— Onko tolkkua?

Arkisto
juomakulttuuri

Kansallisruoat kotitestissä, osa 1. Kalakeitto

Viime viikolla julkistettu Kansallisruokakilpailu on innostanut ihmisiä Suomessa. Sisu-Radion mukaan valinta innostaa myös Ruotsissa asuvia suomalaisia.

Jo ensimmäisenä  äänestyspäivänä (3.10.) saatiin netin kautta kasaan tuhansia ääniä. Viikon saalis oli lähes 10 000 ääntä.

Olen yksi raadin jäsenistä ja järjestävän tahon edustaja. Erityisen iloinen olen siitä, että loimme myös postikorttiäänestysmahdollisuuden. Kortteja on viikon aikana tullut yhteensä satakunta. Ne ovat todella innostavia.

img_5202

Mediassa kansallisruoka on hyvin esillä ja keskustelu käy vilkkaana.

Meille on tullut puheluita ja sähköposteja erityisesti heiltä, jotka harmittelevat, että oma ehdokas ei ole 12 finaaliehdokkaan listalla. (ps.1. Minunkaan ehdokkaani,  kaalilaatikko puolukoilla, ei saanut riittävästi ääniä, jotta olisi päässyt kärkikahinoihin. Pääsin harmituksesta nopeasti yli :-).

Alueellisten perinneruokien puuttuminen listalta on myös puhuttanut. Samoin se, että  muualta tullut pizza (pitsa) on ottanut paikan aarteidemme eli ehdokkaiden kartalla.

Vaikka jouduimme jättämään tasapuolisuuden vuoksi kaikki selkeästi paikalliset tuotteet listalta pois, toivomme, että  äänestys lisää ymmärrystä alueellisten ruokakulttuuriemme erityispiirteistä (poronkäristys, kalakukko, mustamakkara,  klimppisoppa.  rössypottu, Lemin särä jne). Kansallisruoan äänestys saattaa innostaa myös maakuntaruokien äänestykseen.

12 asiantuntijasta koostuva raati kävi jokaisen kuluttajaäänestyksessä kärkeen pääseen ehdokkaan tarkkaan läpi pohtien, miten erityinen sen asema on suomalaisessa ruokakulttuurissa – myös tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

raati

Kuuntelimme 10 000 suomalaisen ääntä, jotta 12 ruoan listaan saatiin kansan oma ääni!

Kansallisruoan ympärillä käyty monipuolinen keskustelu kertoo, että suhtaudumme ruokaan vakavasti ja se on tärkeä osa identiteettiämme.  Se kertoo myös, että ei ole yhtä totuutta ja asioita tulee katsoa monelta kannalta. Jokaisen mielipide on totta, ainakin hänelle itselleen.  Nyt haetaan suomalaisen enemmistön mielipidettä. Samalla haetaan ruokaa, jonka myös laaja-alainen asiantuntijaraati näkee Suomea monipuolisesti kuvaavaksi kansallisruoaksi.  Aiheen ympärillä käyty keskustelu analysoidaan.

Ratkaisu syntyy syksyn aikana ja julkaistaan 19.1.2017.

12 EHDOKASTA  KANSALLISRUOAKSI (SESONKIJÄRJESTYKSESSÄ, lisäykset omiani)  

1• Pitsa (paistetaan kuten piirakat, kinkun jämistä kotona tehtynä)
2• Hernekeitto (hiihtolenkkien ja laskiaisen kunniaksi, lihalla tai ilman)
3• Ruisleipä (mm. retkieväs ja ihan kaikkiin aikoihin sopiva herkku)
4• Mämmi (pääsiäisenä perinteitä, jospa kokeilen tehdä
sitäkin itse)
5• Kalakeitto (sesongin versio, villikalaa ja joukkoon
villiyrttejä?)
6• Viili (kera marjojen ja talkkunan)
7• Karjalanpiirakka (Suomessa matkaaville vieraillekin, niitä aitoja,
kun vain olisi paremmin saatavissa)
8• Mustikkapiirakka (leivotaan yhdessä perheen kanssa, kun mustikat
ovat kypsiä, myös muut piirakat maistuvat)
9• Paistetut muikut/silakat perunoilla (perunat parhaimmilaan, myös
muusiksi, silakkamarkkoinoiden ja pyynnin aikaan)
10.• Karjalanpaisti (riista- ja teurastusaika, kasvissyöjille härkistä ja
nyhtökauraa, lisukkeena juureksia)
11.• Graavi kala (pyhäinpäivän herkku, isänpäivän pöytiin ja joulun
valmisteluun)
12. Maksalaatikko (monille yksi joululaatikoista, osa suomalaista
joululaatikkoperinnettä, ohraisena parasta)

Päätin ottaa kansalliset ruoka-aarteet kotitestiin.
Teen joka viikko vähintään yhden tuotteen listalta. 

Seuraavina viikkoina ja viikonloppuina valmistan jokaisen alusta loppuun pohtien omaa suhdettani näihin ruokiin ja niiden valmistukseen.

Yritän saada vielä kotiimme vieraan syömään ruokaa yhdessä minun ja mieheni kanssa.  Tai voinhan tehdä näitä myös työpaikan keittiössä.

Tänä sunnunaina valmistin kalakeiton.

Kaupassa käydessäni en ollut suunnittelut, mitä kirjolohesta valmistamme. Vasta testi-idean keksittyäni tarkistin jääkaapista muutkin ainekset.

Hyvä: meillä oli tilliä.  Keitto on pelastettu!

(ps1. Huomasin, että olin harmistunut, että kansallisruoka-äänestyskuvassa oli keitto ilman tilliä :-) No, makuasioista ei sovi kiistellä.

243083-kalakeitto

Luin raadin jäsenen Kim Palhusin ylistyspuheen kalakeitolle.  Hän sanoi näin:

”Kalakeitossa käytetään ainoastaan suomalaiselle keittiölle tunnusomaisia mausteita; laakerinlehti, maustepippuri ja äsken mainittu tilli.” 

Googlasin keiton, koska kiinnosti, minkä kalakeiton kokkaaja netistä  ensin kohtaa. Valion, K-ruoka-palvelun ja Maku.fi-sivujen kermaisten keittojen reseptit nousivat kärkeen.

Tarkistin ostamani kalan alkuperän. Se oli viljelty kirjolohi Ahvenanmaalta. Kermaa oli kotona vain vähän, mutta sulatejuustoa oli jäänyt viime viikon ruoasta, joten näitä kahta yhdistämällä sain sopivan kermaisuuden. Reseptissä mausteena oli MAUSTEpippuri. Laitoin ohjeen  mukaan 4 maustepippuria kokonaisina. Se kannatti.

img_5203

Kalakeiton kanssa ruisleipää ja hapankorppua!

En ole varma teenkö vielä erikseen ruisleipäblogin, mutta sen jo nyt sanon, että ilman ruisleipää ei kalakeittoa voi syödä.

Ruokajuomaksi pohdin valkoviiiniä tai olutta, mutta huomasin, että keittoruoka on hyvää myös ilman niitä.  Jäin pohtimaan, mikä olut olisi tälle keitolle sopiva.

img_5205Jatkan tätä blogia, kun olemme saaneet vieraita ja syöneet yhdessä. Poika tyttöystävineen tulee illansuussa kylään.

Haluan keskustella nuoren parin kanssa syvällisesti siitä, miten he ovat ruokaidentiteettinsä rakentaneet (molempien sukujuuret tuntien) ja mitä kansallisruoka tarkoittaa heille ja mitä he maailmalla matkatessaan tai kansainvälisiä vieraita saadessaan Suomen ruoasta kertovat.

Se on minulle paitsi ammatillisesti kiinnostava, mutta myös henkilökohtainen asia. Millaisen ruokaperinnön olen lapsilleni välittänyt?

Näkeeköhän nuoripari kansallisruoka-äänestyksessä olevan tolkkua?

Kiinnostavaa.

Lue lisää ja kommentoi

Suomalainen juomakulttuuri – saako siitä tolkkua?

Olen aktiivisesti seurannut polveilevaa keskustelua, jota alkoholilain uudistuksen yhteydessä on käyty. Media on tuottanut materiaalia roppakaupalla. Hesari on näyttänyt tietä.

Olen yrittänyt luoda omaa kantaani  juomakulttuurimme tilasta.

Tänä viikonloppuna esitettiin taas kaksi uutta mielipidettä. En ryhdy referoimaan kaikkia juttuja, vaan peilaan näitä kahta mielipidettä pari kuukautta sitten (15.3.2016) tutkija Antti Maunun  tekemään yhteenvetoon juomakulttuuristamme.

Helena Petäistö

Toimittaja, Pariisin kirjeenvaihtaja, Suomen kasvo Ranskassa, Helena Petäistö  ei luota suomalaiseen juomasivistykseen. Hänen mukaansa olemme humalahakuista kansaa emmekä muuksi muutu:

Suomeen ei kannata yrittää tuoda eurooppalaista alkoholikulttuuria, kirjoitti Helena Petäistö Suomen Kuvalehdessä.

Juttu julkaistiin 26.5. Nettiversiota muokattiin virheiden takia 28.5. Lehtijuttuun virheet jäivät. Nettiversioon on korjattu suomalaisen oluen vahvuus, joka on vastoin juttua eurooppalaista laimeampaa – ei vahvempaa.  Artikkeliin on jälkikäteen myös korjattu,  että humalahakuista juomista esiintyy muuallakin Euroopassa kuin Suomessa. Olisihan se varsinainen ihme, jos tämä olisi vain suomalainen erityispiirre.

Helena Petäistö on ollut kauan poissa Suomesta eikä selvästikään ole tutustunut kehittyvään ja  monipuoliseen (esim. helsinkiläiseen)  ravintola- ja baaritarjontaan, sen omaleimaiseen puoleen ja  fuusiokeittiöömme.

MTV3 kysyi kuluttajilta alkoholilaista.  89% hyväksyi lain muutokset.

Tänään MTV3 julkaisi tekemänsä kuluttajatutkimuksen. Sen mukaan 89 prosenttia vastaajista hyväksyi  suunnitellun alkoholilain muutoksen. Vastustajia oli neljä prosenttia vastaajista. Suurin arvostelu kohdistui siihen, että 16-vuotias voisi tarjoilla ravintolassa. MTV3 kysely  täällä.

Alkoholitutkija Antti Maunu teki selvityksen suomalaisesta juomakulttuurista.

1458099637974

Lehdistötiedote ja  tutkimuksen yhteenveto ELO-säätiön sivuilla. 

”Me olemme maitokansaa. Meillä alkoholi ei kuulu arjen ruokailuun Etelä-Euroopan tavoin”, sanoo Maunu.

Siinä missä viiniköynnökset kasvavat Italiassa tai Ranskassa, on meidän lähiruokamme maito.  Maidon lisäksi juomakulttuurimme  historiallisesti ovat kuuluneet  kahvi, olut ja entisaikaan myös paloviina.

Antti Maunu listasi Suomen suurimmat alkoholingelmat

  • Humalan ylikorostunut rooli puheessa ja itseymmärryksessä
  • Käsitys kehittymättömästä, keskeneräisestä historiasta
  • Vahvat vastakkainasettelut juomiskeskusteluissa

NÄMÄ ESTÄVÄT RAKENTAVAN TOIMINNAN JUOMISEN HYÖTYJEN MAKSIMOIMISEKSI JA HAITTOJEN MINIMOIMISEKSI

* * *

Käsitys siitä, että ”eurooppalaiset olisivat parempia” on paitsi väärä, myös omaa kulttuuriamme ja historiaamme väheksyvä, josta on syytä päästä eroon. Vaikka yhä suurempi osa juo ruoan kanssa myös viiniä, joukko on edelleen pieni vähemmistö.

Maidon ja kahvin lisäksi olut on tärkeä osa suomalaista juomakulttuuria.

Suomalaiseen historiaan kuuluu, että alkoholi ei ole osa arkea.  Se pitää arkikäytön kohtuudessa. Alkoholi kuuluu meillä vapaa-aikaan. ”Pienjuomisen rinnalla harrastetaan bilejuomista ja kännäämistä”. Lisää tietoa täältä.

Yhteenvetona Maunun tutkimuksesta

Meillä on omaleimainen juomakulttuuri, jota turhaan arvotamme negatiivististi.

Juomakulttuuri on laaja kokonaisuus. Haittoihin ja saatavuuteen liittyvät asiat on pieni osa sitä.  Meillä keskustelu on pyörinyt vain sillä akselilla – ja vielä vastakkainasetellen.  On aika tehdä muutos!

IMG_3023Osaanko luoda kaiken muun viime kuukausien aikana lukemani jälkeen oman perustellun näkemykseni  ”suomalaisesta juomakulttuurista”, alkoholilaista  ja ajan ilmiöistä.

1. Kyllä, olen samaa mieltä Helena Petäistön kanssa: Meillä ei muun Euroopan tavoin juoda arjesssa viiniä. Totta myös se, että Suomessa  on humalahakuisia. Niitä humalahakuisia on jokaisessa maassa – Euroopassakin!  Suurimmalle osalle lasillinen tai pari on arjen nautinto. Se luo luxusta arkeen ja juhlaan juhlan tuntua, ruokahetkiin makunautintoja.

2. Kyllä, olen samaa mieltä Helena Petäistön kanssa. Julkiseen örvellykseen pitää suhtautua vakavasti. Se on häpeällinen teko.  Se saa kanssaihmiset häpeämään.

3. Kyllä, olen samaa mieltä MTV3 tutkimuksen enemmistön kanssa.  Hienoa, että pienpanimoiden vahvemmatkin oluet pääsevät kauppoihin. Toivottavasti hinta pysyy sellaisena, jotta myös pienpanimo saa kunnon katteet tuotteilleen ja nouseva olutkulttuurimme kehittyy ensisestään.

4.  Kyllä,  olen samaa mieltä alkoholitutkija Antti Maunun kanssa: Juomakulttuuri pitää nähdä laajempana kokonaisuutena. Hyödyt pitää maksimoida ja haitat minimoida. Ja molemmista pitää puhua!

Alkoholisimiin pitää puuttua ja selvittää syyt, mitkä saavat ihmisen käyttämään alkoholia väärin. Kyllä. Lapsia pitää suojella vanhemmilta, jotka ovat jatkuvassa humalassa, eivätkä huolehdi lapsistaan. Siihen pitää jokaisen kanssaihmisen puuttua. Ongelmaa ei pidä hyssytellä. Ongelman yksi rarkaisu on Reetta Rädyn Imagen kolumnissaan 23.3. esittämä ja hyvin perusteltu näkemys: sosiaalitanttojen pitää suojella meitä (siis heitä) viinan kiroilta. Itse olen sitä mieltä, että

Vähemmistön ongelma ei parane sillä, että kaikkien juoman saatavuutta heikennetään.

5. Kyllä. On hienoa, että ravintoloitten aukiolo laajenee ja ne kehittyvät paikkoina, joissa ihmiset tapaavat toisiaan. Jos yksinäisyys vähenee, alkoholin väärinkäyttökin voi  vähetä.

6. Kyllä. On tärkeää antaa oikeaa tietoa, jotta opimme  arvostamaan omaa juomakulttuuriamme. Hyvä että on erilaisia ammattilaisia – tekijöitä ja kirjoittajia –   vaikuttamassa  juomakulttuurimme kehittymiseen. Hienoa, jos opimme löytämään juomistamme makupareja ja elämyksiä, ja osaamme kertoa juomistamme ja kulttuuristamme kiinnostavasti.

Ruoka- ja juomakulttuuri yhdessä luovat makunautintoja arkeen ja juhlaan. Arjen luxusta.

7. Kyllä. Olen MTV3 päivän lähetyksen haastattelussa olleen henkilön kanssa samaa mieltä, että on hölmöläisten hommaa laittaa kesken kaupan aukioloajan riepuja oluthyllyn päälle. Resurssien tuhlausta. Näyttää tyhmältä.

8. Kyllä. Olen samaa mieltä, että on Viron lisääntyvään tuontiin piti puuttua. Siitä ei jäänyt verotuloja meille kenellekään.  Toivotaan, että uusi laki auttaa asiaa.

9. Kyllä.  On todella mukavaa, että typerät karsinat mukavista yleisötapahtumista poistuvat.

10. Kyllä. Olen ihan tyytyväinen, että viinit ovat Alkossa. Haluan päästä laajojen valikoimien äärelle ja saada hyvää opastusta, kun ostan viiniä, jota en ennestään tunne.

Nyt sain muodostettua oman mielipiteeni. Jokaisella olkoon omansa.

On hyvä aika keskustella suomalaisesta juomakulttuurista.  Laajalla skaalalla. Oikeilla argumenteilla.

Toinen toistemme mielipiteitä kunnioittaen.

Kippis!

 

Lue lisää ja kommentoi