— Onko tolkkua?

Elämälle kiitos

Olen saanut syntymäpäiväni jälkeen viikon verran muistella ja hypistellä ihanien ystävien muistamisia, kortteja, sanoja, kuvia ja facebook-tervehdyksiä.

Tunnen syvää kiitollisuutta.

img_4710

Elämän merkkipaalut lisäävät itseymmärrystä. Kiitos ystäviltä saadun palautteen, joissa syntymäpäivänä nostetaan hyviä asioita esiin.  Juhlimalla julkisesti ”lähipiirissä” halusin kerätä instant-annoksen asioista, joista arjessa on niin vaikea muistaa olla kiitollinen.

Kun sanoo ääneen olevansa kiitollinen, kuulee korvissaan lapsuuden ja nuoruuden (pohjalaisen) ohjeen:

”Ei pidä liikaa näyttää tyytyväisyyttä, tulee muille paha mieli tai alkavat vaikka kadehtia! Parasta pitää sisällään vaan.”

Kiitollisuuden peittämisestä lienee aika luopua. Hyvän salaamisessa ei ole tolkkua. On oikein kertoa kiitollisuudesta, kun on kiitollisuuden aika. Murehtia, kun on sen aika.  Yhtyä toisten iloon täydestä sydämestä. Olla myös valmiina tukemaan ja hakemaan tukea, kun murhe sattuu kohdelle.

Tein kiitollisuuspuun:

img_8010

Kaikki 5 sisarustani puolisoineen pääsivät synttäreilleni. Kaikki 3 lastani puolisoineen hoitivat järjestelyt.

Saila oli maalannut kuvan Beatles-julisteen muistoksi

Saila oli maalannut nuoruuden kuvan Beatles-julisteen muistoksi

IMG_3855

 

Juhlassani oli nauravia ihmisiä.

Juhlassani oli nauravia ihmisiä.

leipa-viini

… ja riemastuttavia yllätyksiä

Ruokaa, josta itse pidin ja vieraatkin

Ruokaa ja viiniä, josta itse pidin joka vieraillekin maistui

Kerroin kerääväni viinejä. Tarroitin pullot niiden antajiien nimellä, jotta avatessani voin ajatella sen antajaa.

Kerroin kerääväni viinejä. Tarroitin pullot niiden antajiien nimellä, jotta avatessani voin ajatella sen antajaa.

Kerroin kerääväni Barbie-nukkeja. Valikoima laajeni monella yksilöllä.

Kerroin kerääväni Barbie-nukkeja. Valikoima laajeni monella yksilöllä.

60-seija-ja-pepe-kaksin

 

 

 

 

60-seija-ja-tapio

 

Kun aloin kiitollisuuspuuta koota, huomasin, miten paljon siinä onkaan oksia. Niin paljon, että  en millään saa niitä kaikkia tähän mahtumaan.

Tärkeintä onkin säilyttää kiitollisuuden aiheet omassa sydämessä.

img_4785

KIITOS JOKAISELLE TEISTÄ.

ELÄMÄLLE KIITOS!

Lue lisää ja kommentoi

Poistan sanavarastostani sanan kiire

Iästä sanotaan, että ne ovat vain numeroita. Se ei pidä paikkaansa. Ikä tarkoittaa monia muitakin asioita kuin numeroita.

Tosiasia on, että ikä merkitsee myös luopumista.

Luopumista nuoruudesta, luopumista omien lasten jokapäiväisestä arjesta, jossakin vaiheessa myös luopumista työstä ja  omista vanhemmista.  Myös terveydestä joutuu moni luopumaan. Kun juttelee oman ikäisten ihmisten kanssa, kuulee tarinoita, joissa ystävä on lyhyessä ajassa joutunut  luopumaan todella monesta asiasta. Se ei ole helppo paikka.

14-vuotiaan unelmat

Kun katselen kuvaani, joka on otettu noin 46 vuotta sitten, yritän muistella, mitä tällä nuorella tytöllä oli mielessä. Tunnistan, että hänellä oli unelmia. Asioita, joita halusi  kohdata, kokea, kuulla, haistaa ja maistaa.

Vuosien mittaan elämä täyttyi niin monista asioista, että tuli suorastaan kiire toteuttaa ja kokea ne kaikki.  Nyt tunnistan, että kiire jää päälle, jos sitä ei pysäytä.

Kiire jää päälle, jos sitä ei pysäytä.

IMG_3855

IMG_4304 (1)

Kun katselen Kolin kalliolla kireettömänä istuvaa 59-vuotiasta, tunnistan saman katseen. Unelmat.

On ihana huomata, että vuosien kokemuksista huolimatta on saanut säilyttää kyvyn unelmoida.

Niin monta unelmaa on vielä jäljellä.

Kun on uusia unelmia,  tuntuu menneisyyden  asioista luopuminen varsin helpolta. Jopa vapauttavalta.  Tosin. Silloin puhun luopumisista, joihin voin itse vaikuttaa. En luopumisista, jotka tulevat pakon edessä.

Olen tehnyt kotona suursiivousta: kirjahyllyissä, vaatevarastoissa, astiakaapeissa. Olen luopunut monesta turhasta tavarasta.

Tyhjä tila tuntuu hyvältä. Tuntuuko kiireetön aika samalta?

Nyt on aika tehdä suursiivousta omassa mielessä. Erottaa tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat. Poistaa turhat ja antaa aikaa tärkeille asioille! Se vaatii sen, että luopuu tavoista  - ennenkaikkea ajattelutavoista, jotka syövät kapasiteettia. Pahin niistä on kiire ja vielä pahempaa on ainainen puhuminen kiireestä.

Annan itselleni syntymäpäivälahjan: Poistan sanan kiire sanavarastostani.

Ei ole kiire minnekään. Ei ole kiire minnekään.

Lue lisää ja kommentoi

Kolmiulotteinen maailma

Ennen paluuta työn ääreen, on aika selata kännykkään kerääntyneitä kesäkuvia. Se on hyvä rituaali ennen työmoodin käynnistämistä.

Mitkä olivat kesän huippuhetket?

Mikä erotti kesän parhaat hetket työarjesta? Huomasin, että innostavimmat kuvakulmat ja mieleenjäävät inspiraatiot syntyivät hetkistä, kun maiseman, ajan ja elämän kolmiulotteisuus  oli vahvimmin läsnä.

Loma antaa oppia myös työarkeen. Itse huomasin talven kiireessä tehokkuutta tavoitellessani keskittyneeni ihan liian paljon samanlaisiin asioihin, ympäristöä havaitsematta.

Silloin kun ei päässyt kohtaamaan ihmisiä, katseli asioita varsin yksi- tai kaksiulotteisina.  Samoista lehdistä. Samoissa piireissä. Suureksi osaksi istuen ja  tietokoneen tai kännykän ruudun äärellä. Toki aisteilla ja järjellä, mutta ei ehkä aina täydellä tunteella. Oli muka kiire. Ainaisessa kiireen tunteessa ei ole tolkkua.

Vasta kesän kuvia katsoessa, huomasin, että innostavimmat kuvakulmat, kohtaamiset ja inspiraatiot syntyivät, kun paikan, ajan ja elämän ulottuvuudet on vahvimmin läsnä.

Ihminen on luotu kolmiulotteiseen maailmaan!

Ei ihme, että esimerkiksi Koli on innostanut taiteilijoita. Saman kolmiulotteisuuden löytää kaikkialta, kun avaa mielen, aistit ja silmät. Maisemien lisäksi kirjojen monimuotoiseen maailmaan uppoutuminen asettaa asioita uusille paikoille horisonttia laajentaen. Se on upea tunne ja helposti saavutettavissa.

Kolmiulotteiseen maailmaan pääsee paremmin kesällä,  kun on mahdollisuus vaihtaa maisemaa.

IMG_4237

Yöllä Itä-Suomessa

 

IMG_3936

Keskipäivällä Länsi-Suomessa

Kolmiulotteisuuden tärkeyden on helppo havaita katselemalla  nyt kaupungissa ympärilleen. Pari viikkoa sitten eli 16.7. 16 Suomessa lanseerattu Pokemon- peli on myös nyt todellinen ilmiö.  Kaksiulotteista tietokone- tai älypuhelin-näyttöä katselleet ovat kaivautuneet kammioistaan näkemään ympäristön moniulotteisuuden.

Katukuva täyttyy kolmiulotteiseen maailmaan palanneista Pokemon-pelaajista!

Mitä tästä opin?

Syksyllä kaikki aistit ja ulottuvuudet auki. Ainakin vielä ilman Pokemonia.

ps. Poistan sanavastostani sanan kiire. Kaikilla meillä on jokaisena päivänä 24 tuntia aikaa.

ps. Ihan jokaisena päivänä on myös aikaa syödä yhdessä!

Lue lisää ja kommentoi

Ensimmäiset 6. päivän bileet

Tänään laitoimme liikkeelle Syödään yhdessä -ilmiön. Meitä oli Teurastamolla noin 110 henkeä! Ilmiö lähti liikkeelle.

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0744

6.6. julkaistu ensimmäinen Syödään yhdessä -tutkimus näytti kiinnostavan mediaa. Sekä MTV3 että Hesari nostivat esiin sen, että vain puolet suomalaisista perheistä syö yhdessä päivittäin. Tärkeä tieto oli myös se, että kyläilykulttuuri on meillä heikentynyt.  Kotilieden blogisti  Himahella monen muun paikallaolijan tavoin kertoi tunnelmia tilaisuudesta. Pöydän kattajina Suomen ykkösbrändit, jotka  kutsuivat kaikki tahot mukaan Syödään yhdessä -ilmiötä luomaan. Yhdessä

 

Tiedote tässä. Tutkimustulokset graafeina tässä.

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0870

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0138Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0546

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0239Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0475

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0269Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0327

Syodaan_Yhdessa_060616_photo_Aino_Huovio-0810

Pizzaguy Tommi Tervanen osui aiheen ytimeen Syödään yhdessä-blogissaan.  Erityisesti minua innosti  tämä yli 2000 vuotta sitten lausuttu viisaus:

Epikuros

Nyt lähdemme tekemään ja keräämään tekoja, joilla lisätään yhdessä syömistä tässä maassa! Siitä syntyy paljon hyvää.

02022016SyödäänYhdessä sin

Lue lisää Syödään yhdessä -nettisivuilta ja seuraa ilmiötä Facebookissa.

 

Lue lisää ja kommentoi

Suomalainen juomakulttuuri – saako siitä tolkkua?

Olen aktiivisesti seurannut polveilevaa keskustelua, jota alkoholilain uudistuksen yhteydessä on käyty. Media on tuottanut materiaalia roppakaupalla. Hesari on näyttänyt tietä.

Olen yrittänyt luoda omaa kantaani  juomakulttuurimme tilasta.

Tänä viikonloppuna esitettiin taas kaksi uutta mielipidettä. En ryhdy referoimaan kaikkia juttuja, vaan peilaan näitä kahta mielipidettä pari kuukautta sitten (15.3.2016) tutkija Antti Maunun  tekemään yhteenvetoon juomakulttuuristamme.

Helena Petäistö

Toimittaja, Pariisin kirjeenvaihtaja, Suomen kasvo Ranskassa, Helena Petäistö  ei luota suomalaiseen juomasivistykseen. Hänen mukaansa olemme humalahakuista kansaa emmekä muuksi muutu:

Suomeen ei kannata yrittää tuoda eurooppalaista alkoholikulttuuria, kirjoitti Helena Petäistö Suomen Kuvalehdessä.

Juttu julkaistiin 26.5. Nettiversiota muokattiin virheiden takia 28.5. Lehtijuttuun virheet jäivät. Nettiversioon on korjattu suomalaisen oluen vahvuus, joka on vastoin juttua eurooppalaista laimeampaa – ei vahvempaa.  Artikkeliin on jälkikäteen myös korjattu,  että humalahakuista juomista esiintyy muuallakin Euroopassa kuin Suomessa. Olisihan se varsinainen ihme, jos tämä olisi vain suomalainen erityispiirre.

Helena Petäistö on ollut kauan poissa Suomesta eikä selvästikään ole tutustunut kehittyvään ja  monipuoliseen (esim. helsinkiläiseen)  ravintola- ja baaritarjontaan, sen omaleimaiseen puoleen ja  fuusiokeittiöömme.

MTV3 kysyi kuluttajilta alkoholilaista.  89% hyväksyi lain muutokset.

Tänään MTV3 julkaisi tekemänsä kuluttajatutkimuksen. Sen mukaan 89 prosenttia vastaajista hyväksyi  suunnitellun alkoholilain muutoksen. Vastustajia oli neljä prosenttia vastaajista. Suurin arvostelu kohdistui siihen, että 16-vuotias voisi tarjoilla ravintolassa. MTV3 kysely  täällä.

Alkoholitutkija Antti Maunu teki selvityksen suomalaisesta juomakulttuurista.

1458099637974

Lehdistötiedote ja  tutkimuksen yhteenveto ELO-säätiön sivuilla. 

”Me olemme maitokansaa. Meillä alkoholi ei kuulu arjen ruokailuun Etelä-Euroopan tavoin”, sanoo Maunu.

Siinä missä viiniköynnökset kasvavat Italiassa tai Ranskassa, on meidän lähiruokamme maito.  Maidon lisäksi juomakulttuurimme  historiallisesti ovat kuuluneet  kahvi, olut ja entisaikaan myös paloviina.

Antti Maunu listasi Suomen suurimmat alkoholingelmat

  • Humalan ylikorostunut rooli puheessa ja itseymmärryksessä
  • Käsitys kehittymättömästä, keskeneräisestä historiasta
  • Vahvat vastakkainasettelut juomiskeskusteluissa

NÄMÄ ESTÄVÄT RAKENTAVAN TOIMINNAN JUOMISEN HYÖTYJEN MAKSIMOIMISEKSI JA HAITTOJEN MINIMOIMISEKSI

* * *

Käsitys siitä, että ”eurooppalaiset olisivat parempia” on paitsi väärä, myös omaa kulttuuriamme ja historiaamme väheksyvä, josta on syytä päästä eroon. Vaikka yhä suurempi osa juo ruoan kanssa myös viiniä, joukko on edelleen pieni vähemmistö.

Maidon ja kahvin lisäksi olut on tärkeä osa suomalaista juomakulttuuria.

Suomalaiseen historiaan kuuluu, että alkoholi ei ole osa arkea.  Se pitää arkikäytön kohtuudessa. Alkoholi kuuluu meillä vapaa-aikaan. ”Pienjuomisen rinnalla harrastetaan bilejuomista ja kännäämistä”. Lisää tietoa täältä.

Yhteenvetona Maunun tutkimuksesta

Meillä on omaleimainen juomakulttuuri, jota turhaan arvotamme negatiivististi.

Juomakulttuuri on laaja kokonaisuus. Haittoihin ja saatavuuteen liittyvät asiat on pieni osa sitä.  Meillä keskustelu on pyörinyt vain sillä akselilla – ja vielä vastakkainasetellen.  On aika tehdä muutos!

IMG_3023Osaanko luoda kaiken muun viime kuukausien aikana lukemani jälkeen oman perustellun näkemykseni  ”suomalaisesta juomakulttuurista”, alkoholilaista  ja ajan ilmiöistä.

1. Kyllä, olen samaa mieltä Helena Petäistön kanssa: Meillä ei muun Euroopan tavoin juoda arjesssa viiniä. Totta myös se, että Suomessa  on humalahakuisia. Niitä humalahakuisia on jokaisessa maassa – Euroopassakin!  Suurimmalle osalle lasillinen tai pari on arjen nautinto. Se luo luxusta arkeen ja juhlaan juhlan tuntua, ruokahetkiin makunautintoja.

2. Kyllä, olen samaa mieltä Helena Petäistön kanssa. Julkiseen örvellykseen pitää suhtautua vakavasti. Se on häpeällinen teko.  Se saa kanssaihmiset häpeämään.

3. Kyllä, olen samaa mieltä MTV3 tutkimuksen enemmistön kanssa.  Hienoa, että pienpanimoiden vahvemmatkin oluet pääsevät kauppoihin. Toivottavasti hinta pysyy sellaisena, jotta myös pienpanimo saa kunnon katteet tuotteilleen ja nouseva olutkulttuurimme kehittyy ensisestään.

4.  Kyllä,  olen samaa mieltä alkoholitutkija Antti Maunun kanssa: Juomakulttuuri pitää nähdä laajempana kokonaisuutena. Hyödyt pitää maksimoida ja haitat minimoida. Ja molemmista pitää puhua!

Alkoholisimiin pitää puuttua ja selvittää syyt, mitkä saavat ihmisen käyttämään alkoholia väärin. Kyllä. Lapsia pitää suojella vanhemmilta, jotka ovat jatkuvassa humalassa, eivätkä huolehdi lapsistaan. Siihen pitää jokaisen kanssaihmisen puuttua. Ongelmaa ei pidä hyssytellä. Ongelman yksi rarkaisu on Reetta Rädyn Imagen kolumnissaan 23.3. esittämä ja hyvin perusteltu näkemys: sosiaalitanttojen pitää suojella meitä (siis heitä) viinan kiroilta. Itse olen sitä mieltä, että

Vähemmistön ongelma ei parane sillä, että kaikkien juoman saatavuutta heikennetään.

5. Kyllä. On hienoa, että ravintoloitten aukiolo laajenee ja ne kehittyvät paikkoina, joissa ihmiset tapaavat toisiaan. Jos yksinäisyys vähenee, alkoholin väärinkäyttökin voi  vähetä.

6. Kyllä. On tärkeää antaa oikeaa tietoa, jotta opimme  arvostamaan omaa juomakulttuuriamme. Hyvä että on erilaisia ammattilaisia – tekijöitä ja kirjoittajia –   vaikuttamassa  juomakulttuurimme kehittymiseen. Hienoa, jos opimme löytämään juomistamme makupareja ja elämyksiä, ja osaamme kertoa juomistamme ja kulttuuristamme kiinnostavasti.

Ruoka- ja juomakulttuuri yhdessä luovat makunautintoja arkeen ja juhlaan. Arjen luxusta.

7. Kyllä. Olen MTV3 päivän lähetyksen haastattelussa olleen henkilön kanssa samaa mieltä, että on hölmöläisten hommaa laittaa kesken kaupan aukioloajan riepuja oluthyllyn päälle. Resurssien tuhlausta. Näyttää tyhmältä.

8. Kyllä. Olen samaa mieltä, että on Viron lisääntyvään tuontiin piti puuttua. Siitä ei jäänyt verotuloja meille kenellekään.  Toivotaan, että uusi laki auttaa asiaa.

9. Kyllä.  On todella mukavaa, että typerät karsinat mukavista yleisötapahtumista poistuvat.

10. Kyllä. Olen ihan tyytyväinen, että viinit ovat Alkossa. Haluan päästä laajojen valikoimien äärelle ja saada hyvää opastusta, kun ostan viiniä, jota en ennestään tunne.

Nyt sain muodostettua oman mielipiteeni. Jokaisella olkoon omansa.

On hyvä aika keskustella suomalaisesta juomakulttuurista.  Laajalla skaalalla. Oikeilla argumenteilla.

Toinen toistemme mielipiteitä kunnioittaen.

Kippis!

 

Lue lisää ja kommentoi

Unelmia 2017 ja 2020

BOCUSE 11265395_967474676629869_1876893717488063738_n

Viime viikolla olimme  Budapestissä. Kannustimme Eero Vottosta ja Miikka Mannista maailman arvostetuimmassa kokkikilpailussa, Bocuse d’Orissa. Realistinen tavoite oli päästä kovatasoisessa Euroopan osakilpailussa kuuden sakkiin. Unelmana oli tulla kotiin Bocuse-patsaan kera. Tavoite toteutui. Unelma siirtyi tammikuun 2017 Lyonin maailmanmestaruuskisaan. Kun ensi pettymys oli nielty, totesimme yhdessä, että  kuudes sija oli todella hyvä sijoitus. 

 

 

Kohti Lyonia tammikuussa 2017

Eero ja Miikka

Miikka ja Eero hymyssä suin kohti Lyonia. Karhu auttaa.

”Lyoniin lähdemme haastajan asemasta erinomaisella mielellä ja tavoitteenamme on tietenkin korkein sijoitus”, sanoi Eero Vottonen.

Suomen 13. kerta

Suomelle tämä oli 13. osallistumiskerta. Itselleni tämä oli toinen vuosi. Takana Tukholma 2014 ja Lyon 2015.

Mikä oli juuri tässä kisassa parasta?

Olemme menneet eteenpäin. Listasin hyviä asioita.

  • Harjoittelu on ollut tiivistä ja systemaattista.
  • Kisatiimi tekee hyvää työtä. Ammattimaisuus kasvaa, sanovat pidempään mukanaolleet. Kiitos koko tiimi!
  • Viestintä toimi hyvin, kuvat ja viestit innostivat ja olivat ajan tasalla. Some lauloi. Kiitos viestintätiimi.
  • Mukanaolleet yhteistyökumppanit ottavat hyödyn satsauksestaan irti.  Seuraavaan kisaan kaikki mukaan!
  • Syntyi vahva yhteinen halu parantaa asioita, jotka eivät vielä ole kunnossa.
  • Suomen Unkarin suurlähetystön vastaanotto oli upea. Erityiskiitos suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula, joka tietää, että ruoka on matkailun valtti.

Yhdessä totesimme, että on vielä asioita, jotka vaativat hiomista, kun lähdemme kohti Lyonia.  Pekka Terävä kertoi tiedotteessa:

”Bocuse d’Orin taso on nykyään niin kova, että  pieninkin kivi on käännettävä, jotta täydellinen suoritus löytyy. Yksi pieni horjahdus voi tiputtaa sijoilta”, sanoo Terävä.

Suomen VIP-katsomossa vieraana suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula, Finnagoran johtaja Cita Högnabba-Lumikero, Kari Lumikero valokuvaamassa Suomen katsomoa. Isäntinä Seija K ja Liisa Niemi

 

Pekka Terävä

Bocuse d’Or Suomen presidentti Pekka Terävä on tuttu näky maailmanmestaruusareenoilla.

Se Unelma.

Tuoreeltaan kisan jälkeen ELO-säätiön hallituksessakin puhuttiin unelmista. Juhlavuosi 2017 alkaa Bocuse-kisalla Lyonissa. Sinne menemme voittamaan! Lyoniin hankimme parhaat taustavoimat.  Eero Vottonen on kokki, joka osaa tehdä maailman parasta ruokaa. Siitä homma ei jää kiinni.

Lyoniin menemme voittamaan!

Entä 2017  jälkeen?

Koko ELO-säätiön hallitus: Heikki Antolainen, Kasperi Saari, Rafaela Seppälä, Maria Planting, Ari Lahti, Lasse Lehtinen, Harri  Koskinen, Vesa Lehto,  Heikki Valkama, Pekka Terävä totesivat, että

Haluamme Bocuse d´Or Europan mestaruuskisat 2020 Suomeen. Sitä kohti.

Yhdessä!

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Ilolle tilaa

Lauantaiaamu ja kevään tuoksu sai minut muistamaan, miten kovasti  olen laiminlyönyt elämässäni asioita, joista oikeasti pidän ja joiden äärellä rentoudun: kirjoittaminen, sisustaminen ja puutarhanhoito. Päätin aloittaa viikonlopun kirjoittamalla, ja antaa itselleni luvan käyttää loppuviikonloppu puutarhan kimpussa.

Mikä piru saa minut, lähes 60-vuotiaan itsellisen ihmisen hakemaan lupaa sille, että saan tehdä mistä tykkään?

Löysin vastauksen. Se on velvollisuudentunto. Se taitaa olla vastakohta vapauden tunteelle.

Mikä mahtaa saada velvollisuuden tunteen puristamaan vapauden halun alleen? Täytyy olla niin, että velvollisuuksien täyttäminen tuottaa tyyydytystä. Aikaansaamisen ja onnistumisen iloa. Niin kauan kun tyydytys ja onnistumisen ilo on vallitseva tunne, on kaikki hyvin. Se on hyvä tunne se. Se lisää intoa tavata uusia ihmisiä ja halua tehdä paremmin.

Välillä käy niin, että työn ilo hupenee. Ehkä myös itse virittää itsensä aallonpituudelle, joka ottaa vastaan vain niitä signaaleja, jotka kertovat, että

 Tee paremmin. Yritä kovemmin. Ajattele skarpimmin.

Viime viikko oli juuri sellainen.  Tuli vastaan liian monta negatiivista ärsykettä, jotka pääsivät syvälle sisääni. Ei ollut varastossa vastalääkettä – ei itselle, ei työkavereille. Tuli unettomien öiden viikko.

IMG_3139

Pariisin Bristol-hotellin ikkunalautojen kukka-asetelma innotti oman pihan kesävalmisteluun.

Jos siinä vaiheessa ei osaa vaihtaa omaa aallonpituutta, ollaan menossa metsään.
Siis mitä tehdä?

Kirjoittaa asiat pois itsestä. Tehdä puutarhatöitä ja mennä metsään!

Niin näyttää taas elämä hyvältä. Ilolle tulee tilaa.

 

Lue lisää ja kommentoi

Häkellyttävän positiivista – osa 2

Valmistaudumme nyt kovalla tohinalla Vuoden Kokki 2016- ja Vuoden Tarjoilija 2016- kilpailuihin. Kilpailut käydään Gastro-messuilla 17.-18.3.  Kouluruokakilpailu käydään 16.3.  Gastro-messut ovat suomalaisen ruokakulttuurin juhlaa.

Gastro-messuilla tapaavat Kaikki!

Kirjoitin pari viikkoa sitten Gastroblogiin artikkelin. Häkellyttävän positiivista.

Viestini oli, että vanha valituksen virsi on peittymässä innostuksen, positiivisuuden uusien kokeilujen alle. Syitä on monia. Negatiivisuus alkaa väsyttää konkareita ja alan tekijöiksi on noussut myös uusia kasvoja.  Kokeilun kulttuuri nostaa päätään.

Juhlavuoden 2017 valmistelu tuo myös uutta intoa: 100-vuotisjuhlasta tehdään kaikkien aikojen ruokajuhla. Monta syytä nostaa malja ja syödä yhdessä.

Tunne positiivisuudesta sai vahvistusta viime viikolla.

Pohjoismaiden Keittiömestareiden yhdistyksen NKF:n järjestämässä mestaruuskilpailuissa Tanskan Herningissä  kilpailleet suomalaiset  voittivat kaksi kultaa ja yhden hopean. Hallitseva Vuoden Tarjoilija Saara Alander sai kultaa ja hallitseva Vuoden Kokki Ismo Sipeläinen tuli kotiin hopeamitalin kanssa.

Voimme hyvällä syyllä sanoa: 

Suomi – paras Pohjoismaista!


saara alander

Ensi viikon Vuoden Kokki 2016 – ja Vuoden Tarjoilija 2016 -kisasta tulee kiinnostava. Kisaamassa on Suomen terävin kärki. Kuka tahansa heistä voi voittaa. Onnea kaikille kisaajille!

Voittajat kilpailevat vuonna 2017 Pohjoismaisissa kisoissa, jotka pidetään Suomessa.


Suomi100 - logi

Suomi100-juhlavuoden teema on YHDESSÄ!

Alamme nyt valmistautua Suomi 100-juhlavuoteen. Koko ruoka-alan yhteisenä tavoitteena on lisätä jakamisen kulttuuria ja yhdessäsyömistä. Syödään yhdessä-tunnus on luotu!  Juhlavuodesta lisää tuota pikaa. Ensin hoidamme kisat kotiin.

 

KIPPIS syödään yhdessä - logo

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Tolkun ihmiset – tutkittua tietoa

Kun Sauli Niinistö nosti viime viikolla otsikoihin Tolkun ihmiset, en ollenkaan hämmästynyt. Teema sopii hänelle hyvin. Nousihan hän kirkkaaasti ykköseksi reilut kolme vuotta tekemässämme Suomen ensimmäisessä laajassa  Tolkku-tutkimuksessa  (Kuule Oy, Tripod Research Oy, 2012, n= 700), jossa ihmisiä pyydettiin nimeämään tolkullisimpia suomalaisia.

Tolkku-tutkimuksessa 2012 Sauli Niinistö oli Tolkun ihminen nro 1.

 

Niinistö

Samassa tutkimuksessa selvitettiin, miten ihmiset määrittelevät tolkun ja onko eri ihmisryhmillä käsitteen suhteen eroja. Tutkimuksessa suomalainen asenneilmasto näyttäytyi varsin suvaitsevaisena ja sallivana. Samasta työstä halutaan myöntää sama palkka, eikä ihmisiä haluta syrjiä sen enempää ihonvärin kuin seksuaalisen suuntautumisenkaan vuoksi.

Mitä tolkku ja tolkuttomuus suomalaisille tutkimuksen (2012) mukaan tarkoittaa?

  • Suomalaisten mielestä: Tolkku on järkeä ja kohtuutta.
  • Tolkku on suomalaisille tuttu asia, jonka perimmäisestä merkityksestä ollaan samaa mieltä.
  • Tolkku tarkoittaa monelle myös suhteellisuutta, asiallisuutta, reiluutta ja oikeudenmukaisuutta.
  • Tolkuttomuus liittyy useimmiten rahaan. Velaksi eläminen oman nautinnon vuoksi koetaan kaikkein tolkuttomammaksi.
  • Suomalaiset uskovat ahkeruuteen ja työntekoon, ja laiskuutta pidetään tolkuttomana.

Onko eri ihmisryhmillä eroja tolkku-käsitteen suhteen?

  • Eri sukupolvet ovat melko yksimielisiä tolkullisista ja tolkuttomista asioista ja ihmisistä.
  • Omaa ikäluokkaa pidetään aina tolkullisempana kuin seuraavia.
  • Miesten ja naisten mielipiteissä ei ole merkittäviä eroja
  • Suurimmat erot syntyivät, kun tulokset jaoteltiin poliittisen kannan mukaan. Punavihreän puoluekannan edustajat näyttäytyivät humanistisimpana ryhmänä. Perinteisen oikeiston kannattajien maailmankuva ei juurikaan poikkennut koko väestön maailmankuvasta. Perussuomalaiset erottuivat muutamissa kysymyksissä eniten keskiarvoista –  ainakin vuonna 2012.

Mistä on peräisin sana tolkku?

  • Tolkku-sana on peräisin venäjän kielen tolk-sanasta [толк], jolla on sama merkitys kuin suomen sanalla järki, äly, kohtuus tai ymmärrys. Se on ollut 1700-luvun lopusta lähtien suomen kielessä.

Raha ja oikeudenmukaisuus tolkun ytimessä

Syksyllä  2012 oli edellinen tolkku-keskustelun iso aalto.  Silloin pääaihe oli raha. 

Keskustelu kuntavaalivuonna lähti liikkeelle verotietojen julkistamisesta. Silloin tulivat esiin johtajien bonukset. Käytiin keskustelua siitä, miten monikertainen voi johtajan palkka olla verrattuna työntekijöihin.

Kysyttiin, onko tolkullista, jos johtajan palkka on 100-kertainen työntekijään verrattuna?

Tutkimukseemme perustuen kirjoitin Hallitusammattilaiset ry:n Boardview-lehteen aiheena tolkullista palkitsemista. 

Tänä talvena tolkku-keskustelun ytimessä ovat oikeudenmukaisuus ja itsekkyys.

Vuonna 2012 ulkomaalaisia ei nähty uhkana, vaan työvoimana. Ulkomaalaisia koskevissa asioissa pidettiin erittäin tolkullisena samanarvoisuutta ja samanpalkkaisuutta. Toisen ääripään maahanmuuttoon toi vuoden 2015 pakolaisvirta lieveilmiöineen.  Mielipiteet polarisoituivat ja molemmissa ääripäissä jyrisi.

Tässä tilanteessa alettiin pohtia, missä  menee  oikeudenmukaisuuden ja itsekkyyden rajat ja missä kultainen keskitie.

Tolkun ihmiset käyvät kultaista keskitietä

Iisalmen Sanomien toimittaja Jyri Paretskoi viitoitti 28.1.2016  kultaista keskitietä Tolkun ihmiset -kolumnissaan. Se nousi otsikoihin presidentti Niinistön ja Teemu Selänteen referoimana.

Teemu selänne

Nyt keskustelu on kaikkien huulilla. Pääset testaamaan Iltasanomien pikatestillä, oletko tolkun ihminen. Testaa! 11 kysymystä oli aseteltuna niin, että oli vaikea vastata muuta kuin kyllä ja saada tulos 11/11.

Mukana on myös äänestys:

Tarvitaanko nyky-Suomessa enemmän tolkkua! Kyllä, sanoo 93%!

Vastauksia oli annettu lähes 44 000 ja 93% on sitä mieltä,  että tarvitaan enemmän tolkkua! Eli 7% sanoo, että ei tarvita lisää tolkkua.

Miksi pakolaisista tuli tolkkukeskustelun aihe?

Tutkimuksen (2012) mukaan tolkuttomuus liittyy useimmiten rahaan ja oikeudenmukaisuuteen. Velaksi eläminen oman nautinnon vuoksi koetaan kaikkein tolkuttomammaksi. Suomalaiset uskovat ahkeruuteen ja työntekoon, ja laiskuutta pidetään tolkuttomana. On oletettavaa, että jos pakolaisia nähdään tulleen meille laiskottelemaan ja nautimaan luomastamme hyvinvoinnista, sitä pidetään tolkuttomana, vaikka tilanne ei olisikaan niin eikä varsinkaan sotaa pakoon lähteiden oma syy. Pidetäänhän laiskottelua ja toisen varoilla elämistä tolkuttomana teki sitä kuka tahansa. Selvää on, että tolkuttomuutta edustaa kaikki rikollisuus.

Tolkku ja minä

Olen aina kiinnostunut tolkkukäsitteestä. ”Pitäkää tolkku päässä” tai ”Onko tuossa tolkkua”, oli tärkeimmät kasvatusopit kotoa. Väitän, että tolkku opitaan kotoa.  Innostuimme asiasta yrityksessäni Kuule Oy:ssä ja tutkimme tolkkua, jotta saimme käsitteelle raamit. ET-lehti kirjoitti laajasti aiheesta näkökulmanaan huoli siitä että itsekkyys lisääntyy.

Onko tolkkua oli helppo valinta blogini nimeksi.

Loppuelämäni katson asioita näkökulmalla, onko niissä tolkkua.

”Tutkimus pursuaa herkullisia yksityiskohtia.  Oli kiinnostava kuulla, että tolkullisimpana jokapäiväistä alkoholin nauttimista piti 50-59-vuotiaiden ryhmä ja kansalaispalkkaa tolkullisena pitäviä oli eniten y-sukupolvessa eli 1980-1999 syntyneissä. Sen sijaan suuret ikäluokat näkivät sekä kansalaispalkan että subjektiivisen päivähoito-oikeuden tolkuttomina

*Seija Kurunmäki, Kuule Oy, kommentti tutkimustiedotteesta

Tolkun vaarat

Tolkku on nyt kovassa huudossa. Vastaansanojiakin löytyy. Pelätään, että tolkku tasapäistää ja estää innovatiiviset uudet näkemykset. Sen taakse mennään vanhoollisuutta puolustamaan. Voisiko ajatella, että kun joukossamme on riittävän paljon tolkun ihmisiä pitämässä taloutta ja muita isoja asioita kunnossa, mahtuu joukkoon uusia ensikuulemalta tolkuttomilta kuulostavia ajatuksia ja tekoja (tutkimusta!).  Sellaisia josta syntyy jotakin uutta ja ihmeellistä.

Tervetuloa te kaikki tolkuttomat!

Surullisinta on, jos ne 7%, jotka eivät halua lisää tolkkua (Iltasanomien tutkimus), käyttääkin energiansa tolkullisten aikaansaaman hyvän tuhoamiseen.

Siinä ei ole tolkkua!

Lue lisää ja kommentoi

Slow Food Suomessa

Myönnän heti. Ennen viime viikon Italian matkaani minulla oli Slow Foodista varsin kapea käsitys. Käsitykseni perustui sanaan Slow Food ja sen käännökseen hidas ruoka. Ajattelin, kuten moni muukin, sen tarkoittavan lähinnä Fast Foodin vastakohtaa, toki hyviä asioita eli ruoan äärelle pysähtymistä ja nautintoa. Slow Food -logon etana kertoo samaa hitauden tarinaa.

Slow food kuva

Olin kuitenkin pitänyt Slow Food -sanan pois ruokakäsitekarttaani sekoittamasta. Olinhan saanut mieleeni hyvään järjetykseen käsitteet lähiruoka, luomuruoka, Reilun kaupan ruoka ja villiruoka. Käsitteet ovat löytäneet paikkansa osana suomalaista ruokakulttuuria.

Viime viikon matka Italian Pollenzoon ja Gastoronomian yliopiston (josta käytetään edelleen myös nimeä Slow Food yliopisto) avasi käsitteen ja ideologian uuteen valoon.  Se innosti minut kaivamaan esiin tietoa siitä, miten Slow Food Suomessa makaa nyt vuonna 2016.

IMG_1882

IMG_2058

Kuvassa skoolaan  Gastronomian yliopiston rehtori herra Grimaldin kanssa. (Suomesta tässä opinahjossa on tutkinnon suorittanut tähän mennessä neljä henkilöä).  Yliopisto on tiiviissä yhteistyössä Slow Food -liikkeen ja Terra Madren (suom. Äiti Maa) kanssa. Tapasimme myös liikkeen kansainvälisen johtajan Paolo di Crocen, jonka innostus aiheeseen tarttui koko 10-henkiseen suomalaisseurueeseemme.

Suomeksi on kirjoitettu ainakin yksi Slow Food -kirja

Paras asiaa kokoava lähdeteos on vuonna 2013  ilmestynyt Marjo Uusikylän teos. Heti alkusivuilla hän kertoo Slow Foodin laajenman merkityksen.  Slow Food – hyvää puhdasta ja reilua ruokaa.

Slow Food on Italiassa syntynyt, nykyisin kansainvälinen yhdistys ja kansalaisliike, joka on ottanut tehtäväkseen suojella ruoan ja maanviljelyn monimuotoisuutta sekä maailman ruokakulttuuriperintöä.

Uusikylä on biologi, joka teki aiheesta 200-sivuisen tietokirjan. Se on ensimmäinen suomenkielinen kirja, joka  kertoo Slow Foodin toiminnasta, vaikuttavuudesta ja liikkeessä toimivista ihmisistä. Marjo Uusikylä halusi käsitellä aihetta myös kriittisesti ja  Slow Food-liikkeen ulkopuolelta ja ottaa mukaan myös liikettä kohtaan osoitettua kritiikkiä. Italiassa liikkumisen ja tutustumisen myötä hänen oma käsityksensä liikkeestä tuli koko ajan positiivisemmaksi, ja niinpä hän liittyi mukaan itsekin. Lue lisää Marjon ajatuksia TS Ruoka-haastattelusta. 

Kansainvälinen historia lyhyesti

Slow Food -liikkeen tarina alkoi yli neljännesvuosisata (vuonna 1986) sitten Italian kuulussa ruoka- ja viinimaakunnassa, Piemontessa. Liike perustettiin alunperin vastapainoksi vauhdikkaalle elämänmenolle, joka houkuttelee ihmisiä turvautumaan epäterveelliseen pikaruokaan. Tänään Slow Food on kansainvälinen yhdistys ja kansalaisliike, joka toimii jo noin 170 maassa.

Suomessa on ainakin 13 Slow Food paikallisyhdistystä

Slow Food -paikallisryhmistä käytetään sanaa convivium. Slow Food Finland ry perustettiin vuonna 1993.

Nyt paikaillisyhdistyksiä on nettitietojen mukaan 13, mutta täytyy asia tarkistaa vielä. Niitä on mm. Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä, Hangossa, Tammisaaressa, Kristiinankaupungissa, Oulussa, Pirkanmaalla, Sipoossa, Uudessakaupungissa ja Inkoossa.  Löytyipä listalta myös Slow Food Sapmi eli saamalaisten oma Slow Food -yhdistys. Monet Slow Food -aktiivit ovat vuosien aikana vierailleet Slow Foodin joka toinen vuosi Torinossa järjestettävässä Terra Madre-tapahtumassa ja innostuneet sen tunnelmasta.

Näkyvimmin Slow Food on esillä Slow Food Västernylandin järjestämillä Slow Food Festivaaleilla eli Fiskarsin lähiruokamarkkinoilla. Fiskarsin kylän ympärillä ja Raaseporissä on tiivis lähiruoka- ja slow food-yhteisö.  He määrittelevät työnsä Slow foodin parissa selkeästi.

SLOW FOOD VÄSTNYLAND ARBETAR FÖR SLOW FOODS PRINCIP OM GOD, REN OCH RÄTTVIS MAT.

Mitä opin Italiassa Slow Foodista?

Ymmärsin sen, mikä olikin selkeästi kerrottu Slow Foodin kansainvälisillä nettisivuilla: www.slowfood.com

Slow food on paitsi ruokaa,  se on arvo ja filosofia. Lisää terminologiasta.

The three tenets of Slow Food’s philosophy food and food production:

  • GOOD: a fresh and flavorsome seasonal diet that satisfies the senses and is part of our local culture;
  • CLEAN: food production and consumption that does not harm the environment, animal welfare or our health;
  • FAIR: accessible prices for consumers and fair conditions and pay for small-scale producers.

 Slow food -liike näkee itsensä myös kestävän kehityksen puolestapuhujana, joka tekee tekoja ilmastonmuutosta vastaan.

petizione_1600x430-1600x430

Slow Foodin tulevaisuus Suomessa?

Slow Food -käsite pitää sisällään monia ruokaan liittyviä hyviä asioita.  Slow Foodissa on tolkkua!

Siinä on paljon samaa kuin esimerkiksi lähiruoassa ja villiruoassa. Itse haluaisin laajentaa suomalaista käsitettä niin, että hyvä asia  jäisi sanan Slow varjoon.  Ovathan sanat maukas, puhdas ja reilu sanaa Slow kuvaavampia käsitteitä.

En myöskään ole innostunut siitä, että Slow Foodin varjossa aletaan mustamaalata muuta vastuullista ruoan tuontantomme, jota kuvataan eri käsittein.

Toisaalta voidaanko ajatella tilannetta, että emme juutukaan käsiteviidakkoon. Sen sijaan alamme tehdään työtä, jotta me suomalaiset entistä enemmän, jotta me

Syömme yhdessä ruokaa, joka on rakkaudella valmistettu, huolella ja reilulla tavalla viljellyistä tai luonnosta kerätyistä raaka-aineista. Luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen. Nauttien.

Näistä asioista tulemme keskustelemaan  ruoka-alan ja ruokamatkailuväen kesken vuonna 2016 ja 2017, kun valmistelemme suomalaisten yritysten ja yhteisöjen mahdollista osallistumista Terra Marde -tapahtumaan Torinoon syksyllä 2016.

Samalla tutkimme mahdollisuuksia kutsua maailman Slow Food -väki Suomeen. Se olisi mahdollista, jos saamme isännyyden eri maissa kiertävään Terra Madre Indigenous 2017 tapahtumaan eli  Terra Marde -kongressiin. Seuraava  järjestetään sopivasti  Suomen 100-vuotisjuhlavuonna, jolloin luonto ja ruoka ovat tärkeinä teemoinamme.

 

Lue lisää ja kommentoi