— Onko tolkkua?

Aktivistimummot ovat

Luit otsikon oikein. Siinä on kaksi sanaa (aktivistimummot, ovat). Älä turhaan etsi siitä puuttuvaa adjektiivia (kiltti, vihainen, aktiivinen, viisas, tomera, nuorekas, korvaamaton, rähisijä, valittaja) tai muuta määritettä (esimerkiksi tärkeä).

Vähän aikaa sitten istuimme pienen naisporukan kanssa aktivistimummot-liikkeen perustamiskokouksessa.  Keskustelu käytiin ja uutisoitiin osana Sitran #erätauko -konseptia. Me yli kuuskymppiset naiset olimme vastikään jättäytyneet aktiivisimmasta työurasta uuteen elämänvaiheeseen.  Jokaisella oli sama ajatus:

Haluamme tehdä merkityksellisiä asioita.

 

Keskustelimme, millaisia ihmisiä  haluamme olla yhteiskunnassa – millaisia erityisesti lapsenlapsillemme. Pohdimme, mitä on tärkeintä, mitä voimme kasvaville lapsille antaa.

Tunnistimme, että kasvamassa olevat 1-10-vuotiaat lapsenlapsemme kohtaavat jo nuorella iällä ilmastonmuutokseen liittyvän informaation ja samalla myös sen tuoman kasvavan ilmastoahdistuksen. Ympäristössämme on yhä nuorempia gretathunbergejä (joilla kaikilla ei ole Gretan voimia selvitä kasvavasta ahdistuksesta). Tahdomme tai emme, maailman ja luonnon mullistuksiin liittyvät huolet tulevat lähelle jokaista. Kaikista kanavista tulevaan viestitulvaan ei voi olla reagoimatta.

Tilanteen vakavuutta ei voi eikä saa väheksyä.

Omassa lapsuudessamme, 60-70-luvulla puhuttiin Biafran nälänhädästä ja Vietnamin sodasta. Vaikka ne ymmärrettiin kaukana  oleviksi kriisiksi, ahdistuksen ja voimattomuuden tunteen muistaa vieläkin. Muistan paketoineeni yli jäänyttä leipäpalaa Biafraan lähetettäväksi.

Maailmantuskan levittämiseen ei mummoja tarvita.

Olimme kaikki mummot samaa mieltä, että ainakaan ahdistuksen ja maailmantuskan levittämiseen ei mummoja tarvita. Aikuisten ei saa siirtää koko tuskaa lasten kapeille harteille. Sen sijaan tuskaa ja painetta voimme siitäkin edestä lisätä päättäjille ja yrityksille. Totesimme, että me pitkän ja vaativan työuran tehneet vaikuttajat osaamme myös sen!  Nyt on aika rehabilitoida mummot :-) Siksi aktivistimummot.

Tarpeen tullen voimme lähteä marssille, jotta päättäjät ymmärtävät oman vastuunsa. Yksilö, mummo, vanhempi tai lapsi  voi tehdä työtä ilmaston hyväksi tunnistaen, että isojen ratkaisujen avaimet on maailman päättäjillä. Hesarissa olleeseen Ilmastovanhempien edustajien kannanottoon on helppo yhtyä.

Päättäjät ottavat päättäjien vastuun. Mummot ja vanhemmat omansa.

Tulimme siihen tulokseen että

Yhdessä me mummot voimme ja tahdomme vaikuttaa päättäjiin.

Suhteessa lapsiin ja lapsenlapsiin, on meidän tehtävämme ahdistuksen levittämisen sijaan tuskan lievittäminen.

Meitä tarvitaan tukipilareiksi ja ohjaajiksi sekä empaattisen olemisen opettajiksi. Meistä muutamat saavat edelleen olla myös tyttäriä omille yli 80-vuotiaille äideilleen ja isilleen.  Myös edellinen sukupolvi tarvitsee ikääntyssään hyvää hoivaa. On hienoa, jos me nuoremmat mummot jaksamme puolustaa myös heitä. Heidän kanssaan emme välttämättä lievitä ilmastoahdistusta, mutta voimme olla osaltamme huolehtimassa siitä, että he saavat arvokkaan elämän loppuun saakka.  Olemmehan itsekukin aikanaan ihan samassa tilanteessa.

Läheisillä on läheisten vastuu.

Hyvä, jos me tässä hyvinvointivaltiossa ymmärrämme, että myös läheisillä on vastuu ja mahdollisuus olla mukana luomassa hyvää elämää sekä kasvaville että vanheneville.  Kaikkea vastuuta ei voi sälyttää vanhusten hoidolle tai päiväkodeille. Haasteellisina aikoina ylisukupolvisuuden merkitys korostuu.

Laittamalla asioita elämänmittaiseen empatialla varustettuun perspektiiviin, voimme estää monia typeryyksiä, ylilyöntejä ja riman alituksia, joita viime aikoina on kovasti nähty ja kuultu.

Pohjanmaalla kuultu sanonta ”Viisaus asuu vanhoos akoos”, pitää edelleen paikkansa.

Mummot ja isovanhemmat voivat antaa kiireetöntä aikaa ja asioille perspektiivejä.

Huomasimme iloksemme, että juuri aika on meidän oma ja paras aseemme myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Ehdimme lapsenlapsen kanssa kulkea kävellen, istua junassa ja bussissa. Ehdimme kuoria juurekset, valmistaa ruoat ja syödä yhdessä.  Ehdimme korjata rikkoutuneet vaatteet tai viedä ne ammattilaiselle korjaukseen. Lähiympäristö tarjoaa monia mahdollisuuksia maksutta. Voimme mennä kirjastoon. Voimme löytää kiinnostavan museon pienen matkan päästä.  Voimme valmistaa hyvät eväät ja lähteä kävellen lähimetsään eväsretkelle. Luonnossa liikkuminen ja jokamiehenoikeus saa ihan uuden merkityksen, kun selittää luonnon ihmeitä reppuselkäiselle lapsenlapselle – omalle tai naapurin pienokaiselle. Monissa arjen asioissa myös aktiiviset vaarit ovat mukana.  Koko vilkkaimman työelämämme olemme toistaneet lausetta: Ei ehdi, on kiire. Sen lauseen päivämäärä meni umpeen.

Jokainen meistä ehtii tehdä asioita, joita pitää tärkeänä!

Kun kuulin, että ensi syksyn luonnonpäivän teema on luonnossa oleminen – siis vain oleminen (ei välttämättä tarvita linnunpöntön tai nuotion tekoa, korillista mustikoita, valokuvaa instaan, oleminen riittää!),  innostuin.

Oleminen.

Olemisen ohessa voi lukea kirjaa tai poimia kukkia. Jos huvittaa.  Pilvien katselukin on mukavaa. Yhdessä. Rauhassa.

 

0 kommenttia
Lähetä kommentti

Roskapostiesto: Täydennä alla oleva yhtälö. *