajan aluksi. Syksyn, talven ja kevään uutiskirje. Nyt tein kesän uutiskirjeen Se on tässä. 

Uutiskirje 5.6.2013

Kesä on nyt, vaikka lomaan on vielä aikaa. Monille tämä on vuoden paras hetki.

Tänä keväänä olemme tutkineet vastuullisuuden saloja tietääksemme paremmin, miten aihe puhuttelee erilaisia kuluttajaryhmiä. Tutkimus on MMM:n kustantama, joten syksyllä valmistuvat tulokset ovat julkisia. Vastuullisuus- ja turvallisuusasiat kiinnostavat nyt sekä ruokaketjua että kuluttajaa. Ihmisiä ei pidä liikaa lastata velvollisuuksilla ja huonolla omatunnolla, vaan rakentaa vastuullisista kulutusvalinnoista helppoja ja haluttavia.

Ruoan turvallisuuden merkitys on noussut toistuvien ruokakohujen myötä. Pari viikkoa sitten ilmestynyt Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta on hyvä katsaus ja ohjenuora ruokaketjun toimijoille. Kohut murentavat kuluttajan luottamusta. Nyt on paitsi viestien, erityisesti tekojen aika. Kirjoitin aiheesta onko tolkkua-blogissani.

Nyt on aika hakea herkut luonnosta.
ELO-säätiön Villiruoka-hankkeessa on edetty työpajaan, jossa pohdimme, miten villiruoka tukee Suomen matkailun markkinointiteemoja, onko se suomalaisten paluuta juurille vai Stubbin markkinoima vientivaltti. Lisäselvyyttä siitäkin syksyn tullen.

Ruokaketjun viestijät tekevät tiivistä yhteistyötä osana Laatuketju-toimintaa. Ruokaketju haluaa nyt auttaa tavallisia ihmisiä ymmärtämään ruokavalintojensa monia merkityksiä.  Pian ilmestyy pikaopas: Tiedä mitä syöt. Kerromme lisää sen käytöstä kesän aikana.

Paljon on menossa ja moni projekti valmistuu syksyllä.

Otamme innolla vastaan uusia haasteita. Kuulen osaajaverkosto on asiakkaalle joustava ja kustannustehokas tapa saada erilaisia viestinnän ja tutkimuksen palveluja.

Ole yhteydessä, jos kaipaat kumppania viestimään, tutkimaan, fasilitoimaan tai sparraamaan. 

Oikein herkullista, vastuullista ja villiä kesää!  
Seija ja koko osaajajoukko

 

PS.

Tätä kirjoittaessa matarat kukkivat ja yrtit ovat aluillaan. Mikä ilo odottaa pionin kukintaa ja yrttipuskien tuuhenemista.

Lue lisää ja kommentoi

Mikä ihmeen villiruoka?

Kun noin vuosi sitten kuulin, että Alexander Stubb on myymässä suomalaista villiruokaa jossain maailmalla, olin ihmeissäni. Mitä ihmeen yrttejä ja villisikoja siellä ollaan kaupalla ja missä suomalainen ruokaketju niitä tuottaa? Onko siinä mitään tolkkua? Sitten selvisi, että kyseessä on ELO-säätiön eli Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön hanke nostaa suomalaisen ruokakulttuurin kiinnostavuutta maailmalla.

Villiruoka-logo

Nyt ryhdymme Kuule Oy:ssä villiintymään villiruoasta. Alamme etsiä villiruoalle uskottavaa paikkaa suomalaisten ja ulkomaalaisten sydämissä sekä luomaan pohjaa kaupalliselle menestykselle.

Mitä olen tähän mennessä oppinut?

  1. Villiruoalla tarkoitetaan suomalaisille tuttuja, ulkomaalaisille eksoottisia puhtaan luonnon antimia: marjoja, sieniä, riistaa, kalaa ja villiyrttejä.
  2. Villiruoasta tehdään suomalaisen ruokakulttuurin kulinaarinen kärki ja matkailuvaltti. Se voi olla myös osa Team Finland -työtä.
  3. Villiruoka-ajattelua viedään eteenpäin monipuolisessa yhteistyössä, jossa on mukana sekä matkailun että ruokaketjun toimijoita.

On kiinnostavaa tehdä yhteistyötä ELO-säätiön kanssa. Heidän kaltaistaan gastronomian puolestapuhujaa ja poikkitieteellisesti kulttuuri- ja talouselämään verkottunutta yhteisöä tarvitaan. He voivat toimia myös turvallisuutta ja vastuuta korostavan ruokaketjun tukena ja innoittajana.

”Suomalaisen ruokakulttuurin tekijät, näkijät ja resurssit saman pöydän ääressä.”

Tiedote 25.3.2013: ELO-säätiö ja Kuule Oy yhteistyössä villiruokaa ja kouluruokailua kehittämässä.

Lue lisää ja kommentoi