— Onko tolkkua?

Ajattelun aika

Sateenkaari_nEn muista, milloin olisin viimeksi irrottautunut työstä täysin. Tänä kesänä sen tein. Laiton kesäkuun lopussa sähköpostiini ilmoituksen, että palaan kesälomalta 3.8. ja siihen asti toinen henkilö hoitaa asioita. Nyt,  noin 5 päivää ennen loman loppumista, alan jo kaivata työn tuomaa säpinää.

Samanlaisia ilmoituksia olen laittanut ennenkin. Nyt ero oli siinä, että pidin ilmoituksestani kiinni.  Lepäsin työasioista. Luonnon ja sääilmiöiden seuraaminen, puhdetyöt ja sadepäivien kirjanautinnot antoivat tilaa pitkillekin ajatuksille.  Olin kuulevinani suhinaa: alitajuntako siellä hyrräsi?  Full mind  muuttui mindfulnessiksi.  Aivoilla oli autuas olo.

Autuutta aivoille -teeman ympärille Raija Kivimetsä on tuottanut  kokonaisen sivuston. Kävin tutustumassa. Luonnon parantava voima oli sivuilla vahvasti esillä. Siihen uskon. Silmiin osui teksti:

Jopa sydämen voi vaihtaa mutta ei aivoja. Pidä niistä huolta!

Kun palasin kesälomalta, palasin myös tsekkaamaan, mitä sosiaalisessa mediassa on kesän aikana poristu. Pieni pelko oli mielessä. Mitä kaikkea olen missannut? Postauksiin uppoutuessani huomasin, että moni teema oli jäänyt huomaamatta.

Moni keskustelu jäi kesällä seuraamatta. Draaman kaari näkemättä. Haittaakse?

Ei haittaa. Kun välillä tyhjää aivonsa turhalta jatkuvalta aktiviteetilta, paranee oma kyky suodattaa olennaista epäolennaisesta. Silloin helpommin taas tunnistaa asiat, jotka ovat itselle oikeasti tärkeitä.

Heinäkuisessa Kauppalehdessä (Senja Larsen 6.7.) määriteltiin kesä ajattelun ajanjaksoksi. Erityisesti Mika Panzarin kommentti ihastutti.

”Vetäytyminen ajattelemaan on ikivanha tapa. Nykyaikaisen työelämän kummallisuus on se, ettei työpaikalla ole mahdollisuuksia ajatteluun. Siksi on pakko järjestää erilaisia seminaareja ja tapahtumia, joissa on aikaa ajatteluun yhdessä ja erikseen. Suomalaisen kesän vahvuus on heinäkuu ja loma. Se on palautumisen ja ajattelun aika.”

Kun kotona Espoossa kävin lenkillä mielimaisemissani Elfvikissä, pysähdyin tähän näkymään. Vaikka kaupunki pauhaa takana, osaavat lehmät keskittyä olennaiseen:  yhdessäoloon ja syömiseen.

Sitä paitsi lehmät vaikuttavat onnellisilta.

 

Lähtö_0257

Loman jälkeen minulla on tunne, että osaan keskittyä olennaiseen.  Yhdessäolon ja syömisen lisäksi niihin asioihin, ihmisiin ja töihin, jotka ovat minulle (ja työyhteisölleni) tärkeitä. Siinä on tolkkua. Yritän muistaa jättää aikaa pitkille ajatuksille – jo ennen ensi kesää.

Olennaiseen keskittyminen tuottaa iloa, minulle ja muille. Sekä tuo autuutta aivoille.