— Onko tolkkua?

Arkisto
kouluruokailu

Yrittäjä, identiteettini ikuisesti

Lauantaina 5.9. vietetään Yrittäjän päivää. Päivä osuu sopivasti synttäriviikkoni loppuun.  Kun LinkedInin kollegat onnittelivat viime viikolla uran vuosipäivästä, heräsin katsomaan, mistä on kyse. Hämmästyin: Yrittäjyydeni 15-vuosipäivä on käsillä nyt.

Onnea itselleni 15-vuotisesta yrittäjäurasta!

Mistä ammatista pienenä tyttönä haaveilin? Vaikka kasvoin pohjalaisessa yrittäjäperheessä, ei yrittäjyys silloin tuntunut ammatilta. Sen sijaan ajattelin ryhtyä opettajaksi tai käsikirjoittajaksi. Vähän myöhemmin oli mielessä kotitalousopettaja, kemisti, proviisori ja hetkittäin myös psykologi. Kun valinnan aika tuli, harhauduin Teknilliseen korkeakouluun ja sieltä vuoden jälkeen oikeammalle tielle elintarviketieteiden pariin maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan. Valmistuttuani pääsin 4 vuodeksi koettamaan opettajan ja kouluttajan taitojani K-ryhmän koulutuskeskukseen.

Ensimmäinen unelma-ammatti oli opettaja

Elintarviketieteilijän tie vei tietysti elintarviketeollisuuteen. Kun olin tehnyt päällikkötehtäviä (tuote-, markkinointi-, viestintä-, ) toisensa jälkeen, syttyi toive ja kilvoittelu johtajanimityksestä.  Nyt katsoen huomaan vastassa olleen lasikaton, vaikka silloin en sitä niin ajatellut. Helpotti, kun johtajanimityksiä tuli. Sillä päällikkö-johtajatiellä kymmenissä hommissa, yrityksen kasvaessa, kului yli 15 vuotta. Osastojen ja projektien johtaminen, erityisesti ihmisten johtaminen oli hienoa yrittäjäoppia. Kun nyt kuuntelen niinä vuosina syntyneiden kolmen lapseni muistoja, huomaan, että otin työelämän vähän liian tosissani.  Oppia sekin.

Olen kiitollinen yrittämisen oppivuosista

Yrittäjäsieluni kuoriutui, kun vuonna 2000 pääsin konsultiksi menestyvään viestintätoimistoon.  Viisi vuotta isojen brändien mainetta hoitamassa ja kiinnostavien hankkeiden vetovastuussa, fiksussa ja monipuolisesessa konsulttikaartissa, avasi portteja niin sisälleni kuin ulospäinkin. Kiitos niistä vuosista, kollegat ja asiakkaat.

Aika konsulttina konsulttien joukossa paljasti omat vahvuudet ja haasteet

Vuonna 2005 syntyi ensimmäinen oma yritys, Kuule Oy. Ensin rinnallani vähemmistöosakkaana ja osaamiseni täydentäjänä oli fiksu kollega.  Parhaimmillaan meitä oli yrityksessäni yhteensä 5 henkeä. Pääsin kokemaan ihmisten palkkaamisesta syntyvät haasteet ja vastuut. Pääsin myös kokemaan monipuolisen tiimin tuomat mahdollisuudet hakea isoja haasteita. Tarjouskilpailujen voitoista syntynyt ilo ja riemu on vieläkin mielessä.

Hyvien yhteisten vuosien jälkeen katsoimme yhtiökumppanin kanssa pitemmälle tulevaisuuteen. Näimme horisontissa haasteita, joiden vuoksi päätimme yksinkertaistaa rakennetta, karsia kustannuksia. Jatkoin yrittäjänä yksin, jotta yrityksen ketteryys säilyi.

Yrittäjyys on nopeaa reagointia ja jatkuvaa ennakointia.

Vaikka välillä olin muutaman vuoden toisella töissä, pidin oman yritykseni hengissä. Palkallisena olemisessa on toki oma autuutensa, mutta kerran yrittäjä on aina yrittäjä ja myös toisen palkkalistoilla tekee työtänsä yrittäjähengessä, kokonaisvaltaisesti.  Siinä on puolensa – ja puolensa.

Kolmisen vuotta sitten palasin 100% yrittäjäksi omaan yritykseen.

Sain ihan itse valita itselleni tittelin, ottaa taas käyttöön oman vanhan sähköpostini, sain päivittää kumppanuudet. Näinä vaikeina ja tuulisina aikoina yrittäjyyden hyvä puoli on, että ulkoiset muutokset eivät liikauta koko identiteettiä. Niin käy usein muuttuvassa yritysmaailmassa.  Kumppanuuksissa voi keskittyä niihin, jotka antavat lisävoimaa. Voi jopa hankkiutua narisoijoista eroon. Toki valinnat edellyttävät, että yrityksen vakavaraisuus on kohtalaisessa kunnossa.

Silloin kolme vuotta sitten tein rungon loppuelämäni työsuunnitelmiin. Siihen mahtuu paljon probono-työtä ja verkostoja, sopivasti kiinnostavia hankkeita. Oma yritys mahdollistaa mahdottomaankin tarttumiseen.

Yrittäjyys on pisin työurani. Siinä on tolkkua.

Vuonna 2025, viiden vuoden kuluttua vietän yrittäjyyteni 20-vuotispäivää.
Saatan silloin harkita visioni kirkastamista.

Kiitos kaikille kumppaneille.
Tästä on hyvä jatkaa!

Seija Kurunmäki
yrittäjä
ruokavaikuttaja
aktivistimummo
seija.kurunmaki@kuule.fi

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Viime viikolla #kouluruokapäivä ja #ravintolapäivä

Viime viikolla 11.11. 14 vietettiin maailman, Suomen ja Helsingin ensimmäistä kouluruokapäivää. Tapahtuma Helsingin Teurastamolla keräsi sadoittan aiheesta kiinnostuneita. Mediasta kouluruokapäivän sanomaa pääsi todistamaan sadattuhannet suomalaiset. Tässäkin tilaisuudessa some näytti voimansa. Käy kurkkaamassa Facebookia kouluruokapäivä tai twitterissä ja instagramissa #kouluruokapäivä.

Kouluruokapaiva_kutsu_web

 Kouluruokapäivä mursi kouluruoan myyttejä

Kouluruokapäivä nosti kouluruoan uudelle vuosikymmenelle. Se aloitti avoimen vuoropuhelun  kouluruokailun tulevaisuudesta.

B2KtvP4IMAA2Ksj

Monet kysyivät, voiko kouluruokapäivää monistaa?

Me kysyimme mikä on kouluruoassa tärkeintä.

10368230_10152837263134592_2467932911027095596_n

Santeri Koskinen

Voinko #kouluruokapäivästä tulla uusi #ravintolapäivä ?

Ensimmäistä ravintolapäivää vietettiin 21.5.2011. Eilen 15.11. ravintolapäivää vietettiin 15.kerran.  Siitä on  syntynyt palkittu ilmiö.  Ravintolapäivä on maksuttoman kouluruokailun tavoin suomalainen innovaatio. Ravintolapäivä  on levinnyt maailmalle viimeisen neljän vuoden aikana.  Kouluruokapäivä on tiensä alussa.

Oli hienoa, että Timo Santala, yksi Ravintolapäivän luojista,  aloitti Helsingin ruokastrategina samaan aikaan, kun kouluruokapäivä oli käsillä ja hänet saatiin kouluruokapäivän kummiksi. Ja hyväksi kummiksi saatiinkin.

Ison joukon yhteistyönä tehty kouluruokapäivä on hyvin dokumentoitu.  Monistaminen on mahdollista. Nyt on aika laittaa #kouluruokapäivä lentämään. Katsotaan, mitä saamme aikaan –  yhdessä.

Siinä on tolkkua. Siinä on fiilistä.

10402043_10205090182112047_5792284066996685292_n

 
Lue lisää ja kommentoi

Food and Shoe Revolution Day

Tänään 16.5.  on Jamie Oliverin Food Revolution Day.  Päivä on merkittävä.  Jamie on saanut aikaan innostavan ilmiön. Se vetoaa tunteisiin, innostaa tekemään ruokaa yhdessä lasten kanssa. Päivän sanoma on helppo. Yhteisöt aktiivisia #FRD2014.Food Revolution Day Flyer

Tänään olin Aalto Yliopiston (Design Factory & Urban Mill)  esittelypäivässä, jossa parikymmentä teamia esitteli  tuotekehitystuloksiaan. Uskomattomia esityksiä. Täydellinen englanti. Rohkea ote.

Buzz Karri

 Vetosi sekä järkeen että tunteisiin.

Yksi esitys oli Navikoiva Kenkä. Esittelytiimi aloitti hyvin: entä jos sinulla olisi yksi aisti enemmän: kartanlukuaisti. Työn tilaajana oli Nokia,  jonka jo toivottiin palaavaan juurilleen, kenkäbusinekseen. Nokian saappaat eivät koskaan pettäneet. Esittelyvideon tilanteeseen oli helppo samaistua. Someyhteisöt innostuivat tuotteista aina @alexstupp `ia myöten.

Navikoivat kengät. Yksi aisti enemmän.

Katso video niin tiedät mistä puhun:  http://vimeo.com/94380862

Shoe Revolution Day 2014. Extra offer: Do You Need One sense more?  What about Navication sence?

Mitä opin? Revoluutiot vaativat kovaa työtä ja yksinkertaista ilmaisua. Ja ennen kaikkea.

Innostusta!

ps. Omaa tunnetta lisäsi, että navikoiva kenkä -tiimissä oli oma poika, joka myös videolla. Vaikka Jamie Oliver ei ole oma poika, on hän on monelle mieluinen hahmo, jonka innostus tarttuu.

Jälkikommentti: Tolkku + tunne + rohkeus = innostus.

Lue lisää ja kommentoi

Kouluruokailun käyttöliittymä uusiksi

Helsingin kouluista tuli viime viikolla uutinen. Jopa 80% teineistä jättää kouluruoan syömättä. Tosin se korjattiin 2.4. eli vain 25% jättää syömättä.  Paljon silti.  Erityisesti kasvisruokapäivät saavat koululaiset suuntaamaan joukolla läheiseen pikaruokapaikkaan.

Kaikkein helpointa olisi ajatella, että niin ovat nirsoja nuoret, että ruokaympyrän mukaan rakennettu maksuton ruoka ei kelpaa. Huonosti ovat kasvatettuja. Eri asia oli meidän aikaan. Syötiin ohravellit ja tillilihat. Itse vielä puolukat metsästä kerättiin ja tuotiin keittäjälle ruispuolukkapuuroa varten. Kiitollisia oltiin, kun saatiin murua rinnan alle, jotta jaksettiin hyvinvointisuomea rakentaa. Nyt saavat nuoret hyvinvointisuomesta nauttia. Mutta eivät syö. Nirsot.

Olemme Kuulessa tehneet paljon tutkimuksia kouluruokailusta selvittäen sekä vanhempien,  opettajien että lasten näkemyksiä kuoluruokailusta. Kaikkien muiden näkemykset tuntuvat tutuilta, paitsi nuorten. Heille syömisen sosiaalisuus ja toisaalta ruoan aiheuttamat paineet  ja syömisen kautta leimautuminen ovat monesti tärkeimpiä valinnan perusteita. Ei nälkä eikä terveys.

Ruoan asema nyt on ihan toinen kuin sodan jälkeisessä Suomessa. Vuonna 1948 viisaasti tajuttiin, että koulunkäynti mahdollistuu myös köyhemmille, kun koulussa tarjotaan maksutonta ruokaa. Se auttaa kansakuntaa ja yksilöitä.  Vähentää lasten puutossairauksia.  Saadaan lisää hyvinvoinnin rakentajia, äidit pääsevät töihin kodin ulkopuolelle.

Nyt ruoka on meilläkin noussut Maslowin tarvehierakriassa perustarpeesta lähemmäksi itsensä ilmaisua. Niin lapsilla kuin aikuisillakin. Kotiin voi ostaa valmisruokia. Grillejä ja pikaruokapaikkoja on jo jokaisessa kylässä, johon koulu on jäänyt.

Sievin kotiseutuarkistosta napattu kuva kertoo suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen historiaa, se lienee 1950-luvulta. Nyt tuota koulua tuskin on. Kuvan lapset ovat kaikki eläkkeellä. 
Me puhumme edelleenkin kouluruokailusta vain historian kautta, kuten minäkin tässä.

Kouluruokailu on kriisissä ja niin on hyvinvointiyhteiskuntakin.
Koko käyttöliittymä pitää uusia.

Lue lisää ja kommentoi