— Onko tolkkua?

Arkisto
ELO-säätiö

Ruokaviikonloppu

Elokuun viimeinen viikonloppu oli menneinä vuosina ainakin Pohjanmaalla omistettu mökki- ja veneilykauden päättäjäisille eli venetsialaisille.  Muistikuvissa tulet, juomat ja vähän ruokakin.  Venetsialaiset ovat tänä viikonloppuna saaneet rinnalleen todellisia ruokajuhlia.

Tänä aurinkoisena viikonloppuna oli kolme tapahtumaa, joissa kaikissa olisin halunnut olla. Pääsin ja ehdin niistä kahteen.

  • Suomen luonnon päivän juhla  29.8. Haltiassa Nuuksiossa. Sinne ensi vuonna! Some näytti,  että luonto innostaa!
  • Food Camp Mäntässä 27.-30.8. teemana Food & Art ja Ihanat Naiset
  • Makujen Tapiola, 24.-29.8. Street food carnival ja Illallinen Tapiolan taivaan alla

 Food Camp

Pekka Terävä ja Fat Rabbit järjestivät Mäntän Göstä Serlachius Museoon Food Campin  nyt toista kertaa.  Toisen kerran kokemus vahvisti, että ruokajuhlaa tarvitaan ja se voi onnistua myös yli 300 km päässä Helsingistä. Tunnelma oli innostava ja paikalla tapasi niin vanhoja kuin uusiakin tuttuja. Ja mikä parasta!  Ruoka oli aivan loistavaa. Seura vailla vertaa.  Illan (ja shampanjan) kuluessa tuli yhteinen  tunne  siitä, että Suomi saadaan nousuun –  ruokalaji kerrallaan. Kiitos isännät!

10 ruokalajin ruokalista paljastui yksi kerrallaan.

10 ruokalajin ruokalista paljastui yksi kerrallaan.

 

 

Pitkissä pöydissä viihdyttiin. Jokainen ruoka oli saanut rinnalleen juuri siihen sopivan juoman

Pitkissä pöydissä viihdyttiin ja keskityttiin ruokalajiin kerrallaan. Jokainen ruoka oli saanut rinnalleen juuri siihen sopivan juoman

 

 

Bocuse d'Or Suomen edustajan Eero Vottosen kalaruoka ihastutti.

Bocuse d’Or Suomen edustajan Eero Vottosen kalaruoka ihastutti.

Makujen Tapiola

Olen asunut Tapiolan tuntumassa kolmisenkymmentä vuotta. Joskus olen pistäytynyt erilaisilla sadonkorjuumarkkinoilla Tapiolassa. Niiden anti on jäänyt varsin pieneksi. Remontissa olevan Tapiolan keskustan ravintolat ovat hukkuneet rakennustelineiden taakse, jos niitä yleensä onkaan (?)

Lauantaipäivän pyöräretkellä pääsi valitsemaan kymmenien rekkojen ja aktivoituneiden ravintoloiden (joita oli 19!) joukosta paikan, josta halusi saada oman Street Food -annoksen. Tapiolan keskusta kuhisi iloista väkeä –  perheitä, nuoria ja varttuneita.

 

Thai Papaya oli valintamme. 45 minuutin jonotus kannatti.

Thai Papaya oli valintamme. 45 minuutin jonotus kannatti.

 

Ruoka oli todella hyvää! Kanaa, possua ja kasviksia

Ruoka oli todella hyvää! Kanaa, possua ja kasviksia

Päivän mukava kokemus innosti Illalliselle Tapiolan taivaan alle. Lähdimme viinipullo ja voileipäeväät repussa, kun ei ollut varmaa mukaan mahtumisesta.  Saatiin sovulla ja isäntien hyvällä opastuksella paikka yhden pöydän päästä. Oli hienoa huomata, että tilaisuuteen oli satsattu. Valkoiset liinat,  palvelevat vapaaehtoiset ja upeaa elävää musiikkia.  Tapiolan ja taivaan välissä oli teltta. Sateeseen oli varauduttu. Onneksi elokuinen ilta oli samettinen ja teltan ympärillä olevat picnic-seurueetkin viihtyivät. Vaikka oma ruokareppu oli tällä kertaa vaatimaton, oli kiinnostavaa seurata väkeä,  joilla oli  viisi ruokalajia posliineineen ja laseineen mukana. Ruokia oli selvästi valmistettu hartaudella.  Myös asu oli sen mukainen.

Seurueet – lapset ja aikuiset nauttivat yhdessäsyömisestä

 

Lapset  viihtyivät.

Lapset viihtyivät.

Tapiolan taivaan alla oli tunnelmaa

Tapiolan taivaan alla oli tunnelmaa

Ensi kerralla  mukaan isolla seurueella, joka tekee ruokaa yhdessä koko päivän.

Ensi kerralla mukaan isolla seurueella, joka tekee ruokaa yhdessä koko päivän.

Mitä kaksi ruokajuhlaa opetti?

  • Hyvä, että on erilaisia ruokajuhlia, erilaisille ihmisille ja kukkaroille
  • Street food ja illallinen taivaan alla ovat omiaan luomaan tapoja, joita ohjaavat ihmisten tavat – ei sääntely
  • Yhteinen ruokahetki lisää kotiseuturakkautta
  • Hienoa, että on visionäärejä, jotka luovat uutta
  • Kiitos, että on vapaaehtoisia, joita ilman uudet tavat ja tapahtumat eivät saisi tuulta alleen.

 Jäi hyvä mieli. Tässä on tolkkua.

Lue lisää ja kommentoi

Pohjois-Karjala – paikan päällä parasta

Eilen oli hyvä päivä. Pääsin ojentamaan 31.10. 14 myönnetyn ELO-säätiön ruokakulttuuripalkinnon Dalla Vallelle.

Dalla Vallen Lentävässä lautasessa oli kaiverrettuna teksti:

Dalla Valle Oy – vil1Sarpaneva_vati_isoliruoan edelläkävijä

 

 

 

 

Dalla Valle pieni_130415

Palkintoa vastaanottamaan tuli perheyrityksessä markkinointia ja hankintaa hoitava Zelia Dalla Valle, joka on Loreno Dalla Vallen ja hänen suomalaisen lääkärivaimonsa  kolmilapsisen perheen vanhin. Zelia on seurannut yrityksen vaiheita koko elämänsä ja Joensuun yliopiston kauppatieteiden opiskelut päätettyään hän halusi jäädä perheyritykseen. Zelia kertoo, mikä häntä motivoi:

”Rakkaus sieniin ja kunnioitus sitä kohtaan, mitä isä on saanut 20 vuodessa aikaan”

Kun kuuntelin nuoren, osaavan naisen pohdintaa, missä yritys on onnistunut, ja miltä tulevaisuus näyttää, huomasin taas kerran miten paljon oppii, kun lähtee pois ”isolta kirkolta”. Paikan päällä kuulee ja näkee tarkemmin, aistii syvemmin.

”Kun  Loreno Dalla Valle alkoi kehittää herkkutattiliiketoimintaa, hän otti tärkeimmäksi tehtäväkseen poimijaverkoston luomisen ja hyvän yhteydenpidon heihin. Se on edelleen tärkein tehtävämme”, Zelia kertoi.

Parinkymmenen vuoden ajan on Dalla Valle tuonut työtä ja lisäansioita monille sienistä innostuneille ensin Pohjois-Karjalassa, sittemmin laajeten Kajaanin seudulle, Savoon, Lappiin, Päijät-Hämeeseen. Nyt on suunnitelmissa laajeta myös Vaasan alueelle. Dalla Valle on tehnyt suomalaisista tateista menestyvän vientituotteen.

”Italialaiset tietävät, että suomalainen herkkutatti on maultaan paras”

Dalla Vallen perheen vieraana käy paljon italialaisia. He ovat suunniltaan innosta, kun pääsevät suomalaiseen metsään:

”Italialaiset vieraamme eivät usko korviaan, kun kerromme, että meillä sienet kuuluvat jokamiehenoikeuteen ja niitä voi jokainen poimia rajoituksetta.”

Palkintotilaisuus järjestettiin Ravintola Kerubissa, jossa villiruokaan perehtynyt kokki Pasi Venäläinen oli loihtinut sesonginmukaisen villiyrttimenun: koivulehtiä, poimulehtiä, vuohenputkea salaatissa  ja nuorta maitohorsmaa parsan tapaan.

Pöytäkeskustelussa Zelia Dalla Vallen kanssa olivat kansanedustaja Krista Mikkonen, ruokatoimittaja ja villiyrttikouluttaja Virpi Kurjenlento, Karjalaisen toimittaja Niina Rintala ja minä.  Pohdimme luonnonvaroihin ja biotalouteen perustuvan busineksen mahdollisuuksia Pohjois-Karjalassa.

Olimme yksimielisiä siitä, että luonto terveysvaikutuksineen, resurssiviisauteen tähtäävä ruokatalous, Pohjois-Karjalan erityisyys, elämyksellisyys, monikultturisuus ja monet vakiintuneet kesätapahtumat, sekä osaamista levittävät aktiiviset Martat ja Maa-ja kotitalousnaiset luovat loistavat mahdollisuudet uudellekin liiketoiminnalle.

Totesimme, että sekä sieni- että villiyrttibusineksessa pätevät samat säännöt:

  • Tarvitaan 100% lajin tunnistus, keruun järjestäminen, tuoretuotteen logistiikan järjestäminen. Myös satokauden lyhyyden tuoma haaste ja vuosittaiset satovaihtelut  pitää hanskata.
  • Tarvitaan yrittäjyyttä ja yrittäjien verkostoitumista.
  • Suurena plussana  sienissä, marjoissa ja villivihanneksissa on luonnon tuoma puhdas ja hyvä maku sekä tuoreus. Se on kasvisruokaa parhaimmillaan ja siitä pitävät kaikki.
  • Niin sienten kuin villiyrttienkin valmistaminen herkulliseksi ruoaksi vaatii tietysti osaamista. Siihen on kursseja tarjolla, niin ammattilaisille kuin harrastajillekin.

Pohjois-Karjalassa on luotu toimiva sienten keruujärjestelmä. Kun Suomessa jää keskimäärin 90% sienistä metsiin, on oletettavaa luku on Pohjois-Karjalassa ainakin hiukan pienempi. Kiitos Dalla Vallen! Miksipä keruuosaamista ei voisi laajentaa myös villiyrtteihin?

Omasta unelmasta puhuttaessa, Zelia nosti esiin ruoka- ja hyvinvointimatkailun, joka hänen mielestään pitäisi Suomessa paremmin konseptoida.

Zelia on perustanut veljensä Lauri Dalla Vallen  ja parin kaverin kanssa vlogia-portaalin helpottamaan videoblogien löydettävyyttä.

Yhtenä erillisteemana Zelian perustamassa vlogiassa on hyvinvointi.

Jäämme odottamaan.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Bouillabaisse – ruokamuistot kantavat

20150315_142531_keittoBOILLATaisin syödä Bouillabaissea ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten Pariisissa.  Siitä jäi hyvä muisto. Sitten kohtasin sen Hakaniemen hallin mainiossa sopparavintolassa lounaalla.

Tein sitä muutaman kerran yksinkertaistetulla Pirkka-reseptillä. Varsin hyvä sekin.

Viime viikonloppuna oli niin kevätolo, että teki mieli kunnon Bouillabaissea. Löysin Helena Saine-Laitisen Hesarille tekemän ohjeen. Lähdin kauppaan pitkän listan kera. Piri-piri-maustetta tai hummerifondia ei ole ollutkaan varastossani aiemmin. Maan mainion kalakauppani kalatiski tarjosi loistavat tuoreet ainekset. Fenkolien ja sipulien lisäksi  ostin ison satsin kalaa (lohta, kuhaa, haukea, ahventa), joita pakkasesta äyriäisin ja purkista savusimpukoin täydensin.

Lapset puolisoineen tulivat kylään. Jaoimme ruokamuistoja ja saimme uusia yhteisiä Boillabaisse-muistoja.

 ” Yhteiset ruokamuistot ovat suuri rikkaus”

 

Viikonlopun jälkeen Bouillabaissse-muistoa rikkaampana.

Lue lisää ja kommentoi

Onko halpuuttamisessa tolkkua?

Kun S-ryhmä reilu kuukausi sitten julkaisi halpuuttamiskampanjansa, se sai aikaan ostoryntäyksen. Julkaisu rauhaisana sunnuntaina onnistui hyvin. Henkilökunta oli sitoutettu niin, että hinnanalennukset heti maanantaiaamuna näkyivät kaupoissa. Oltermannia ostettiin kuin Putin-juustoa konsanaan.

S-ryhmän viestinnän osaamista kiiteltiin, Keskokin kadehti.

Suomalaisten usko siihen, että suomalainen ruoka on kallista, sai vahvistuksen. Hinta nousi ykköskriteeriksi myös niillä, joille muutaman sentin ero ruoan hinnassa ei vaikuta mitään toimeentuloon.

Hinta nousi laatua tärkeämmäksi ruoan ostokriteeriksi. Keskustelu siirtyi laadusta hintaan.

Alkoi  S-ryhmän mainoskampanja, johon kuuluivat myös sarkastiset TV-mainokset. Monia niistä pidin yliampuvuudessaan hauskana. Sarkasmi puree. Halpuuttajalla on varaa tehdä näyttävää mainontaa…

Huumoriin perustuvan mainonnan tärkein ominaisuus on, että se ymmärretään.

Moni aiempikin teema herätti närää, mutta ”Maito on kallista” -mainos katkaisi kamelin selän. Maidontuottajat kokivat sen iskuksi vyön alle.

En yhtään ihmettele,  että moni maanviljelijä halkaisee vihreän korttinsa.

Samaa pohtinee moni  Maija Meikäläinen. Yksi asia jäi S-ryhmän mainonnan tekijöiltä huomaamatta: Kuluttaja arvostaa ja luottaa maanviljelijöihin huomattavasti enemmän kuin kauppaan.

S-etukortti

On kiinnostavaa nähdä, mikä on Keskon, Lidlin ja S-ryhmän seuraava viestinnällinen siirto.

Toivotaan, että kauppaketjut tekevät tekoja,  jolla nostetaan suomalaisen laadukkaan ruoan ja sen tekijöiden arvostusta. Hyvä ruoka on hintansa väärtti.

ruisleipäSPS_tr

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Talkoovoimaa

Kun katsoimme aikuisten lasteni kanssa heidän lapsuutensa videoita, heitä hämmästytti omakotitalomme rakentamiseen liittyneet talkoot. Pohjalaiseen kökkäperinne-tyyliin 80-luvun lopulla valmistuneen talon pohja- ja perustustyöt tehtiin talkoovoimin.  Viikonloppu toisensa jälkeen oli kasassa iso joukko ruokapalkalla olevia ystäviä ja sukulaisia.

Ainakin kuvissa kaikki vaikuttivat iloisilta.

Muistimmekohan koskaan kiittää: Reijo, Hannu, Harto, Erkki, Maija, Oskari, Juha, Pekka, Pikku-Matti, Marjatta, Seppo, Marja-Liisa, Antero, Sari…Kiitos teille. Talo on pysynyt hyvin pystyssä. itsenäisyypäivänä aurinkoa 008

Tuollaista talkoohenkeä ei enää ole, 20-30-vuotiaat lapseni sanoivat.

Ilkka Taipale on kirjoittanut kirjan: 100 suomalaista sosiaalista innovaatiota. Talkootyö on mainittu yhdeksi innovaatioksi, kouluruoan ja äitiyspakkauksen rinnalla. Niiden avulla köyhä Suomi sotien jälkeen nousi.  Vappu ja Ilkka Taipale kiertävät maailmaa  ja vievät samoja oppeja kehitysmaihin. Vastaanotto on ollut innostunut. Keinoja hyvinvoinnin ja menestyksen lisäämiseen kaivataan. Suomi on esimerkki maasta, joka nousi köyhyydestä hyvinvointiin. Talkootyö on ollut yksi keino hyvinvoinnin kasvattamiseen.

978-952-222-466-8

Voiko hyvinvointivaltiossa olla talkootyötä?

Olin jo uskomassa, että 80-luvun talkoohenkeä ei enää ole olemassa, kunnes astuin nykyiseen työhöni ELO-säätiöön. Kansallisten ja kansainvälisten kokkikilpailujen järjestäminen ei olisi mahdollista ilman taustalla olevia kymmeniä talkoolaisia. He antavat vapaa-aikaansa tähän työhön. Talkoovoimin korvataan se, että julkista tukea tämä työ ei saa.

Tammikuun lopussa moni suomalainen sai seurata mediasta Suomen menestystä  Lyonissa, kokkien maailmanmestaruuskilpailussa.  Bocuse d’Or Team Finland saavutti kaikkien aikojen parhaan tuloksensa. Olemme palkintokastissa. Neljäs sija ja kaksi erikoispalkintoa varmistaa se että Suomi nähdään maailman kulinaarisessa kärjessä. Siitä syntyy taas uutta hyvinvointia.

Suomi 2015 Lyon_q

Hyvä yhteistyö ja talkoohenki antoivat ratkaisevan lisäpanoksen.

Valon päivänä 3.2. meillä oli aihetta juhlaan. Oli mukava nähdä, miten moni sai ansaitusti tuntea olleensa osana menestystä ja palkintoja.  Kiitos Bocuse d’Or Team Finlandin takana oleva tiimi: Liisa, Pekka, Eero, Ismo, Pekka P., Sirkka, Tuukka, Mari, Timo, Sylvain, Jouni, Marko, Sami, Milla, Ari, Mari, Hannu, Markus, Johan, Minni, Miikka, Heikki ja monet, monet muut.

Pohdin mikä on olennaisinta talkootyössä.

Olennaisinta on se, että kaikilla on hauskaa.

Kun on hauskaa, on talkootyössä tolkkua. Harva tekee ilmaiseksi työtä, joka ei tunnu hyvältä. Pidetään mielessä. Niin töissä kuin kotonakin.

3_2_2015-ELO-Säätiö-122

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Itsenäisyyspäivä ja kiitospäivä – ruokajuhlia molemmat

Olin viime viikon San Franciscossa.  Matka sattui marraskuun viimeiseen viikkoon, jolloin amerikkalaiset viettivät kiitospäivää.  Se on heille vuoden suurin juhla, johon valmistaudutaan hyvin ja sen yhteydessä vietetään neljä vapaapäivää. Kiitospäivällä  on vuosisataiset perineet ulottuen 1600-luvulle. Päivä kertoo kiitollisuudesta, jota Amerikkaan Iso-Britanniasta lähteneet siirtolaiset kokivat, kun paikalliset intiaanit auttoivat heitä selviämään kylmästä talvesta.  Ruoan saaminen  oli kiitollisuuden aiheista suurin.  Tätä nykyä kiitospäivää pidetään jopa joulua merkittävämpänä ihmisten yhteen kokoajana. Heidän itsenäisyyspäivänsä 4.7. viettoa en ole päässyt näkemään. Iso juhla, vaikka kiitospäivää nuorempi (juhlavuosi  1776).

Kiitospäivä on ennen kaikkea ruokajuhla, joka kokoaa ystävät yhteen, jalat sama pöydän alle, yhteisen pöydän äärelle.

Pohdin, onko tällä viikolla vietettävä Suomen itsenäisyyspäivä meidän kiitospäivämme.  Saamme olla monesta asiasta kiitollisia edellisten sukupolvien miehille ja naisille. Tällä viikolla alkaneet talvisodan alkamisen 75-vuotismuistelot #sota39 herkistävät miettimään sitä, miten lähellä saavutetun itsenäisyyden menetys oli.

Tuli vastaan sodan loppumista muistelevan Lotta Svärd -säätiön luoma aineisto Rauhan 1944 jälkeen.  Lotilla oli sodan tiimellyksessä tärkeä muonittajan tehtävä. Kiitollisuuden tunne myös näitä rohkeita, vapaaehtoistyötä tekeviä naisia kohtaan nousi pintaan.

lotta_860x390

Joulun läheisyyden takia katsomme TV:stä  presidentin linnan juhlintaa ja helposti ulkoistamme ystäviä kokoavan ruokajuhlan TV-ruudun taakse.

Tiedän, että jo nyt on monissa yhteisöissä luotu itsenäisyyspäivän kokoontumisperinteitä.  Luulen, että viimeistään vuonna 2017 itsenäisyyspäivä  koetaan syvällä ja erilaisia ihmisiä yhdistävällä tavalla. Iloiten ja kiitollisuudella.

Itsenäisyyspäivästä ei ole vielä tullut meillä ystäviä ja naapureita yhdistävää ruokajuhlaa.

Mitä opin Amerikan matkalla?

Itsenäisyyspäivä sopii mainiosti yhteiseen pöytään kokoavaksi ruokajuhlaksi.

ps.

Itse vietän itsenäisyyspäivän aattoa muistellen 70-vuotta sitten toimineiden muonituslottien tärkeää työtä, jolla on edelleen suuri vaikutus myös  tämän päivän suomalaiseen ruokakulttuuriin. Itsenäisyyspäivän  ruokajuhla muhii mielessä.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Viime viikolla #kouluruokapäivä ja #ravintolapäivä

Viime viikolla 11.11. 14 vietettiin maailman, Suomen ja Helsingin ensimmäistä kouluruokapäivää. Tapahtuma Helsingin Teurastamolla keräsi sadoittan aiheesta kiinnostuneita. Mediasta kouluruokapäivän sanomaa pääsi todistamaan sadattuhannet suomalaiset. Tässäkin tilaisuudessa some näytti voimansa. Käy kurkkaamassa Facebookia kouluruokapäivä tai twitterissä ja instagramissa #kouluruokapäivä.

Kouluruokapaiva_kutsu_web

 Kouluruokapäivä mursi kouluruoan myyttejä

Kouluruokapäivä nosti kouluruoan uudelle vuosikymmenelle. Se aloitti avoimen vuoropuhelun  kouluruokailun tulevaisuudesta.

B2KtvP4IMAA2Ksj

Monet kysyivät, voiko kouluruokapäivää monistaa?

Me kysyimme mikä on kouluruoassa tärkeintä.

10368230_10152837263134592_2467932911027095596_n

Santeri Koskinen

Voinko #kouluruokapäivästä tulla uusi #ravintolapäivä ?

Ensimmäistä ravintolapäivää vietettiin 21.5.2011. Eilen 15.11. ravintolapäivää vietettiin 15.kerran.  Siitä on  syntynyt palkittu ilmiö.  Ravintolapäivä on maksuttoman kouluruokailun tavoin suomalainen innovaatio. Ravintolapäivä  on levinnyt maailmalle viimeisen neljän vuoden aikana.  Kouluruokapäivä on tiensä alussa.

Oli hienoa, että Timo Santala, yksi Ravintolapäivän luojista,  aloitti Helsingin ruokastrategina samaan aikaan, kun kouluruokapäivä oli käsillä ja hänet saatiin kouluruokapäivän kummiksi. Ja hyväksi kummiksi saatiinkin.

Ison joukon yhteistyönä tehty kouluruokapäivä on hyvin dokumentoitu.  Monistaminen on mahdollista. Nyt on aika laittaa #kouluruokapäivä lentämään. Katsotaan, mitä saamme aikaan –  yhdessä.

Siinä on tolkkua. Siinä on fiilistä.

10402043_10205090182112047_5792284066996685292_n

 
Lue lisää ja kommentoi

Tulille

Tällä viikolla koin herätyksen.

Ruoka&Matkailu-työpajassa pohdimme, mitkä ovat Suomen kärkituotteet matkailun ja ruoan saralla. Jo aiemmin sinne oli listattuna hiljaisuus, vuodenajat, villi luonto ja puhtaus. Listattuna niin monta, että kiteytystä kaivataan, jotta edes itse kärkemme muistamme.

Eilisessä ruokatrenditilaisuudessa kuulimme osaajia ja maailmanmatkaajia, joilla  hallussa se, mikä Suomessa on kiinnostavaa maailmalla.  Molemmissa tilaisuuksissa pohdittiin,

Mikä on meille ominaista ja ulkomaisille riittävän outoa/kiinnostavaa?

Missä me itse koemme hyvän olon tunnetta aidoimmillaan?

Kuuntelin monia puheita miettien omia huippuhetkiä. Tuli mieleen kuva, joka yhdistää parhaita hetkiä.  Ruokahetkiäkin. Jo lapsuudesta lähtien.

Tuli ja savu. Se on siinä.

TulillaSantahamina12

New Yorkissa Suomi-ruokaa vuosia esitellyt Petteri Luoto  oli listannut, mitä hän ottaa mukaansa, kun lähtee ruokakultturiamme maailmalle esittelemään. Raaka-aineita, joita ei USAsta tai Japanista saa. Listassa oli kotoisia ruokiamme. Huomasin siinä myös vanhan totuuden:

Monessa aidossa Suomi-ruoassa tuli ja savu mukana. Palvattu, savustettu…

Petteri Luoto.ostoslista

Makkaran paisto ja kalan savustus ovat Suomea parhaimmillaan. Ne ovat meidän monien muistoissa. Ravintoloissa avotuleen törmää Suomessa  harvoin.

Viime kevään Kroatian matkalla ihastuin tähän ravintolaan Trogirissa.

Kroatiakroatia 2

Jos nyt pitäisi valita, niin valitsisin Suomen kärkituotteeksi  sen, että kutsumme vieraamme TULILLE!

Syödään siellä hiljaisuudessa villiruokaa, jota juuri silloin on  saatavissa.

Se voi olla myös makkaraa.  Tulen ympärille syntyvä tunnelma on  tärkein.

Lue lisää ja kommentoi

Luottamus

Viikonloppu oli taas täynnä epävarmuutta lisääviä uutisia. Maailma tuntuu entistä turvattomammalta paikalta.  Jokainen meistä etsii ympäriltään turvaa tuovia asioita. Luotettavuus nousee uuteen arvoon.

Keneen voi luottaa?

On ihmisiä,  joilla on tapana tehdä ohareita. He ovat lupauksen pettäjiä, joiden maine sellaisena myös kiirii.

Jokainen meistä tuntee ystävänsä.

 Tiedämme ystävistämme kuka on 100% luotettava ja kuka tekee lähes varmasti oharin.

Kun asiakas tekee varauksen lääkärille, kampaajalle, ravintolaan, tilaisuuteen niin varauksen saaja ottaa asian jokaisen kohdalla yhtä  tosissaan.  Joukossa on heitä, jotka eivät peru vaikka tietävät, että eivät pääse paikalle. He ovat itsekkäitä ja aiheuttavat  paljon harmia, tulon menetystä ja tehottomuutta.

Myös ravintola-ala on herännyt ohareihin.

Hyvä,  että asiasta puhutaan ja ravintola-ala on tehnyt asiasta Facebook -kampanjan. Stoppi ohareille.

Ohari

Mitä voimme tehdä?

1. Olla itse luottamuksen arvoisia niin ystäville kuin kaikille heille, joiden aikaa olemme ennakkoon varanneet ja – käyttäneet!

2. Sanoa suoraan kavereille, jotka tekevät ohareita (meille tai muille), että

Tuo ei vetele, ei ole tolkkua tuhlata muitten aikaa ja rahaa!

 

Lue lisää ja kommentoi

Luontoi(ntoi)lua

Luontoilu ja luontointoilu.  Voiko parempaa olla. Ihan lähellä meillä jokaisella. Ihan oma oikea kokemus. Kenellä minkinlainen.

Tunsin taas viikonloppuna olevani onnekas, kun sain olla niin monessa luontoon liittyvässä mukana.  Sekä teoriassa että käytännössä. Jos pitäisi jonkun asian puolesta vannoa/ ennustaa/ viisastella/ luoda ”mitäminäsanoin”-fraaseja, niin minä vannon luonnon nimeen. Sekä siihen mitä luonnossa jo nyt voimme kokea, että siihen mitä siitä vielä voidaan saada irti.  Viisasti toimien. Luontoa kunnioittaen.

Suomen luonto tulee olemaan 10 vuoden sisällä arvokkaampi kuin kukaan meistä osaa ikinä arvata!

Viikonlopusta on parasta tehdä kuvakertomus.

Metsähallituksen Luontopalveluissa mietimme Päivi Rosqvistin ja 50 luontopalvelujen asiantuntijan kanssa, miten kansallispuistot ja villiruoka kuuluvat yhteen.

Metsähallituksen Luontopalveluissa perjantaina mietimme Päivi Rosqvistin ja 50 luontopalvelujen asiantuntijan kanssa, miten kansallispuistot ja villiruoka kuuluvat yhteen.

 

Lauantaina pääsin Pohjois-Karjalassa miehen mukana hirvimetsälle ajomieheksi.  Koirat haukkuivat. Hirviä ei näkynyt, mutta luonto oli kaunis.

Lauantaina pääsin Pohjois-Karjalassa miehen mukana hirvimetsälle ajomieheksi. Koirat haukkuivat. Hirviä ei näkynyt, mutta luonto oli kaunis.

 

Hirviseurueen johtajalla on  kaikki kohdallaan. Niin myös tunnelma tulilla.

Hirviseurueen johtajalla on kaikki kohdallaan. Niin myös tunnelma tulilla.

Ruska. Puhdas metsä. Puhdas vesi. Hiljaisuus. Ei kaipaa sanoja.  Se on Suomi. Tässä on tolkkua!

 

10628486_10152701863464592_4865465273415507339_nRuska

Lue lisää ja kommentoi