— Onko tolkkua?

Elämänsiivous antaa tilaa merkityksillisille asioille

Tällä viikolla yhdessä Aktivistimummot-ryhmän kanssa kutsumme kiinnostuneita jakamaan ajatuksiamme aiheesta ELÄMÄNSIIVOUS. On mukava yhteistyössä kehittää ajatusta yksinkertaisemmasta ja samalla merkityksellisemmästä elämäntavasta. Sellaisesta, josta tiedämme olevan hyötyä niin meille itselle, tuleville sukupolville kuin myös luonnolle.

Elämänsiivous syntyi koronakeväänä 2021

Termi syntyi viime keväänä, kun pohdimme Zoomissa mummoryhmän kanssa koronan jälkeistä ulostuloa. Päätimme luoda tälle syksylle tapahtuman, jossa voimme jakaa korona-aikana havainnoimiamme asioita.

Yhdessä semiootikko Vaula Norrenan kanssa kiteytimme termin merkityksen.  Lue  Vaula Norrenan blogi aiheesta Käytimme monipuolista mummoviisautta ja teimme myös yleisluontoisia elämänsiivousvinkkejä.

Tästä puhumme, kun puhumme ELÄMÄNSIIVOUKSESTA
– Turhan henkisen ja materiaalisen roinan poistaminen elämästä
– Yksinkertaisemman ja selkeämmän elämän etsiminen
– Hyvän elämän suojelu myös tulevia sukupolvia varten

Jokaisen elämänsiivous on omanlaisensa

Minulla kesti kolme kuukautta punnita elämäni asioita päästäkseni nyt alkaneeseen järjestelyvaiheeseen, jota kestänee loppuelämän. Tein havaintoja:

  • kyllä, minulla on elämässäni asioita, jotka ahdistavat arkeani. Ne asiat ovat ihmisiä, muistoja, piintyneitä tapoja ja turhia tavaroita
  • olen innokas yksinkertaistamaan ja selkeyttämään elämääni, jotta merkityksellisimmille asioille jää entistä enemmän aikaa
  • olen iloinen, että minulla on lapsia ja lapsenlapsia, sekä tärkeää lähipiiriä, joiden kanssa voin jakaa elämääni
  • kesällä julkistetut tutkimukset ja kokemamme ja lukemamme sään ääri-ilmiöt todistavat entistäkin yksiselitteisemmin, että ilmastoa ja luontoa suojeleva elämäntapa pitää aloittaa heti. (ja olisi pitänyt aloittaa jo vuosikymmeniä sitten)

Nyt on aika tehdä ilmasto-ja luontotyöstä mukava osa arkielämää

HENKILÖKOHTAISTA ELÄMÄNSIIVOUSTA makustellessani tuli mieleen muutama asia, joita alan soveltaa elämääni.

1. Seuraan edelleen aikaani, koska haluan pysyä kiinni ajan ilmiöissä, mutta irrotan otteeni joistakin minulle kaukaisista asioista ja asioista, jotka pyörivät paikallaan ärsyttäen. Lopetan esimerkiksi kryptovaluuttauutisten ja soten kiemuroiden seuraamisen.  Turhista päävaivoista vapautuvan ajan käytän ilmasto- ja luontotietouteni lisäämiseen.

2. Keskityn muutamaan järjestöön ja vapaaehtoistoimeen. Aktivoidun niissä, joihin keskityn ja jätän pois ne, jotka eivät tuota minulle iloa. Aktivistimummoille haluan jättää entistä enemmän aikaa. jäävät.

3. Autan lapsia, lapsenlapsia ja ystäviä tarpeen mukaan. Jätän tyhjää aikaa, jotta olen käytössä kriisin sattuessa.  Jätän aikaa myös omalle itselle ja palautumiselle. Pidän mielessäni, että noin 90-vuotiailla vanhemmillani ja minulla on vain vähän yhteistä aikaa.

4. Alan käydä läpi talossani olevia tavaroita 3 laatikon periaatteella.

  • roina, jotka voin heittää pois kierrätysjätteeksi
  • tuunattavat, uusikäytettävät, kierrätystavara
  • aarteet ja muistot, jotka säilytän ja jotka nimikoin

Tämän kaiken jälkeen minulla on aikaa olla hyvä mummu, ja hyvä ystävä läheisilleni. Minulla on myös aikaa kuntoilla enemmän.

Tärkein asia, jota teen juuri nyt on puhun aiheesta läheisteni kanssa. Sen avulla voin arvottaa arkea, asioita ja tavaroitakin. Se luo myös pohjaa minun ja läheisteni yhteiselle tulevaisuudelle.

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Viidestoista kesä

Ensi viikonloppuna minulla olisi rippikoulun vuosijuhla synnyinseudullani Alajärvellä.
Siitä on 50 vuotta (!), kun tämä kuvan joukko pääsi ripille. Olimme 15-vuotiaita. En voi sanoa, että muistan sen kuin edellisen päivän. Muistan rippipapit ja heidän äänenpainonsa. Kappalainen Kauko Pylvänäinen oli pehmeä-ääninen ja kirkkoherra Otto Tunturi pelottavan kovaääninen.

Rippikuva 20.5.1971

Toki muistan, mitä mulla oli päällä, siis alban alla.

Minulla oli ohuet villaiset mikroshortsit ja ne ihanat vaaleat kiilakorkokengät, joita voisin vieläkin käyttää. Sen muistan, että maailman huolia ei ollut. Suurin huoli oli, ettei vain näytä lihavalta. Meikkiä oli paljon, eivätkä vanhemmat sitä paheksuneet. (Vanhempani ovat aina olleet suvaitsevaisia).

Suurin huoli oli, ettei näytä lihavalta.

Se oli aikaa, kun kuunneltiin Dannyä, Hectoria, Tom Jonesia (isosiskon suosikki) ja Simon & Garfunkelia.  (Juicen musiikista päästiin nauttimaan 70-luvun puolivälissä, yo-aikaan, Viidestoista yö ilmestyi 1980.

Jokainen vuosikymmen muuttaa maailmaa

Maailma muuttuu, vai pitäisikö sanoa, me ihmiset muutamme omilla päätöksillämme  maailmaa. Näiden 50 vuoden aikana Suomessa on nähty huikea talouskasvu. Myös maailmassa olot ovat parantuneet. Köyhyys on vähentynyt.

Näiden 50 vuoden aikana olemme käyttäneet luonnonvaroja kiihtyvällä tahdilla. Päätöksiä on tehty talouskasvun kiilto silmissä.

Luonnonvarojen käyttö on karannut käsistä

Myös ihmisten omat päätökset ovat monesti talousperusteisia. Ainakin itselle tuntui tärkeältä päästä hyppäämään edellistä sukupolvea parempaan taloudelliseen asemaan.
Hyvä koulutus mahdollisti sen. Taloudellinen menestys haluttiin näyttää.

Muutosten vuodet

Nyt kun seuraava syntymäpäivä on 65-vuotispäivä, on näkymä niin taaksepäin, kuin  eteenpäinkin. On suuri rikkaus seurata ja vaikuttaa muuhunkin kuin omaan elämään.

On ilo nähdä, miten yksi lapsi kerrallaan on löytänyt opiskelu-uransa ja  rinnalleen kumppanin, jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä. Tottakai elämä tuo jokaiselle myös henkilökohtaisia pettymyksiä ja menetyksiä.

Nostalgian ja realismin välillä on tilaa unelmoida.

Viime vuosi ja eläkeikä yhdessä koronan kanssa hiljensi työelämän. Korona pakotti myös pysymään erillään omista vanhoista vanhemmista ja ystävistä. Se peruutti monet mukavat juhlat ja matka-aikeet. 

Kun jotain lähtee, tulee jotakin tilalle

Syntyi kolmas lapsenlapsi, tuli aikaa kuunnella ja lukea kirjoja ja seurata maailman menoa. Rauhainen aika toi uutta intoa ja aikaa ehostaa kotia itselle ja lapsenlapsille sopivaksi. Vapaaehtoistyö ja sen kautta tulleet ystävät ja tavoitteet motivoivat uusimpien etäyhteyksien käytön opetteluun. Sivistyksen tavoittelu on ohittanut taloudellisen hyvinvoinnin tavoittelun.

Kesä 2021 ja sään ääri-ilmiöt,  IPCC ja Afganistan

Kesä 2021 oli monille, ainakin minulle käänteentekevä. Pitkittyneen koronan hiljentämän reilun vuoden jälkeen, IPCC-raportti kertoi meille kaikille, että pahempaa on tulossa, jos ei elämäntapa muutu.  Kaliforniassa ja monissa Euroopan maissa syttyi valtavia tulipaloja. Saksassa tulvi. Ihmiset menettivät kotejaan. Satoja ja tuhansia ihmisiä kuoli. Kodittomien määrä kasvoi. Samaan aikaan koronan deltavirus vei monia maita uudelleen ahdinkoon.

Lasten, nuorten ja aikuistenkin ahdistus kasvaa

IPCC:n raportti viime viikolla kertoi koruttomasti, että meidän on muutettava elämäntyyliä. On tehtävä toisenlaisia päätöksiä. IPCC:n raportti jäi tällä viikolla taustalle, kun Talebanit valtasivat  Afganistanin ja maa siirtyi sekasortoon. Moni sanoo, että on hyvä, että ahdistus kasvaa. Se lisää toimintaa. Toiset sanovat, että ahdistus ei saisi kasvaa niin suureksi, että toivo ja toimintakyky laantuu.  Nämä nykyiset maailman huolet peittävät alleen henkilökohtaiset murheet. Siinäkin on vaaransa.

Minä olen sitä mieltä, että meidän aikuisten pitää toimia, jotta lapset saavat kasvaa rauhassa.

Tulevaisuuden toivo?

Kun ilmassa on niin monia epävarmuuksia, haluaa ottaa kiintopisteitä, joihin rakentaa omaa ja lastenlasten elämäänsä. Miten voimme suojella heitä, jotka nyt menevät rippikouluun tai muuten viettävät lapsuutta ja nuoruutta? Miten näyttää esimerkkiä elämästä, jossa voi nauttia niistä valinnoista, jotka ovat myös ympäristölle hyviä?

Elämme aikaa, jossa tarvitaan päätöksentekijöitä, jotka osaavat nähdä vuosikymmentäkin kauemmaksi.

Viidestoista yö
Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen
Rakkautesi jäljet vihloo rintaa
Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen
Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen
Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen
Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.
Sun kanssas katson maailmaa
Ja samaa unta nään
Kuin hullu huudan rakkauteni perään!
Sun kainaloosi käperryn
Ja jos sallit yöksi jään
Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen
Oon yksin ajatusten raunioilla
Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen
On jälleen tuskan viitta hartioilla.
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen
Taas huomaan kahden viikon unohtuneen
Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen
Voi olla että vihdoin pääsen uneen.
Lauluntekijät: Juice Leskinen / Anssi Matti Tikanmäki
Lue lisää ja kommentoi

Tolkku pysyy ohjenuoranani

Miksi tolkku on minulle niin tärkeä käsite?

Sitä olen tälläkin viikolla mediaa ja maailman menoa seuratessa miettinyt. Palaan ensin omaan suhteeseeni ja historiaani tolkku-käsitteen parissa.

Kasvoin perheessä, jonka tärkeä kasvatusoppi oli, että onko jossain asiassa tolkkua vai ei. Kirjoitin noin 10 vuotta sitten blogin Tolkku opitaan kotoa.  Olen kirjoittamastani edelleen samaa mieltä. Asiassa täytyy olla tolkkua, koska se on kestävää.

Onko tolkkua -blogini syntyi 2012

Perustin tämän Onko tolkkua -blogin vuonna 2012. Jos olisin joskus tehnyt väitöskirjan, olisi tolkku tavalla tai toisella ollut sen aihe. Ei tullut väitöskirjaa, mutta tutkimusta aiheesta teimme yritykseni Kuule Oy:n puitteissa. Kun kysyttiin lähes tuhannelta mielipidettä tolkun määritelmästä, lähes kaikki vastaajat kertoivat, että ”Tolkku on järkeä ja kohtuutta”. Tolkku tarkoittaa monelle myös suhteellisuutta, asiallisuutta, reiluutta ja oikeudenmukaisuutta. Eri sukupolvet olivat yllättäen melko yksimielisiä tolkullisista ja tolkuttomista asioista ja ihmisistä. Lue lisää tutkimuksesta. 

Vuonna 2016 tolkku nousi politiikan termiksi

Kun tutkii historiaa, huomaa, että vuoden 2016 tienoilla tolkku-sana nousi uudelleen esiin. Silloin se näkyi kovasti yhden puolueen, kokoomuksen, sloganissa. Kirjoitin silloin blogiini Tolkun ihmisistä. Nyt käsite taitaa olla muidenkin puolueiden ohjelmissa.

Ei liene yllätys, että tolkun ihmisiä listatessa presidenttimme Sauli Niinistön nimi nousee edelleen esiin. Tolkku on hyvä ominaisuus presidentille. Sen saivat erityisesti amerikkalaiset viime presidenttikaudella kokea.

Onko mummoviisaus = tolkku?

Pari vuotta sitten perustimme 12 mummon kanssa Aktivistimummot-liikkeen. Sen ohjenuorana ovat kohtuus, toivo, oikeudenmukaisuus ja empatia. Kun tarkasti katsoo, siinä voisi lukea myös tolkku. Tämän kahden vuoden aikana olemme ryhmässämme kovasti keskustelleet, mikä tekee mummoista merkityksellisiä. On noussut esiin sana mummoviisaus.  Mummoviisaus lienee läheistä sukua sanalle tolkku.

Pidän tolkku-käsitteen elossa omassa ajattelussa

Luen lehtiä pohtien, missä asioissa omasta mielestä on tolkkua ja missä  ei. Tässä ei liene yhtä totuutta, jokainen meistä luo ja tuo esiin oman mielipiteensä.

  • ilmastonmuutoksen ja luontokadon vähättelyssä ei ole mitään tolkkua
  • jatkuvassa velanotossa ei ole tolkkua
  • ilmastoa uhkaavien toimien tukemisessa ei ole tolkkua
  • homojen tai homouden tuomitsemisessa ei ole tolkkua
  • vihapuheessa ei ole tolkkua
  • toisen kuuntelemisessa ja mielipiteen kunnioittamisessa on tolkkua
  • sotehankkeesta (onko hyvä vai paha) en ole saanut tolkkua

Kun kohtaan vaikeita asioita, josta en itse tiedä tarpeeksi, on ilo lukea, mitä mieltä joku tolkullisena pitämä ihminen asiasta on. Se auttaa oman näkemyksen muodostamista. Listaanpa tähän asioita ja ihmisiä, joihin itse olen viime aikoina luottanut ja pitänyt tolkullisena.

Talous- ja velanottoasioissa arvostan Sixten Korkmania.
Ekologisen elämän merkityksestä kertoi viisaasti Arto O.Salonen
Viharikosasioissa Tapani Ruokanen kirjoitti mielestäni hyvin.
Ilmastomuutoksesta ja luontokadosta kirjoittaa monipuolisesti  Mari Pantsar, jonka twitter on loistava tietolähde. Myös WWFSuomen Liisa Rohwederin puheessa on aina tolkkua. (Hyvä perusteos on Mari Patsarin ja Jouni Kerosen Tienhaarassa  -kirja )
Hesarin monipuolisista ilmastoarikkeleista saa tolkkua. Vaikkapa tämä.

Metsien jatkuvassa kasvatuksessa sekä suojelussa ja siellä kävelyssä on tolkkua.
Siksi valitsin tämän kuvan.

Puhunko tolkusta lapsenlapsilleni?

Kun olin lapsi, minua kasvatettiin tolkkuun. Omille lapsilleni muistan aiheesta puhuneeni. 4-vuotiaat lapsenlapseni, serkukset, eivät ole minulta vielä kuulleet sanaa. Odottakaa vaan.
Tulee aika, kun mummu toruu, että tuossa ei ole tolkkua!

Lue lisää ja kommentoi

Tavarataivaasta tavarahelvetiksi

Muistan ajan, kun innoissani kiersin ostospaikoissa, jotka pursusivat kiinnostavaa tavaraa: astioita, huonekaluja, leluja, vaatteita, laukkuja, kenkiä, kirjoja, kortteja, tauluja, urheiluvälineitä ja pieniä aarteita.  Saatoin puhua tavarataivaasta. Tykkäsin tehdä löytöjä. Monet synttärit ja vierailut toivat mukanaan mukavia muistoja, kun ystävät kylään tullessaan antoivat kauniita esineitä. Olen ennen ajatellut, ettei niistä ainakaan voi luopua. Saattaa tietää huonoa onnea ystävyydelle.

Taivaasta helvetiksi

Näiden vuosien aikana (46 vuotta), jotka olen asunut oman perheen kanssa, on tavaraa kertynyt aika läjä, siitäkin huolimatta, että aika ajoin olen tehnyt pientä karsintaa. Iso omakotitalo laajoine varastotiloineen on antanut mahdollisuuden pitää kaikki muistot lähellä. Vaatteita on aika kasa odottamassa sitä parin kilon pudotusta. Kun viimeisestä muutostakin on aikaa 32 vuotta, ovat väli-invertaatiot jääneet vähiin. Siinä ei ole tolkkua.

Tyhjennys

Tänä keväänä aloitin systemaattisen tyhjentämisen. Voisihan sitä sanoa kuolinsiivoukseksikin, vaikka sana on vähän kolkko. Konmaritus on kauniimpi sana. Kaappitilat ja kellari eivät näyttäneet enää hyvältä. Kun on mummoiässä, on selvää, että iso talo ei sovellu asuinpaikaksi enää kovin monta vuosikymmentä. Talon kellaritilat alkoivat muistuttaa tavarahelvettiä. Monen muun mummon tavoin yritin ensin tarjota ”ihan kelpo tavaraa ja astioita” omille lapsilleni ja lähipiirille.  Harva heistä on  kiinnostunut täyttämään kotiaan ”turhalla romulla”.

Onneksi on kierrätyskeskus

Lähellä kotiani on upea kierrätyskeskus, joka ottaa vastaan kaikenlaista tavaraa. Kirjoja, kodinkoneita, vaatteita ja astioita. Sinne menevät myös monet lahjat, jotka ovat jo minua ilahduttaneet. Ilo ajatella että ne voivat ilahduttaa jatkossa muita ihmisiä.  Kierrätyskeskus on suuri apu.

Kaikkein eniten huomaan kodistani kierrätykseen lähtevän kirjoja ja astioita. Kun tyhjennän tavaraa kierrätyskeskukseen, huomaan muutamien kohdalla hetken epäröiväni. Olisikohan tällä käyttöä joskus?  Silloin muistan, miten helposti saan tarvittaessa vastaavaa tavaraa hakemalla sen  kierrätyskeskuksesta, muutamalla eurolla. Tosiasiassa tarvetta tuskin tulee.

Ostolakko auttaa

Tyhjennys innostaa ostolakon aloittamisen.  En osta mitään, tai ostan vain tavaroita, joiden tiedän palvelevan minua loppuelämäni ja kelpaavan jatkossa  käyttöön (vaikka perinnöksi) jollekin lapsistani.

Helvetistä taivaaksi

On lohduttavaa toivoa, että oman varaston tavarahelvetti muodostuu kierrätyskeskukseen siirrettäessä joillekin tavarataivaaksi, josta voi hankkia itselleen tarpeellista tavaraa.
Myös luonto kiittää.

Lue lisää ja kommentoi

(Riittävän) paras joulu

Tuntuu hyvältä katsella hiljaista lumisadetta siirtäen ajatuksia itsenäisyyden ja joulun viettoon. On mukava unelmoida rauhallisista päivistä, vaikka tylsistäkin. Tuntui tutulta lukea aamun Hesarista juttua, jonka Laura Saarikoski kirjoitti:

Koronavirus on muuttanut unelmien mittakaavaa

Toki joulunajan media kirkuu myös Parasta joulua!-,  Kaikkien aikojen joulu!-, Osta koko joulu meiltä! -mainontaa. Posti ennakoi pakettipaljoutta ja kaupat ennätysmyyntejä. Varma joulun merkki on se, että ensimmäiset uutiset kinkkujen ja piparitaikinan loppumisesta on jo saatu.

Oma elämänpiiri on tiivisti yhteydessä vapaaehtoistyöhön ja mummona olemiseen. Meillä Aktivistimummoillakin on ihan oma, tai itse kahden muun ilmastoliikkeen (Climate Move ja Ilmastovaikuttaminen) kanssa yhdessä tehty joulukampanja, josta uutisoimme 1.12.

Riittävän paras joulu

Kampanja on vastaisku  yhä kasvavalle kulutushysterialle.  Tavaravuoret ja stressi jättävät joulun tärkeän sanoman ja merkityksen alleen. Hysteriassa on se paha vika, että se tarttuu, jos ei pidä varaansa. Siksi kampanjassa puhumme ja sometamme tärkeistä teemoista #kohtuus, #toivo #riittävänparasjoulu ja #jouluilo. Ilmaston asialla kun olemme, muistutamme siitä tosiasiasta, että kulutustavoissamme tarvitaan muutoksia, jos halutaan selättää #ilmastokriisi.

Joulu on lasten juhla ja lelut ovat lasten työvälineitä. Emme me mummot täysin lahjattomasta joulusta saarnaa. Ostamisen pakon sijaan innostumme laadusta, käsitöistä,  kierrätyslahjoista, kulttuurista, palveluista sekä aineettomista lahjoista tai lahjoituksista hyvään tarkoitukseen.

Digiloikka toteutui, kun oli pakko

Korona-aikana moni meistä on päässyt tekemään ison digiloikan, kun kokoukset, tapahtumat ja tekemiset siirrettiin verkkoon. On ollut hienoa oppia Zoomit ja Teamsit. Korona näyttää, että muutoksia syntyy, kun on pakko. Saman säännön pitäisi toimia ilmastoasioissakin!

Viime viikolla oli mukava kokemus päästä tekemään elämän ensimmäisiä Podcast-nauhoituksia ja olla vetämässä Facebook-live-lähetystä. Molemmissa oli puhetta ruoasta. Pohdimme asiantuntijaporukalla, millä keinoin saamme ihmiset tekemään ruokamuutoksia, jotka ovat sekä terveyden että ilmaston kannalta välttämättömiä.  Pääsin filosofin kanssa pohtimaan, miten muutokset tehdään niin, että ne koetaan reiluksi jo oikeudenmukaiseksi koko ruokaketjussa. Vain reiluksi koetut muutokset saavat kunnon kannatuksen. Ruokaviestimme on helppo:

Enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa

Lunta sataa hiljalleen. Hiljennyn katsomaan tummuvaa iltaa ja sinistä hetkeä.

Tähän loppuun loppulause Reetta Meriläisen Riittävän paras joulu -blogista, jonka julkaisimme Aktivistimummot-sivuilla.

Kun muistaa olla lempeä itseään kohtaan, voi huomata, että joulunajan hyvää tahtoa on helpompi ulottaa myös muihin – ja koko elonkirjoon. Kaikkein paras joulu on juuri sellainen, joka sinulle riittää.
Ja luonto kiittää.

Riittävän parasta joulua kaikille!
Siinä on tolkkua!

ps. Ensi viikolla 9.12. julkistetaan Aktivistimummojen saama ”Je ne sais quoi”- vastuullisuuspalkinto (vapaa suomennos ”Se jokin-palkinto”)  Tuo kansainvälinen palkinto innostaa meitä kovasti.

Lue lisää ja kommentoi

Yrittäjä, identiteettini ikuisesti

Lauantaina 5.9. vietetään Yrittäjän päivää. Päivä osuu sopivasti synttäriviikkoni loppuun.  Kun LinkedInin kollegat onnittelivat viime viikolla uran vuosipäivästä, heräsin katsomaan, mistä on kyse. Hämmästyin: Yrittäjyydeni 15-vuosipäivä on käsillä nyt.

Onnea itselleni 15-vuotisesta yrittäjäurasta!

Mistä ammatista pienenä tyttönä haaveilin? Vaikka kasvoin pohjalaisessa yrittäjäperheessä, ei yrittäjyys silloin tuntunut ammatilta. Sen sijaan ajattelin ryhtyä opettajaksi tai käsikirjoittajaksi. Vähän myöhemmin oli mielessä kotitalousopettaja, kemisti, proviisori ja hetkittäin myös psykologi. Kun valinnan aika tuli, harhauduin Teknilliseen korkeakouluun ja sieltä vuoden jälkeen oikeammalle tielle elintarviketieteiden pariin maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan. Valmistuttuani pääsin 4 vuodeksi koettamaan opettajan ja kouluttajan taitojani K-ryhmän koulutuskeskukseen.

Ensimmäinen unelma-ammatti oli opettaja

Elintarviketieteilijän tie vei tietysti elintarviketeollisuuteen. Kun olin tehnyt päällikkötehtäviä (tuote-, markkinointi-, viestintä-, ) toisensa jälkeen, syttyi toive ja kilvoittelu johtajanimityksestä.  Nyt katsoen huomaan vastassa olleen lasikaton, vaikka silloin en sitä niin ajatellut. Helpotti, kun johtajanimityksiä tuli. Sillä päällikkö-johtajatiellä kymmenissä hommissa, yrityksen kasvaessa, kului yli 15 vuotta. Osastojen ja projektien johtaminen, erityisesti ihmisten johtaminen oli hienoa yrittäjäoppia. Kun nyt kuuntelen niinä vuosina syntyneiden kolmen lapseni muistoja, huomaan, että otin työelämän vähän liian tosissani.  Oppia sekin.

Olen kiitollinen yrittämisen oppivuosista

Yrittäjäsieluni kuoriutui, kun vuonna 2000 pääsin konsultiksi menestyvään viestintätoimistoon.  Viisi vuotta isojen brändien mainetta hoitamassa ja kiinnostavien hankkeiden vetovastuussa, fiksussa ja monipuolisesessa konsulttikaartissa, avasi portteja niin sisälleni kuin ulospäinkin. Kiitos niistä vuosista, kollegat ja asiakkaat.

Aika konsulttina konsulttien joukossa paljasti omat vahvuudet ja haasteet

Vuonna 2005 syntyi ensimmäinen oma yritys, Kuule Oy. Ensin rinnallani vähemmistöosakkaana ja osaamiseni täydentäjänä oli fiksu kollega.  Parhaimmillaan meitä oli yrityksessäni yhteensä 5 henkeä. Pääsin kokemaan ihmisten palkkaamisesta syntyvät haasteet ja vastuut. Pääsin myös kokemaan monipuolisen tiimin tuomat mahdollisuudet hakea isoja haasteita. Tarjouskilpailujen voitoista syntynyt ilo ja riemu on vieläkin mielessä.

Hyvien yhteisten vuosien jälkeen katsoimme yhtiökumppanin kanssa pitemmälle tulevaisuuteen. Näimme horisontissa haasteita, joiden vuoksi päätimme yksinkertaistaa rakennetta, karsia kustannuksia. Jatkoin yrittäjänä yksin, jotta yrityksen ketteryys säilyi.

Yrittäjyys on nopeaa reagointia ja jatkuvaa ennakointia.

Vaikka välillä olin muutaman vuoden toisella töissä, pidin oman yritykseni hengissä. Palkallisena olemisessa on toki oma autuutensa, mutta kerran yrittäjä on aina yrittäjä ja myös toisen palkkalistoilla tekee työtänsä yrittäjähengessä, kokonaisvaltaisesti.  Siinä on puolensa – ja puolensa.

Kolmisen vuotta sitten palasin 100% yrittäjäksi omaan yritykseen.

Sain ihan itse valita itselleni tittelin, ottaa taas käyttöön oman vanhan sähköpostini, sain päivittää kumppanuudet. Näinä vaikeina ja tuulisina aikoina yrittäjyyden hyvä puoli on, että ulkoiset muutokset eivät liikauta koko identiteettiä. Niin käy usein muuttuvassa yritysmaailmassa.  Kumppanuuksissa voi keskittyä niihin, jotka antavat lisävoimaa. Voi jopa hankkiutua narisoijoista eroon. Toki valinnat edellyttävät, että yrityksen vakavaraisuus on kohtalaisessa kunnossa.

Silloin kolme vuotta sitten tein rungon loppuelämäni työsuunnitelmiin. Siihen mahtuu paljon probono-työtä ja verkostoja, sopivasti kiinnostavia hankkeita. Oma yritys mahdollistaa mahdottomaankin tarttumiseen.

Yrittäjyys on pisin työurani. Siinä on tolkkua.

Vuonna 2025, viiden vuoden kuluttua vietän yrittäjyyteni 20-vuotispäivää.
Saatan silloin harkita visioni kirkastamista.

Kiitos kaikille kumppaneille.
Tästä on hyvä jatkaa!

Seija Kurunmäki
yrittäjä
ruokavaikuttaja
aktivistimummo
seija.kurunmaki@kuule.fi

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Resilienssin aika

Tunnustan, että joku aika sitten googlasin sanan resilienssi merkityksen, kun huomasin, että siitä alettiin enenevästi kirjoittaa niin mielen, työelämän kuin luonnonkin hyvinvointia käsittelevissä jutuissa, enkä ihan ollut selvillä sanan koko sisällöstä.

Resilienssi on selviytymiskykyä muuttuvissa tilanteissa

Tykkäsin kovasti tavasta, jolla Riikka Suominen Vihreässä langan artikkelissaan asiaa pohjusti:

Resilienssi tarkoittaa pärjäämistä vastoinkäymisistä huolimatta. Taidosta on viime vuosina puhuttu entistä enemmän. Resilienssi on pinnalla, koska ihmisiltä odotetaan työelämässä sietokykyä ja vahvuutta. Myös ilmastonmuutos lisää todennäköisesti arkielämän vastoinkäymisiä: sähkökatkoja ja äärisäitä.

Resilienssin merkitys tuli esiin, kun 90-luvulla tutkittiin, miksi osa Lontoon slummien lapsista selviytyi  kovista oloista huolimatta. Tutkimus osoitti, että selviämiseen vaikuttaa kolme asiaa:  ihmisen oma harjoittelu, yhteisön toiminta ympärillä ja koko yhteiskunnan rakenteet.

Ilmastonmuutos ja resilienssi

Nyt koronan aikana on koeteltu paitsi yksilöiden, myös yhteiskunnan resilienssiä.  Yhteiskunnan resilienssin sanotaankin näkyvän parhaiten kriiseissä.  Korona loi uskoa siihen, että sekä yksilö että yhteiskunta voivat tehdä nopeitakin muutoksia toimintatavoissaan, kun on pakko. Koronan luoma pakko ymmärrettiin. Nyt käydään paljon keskustelua siitä, miksi ilmastomuutoksen tuomaa pakkoa ei ymmärretä.

Miksi ilmastomuutoksen tuomaa pakkoa ei ymmärretä?

Hyvän kysymyksen aiheesta esitti Hesarissa Valtteri Parikka:  Miksi koronavirusta vastaan taisteltiin, mutta ilmastonmuutoksen torjunta on vain hössötystä ja piiperrystä? Hänen omaan vastaukseensa on helppo yhtyä: ”Ehkä juuri nyt etenevä pandemia on helpompi hahmottaa kuin vähitellen tapahtuva ilmastonmuutos.”

Jotta yhä suurempi joukko hahmottaa että ilmastonmuutos on iso  kriisi, tarvitaan yhä enemmän paitsi tietoa, myös monia, erilaisia asiaa eteenpäin vieviä voimia. Näin yhteiskuntaan saadaan ilmapiiri ja rakenteet, jotka tukevat muutoksia, joita nyt on pakko tehdä.
Nyt tarvitaan edelläkävijöitä, jotka näyttävät, että muutoksissa ei kyse ole elämän kurjistumisesta vaan siitä, että muutoksin mahdollistamme hyvää elämää sekä nykyisille että tuleville sukupolville.  Ilman muutoksia sitä hyvää elämää ei ole luvassa. Hienoa, että nuoret ovat aktiivisia. Olisi järjenvastaista, jos tätä isoa kriisiä eivät olisi ratkaisemassa myös suuret ikäluokat elämänkokemuksineen.

Aktivistimummot ja resilienssi

Resilienssin on todettu kasvavan iän myötä. Elämänkokemus auttaa käsitelemään myös vaikeita tunteita ja tilanteita.  Ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi kasvavat iän myötä. (Lue lisää Mieli-lehden artikkelista)

Kun loimme Aktivistimummot-liikkeen manifestiä, emme käyttäneet sanaa resilienssi, vaikka sitähän siinä tarvitaan, mummoviisaudessakin. Haluamme luoda maailmaa, jossa yksilöt ovat valmiista muuttumaan käytöstapojaan ja yhteiskunnan rakenteet muuttuvat kestävää elämää suosiviksi. Manifestissämme sanotaan:

Rakennamme yhdessä yhteiskuntaa, jossa kohtuus säätelee  elämänlaatua, oikeudenmukaisuuden merkitys ymmärretään ja empatia on perusarvo.

Ilahduin lukiessani ympäristöetiikasta väitelleen Suvielise Nurmen haastattelua.

”Mahdollisuus valita oikea ja hyvä silloinkin, kun se on vastoin omaa etua ja vaistoja, erottaa ihmisen muista lajeista. Moraali on ihmisen taito suojella hyvää elämää.”

Vaikka sanat moraali, empatia ja toivo, saattavat tuntua yleviltä sanoilta, ne ovat juuri niitä asioita, joita tarvitaan muuttumiskyvyn ja -halun (eli resilienssin) rinnalla, jotta voimme varmistaa tulevaisuuden hyvän elämän.

Empatia on ihmisen taito suojella hyvää elämää.  Monia asioita voidaan korvata tekoälyllä. Emptiaa ei voi. Muun muassa siksi mummot ovat olemassa.

Kesän iloa, ja toivoa tämän Pelata Pörriäinen -kuvan myötä.

 

Kuva: Biodiversity Heritage Library, Annukka Palmen-Väisäne

ps. Julkaisin tämän blogin myös Aktivistimummot-sivuilla.

 

 

Lue lisää ja kommentoi

932 ryhmässä TOP2020

Joka neljäs vuosi HOK-Elanto lähettää omistajilleen (vihreän kortin haltijoille) vaalikirjeen, joka kertoo asiakasomistajien keskuudesta valittavasta edustajistosta. Kirje näyttää tältä. Onko tuttu?

Tunnustan, että olen heittänyt monena vuonna kuoren suoraan paperinkeräykseen. Korkeintaan olen tuhahtanut huomatessani poliittisesti ryhmittyneet ehdokkaat. Niin lienee tehnyt moni muukin, koska viimeisissä, vuoden 2016 vaaleissa, äänetysprosentti oli vain 26%.

Älä heitä kuorta pois.

Kirjeessä on jotakin uutta. Ehdolla on 19 tutkijaa ja kansalaisaktiivia poliittisesti sitoutumattomassa TOP2020-ryhmässä
(Tulevaisuuden Osuuskaupan puolesta). Yhteensä nyt käynnistyvissä HOK-Elanto-vaaleissa on yli 1200 ehdokasta.

Olen ehdolla numerolla 932

Kansalaisaktivismini taustaryhmä on Aktivistimummot. 

Olemme kohtuuden, toivon ja lastenlasten asialla. Haluamme tekoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kulutuksen kestävyyden ja kohtuuden lisäämiseksi.  Siinä kaupalla on suuri rooli. Osuuskauppa on jo tehnyt paljon, mutta haastavassa tulevaisuudessa tarvitaan vielä enemmän.

Olen todella ylpeä TOP2020-ryhmästämme

Ehdimme kokoontua kerran ennen karanteeneja.  Tapaamissani tutkijoissa ja kansalaisaktiiveissa on upeaa ja aikaansaavaa väkeä. Heillä on paljon uusia rakentavia ajatuksia ja ennenkaikkea kykyä yhteistyöhön!  Jokainen äänestäjä löytää ryhmästä omansa.  Jos olet kiinnostunut vaaliohjelmastamme, sen voi käydä lukemassa täältä.

Äänestys käy netissä helposti

HOK-Elannon vaalissa  nettiäänestys on helppo ja suositeltava tapa.  Äänestämään pääset täältä. 
Myös perinteinen kirjeäänestys on mahdollinen. Kotiin tulleessa kirjeessä  on äänestyslippu ja valmis kuori.
Täytetyn äänestyslipun voi lähettää postissa ilman postimerkkiä.

Kirje ja samalla kortti postiin

Moni vanhempi ihminen elää korona-aikana kotikaranteenissa. Heille päivän kohokohta on postin tuleminen tai hakeminen.
Nyt on aika yllättää läheinen tai vieraampikin nuori tai vanha ihminen postikortilla. Siinä on tolkkua!
Pääsiäinenkin on sopivasti 10.-12.4.

 

HOK-Elannon edustajiston vaalien äänestysaika alkaa netissä (http://osuuskauppavaalit.fi/hok-elanto) torstaina 26.3. klo 9 ja päättyy 6.4. klo 23.59.

Lue lisää ja kommentoi

Taisteleva toivo

Pitkästä aikaa olin sunnuntaiaamuna kirkossa. Temppeliaukion kirkon Gospelmessu ilmastolle innosti. Oli virkistävää kuulla kristillisestä traditiostamme kumpuavia näkökulmia ilmastokriisiin.

Kohtuuden korostaminen on vahva länsimaisen kirkon korostama hyve.  Aloin hämmästellä, miten nopeasti me kohtuuden kasvatit olemme onnistuneet kirittämään itsemme kohtuuttoman kulutuksen ja jatkuvan kasvun syövereihin.  Ahneuden tielle. Ja nyt olemme tilanteessa, jossa on vaikea luopua opitusta, turhasta kulutuksesta, vaikka ollaan jo pakon edessä.

Kuuntelin pappien puheet tarkasti. Niissä puheissa ei ollut denialismia. Oli isosti realisimia, kun avoimesti kerrottiin, miten valtavan muutoksen keskellä me ihmiskuntana elämme.  Mieleen jäi monta T:tä.

Tahto, toimet ja toivo

Omaksi ohjenuoraksi otin sanaparin

Taisteleva toivo (aktiivinen toivo)

Papit ja saarnamiehet/naiset kertoivat, miten lähelle ilmastonmuutos on tullut lähetystyössä, kun kirkko on ollut auttamassa mm. Tansanian kuivuudesta ja nälästä kärsiviä.  He muistuttivat, että ilmastonmuutos ei ole tuleva uhka vaan todellisuus, joka koskee yhä kasvavaa joukkoa.  Kirkon lähetysväki on ollut todistamassa, että kaikkia ilmastonmuutoksen ja ääri-ilmiöiden uhreja ei pystytä auttamaan. Auttamisyrityksistä huolimatta jo nyt ihmisiä kuolee ilmastonmuutoksen vuoksi. Lumeton talvi on harmillinen, mutta se ei vielä ihmishenkiä uhkaa.

Jo kansakoulusta asti mieltä vaivannut Kain ja Aapel -tarina taipui ilmastonmuutostarinaksi. Muistatte varmaan, miten Kain tappoi veljensä Apelin eikä tunnustanut sitä, vaan syytti muita. ”En ole veljeni vartija!”, hän sanoi.
Samaan syyllistyvät he, jotka ovat sitä mieltä, että muut ovat syyllisiä (”Intia ja Kiina ratkaisee ilmastonmuutoksen suunnan, ei me pieni Suomi!”). Kuulostaa tutulta.

Ja se Gospel. Varsin voimaannuttavaa. Kiitos Gospel Helsinki.

Entä virret. Nekin ovat uudistuneet. Vaikka olen vakituinen kirkollisverojen maksaja, en ollut ennen tätä aamua tutustunut Virsikirjan lisävihkoon, jossa on 79 uutta virttä (virret 915- )  Niissä 2016 ilmestyneissä virsissä on aiemmin vähälle huomiolle virsissä jääneitä asioita kuten  kaupunkilaisuus, isänpäivä ja luonnonsuojelu.

Näitä virsiä oli hyvä laulaa.

Sunnuntaiaamun oppi. Ison kriisin keskellä tarvitaan lohdutusta, toivoa ja aitoa välittämistä.  Niissä on tolkkua.

Kirkon opit ovat mainettaan ajankohtaisempia.

Lue lisää ja kommentoi

Mitä kuuluu tänään 02022020?

Päivämäärässä on pelkkiä kakkosia ja nollia.  Se on helppo muistaa. Päivä tuntuu erityiseltä. Onhan se vielä palindromi.

Sunnuntaina 02.02.2020 on Lumen päivä

2.2.20 jää mieleen myös siksi, että harva muistaa helmikuuta, jolloin Suomessa (etelässä) ei ole yhtään lunta.

Miten maailma makaa 02.02.20?

Helsingin Sanomien ensimmäinen aukeama kertoo, mitä erityistä tässä päivässä on.  Pääuutinen on se, että Suomessa syntyy liian vähän lapsia. Syitä ja parannuskeinoja asiaan on pohdittu julkisuudessa viime aikoina paljon.

Itseäni kosketti laaja reportaasi ”Pelin henki”,  jossa kerrottiin joka yö Syyriasta, Pakistanista ja Afganistanista tulevista siirtolaisista, jotka tahtovat päästä Bosnian ja Kroatian rajalta Eurooppaan. Kuvat kertovat perheistä ja äideistä, jotka pienten lasten kanssa vaeltavat vaarallista reittiä. Lapset itkevät nälkää ja kylmyyttä. Moni sairastuu raskaalla matkalla. Vanhempien tavoitteena on päästä Eurooppaan ja saada täällä lapsilleen parempi tulevaisuus.  Tätä tapahtuu joka päivä, ei vain 2.2.20.

Päivän muita isoja uutisia ovat ilmastonmuutos, Korona-virus ja jatkokertomus Trump. Ei kovin hyviä uutisia.

”Mitä kuuluu?”  ”Hyvää!”

Kun kysyn lapsenlapselta, mitä kuuluu, hän vastaa: ”Hyvin! Se tuntuu hyvältä.
Eilen toinen lapsenlapsi sai korkean kuumeen. Hänen vanhempansa veivät tytön lääkärille, joka totesi, että 3-vuotiaalla oli keuhkokuume. Vielä illalla sain kuvan, joka kertoi, että tyttö oli päässyt heti Lastenklinikalle. Ja nyt, yön hyvän hoidon jälkeen hän on toipumassa.

Tuli kiitollisuusolo. Elämme maassa, jossa lapsilla on hyvä olla.
Perusasiat ovat hyvässä kunnossa.  Siitä ei lasten vähyys voi johtua.
Syyt ovat syvemmällä.

Uusi tieto itselleni oli, että Ruotsissa syntyvyystilanne on parempi.
Ylen toimittaja Kirsi Heikel  pohti syitä. Hänen loppupäätelmästä oli se, että Ruotsissa kannustetaan enemmän,  myös lapsia.

”Eivät ruotsalaiset taida hannuhanhia ollakaan. He ovat saaneet kasvaa Mummo Ankan kainalossa”, Heikel kirjoittaa.

Kun olen nyt lähes vuoden verran tehnyt Aktivistimummot-työtä, vastaan on tullut monta Facebook-ryhmään pyrkivää, jotka arasti kysyvät pääsyä ryhmään, vaikka heillä vielä ei ole omia lapsenlapsia ”eikä ole varmaa onko koskaan”. Monet tahtovat alkaa silti valmistautua mummouteen. Jos ei omille lapsenlapsille, niin maailman lapsenlapsille.

Tottakai ryhmään pääsee.  Empatiaa ei ole tässä maailmassa liikaa.

Aika jakaantuu epätasaisesti. Ruuhkavuodet ja eläkevuodet.

Siinä missä lasten hankkiminen/saaminen nuorilta lykkääntyy työelämän tai muun kiireen vuoksi, olisi monella eläkkeelle jääneellä mummolla ja vaarilla aikaa ja halua ottaa isompaakin vastuuta. Ihan kuin ennen vanhaan, kun sukupolvien yhteys oli isompi.  Tämä pitäisi osata sanoittaa oikealla tavalla tähän aikaan. Vastuun jakaminen sukupolvien välille voisi olla yksi ratkaisu siihen, että kiireiset pariskunnat uskaltautuisivat vanhemmuuteen.

Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, on yhdeksi syylliseksi leimattu isot lapsimäärät.  Silloin ei huomioida sitä, että lapsi ja lapsenlapsi voi parhaimmillaan lisätä koko yhteisön halua elää ilmastoa ja luontoa säilyttäen.

Kaukolentoja vai metsäretkiä?

Kun Blue Blue Wings -lehti  halusi tehdä juttua Aktivistimummoista, oli ihanaa päästä kertomaan siitä, miten metsäretki voi olla monelle lapsella lentomatkaa mieluisampi.

 

 

Lopetan meidän Aktivistimummojen missioon.

Me mummot haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää.

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi