— Onko tolkkua?

Pohdintoja kestävyydestä

Viime viikolla olin Marttojen ja Kuluttajaliiton järjestämässä Elämmekö ruokakulplassa – seminaarissa. Oli upeaa huomata, että Martat ovat ottaneet härkää vai pitäisikö sanoa härkäpapua sarvista ja tekevät kestävästä  kehityksestä arkipäivää ja lisäävät suomalaisten ymmärrystä aiheesta.

Seminaaripäivän jälkeen Martat julkaisivat 6 vinkkiä parempaan ruokailuun.  Vinkit ovat hyvin käytännöllisiä ja helposti toteutettavissa jokaisessa suomalaisessa kodissa.

Marttojen kuusi vinkkiä!

1. Suosi lähellä tuotettuja kauden kasviksia.

2. Pidä ainakin pari kasvispäivää viikossa.

3. Korvaa riisi kotimaisella perunalla tai ohralla.

4. Valitse järvikalaa ja suosi kotimaista lihaa.

5. Hyödynnä kaikki ruokatarvikkeet äläkä heitä käyttökelpoista hukkaan.

6. Vaadi kaupaltasi sertifioituja tuotteita ja selkeitä tuotemerkintöjä hyllyihin.

Semiaarissa asiaa pohdittiin asiaa maailman mittakaavassa. Kiitos Martat!

Suomessa kaikki hyvin, entä maailmalla?

Kaisa Karttusen esittelemä kuva maailmanlaajuista ruokatilanteesta oli – pitää sanoa – lohduton.  Jos lämpötila nousee arvioidut 3 astetta vuoteen 2050 mennessä, on eteläisen pallonpuoliskon ja koko Afrikan maanviljelyalueet suurkesi osaksi pois käytöstä.

Kun ihmismäärä maapallolla kasvaa lähes 50%,  ruokaa ja viljelymaata pitäisi olla 50% enemmän.

Tämä huomioiden on ristiriitaista luottaa Arto O.Salosen esittämään täydelliseen ravintoratkaisuun. Paikallinen ja kasvispitoisempi pitää ruokavalion olla, mutta luonnonmukaisuus voi olla haasteellista, vaikka se haluttavalta kuulostaakin.

Vaikka me Suomessa voimme taata ruokamme riittävän lisäämällä luonnonmukaista tuotantoa, se lienee haasteellista koko maailmaa ruokittaessa.

Eikö pikemminkin tehokkaita kasvatusmenetelmiä pitäisi lisätä?

Ratkaisut ja valinnat eivät ole helppoja. Joutomaan hyödyntäminen on vain osa ratkaisua.

 On tärkeää pohtia, mitä on ne ravintoratkaisut, joilla maailman kasvava populaatio  saadaan ruokituksi.

Mikä on tapa, jolla vähenevän viljelymaan kunto ja sato pidetään kunnossa?

IMG_7064Kaisa Karttunen esitti huolensa.

”Missä on ne pöydät, joissa maailman yhteisistä ruoka-asioista puhutaan ja päätetään.”

Oikein innostuin pohtimaan tätä filosofista kuvaa.

Suomen kannalta.

Maailman kannalta.

Omalta kannaltani.

IMG_7062

Nyt on alkanut aika, jolloin asiasta oikeasti puhutaan. Emme voi kyllin arvostaa sitä,  että meillä Suomessa on puhdasta vettä.

Vesi – Suomen rikkaus nyt. Suomen rikkaus 2050, kun säästetään sitä.

Monissa skenaarioissa esitetään kaukainen vuosiluku 2050.
Itselle se vuosi tuli lähelle, kun pohdin tämän 2017 syntyneen ensimmäisen lapsenlapseni elämää.

Vuonna 2050 tyttären tyttäreni on 33-vuotias.

Minä olen silloin vähän yli 90 vuotias. Silloinen sukupolvi kysyy, mitä me teimme silloin kun tajusimme, mihin maailma on menossa. Silloin kun ei ollut vielä liian myöhäistä aloittaa tekoja.

Kiitos Martat. Lisäätte yhteistä tajua asiasta!

Lue lisää ja kommentoi

Ruokakulttuurin ja Rukiin Päivä

Tänään vietetään ensimmäistä kertaa  ruokakulttuurin päivää (alan aktiivien yhdessä virallistama, siis pätevä!),  joka on vielä historian ensimmäistä kertaa myös rukiin päivä.

Lue täältä, miksi tämä päivä sopii niin hyvin myös ruokakulttuurin päiväksi.

Minä sain nauttia Ensimmäisen Ruokakulttuurin ja Rukiin päivän lounasta ihan erityisellä tavalla!

Santahaminan Maapuolustukorkeakoulun Ravintola Ignatiuksessa.

Meitä odotti lounaspöytä Suomen lipun kera.

IMG_6702

Mitä söimme?

Silakkapihviä ja perunaporkkanamuusia sekä runsaasti ruisleipää!

IMG_6721

Leijona oli erikseen paistanut lämmintä ruislimppua niin Maanpuolustuskorkeakoulussa kuin monissa muissakin keittiössään ympäri Suomea.  Lämpimänä voin kera se maistui todella hyvältä.

Ruisleipä

Kenen kanssa?

Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen ruokahuollon palvelupäällikkö Marko Liikamaan, Leijona Cateringin keittiömestari Jaakko Sauvolan ja viestintäpäällikkö Tarja Österbergin sekä Ruotuväki-lehden toimittaja Alberto Politin kanssa.  Ravintola oli täynnä kadetteja ja kantahenkilökuntaa.

IMG_6717

admin-ajax

Mistä puhuimme?

Puoliksi italialainen, kohta kotiutuva varusmies, Ruotuväki-lehden toimittaja oli kovasti kiinnostunut siitä, miksi kansallisruoka oli saanut niin ison roolin Kalevalanpäivänä.

Leipää

Leijona Cateringin väki yhdessä ruokahuollosta vastaavan päällikön kanssa osasi hyvin  kertoa, miksi ruoka näyttelee  niin tärkeää osaa  varuskunnissa.

Koska istuimme pienellä porukalla, saimme helposti jälkiruokaa eli laskiaispullaa syödessä vaihdettua rooleja niin, että minä kyselin ja Alberto vastasi.

Mitä opin?

Ruoka on todella tärkeä osa varusmiesten elämää. Turvalliset kotiruoat ovat mieluisimpia. Erikoisruokavalioita on noin 5%:lla.

Sekä Italian että Suomen ruokakulttuuria tunteva Alberto näki Suomen ja Italian ruokakulttuurissa yhtenäisyyden. Olemme molemmat käytännöllistä ruokakansaa.

Suurin ero on siinä miten paljon aikaa olemme valmiita ruoalle antamaan.

Mikä olisi Alberton mielikansallisruoka?

Alberto ymmärsi hyvin, että suomalaiset ovat valinneet ruisleivän ja paistetut silakat suosikeikseen.

Arvatkaa, mikä on liikuntatieteitä opiskelemaan lähtevän oma mielikansallisruoka.

Se on maksalaatikko. Rusinoilla.

Sama mieliruoka kuin keittiömestari Jaakko Sauvolalla. On tolkkua.

Lue lisää ja kommentoi

Kalsarikännit

Sana Kalsarikänni on emojin julkaisemisen jälkeen ollut kovasti esillä. Suomi on sen avulla saanut oikein kansainvälistä huomiota.  Näkymisestä on iloittu.

Tänä aamuna päätin antaa itselleni päivän aikaa kehittää jotakin positiivista aiheesta Kalsarikännit.

En kuitenkaan ottanut asiaan tutustuakseni kalsarikännejä.

Tunnustan, etten ole asiantuntija. En ole  vielä koskaan ottanut kalsarikänniä sen virallisessa merkityksessä. Yksin. Sisällä.

Minusta kalsarikännissä ei ole mitään tolkkua.

emoji-kalsarikannit_f

Päivän mietittyäni keksin kolme positiivista asiaa.

  • Näkymätön ja hävettävä käyttäytyminen tehdään näkyväksi.  Ehkä se helpottaa puuttumista todelliseen ongelmakäyttöön.
  • Osataan nauraa itselle.
  • Annetaan muidenkin nauraa meille.

No. Onhan siitä tullut 100-vuotiaalle Suomelle ja sen hassulle KALSARIKÄNNI-sanalle näkyvyyttä. Se enkä lisää jollakin tasolla maamme kiinnostavuutta. Erityisesti, jos se pystytään liittämään Aki Kaurismäen  nerokkuuteen, joka  kestää jopa umpikännin palkintogaalassa.

Kalsarikännit

kalsarikannit26032016

Onko Kalsarikänni -viestinnän leviämisestä ilakoiminen positiivista?

Minusta ei ole.

  • Negatiivista on, että kalsarikännistä tehdään tällä viestinnällä normi.
  • Mielikuvan normalisointi lisää väärää mielikuvaa, että Suomi olisi täynnä ongelmakäyttäjiä.  (Suurin osa suomalaisista on ns. pienjuojia eivätkä harrasta  kalsarikännejä.)
  • Negatiivista on, että Kalsarikänni korostaa ja ihannoi yksin juomista eikä yhteisöllisyyttä. Siinä ei ole tolkkua.
  • Aika suuri osa niistä, jotka kovasti harrastavat kalsarikännejä, tunnetaan nimellä alkoholisti eli ongelmakäyttäjä.

Voiko kalsarikännistä tulla tanskalaisen hyggeilyn tavoin suomalaisten ihka oma matkailuvaltti?  

Sitä en usko!

Haluaisin kovasti nostaa esiin – vaikka emojin avulla  positiivisia ja yhteisöllisiä juomatilanteita – olkoon vaikka kunnon  känniin asti johtavia  -  metsässä, rannalla, veneessä, juhlissa, ravintolassa, kotona, upeissa tapahtumissä, joissa on hyvin järjestetyt ravintolapalvelut…

Kunhan tapahtuvat YHDESSÄ.

Lue lisää ja kommentoi

Minun ruisleipäni #minunruisleipäni

Meidän suomalaisten suhteessa ruisleipään on jotakin pysyvää ja samalla  jotakin, joka muuttuu suhteessa aikaan ja paikkaan. Niin minullakin.

188359-ruisleipa-600x400

Pohjalainen lapsuuteni (sateessa lakoavien) ruispeltojen keskellä tuo mieleen arkisen välipalan, leipäressun. Se oli 60-luvun hävikkiruokaa ja maistui aina vähän erilaiselta. Ohje täällä. 

Isän kanssa tehty automatka kirkonkylän leipomoon oli tärkeä riitti. Yksi lämmin ruisekaleipä hupeni sisarusjoukolta heti kotimatkalla.

70-luvun lopulla opiskelin Viikissä ja otin pääaineitteni rinnalle uutukaisen sivuaineen, viljateknologian. Sen kurssin käyneillä on erityinen suhde sekä toisiinsa että viljoihin, erityisesti kauraan ja rukiiseen.

Vaasan ruispalat-7403809CDA5AA28

80-luvulla tein töitä ensin Vaasanmyllyn ja sitten Vaasan Leipomoiden markkinoinnissa.  Pääsin maailmalle Suomen eniten viedyn ruokatuotteen, hapankorpun kanssa. 90-luvun alussa loimme yhden Suomen suosituimmista leivistä, Vaasan Ruispalat, jota parhaimmillaan leivottiin lähes 30 leipomossa.  Suomi siirtyi reikäleivästä ja limpusta palaleipään.

Silloin myös Painonvartijat suosittelivat ruisleipää – eikä karppaajista ollut tietoakaan.

90-luvulla suositeltiin laihduttajille ruisleipää ja näkkäriä

90-luvulla suomalainen pitkäaikainen ruistutkimus ja rukiin terveysvaikutukset nousivat maailmanmaineeseen. Koko mylly- ja leipomoteollisuus teki sen eteen ansiokasta yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa. Rukiin menekinedistämismatkat ja pöytäkeskustelut ruisprofessori Herman Adlercreutzin muistuttavat, miten tärkeää on ottaa hetkistä kiinni.

Voisinpa kertoa Herman Adlercreutzille  kansallisruokavalinnasta!

2000-luvulla en ollut enää työsuhteessa rukiiseen. Jäi enemmän aikaa tutkia ruisleipää kulttuurisena ilmiönä.

On herkullista kiertää kaupan leipäosastoilla löytöretkillä ja ravintolissa maistella heidän itse tekemiään erikoisleipiä, joita tarjoilijat ylpeänä esittelevät. Kun aikuiset lapseni tulevat kotiin, hyvä ruisleipä varmistaa, että on sopivaa pikaruokaa ja puheenaihetta niin urheilijalle, vegaanille kuin raskaana olevallekin. Oma ehdoton suosikkini on paahdettu ruisleipä kalakeiton kera.

nettikoko-ruisleipä-ja-kalakeitto-1280x666

Kun syyskesällä kävin kotona Pohjanmaalla, iloitsin, että vuokraviljelijän hoitamalla pellollamme kasvaa matalakorsista ruista, joka ei lakoa. Täytyypä seuraavan kerran kyläillessä äidille ehdottaa, josko tehtäisiin ja syötäisiin yhdessä leipäressua.

kansallisruoka_350

Berättelser på svenska här http://www.elo-saatio.fi/mitt-ragbrod

 

Lue lisää ja kommentoi

Kansalliskokemuksia kovassa seurassa

 Ruisleipä

Tänään julkaistiin kansallisruokaäänestyksen tulos. Suomen kansallisruoaksi valittiin ruisleipä. Nyt istun kotisohvalla ja suunnittelemme siipan kanssa kesälomaa. Huomaan, että ruisleipä pääsi hyvään seuraan.

188359-ruisleipa-600x400

Ahven ja Sibelius

Se vietetään kansallismaisemissa Kolin tienoilla, järven rannalla.  Sieltähän se Sibelius, kansallissäveltäjämme myös haki inspiraationsa.  Mukava suunnitella veneretkiä järvelle, onkimaan ahvenia, kansalliskaloja, ja savustaa niistä herkkua.

Laulujoutsen ja kielo

Siinä grillikatoksessa touhutessa on mukava katsella järvelle, jossa  laulujoutsen,  Suomen kansallislintu puolisoineen asustaa. Mökillä tykkään kattaa pöydän kauniisti ja käyttää luonnon kukkia. Kevään korvalla on  haen maljakkoon kieloja, Suomen kansalliskukkia. Keskikesällä tyydyn mustikanvarpuihin, joita kypsyvät mustikat koristavat.

Rauduskoivu, karhu ja Suomen pystykorva

Mustikanvarpujen kanssa samaan maljakkoon sopivat rauduskoivun,  Suomen kansallispuun oksat. Mustikkaretkiä rajoittaa se, että niillä tienoilla riistakameroiden mukaan on kovasti karhuja, Suomen kansalliselämiä. Marjametsään mennessä toivon, että minulla olisi mukana koira, vaikkapa suomen pystykorva, Suomen kansalliskoira.

Aleksis Kivi, Runeberg ja Eino Leino

Kesällä haluan muistuttaa mieleeni Suomen kansalliskirjailijan, Aleksis Kiven tuotantoa. Seitsemän veljestä olisi juuri sopiva makupala. Myös Runebergin, Suomen kansallisrunoiljan tuotanto on jäänyt unholaan. On aika etsiä alkuperäispainoksia divareista. Eino Leinon, toisen kansallisruonoilijaksi mainitun,  päivää vietetään 6.7.

Ihan omia aarteita etsimään

Kun on Suomi100-juhlavuosi, on hyvä tehdä jotakin poikkeuksellista. Voisi kerätä vaikka omia ihan uusia kansallisaarteita.

Minun aarteeni on rauhalliset hetket, joita voi viettää lasten, läheisten ja ystävien kesken. Syödään yhdessä hyvää ruokaa kera ruisleivän! Suomen kansallisruoan. Minulle kansallista jälkiruokaa on mustikkapiirakka kera kahvin tai maidon.

 

kansalliseläin karhu
kansallishevonen suomenhevonen
kansallishyönteinen seitsenpistepirkko
kansalliskala ahven
kansalliskukka kielo
kansalliskivi graniitti
kansalliskoira suomenpystykorva
kansallislintu laulujoutsen
kansallispuu rauduskoivu

 

kansallissäveltäjä Jean Sibelius
kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg
(joskus myös Eino Leino]
kansallisfilosofi J. V. Snellman
kansalliskirjailija Aleksis Kivi
Lue lisää ja kommentoi

Kansallisruoat kotitestissä, osat 2-12

Kirjoitin 9.10. blogin, jossa lupasin tänä vuonna testata kaikki 12 kansallisruokaehdokasta. Ensimmäiseen testiin valitsin kalakeiton. Luvattu blogi jäi muista aarteista tekemättä.  Kommentoin niiden kotitestejä vain facebookin sivuilla.

Nyt kun tämä vuosi on hupenemassa, on aika siirtää kokemukset Onko tolkkua -blogiin, jotta ei jää tämän vuoden lupauksia toteuttamatta.

kansallisruoka_350

Kerronpa tämän vuoden ruokakokemuksistani ruoka-aarre kerrallaan. Järjestys on sama kuin aarteitten esittelyjärjestys, jonka mukaan niitä vuonna 2017 esitellään kuukauden tuotteina.

Pitsa

Teen pitsaa itse hyvin harvoin. Aika ajoin iskee suorastaan pizzahimo. Silloin menemme miehen kanssa pizzalle (en osaa käyttää muotoa pitsa) läheisen ostarin takuuvarmaan pizzeriaan. Otan pizzan kanssa aina pienen oluen.

Kun nyt heti joulun jälkeen tein kinkun rippeistä pitsaa, ilahduin taas, miten hyvin siihen saa upotettua ylijäämäruokaa. Siinä meni kinkut ja juustot. Ja hyvää oli. Se sopii hyvin tammikuun tuotteeksi.

img_6136

Hernekeitto

Hernekeittoa en ole tehnyt itse tänä vuonna. Ei edes kinkun jämät innostaneet siihen, että alkaisin liottaa herneitä. Takuuvarma on Jalostajan hernekeitto, jota on aina kaapissa.  Sitä perheessä muutama kerta tänä vuonnakin tehtiin lounaaksi.  Hernekeittoa on helppoa tehdä tapahtumiin isoja määriä. Ei ihme, että se on niin suosittu kouluruokana, toritapahtumissa ja  armeijassa. Se maistuu näkkileivän ja ruisleivän kera. Erityisesti ulkona. Helmikuu on hernekeiton kuukausi.

Oma mukava hernekeittokokemus oli, kun marraskuussa pistäydyin yllätysvierailulla  tyttären luona. Hänen kanssaan syötiin lounaaksi kasvishernekeittoa.

img_5748

Ruisleipä

Ruisleipä on ollut osa elämääni koko työelämäni ajan. Opiskelin viljateknologiaa. Tein 15 vuotta työtä ruisleivän kanssa. Seuraan ruisleivästä käytävää keskustelua ja tutkimusta.

Meillä on joka päivä ruisleipää kotimme leipäkorissa tarjolla. Mielileipä vaihtelee: Vaasan, Fazer, Ullan Pakari jne. Onneksi miehelle sopii syödä ruisleivän alapuoli, koska minä otan aina yläpuolen, jos pääsen valikoimaan. Hapankorppuihin on tullut suorastaan himo.  Maaliskuu on ruisleivän kuukausi.

 

img_5430

 

Mämmi

Kansallisruokaraadin jäsenenä tein ylistyspuheen mämmistä.  Voisin liittää sen tähän. Siinä on olennaisin. Ostan tuopposen mämmiä aina pääsiäiseksi. Sen enempää ei meillä sitä kulu. Vielä en ole mämmiä itse tehnyt, vaikka muistan, että lapsuuden kodissa sitä tehtiin.  Ensi vuonna aion sitä tehdä ainakin 6.4. kun on mämmien yö.

Kalakeitto

Kalakeitosta tein jo blogin. Se on täällä.  Innostun aina,  kun saan uudenlaisen kalakeiton onnistumaan hyvin. Myös Bouillabaisse on suuri suosikkini. Kas. Nyt huomasin, että siitäkin olen jo kirjoittanut keväällä 2015. Toukokuu on kalakeiton kuukausi, vaikka tiedämme, että sesonkikalaa riittää kaikille kuukausille.

img_5203

Viili

Harva tietää, että viili on suomalainen erikoisuus. Se on minulle suuri ihastus. Kun aika ajoin haluan tarkistella painoani, otan viilikuurin. Viili ja makeuttamattomat marjat ovat jogurttia kevyempi vaihtoehto. Oli ihastuttavaa seurata, kun Finnjävelissä viilitettiin (kyllä: verbi viilittää on olemassa :-)  maidosta viiliä petrimaljoihin.

img_2945

Karjalanpiirakka

Haluaisin oppia tekemään itse hyviä karjalanpiirakoita. Sen voisi ottaa ensi vuoden ohjelmaan. Työpaikkapalavereihin ostan aina Vuoksen pikkupiirakoita. Ne ovat varsin hyviä myös kylmänä. Kun olemme kesälomalla nautimme, maailman parhaita karjalanpiirakoita Parppein pirtillä Ilomantsissa.

Kun kansallisruokaraati kokoontui Finnjävelissä, pääsimme maistamaan tuunattua karjalanpiirakkaa.

7ec83f6b-c69d-413e-a3f3-4e743c5b8798

Mustikkapiirakka

Tykkään leipoa pullaa. Mustikkapiirakan teen mieluusti pullataikinaan. Se on hyvää.  Valmiit kaura -ja ruistaikinat ovat myös varsin kelpoja käyttää. Ensi vuonna on kansallinen mustikkapiirakkapäivä 6.8.2017 ja elokuu on mustikkapiirakan kuukausi.

img_5390

Paistetut muikut/silakat kera muusin

Meillä syödään usein paistettua kalaa kera muusin. Usein se on lohta tai kuhaa. Muikkuja tai silakoita paistelen harvoin. Niitä ostan valmiina annoksina kesätapahtumissa. Niissä joka toinen kerta saa hyvää ja tuoretta muikkua, ja joka toinen kerta ei saa. Äänestyksen aikana saimme vapaa-ajan kalastajilta viestejä, että listalla pitäisi olla myös Suomen kansalliskala: Ahven. Se voidaan varmaan jälkikäteen liittää tähän ruokalajiin. Kyllä paistettu tai savustettu ahven on ihan omaa luokkaansa.

831851-ahvenet-630x530

Karjalanpaisti

Karjalanpaistia tai muitakin pitkään hauduttuja lihapatoja teen aina kun on iso porukka tulossa kylään. Se maistuu hyvin, kun siinä on monipuolisesti erilaisia lihan osia. Myös hirven lihasta teen usein karjalanpaistia. Siinä saa riistan maun esiin.

img_5253

Graavi kala

Suomi on tunnettu hyvästä kalasta. Graavia siikaa ja lohta syödään meillä eniten jouluna.  Niin tänäkin jouluna, joskin raskaanaolevien vieraiden takia päähuomio oli kypsässä kalassa.  Ihme kyllä, sushin ystävä en kuitenkaan ole – en tiedä miksi, ehkä riisin ja raa’an kalan yhdistelmä ei viehätä.

img_5730

Maksalaatikko

Maksalaatikko on edelleen Suomen eniten myyty eines. Eikä ihme. Se on vähän hankala tehdä itse. Kun pitkästä aikaa sitä kokeilin, huomasin että kyllä on Saarioisen maksalaatikko parempaa. Oli mielenkiintoista perehtyä siihen, miten hassu on maksalaatikon raaka-ainekoostumus: maksaa, rusinoita, siirappia, riisipuuroa ja sipulia.

img_5284

 

 Mitä kansallisruokaprojekti opetti?

Projekti opetti näkemään ruokien taakse ja ymmärtämään miksi juuri nämä tuotteet ovat tulleet Suomessa suosituksi ja tulivat vielä 2016 kansan valitsemiksi ruoka-aarteiksi. Taustatietoa täältä. 

50 000 suomalaista sanoi mielipiteensä. Sen perusteella julkistetaan kansallisruoka 19.1.2017.

Joku näistä kahdestatoista on Suomen kansallisruoka, jonka Suomen kansa on valinnut.

Kansa ei voi olla väärässä, vaikka jokaisella yksilöllä on oma arvokas mielipiteensä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

———

Kirjoitin 9.10. blogin, jossa lupasin tänä vuonna testata kaikki 12 kansallisruokaehdokasta. Ensimmäiseen testiin valitsin kalakeiton. Se sai kotiarvioissa oikein hyvät arvioit. Nyt on vuosi hupenemassa. Moni ruokakokeilu on tehty, vaan ei ole tolkku-blogiin siirretty.  Teen sen nyt, jotta ei jää tämän vuoden lupauksia toteuttamatta.

kansallisruoka_350

 

Kerron tämän vuoden kokemuksista ruoka-aarre kerrallaan.

Pitsa
Teen pitsaa itse hyvin harvoin. Aika ajoin iskee suorastaan pizzahimo. Silloin menemme silloin miehen kanssa pizzalle (en osaa käyttää muotoa pitsa) läheisen ostarin takuuvarmaan pizzeriaan. Otan pizzan kanssa aina pienen oluen.

Kun nyt joulun jälkeen tein kinkun rippeistä pitsaa, ilahduin, miten hyvin siihen saa upotettua ylijäämäruokaa. Siinä meni kinkut ja juustot. Ja hyvää oli.

7468664c-7fb5-4d68-b009-98271e8b4513

Hernekeitto

Hernekeittoa ole tehnyt itse tänä vuonna. Ei edes kinkun jämät innostaneet siihe, että alkaisin liottaa herneitä. Takuuvarma on Jalostajan hernekeitto. Sitä perheessä muutama kerta tänä vuonna tehtiin. Se on helppoa tehdä isoja määriä ja se on hyvää ruisleivän kanssa. Ei ihme, että se on niin suosittu kouluruokana, toritapahtumissa ja  armeijassa. Helmikuu on hernekeiton kuukausi.

Ruisleipä

Ruisleipä on ollut tärkeä osa työelämääni. Opiskelin viljateknologiaa. Tein 15 vuotta työtä ruisleivän kanssa. Tätä nykyä syön sitä joka päivä ja ruisleipää on leipäkorissa aina tarjolla. Tiedän, mitä ruisleipää kukakin kolmesta lapsestani kaipaa kun tulee kotiin käymään. Mielileipä vaihtelee: Vaasan, Fazer, Ullan Pakari jne. Onneksi miehelle sopii ottaa alapuoli, koska minä otan aina yläpuolen, kun pääsen ensin valikoimaan. Hapankorppuihin on tullut suorastaan himo.  Maaliskuun on ruisleivän kuukausi.

Mämmi

Kansallisruokaraadin jäsenenä tein ylistyspuheen mämmistä.  Voisin liittää sen tähän. Siinä on olennaisin. Ostan aina tuopposen mämmiä pääsiäiseksi. Vielä en ole sitä itse tehnyt. Ensi vuonna aion sitä tehdä ainakin 6.4. kun on mämmien yö.

Kalakeitto

Kalakeitosta tein jo blogin. Se on täällä.  Innostun aina,  kun saan uudenlaisen kalakeiton onnistumaan hyvin. Myös Boillabaisse on suuri suosikkini. Kas. Nyt huomasin, että siitäkin olen jo kirjoittanut.

Viili

Harva tietää, että viili on suomalainen erikoisuus. Se on minulle suuri ihastus. Kun aika ajoin haluan tarkistella painoani, otan viilikuurin. Viili ja makeuttamattomat marjat ovat jogurttia kevyempi vaihtoehto. Oli ihastuttavaa seurata, kun Finjävelissä tekivät viiliä petrimaljoihin.

Karjalanpiirakka

Haluaisin oppia tekemään itse hyviä karjalanpiirakoita. Sen voisi ottaa ensi vuoden ohjelmaan. Työpaikkapalavereihin ostan aina Vuoksen pikkupiirakoita. Ne ovat varsin hyviä myös kylmänä. Kun olemme kesälomalla nautimme, maailman parhaita karjalanpiirakoita Parppein pirtillä Ilomantsissa.

Mustikkapiirakka

Tykkään leipoa pullaa. Mustikkapiirakan teen mieluusti pullataikinaan. Se on hyvää.  Valmiit kaura -ja ruistaikinat ovat myös varsin hyviä.

Paistetut muikut/silakat kera muusin

Meillä syödään usein paistettua kalaa kera muusin. Muikkuja tai silakoita paistelen harvoin. Niitä ostan usein kesätapahtumista. Niissä joka toinen kerta saa hyvää ja tuoretta muikkua, ja joka toinen kerta ei saa. Äänestyksen aikana saimme vapaa-ajan kalastajilta viestejä, että listalla pitäisi olla myös Suomen kansalliskala: Ahven. Se voidaan varmaan jälkikäteen liittää tähän ruokalajiin. Kyllä paistettu tai savustetu ahven on ihan omaa luokkaansa.

Karjalanpaisti

Karjalanpaistia tai sen sukulaista, pitkään hauduttua lihapataa teen aina kun on iso porukka tulossa kylään. Se maistuu hyvin, kun siinä on monipuolisesti erilaisia lihan osia. Myös hirven lihasta teen usein ”karjalanpaistia”. Siinä saa riistan maun esiin.

Graavi kala

Suomi on tunnettu hyvästä kalasta. Graavia siikaa ja lohta syödään meillä eniten jouluna.  Niin tänänkin jouluna, joskin raskaanaolevien vieraiden takia päähuomio oli kypsässä kalassa.  Sushin ystävä en kuitenkaan ole.  Sushia meillä syödään, kun nuoriso hakee sitä hyväksi tunnetusta sushibaareista

Maksalaatikko

Maksalaatikko on edelleen Suomen eniten myyty eines. Eikä ihme. Pitkästä aikaa tein sitä itse. Kyllä on Saarioisen maksalaatikko parempaa. Oli mielenkiintoista perhehtyä siihen, miten hassu on maksalaatikon raaka-ainekoostumus: maksaa, rusinoita, siirappia, riisipuuroa ja sipulia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää ja kommentoi

Ei mulla muuta

Sosiaalisessa mediassa – instassa ja twitterissä – näen aika ajoin tuttavien ja ystävien nasevia postauksia, jossa on pysättävä ja paljon kertova kuva ja teksti.

Ei mulla muuta.

Niinä hetkinä toivon, että osaisin samalla tavalla pysähtyä tärkeiden hetkien ääreen ja dokumentoida ne yhdellä kuvalla tai lauseella.

Nyt marraskuussa on niin pimeää ja synkkää, että tekee mieli vain hyggeillä.

Ei mulla muuta.

 

img_5738

 

Lue lisää ja kommentoi

Tähtihetkiä ELO-gaalassa

Perjantai-illan vuoden 2016 ELO-gaala on vielä nyt  sunnuntaiaamuna tuoreessa muistissa.
Toivon,  että olo vierailla on yhtä hyvä kuin meillä järjestäjillä.

On aika kiittää!

Kiitos teille kaikille vieraille. Heti sisääntulessa ihmisillä oli hymy huulilla ja ilmassa oli odotuksen tunnelma.

30556412521_0432bc9beb_zVielä ennen tätä gaalaa olin valmis sanomaan, että gaalojen aika on ohi.  Nyt täytyy tunnustaa:

Ei ole gaalojen aika ohi. Niissä on tolkkua, jos ei niuhoteta!

ELO-säätiön gaalan naruja piti käsissään Moila Ant-Wuorinen. Elokuvateeman ideaattori oli Sini Garam. He saivat muun tiimin flow-fiilikseen mukaan. Kiitos!

30608055906_624665253c_z

ELO-gaala on tunnettu ruoasta, joka mykistää. Gaala esittelee myös ruoka- ja juomakulttuurin uusia tuulia.

Ruoka ei pettänyt tänäkään vuonna. Olihan se maailman parhaiden kokkien valmistamaa! Kiitos teille jokaiselle!

30607814176_2358a1d7a0_z

 

30644101315_9f46ca9ec8_z30607936876_84431877b4_z

Viinit oli valinnut huippuammattilainen, Vuoden Tarjoilija 2016 ja Vuoden Sommelier 216 Taneli Lehtonen. Hän myös kertoi yhdessä Torresin kanssa jokaisen viinin tarinan.

Vieraitten viihtymisestä vastasi Ravintolakoulu Perhon ja Stadia Ammattiopiston väki opettajineen. Todella hyvää työtä. Ilman teitä ei olisi gaalaa!

perho

Ei ole epäilystäkään siitä, mikä oli illan kokokohta!

Se oli hetki, kun paljastettiin ruokakulttuuritekopalkinnot ja ensimmäisen Lentävän Lautasen sai Heikki Hurstin Vähävaraisten jouluateria! Kun Hursti nousi lavalle, koko 200-päinen juhlaväki nousi ylös kunnioitustaan osoittamaan!

Koko sali nousi seisomaan kun Heikki Hursti ja Vähävaraisten Jouluateria mainittiin!

Sali kyynelehti kiitospuheen ajan. Heikki Hurstin työn jatkaja Sini Hursti oli myös paikalla!

30000629063_2183cefbc3_zJaettiin myös kaksi muuta palkintoa tärkeille ruokakulttuuriteoille. Vuosittaiset palkittavat valitsee ELO-säätiön hallitus.

Pienpanimoliitto sai palkinnon suomalaisen olutkulttuurin eteenpäin viemisestä ja Kotipellon puutarha palkittiin kokkien suosimista huipputuotteista.  Palkitut ja perustelut täällä.

30000613383_26f43fb544_z

On upeaa tehdä tätä työtä huippuammattilaisten kanssa. Saimme tänä vuonna mukaan tapahtumajärjestäjä Messuan ja Kolmiopalvelun sekä Royal Ravintoloitten Juri Uvannon ja Markku Halosen. He pysyivät näkymättöminä, mutta näkyivät! KIITOS!

ELO-säätiön toiminnan ja ELO-gaalan mahdollistajia ovat säätiön ja gaalan tukijat. Ilman ruoka-,  juoma- ja kattausalan yrityksiä ja vapaaehtoisia  ei tämä olisi mahdollista. Kiitos teille. Olette edelläkävijöitä kaikki!

Raivaatte tietä sille, että Suomi tunnetaan ruokakulttuuristaan myös  maailmalla!

30344299490_97d69fa2c0_z

Koko ilta oli kuin pala Tähdet, tähdet -ohjelmasta.

Kiitos Mikko Leppilampi. Ammattilainen omalla alallaan. Laulu ”Sinun silmiesi tähden” jäi soimaan vieraiden korviin.

Ensi vuonna gaalaa vietetään 27.10.2017 Vanhalla Ylioppilastalolla Suomi 100 -tunnelmissa.

Tämä vuosi antoi viitteitä, mitä tuleman pitää! Varaa paikkasi ajoissa!

KIITOS TEILLE KAIKILLE! OLETTE HUIKEITA!

30344369030_2bb7c53459_z

Lue lisää ja kommentoi

Kansallisruoat kotitestissä, osa 1. Kalakeitto

Viime viikolla julkistettu Kansallisruokakilpailu on innostanut ihmisiä Suomessa. Sisu-Radion mukaan valinta innostaa myös Ruotsissa asuvia suomalaisia.

Jo ensimmäisenä  äänestyspäivänä (3.10.) saatiin netin kautta kasaan tuhansia ääniä. Viikon saalis oli lähes 10 000 ääntä.

Olen yksi raadin jäsenistä ja järjestävän tahon edustaja. Erityisen iloinen olen siitä, että loimme myös postikorttiäänestysmahdollisuuden. Kortteja on viikon aikana tullut yhteensä satakunta. Ne ovat todella innostavia.

img_5202

Mediassa kansallisruoka on hyvin esillä ja keskustelu käy vilkkaana.

Meille on tullut puheluita ja sähköposteja erityisesti heiltä, jotka harmittelevat, että oma ehdokas ei ole 12 finaaliehdokkaan listalla. (ps.1. Minunkaan ehdokkaani,  kaalilaatikko puolukoilla, ei saanut riittävästi ääniä, jotta olisi päässyt kärkikahinoihin. Pääsin harmituksesta nopeasti yli :-).

Alueellisten perinneruokien puuttuminen listalta on myös puhuttanut. Samoin se, että  muualta tullut pizza (pitsa) on ottanut paikan aarteidemme eli ehdokkaiden kartalla.

Vaikka jouduimme jättämään tasapuolisuuden vuoksi kaikki selkeästi paikalliset tuotteet listalta pois, toivomme, että  äänestys lisää ymmärrystä alueellisten ruokakulttuuriemme erityispiirteistä (poronkäristys, kalakukko, mustamakkara,  klimppisoppa.  rössypottu, Lemin särä jne). Kansallisruoan äänestys saattaa innostaa myös maakuntaruokien äänestykseen.

12 asiantuntijasta koostuva raati kävi jokaisen kuluttajaäänestyksessä kärkeen pääseen ehdokkaan tarkkaan läpi pohtien, miten erityinen sen asema on suomalaisessa ruokakulttuurissa – myös tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

raati

Kuuntelimme 10 000 suomalaisen ääntä, jotta 12 ruoan listaan saatiin kansan oma ääni!

Kansallisruoan ympärillä käyty monipuolinen keskustelu kertoo, että suhtaudumme ruokaan vakavasti ja se on tärkeä osa identiteettiämme.  Se kertoo myös, että ei ole yhtä totuutta ja asioita tulee katsoa monelta kannalta. Jokaisen mielipide on totta, ainakin hänelle itselleen.  Nyt haetaan suomalaisen enemmistön mielipidettä. Samalla haetaan ruokaa, jonka myös laaja-alainen asiantuntijaraati näkee Suomea monipuolisesti kuvaavaksi kansallisruoaksi.  Aiheen ympärillä käyty keskustelu analysoidaan.

Ratkaisu syntyy syksyn aikana ja julkaistaan 19.1.2017.

12 EHDOKASTA  KANSALLISRUOAKSI (SESONKIJÄRJESTYKSESSÄ, lisäykset omiani)  

1• Pitsa (paistetaan kuten piirakat, kinkun jämistä kotona tehtynä)
2• Hernekeitto (hiihtolenkkien ja laskiaisen kunniaksi, lihalla tai ilman)
3• Ruisleipä (mm. retkieväs ja ihan kaikkiin aikoihin sopiva herkku)
4• Mämmi (pääsiäisenä perinteitä, jospa kokeilen tehdä
sitäkin itse)
5• Kalakeitto (sesongin versio, villikalaa ja joukkoon
villiyrttejä?)
6• Viili (kera marjojen ja talkkunan)
7• Karjalanpiirakka (Suomessa matkaaville vieraillekin, niitä aitoja,
kun vain olisi paremmin saatavissa)
8• Mustikkapiirakka (leivotaan yhdessä perheen kanssa, kun mustikat
ovat kypsiä, myös muut piirakat maistuvat)
9• Paistetut muikut/silakat perunoilla (perunat parhaimmilaan, myös
muusiksi, silakkamarkkoinoiden ja pyynnin aikaan)
10.• Karjalanpaisti (riista- ja teurastusaika, kasvissyöjille härkistä ja
nyhtökauraa, lisukkeena juureksia)
11.• Graavi kala (pyhäinpäivän herkku, isänpäivän pöytiin ja joulun
valmisteluun)
12. Maksalaatikko (monille yksi joululaatikoista, osa suomalaista
joululaatikkoperinnettä, ohraisena parasta)

Päätin ottaa kansalliset ruoka-aarteet kotitestiin.
Teen joka viikko vähintään yhden tuotteen listalta. 

Seuraavina viikkoina ja viikonloppuina valmistan jokaisen alusta loppuun pohtien omaa suhdettani näihin ruokiin ja niiden valmistukseen.

Yritän saada vielä kotiimme vieraan syömään ruokaa yhdessä minun ja mieheni kanssa.  Tai voinhan tehdä näitä myös työpaikan keittiössä.

Tänä sunnunaina valmistin kalakeiton.

Kaupassa käydessäni en ollut suunnittelut, mitä kirjolohesta valmistamme. Vasta testi-idean keksittyäni tarkistin jääkaapista muutkin ainekset.

Hyvä: meillä oli tilliä.  Keitto on pelastettu!

(ps1. Huomasin, että olin harmistunut, että kansallisruoka-äänestyskuvassa oli keitto ilman tilliä :-) No, makuasioista ei sovi kiistellä.

243083-kalakeitto

Luin raadin jäsenen Kim Palhusin ylistyspuheen kalakeitolle.  Hän sanoi näin:

”Kalakeitossa käytetään ainoastaan suomalaiselle keittiölle tunnusomaisia mausteita; laakerinlehti, maustepippuri ja äsken mainittu tilli.” 

Googlasin keiton, koska kiinnosti, minkä kalakeiton kokkaaja netistä  ensin kohtaa. Valion, K-ruoka-palvelun ja Maku.fi-sivujen kermaisten keittojen reseptit nousivat kärkeen.

Tarkistin ostamani kalan alkuperän. Se oli viljelty kirjolohi Ahvenanmaalta. Kermaa oli kotona vain vähän, mutta sulatejuustoa oli jäänyt viime viikon ruoasta, joten näitä kahta yhdistämällä sain sopivan kermaisuuden. Reseptissä mausteena oli MAUSTEpippuri. Laitoin ohjeen  mukaan 4 maustepippuria kokonaisina. Se kannatti.

img_5203

Kalakeiton kanssa ruisleipää ja hapankorppua!

En ole varma teenkö vielä erikseen ruisleipäblogin, mutta sen jo nyt sanon, että ilman ruisleipää ei kalakeittoa voi syödä.

Ruokajuomaksi pohdin valkoviiiniä tai olutta, mutta huomasin, että keittoruoka on hyvää myös ilman niitä.  Jäin pohtimaan, mikä olut olisi tälle keitolle sopiva.

img_5205Jatkan tätä blogia, kun olemme saaneet vieraita ja syöneet yhdessä. Poika tyttöystävineen tulee illansuussa kylään.

Haluan keskustella nuoren parin kanssa syvällisesti siitä, miten he ovat ruokaidentiteettinsä rakentaneet (molempien sukujuuret tuntien) ja mitä kansallisruoka tarkoittaa heille ja mitä he maailmalla matkatessaan tai kansainvälisiä vieraita saadessaan Suomen ruoasta kertovat.

Se on minulle paitsi ammatillisesti kiinnostava, mutta myös henkilökohtainen asia. Millaisen ruokaperinnön olen lapsilleni välittänyt?

Näkeeköhän nuoripari kansallisruoka-äänestyksessä olevan tolkkua?

Kiinnostavaa.

Lue lisää ja kommentoi

Slow met wild 30.9. Fiskars


img_5110

Kun eilen, sateisena syyskuun viimeisenä päivänä, ajelin Fiskarsiin, tuli jo matkalla hyvä olo.  Tiesin, että on tulossa päivä,  jonka saan viettää lähellä luontoa ja kuulla monenlaisia tarinoita, jotka kumpuavat suoraan sydämestä ja luonnosta.  Olin menossa vetämään  Slow meets wild -ammattilaispäivää, jonka valmistelussa ELO-säätiö oli mukana yhdessä Fiskars Villagen, SlowFood Västnyland rf:n ja Haaga-Perhon kanssa. Perjantain seminaari edelsi viikonlopun festivaalia. 

Slow meets Wild -tapahtuman ensi-illassa oli paikalla noin 50 ihmistä, joiden intohimona on hyvä ruoka, joka tulee suoraan luonnosta.

_mg_4272

Lähes koko ammattilaisjoukko kerääntyi kuvaan Fiskars Villagen isännän, Kari Selkälän ympärille. (Kuva Kati Laszka)

Jo päivän alussa moni vanha tuttu löysi toisensa. Kaikki olivat iloisia tantereesta, jossa alan ammattilaiset  kohtaavat kasvotusten ja pääsevät vaihtamaan ajatuksia ja  syömään yhdessä. Ravintolakoulu Perhon ruokarekka antoi hyvän mallin uudenlaisista ruokaratkaisusta.

Facebookissa virtuaalisesti kohdanneet tapasivat in real life.

Päivän aikana kaksi villiruokamestaria antoi näytteet omasta innostuksestaan. Sami Tallberg kertoi tarinansa:

Villiruoka – Luonnon vihreä supermarketti – avoinna meille kaikille 24/7

Samin tarina avasi luonnon keskellä elävien ihmisten silmät näkemään, että ympärillä kasvaa satoja  kasveja, joista taitavat kokit ja harrastajatkin voivat loihtia herkullista ruokaa. Koska kyseessä oli ammattilaispäivä, oli tärkeää myös pohtia, miten olemassaoleva lainsäädäntö mahdollistaa luonnon raaka-aineiden käytön.

Oli innostavaa kuulla, että sekä elintarviketurvallisuudesta huolehtiva lainsäätäjä  (EU) että lakia valvova viranomainen näkevät tarpeen lisätä mahdollisuuksia luonnon antimien käyttöön.  Viranomaiset kannustavat alan väkeä yhteistyöhön sekä kanssaan että keskenään. MMM:n Kirsi Viljanen kertoo omassa blogissaan tarkemmin siitä mitä tapahtui kun hidas ja villi ja lähi kohtasivat.   Yhtä mieltä oltiin, että Suomen valteista,  turvallisuudesta ja osaamisesta halutaan pitää kiinni. ”Turvallisuus on meille kilpailuetu”, kertoi kohta avattavan tislaamon toimitusjohtaja Susanna Kankare. Hän kertoi, että koulutetut poimijat ovat jo keränneet Fiskarin metsistä esimerkiksi giniin ja akvaviittiin tarvittavat villiyrtit.

Eviran uusi visio: Valvojasta valmentajaksi!

markus-ja-sami

Eräopas ja kokki Markus Maulavirta ja villiruokalähettiläs Sami Tallberg (kuva Kati Laszka)

 

Kun eräopas ja kokki Markus Maulavirta astui reppuineen ja kuksineen lavalle, kuulijakunta hiljeni. Ilman tulitikkuja sytytetyn ”nuotiotulen” tuoksu sai katseet kohti ympäröivää luontoa:

Seuraava seminaari pidetään metsän siimeksessä!

Nokipannukahvit ja pettuletut suomalaisten marjojen kera saavat paatuneimmakin pingottajan verenpaineen laskemaan (puhun itsestäni:-)

Mitä halutaan lisää?

Yhdessä aloittamallamme villiruokakoulutuksella on kysyntää.  Koulutus on viime vuonna pilotoitu. Toistakymmnentä kouluttajaa on valmiina ja villiruokamestarit ovat innolla mukana viemässä asiaa eteenpäin. Olli Takanen ja Juha Turtiainen Haaga-Perhosta kertoivat, että 30 villiruokaosaajaa on jo  saanut todistuksensa.

Nyt  tarvitaan asialle lisää rahoitusta ja uusia koulutuspäiviä ympäri Suomea.

img_5092

Otin kainalooni Haaga-Perhon koulutuspäälliköt Juha Turtiaisen ja Olli Takasen. Iloitsimme siitä, että villiruokakoulutuksella on kysyntää.

Päivä päättyi visiointiin siitä, mitä haluamme mennä ja missä olla 2020 ja 2030.  Paneelissa oli yksi erikoisuus.

All female panel. Uhka vai mahdollisuus?

all-female-panel

Luonnonläheisen ruoan tulevaisuutta pohtimassa ”all female panel” vasemmalta Susanna Kankare (Äkräs Distillery), Anna Mizrahi (Evira), Annika Hannus (Helsinki Wildfoods), Seija Kurunmäki (ELO-säätiö), Toini Kumpulainen (Kuusamo), Minna Junttila (Jamk) ja Kirsi Viljanen (MMM) (Kuva Kati Laszka)

Paneeli ja yleisö olivat samaa mieltä,  että meillä on osaamista ja intohimoa, tahtoa ja tavoitteita. Sekä puhdas luonto ympärillä.

Tarvitsemme lisää yhteistyötä  ja rohkeita tunteisiin vetovia tarinoita sekä paikkoja, joissa verkostoitua!

Päivän yhteenveto tiedotteessa (linkki).

Oma yhteenvetoni päivästä.

”Fiskarsin ympäristö, huikea historia, kulttuuri ja pitkäjänteinen Fiskarsin ja paikkakunnan yrittäjien ja tuottajien yhteistyö on luonut suomalaiselle ruokamatkailulle esimerkin, jota voimme ylpeänä esitellä niin suomalaisille kuin maailmallakin. Vuosi 2017 on hyvä hetki esittäytyä entistäkin rohkeammin. ”

Olemme valinneet  yhteiseksi päiväksi 6.10.2017.

Fiskarsin väki on jo kunnostanut Puimalansa.  Sinne mahtuu yli 1000 ihmistä syömään yhdessä. Mikä sattuma: Samaan aikaan on Fiskarsissa Slow Food Festivaali. Koko kylä, sen taiteilijat ja yrittäjät ovat yhteisellä asialla. Siinä on tolkkua!

Will be continued…2017

suomi100-valkoinen

 

 

Lue lisää ja kommentoi