— Onko tolkkua?

Arkisto
ELO-säätiö

Tähtihetkiä ELO-gaalassa

Perjantai-illan vuoden 2016 ELO-gaala on vielä nyt  sunnuntaiaamuna tuoreessa muistissa.
Toivon,  että olo vierailla on yhtä hyvä kuin meillä järjestäjillä.

On aika kiittää!

Kiitos teille kaikille vieraille. Heti sisääntulessa ihmisillä oli hymy huulilla ja ilmassa oli odotuksen tunnelma.

30556412521_0432bc9beb_zVielä ennen tätä gaalaa olin valmis sanomaan, että gaalojen aika on ohi.  Nyt täytyy tunnustaa:

Ei ole gaalojen aika ohi. Niissä on tolkkua, jos ei niuhoteta!

ELO-säätiön gaalan naruja piti käsissään Moila Ant-Wuorinen. Elokuvateeman ideaattori oli Sini Garam. He saivat muun tiimin flow-fiilikseen mukaan. Kiitos!

30608055906_624665253c_z

ELO-gaala on tunnettu ruoasta, joka mykistää. Gaala esittelee myös ruoka- ja juomakulttuurin uusia tuulia.

Ruoka ei pettänyt tänäkään vuonna. Olihan se maailman parhaiden kokkien valmistamaa! Kiitos teille jokaiselle!

30607814176_2358a1d7a0_z

 

30644101315_9f46ca9ec8_z30607936876_84431877b4_z

Viinit oli valinnut huippuammattilainen, Vuoden Tarjoilija 2016 ja Vuoden Sommelier 216 Taneli Lehtonen. Hän myös kertoi yhdessä Torresin kanssa jokaisen viinin tarinan.

Vieraitten viihtymisestä vastasi Ravintolakoulu Perhon ja Stadia Ammattiopiston väki opettajineen. Todella hyvää työtä. Ilman teitä ei olisi gaalaa!

perho

Ei ole epäilystäkään siitä, mikä oli illan kokokohta!

Se oli hetki, kun paljastettiin ruokakulttuuritekopalkinnot ja ensimmäisen Lentävän Lautasen sai Heikki Hurstin Vähävaraisten jouluateria! Kun Hursti nousi lavalle, koko 200-päinen juhlaväki nousi ylös kunnioitustaan osoittamaan!

Koko sali nousi seisomaan kun Heikki Hursti ja Vähävaraisten Jouluateria mainittiin!

Sali kyynelehti kiitospuheen ajan. Heikki Hurstin työn jatkaja Sini Hursti oli myös paikalla!

30000629063_2183cefbc3_zJaettiin myös kaksi muuta palkintoa tärkeille ruokakulttuuriteoille. Vuosittaiset palkittavat valitsee ELO-säätiön hallitus.

Pienpanimoliitto sai palkinnon suomalaisen olutkulttuurin eteenpäin viemisestä ja Kotipellon puutarha palkittiin kokkien suosimista huipputuotteista.  Palkitut ja perustelut täällä.

30000613383_26f43fb544_z

On upeaa tehdä tätä työtä huippuammattilaisten kanssa. Saimme tänä vuonna mukaan tapahtumajärjestäjä Messuan ja Kolmiopalvelun sekä Royal Ravintoloitten Juri Uvannon ja Markku Halosen. He pysyivät näkymättöminä, mutta näkyivät! KIITOS!

ELO-säätiön toiminnan ja ELO-gaalan mahdollistajia ovat säätiön ja gaalan tukijat. Ilman ruoka-,  juoma- ja kattausalan yrityksiä ja vapaaehtoisia  ei tämä olisi mahdollista. Kiitos teille. Olette edelläkävijöitä kaikki!

Raivaatte tietä sille, että Suomi tunnetaan ruokakulttuuristaan myös  maailmalla!

30344299490_97d69fa2c0_z

Koko ilta oli kuin pala Tähdet, tähdet -ohjelmasta.

Kiitos Mikko Leppilampi. Ammattilainen omalla alallaan. Laulu ”Sinun silmiesi tähden” jäi soimaan vieraiden korviin.

Ensi vuonna gaalaa vietetään 27.10.2017 Vanhalla Ylioppilastalolla Suomi 100 -tunnelmissa.

Tämä vuosi antoi viitteitä, mitä tuleman pitää! Varaa paikkasi ajoissa!

KIITOS TEILLE KAIKILLE! OLETTE HUIKEITA!

30344369030_2bb7c53459_z

Lue lisää ja kommentoi

Kansallisruoat kotitestissä, osa 1. Kalakeitto

Viime viikolla julkistettu Kansallisruokakilpailu on innostanut ihmisiä Suomessa. Sisu-Radion mukaan valinta innostaa myös Ruotsissa asuvia suomalaisia.

Jo ensimmäisenä  äänestyspäivänä (3.10.) saatiin netin kautta kasaan tuhansia ääniä. Viikon saalis oli lähes 10 000 ääntä.

Olen yksi raadin jäsenistä ja järjestävän tahon edustaja. Erityisen iloinen olen siitä, että loimme myös postikorttiäänestysmahdollisuuden. Kortteja on viikon aikana tullut yhteensä satakunta. Ne ovat todella innostavia.

img_5202

Mediassa kansallisruoka on hyvin esillä ja keskustelu käy vilkkaana.

Meille on tullut puheluita ja sähköposteja erityisesti heiltä, jotka harmittelevat, että oma ehdokas ei ole 12 finaaliehdokkaan listalla. (ps.1. Minunkaan ehdokkaani,  kaalilaatikko puolukoilla, ei saanut riittävästi ääniä, jotta olisi päässyt kärkikahinoihin. Pääsin harmituksesta nopeasti yli :-).

Alueellisten perinneruokien puuttuminen listalta on myös puhuttanut. Samoin se, että  muualta tullut pizza (pitsa) on ottanut paikan aarteidemme eli ehdokkaiden kartalla.

Vaikka jouduimme jättämään tasapuolisuuden vuoksi kaikki selkeästi paikalliset tuotteet listalta pois, toivomme, että  äänestys lisää ymmärrystä alueellisten ruokakulttuuriemme erityispiirteistä (poronkäristys, kalakukko, mustamakkara,  klimppisoppa.  rössypottu, Lemin särä jne). Kansallisruoan äänestys saattaa innostaa myös maakuntaruokien äänestykseen.

12 asiantuntijasta koostuva raati kävi jokaisen kuluttajaäänestyksessä kärkeen pääseen ehdokkaan tarkkaan läpi pohtien, miten erityinen sen asema on suomalaisessa ruokakulttuurissa – myös tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

raati

Kuuntelimme 10 000 suomalaisen ääntä, jotta 12 ruoan listaan saatiin kansan oma ääni!

Kansallisruoan ympärillä käyty monipuolinen keskustelu kertoo, että suhtaudumme ruokaan vakavasti ja se on tärkeä osa identiteettiämme.  Se kertoo myös, että ei ole yhtä totuutta ja asioita tulee katsoa monelta kannalta. Jokaisen mielipide on totta, ainakin hänelle itselleen.  Nyt haetaan suomalaisen enemmistön mielipidettä. Samalla haetaan ruokaa, jonka myös laaja-alainen asiantuntijaraati näkee Suomea monipuolisesti kuvaavaksi kansallisruoaksi.  Aiheen ympärillä käyty keskustelu analysoidaan.

Ratkaisu syntyy syksyn aikana ja julkaistaan 19.1.2017.

12 EHDOKASTA  KANSALLISRUOAKSI (SESONKIJÄRJESTYKSESSÄ, lisäykset omiani)  

1• Pitsa (paistetaan kuten piirakat, kinkun jämistä kotona tehtynä)
2• Hernekeitto (hiihtolenkkien ja laskiaisen kunniaksi, lihalla tai ilman)
3• Ruisleipä (mm. retkieväs ja ihan kaikkiin aikoihin sopiva herkku)
4• Mämmi (pääsiäisenä perinteitä, jospa kokeilen tehdä
sitäkin itse)
5• Kalakeitto (sesongin versio, villikalaa ja joukkoon
villiyrttejä?)
6• Viili (kera marjojen ja talkkunan)
7• Karjalanpiirakka (Suomessa matkaaville vieraillekin, niitä aitoja,
kun vain olisi paremmin saatavissa)
8• Mustikkapiirakka (leivotaan yhdessä perheen kanssa, kun mustikat
ovat kypsiä, myös muut piirakat maistuvat)
9• Paistetut muikut/silakat perunoilla (perunat parhaimmilaan, myös
muusiksi, silakkamarkkoinoiden ja pyynnin aikaan)
10.• Karjalanpaisti (riista- ja teurastusaika, kasvissyöjille härkistä ja
nyhtökauraa, lisukkeena juureksia)
11.• Graavi kala (pyhäinpäivän herkku, isänpäivän pöytiin ja joulun
valmisteluun)
12. Maksalaatikko (monille yksi joululaatikoista, osa suomalaista
joululaatikkoperinnettä, ohraisena parasta)

Päätin ottaa kansalliset ruoka-aarteet kotitestiin.
Teen joka viikko vähintään yhden tuotteen listalta. 

Seuraavina viikkoina ja viikonloppuina valmistan jokaisen alusta loppuun pohtien omaa suhdettani näihin ruokiin ja niiden valmistukseen.

Yritän saada vielä kotiimme vieraan syömään ruokaa yhdessä minun ja mieheni kanssa.  Tai voinhan tehdä näitä myös työpaikan keittiössä.

Tänä sunnunaina valmistin kalakeiton.

Kaupassa käydessäni en ollut suunnittelut, mitä kirjolohesta valmistamme. Vasta testi-idean keksittyäni tarkistin jääkaapista muutkin ainekset.

Hyvä: meillä oli tilliä.  Keitto on pelastettu!

(ps1. Huomasin, että olin harmistunut, että kansallisruoka-äänestyskuvassa oli keitto ilman tilliä :-) No, makuasioista ei sovi kiistellä.

243083-kalakeitto

Luin raadin jäsenen Kim Palhusin ylistyspuheen kalakeitolle.  Hän sanoi näin:

”Kalakeitossa käytetään ainoastaan suomalaiselle keittiölle tunnusomaisia mausteita; laakerinlehti, maustepippuri ja äsken mainittu tilli.” 

Googlasin keiton, koska kiinnosti, minkä kalakeiton kokkaaja netistä  ensin kohtaa. Valion, K-ruoka-palvelun ja Maku.fi-sivujen kermaisten keittojen reseptit nousivat kärkeen.

Tarkistin ostamani kalan alkuperän. Se oli viljelty kirjolohi Ahvenanmaalta. Kermaa oli kotona vain vähän, mutta sulatejuustoa oli jäänyt viime viikon ruoasta, joten näitä kahta yhdistämällä sain sopivan kermaisuuden. Reseptissä mausteena oli MAUSTEpippuri. Laitoin ohjeen  mukaan 4 maustepippuria kokonaisina. Se kannatti.

img_5203

Kalakeiton kanssa ruisleipää ja hapankorppua!

En ole varma teenkö vielä erikseen ruisleipäblogin, mutta sen jo nyt sanon, että ilman ruisleipää ei kalakeittoa voi syödä.

Ruokajuomaksi pohdin valkoviiiniä tai olutta, mutta huomasin, että keittoruoka on hyvää myös ilman niitä.  Jäin pohtimaan, mikä olut olisi tälle keitolle sopiva.

img_5205Jatkan tätä blogia, kun olemme saaneet vieraita ja syöneet yhdessä. Poika tyttöystävineen tulee illansuussa kylään.

Haluan keskustella nuoren parin kanssa syvällisesti siitä, miten he ovat ruokaidentiteettinsä rakentaneet (molempien sukujuuret tuntien) ja mitä kansallisruoka tarkoittaa heille ja mitä he maailmalla matkatessaan tai kansainvälisiä vieraita saadessaan Suomen ruoasta kertovat.

Se on minulle paitsi ammatillisesti kiinnostava, mutta myös henkilökohtainen asia. Millaisen ruokaperinnön olen lapsilleni välittänyt?

Näkeeköhän nuoripari kansallisruoka-äänestyksessä olevan tolkkua?

Kiinnostavaa.

Lue lisää ja kommentoi

Slow met wild 30.9. Fiskars


img_5110

Kun eilen, sateisena syyskuun viimeisenä päivänä, ajelin Fiskarsiin, tuli jo matkalla hyvä olo.  Tiesin, että on tulossa päivä,  jonka saan viettää lähellä luontoa ja kuulla monenlaisia tarinoita, jotka kumpuavat suoraan sydämestä ja luonnosta.  Olin menossa vetämään  Slow meets wild -ammattilaispäivää, jonka valmistelussa ELO-säätiö oli mukana yhdessä Fiskars Villagen, SlowFood Västnyland rf:n ja Haaga-Perhon kanssa. Perjantain seminaari edelsi viikonlopun festivaalia. 

Slow meets Wild -tapahtuman ensi-illassa oli paikalla noin 50 ihmistä, joiden intohimona on hyvä ruoka, joka tulee suoraan luonnosta.

_mg_4272

Lähes koko ammattilaisjoukko kerääntyi kuvaan Fiskars Villagen isännän, Kari Selkälän ympärille. (Kuva Kati Laszka)

Jo päivän alussa moni vanha tuttu löysi toisensa. Kaikki olivat iloisia tantereesta, jossa alan ammattilaiset  kohtaavat kasvotusten ja pääsevät vaihtamaan ajatuksia ja  syömään yhdessä. Ravintolakoulu Perhon ruokarekka antoi hyvän mallin uudenlaisista ruokaratkaisusta.

Facebookissa virtuaalisesti kohdanneet tapasivat in real life.

Päivän aikana kaksi villiruokamestaria antoi näytteet omasta innostuksestaan. Sami Tallberg kertoi tarinansa:

Villiruoka – Luonnon vihreä supermarketti – avoinna meille kaikille 24/7

Samin tarina avasi luonnon keskellä elävien ihmisten silmät näkemään, että ympärillä kasvaa satoja  kasveja, joista taitavat kokit ja harrastajatkin voivat loihtia herkullista ruokaa. Koska kyseessä oli ammattilaispäivä, oli tärkeää myös pohtia, miten olemassaoleva lainsäädäntö mahdollistaa luonnon raaka-aineiden käytön.

Oli innostavaa kuulla, että sekä elintarviketurvallisuudesta huolehtiva lainsäätäjä  (EU) että lakia valvova viranomainen näkevät tarpeen lisätä mahdollisuuksia luonnon antimien käyttöön.  Viranomaiset kannustavat alan väkeä yhteistyöhön sekä kanssaan että keskenään. MMM:n Kirsi Viljanen kertoo omassa blogissaan tarkemmin siitä mitä tapahtui kun hidas ja villi ja lähi kohtasivat.   Yhtä mieltä oltiin, että Suomen valteista,  turvallisuudesta ja osaamisesta halutaan pitää kiinni. ”Turvallisuus on meille kilpailuetu”, kertoi kohta avattavan tislaamon toimitusjohtaja Susanna Kankare. Hän kertoi, että koulutetut poimijat ovat jo keränneet Fiskarin metsistä esimerkiksi giniin ja akvaviittiin tarvittavat villiyrtit.

Eviran uusi visio: Valvojasta valmentajaksi!

markus-ja-sami

Eräopas ja kokki Markus Maulavirta ja villiruokalähettiläs Sami Tallberg (kuva Kati Laszka)

 

Kun eräopas ja kokki Markus Maulavirta astui reppuineen ja kuksineen lavalle, kuulijakunta hiljeni. Ilman tulitikkuja sytytetyn ”nuotiotulen” tuoksu sai katseet kohti ympäröivää luontoa:

Seuraava seminaari pidetään metsän siimeksessä!

Nokipannukahvit ja pettuletut suomalaisten marjojen kera saavat paatuneimmakin pingottajan verenpaineen laskemaan (puhun itsestäni:-)

Mitä halutaan lisää?

Yhdessä aloittamallamme villiruokakoulutuksella on kysyntää.  Koulutus on viime vuonna pilotoitu. Toistakymmnentä kouluttajaa on valmiina ja villiruokamestarit ovat innolla mukana viemässä asiaa eteenpäin. Olli Takanen ja Juha Turtiainen Haaga-Perhosta kertoivat, että 30 villiruokaosaajaa on jo  saanut todistuksensa.

Nyt  tarvitaan asialle lisää rahoitusta ja uusia koulutuspäiviä ympäri Suomea.

img_5092

Otin kainalooni Haaga-Perhon koulutuspäälliköt Juha Turtiaisen ja Olli Takasen. Iloitsimme siitä, että villiruokakoulutuksella on kysyntää.

Päivä päättyi visiointiin siitä, mitä haluamme mennä ja missä olla 2020 ja 2030.  Paneelissa oli yksi erikoisuus.

All female panel. Uhka vai mahdollisuus?

all-female-panel

Luonnonläheisen ruoan tulevaisuutta pohtimassa ”all female panel” vasemmalta Susanna Kankare (Äkräs Distillery), Anna Mizrahi (Evira), Annika Hannus (Helsinki Wildfoods), Seija Kurunmäki (ELO-säätiö), Toini Kumpulainen (Kuusamo), Minna Junttila (Jamk) ja Kirsi Viljanen (MMM) (Kuva Kati Laszka)

Paneeli ja yleisö olivat samaa mieltä,  että meillä on osaamista ja intohimoa, tahtoa ja tavoitteita. Sekä puhdas luonto ympärillä.

Tarvitsemme lisää yhteistyötä  ja rohkeita tunteisiin vetovia tarinoita sekä paikkoja, joissa verkostoitua!

Päivän yhteenveto tiedotteessa (linkki).

Oma yhteenvetoni päivästä.

”Fiskarsin ympäristö, huikea historia, kulttuuri ja pitkäjänteinen Fiskarsin ja paikkakunnan yrittäjien ja tuottajien yhteistyö on luonut suomalaiselle ruokamatkailulle esimerkin, jota voimme ylpeänä esitellä niin suomalaisille kuin maailmallakin. Vuosi 2017 on hyvä hetki esittäytyä entistäkin rohkeammin. ”

Olemme valinneet  yhteiseksi päiväksi 6.10.2017.

Fiskarsin väki on jo kunnostanut Puimalansa.  Sinne mahtuu yli 1000 ihmistä syömään yhdessä. Mikä sattuma: Samaan aikaan on Fiskarsissa Slow Food Festivaali. Koko kylä, sen taiteilijat ja yrittäjät ovat yhteisellä asialla. Siinä on tolkkua!

Will be continued…2017

suomi100-valkoinen

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Ensimmäiset 6. päivän bileet

Tänään laitoimme liikkeelle Syödään yhdessä -ilmiön. Meitä oli Teurastamolla noin 110 henkeä! Ilmiö lähti liikkeelle.

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0744

6.6. julkaistu ensimmäinen Syödään yhdessä -tutkimus näytti kiinnostavan mediaa. Sekä MTV3 että Hesari nostivat esiin sen, että vain puolet suomalaisista perheistä syö yhdessä päivittäin. Tärkeä tieto oli myös se, että kyläilykulttuuri on meillä heikentynyt.  Kotilieden blogisti  Himahella monen muun paikallaolijan tavoin kertoi tunnelmia tilaisuudesta. Pöydän kattajina Suomen ykkösbrändit, jotka  kutsuivat kaikki tahot mukaan Syödään yhdessä -ilmiötä luomaan. Yhdessä

 

Tiedote tässä. Tutkimustulokset graafeina tässä.

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0870

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0138Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0546

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0239Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0475

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0269Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0327

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0810

Pizzaguy Tommi Tervanen osui aiheen ytimeen Syödään yhdessä-blogissaan.  Erityisesti minua innosti  tämä yli 2000 vuotta sitten lausuttu viisaus:

Epikuros

Nyt lähdemme tekemään ja keräämään tekoja, joilla lisätään yhdessä syömistä tässä maassa! Siitä syntyy paljon hyvää.

02022016SyödäänYhdessä sin

Lue lisää Syödään yhdessä -nettisivuilta ja seuraa ilmiötä Facebookissa.

 

Lue lisää ja kommentoi

Suomalainen juomakulttuuri – saako siitä tolkkua?

Olen aktiivisesti seurannut polveilevaa keskustelua, jota alkoholilain uudistuksen yhteydessä on käyty. Media on tuottanut materiaalia roppakaupalla. Hesari on näyttänyt tietä.

Olen yrittänyt luoda omaa kantaani  juomakulttuurimme tilasta.

Tänä viikonloppuna esitettiin taas kaksi uutta mielipidettä. En ryhdy referoimaan kaikkia juttuja, vaan peilaan näitä kahta mielipidettä pari kuukautta sitten (15.3.2016) tutkija Antti Maunun  tekemään yhteenvetoon juomakulttuuristamme.

Helena Petäistö

Toimittaja, Pariisin kirjeenvaihtaja, Suomen kasvo Ranskassa, Helena Petäistö  ei luota suomalaiseen juomasivistykseen. Hänen mukaansa olemme humalahakuista kansaa emmekä muuksi muutu:

Suomeen ei kannata yrittää tuoda eurooppalaista alkoholikulttuuria, kirjoitti Helena Petäistö Suomen Kuvalehdessä.

Juttu julkaistiin 26.5. Nettiversiota muokattiin virheiden takia 28.5. Lehtijuttuun virheet jäivät. Nettiversioon on korjattu suomalaisen oluen vahvuus, joka on vastoin juttua eurooppalaista laimeampaa – ei vahvempaa.  Artikkeliin on jälkikäteen myös korjattu,  että humalahakuista juomista esiintyy muuallakin Euroopassa kuin Suomessa. Olisihan se varsinainen ihme, jos tämä olisi vain suomalainen erityispiirre.

Helena Petäistö on ollut kauan poissa Suomesta eikä selvästikään ole tutustunut kehittyvään ja  monipuoliseen (esim. helsinkiläiseen)  ravintola- ja baaritarjontaan, sen omaleimaiseen puoleen ja  fuusiokeittiöömme.

MTV3 kysyi kuluttajilta alkoholilaista.  89% hyväksyi lain muutokset.

Tänään MTV3 julkaisi tekemänsä kuluttajatutkimuksen. Sen mukaan 89 prosenttia vastaajista hyväksyi  suunnitellun alkoholilain muutoksen. Vastustajia oli neljä prosenttia vastaajista. Suurin arvostelu kohdistui siihen, että 16-vuotias voisi tarjoilla ravintolassa. MTV3 kysely  täällä.

Alkoholitutkija Antti Maunu teki selvityksen suomalaisesta juomakulttuurista.

1458099637974

Lehdistötiedote ja  tutkimuksen yhteenveto ELO-säätiön sivuilla. 

”Me olemme maitokansaa. Meillä alkoholi ei kuulu arjen ruokailuun Etelä-Euroopan tavoin”, sanoo Maunu.

Siinä missä viiniköynnökset kasvavat Italiassa tai Ranskassa, on meidän lähiruokamme maito.  Maidon lisäksi juomakulttuurimme  historiallisesti ovat kuuluneet  kahvi, olut ja entisaikaan myös paloviina.

Antti Maunu listasi Suomen suurimmat alkoholingelmat

  • Humalan ylikorostunut rooli puheessa ja itseymmärryksessä
  • Käsitys kehittymättömästä, keskeneräisestä historiasta
  • Vahvat vastakkainasettelut juomiskeskusteluissa

NÄMÄ ESTÄVÄT RAKENTAVAN TOIMINNAN JUOMISEN HYÖTYJEN MAKSIMOIMISEKSI JA HAITTOJEN MINIMOIMISEKSI

* * *

Käsitys siitä, että ”eurooppalaiset olisivat parempia” on paitsi väärä, myös omaa kulttuuriamme ja historiaamme väheksyvä, josta on syytä päästä eroon. Vaikka yhä suurempi osa juo ruoan kanssa myös viiniä, joukko on edelleen pieni vähemmistö.

Maidon ja kahvin lisäksi olut on tärkeä osa suomalaista juomakulttuuria.

Suomalaiseen historiaan kuuluu, että alkoholi ei ole osa arkea.  Se pitää arkikäytön kohtuudessa. Alkoholi kuuluu meillä vapaa-aikaan. ”Pienjuomisen rinnalla harrastetaan bilejuomista ja kännäämistä”. Lisää tietoa täältä.

Yhteenvetona Maunun tutkimuksesta

Meillä on omaleimainen juomakulttuuri, jota turhaan arvotamme negatiivististi.

Juomakulttuuri on laaja kokonaisuus. Haittoihin ja saatavuuteen liittyvät asiat on pieni osa sitä.  Meillä keskustelu on pyörinyt vain sillä akselilla – ja vielä vastakkainasetellen.  On aika tehdä muutos!

IMG_3023Osaanko luoda kaiken muun viime kuukausien aikana lukemani jälkeen oman perustellun näkemykseni  ”suomalaisesta juomakulttuurista”, alkoholilaista  ja ajan ilmiöistä.

1. Kyllä, olen samaa mieltä Helena Petäistön kanssa: Meillä ei muun Euroopan tavoin juoda arjesssa viiniä. Totta myös se, että Suomessa  on humalahakuisia. Niitä humalahakuisia on jokaisessa maassa – Euroopassakin!  Suurimmalle osalle lasillinen tai pari on arjen nautinto. Se luo luxusta arkeen ja juhlaan juhlan tuntua, ruokahetkiin makunautintoja.

2. Kyllä, olen samaa mieltä Helena Petäistön kanssa. Julkiseen örvellykseen pitää suhtautua vakavasti. Se on häpeällinen teko.  Se saa kanssaihmiset häpeämään.

3. Kyllä, olen samaa mieltä MTV3 tutkimuksen enemmistön kanssa.  Hienoa, että pienpanimoiden vahvemmatkin oluet pääsevät kauppoihin. Toivottavasti hinta pysyy sellaisena, jotta myös pienpanimo saa kunnon katteet tuotteilleen ja nouseva olutkulttuurimme kehittyy ensisestään.

4.  Kyllä,  olen samaa mieltä alkoholitutkija Antti Maunun kanssa: Juomakulttuuri pitää nähdä laajempana kokonaisuutena. Hyödyt pitää maksimoida ja haitat minimoida. Ja molemmista pitää puhua!

Alkoholisimiin pitää puuttua ja selvittää syyt, mitkä saavat ihmisen käyttämään alkoholia väärin. Kyllä. Lapsia pitää suojella vanhemmilta, jotka ovat jatkuvassa humalassa, eivätkä huolehdi lapsistaan. Siihen pitää jokaisen kanssaihmisen puuttua. Ongelmaa ei pidä hyssytellä. Ongelman yksi rarkaisu on Reetta Rädyn Imagen kolumnissaan 23.3. esittämä ja hyvin perusteltu näkemys: sosiaalitanttojen pitää suojella meitä (siis heitä) viinan kiroilta. Itse olen sitä mieltä, että

Vähemmistön ongelma ei parane sillä, että kaikkien juoman saatavuutta heikennetään.

5. Kyllä. On hienoa, että ravintoloitten aukiolo laajenee ja ne kehittyvät paikkoina, joissa ihmiset tapaavat toisiaan. Jos yksinäisyys vähenee, alkoholin väärinkäyttökin voi  vähetä.

6. Kyllä. On tärkeää antaa oikeaa tietoa, jotta opimme  arvostamaan omaa juomakulttuuriamme. Hyvä että on erilaisia ammattilaisia – tekijöitä ja kirjoittajia –   vaikuttamassa  juomakulttuurimme kehittymiseen. Hienoa, jos opimme löytämään juomistamme makupareja ja elämyksiä, ja osaamme kertoa juomistamme ja kulttuuristamme kiinnostavasti.

Ruoka- ja juomakulttuuri yhdessä luovat makunautintoja arkeen ja juhlaan. Arjen luxusta.

7. Kyllä. Olen MTV3 päivän lähetyksen haastattelussa olleen henkilön kanssa samaa mieltä, että on hölmöläisten hommaa laittaa kesken kaupan aukioloajan riepuja oluthyllyn päälle. Resurssien tuhlausta. Näyttää tyhmältä.

8. Kyllä. Olen samaa mieltä, että on Viron lisääntyvään tuontiin piti puuttua. Siitä ei jäänyt verotuloja meille kenellekään.  Toivotaan, että uusi laki auttaa asiaa.

9. Kyllä.  On todella mukavaa, että typerät karsinat mukavista yleisötapahtumista poistuvat.

10. Kyllä. Olen ihan tyytyväinen, että viinit ovat Alkossa. Haluan päästä laajojen valikoimien äärelle ja saada hyvää opastusta, kun ostan viiniä, jota en ennestään tunne.

Nyt sain muodostettua oman mielipiteeni. Jokaisella olkoon omansa.

On hyvä aika keskustella suomalaisesta juomakulttuurista.  Laajalla skaalalla. Oikeilla argumenteilla.

Toinen toistemme mielipiteitä kunnioittaen.

Kippis!

 

Lue lisää ja kommentoi

Unelmia 2017 ja 2020

BOCUSE 11265395_967474676629869_1876893717488063738_n

Viime viikolla olimme  Budapestissä. Kannustimme Eero Vottosta ja Miikka Mannista maailman arvostetuimmassa kokkikilpailussa, Bocuse d’Orissa. Realistinen tavoite oli päästä kovatasoisessa Euroopan osakilpailussa kuuden sakkiin. Unelmana oli tulla kotiin Bocuse-patsaan kera. Tavoite toteutui. Unelma siirtyi tammikuun 2017 Lyonin maailmanmestaruuskisaan. Kun ensi pettymys oli nielty, totesimme yhdessä, että  kuudes sija oli todella hyvä sijoitus. 

 

 

Kohti Lyonia tammikuussa 2017

Eero ja Miikka

Miikka ja Eero hymyssä suin kohti Lyonia. Karhu auttaa.

”Lyoniin lähdemme haastajan asemasta erinomaisella mielellä ja tavoitteenamme on tietenkin korkein sijoitus”, sanoi Eero Vottonen.

Suomen 13. kerta

Suomelle tämä oli 13. osallistumiskerta. Itselleni tämä oli toinen vuosi. Takana Tukholma 2014 ja Lyon 2015.

Mikä oli juuri tässä kisassa parasta?

Olemme menneet eteenpäin. Listasin hyviä asioita.

  • Harjoittelu on ollut tiivistä ja systemaattista.
  • Kisatiimi tekee hyvää työtä. Ammattimaisuus kasvaa, sanovat pidempään mukanaolleet. Kiitos koko tiimi!
  • Viestintä toimi hyvin, kuvat ja viestit innostivat ja olivat ajan tasalla. Some lauloi. Kiitos viestintätiimi.
  • Mukanaolleet yhteistyökumppanit ottavat hyödyn satsauksestaan irti.  Seuraavaan kisaan kaikki mukaan!
  • Syntyi vahva yhteinen halu parantaa asioita, jotka eivät vielä ole kunnossa.
  • Suomen Unkarin suurlähetystön vastaanotto oli upea. Erityiskiitos suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula, joka tietää, että ruoka on matkailun valtti.

Yhdessä totesimme, että on vielä asioita, jotka vaativat hiomista, kun lähdemme kohti Lyonia.  Pekka Terävä kertoi tiedotteessa:

”Bocuse d’Orin taso on nykyään niin kova, että  pieninkin kivi on käännettävä, jotta täydellinen suoritus löytyy. Yksi pieni horjahdus voi tiputtaa sijoilta”, sanoo Terävä.

Suomen VIP-katsomossa vieraana suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula, Finnagoran johtaja Cita Högnabba-Lumikero, Kari Lumikero valokuvaamassa Suomen katsomoa. Isäntinä Seija K ja Liisa Niemi

 

Pekka Terävä

Bocuse d’Or Suomen presidentti Pekka Terävä on tuttu näky maailmanmestaruusareenoilla.

Se Unelma.

Tuoreeltaan kisan jälkeen ELO-säätiön hallituksessakin puhuttiin unelmista. Juhlavuosi 2017 alkaa Bocuse-kisalla Lyonissa. Sinne menemme voittamaan! Lyoniin hankimme parhaat taustavoimat.  Eero Vottonen on kokki, joka osaa tehdä maailman parasta ruokaa. Siitä homma ei jää kiinni.

Lyoniin menemme voittamaan!

Entä 2017  jälkeen?

Koko ELO-säätiön hallitus: Heikki Antolainen, Kasperi Saari, Rafaela Seppälä, Maria Planting, Ari Lahti, Lasse Lehtinen, Harri  Koskinen, Vesa Lehto,  Heikki Valkama, Pekka Terävä totesivat, että

Haluamme Bocuse d´Or Europan mestaruuskisat 2020 Suomeen. Sitä kohti.

Yhdessä!

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Häkellyttävän positiivista – osa 2

Valmistaudumme nyt kovalla tohinalla Vuoden Kokki 2016- ja Vuoden Tarjoilija 2016- kilpailuihin. Kilpailut käydään Gastro-messuilla 17.-18.3.  Kouluruokakilpailu käydään 16.3.  Gastro-messut ovat suomalaisen ruokakulttuurin juhlaa.

Gastro-messuilla tapaavat Kaikki!

Kirjoitin pari viikkoa sitten Gastroblogiin artikkelin. Häkellyttävän positiivista.

Viestini oli, että vanha valituksen virsi on peittymässä innostuksen, positiivisuuden uusien kokeilujen alle. Syitä on monia. Negatiivisuus alkaa väsyttää konkareita ja alan tekijöiksi on noussut myös uusia kasvoja.  Kokeilun kulttuuri nostaa päätään.

Juhlavuoden 2017 valmistelu tuo myös uutta intoa: 100-vuotisjuhlasta tehdään kaikkien aikojen ruokajuhla. Monta syytä nostaa malja ja syödä yhdessä.

Tunne positiivisuudesta sai vahvistusta viime viikolla.

Pohjoismaiden Keittiömestareiden yhdistyksen NKF:n järjestämässä mestaruuskilpailuissa Tanskan Herningissä  kilpailleet suomalaiset  voittivat kaksi kultaa ja yhden hopean. Hallitseva Vuoden Tarjoilija Saara Alander sai kultaa ja hallitseva Vuoden Kokki Ismo Sipeläinen tuli kotiin hopeamitalin kanssa.

Voimme hyvällä syyllä sanoa: 

Suomi – paras Pohjoismaista!


saara alander

Ensi viikon Vuoden Kokki 2016 – ja Vuoden Tarjoilija 2016 -kisasta tulee kiinnostava. Kisaamassa on Suomen terävin kärki. Kuka tahansa heistä voi voittaa. Onnea kaikille kisaajille!

Voittajat kilpailevat vuonna 2017 Pohjoismaisissa kisoissa, jotka pidetään Suomessa.


Suomi100 - logi

Suomi100-juhlavuoden teema on YHDESSÄ!

Alamme nyt valmistautua Suomi 100-juhlavuoteen. Koko ruoka-alan yhteisenä tavoitteena on lisätä jakamisen kulttuuria ja yhdessäsyömistä. Syödään yhdessä-tunnus on luotu!  Juhlavuodesta lisää tuota pikaa. Ensin hoidamme kisat kotiin.

 

KIPPIS syödään yhdessä - logo

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Slow Food Suomessa

Myönnän heti. Ennen viime viikon Italian matkaani minulla oli Slow Foodista varsin kapea käsitys. Käsitykseni perustui sanaan Slow Food ja sen käännökseen hidas ruoka. Ajattelin, kuten moni muukin, sen tarkoittavan lähinnä Fast Foodin vastakohtaa, toki hyviä asioita eli ruoan äärelle pysähtymistä ja nautintoa. Slow Food -logon etana kertoo samaa hitauden tarinaa.

Slow food kuva

Olin kuitenkin pitänyt Slow Food -sanan pois ruokakäsitekarttaani sekoittamasta. Olinhan saanut mieleeni hyvään järjetykseen käsitteet lähiruoka, luomuruoka, Reilun kaupan ruoka ja villiruoka. Käsitteet ovat löytäneet paikkansa osana suomalaista ruokakulttuuria.

Viime viikon matka Italian Pollenzoon ja Gastoronomian yliopiston (josta käytetään edelleen myös nimeä Slow Food yliopisto) avasi käsitteen ja ideologian uuteen valoon.  Se innosti minut kaivamaan esiin tietoa siitä, miten Slow Food Suomessa makaa nyt vuonna 2016.

IMG_1882

IMG_2058

Kuvassa skoolaan  Gastronomian yliopiston rehtori herra Grimaldin kanssa. (Suomesta tässä opinahjossa on tutkinnon suorittanut tähän mennessä neljä henkilöä).  Yliopisto on tiiviissä yhteistyössä Slow Food -liikkeen ja Terra Madren (suom. Äiti Maa) kanssa. Tapasimme myös liikkeen kansainvälisen johtajan Paolo di Crocen, jonka innostus aiheeseen tarttui koko 10-henkiseen suomalaisseurueeseemme.

Suomeksi on kirjoitettu ainakin yksi Slow Food -kirja

Paras asiaa kokoava lähdeteos on vuonna 2013  ilmestynyt Marjo Uusikylän teos. Heti alkusivuilla hän kertoo Slow Foodin laajenman merkityksen.  Slow Food – hyvää puhdasta ja reilua ruokaa.

Slow Food on Italiassa syntynyt, nykyisin kansainvälinen yhdistys ja kansalaisliike, joka on ottanut tehtäväkseen suojella ruoan ja maanviljelyn monimuotoisuutta sekä maailman ruokakulttuuriperintöä.

Uusikylä on biologi, joka teki aiheesta 200-sivuisen tietokirjan. Se on ensimmäinen suomenkielinen kirja, joka  kertoo Slow Foodin toiminnasta, vaikuttavuudesta ja liikkeessä toimivista ihmisistä. Marjo Uusikylä halusi käsitellä aihetta myös kriittisesti ja  Slow Food-liikkeen ulkopuolelta ja ottaa mukaan myös liikettä kohtaan osoitettua kritiikkiä. Italiassa liikkumisen ja tutustumisen myötä hänen oma käsityksensä liikkeestä tuli koko ajan positiivisemmaksi, ja niinpä hän liittyi mukaan itsekin. Lue lisää Marjon ajatuksia TS Ruoka-haastattelusta. 

Kansainvälinen historia lyhyesti

Slow Food -liikkeen tarina alkoi yli neljännesvuosisata (vuonna 1986) sitten Italian kuulussa ruoka- ja viinimaakunnassa, Piemontessa. Liike perustettiin alunperin vastapainoksi vauhdikkaalle elämänmenolle, joka houkuttelee ihmisiä turvautumaan epäterveelliseen pikaruokaan. Tänään Slow Food on kansainvälinen yhdistys ja kansalaisliike, joka toimii jo noin 170 maassa.

Suomessa on ainakin 13 Slow Food paikallisyhdistystä

Slow Food -paikallisryhmistä käytetään sanaa convivium. Slow Food Finland ry perustettiin vuonna 1993.

Nyt paikaillisyhdistyksiä on nettitietojen mukaan 13, mutta täytyy asia tarkistaa vielä. Niitä on mm. Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä, Hangossa, Tammisaaressa, Kristiinankaupungissa, Oulussa, Pirkanmaalla, Sipoossa, Uudessakaupungissa ja Inkoossa.  Löytyipä listalta myös Slow Food Sapmi eli saamalaisten oma Slow Food -yhdistys. Monet Slow Food -aktiivit ovat vuosien aikana vierailleet Slow Foodin joka toinen vuosi Torinossa järjestettävässä Terra Madre-tapahtumassa ja innostuneet sen tunnelmasta.

Näkyvimmin Slow Food on esillä Slow Food Västernylandin järjestämillä Slow Food Festivaaleilla eli Fiskarsin lähiruokamarkkinoilla. Fiskarsin kylän ympärillä ja Raaseporissä on tiivis lähiruoka- ja slow food-yhteisö.  He määrittelevät työnsä Slow foodin parissa selkeästi.

SLOW FOOD VÄSTNYLAND ARBETAR FÖR SLOW FOODS PRINCIP OM GOD, REN OCH RÄTTVIS MAT.

Mitä opin Italiassa Slow Foodista?

Ymmärsin sen, mikä olikin selkeästi kerrottu Slow Foodin kansainvälisillä nettisivuilla: www.slowfood.com

Slow food on paitsi ruokaa,  se on arvo ja filosofia. Lisää terminologiasta.

The three tenets of Slow Food’s philosophy food and food production:

  • GOOD: a fresh and flavorsome seasonal diet that satisfies the senses and is part of our local culture;
  • CLEAN: food production and consumption that does not harm the environment, animal welfare or our health;
  • FAIR: accessible prices for consumers and fair conditions and pay for small-scale producers.

 Slow food -liike näkee itsensä myös kestävän kehityksen puolestapuhujana, joka tekee tekoja ilmastonmuutosta vastaan.

petizione_1600x430-1600x430

Slow Foodin tulevaisuus Suomessa?

Slow Food -käsite pitää sisällään monia ruokaan liittyviä hyviä asioita.  Slow Foodissa on tolkkua!

Siinä on paljon samaa kuin esimerkiksi lähiruoassa ja villiruoassa. Itse haluaisin laajentaa suomalaista käsitettä niin, että hyvä asia  jäisi sanan Slow varjoon.  Ovathan sanat maukas, puhdas ja reilu sanaa Slow kuvaavampia käsitteitä.

En myöskään ole innostunut siitä, että Slow Foodin varjossa aletaan mustamaalata muuta vastuullista ruoan tuontantomme, jota kuvataan eri käsittein.

Toisaalta voidaanko ajatella tilannetta, että emme juutukaan käsiteviidakkoon. Sen sijaan alamme tehdään työtä, jotta me suomalaiset entistä enemmän, jotta me

Syömme yhdessä ruokaa, joka on rakkaudella valmistettu, huolella ja reilulla tavalla viljellyistä tai luonnosta kerätyistä raaka-aineista. Luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen. Nauttien.

Näistä asioista tulemme keskustelemaan  ruoka-alan ja ruokamatkailuväen kesken vuonna 2016 ja 2017, kun valmistelemme suomalaisten yritysten ja yhteisöjen mahdollista osallistumista Terra Marde -tapahtumaan Torinoon syksyllä 2016.

Samalla tutkimme mahdollisuuksia kutsua maailman Slow Food -väki Suomeen. Se olisi mahdollista, jos saamme isännyyden eri maissa kiertävään Terra Madre Indigenous 2017 tapahtumaan eli  Terra Marde -kongressiin. Seuraava  järjestetään sopivasti  Suomen 100-vuotisjuhlavuonna, jolloin luonto ja ruoka ovat tärkeinä teemoinamme.

 

Lue lisää ja kommentoi

379 päivää

Laskimme eilen, miten pitkä aika on Suomen suureen juhlavuoteen.

Suomi100 - logi Saimme vastaukseksi 380 päivää. On suuri ilo valmistella vuodesta suurta yhdessäsyömisen juhlaa. Siinä on tolkkua, sillä suomalaiset syövät yhdessä vähemmän kuin  ihmiset missään muussa Euroopan maassa.

Syödään yhdessä – siinä on tolkkua

Monta yhteistyökuviota on viritetty. Konkretiaksi tekeminen on edessä. Pari viikkoa sitten julkistettiin asiaan littyvä teaserfilmi  http://www.elo-saatio.fi/syodaan-yhdessa ja nettisivut.

Etsin myös omaa rooliani ammattilaisena, perheenäitinä, naapurina, sanansaattajana, viestijänä… Paras tapa on parantaa omaa kuntoa ja kulkea luonnossa ja pohdiskella. Siihen annan aikaa.

Kevätkaudelle annan aikaa sille, että hoidan asioita lounaitten lomassa.  Nyt on aika laittaa tämän vuoden asiat järjestykseen jotta ensi viikolla päästään ottamaan joulua vastaan.

FullSizeRender

Lue lisää ja kommentoi

Perinteitä vai pönötystä?

Tänä viikonloppuna opin kaksi uutta viisautta:

”Hyvä on ruoka nälättäkin, janotta juomakin jalo”

”Kirnapsis – karnapsis”

Nämä sanonnat minulle opetti Tornin ritarit 19.9.2015.

Tänä historiallisena päivänä klo 15.00 Hotelli Tornin 11. kerrokseen, Tornin ritareitten omaan kabinettiin, koputti neljä kutsuttua Tornin ritari -kokelasta. Me neljä uutta kokelasta astuimme sisään aakkosjärjerstyksessä: Leevi Haapala, minä, Jaakko Lindgren  ja Jorma Vehviläinen. Vuosien varrella ritariksi lyödyt odottivat viittoihin pukeutuneena sisällä. He olivat varautuneet kolmihaaraisilla laseilla, miekoilla ja  käskykirjoilla. Monta elinkeinoelämän vaikuttajaa  osui silmiini.

Viimeisenä kokeena ennen ritariksi lyömistä oli kolmihaaraisen ritarilasin käytön testaus. Kädessä oleva täysi lasi piti tyhjentää yhdellä kertaa läikyttämättä. Suurmestari Sam Inkinen ja marsalkka Antti Hemmi vetivät juhlallisuuksia ja lukivat perinteiset puheenparret.

Joku olisi voinut sanoa, että pönötystä. Minä sanon:

Onpa tämä mukava perinne, pieni hymy karehti kaikkien huulilla.

Kolmihaarainen lasi tyhjeni meiltä kaikilta.  Meistä tuli Tornin ritareita ja saimme viitat harteillemme. Seurasi juhlava kierros Hotelli Tornin ympäri.  19.9.1949 Jorma Soiron aloittama perinne sai ansaitsemansa vuosijuhlan.

Me uudet ritärit kokoonuimme selfieen.

Selfie 0803

Tämä on kuulemma ensimmäinen kerta, kun uudet Tornin ritarit ottivat selfien. Eli historiaa ja uutta perinnettä luotiin.

Tässä vielä virallinen potretti viireineen päivineen:

FullSizeRender

Ritariksi lyömisen jälkeen nautimme ihastuttavan kolmen ruokalajin (tunnusluku on kolme!) päivällisen Ravintola Tornissa.  Tunnelma oli rento.

Tuli monta uutta tuttavuutta, syntyi monta uutta sidettä.  Niin käy, kun kokoonnutaan ruoan ääreen ja #syödäänyhdessä!

 

 

Lue lisää ja kommentoi