— Onko tolkkua?

Kohti uutta

Tänään alkaa viimeinen kuukausi töissä ELO-säätiössä. Kun aloitin 7.10.2013 kirjoitin blogin. Olen ELOssa. Kun nyt alan siirtää töitäni seuraajalleni, on aika kirjoittaa blogi Kohti uutta.

Minulla on vielä kuukausi aikaa nauttia kaikesta siitä, mitä juuri tämä työ on tuonut elämääni.

Viimeisen reilun neljän vuoden ajan sain katsoa ruokakulttuurin ilmiöitä paalupaikalta.

Tiedän, että vasta muutaman kuukauden jälkeen osaan katsoa tätä aikaa vähän analyyttisemmin. Tunnelmia, haikeitakin osaan kertoa jo nyt.

Yksi hyvistä arkimuistoista on työpaikkaruokailu Teurastamon Palemassa. Ai että, minä tykkään sen paikan ruoasta ja siitä, että saan käydä syömässä maailman parhaiden työkavereiden kanssa. (Mutta miksi ehdimme sinne niin harvoin?)

Eikä ole sattuma, että minulla on kuvassa ruisleipä kaulassa. Se valittiin vuonna 2017 Suomen kansallisruoaksi.  Juhlimme sen vuosipäivää 28.2. 2018. Tässä tiedote siitä.

On monta asiaa, joista olen erityisen kiitollinen

Erityisen iloinen olen niistä monista ihmisistä, joita olen saanut kohdata ja joiden kanssa olen saanut tehdä töitä. Onneksi puhelimen luettelo tallentaa ihmiset ja  numerot.

Te ette pääse karkaamaan minulta mihinkään!   On monta huippukokkia, jonka numeron löydän luettelosta. Sieltä löytyy monia innostavia ruoka-alan tekijöitä, toimijoita ja toimittajia.  Luettelossa on niiden yritysten ihmisiä, jotka ovat olleet rahoittamassa säätiön tekemää ruokakulttuurityötä. Hienoa väkeä. ELO-säätiön hallituksen kautta olen saanut tuttaviksi kiinnostavia ihmisiä, joita ilman ELO-säätiötä en tuntisi.

Matkat lähentävät ja tuovat yhteisiä muistoja

On ollut upeaa matkata ja kuljettaa Suomen lippuja Bocuse d’Or-kisoissa Tuhkolmassa, Lyonissa, Budapestissa ja taas Lyonissa.

On ollut hienoa olla yhdessä upeitten ammattilaisten kanssa kehittämässä Vuoden Kokki -kisaa niin, että olemme nyt menossa kohti 20. Vuoden Kokin valintaa.  Edeltäjäni  Sari Mattila ja Malla Hemmi kehittivät Vuoden Tarjoilija-kisan. Se käydään Gastro-messuilla nyt viidettä kertaa. Kilpailun suosio on kasvanut vuosien saatossa.

Maailman arvostetuimpaan kokkikisaan, Bocuse d’Or-kisaan liittyy paljon suuria unelmia. Kirjoitin Eeron ja Miikan unelmista.  

ELO-säätiön unelmana on saada Bocuse d’Or-kilpailu Suomeen vuonna 2022.

Villiruoka- ja kouluruokaprojektit toivat minut aikanaan ELO-säätiöön.

Saimme yhdessä Sini Garamin kanssa aikaan kouluruokaverkoston, jonka puitteissa alan toimijat kohtaavat. Verkoston voimalla voimme kertoa Suomesta ”Good news on school meals”.  Hienoa, että Sini alkaa olla kysytty vierailija myös maailmalla, jossa halutaan kuulla tarinaa kouluruoastamme.  Kiitos Finnair.  Saitte juhlavuonna maailman parhaan kouluruoan lentoon.

Villiruoan ympärille loimme koulutusjärjestemästä pilotin  yhdessä villiruokalähettiläs Sami Tallbergin ja Liiketalousopisto Perhon lehtori Jarmo Åken kanssa.

Villiruokaretket maastossa olivat ihan parasta! Sitä kohti.

Jos pitää valita tämän työn tähtihetket, ne eittämättä liittyvät ELO-gaala-tapahtumiin. Siellä sadat vieraat istuvat pitkiin pöytiin ja Suomen parhaat kokit valmistavat heille huikeita aterioita. Muistelin vuoden takaisessa blogissani näitä Tähtihetkiä ELO-gaalassa 

Lentävä lautanen -ruokakulttuuripalkinnon luovuttaminen Heikki Hurstille jäi mieleen.

Viimeinen täysi työvuosi ELO-säätiössä sattui  minulle vuoteen, jolloin Suomi täytti 100 vuotta. ELO-säätiö sai tehtäväkseen koota joukot yhteisen teeman taakse.  Saimme mukaan 225 yritystä ja yhteisöä. Me kaikki halusimme korjata sen epäkohdan, että suomalaiset syövät yhdessä vähemmän kuin ketkään muut Euroopassa. Siihen päätettiin tehdä muutos ja syntyi ilmiö:

Syödään yhdessä

Kun 28.2.2018 palaamme Teurastamolle tekemään yhteenvetoa,  uskon, että monelle syntyy tunne, että saimme suomalaista yhteisöllisyyttä edes hitusen eteenpäin. Myös ELO-säätiön sisällä.

Kuukauden kuluttua palaan takaisin omaan yritykseeni Kuule Oy:hyn.  Intoa täynnä lähden kohti uutta verkostoimaan, vaikuttamaan ja viestimään. Ja vähän myös parantamaan maailmaa.  Vapaaksi toimijaksi. Rennolla otteella.

Puhelinmuistio on tallessa. Saatan soittaa. #syödäänyhdessä.

Kiitos näistä vuosista.

Toivotan onnea seuraajalleni ja ELO-säätiön tärkeälle työlle ruokakultuurin saralla.

Lue lisää ja kommentoi

Olipa vuosi

Kun nyt joulupäivänä pysähdyn muistelemaan tätä vuotta ja kiteytän tunteen yhteen sanaan, se sana on

KIITOLLISUUS

Kiitollisuuden aiheita on monta. Omat vanhempani, kolme lastani, kaksi tänä vuonna syntynyttä lastenlastani, puolisoni, 5 sisarustani, kotini ja puutarhani. Suurta iloa tuottaa työkaverini, joista on tullut myös ystäviäni, joiden kanssa jaetaan iloja ja suruja.  Tätä vuotta kuvaa työkaveriltani Susannalta saama joululahja, johon hän oli ikuistanut maalaamalla valokuvan, joka oli otettu kotonani itsenäisyyspäivänä 6.12. Siinä minulla on ylläni äidin tekemänä Tuukkalan puku, rinnallani tyttäreni Laura ja Riina  ja sylissäni lapsen lapset Sarai 9 kk  ja Into 6 kk. Aika yhtä aikaa pysähtyi ja liikkui eteenpäin. IMG_2618

Tämä vuosi on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi. Sain olla tekemässä sitä, luomassa monien yritysten ja yhteisöjen kanssa tapahtumia juhlavuoteen. Oli upeaa olla monessa pöydässä mukana ja seurata mediassa, mitä kaikkia #syödäänyhdessä -rintamalla tapahtui. Ja paljon tapahtui.

MONTA KERTAA JA MONESSA SEURASSA SYÖTIIN YHDESSÄ

Ne kerrat, jotka on vietetty lasten ja heidän puolisoidensa sekä ystävien ja sisarusten kanssa, ovat aina yhtä mieleenpainuvia, ja niitä haluaa lisää.

Ne hetket, jolloin on saanut kävellä luonnossa ja kuunnella luonnon ääniä, ovat puhdistaneet mieltä. Ne päivät, jolloin on voinut lukea kirjaa vaikka koko päivän ovat niitä, joita kaipaa lisää.

Kun minut tänä vuonna valittiin Agronomiliiton vuoden vaikuttajaksi ja pääsin tälle ammattikunnalle jaettavan lehden kansikuvatytöksi, voin sanoa tästä vuodesta

KIITOS!

Se kiitos kuuluu kaikille, joiden kanssa olen saanut olla ja tehdä työtä.

IMG_2587

OLIPA VUOSI.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Stadin silakkamarkkinat est. 1743

Kun Suomi täyttää 100 vuotta, Stadin silakkamarkkinat täyttävät 274 vuotta. Pääsin tänään alkaneille markkinoille mukaan silakkaraatiin. Maistetettavana oli 36 erilaista silakkaherkkua, kahdessa sarjassa: maustesilakoita ja yllätysannoksia.

Päivän juontaja Tiina Lundberg  esitteli raadin arvovaltaisena. Itse käyttäisin sanaa vaikutusvaltainen. Vaikuttaahan raadin silakkavalinta kovasti voittaneen kalastajan kaupankäyntiin sekä viikon markkinoilla että jatkossakin.

Vaikutusvaltainen raati.

Raadissa oli tänä vuonna eduskunnan puhemies Maria LohelaVaimomatskuu-ruokablogin pitäjä Jella Bertell, Monoclen toimittaja Petri Burtsov, Helsingin kaupungin markkinointi- ja viestintäpäällikkö Saara Suojoki  sekä ravintola Hietan keittiömestari Ali Toppinen sekä Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön johtaja Seija Kurunmäki. 

Raadissa oli todellinen #syödäänyhdessä -fiilis!

IMG_1448

Kun päästiin raadissa ruokapuheiden alkuun, huomattiin, että raadin jäsenissä oli monenlaista silakansyöjää. Oli niitä, joiden perinteisiin jo useissa polvissa on kuulunut käynti syksyn silakkamarkkinoilla ja jotka myös himoitsivat silakkaa kaikissa muodoissa. Sitten oli niitä, jotka syövät silakkaa, kun sitä on tarjolla – ja nauttivat tasapainoisista mauista. Kuulun jälkimmäisiin.

36 silakkatuotteen maistaminen oli kova vaikka kiva temppu!

Minun ei yleensä tee snapsia mieli, mutta nyt tuli 10 silakan jälkeen kova himo raikastaa suu kunnolla. Ei ollut anniskeluoikeuksia eikä taskumattia mukana. Vesi ja peruna toimivat toki nekin.

Kun maistelut olivat ohi, ja itsekukin luettelimme pisteitämme sokkona maistetuille annoksille, oli häkellyttävää, miten yksimielisiä me kaikki monista annoksista olimme.

8, 8, 8, 7, 8, 8 oli yhden tuotteen arvostelupistesarja!

 

IMG_1451

Tätä kirjoittaessa sunnuntai-iltapäivänä (kylmän valkoviinin äärellä) sain korvanappiini lopulliset tulokset:

Parhaimman maustesilakan palkinnon voitti Magnus Nyholm Tirmosta. Toiseksi tuli Tanja Åkerfelt (Åkerfelts Service) Sipoosta ja kolmaksi Vento Aalto Pyhämaalta.

Silakkayllätys -sarjassa voiton vei Liisa Vainio Taivassalosta Sitruuna-valkosipulisilakalla. Toiseksi tuli Pirjo ja Reima Salonen Taivassalosta Tillisilakalla ja kolmannen sijan sai Juha Välisalo Merikarviasta Kraavisilakalla.

silakka

Onnea voittajille!

Sen verran tuli silakanhimo täytettyä, että en tällä kerralla ostanut silakoita mukaan, mutta ensi viikonloppuna päätin pitkästä aikaa tehdä silakkapihvejä ja perunamuusia.  Se oli myös yksi kansallisruoka-aarre ja 4.suosituin (silakat/muikut ja muussi) kansallisruoaksi.

Päivässä oli tolkkua.

Kiitos raatikaverille. Tuli monta uutta some-seurattavaa. Vaimomatskuu kirjoittikin jo päivästämme.

Kiitos Stadin silakkamarkkinoiden tuottaja Laura Rautkallio-Salminen ja silakkaraadin emäntä Milla Visuri. 

Lue lisää ja kommentoi

Huomenna yhteisiin pöytiin


syodaan_HS_254x365_5[1]Ilmassa on odotuksen tunne.

Kihelmöivä odotus!

Juuri nyt, suuren #yhdessä -viikonlopun aattona, moni ajelee omiin kohteisiinsa, mökeille, rannoille ja kyläpaikkoihin. Aika moni suunnittelee tapahtumaa omaan pihaansa tai omaan taloyhtiöönsä. Meille on tullut tietoa mitä monenlaisimmista juhlista. Kaikissa niissä on sama idea: #syödäänyhdessä ! 

Oli upeaa kuunnella paikallista radiota. Pohjois-Karjalan Martat ja muut aktiiviset järjestöt Maaseudun Sivistysliiton aktivoimana on toteuttamassa ainakin 20 tapahtumaa näillä seuduilla. Joka kylässä on omansa. On se hieno juttu.

Huomenna sadat pöydät kokoavat ihmisiä yhteen.

Eilinen Hesarin ja toissapäivän Maaseudun Tulevaisuuden mainos, sekä Hbl:n iso artikkeli innosti monia etsimään huomiseksi pöytänsä tai luomaan omansa.

Höyryjunalla Ilomantsiin.

Minä olin jo vuosi sitten päättänyt, että tulen Itä-Suomeen, mökkipaikkakunnalle, Ilomantsin tienoille.  Huomenna otan höyryjunan (joka poikkeuksellisesti kulkee huomenna, juhlapäivän kunniaksi. Ajelen sillä Karhufestareille ja villiruokafestareille. Se lienee yksi eksoottisimmista juhlista koko Suomen maassa.

IMG_0861

Lue lisää ja kommentoi

Ruokamanifesti ja ”juomamanifesti”

Viime viikolla suomalaisessa ruoka- ja juomakulttuurissa käännettiin uusi sivu. Kyllä. Uusi sivu. Se tapahtui kesän ykköskohtaamispaikalla, SuomiAreenassa. Mitään ihan uutta ei SuomiAreenan täyteläinen ruokapuhe tuottanut. Eikä SuomiAreena ole koko Suomi.

Uusi sivu kääntyi,  koska monesta pienestä purosta kerätty keskustelu synnytti nyt ison uoman, jota valtamedia aktiivisesti jakoi. Ja joissa tekojen takana on isoja toimijoita.

Mitä viime viikolla (viikko 28/2017) juomasta ja ruoasta koko kansalle julkistettiin ja vaikuttajien kanssa SuomiAreenassa diskuteerattiin?

  • Ruokamanifesti, by S-ryhmä
  • Juomakulttuuritutkimus, ”Suomi osaa juoda” by Altia 7/2017 (asiasta aiemmin myös ELO-säätiö 3/2016)

Ruokamanifesti

S-ryhmä teki mittavan työn, kun se keräsi ison joukon vaikuttajien ja kuluttajien mielipiteitä ja kiteytti annin yhdeksään teesiin. 

Ruokamanifesti

S-ryhmä sanoo suomalaisen ruoan tulevaisuuden kiteytyvän näihin teeseihin. Manifestin yhteydessä lanseerattiin myös monia iskeviä sloganeita (Rakasta ruokaasi, tunne se!, Tehdään Suomesta maailman kekseliäin ruokamaa jne.)  Keskityn nyt teeseihin.

Tässä teesit ja niiden perään lisättynä pitkän selityksen viimeinen lause.
Loppulause usein katsoo tulevaan.

  • Teesi 1: Lisää kotimaista
    Tarvitaan avointa kuuntelua ja rohkeaa tekemistä.
  • Teesi 2: Kekseliäisyys kunniaan
    Suomalainen ruokaketju tarvitsee rutkasti lisää insinööriajattelua: ongelmanratkaisua, joka tähtää skaalautuvuuteen. Pitää pyrkiä järeisiin, vaikuttaviin avauksiin, joista voi kasvaa maailmanluokan tekoja.
  • Teesi 3: Radikaalia läpinäkyvyyttä
    Lähellä tuotettu ruoka kulkee lyhyemmän matkan. Siksi sen tuotantoketju on läpinäkyvyyden kannalta usein helpommin hahmotettavissa ja valvottavissa. Tämä nostaa sekä kotimaisuuden että lähiruoan ja kotimaisen luomun arvoa.
  • Teesi 4: Faktat takaisin ruokakeskusteluun
    Ihmisillä pitää olla oikeus luottaa siihen, että he saavat tietoa, joka pohjautuu vankasti tutkimukseen.
  • Teesi 5: Hävikki on mielikuvituksen puutetta
    Hävikin vähentäminen on ympäristöteko, johon meillä jokaisella on varaa.
  • Teesi 6: Lasten terveellinen ruoka – pienten suuri asia
    Lapsena opitut ruokailutottumukset säilyvät usein aikuisikään asti. Siksikin tällä on väliä.
  • Teesi 7: Syntyy ruoan internet (IoF, Internet of Food)
    Ruoan internetissä yhdistyvät insinööritaidot, teknologia, tarinankerrontataidot, käyttäytymisen ymmärrys, myymisen ja markkinoinnin ymmärrys sekä ruoan tuotannon, jalostuksen ja valmistamisen prosessien ymmärrys. Ja kaikki tämä pitäisi osata paketoida niin, että käyttäjät pystyvät sitä helposti hyödyntämään. Haaste ei ole ihan pieni.
  • Teesi 8: Tulee kalavallankumous
    Parhaimmillaan voimme yhdessä onnistua niin hyvin, että se näkyy myös muiden kuin suomalaisten lautasilla.
  • Teesi 9: Kasvisbuumi – trendistä valtavirtaa
    Kasvisten syönti kytkeytyy oman hyvinvointimme lisäksi myös ympäristömme hyvinvointiin.

Kaksi teesiä ylitse muiden?

Teesi 3: Radikaalia läpinäkyvyyttä
Teesi 4: Faktat takaisin ruokakeskusteluun

Nämä kaksi asiaa nousivat myös viestinnän kärkeen.

Mikä tässä mainiossa ruokamanifestissä vielä odottaa onnistumistaan?

Manifestiä markkinointiin sanoin:

Suomesta maailman kekseliäin ruokamaa.

Julkistamistilaisuudessa haastattelija kysyi asiantuntevalta paneelilta,  miten tämä kotimainen pyrkimys skaalataan niin, että me sen avulla kisaamme myös kansainvälisillä markkinoilla ja olemme se ”kekseliäin ruokamaa” myös maailman mittakaavassa.

Siihen eivät panelistit eikä kukaan muukaan tässä keskustelussa ole osannut antaa eväitä.

Toinen puuttuva asia oli se, että ruoan maku ja aistinautinnot eivät saaneet sijaa. Ne toki ovat pysyviä arvoja ja kivijalkoja, jolle rakennetaan, eivät muutoksia.

Ehkä niiden aika on ensi vuonna.

 

IMG_0014

Juoma”manifesti”

Keskustelu suomalaisesta juomakulttuurista käy kiivaana (sitä on käyty eniten teemoilla #alkoholipolitiikka ja #känni). Keskustelua on kirvoittanut muutoksen alla oleva alkoholilaki.   Jonkin aikaa on peräänkuulutettu monipuolisempaa keskustelua pelkän haitta- ja  saatavuuskeskustelun lisäksi.

Keskustelun sävy lähti muuttumaan, kun vuosi sitten ELO-säätiö kumppaneineen julkisti tutkimusyhteenvedon asiasta. Tutkija Antti Maunun tekemä tutkimus Humalan tällä puolella, avasi silmiä ja avarsi näkymiä. Nyt tutkimus on saatavissa myös painettuna ja pdf:nä.

Näyttökuva 2017-07-17 kello 10.55.51

Kiteytettynä tämän tutkimuksen tulos oli:

Turhaan arvotamme itsemme kännikansaksi!

Viime viikolla Altia julkisti kuluttajatutkimuksen (Suomi osaa juoda),  joka kertoi, että myös kuluttajien mielestä itsemme kännikansaksi identifioimisen aika on ohi.

Näyttökuva 2017-07-17 kello 10.38.07

Kännikansaksi itsemme identifioiminen on ohi! MOT.

Pidämme itseämme varsin vastuullisina juojina ja siitä myös nuorison vähenevä kulutus kertoo. Viinin ja oluen harrastajat arvostavat laatua ja makupareja.

Tutkimus juomakulttuuristamme sai runsaasti julkisuutta SuomiAreenan lisäksi kaikissa valtamedioissa.

Suomiaareena juoma

 

Kiinnostavaa oli se, että

vastaajat pitivät itseään varsin vastuullisina, ”kavereista” ei oltu niin varmoja.

Kiinnostavaa oli jälkikäteen lukea artikkeleita, jossa ”joku alkoholiasiantuntija” esitti, että olutmaisteluklubit lisäävät kännäämistä. Ei! Ne lisäävät makunautintoja. Se on osa kulttuuria.

Yhteenvetona Antti Maunun sanoin: Maksimoidaan hyödyt ja minimoidaan haitat!  Siinä on tolkkua.

Kippis! Nautitaan hyvästä ruoasta, juomasta ja toistemme seurasta!

#syödäänjajuodaanyhdessä  #syödäänyhdessä

Lue lisää ja kommentoi

Pohdintoja kestävyydestä

Viime viikolla olin Marttojen ja Kuluttajaliiton järjestämässä Elämmekö ruokakulplassa – seminaarissa. Oli upeaa huomata, että Martat ovat ottaneet härkää vai pitäisikö sanoa härkäpapua sarvista ja tekevät kestävästä  kehityksestä arkipäivää ja lisäävät suomalaisten ymmärrystä aiheesta.

Seminaaripäivän jälkeen Martat julkaisivat 6 vinkkiä parempaan ruokailuun.  Vinkit ovat hyvin käytännöllisiä ja helposti toteutettavissa jokaisessa suomalaisessa kodissa.

Marttojen kuusi vinkkiä!

1. Suosi lähellä tuotettuja kauden kasviksia.

2. Pidä ainakin pari kasvispäivää viikossa.

3. Korvaa riisi kotimaisella perunalla tai ohralla.

4. Valitse järvikalaa ja suosi kotimaista lihaa.

5. Hyödynnä kaikki ruokatarvikkeet äläkä heitä käyttökelpoista hukkaan.

6. Vaadi kaupaltasi sertifioituja tuotteita ja selkeitä tuotemerkintöjä hyllyihin.

Semiaarissa asiaa pohdittiin asiaa maailman mittakaavassa. Kiitos Martat!

Suomessa kaikki hyvin, entä maailmalla?

Kaisa Karttusen esittelemä kuva maailmanlaajuista ruokatilanteesta oli – pitää sanoa – lohduton.  Jos lämpötila nousee arvioidut 3 astetta vuoteen 2050 mennessä, on eteläisen pallonpuoliskon ja koko Afrikan maanviljelyalueet suurkesi osaksi pois käytöstä.

Kun ihmismäärä maapallolla kasvaa lähes 50%,  ruokaa ja viljelymaata pitäisi olla 50% enemmän.

Tämä huomioiden on ristiriitaista luottaa Arto O.Salosen esittämään täydelliseen ravintoratkaisuun. Paikallinen ja kasvispitoisempi pitää ruokavalion olla, mutta luonnonmukaisuus voi olla haasteellista, vaikka se haluttavalta kuulostaakin.

Vaikka me Suomessa voimme taata ruokamme riittävän lisäämällä luonnonmukaista tuotantoa, se lienee haasteellista koko maailmaa ruokittaessa.

Eikö pikemminkin tehokkaita kasvatusmenetelmiä pitäisi lisätä?

Ratkaisut ja valinnat eivät ole helppoja. Joutomaan hyödyntäminen on vain osa ratkaisua.

 On tärkeää pohtia, mitä on ne ravintoratkaisut, joilla maailman kasvava populaatio  saadaan ruokituksi.

Mikä on tapa, jolla vähenevän viljelymaan kunto ja sato pidetään kunnossa?

IMG_7064Kaisa Karttunen esitti huolensa.

”Missä on ne pöydät, joissa maailman yhteisistä ruoka-asioista puhutaan ja päätetään.”

Oikein innostuin pohtimaan tätä filosofista kuvaa.

Suomen kannalta.

Maailman kannalta.

Omalta kannaltani.

IMG_7062

Nyt on alkanut aika, jolloin asiasta oikeasti puhutaan. Emme voi kyllin arvostaa sitä,  että meillä Suomessa on puhdasta vettä.

Vesi – Suomen rikkaus nyt. Suomen rikkaus 2050, kun säästetään sitä.

Monissa skenaarioissa esitetään kaukainen vuosiluku 2050.
Itselle se vuosi tuli lähelle, kun pohdin tämän 2017 syntyneen ensimmäisen lapsenlapseni elämää.

Vuonna 2050 tyttären tyttäreni on 33-vuotias.

Minä olen silloin vähän yli 90 vuotias. Silloinen sukupolvi kysyy, mitä me teimme silloin kun tajusimme, mihin maailma on menossa. Silloin kun ei ollut vielä liian myöhäistä aloittaa tekoja.

Kiitos Martat. Lisäätte yhteistä tajua asiasta!

Lue lisää ja kommentoi

Ruokakulttuurin ja Rukiin Päivä

Tänään vietetään ensimmäistä kertaa  ruokakulttuurin päivää (alan aktiivien yhdessä virallistama, siis pätevä!),  joka on vielä historian ensimmäistä kertaa myös rukiin päivä.

Lue täältä, miksi tämä päivä sopii niin hyvin myös ruokakulttuurin päiväksi.

Minä sain nauttia Ensimmäisen Ruokakulttuurin ja Rukiin päivän lounasta ihan erityisellä tavalla!

Santahaminan Maapuolustukorkeakoulun Ravintola Ignatiuksessa.

Meitä odotti lounaspöytä Suomen lipun kera.

IMG_6702

Mitä söimme?

Silakkapihviä ja perunaporkkanamuusia sekä runsaasti ruisleipää!

IMG_6721

Leijona oli erikseen paistanut lämmintä ruislimppua niin Maanpuolustuskorkeakoulussa kuin monissa muissakin keittiössään ympäri Suomea.  Lämpimänä voin kera se maistui todella hyvältä.

Ruisleipä

Kenen kanssa?

Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen ruokahuollon palvelupäällikkö Marko Liikamaan, Leijona Cateringin keittiömestari Jaakko Sauvolan ja viestintäpäällikkö Tarja Österbergin sekä Ruotuväki-lehden toimittaja Alberto Politin kanssa.  Ravintola oli täynnä kadetteja ja kantahenkilökuntaa.

IMG_6717

admin-ajax

Mistä puhuimme?

Puoliksi italialainen, kohta kotiutuva varusmies, Ruotuväki-lehden toimittaja oli kovasti kiinnostunut siitä, miksi kansallisruoka oli saanut niin ison roolin Kalevalanpäivänä.

Leipää

Leijona Cateringin väki yhdessä ruokahuollosta vastaavan päällikön kanssa osasi hyvin  kertoa, miksi ruoka näyttelee  niin tärkeää osaa  varuskunnissa.

Koska istuimme pienellä porukalla, saimme helposti jälkiruokaa eli laskiaispullaa syödessä vaihdettua rooleja niin, että minä kyselin ja Alberto vastasi.

Mitä opin?

Ruoka on todella tärkeä osa varusmiesten elämää. Turvalliset kotiruoat ovat mieluisimpia. Erikoisruokavalioita on noin 5%:lla.

Sekä Italian että Suomen ruokakulttuuria tunteva Alberto näki Suomen ja Italian ruokakulttuurissa yhtenäisyyden. Olemme molemmat käytännöllistä ruokakansaa.

Suurin ero on siinä miten paljon aikaa olemme valmiita ruoalle antamaan.

Mikä olisi Alberton mielikansallisruoka?

Alberto ymmärsi hyvin, että suomalaiset ovat valinneet ruisleivän ja paistetut silakat suosikeikseen.

Arvatkaa, mikä on liikuntatieteitä opiskelemaan lähtevän oma mielikansallisruoka.

Se on maksalaatikko. Rusinoilla.

Sama mieliruoka kuin keittiömestari Jaakko Sauvolalla. On tolkkua.

Lue lisää ja kommentoi

Kalsarikännit

Sana Kalsarikänni on emojin julkaisemisen jälkeen ollut kovasti esillä. Suomi on sen avulla saanut oikein kansainvälistä huomiota.  Näkymisestä on iloittu.

Tänä aamuna päätin antaa itselleni päivän aikaa kehittää jotakin positiivista aiheesta Kalsarikännit.

En kuitenkaan ottanut asiaan tutustuakseni kalsarikännejä.

Tunnustan, etten ole asiantuntija. En ole  vielä koskaan ottanut kalsarikänniä sen virallisessa merkityksessä. Yksin. Sisällä.

Minusta kalsarikännissä ei ole mitään tolkkua.

emoji-kalsarikannit_f

Päivän mietittyäni keksin kolme positiivista asiaa.

  • Näkymätön ja hävettävä käyttäytyminen tehdään näkyväksi.  Ehkä se helpottaa puuttumista todelliseen ongelmakäyttöön.
  • Osataan nauraa itselle.
  • Annetaan muidenkin nauraa meille.

No. Onhan siitä tullut 100-vuotiaalle Suomelle ja sen hassulle KALSARIKÄNNI-sanalle näkyvyyttä. Se enkä lisää jollakin tasolla maamme kiinnostavuutta. Erityisesti, jos se pystytään liittämään Aki Kaurismäen  nerokkuuteen, joka  kestää jopa umpikännin palkintogaalassa.

Kalsarikännit

kalsarikannit26032016

Onko Kalsarikänni -viestinnän leviämisestä ilakoiminen positiivista?

Minusta ei ole.

  • Negatiivista on, että kalsarikännistä tehdään tällä viestinnällä normi.
  • Mielikuvan normalisointi lisää väärää mielikuvaa, että Suomi olisi täynnä ongelmakäyttäjiä.  (Suurin osa suomalaisista on ns. pienjuojia eivätkä harrasta  kalsarikännejä.)
  • Negatiivista on, että Kalsarikänni korostaa ja ihannoi yksin juomista eikä yhteisöllisyyttä. Siinä ei ole tolkkua.
  • Aika suuri osa niistä, jotka kovasti harrastavat kalsarikännejä, tunnetaan nimellä alkoholisti eli ongelmakäyttäjä.

Voiko kalsarikännistä tulla tanskalaisen hyggeilyn tavoin suomalaisten ihka oma matkailuvaltti?  

Sitä en usko!

Haluaisin kovasti nostaa esiin – vaikka emojin avulla  positiivisia ja yhteisöllisiä juomatilanteita – olkoon vaikka kunnon  känniin asti johtavia  –  metsässä, rannalla, veneessä, juhlissa, ravintolassa, kotona, upeissa tapahtumissä, joissa on hyvin järjestetyt ravintolapalvelut…

Kunhan tapahtuvat YHDESSÄ.

Lue lisää ja kommentoi

Minun ruisleipäni #minunruisleipäni

Meidän suomalaisten suhteessa ruisleipään on jotakin pysyvää ja samalla  jotakin, joka muuttuu suhteessa aikaan ja paikkaan. Niin minullakin.

188359-ruisleipa-600x400

Pohjalainen lapsuuteni (sateessa lakoavien) ruispeltojen keskellä tuo mieleen arkisen välipalan, leipäressun. Se oli 60-luvun hävikkiruokaa ja maistui aina vähän erilaiselta. Ohje täällä. 

Isän kanssa tehty automatka kirkonkylän leipomoon oli tärkeä riitti. Yksi lämmin ruisekaleipä hupeni sisarusjoukolta heti kotimatkalla.

70-luvun lopulla opiskelin Viikissä ja otin pääaineitteni rinnalle uutukaisen sivuaineen, viljateknologian. Sen kurssin käyneillä on erityinen suhde sekä toisiinsa että viljoihin, erityisesti kauraan ja rukiiseen.

Vaasan ruispalat-7403809CDA5AA28

80-luvulla tein töitä ensin Vaasanmyllyn ja sitten Vaasan Leipomoiden markkinoinnissa.  Pääsin maailmalle Suomen eniten viedyn ruokatuotteen, hapankorpun kanssa. 90-luvun alussa loimme yhden Suomen suosituimmista leivistä, Vaasan Ruispalat, jota parhaimmillaan leivottiin lähes 30 leipomossa.  Suomi siirtyi reikäleivästä ja limpusta palaleipään.

Silloin myös Painonvartijat suosittelivat ruisleipää – eikä karppaajista ollut tietoakaan.

90-luvulla suositeltiin laihduttajille ruisleipää ja näkkäriä

90-luvulla suomalainen pitkäaikainen ruistutkimus ja rukiin terveysvaikutukset nousivat maailmanmaineeseen. Koko mylly- ja leipomoteollisuus teki sen eteen ansiokasta yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa. Rukiin menekinedistämismatkat ja pöytäkeskustelut ruisprofessori Herman Adlercreutzin muistuttavat, miten tärkeää on ottaa hetkistä kiinni.

Voisinpa kertoa Herman Adlercreutzille  kansallisruokavalinnasta!

2000-luvulla en ollut enää työsuhteessa rukiiseen. Jäi enemmän aikaa tutkia ruisleipää kulttuurisena ilmiönä.

On herkullista kiertää kaupan leipäosastoilla löytöretkillä ja ravintolissa maistella heidän itse tekemiään erikoisleipiä, joita tarjoilijat ylpeänä esittelevät. Kun aikuiset lapseni tulevat kotiin, hyvä ruisleipä varmistaa, että on sopivaa pikaruokaa ja puheenaihetta niin urheilijalle, vegaanille kuin raskaana olevallekin. Oma ehdoton suosikkini on paahdettu ruisleipä kalakeiton kera.

nettikoko-ruisleipä-ja-kalakeitto-1280x666

Kun syyskesällä kävin kotona Pohjanmaalla, iloitsin, että vuokraviljelijän hoitamalla pellollamme kasvaa matalakorsista ruista, joka ei lakoa. Täytyypä seuraavan kerran kyläillessä äidille ehdottaa, josko tehtäisiin ja syötäisiin yhdessä leipäressua.

kansallisruoka_350

Berättelser på svenska här http://www.elo-saatio.fi/mitt-ragbrod

 

Lue lisää ja kommentoi

Kansalliskokemuksia kovassa seurassa

 Ruisleipä

Tänään julkaistiin kansallisruokaäänestyksen tulos. Suomen kansallisruoaksi valittiin ruisleipä. Nyt istun kotisohvalla ja suunnittelemme siipan kanssa kesälomaa. Huomaan, että ruisleipä pääsi hyvään seuraan.

188359-ruisleipa-600x400

Ahven ja Sibelius

Se vietetään kansallismaisemissa Kolin tienoilla, järven rannalla.  Sieltähän se Sibelius, kansallissäveltäjämme myös haki inspiraationsa.  Mukava suunnitella veneretkiä järvelle, onkimaan ahvenia, kansalliskaloja, ja savustaa niistä herkkua.

Laulujoutsen ja kielo

Siinä grillikatoksessa touhutessa on mukava katsella järvelle, jossa  laulujoutsen,  Suomen kansallislintu puolisoineen asustaa. Mökillä tykkään kattaa pöydän kauniisti ja käyttää luonnon kukkia. Kevään korvalla on  haen maljakkoon kieloja, Suomen kansalliskukkia. Keskikesällä tyydyn mustikanvarpuihin, joita kypsyvät mustikat koristavat.

Rauduskoivu, karhu ja Suomen pystykorva

Mustikanvarpujen kanssa samaan maljakkoon sopivat rauduskoivun,  Suomen kansallispuun oksat. Mustikkaretkiä rajoittaa se, että niillä tienoilla riistakameroiden mukaan on kovasti karhuja, Suomen kansalliselämiä. Marjametsään mennessä toivon, että minulla olisi mukana koira, vaikkapa suomen pystykorva, Suomen kansalliskoira.

Aleksis Kivi, Runeberg ja Eino Leino

Kesällä haluan muistuttaa mieleeni Suomen kansalliskirjailijan, Aleksis Kiven tuotantoa. Seitsemän veljestä olisi juuri sopiva makupala. Myös Runebergin, Suomen kansallisrunoiljan tuotanto on jäänyt unholaan. On aika etsiä alkuperäispainoksia divareista. Eino Leinon, toisen kansallisruonoilijaksi mainitun,  päivää vietetään 6.7.

Ihan omia aarteita etsimään

Kun on Suomi100-juhlavuosi, on hyvä tehdä jotakin poikkeuksellista. Voisi kerätä vaikka omia ihan uusia kansallisaarteita.

Minun aarteeni on rauhalliset hetket, joita voi viettää lasten, läheisten ja ystävien kesken. Syödään yhdessä hyvää ruokaa kera ruisleivän! Suomen kansallisruoan. Minulle kansallista jälkiruokaa on mustikkapiirakka kera kahvin tai maidon.

 

kansalliseläin karhu
kansallishevonen suomenhevonen
kansallishyönteinen seitsenpistepirkko
kansalliskala ahven
kansalliskukka kielo
kansalliskivi graniitti
kansalliskoira suomenpystykorva
kansallislintu laulujoutsen
kansallispuu rauduskoivu

 

kansallissäveltäjä Jean Sibelius
kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg
(joskus myös Eino Leino]
kansallisfilosofi J. V. Snellman
kansalliskirjailija Aleksis Kivi
Lue lisää ja kommentoi